Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 14, 1940

              1940 I-AyANT.\m.A, SyySKUUN 14 PÄIVÄNÄ Sivu 3
rruuRj:
Koin kaksi -vuotta sitten, kun tä­män
kirjoittaja meni Hollywoodista
Berkeley'in, levisi 'kansalaistemme
keskuuteen oitistaan huhu, että paik­kakunnalla
vierailee kuuluisa suoma-'
lainen Jilmitähti, (MöUymoodissa oh
lessaan oli kirjoittaja yhdessä jUmissä
ekstrana^ ei annettu Mnen puhua sa­naakaan.)
Tämän jilmitäbden men^
nessä ensi kerran suoptalai^elk haa^^
lUk, oli hänen ympäriMätt niin pal­jon
nimikirjoitusten kermMt ettei
kahville kerinnyt.
keradminen
kaikki käsikirjoitukset elokuvistii,
joissa hän on näytellyt ja jokaisessa
käsikirjoituksessa on kaikkien rooli-henkilöitten
sekä ohjaajien ja teknik­kojen
omakätiset nimikirjoitukset.
Nätnä -^eepokset" ovat hänen kirjas­tossaan
näky vimtnäUä paikalla.
Hyvin harva huomattavampi vie­railija
poistuu Lea Carillon Santa
Monica-kodista jättämättä nimikir­joitustaan
rakennuksen eteisessä ole­vaan
suureen satulaan, jossa ou kaik­ki
metallipaikat kullasta ja hopeasta.
nimikirjoituksesta eJ saa selvää ku­kaan
muu kuhi itse rummun omista­ja,
sillä se on erään ajriikalaisen
Ugunda-heimon päällikön puumerk­ki,
jonka ftän raaputti siihen jonkin­laiseen
marjamehuun kastetulla kei-häänkärjellä.
Toisia huomattuja ni­miä
siinä on entisten presidenttien
nessa kirjassa on kaikktettMtteH-kaHS^
saari elokuvissa olleiden henkitöiden
nimet ja neljäs on koottu taiteilijoi­den
ja pila kuva piirtäjien häntä varten
tekemistä kuvista ja kuvasarjoista,
m.m. Mickey Mause-kuvia on ha^
ncn kirjassaan kymmeniä.
Sonia Hetiie kokoaa pääasiallisesti
Theodore Rooseveltin, Wilsoninf Harr urheilijoitten niniikirjoituksia., Hä-dingin,
Coolidgen ja Hooverih, Myös- nen kirjassaan on m m. kaikkien kuo­kin
Charles Lindberghin ja Einstenm mafuimpien urheilijain nimet, jotka
mmi kn»,rii.^ ,!tnii.t.ii,„i^i.^n:. osallistuivat niihin kaksiin olympia-
Aautograajien eli nimikirjoitusten Kolmatta sataa huomattua nimikir-kerääminen
on aina oUut muodissa joitusta komeilee (1937) tässä harvi-varsinkin
AmeriiMassa^ioson-^^^^^ naisessa satulassa, joka oli ollut ny-dossa,
että kaupunkiin saapuu joku kyisellä, paikallaan vasta muutamia
huomattu henkUä, on häntä vastassa kuukausia.
rautatieasemalla kymmeniä autograa- Suosittu näyttelijä Bing Crosby on
fien kerääjiä, ja jos tulija sattuu öler asettanut erääseen vierashuoneensa
maan joku kuuluisuus Bollymaodis- nurkkaan korkean peilin, johon kuu­ta,
on koko kaupunki liikkeellä ja luisuudet kirjoittavat nimensä timan-onnellisia,
kadehdittuja avat ne har- tilla. Jos vierailijalla ei sattuisi ole­vat
ja valitut, jotka onnistuvat muis- maan mukanaan timanttia, ei silti tar-tikirjaansa
saamaan tuoti huomatun , vitse olla nimikirjoitustaan kirjoitta-nimi
komeilee tälläajrikalaiselia rum­mulla.
Eleonore Powell myöskin kerää fti-^
mikirjoituksia rumpuun. Tämä rumr
pu on kuusi jalkaa läpimitatcn ja se
muodostikin tanssilavan Eleonoralle
eräässä hänen jilmissään.
Loistavin tähti nimienkeräystai-vaalla
kuitenkin on Shirley Temple.
Hänellä on neljä kuvaraamatun ko^
koista kirjaa täynnä nimiä ja viides
hyvällä alulla. Kahteen näistä kir-laisiin,
joissa Sonia luisteli itselleen
kulfametallin.
Loretta Vaung kuljettaa tavallises­ti
mukanaan pientä elokuvakonetta ja
kun hän näkee jonkun huomatun hen­kilön,
nappaa hän kuvan ja antaa
henkilön kirjoittaa nimensä kuvan
alle., "
Xaisten hurmaajalla Clark GaMei-la
on parikymmentä hyvää paitaa,
joita hän ei koskaan lähelä pestäväksi,
henkilönnimen. ..
Tämä nimikirjoitusteti keräämis-epidemiaanlevirmyt-
S€Uyuw
ja raivoaa siiliä suu^sUa voimaUa,
Keikki> kuoma^immat JUmitähdet
matta, sillä isäntä on tätä tarkoitusta
varten varannut vieraitten käytettä­väksi^
oikein hyvänkokoisen pavun".
Kuuluisa kirjailija ja jUmiohjaäja
W. S. Van Dyke käyttää AJrikasta
joista on Shirley koonnut nimiä huor sillä hänen ystävänsä ja kuuluisuudet
matuilta valtiomiehiltä, diplomaatcil- ovat näiden paitojen etumuksiin ja
ta, intialaisilta hallitsijoilta, valtioit- hiansuihin kirjoitelleet nimiään ja
ten kuvernööreiltä ja huomattujen mielilauseitaan,
kaupMikien pormestareilta. Kolman- A. LINDE^^ALL.
Kirj. IIVO HÄRKÖNEN
RUNOUKKOJEN kera ensimmäi- r4n huoli ori vain tällaisella epsikerta-j
ovat' nykyään nimikirjoitusten ke^ tuotua rumPua muistikirjanaan. Rum-rääjiä.-
Heidän keräilynsä ei tosin mun pingotetulle buffalohäräu nahalle
(fittaoU-tuin tunkeUevtvi, kuin on on niin moni kuuluisuus kirjoittanut
joidenkin muiden kasaajien, mutta nimensä eli piirtänyt puumerkkinsä
tarkoitus on sarnä- 'ettäseon-koko'Hvllywoödin filmi-
HuamättulfiilmitähU Kay Francis kolonian puheenaiheena. , . . • -
'm -säästi'/ä ikiotta^'Mirjaksi Ensimmäisestä rummussa olevasta «Jakursseille" samana kesänä, joilta suuri yllätj^esim^
''\i i r\-:itmmmmmmmm ' i\m \i i»iwji.i»iJi.M,iiiii iiujuumj-iinjju,iii i i i i i i i.unji • m m sitten yhteen nuttaanypiJäädä noille vatötaanCulijfMtay huomala ilim —
nen matka Helsinkiin, laulujuh- laisella, siitä, mitenkä hän siinä osaisi
li^n aikana k^säHä 1900, Tai oikeas- kadulta toiselle, mitenkä kylliksi tai-taan
jo sitä .ennen — oppiyaisia^^ j ^ vastelisi kaikenlaisia nähtävyyksiä,
opettavaisia varten järjestetyJUe"'l0' vetäisi siiunsa korvaio, Jos kylliksi
rinvalmistukscn täFkeimmäksi raaka-aineeksi.
Puumassaa valmistetaan
kahdella eri tavalla, joko -yksistään
mekaanisin keinoin tai ottamalla
avuksi myös kemiallisia menettelyta­poja.
Mekaanisesti valmistaminen
tapahtuu sitenj että puuta hangataan
pyörivää tahkoa vasten, joilotn sen
lustot erkanevat «toisiltaan. Tämä
tuote on saanut nimen *i>iottu puu­massa"
eli ^'puuvanuke". Kun ke-miaäKesti
valmistetaan massaa, pie^
Bennetään puu hienoiksMastuiksi, kei^
t«tään paineen alaisena suljetuissa
kattiloissa erityisten k^mialHsten ai­neitten
kanssa, jolloin puun sohiketto-aineesta
(selluloosasta) erkan<ee nauu-tamia
paperin -kestavj^deHe haitalli­sia
aineksia. Saatua tuotetta, j N ^ pi­detään
paren^>ajQa kuin;
»assaa, ninatetään puus^öi^pos^
ja riippuen siitä o^oliuq^^
tetty-hpeistä-sood£»,vmtr»iBahy<feaa-tin
Ja nad»umsufeS«fi», okM-I^
ariisin näyttelyssä v. 1876, johon
Volter oU pannut näytteille täydelli­sen,
käynnissä olevan puuhiomon. An­sioittensa
vuoksi puumassateollisuu­den
luojana annettiin Volterille näyt­telyssä
kultamitali.
Puuselluloosan valmistamisessa teh­tiin
ensimmäiset kokeet jo ennen
vuotta 1840, mutta kelvoUinen työta­pa
(n^s. natronimenettelytapa) kek­sittiin
kuitenkin vasta 1850-luvulla
ja siihen perustuvia tehtaita rakennet­tiin
ensi kerran Amerikassa v. 1862.
SittemLmin, v. 1866, on tuUut käytän-töfio
toinenkin työtapa, sulfiittimenet-tely,
ja ^itä _oa usealla tavalla muo­dostettu.
laulu juhUHe.
Kymmenkunta kaukaisten rajan-äärten
opettajamiestä tai sellaisdcsi
valmistuvaa yhteen matkaan, ja niin
saavutaan maan suureen pääpaikkaan
kuuntelemaan itse korkeimman opin­ahjon
yliopiston — miesten anta­maa
oppia ja viisautta itsensä yli­opiston
saleissakin.
sehän ei voi kuulua asiaankaan.
Mutta tulihan jo uusiakin matkoja,
oikeita kirjallisia. Kouluja jatkaessa
kotiseudun pienessä kaupungissa tu­lee
yöt valvotuksi — ah, ikimuistet­tava
sisäoppilaslaitos kaikkine anka-rine
iltakureineen. Herra yövahtimes-tari
kävelee kuin kiljuva jalopeura
oppilaslaitoksen ulkopuolella, vahtii:
Lähimmän toverini ja muutamien kello yhdentoista jälkeen ei saa tul!
muiden ryhmäämme sattuvien keja tuihkahtaa herrain internaattilaisten
joudumme asumaan jollekin koululle, yläkerrasta. Mutta täällä sisäpuolel-suuriin
autioihin luokkasaleihin, jois- la nuoret runoilijat ja houkat päähän­sä
lukupöydät on sivuille siirretty, pänttärit ovat vetäneet sänkyjensä jä-
Siellä nukumme yömme, aamulla meät viltit ikkunain eteen, kjinnitel-juorame
koulun Vahtimestarin rou- leetoikei;n pienillä nupinauloilla ikku-van
kahvia monien vehnäleipien kera, nakehyksiin ja itse he pöytiä alle
joita syömme niin, että rouvan kuu- pikku lamppujen kera asettuen sor-
Raaka-aine, josta paperi, olkoonpa lemme neuvottelevan vanhempien to- vaavat siellä runoja, lukevat läksyjä
sitten mitä laatua tahansa, valmiste-,
taan, saadaan melkei» yksinomaan,
kasvikunnasta. Kasvilusto eli solu-kjEsttoaine
(seUulopsa) onkin pääaine
paperissa. Kun kudonta-eli tekstiili-
*>«H»^eisenrka&i^ v e g a l ^ ^ tuotteet, niinkuin peöava-, hamppu-.
veriemme kera, mitenkä- oUsi kahvi- ja vastailevat sängyissään murahtele-kupin
hintaa koroiltaa, kun nuo nuo- vain unisten toveriensa kiukkuisiin
ret opiskelevaiset yrittävät saattaa hä- huomtautuksiin. Toverini, joka yhä
net konkurssiin. _ edelleen on osakumppaninani, on päi-
No niin, — yliopiston juhlasalissa väliä nostellut punUeja, juossut k i l -
kuulemma. jonkun nuottmman tai paa urheiluintoilijain J^eca, lämmittä-
» « l ^ t i-^UnatoBäsdi^ puuviöa- yon. kankaat melkein yk- vanhemmanperuukin tankkaavan pa- nyt huonetta, keittänyt teetä, — nyt-fi^
ttisellulöosaa,; sinoroa3n:sisätÄvät kettoainetta( sei- ' '
Eiäs kankurinjestariJG^ K^jfer lulöosaa), niia saadaaa niiden lum^
sissa keksi tuonxpuua-^fa^ puista ivasta raakarainetta. Paras
hiomalla. TäISh tuumaa Maea paperi, kuten esim- n>s. asiakirja- eli
' ^ t a a n joutuneen nähd^ööfr. amr viraJi^nen paperi, tehdäänkin paljais-pjaisten
kokoifevaap«imHvei«tä;j*^^s^^^ ta lumpuista ja nimitetään siitä syystär
tS^ rakentavan pesänsä. B&»^hipiitar lunjppupap^öksi. Keskiarvoiset pa-
^»seUa käsitahkcrfla massaa, josta perit valmistetaan joko yksinomaan
sitten pi»istamalla ja kuivaamana puuselluloosasta tai lisäämäUä siihen
muodosU lehden. Väonna 1845 hän puuvanufcetta. Halvimmat paperila-alkoi
käyttää menettelytapaansa, suu- jifc sisältävät suurimmaksi osaksi puu-i^
emnaassa mitassa, muita w o j a : kun; vanutoetta ja puuselluloosaa vain sen
i»ö«ttui, täytyi hänen lUD!wtt3^^^ verran kuin, lujnuden vuoksi katso-sintönsä
eraälle papecitcfafl^^ taaii: tarpeelliseksi. Tämmöistä pape-
««Itä H. Volter. Tämä rakensi lar- ria voidaan tietysU käyttää ainoas- >
koltusta vart«n hiomiskoneen, jota taaj};senwnpisepn tarpeeseen, jossa kesr
käytetään vielä nytkin vähän paran- tävyys on sivuseikkana, esim. sano-
»tussamuodQssajajolJawi»cw.här, roal^ipaperiksi,. käärepapereiksi y.
^ «S) nimensä..Volter lakmiensiroroäi- m. Exityisiä, tarkoituksia varten vaJ-hiomiskonew
• jp roulta roistetaan paperia toisinaan myöskin
3*=«emmiix villaJumpuista,
peristä pitkää luentoaan, kasvatus- pä hän lukee läksyään,lukeQ niin,
opista, suomen kielestä, Kreikan fi- että otsa korkenee silmin nähden —
losofiasta ja musiikin muuntduopeis- ja hänen vierelläänpä.minä laadin ru-ta.
Joltakulta luennoitsijalta jää noja, teen näytelmiä, suunnittelen
luennon loppuliuskat kotiin, ja niin-^ kaikenlaista, mitä nuoreen mieleen
. pää hän paria nunuuttiaennen tunnin saattaa juphtua.
päättymistä lopettaa luentonsa vii- Yhfäkkiä — jymäbdys seinään —
meistä edellisen liuskan lauseen kes- tuli on pilkahtanut jostakin raosta, -~
kelle ja pyytäen anteeksi lupaa lopet- lamput.sammuksiin, viltit pois ikku-taa
luentonsa jollakin toisella kerralla, noista ja miehet kiurua kuunnellen
Mutta hupaisempien tai ikäväm- vilttien peittoon,
pien opiskfilutuntien j ä i k i n — hui "Niiden tuloksina sukeutuu ensim-hai!—
suureen kaupunkiin,! Väljään mainein omintakeinen matka Qelsin-niinkuin
Iof4)umattomuus ja outoon kiip» Nuori runoilija on kevättalvella
ja tuntemattomaan kuin kiviseinät saanut ensimmäiset tuloksensa näky-olisivatkin
vain kuolleita, muureja, viin — runovihkopahanen ja kerto-joiden
takana ei mitään elä'^ää ^ä-. muskokoelma,.— .nyt jos koskaan
määt olekaajti, ikkunoilla ei silmiä, si- maan itäkaupunkiin, näyttämään it-säUä
ei mitään.tavallista elämän me- .seään!. Nyt oli voitto saavutettu:
noa. Onhan kujn ojiakin, pitää. Suuri kuinka ii^ee ollutkaan, oliko kerto-kaupunki-
on vain kaupunki, jossa suu- muskokoelntani jo ilmestynytkin ja