Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 26, 1957

              YUa englantilainen- Mrs, Edith Morreli; joka kuoli v, 1950.
Hänen testamentissaan määrättiin tri John Bodkin Adams
hänen jälkeenjättämäniä ^215,000 perijäksi. Nyt on kruu­nun
toimesta nostettu Adamsia vastaan murhasyytös.
.Erään toisenkin hienommissa seurapiireissä tunnetun naisen
/ kuolemantapaus on joutunut uudelleen tutkittavaksi sa-
- massa yhteydessä, sillä myöskin hänen testamentissaan
määrättiin huomattava summa tri Adamsille.
NEW YORK CITY-BALETIN
VIERAILU TUKHOLAAASSA
KUULUISAN amerikkalaisen baiet-tiyhtyeen;
New York Gity-bäletin
vierailu Tukholman oopperassa marras­kuulla
alkoi varsin onnettomissa^ jopa
traagillisfesä "merkeissä. Yhtyeeriensi-tanssijatar!
Tanaquil Le €learq puut­tui
joid^osta sairastuttuaan Kööpenha­minassa
polioon, joka ilmeisesti tekee
lopun hänen tanssijatarurastaan. Tä­mä
seikka- sekä levoton maailmantilan-,
ne ja mahdollisesti kalliit lippujen hin­nat
\ienevät vaikuttaneet siihen että
vierailun alkupuolella katsomo ei ol­lut
loppuunmyyty. Myös lehdistön ta-
Ijolia vastaanotto oli alussa odotettua
viileämpi, mikä puolestaan lienee johtu­nut
ohjelman kokoonpanosta, kun eräät
mielenkiintoisimmat baletit oli säästet­ty
myöhäisempään vaiheeseen. Lopuk­si
kuiteiikin menestys oli • suuri ja va­kuuttava,
ja nimenomaan tanssialan
ammattilaiset sekä tanssitaiteen harras­tajat
ja ystävät selittivät yksimielisesi
tf kokeneensa suuren ja rikastuttavan
elämyksen.
Vierailun ohjelmassa oli kaikkiaan 12
balettia, joista useimmat on luonut
New York City-baletin perustaja ja
taiteellinen johtaja George; Balanchine.
Tämä kuuluisa venäläissyntyinen kor
reografi, joka aikaisemmin toimi m.m.
Diaghiiev-baletissa, siirtyi v. 1933 Yh­dysvaltoihin
ja perusti siellä Amejrikka-
- laisen Balettikoulun, josta ovat 20 vuo­den'
aikana: läihtene^^ kaikki yhtyeen
alkoholisteissa heidän raittiina kausi­naan;;
toisissa se ilmenee ainoastaan
juomakausina; kolmannessa ryhmässä
se ilmenee • sekä raittiina kausina että
juomakausina.
3/ a l t t i i n a kausina cs^
seksualismi aktiivL^na ainoastaan sil­loin,
kun alkoholisti tekee "laskuvir-
.Jjeen"; ei silloin kun veren alkoholiko-koomtis
on sellainen, että se tyydyttää
sekä sielulliset että niumiilliset tarpeet,
joiden tyydyttämistä alkoholisti tavoit­telee,
vaan sOIpin, kun veren kokoomus
on sellainen, e t t ä , s e poistaa suotavat
jart^t j a muuttaa piilevän iiomoseksua-lismin
ilmeiseksi.
huomattavimmat tanssijat. Tässä kou­lussa
on nykyään n. SOO oppilasta koko
Yhcfysvalloista, Etelä-Amerikasta ja
Canadasta.
Balanchine on luonut tanssijoilleen
laajan ohjelmiston, jossa on vain ani­harvoja
entisten Jbc^lett^^^^
Valtaosa on uutta ja hänen omaansa.
Ohjelmalehdessä sanotaan m.m.: "Ba­lanchine
tunsi aina työskentelevänsä
uudessa maassa, uusin keinoin, ja että
näin ollen oli löydettävä uusi tyyli. Tä­mä
uusi tyyli oli luotava ilman valtion-,
apua, ilman hovien asiantuntemusta ja
keisarillisia kouluja, ilman valistuneita
suosi joita ja ilman perinteitä. 20 vuo­den
kuluessa Balanchine loi uuden pe­rinteen;
Hän käytti perinteellistä aka­teemista
"koulutanssia", mutta teki sii­t
ä jotakin, joka on ihmeteltävän luon­teenomaista
jbänen uudelle kotimaal­leen.
Hänen tyylinsä tuo mieleen Pieta­rin
ja' Versailles'in ilmapiirin, mutta
liittyneenä uuteen vilpittömyjrteen,' a-voimeen
raikkauteen, vapauteen ja vaa­timattomuuteen,
joka ankarasta kuris­takin
huolimatta luo eräänlaisen de-mokraattisen
tyylin. Balettien-henki­löt
eivät ole prinssejä, vaan tavallisia
ihmisiä . . . "
<New York City-baletin esitysten pe­rusteella
on täysin myönnettävä, että
. nämä eivät ole pelkkiä mainoslauseita.
Tässä on tosiaan luotu liusi tyyli, jo-
• ka vallan toi^lla tavalla kuin pdkkä
akateeminen tahssi vastaa nyk3rajan ih­misen
vaatimuksia. Se pierustuu koko-'
naan vanhaan klassilliseen kouluun,
mutta on entistä .^vapaarnpi,^ tanssilli-sempi,
raikkaampi liikesonumtfelussaan
ja ennen kaikkfe^ -r- entistä musi-
. kaalisempi. J<^ ipillmnkaan, voisi tas-sä
käyttää sanohtäa, > t t ä tanssi ö n n ä -
kjrvää musiikkia. Baladunen baletit
ovat yleensä abstraktisia, ilinan juon­taa
Silti niissä tapahtuu
puhtaan tanssin kannalta. Hänen tyy­linsä
on ulkonaisesti viileätä ja täysin
epäsentimentaalistaj mutta silti täynnä
sisäistä hehkua^ ,^
Kauneimmat ja mielenkiintoisiminat
hänen Tukholmassa esitetyistä baleteis-in^
RÄÄK.^ kevätiltana juodessamme
- " t e e t ä isä päästi suuren jä9mtyksen
valloilleen.
. -~ Kuulkaapas, hän sanoi, minulla
on teille mielenkiintoista:kerrottavaa.
^Hähen äänensä oli outo —~ se tuntui
värisevän, vaikka hän hillitsi. itseään,
j a me katselimme häntä kaikki häm­mästyneinä.
—^ Äiitä kerrottavaa? nutini kysyi.
—- Olen ostanut jotakin.
— Oho! Mitä sitten?
^ Et osaa arvata.
— Voi. sinua, olet- lapsi ja hölmö,
isoäiti lausui ivan häiveäänessään^ Hän
ei koskaan luopunut murteesta-^n vaan
piti kunnia-asianaan piihuä niin, 6ttä
jokainen yhdestäkiij, sanasta, kuuU hä­nen
olevan kotoisin Skotlannista. Me
muut puhuimme kirjakieltä.
— Kerro nyt, isoäiti'sanoi, niin sajlt
taakan sydämeltäsi.
Isäni alkoi nauraa/
— No niin^ hän sanoi, istutteko kaik-'
ki?. Älkää pudotko tuoleiltanne. Olen
ostanut automobiilin.
Syntyi lyhyt, ällistynyt taukoj-i .
— Automobiilin! ^äitini huudahti.
Jumalani,. Robert!
Minäldn pelästyin ensj^alussa.,Tuo­hon
aikaan, vuosi^dan'vailä:eessäj^ itr^
sestään kulkevat automobiilivaunut oli­vat
hyvin harvinaisia näkyjä Ayrshires-sa,
j a koko kaupungissa oli v^in yksi
. kuormavaunumallinen auto, j*onka o-misti
A^gusburgin Kaupungin..Höyry-pesula.
Sitä pidettiinkin mainostemp­puna.
— . Kyllä vain, "automobiilin, isäni,
toisti tyytyväisenä. Sen merkki'on N .
P. Special ja se on hyVin kaunis. Pian
S£ ^ t e itse nähdä. *
— Mutta Robert,''ärtirii''sarioi,phkö
meillä varaa siihen? Mikäli tiedän, au-tomqbiilit
ovat kovin kalliita, j . ;
— Tämä ei ole k a l l i s ^ ' J e s s . s en
halvalla. -Eräältä' englantilaiselta joka
oli kerhossamme. Hän muuttaa, Ame­rikkaan
eikä voi pitää autoaan "enää.
— Englantilainen!' Isoäidin hairmaat
silmät välkkyivät pahaenteisesti. Hä­nessä
. k3rti sammiimätoh; hf^äiaii' nau­rettava'viha
kaikkia englantilaisia koh­taan.—
Silloin sinua on vedetty nenäs­tä.
Miehen on katsottaVa kahteen ker-taan
tavaraa, j(»ika häh Ostaa ehglantir
laiselta koiralta. • . >v
w E i hän mikääh- koira ollut, iöäni
sanoi kevyesti. Minusta hän tuntui
kunnon mieheltä, ja mitä autoon ttilee,
niin se käy hjmrt;' ' " ^ ' /
— Ehkä käy hyvin; e h k a i t ä t i ' k äy
h3rvin, isoäiti sanoi'syvällä'kurkkuää<
nellään. Käyköön siis hyvin. Ehtä sit­ten?
Mitä aiot telidä ^ l l ä i ^ l l a hyppi­vällä,
pärisevällä'koneella?
— Se on tottä^' Robert, äitini sanoi,
siitä lähden kun muutimme tänne, sinnl
olet antanut vaunutallin' olla tyhjänä
olemme aina puhuneet säästäväisyys*
destä. Nyt ehdotat, että rupeaisimm;
ajamaan automobiililla. Miksi?
— Meillä on'hyvä syy/ Jess. J «
meillä pfi vaunut, niin meidän pitää;,
elättää Jievonen ja ajuri, mutta autosta
taan ovat mielestäni Serenade ja Alleg­ro
Brillante (molemmat Tshaikovskin
niustikkiin) sekä -Neljä "teinperamenttiä .
(Hindemith). Serenade on ihmeen
kaunis ja herkkä, kyrillinen hiukan
symlx>lisUnen^ b^^ ^ Allegro Brillante
vilkas ja lennokas, tahssiniloa pursua­va
todellinen allegro,. josta Balanchine
itse on lausunut,* että se on "laajenne­tun
klassillisen i tanssikielen keskitetty
tutkielma, |osi§a niaksipiaalinen koreog-laHnen
kehitys rajoitetussa ajassa j a t i ­lassa
säestää täyden orkesterin kaikkia
ilmaisuniabdollisuuksia". '
ei tarvitse huolehtia muulloin kuin sitä
. ajaessa^.
— Robert hyvä, ethän sinä osaa ajaa
automobiilia.
— En osaakaan, mutta huomenna
osaan. Sitten äjati sen kotiin ja vien
. teidät ajelulle. ..^ . , -
— Minua et vie, sanoi isoäiti; lyhyes­ti.
Milloinkaan et saa minua istuutu-maan
jonkun englantilaisen jumaIatto«
maan Ja Vaaralliseen koneeseen. ,
Sitäpaitsi autot ovat hyvin vaa­rallisia,
äitini lisäsi. jOleiv kuullut, että
ne voivat räjähtää, . , i
— Räjähtää! * Isäni huokasi! Hän
kääntyi minun puoleeni n^sentuneen
näköisenä. Mitä sinulla on : autoja
vastaan Duncan? . '
. — E i mitään I huusin täynnä intoa.
Pidän niistä hirveästi I . \
» » i» '
TavalUsesti isäni saapui kotiin lau­antaisin
kello puoli kaksi, mutta sinä i l ­tapäivänä
sain odottaja kauan. Seisoin
kotimme edustalla kuunnellen, Huuluisl-ko
auton meteliä. , :
Vihdoin rupesin pelkäämään, että jo­takin
oli tapahtunut, mutta silloin kuu­lui
kaukaa heikko äänij joka johtui polt­tomoottorin
räminästä. Kuuntelin ihas­tuneena
ja ääni läheni. Vihdoin näin
auton lähestyvän minua hfrmuvauh-dilla}
—r- varmaan se kulki kahdenkym­menen
kilometrin tuntinopeudella.
Kuin kivettyneenä) tuskin hengittäen
tuijotin isääni, joka hiljensi vauhtia,
väisti katulyhdyn taidokkaasti, ajoi
kukk*a]penkin reunaan, mutta väisti sen­kin.
Hän töräytti torvea, soraa rpiskui/
auto pysähtyi ja moottorin ääni yski ja
hiljeni.
En ole vielä mestariajaja, isäni sa­noi
kiivetessään alas. No Duncan, mitä
pidät, tästä. .. j
En osannut vastata. Tuijotin autoon
kuin lumoutunut^ olisin halunnut syö­dä
sen katseillani. En kosk?|an, en hur­jimmissa
unelmissanikaan ojlut kuvitel­lut
niin loisteliasta Janetta. Sen kyljet
oli maalattu hohtavan tulipunaisiksi,
sen lyhdyt ja torvi olivat kiiltävää mes­sinkiä.
Sillä oli valtavpft kirkkaankel­taiset
pyörät. Autossa oli neljä istuin­ta,
kaksi edessä, kaksi takana, ja ne oli­vat
päällystetyt punaisella nahalla, ja
vauntm istuinten tikanojaa vastaan oli
kokoonkierrettjmä katto, jonka saattoi
nostaa sadesäällä.
Heräsin haaveistani oven paukkues­sa,
ja nyt näin äitini ja isoäidin tule­van
nurmikon poikki.
— Tämäkö on meidän automobiilim"
me? äitini sanoi ihastuksen j ^ säikäh->
dykseh sekaisella äänellä. Sehän on
oikein — oikein hieno!
r - Niin, hieno! Isoäiti mutisi nenä­liinan
takaa, jota hän mielenosoituksel­lisesti
piti nenänsä edessä. Se haisee
hienolta. Se haisee kuin^ helvetin hen- .
gähdys..
No, pian totut siihen, isäni vas'
tasi. Ja kun isoäiti katseli häntä epä*
luuloisesti, hänlisäsi nopeasti: Tarkoi­tan,
totut hajuun. '
— Ei haju niin paha ole, äiti sanoi.
Tärkeintä bn tiSetää,' onko se hengenVaa
rallinen vai eikö?
— Täysin turvallinen se on, Jess. M i ­nähän
ajoin sen koko matkan Clasgo-wista
tänne, eikä minulla ollut mitään
vaikeuksia. Tule^ nyt t3rtt^eni - lähde­tään
ajelulle;
En . . . en tiedä. Näin eftä äi­tini
oli kaliden vaiheiUa. Häh kääntjri
isoäidin puoleien.-^ Meneekö manuna?
- - - E i ikinä! Montako
pitää se toistaa? ^ '
— Haluaisitko, etten minäkään läh-»
tisi? .--.•'S-
(tsoäiti puhisL ;