Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 8, 1955

              Uudelle vnoAtmpa-leelle
lähtiessä '
Kirj. SUDBUR\^^ mKKA
Uusi vuosi aloitettiin
vallan reippahasti.
Moni varmaan kieltänsäkin
väkevihin kasti.
Haqlillanime aattoillati^ &
Tiauska dii hilu,
ketkeks* varmaan unohtuivat
harmit, myöskin vilu.
Kainaloonsa tytön nätin .
moni poika kaappas,
joku ehkä toisen oman .
sieltä pmkaan räappaM 'i^ .^^^ ^^^'^
Muistoissa on lystit taasen;
eessä tosi vakaa,
nyt vain saamme odotella
mit' on verhon takaa.
Toivehemme täyttyvät vain
työllä sek^ toiniin,
siksi syytä ponnistaa On
kaikkein ykteisvoitnin.
Kaikki varmaan toivoisimme
kestäv^tä rauhaa,
onnea ei olla voi jos
vihan myrsky pauhaa.
Siksi kaikki lupaamme nyt
seistä rauhan puolla,
ettei veljet siskot tarvis'
sodan kauhttun kuolla.
Miljoonien ihmisten se
vala uuden vuoden,
onnen aurinko et nousis*
rauhan päivän tu0en. .
Kirj. ANNIKKI
niinkuin olis kävelly myötätuuleen ja st
tuuli olis tullu jostae hautuumuan
päältä. ^
Syksykesällä se alako jo köyhemmän-nii
naamoö naaruun. vettee, kun alako
suaha uusia perunoeta ja niitäkÖs syö­tiin
ihan säälimätä. Vieläki tulloo vesi
suuhun, kun muistaa kuinka siellä oli
Ihyviä ne naariit, etenki kun sae käävä
toesten kaskihalemeista varkaessa. Ne
oli hyviä jos ne kuumassa hiiloksen
tuhkassa paesto. Tulihan sitä piettyä
vähän silimällä hernemaetakin ja käätyä.
niissäkin joskus täättämässä taskut her-ineenpaloilla.
Mutta kyllä ne vuan oli likattii siellä
pyöreitä ja punakoeta kun keväen man­sikka
mättäällä. Ei ne siilon joutanna
muolilla nuamaansa töhriniään, eikä ne
silloin välittännä niistä linjostaankaan
•mittää, eivät välittännä olla niin koski-elikkä
(virtaviivasia. Mutta topakka
niillä oli askel ja toenen käsi huiteli
Ikävellessä niinkun oes kevätkylyvöjä
lehny..
Vuon levveempee leipee sitä vuoan
leki mieli lähtee mualimalta kahteleen
ja kyllä siinä oli akkaen suimppipannut
ollu kuumana kun ne oli pietelly, että
mikkeehän sille miehelle nyt on semmo-sen
kuumeen lykännä, kun ihan nyt
Ameriikkoen. Eiköhän sillä nyt ole
vähän pärepuuta kaenalossa ja piässä
mutteritlöyhtynnä, parempi että hom-
GTiaes sen pitkään «likka Niuanniemeen.
Jos jotkut oli nähny minun kesällä yö-kulussa,
niin olivat pietelly, että kyllä
sillä on jotaki rötöksiä omailatunnollaa
'ja niitä se nyt lähtöö pakkoon. Kyllä
ne oli aena minua siittää ensiksi syyt- ^
tänykin, jos joUeki oli jotakin tapah- :
tunna, ennenku oekia syyllinen c)li löy-tynnä.
^ — .
Kyllä minä sanon poejat, että se oi *
semmonen myräkkä siellä Atlantilla,
!kun tultiin. Minä en ollulla Kallaveillä-kään
nähny niin isoja laeneita. Minä jo •
siinä kaverille sanon, että kyllä kae
•tämä laeva nyt hajjoo, kun tämä niin
j-itisöö ja ratisoo. Kaveri vuon Virnis­teli,
että sittenpähää ei paenu- yhessä
3impissä pohjaan ja suop usseempi mat-
HiELBNÄ ei voinut mitään sille, et­tä
oiito l i i k i ^ s kuristi hänieri kurk­kuaan
koneen laskeutuessa lentokentäl­le.
Hänen täytyi hq)aista hansikoidulla
Ivädelläan ^dmiääh, seuratessaan toisia
niätkustajia ikentällä odottavaan au-
Tuntui omituiselta, kohtalokkaalta,
että hän jälleen kuuden vuoden kulut-
: tuasEast^ i^imän-:;maan kamaralla. Läh-tifessään
hän oli vielä miltei lapsi, mut­ta
siitä 'huolimatta rakkaat muistot oli-
^ r v ^ ^ ö p y j | e | t syyäile hänen herkkään
' • mieleöQsäf - v-;:^' . •
'HMeöa liiiöfeäsi Vaistomäisöstr
tessaänpäähsä auton selkänojaa vas­ten.
Vanhat muistot nousivat hänen mie­leensä
polttavina, suorastaan kipeää te­kevinä.'
Helena piisi halunnut unohtaa
ne täriä ensimmäisenä iltana,^mutta se
kamies jonkun laavankappaleen mahasa
alle. Minä jo siinä hätapäessäni hyr-
. räelin, virrenvärssyä "Sun haltuus rakas
isäni mä annan vanhan äitini", mutta
kaveri vuan laaleli herra Petteriä ja
"Keskeltä merivesi lainehtii", vuon ran­nalta
on kun peili . . . "
'Minä siinä sittä piätin, että jos vielä
suan kovvoo muata jalakaani alle, niin
en tämmöseen kyytiin ennee lähe, vaek-kapa
joutus hottentottien muahan. Sii'
nä minulla on hyvä syy minkätähe ne
ei myö-minuUe lippua vanahaan muaha.
Kaveri tuas ei ou tottunna lompsoo eikä
pankkipuukoo taskussaan pitämään,
vuan on aina pärjännä taskurahalla.
Hän on sanonna, että Abitibi komppania
ei piästäv muuta kun joskus käämään
kaapungissa maksamassa vanhoja jud-mavelekoja.
Ja nyt öhnelirsta uutta vuotta kokg
Liekin perheelle toivottaa — ?
oli mahdotonta. Hän tunsi itsensä niin
pieneksi, avuttcanaks^, ja yksinäis^L^
Hän ei iunteriut^ ^eiä^&^ eikä Jki^äii
tuntenut häntä. Siitä huolimatta hänen
oli palatbva vielä kerran täyttääkseen
tehtävän, jonka häiien äitinsä pii Jiä-nelle
kuolinvuoteellaan antanut.
(Helehaii alakuloiset mietteet kesfcey-_
tyivät auton pysähtyessä hotelli» eteen.
Hetkistä myöhenunin hissi pysähtyi kol­mannen
kerroksen kohdalle ja kohtelias
kantaja vei Helenan matkalaukut hänel­le
varattuun huoneeseeni Vastat: -riisut-tuaan
päallysvaatteensa tunsi-Helena i
' 'kuinika väsynyt hän tosiaan -JOU. Jaksa^;
matta avata matkalaukkujäan hän ly­sähti
nojatuoliin, sulkien tuokioksi sil­mänsä.
Hänen ensimmäisenä ajatuksenaan
oli sukeltaa heti vuoteeseen, mLUttä sitten
hän muuttikin mielensä, kutsui tarjoi­lijaa
ja tilasi teetä sekä voileipiä.
Kuuma, väke<vä tee piristi ihmeelli-sesjti.
Helena tunsi virkistj-vänsä niin,
että alkoi purkaa matkalaukkujäan, lo-'
pettäen kuitenkin koko homman alkuun­sa,
sillä mitä kannatti tehdä turhaa työ­tä,
koska hän ei vielä tietänyt tulisiko
viipymään kaupungissa päivää kauem­paa.
'Kaikki riippui siitä miten hänen
tehtävänsä suorittaminen -tulisi onnis­tumaan.
Sitten hän palaisi takaisin sm-ne
mistä oli tullutkin . . .
Tuntui suorastaan ihanalta sukeltaa
leveään vuoteeseen. Hän tunsi itsensä
niin väsyneeksi, että uskoi nukkuvansa
heti kun vain painaisi päänsä tyynyyn,
mutta toisin kuitenkin kävi. Äärettö­mästä
nupuimuksestaan huolimatta He­lena
ei saanut unta. Hänen käännelles-sään
itseään vuoteessa, nousivat* entiset
muistot toinen toistan elävämpinä hä­nen
mieleensä. «Ensin onnelliset lapsuus^
fvuodet kauniissa kotikartanossa. Ne oli.
yat hänen elämänsä yailoisinimat mujsl '
tot. Miitta kiiii&a
• vatkaan! . ;^
' ^ H ä n e ^ pii virttä vuptta •vanhempi sl.
sar Rutta, Jota l"i<^Qsä juima?
Ipxyat. ikää M a ei
AAI kupllut jp aikaisemmin. Riitta oli
kaiinem olento n u t ä l ^
näim3rt ja äiti yaijeli häntä kuin sUmä- '
teräänsä. Kun Riittk pääayUöppil^
si, rakastui hän^n^ tiiomariin j ^ ':
vieJä samana hänen •
häänsä. Helena evPlhitkpskaan nähnyt '
niin paljon kuk±ia ja nupret olivat tans- !
- sineet koko yön tyhjäkjsi raivatussa;;
kukkasailissa. "Mutta mti oli itkenyt, siir.
,1a hänen ^^n^ pj-v;
lut kyllin ;hyvä hänen,4em!mikilleen.
iRiitt^ iiauutti lähikaupujildin, mis^^^^ ^
tuomari Markulla oli toimistonsa. Sivus­ta
katsoen he olivat h3Pvin ormellisia.^;^
He kävivät nsein sunnuntaisin latona, :i-sillä
iMarkulla oli oma auto, jota Riit^-}^;
gniMiniiiiiiiiiniiiiiiiiiiniiutnniiiiiituimujiniiiiiinliiiiiiiiiiiinniiiiiiiiii.iiii^
I Me allamainitut toverit:ja-ystä-1
1 vät lausumme ikiitokset 1
IMrs. Hama Kcsh^e i
Ikutsusta jä kaimiistakahvipöy-j
I dästä, josta saimme nauttia. On- f
" tnitt^lernme mrs. Koskea ihänen f
i 60-^viiotissyntymäpäiväii^ä joh-1
dosta. ~x 1
JohnKo^ i
. Manda ja EC HiU f
Alma ja X Pulkkinen |
Helmi ja K. Simola |
^da ja Atu.Koivula i
. Anna ja Tobi LesScinen |
imtma jä Matti i
Helvi ja TcAy i
Ida ja Jussi Ttiokko- |
TIU ja Vie. Hänninen 1
Ani ja Viliio 1
liila Rose, Bertha ja Karl
Mariia Valpas Hänninen
1 ' (Haniia ja Matti Poutanen
1 'Anna ja Venne? Viita ;
1 Manda\ja ^Änt4!i^Aallb^«^ ;
I LÖNÖfX-AKiSLBÄ ^
I joulukuun 22 1954;
CiiiiiiiniiuiiiiiiiiiiniiiliMiiiiiiiiiiiiMnHiiiniiinuiiimiyiiiiiiuiuuiiiHiiiuiiiMni^
3
S,'
H'
S
3.
3 i
3
1
S
r •
ON NYT BLMESTYNYT
48 sivua
Hinta 600
Joulu on postitettu kaikillejv^jasiamiehille. Jos
paikkakunnallanne ei ole liikkeemme asiamiestä,
niin tilatkaa "Joulu 1964". suoraan kirjakaupas­tamme.
Mitä Liekin toimittaja sanoo "Joulusta"?
"Yleisesti voidaan sanoa, että "Joulun" sisältö on
joulun tunnuksia vastaava. Sen kirjoituksista
huokuu lämmin lähimmäisenrakkaus, hyvä tahto
ja suuri kestävän rauhan toivomus. Sen jokaiselta
sivulta kumpuaa esille juuri se mikä tavallisten
kansanihmisten mieltä ja sydäntä^ lämmittää:
Rakkaus elämään, rakkaus ihmiseen."
Hankkikaa itsellenne ajankohtainenpa sisältörikas
julkaisu "Joulu". -
VAPAUS PUBLISHING COMPANY LIMITED
•BOX 69 SUDBiniY. ONTARIO
Sivu 10 I^uantaJpa. gl^irltt& 1955^