Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 18, 1936

              Sivu 2
LAU.ANT.^NA HEINÄKUUN 18 PÄIVÄNÄ 1936
LIEKIN JATKOKERTOMUS * iiiinWM'i»'MtHiOllrtl>jH<ii!'i'l<t.t!»IHIitW!itt'
(MADEMOISELLE SANS-GENE)
ROMAANI
Suomennos rantonkielestä
I
a
1936
annnt i i » i i i n i n i m n i i i n m t i t t i « t t i i ! i i m i i i « i t i m i i > n i t «iisainan l I l«M^IU^I|W1^ltlM»lHll^ . l|^ll|(iMrdMtHIM^^l^Uill^MiM« ! ' ^ < 7 i T T ]^
r
i
ff
l-l m
l''f
•tl
i l
Neljääkymmentäkahdeksaa tuntia
myöhemmin Pierre Loti nosti ank­kurinsa,
alkaen hÖ3rrytä pois Tunte­mattomasta
saaresta vieden korkeat
aviopuolisot mukanaan. Kuningas­kunta
oli väliaikaisesti uskottu vara­kreivi
def Saint-Manden hoiviin, joka
siten oltuaan ensin orkesterin päänä,
pääsi nyt hallituksenkin pääksi.
Sir Archibald ja markiisi Lionettö
di San-Marino, joita oli myttyyn
menneestä vallankumousyrityksestä
saakka pidetty tarkasti silmällä,
ikäänkuin karanteenissa, eivät olleet
lainkaan tyytyväisiä p a r i s i 1 a isen
muotineidin suurvaltiolliseen menes­tykseen.
He näkivät Tuntematto­man
saaren luisuvan kynsistään, jo-tapaitsi
historiallinen riita erotti hei­dät
toisistaan vieläkin jyrkemmin
kuin anunattikateus. Markiisi Lio­nettö
väitti nimittäin varmasti, että
Robinson Crusoe oli syntyään itaha-lainen
sillä hänen nimensä oli muka
oikeastaan Robinson! Cruseo, mihin
sir Archibald vastasi:
— No, my dear, Robinson oli eng­lantilainen,
siitä ei ole epäilystäkään.
Mutta myönnän kernaasti, että Per­jantai,
oikealta nimeltään Vendredi-ni*),
kuului latinalaiseen rotuun.
Onnellisillä merimatkoilla ei ole
lainkaan historiaa. Pierre Loti saa­pui,
niin sotalaiva kuin olikin, ilman
pienintäkään vauriota Havreiin.
Raffy Dadaa ja hänen puolisoaan
kohtaan osoitettiin mitä suurinta
kunnioitusta. Yksinvaltias mitteli
risteilijän kantta kultakirjäisessä uni­vormussa,
ja Gaby, joka oli puettun^
lämpimien maiden kuningattarille
ominaiseen loistavaan pukuun, kor­jasi
arvokkaalla olemuksellaan sen,
mitä hänen sanoissaan saattoi mennä
hiukan viistoon. Hän oli kaikkien
mielestä suorastaan ihastuttava, ja
amiraali toisteli mielellään Napoleo­nin
sanoja:
~ Ranskattaret eivät kuulu mihin­kään
kansanluokkaan tai säätyyn. He
osaavat mukautua kaikkeen ja kaik­kialla.
Saint-Denis-kadun villatava-rainkauppias
pysyy villatavarain-kauppiaana,
mutta hänen vaimostaan
tai tyttärestään voi kehittyä mitä
täydellisin herttuatar.
Ja sitten hän lisäsi:
Parisilainen modisti saattaa siis
muuttua kuningattareksi, kenenkään
voimatta väittää hänen hovipukunsa
istuvan huonosti. Ja se pitää paik­kansa
muulloinkin kuin kamevaaliai-
»iiiiMi»^^
Vastaanotto Havreissa oli hyvin vi­rallinen,
t.s. arkinen ja kuoletta\'an
Hieman kaljupäiselle prefektille,
joka lukea tankkasi loputtoman pit­kää
tervehdyspuhetta paljain päin,
tuulessa ja sateessa, Gaby virkkoi ys­tävällisesti:
— Hyvä on, hyvä on! Säästäkää
loppu seuraavaan kertaan. Muuten
xoitte saada yskän ja nuhan!
Monet muutkin puhujat yrittivät
vuoxostaan, peloittavan pitkät pape­rit
kädessään. Gaby pyysi kaikkia
puhumaan yhtäaikaa, jotta kaikki
kävisi joutusammin. Ja kun sade
"^yp^jantai ranskaksi---vendredi.
Suom.,
s i t t e n vain yltyi yltymistään,
tuo hyvä kuningatar pyysi peruutta­maan
sotaväen ohimarssin, koska ker­ran
sotamiehet olivat luodut mene­mään
tuleen, mutta ei sumkaan ve­teen.
Jonka perästä hän neuvoi Raf­fy
Dadaa jakelemaan kunniamerkke­jä
kaikille asianharrastajille, paitsi
sellaisille, joilla oli jo entuudestaan
nauha napinreiässä tai kunniamerkki
rinnassa.
Ja niin tapahtui sillä lailla, että lo­run
lopuksi Havreissa o l i ainoastaan
kolme uutta Kultaisen banaanin ri­taria;
vanha, tunnettu runoilija^ tun­tematon
keksijä sekä mnuan välitys­liikkeen
harjoittaja, j ( ^ ei oUut vielä
saanut minkäänlaista mitalia. ^
xvin
KUNINGATAR GABY PARISISSA
Vastaanotto Parisissa muodostui
kerrassaan riemuvoitoksi.
Yksinvaltiaat otetaan todellakin
riemuiten vastaan vallahkumöuksien
pääkaupungeissa.
Heidänmajesteettinsa astuivat ju­nasta
Böis de Boulognein asemalla.
Tasavallan kaartin soittokunnan kai­uttaessa
Tuntemattoman saaren ku-ningashynmiä.
Kaikki vanhat de­mokraatit
kumarsivat hyvin syvään
korkealle parille. Sanottakoon mitä
tahansaj kuningas tekee aina, olipa
hän vaikka neekerikin, syvän vaiku­tuksen
suuren vallankumouksen toi­meenpanijoiden
jälkeläisiin. Ja ku­ningatar
saa — vaikkapa hänen ni­mensä
olisikin vain Gaby — aina Pa­risissa
osakseen kaikki vanhan kunin­gasvallan
ajan liehittelyt ja imartelut.
Valtion päämiehelle, joka lausui
Raffy Dadalle virallisia, juhlallisia
kohteliaisuuksia, tämä vastasi hyvän­tahtoisesti:
— Tuo on kovin ystävällistä...
Uskokaa pois, että olen oikein liiku­tettu.
Kuinka tunnenkaan itseni tyy­tyväiseksi
ollessani taaskin v^anhassa,
hyvässä Parisissa. Mutta ajaisin
mieluummin maanalaisella rautatiel­lä
kuin loisto valjakoilla.
— Maanalaisella rautatiellä Sire?
— Niin juuri. Mitä ihmeellistä
siinä olisi ? Ah! Kaipaan niin maan­alaista
Padme Umissa. Valjakolta
minulla on tallit täynnä.
Juhlamenojen ohjaaja, juhlallmen
Ja kopea herra, joka oli kirjava ja
korea kuin markkinakoju, neuvotteli
snherj tulokseen, ettei hänen majes­teettinsa
toivomusta voitu täyttää.
Raffy Dada kuunteli tuomion ju­listamista
tyynesti, huolimatta pahas­tua.
Mutta hän ei kuitenkaan malt­tanut
olla huomauttamatta tasaval­lan
presidentille, osoittaen juhlame­nojen
ohjaajaa:
— Tuolle miehelle annattaisin ko­vin
mielelläni sata kepiniskua jalka­pohjiin!
Gaby hymyili herttaisesti kaikille
ihmisille. Valokuvauskoneiden maa­litauluna
ollessaan hänellä oli huulil­laan
tilaisuuteen sopiva hymy ja elo­kuvien
ottajiUe hän huudahti:
—Tiensinhän sen, että pääsisin vie­lä
joskus iihniin!
Kun Tuntemattoman saaren ku­ningatar
Jiäyttäytyi -kansanjoukoille,
tervehtivät häntä oitis innostuneet
huudot:
— Eläköön Gaby!
— Eläköön kuningatar!
— Tunnen nämä kunnon parisilai-set,
hän tuumi itsekseen. He ra­kastavat
tasavaltaa, mutta kaipaavat
kuitenkin kruunattuja päitä. Siksi
he tuottavat niitä ulkomailta.
Koko matka oli yhtä ainoaa-rie­mukulkua.
Sotaväki teki kunniaan-sotilassoittokunnat*
puhalsivat minkä
keuhkot kestivät,'ja kansanjoukot —
jotka eivät kylläkään nähneet paljoa­kaan
— huusivat innoissaan suosio­taan.
Kuninkaalliset vieraat olivat, ku­ten
tavallista, majoitetut ulkomlnis^
teriöön. Gaby marssi" siis rieniufcu-luss*
maan p a l ^ i n ^ jossa hän oli ^
vain muutamia kui&äusia^ aikaisem­min
saanut niin huonon vastaakiotbn.
Mutta hän ;oli hyväsydäminen tyttö;
eikä siis huolinttt ruveta kostamaan
niille)-^ jotka olivat aikoinaan h^rtä
ivanneet ja pitäneet pilkkanaan. Sitä-^
paitsi viimeisin valtiollinen myrs^m-puuska
oli todennäköisesti lakaissut
heidät pois; he eivät olleet enää- mi­tali,
mutta Gaby oli kuningatar!-
Hänen mäjesteiettinsa selitti; «tta
hänen huoneensa-oli aivan -liian suuri]
ja kuullessaan vuoteiensa kuuluneen
aikoinaan Marie-Louiseille') hän huu­dahti:
— Ei! E i ! En ikinä rupea nukku­maan
noilla patjoilla. Näkisin var­masti
pahoja unia!
Hänelle täytyi panna häthätää
kuntoon vuode, jossa ei ollut nukku­nut
ainotakaan historiallista henki­löä.
Samana iltana oli Elysee-palatsis-sa**)
suuret juhlapäivälliset ja nii­den
jälkeen juhlakonsertti. Kunin­gatar
kutsutti ennen niiden alkamis­ta
juhlamenojen ohjaajan puheilleen,
tiedustellen tältä:
— Mitä saamme tänä iltana syö­däksemme?
— Madame, se asia ei kuulu minul­le:
sen hoitaa tasavallan presidentin
ylikokki.
— Samantekevää. Ottakaa asiasta
selvä ja ilmoittakaa sitten minulle.
Soitettuaan puhelimella Elysee-palatsiin
juhlamenojen ohjaaja alkoi
lukea juhlapäivällisten ruokalistaa
hänen majesteetilleen:
— Kilpikonnaa a la Francaise. —
Du Barry-sosetta.
— Mitä ne ovat?
iiiffuomfmaaii'm^
tinne.
—• En välitä liemiruuista. Salli­nette
minun sanoa? Tuon teille ko­konaisen
saaren, ja minulle tarjotaan
siitä hyvästä päivälliset. Saanen sil­loin
lausua mielipiteeni. Antakaa siis
tarjota kilpikonnanliemen ja soseen
asemasta kurkkusalaattia ja katkora-puja.
Pidätte kai katkoravuista, her­ra
Seremonia?
Suipentaen suutaan juhlallinen her­ra
vastasi:
— Olen aivan samaa mieltä kuin
teidän majesteettinne.
— Pidän niistä hurjasti. Ai! Olin
aivan unohtaa. Pyytäkää lisäksi hiu­kan
sianmakkaraa. Se on voileipä-pöydässä
erinomaista. Jatkakaa; mi­nä
kuuntelen;
Juhlamenojen ohjaaja, joka mer­kitsi
kuningattaren toivomukset
muistiin, alkoi luetella-.
— LucuUus-piiräfeoita.
— Dieppen maitimöykkyjä,
— Kultakampelaa a la Vatel.
—- H t n : . . Pitäisin enemmän hyvis­tä
öljykiloista. Oletteko syönyt öl­jysit
keitettyjä kivikalo ja?
— Eii koskaan.
•—Sita pahempi itsellenne. Mutta
jolteivor saada' kivikalöja, niin pyy­täisin
silliä sinappiliemessä. Olen ai­na
ollut hurjasti'ihastilnut siihen.
Jiihlamenöjen ohjaaja kumarsi,
merkiteir senkin, mtiistiin ja jatkaen
sitten:
— Mansin syöttökananpoika a la
Cambaceres.
— En juuri välittäisi Cambacere-sista
kananpoikien kera, mutta ottai­sin
mielelläui krassia mukaan. Mi­kään
ei ole niin terveellistä kuin kras­si.
Seremoniamestari kumarsi, kirjoit­taen
sei&in muistiin ja jatkaen luke­mistaan:
— Paahdettua viiriäistä a la Pari-
Otan sitä varmasti
*) Itävallan arkkiherttuatar, Na­poleon
I:n puoliso 1810, tämän kuole­man
jälkeen morganaattis^ avio­liitossa
kreivi Neippergin ja sitten
kreivi de Bombellesin kanssa —
tasavallan pe^d^itin
asunto. Suom. / ,
sienne.
— Mainiota!
kaksi kertaa.
^ Armagnac-viinassa keitettyjä
sitruunoita.
— Hietkinen . . . Nuo sitruunat ei­vät
ole mistään kotoisin. Mutta jos
sattumalta jaksaisimme vielä syödä
jotakin — matkalla tulee hyvä ruo­kahalu
— luulisin, että annos sylt­tyä
. . .
Sen kuullessaan juhlamenojen oh­jaaja
aivan säpsähti.
— Mutta, Madame, se on mahdo­tonta!
Koskaan ei ole tarjottu sylt­tyä
Ranskan valtion päämiehen-pöy-dassa.
'
— Sepä vahinko. Sylttyä pitäisi
aina olla virallisten juhla-aterioiden
ruokalistalla. Ja myöskin lampaan­paistia
papujen kera, häränlihamu-hennosta,
käristettyä verimakkaraa
sekä vasikkamuhennosta valkokastik-keen
kera, puhumattakaan lihakei­tosta.
On mahdotonta ajatellakaan
ejL
RanskaaTilmanTihak^^
set kaiken maailman monimutkaiset
ja eriskummalliset ruokalajit ovat
elostelijoiden ja huonojen ihmisten
laitoksia.
— Teidän majesteettinne. tradit-s
i o i i i . . .
—.. . o n lihakeitto, uskokaa mi­nua.
Voitte sensijaan hommata mi­nulle
paistikkaita.
— Paistikkaita? Oh!
— Nim juuri. Ja saatte tarjota
ne paperitotteröissä. <
Juhlamenojen ohjaaja kumarsi: ^
— Kultafasaania peltosirkkujen
kera.
— Tuo d ote hullumpi keksintö.
Mutta en tahtoisi sentään syödä it-sämi
kipusi.
aatkoQ)
t •
SAI
-Selma tur
DUt olla sa
kanssa. — ^
alkoi hiljent
vaarj himme
Hän aset
ovea kohti.
enään hetke
Cory, joi
päin olevan
tyi: "Ei te
Vaikka mir
voimmehan
Eihän häner
tään."'
Mutta tyi
vaan kiirehl
Cory Smithii
oli siis vaim
nyt sen enn
nyt toisin —
Kun Selm
. seensa, o jeni
hänelle kirji
oli pyytänyi
oli kuitenkir
ollut kotona,
Hän avasi
Lilyltä, Cory
si häntä tapa
Selma ei tun
ja vasta nyt
vaimo...
Selma me
häntä oli kui
vastaan sur
syen hänelti
Stone. Samc
Tässä siis (
Mutta miksi
"Kuinka 1
kysyi tyttö,
kaan ennen n
"Olen saa
valokuvan ai
Valokuvaa, j(
Copylle joku
Kun hän (
% : "Halus
tä tahdon p
siltä. Miehen
tääkin päälts
Ä on rauh
luaisin, että t
JDinulle on kä
Lopetettua;
S i l P S ne
. auraavana
poistunut kat
^enyt pakoon
^%vt kokea
Monta vuo
^eski-ikäi
^«^^tarhastj
^enme naisi
^f^^aiden
on Sein
^^sn ihmeti
luUinen.
Silloin, san
f^t ikuise
^ e n s ä .