Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 14, 1940

              (Cattadan suomalaisten viikkolehti)
Registered ai the Post Office Depi.
Ottawa. As second class matter.
Tflanslilnnat;
»kk. ..... JBO
Yhdjnsvaltolhin:
X*, v i i • • • • • • • • *• ^ÄiSO"
9^K3fL' •*•••»••••• 1*40
SUismeeä ja muualle ulkomailie:
1 vk. $3.00
....................... 1J85
LAUANTAINA, SYYSKUUN 14 PÄIVÄNÄ
4 ' I
mäti' iv*'
i l li/'-'
fr:
Irtooiffii«^tfe 5 senttäk
Uekki Umästyy joktdisea vl]k<äi Utt-antaina
i2-ävi)Js4eiiiä. slsältäea
kaunokIrJalllBtar luottavaa kaUdltft afoli»
ta.
Asiamiehllle myönnetSän 20 proäett'*
tiu palkkio.
Pyytäkää aslamiesvi^fiieita Jo tS-^
ofiän.
ILMOITDSlatKNÄl': Bärjeenvaihto-ilmoitukset
$1.00 kerta. Aviomttooä
menneille onnentoivotukset 40o palsta-tuuma.
Nimenmuuttoilnioitukset 50c
kerta, $1.00 kolme kertaa, ^mtyma-ilmoitukset
$1.00 kerta. $2.00 kolme ker­taa.
Kuolemanilmoitv^set $2.00 kerta^
50c lisämaksu kiitoslauseelta tai mtlistö-värsyltä.
Halutaan tietää- ja osöit^-
moitukset 4Öc palstatuuma. — Tilapäis­ilmoittajien
on vaadittaessa iähetettäVlf
ilmoitusmaksu etukäteää.
Yleiset iliäöitushinilat 40e ^^äl£itatuu->
ma. Ilmoittts, joki( ji£&aistaan fie]^S>
kertaa samfinlaisetfä 3>te i^aiistättiuiäöia.
Alin llmoitöshiiita^ 4<>e i^tlstAfitnuiiat,
kerta ilmoittaessa.
Erikoisista lImoitti;ähiim:c^st^ m . tte^
dusteUa tänmn lehdeä kcäkftöifiseä.
Kustantaja-: VäpätJösi fim^ähm Oo.
Toimittaja A. ^aivi&
Tolmitusi£euvtMstd: ^Ilffte,'^ueia:
fiiäki. BHJa ähä, & &äm, met
Kaustinen, AiU H^aläkv l^ä^l^dtalsa.
Yrjö Saivo fä iälm^Sttsai.
Liekkiin sl^tii iärioViiAäet c»a*
Cettava:
^.O. Box 68
ToimitBft^rr tetoasla
Tämä numero tutee 8-sivuisena ja
syynä siihen on paperi, Hitomättnrt
nimittäin f että sen levyinen paperi,
jota 12-sivuisen Liekin painamiseen
tarvitaan, oli niin. vähättä^ ettei Ä olisi
aivan riittänyt lehden koko päinok-selley
Kun ei kuitenkaan tahdottu
lehteä sen takia myöhästyttää^ niin
päätettiin se painaa mutta vain
tällä: kertaa — Vapauden paperille,
joka - määräsi sen koon tällaiseksi.
Omituisia kyllä, että tuon nyt piti
sattua tässä levitysrfntäyksemme ai­kana,
aivan kuin olisi tahdottu tehdä
itselleen kiusaa. Älköön tätä kuiten­kaan
otettako minään ryntäyksen ta­kalta
jana, vaan päinvastoin vauhdin
lisääjänä. .Ajatellaan vaikkapa niin,
\ , että pannaan sille nyt yhdessä rysyssä
niin paljon tilauksia, jotta voi varata
sellaisen paperivaraston, ettei tällaista
enää satu.
, Siinäpä tulikin levitysrytUöykses-tämme
huomautetuksi yhdeltä hyvin
asialliselta puolelta. — Voidaan muu­ten
merkitä, että ryntäyksen alkajai­siksi
on saapunut 51 tilausta. — AP.
Ku» maailma näyttää niin synkäl-tä,
ettei siinä ole valopilkkua eikä
miti^n elämisen arvoista, silloin voit
olla Varma, että' sinussa on jotakin
taikaa — aivan yhtä hyvin kuin jos
maailma näyttää olevan pelkkää va­loa
ja iloa.
* • *
^ Eikä tunnu tmtkan kummalliselta,
että kotien rakentajalla ei ole kotia
eikä leivän kdsvattajaUa leipää?
* • *
On taidetta, joka ei ole maalausta,
^ ei stnfantoa, ei kuvanveistoa, vaan
joka on nriiä korkeampaa. Se on taito
henl^evöiHää ameelliitä, NaiseUa on
tämit taito vaisfonä, mutta Aänen^ tu­lee
sitä kehittää. — V^ägnef.
Uudenaikaisessa sivistyneet yh­teiskunnassa
on paperi tuiki tsffpedli:-
nen^ jonka merldtysajitmsesti käsväja.
Voipa sanoa,.etlä sivistyksien ja tiec^n
leviäminen kansan keskuuteen on huo­mattavasti
riippunut suurten paperi­määrien
Vafniistusm»ldöHisuud(estav ja
päinvastoin, että paperitebllisuudien
saavuttama- suurenmoinen kehitys on
johtunut juuri siitä, että sivistys on
tarvinnut välinettä, joka voi' levittää
kirjoitettuja ja painettuja tuotteita
mitä laajimpiin piireihin. Tässä suh­teessa
on paperin ja paperiteollisuuden
historia erittäin opettava'.
Kuten useimmat muut teoliisuu-dentuötteet,
on paperikin vuosisato­jen
Sokeiden jä kokemusten hedelmä.
Niitä-ohiikaisiä lehtiä, joita me ny­kyaikana
nimitämme paperiksi ja jot­ka
ovat muodostuneet etupääs^ hie­nojen
kasvikiiitojen vanuttamisesta,
on 2rfku|)eräisessä muodossaan käy­tetty
Miinassa jo satoja ^ s i ä e. Kr.
KiinäläÄsten sanötäam käyttäneei* pa-perinvä^
stukseen raaStä-afeeena etu-p^
ssa pttöväfe» Jä pä|ieri««r^i-ponn
niintä, matta töyöski» Bämbu-p^
kea, <^ia ja haEmF^uakm.. Vasta
pftki"» aikoja myofeensmin oppivat
jfeöftäidetf sivisty^ansat tämän tär­keätä
keksinnön.
I^tOfialBlsten kansain vanhin kir-joitusväfikaj^
te oK kitmen, vahai-n
^ tai kaatnamen taulu, johon kir­joitus
piirrettiin. Siksi merkitseekin
l^reik^iralainen sana biblos, josta sana
^Mhflia ött syntynyt^ samaten kuin lati-nknKber
Oikeastaan niintä tai kaarnaa
ja on vasta myöhemmin saanut kirjan
merkityksen siksi, että niitä aineita
ruvettiin käyttämään kirjoituksen vä­lineinä.
— Lämpimissä maissa kir­joitettiin
palmunlehdilte taulujen si­jasta,
ja vielä tänäkin päivänä käyttä­vät
Ceylonin saaren asukkaat sem­moista
paperia. Eniten nykyaikai­sen
paperin kaltaista olivat muinaisi­na
aikoina yleisesti käytetyt papyros-kääröt
ja pergamentti.
Papyroskääröjä valmistivat jo van­hempina
muinaisaikoina egyptiläiset
eräästä vesikasvista, jättiläiskokoises-ta
papyros nimisestä kaislälajista.,
jonka nimestä myöhemmin "paperia-sana
on johtunut; sitä viljeltiin noro­mailla
Niilin tienoilla ja tavataan \ae-läkin
Afrikan sisäosissa.
Paperia papyroksesta valmistettaes­sa
halkaistiin ensiksi kaislan runko,
kiskottiin siitä niinet ja ladottiin nä­mä
vieretysten syrjä s>TJään kiinni;
tämän päälle ladottiin samalla tavalla
ristiin toinen kerros, jonka jälkeen
niinikerrokset kostutettiin, puserret­tiin,
kuivattiin ja kiilloitettiin. Tämä
paperi, joka risliinkulkevien säkeiden
vuoksi oli vaatteen näköistä, oli Egjrp-tissä
tärkeää teollisuus- ja kauppata­varaa,
siellä kun valmistettiin koko
sivistyneelle maailmalle tätä tuotetta.
— Pergamenttia valmistettiin eläin­ten
vuodista^ etupäässä vuohen ja lam­paan.
Nimensä se on saanut eräästä
vähä-aasialaisesta Pergamos nimises­tä
kaupungista, jossa noin v. 200 e.
Kr. parannettiin sen N^almistamista-paa.
Kestävyytensä puolesta oli per­gamentti
paljon parempaa kuin papy-rospaperi,
mutta viimemainittu oli
sitävastoin huokeampaa, ja senvuoksi
sitä yleisesti käytettiin kirjoituksiin
ja kirjoihin, kunnes puuvillapaperi
U.-nnellä vuosisadalla kokonaan syr­jäytti
sen.
Jo noin V. 600 j. Kr. oli taito val­mistaa
paperia hienoista kasvis-syistä
levinnyt Kiinasta Japaniin
ja Koreaan sekä ta^arUaisten
fcatttta Samarkandiin, m i ^ perustet-
& monta «pa|>eHhuonettiÄ?^ paperin
valmistamista varteni puuvillasta ja
nokkosten kuiduista. Samarkandin
valloituksen jälkeen (v. 713) jouttifc
paperin A^ÖiniStus tavallansa arabia­laisten
yksinoikeudeksi eli monopp-liksi.
Arabialaiset letittivät tämän
taidon kaikkiin valloittamiinsa mai­hin.
Parhaimpia paperinvalmistus-paikkoja
olivat kauan aikaa Mekka?,
Medina ja varsinkin Damaskus, jonka
kaupungin mukaan puuvillapaperi sai
nimen Gharta damascena. Arabialai­set
ja maurilaiset levittivät paperin-valmistustaidori
pohjois-Afrikaan ja
Espanjaan, jossa täraa taito arvaten­kin
jo 9:nnellä vuosisadäira tunnettiin.
Raaka-aineena käyttivät aräbiäiaisef
melkein yksinomaan raakaa puuvillaa,
jofa kivihuhmareissa survottiin mas­saksi.
Paperia valmistivat' etupäässä
oppineet itse,
KeSki^Etrrboppaan levisi paperin-valmistostaitö
melkofeta myöhemmin
(12:nneH Vöosisaffett lofrtöi») risfbet-kien
kautta suörastaatfMrti^am^. Syy^
miks» se verratläin^ BimsU ievi^ Eu^
roopassa, lieiiee arvattavasti^ ettet sä­löin
. kj^ettyä raaka-afnetfea^
raka^a pudvillaa, dAtit niissä
maissa. Sensijiaan a)|ettiiö käytlää
puuviUatuotteita, eti^päässä käytetty^
jä vaatteita eli kimppuj*. finsin käy­tettiin
yksinomaan pxniA^Uaktmppuja
ja vältettiin huolellbesti peliavaä^ joka
pitkien kuitujensa tähden vaati pa­rempaa
muokkausta. Mtitta pape-rinvalmistustaidon
levitessä laajem-malle^^
polijoiseen, nussä pellavaa käy­tettiin
enemmän kuin puuvillaa, pa­rannettiin
valmistustavat siihen suun­taan,
että pellavalumppujakin voitiin
käyttää, eikä aikaakaan, niin niitä jo
pidettiin puuvillaisia parempina. Pa-perinvahnistamista
harjoitettiin tä^
hän saakka enemmän käsityön tapai-sesti.
Lumput pestiin lipeässä käsin
ja valkaistiin, jonka jälkeen ne hie­nonnettiin
samanlaisissa käsimyllyis-sä
kuin missä muitakin aineita jau­hettiin.
Senjälkeen puristettiin mas-
• sa puitteisiin pingotetun vaatteen
avulla arkeiksi, jotka sitten kuivattiin
ja silitettiin. Viasta I4:nnellä vuosi­sadalla
ruvettiin "suurempia laitoksia,
paperimyllyjä, käyttämään Keski-
Euroopassa p a p e rinvalmistuksessa,
niinkuin Troyesin kaupungissa Rans­kassa
v. 1350, Nurnbergissa Saksassa
V. 1390, Stevenagessa Englannissa. v.
1460 y.m. paikoissa.
Senjälkeen kuin kirjapainotaito
keksittiiin 15 :nnen vuosisadan keski-paikoilla,
pääsi paperiteollisuuskin pa­rempaan
vauhtiin ja levisi vähitellen
myöskin kaukaisempiin maihin, niin­kuin
Ruotsiin, Tanskaan y.m. Niistä
maista, joissa paperia valmistettiin,
oli Hollanti huomatuin, sen tuotteet
olivat paraimmat ja valkoisimmat.
Siellä myös keksittiin v. 1670 hollän-dariksi
nimitetty kone, joka kokonaan
syrjäytti survinlaitokset ja myllyt ja
jota vielä nytkin kaikkialla käytetään.
Parannuksia ja kekiintöjä paperiteol­lisuuden
alalla tehtiin nyt toinen toi­sensa
perään. Lumpunfeikkauskone
keksittiin v. 1720, VälkaiSemistapaa
parannettiin 1700-luvun lopulla ja vih­doin
keksittiin viime Vuosisadan alku­puolella
tärkein apuneuvo, paperiko­ne.
Paperia oli tähän saakka valmis­tettu
käsin arkki arkUta. On luonnol­lista,
ettei tämmöinen valmistustapa
voinut menekin lisääntyes^ täyttää
NyP if^näla kuole
p^fca^einkä iieM mikä minut p^
titäi Sert saattoi minulle tuo :jtt0t*^mu^
livMniut} SirparSerkun nurkk
Onhäit^^seiväa^eftuEemdi s
näkee jii^ios ei sen pahempaa,
ainakin Sioia^
vaieta of»»ste
kuin oUiinJan. Mutta se on ttyt
netturm-ief^ii^rfiStUmrem..
Mutta jospa piilottaisin lehde
sanoisin etia se ei ole tuHut, tai on tUhus k^kennut. Mutta s\
täytyisi kaipaa kaikki'paikat löyt
seen ien pienen lappusen, jossa taan kuinka kauan sitä tulee. Jos
sanon, että lainasin lehden jollekir.
sitä lähäiettävä yön selkään h
maan. Sellaisia tukijoita on vain
kiliä. •
Kuta enemmän ajattelen, sitä
hemtfialtä asia näyttää. Toivoisin
vani kuollut, tepääi)ani siinä laati
sa, jökä on oievd viimeinen mai
paikkani. Mäen jo ntielikuvitui
san\ kainka häfvät ystäväni tul
ympäfitleni ja Sanovat: Olisi se
nut l}iei& elää, iiton harmaan aia öii hyifä syd^. Jd Eerridi ri
hän dhän pakahtuisi suruun. huomenna la&idMimssipeilin ja
täisi kah-Hpiätöti korkin kotiin. parsisi sukan kantapään ja jät
i^arpäOtt k&häälle fetän:.. N On-,
kemdttdmid pikku ttehdyksia hy
töiden k^ila. Ja Eemeli etsisi leen uudeh htnnsinldHtajan, joka taisi myöikin pullon kotkin..
Ei, kyllä minä sientään en ha
kaan kuollar Vieroal^ihrniset tu
vat iHyttistämaän minun pikku ki
sekaisin. U6 tahtoisivat tietää, minulta sattui jäämään — kui
monta jauhosäkistä tehtyä lakana
tyynynpäällistä... Ja olenhan ai
hiljan laittanut vanhan silkkidres
uuteen kuntoon^ niin, ja Eemeli jannut kenkäni kantapäät...
Ei nyt sovi kuolla. Terästän i
ni ja otan vastaan Eemelin moiti
kyllä hänet taas saan pian unoi
maan tyhmyyteni... Tunnen kui
elämä taas sykkii/
AURA
tarvetta, vaan että sen oli edistymi
siihen suuntaan, jotta pkperia voi
siin valmistaa joutuisammin ja s
remmissä kappaleissa. Nämä py
mykset saavutettiinfcin täydellis
paperikoneen avulla. Paperikon
keksi V. 1799 eräs ranskalainen 1
bert, vaikka ensimmäinen tarkoit
senmökainen paperikone rakennet
Englanni^ä vasta 1804, Ranskasi
1815, Saksassa v. 1819. Konetta
sittemmin monessa suhteessa par
nettu, ja tätä nykyä on niitä tiihar
käytännössä yli koko sivistyni
maailman.
Paperikoneen keksiminen oli kaissut kysymyksen paperin valmis
misesta suuressa määrässä. Mutta
maila oli hankittava uusi raaka-ai
joka voi täyttää suurteollisuuden t
peet, sillä himppuja ei enää ollut t
peeksi saatavissa, ja- sen lisäksi 1
synnän kasvaessa niitten hintakin 1
hosi. Paperin täytyi myös tulla h
vaksi. Tässä tarkoituksessa teht
monenlaisia tokeita erilaisilla kas
aineUIa, niinkuin oljilla, puulla, i
naisilla heinillä, sarmmanUa y.m.. j
loin onnistuttiinkin keksimään h
vausafineita luTnpuille. Näistä ast
vat oljet aluksi etualalle (1830),
niitä käytetään viarsinkin Hollannif
vieläfcfn jotenkin runsaasti.
nyttemmin on puumassa tullut pai