1936-07-18-02 |
Previous | 2 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAU.ANT.^NA HEINÄKUUN 18 PÄIVÄNÄ 1936 LIEKIN JATKOKERTOMUS * iiiinWM'i»'MtHiOllrtl>jH<ii!'i'l<t.t!»IHIitW!itt' (MADEMOISELLE SANS-GENE) ROMAANI Suomennos rantonkielestä I a 1936 annnt i i » i i i n i n i m n i i i n m t i t t i « t t i i ! i i m i i i « i t i m i i > n i t «iisainan l I l«M^IU^I|W1^ltlM»lHll^ . l|^ll|(iMrdMtHIM^^l^Uill^MiM« ! ' ^ < 7 i T T ]^ r i ff l-l m l''f •tl i l Neljääkymmentäkahdeksaa tuntia myöhemmin Pierre Loti nosti ankkurinsa, alkaen hÖ3rrytä pois Tuntemattomasta saaresta vieden korkeat aviopuolisot mukanaan. Kuningaskunta oli väliaikaisesti uskottu varakreivi def Saint-Manden hoiviin, joka siten oltuaan ensin orkesterin päänä, pääsi nyt hallituksenkin pääksi. Sir Archibald ja markiisi Lionettö di San-Marino, joita oli myttyyn menneestä vallankumousyrityksestä saakka pidetty tarkasti silmällä, ikäänkuin karanteenissa, eivät olleet lainkaan tyytyväisiä p a r i s i 1 a isen muotineidin suurvaltiolliseen menestykseen. He näkivät Tuntemattoman saaren luisuvan kynsistään, jo-tapaitsi historiallinen riita erotti heidät toisistaan vieläkin jyrkemmin kuin anunattikateus. Markiisi Lionettö väitti nimittäin varmasti, että Robinson Crusoe oli syntyään itaha-lainen sillä hänen nimensä oli muka oikeastaan Robinson! Cruseo, mihin sir Archibald vastasi: — No, my dear, Robinson oli englantilainen, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta myönnän kernaasti, että Perjantai, oikealta nimeltään Vendredi-ni*), kuului latinalaiseen rotuun. Onnellisillä merimatkoilla ei ole lainkaan historiaa. Pierre Loti saapui, niin sotalaiva kuin olikin, ilman pienintäkään vauriota Havreiin. Raffy Dadaa ja hänen puolisoaan kohtaan osoitettiin mitä suurinta kunnioitusta. Yksinvaltias mitteli risteilijän kantta kultakirjäisessä univormussa, ja Gaby, joka oli puettun^ lämpimien maiden kuningattarille ominaiseen loistavaan pukuun, korjasi arvokkaalla olemuksellaan sen, mitä hänen sanoissaan saattoi mennä hiukan viistoon. Hän oli kaikkien mielestä suorastaan ihastuttava, ja amiraali toisteli mielellään Napoleonin sanoja: ~ Ranskattaret eivät kuulu mihinkään kansanluokkaan tai säätyyn. He osaavat mukautua kaikkeen ja kaikkialla. Saint-Denis-kadun villatava-rainkauppias pysyy villatavarain-kauppiaana, mutta hänen vaimostaan tai tyttärestään voi kehittyä mitä täydellisin herttuatar. Ja sitten hän lisäsi: Parisilainen modisti saattaa siis muuttua kuningattareksi, kenenkään voimatta väittää hänen hovipukunsa istuvan huonosti. Ja se pitää paikkansa muulloinkin kuin kamevaaliai- »iiiiMi»^^ Vastaanotto Havreissa oli hyvin virallinen, t.s. arkinen ja kuoletta\'an Hieman kaljupäiselle prefektille, joka lukea tankkasi loputtoman pitkää tervehdyspuhetta paljain päin, tuulessa ja sateessa, Gaby virkkoi ystävällisesti: — Hyvä on, hyvä on! Säästäkää loppu seuraavaan kertaan. Muuten xoitte saada yskän ja nuhan! Monet muutkin puhujat yrittivät vuoxostaan, peloittavan pitkät paperit kädessään. Gaby pyysi kaikkia puhumaan yhtäaikaa, jotta kaikki kävisi joutusammin. Ja kun sade "^yp^jantai ranskaksi---vendredi. Suom., s i t t e n vain yltyi yltymistään, tuo hyvä kuningatar pyysi peruuttamaan sotaväen ohimarssin, koska kerran sotamiehet olivat luodut menemään tuleen, mutta ei sumkaan veteen. Jonka perästä hän neuvoi Raffy Dadaa jakelemaan kunniamerkkejä kaikille asianharrastajille, paitsi sellaisille, joilla oli jo entuudestaan nauha napinreiässä tai kunniamerkki rinnassa. Ja niin tapahtui sillä lailla, että lorun lopuksi Havreissa o l i ainoastaan kolme uutta Kultaisen banaanin ritaria; vanha, tunnettu runoilija^ tuntematon keksijä sekä mnuan välitysliikkeen harjoittaja, j ( ^ ei oUut vielä saanut minkäänlaista mitalia. ^ xvin KUNINGATAR GABY PARISISSA Vastaanotto Parisissa muodostui kerrassaan riemuvoitoksi. Yksinvaltiaat otetaan todellakin riemuiten vastaan vallahkumöuksien pääkaupungeissa. Heidänmajesteettinsa astuivat junasta Böis de Boulognein asemalla. Tasavallan kaartin soittokunnan kaiuttaessa Tuntemattoman saaren ku-ningashynmiä. Kaikki vanhat demokraatit kumarsivat hyvin syvään korkealle parille. Sanottakoon mitä tahansaj kuningas tekee aina, olipa hän vaikka neekerikin, syvän vaikutuksen suuren vallankumouksen toimeenpanijoiden jälkeläisiin. Ja kuningatar saa — vaikkapa hänen nimensä olisikin vain Gaby — aina Parisissa osakseen kaikki vanhan kuningasvallan ajan liehittelyt ja imartelut. Valtion päämiehelle, joka lausui Raffy Dadalle virallisia, juhlallisia kohteliaisuuksia, tämä vastasi hyväntahtoisesti: — Tuo on kovin ystävällistä... Uskokaa pois, että olen oikein liikutettu. Kuinka tunnenkaan itseni tyytyväiseksi ollessani taaskin v^anhassa, hyvässä Parisissa. Mutta ajaisin mieluummin maanalaisella rautatiellä kuin loisto valjakoilla. — Maanalaisella rautatiellä Sire? — Niin juuri. Mitä ihmeellistä siinä olisi ? Ah! Kaipaan niin maanalaista Padme Umissa. Valjakolta minulla on tallit täynnä. Juhlamenojen ohjaaja, juhlallmen Ja kopea herra, joka oli kirjava ja korea kuin markkinakoju, neuvotteli snherj tulokseen, ettei hänen majesteettinsa toivomusta voitu täyttää. Raffy Dada kuunteli tuomion julistamista tyynesti, huolimatta pahastua. Mutta hän ei kuitenkaan malttanut olla huomauttamatta tasavallan presidentille, osoittaen juhlamenojen ohjaajaa: — Tuolle miehelle annattaisin kovin mielelläni sata kepiniskua jalkapohjiin! Gaby hymyili herttaisesti kaikille ihmisille. Valokuvauskoneiden maalitauluna ollessaan hänellä oli huulillaan tilaisuuteen sopiva hymy ja elokuvien ottajiUe hän huudahti: —Tiensinhän sen, että pääsisin vielä joskus iihniin! Kun Tuntemattoman saaren kuningatar Jiäyttäytyi -kansanjoukoille, tervehtivät häntä oitis innostuneet huudot: — Eläköön Gaby! — Eläköön kuningatar! — Tunnen nämä kunnon parisilai-set, hän tuumi itsekseen. He rakastavat tasavaltaa, mutta kaipaavat kuitenkin kruunattuja päitä. Siksi he tuottavat niitä ulkomailta. Koko matka oli yhtä ainoaa-riemukulkua. Sotaväki teki kunniaan-sotilassoittokunnat* puhalsivat minkä keuhkot kestivät,'ja kansanjoukot — jotka eivät kylläkään nähneet paljoakaan — huusivat innoissaan suosiotaan. Kuninkaalliset vieraat olivat, kuten tavallista, majoitetut ulkomlnis^ teriöön. Gaby marssi" siis rieniufcu-luss* maan p a l ^ i n ^ jossa hän oli ^ vain muutamia kui&äusia^ aikaisemmin saanut niin huonon vastaakiotbn. Mutta hän ;oli hyväsydäminen tyttö; eikä siis huolinttt ruveta kostamaan niille)-^ jotka olivat aikoinaan h^rtä ivanneet ja pitäneet pilkkanaan. Sitä-^ paitsi viimeisin valtiollinen myrs^m-puuska oli todennäköisesti lakaissut heidät pois; he eivät olleet enää- mitali, mutta Gaby oli kuningatar!- Hänen mäjesteiettinsa selitti; «tta hänen huoneensa-oli aivan -liian suuri] ja kuullessaan vuoteiensa kuuluneen aikoinaan Marie-Louiseille') hän huudahti: — Ei! E i ! En ikinä rupea nukkumaan noilla patjoilla. Näkisin varmasti pahoja unia! Hänelle täytyi panna häthätää kuntoon vuode, jossa ei ollut nukkunut ainotakaan historiallista henkilöä. Samana iltana oli Elysee-palatsis-sa**) suuret juhlapäivälliset ja niiden jälkeen juhlakonsertti. Kuningatar kutsutti ennen niiden alkamista juhlamenojen ohjaajan puheilleen, tiedustellen tältä: — Mitä saamme tänä iltana syödäksemme? — Madame, se asia ei kuulu minulle: sen hoitaa tasavallan presidentin ylikokki. — Samantekevää. Ottakaa asiasta selvä ja ilmoittakaa sitten minulle. Soitettuaan puhelimella Elysee-palatsiin juhlamenojen ohjaaja alkoi lukea juhlapäivällisten ruokalistaa hänen majesteetilleen: — Kilpikonnaa a la Francaise. — Du Barry-sosetta. — Mitä ne ovat? iiiffuomfmaaii'm^ tinne. —• En välitä liemiruuista. Sallinette minun sanoa? Tuon teille kokonaisen saaren, ja minulle tarjotaan siitä hyvästä päivälliset. Saanen silloin lausua mielipiteeni. Antakaa siis tarjota kilpikonnanliemen ja soseen asemasta kurkkusalaattia ja katkora-puja. Pidätte kai katkoravuista, herra Seremonia? Suipentaen suutaan juhlallinen herra vastasi: — Olen aivan samaa mieltä kuin teidän majesteettinne. — Pidän niistä hurjasti. Ai! Olin aivan unohtaa. Pyytäkää lisäksi hiukan sianmakkaraa. Se on voileipä-pöydässä erinomaista. Jatkakaa; minä kuuntelen; Juhlamenojen ohjaaja, joka merkitsi kuningattaren toivomukset muistiin, alkoi luetella-. — LucuUus-piiräfeoita. — Dieppen maitimöykkyjä, — Kultakampelaa a la Vatel. —- H t n : . . Pitäisin enemmän hyvistä öljykiloista. Oletteko syönyt öljysit keitettyjä kivikalo ja? — Eii koskaan. •—Sita pahempi itsellenne. Mutta jolteivor saada' kivikalöja, niin pyytäisin silliä sinappiliemessä. Olen aina ollut hurjasti'ihastilnut siihen. Jiihlamenöjen ohjaaja kumarsi, merkiteir senkin, mtiistiin ja jatkaen sitten: — Mansin syöttökananpoika a la Cambaceres. — En juuri välittäisi Cambacere-sista kananpoikien kera, mutta ottaisin mielelläui krassia mukaan. Mikään ei ole niin terveellistä kuin krassi. Seremoniamestari kumarsi, kirjoittaen sei&in muistiin ja jatkaen lukemistaan: — Paahdettua viiriäistä a la Pari- Otan sitä varmasti *) Itävallan arkkiherttuatar, Napoleon I:n puoliso 1810, tämän kuoleman jälkeen morganaattis^ avioliitossa kreivi Neippergin ja sitten kreivi de Bombellesin kanssa — tasavallan pe^d^itin asunto. Suom. / , sienne. — Mainiota! kaksi kertaa. ^ Armagnac-viinassa keitettyjä sitruunoita. — Hietkinen . . . Nuo sitruunat eivät ole mistään kotoisin. Mutta jos sattumalta jaksaisimme vielä syödä jotakin — matkalla tulee hyvä ruokahalu — luulisin, että annos sylttyä . . . Sen kuullessaan juhlamenojen ohjaaja aivan säpsähti. — Mutta, Madame, se on mahdotonta! Koskaan ei ole tarjottu sylttyä Ranskan valtion päämiehen-pöy-dassa. ' — Sepä vahinko. Sylttyä pitäisi aina olla virallisten juhla-aterioiden ruokalistalla. Ja myöskin lampaanpaistia papujen kera, häränlihamu-hennosta, käristettyä verimakkaraa sekä vasikkamuhennosta valkokastik-keen kera, puhumattakaan lihakeitosta. On mahdotonta ajatellakaan ejL RanskaaTilmanTihak^^ set kaiken maailman monimutkaiset ja eriskummalliset ruokalajit ovat elostelijoiden ja huonojen ihmisten laitoksia. — Teidän majesteettinne. tradit-s i o i i i . . . —.. . o n lihakeitto, uskokaa minua. Voitte sensijaan hommata minulle paistikkaita. — Paistikkaita? Oh! — Nim juuri. Ja saatte tarjota ne paperitotteröissä. < Juhlamenojen ohjaaja kumarsi: ^ — Kultafasaania peltosirkkujen kera. — Tuo d ote hullumpi keksintö. Mutta en tahtoisi sentään syödä it-sämi kipusi. aatkoQ) t • SAI -Selma tur DUt olla sa kanssa. — ^ alkoi hiljent vaarj himme Hän aset ovea kohti. enään hetke Cory, joi päin olevan tyi: "Ei te Vaikka mir voimmehan Eihän häner tään."' Mutta tyi vaan kiirehl Cory Smithii oli siis vaim nyt sen enn nyt toisin — Kun Selm . seensa, o jeni hänelle kirji oli pyytänyi oli kuitenkir ollut kotona, Hän avasi Lilyltä, Cory si häntä tapa Selma ei tun ja vasta nyt vaimo... Selma me häntä oli kui vastaan sur syen hänelti Stone. Samc Tässä siis ( Mutta miksi "Kuinka 1 kysyi tyttö, kaan ennen n "Olen saa valokuvan ai Valokuvaa, j( Copylle joku Kun hän ( % : "Halus tä tahdon p siltä. Miehen tääkin päälts Ä on rauh luaisin, että t JDinulle on kä Lopetettua; S i l P S ne . auraavana poistunut kat ^enyt pakoon ^%vt kokea Monta vuo ^eski-ikäi ^«^^tarhastj ^enme naisi ^f^^aiden on Sein ^^sn ihmeti luUinen. Silloin, san f^t ikuise ^ e n s ä .
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 18, 1936 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1936-07-18 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki360718 |
Description
Title | 1936-07-18-02 |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
OCR text |
Sivu 2
LAU.ANT.^NA HEINÄKUUN 18 PÄIVÄNÄ 1936
LIEKIN JATKOKERTOMUS * iiiinWM'i»'MtHiOllrtl>jH |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-07-18-02