1944-10-07-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
VraTORI ROSSI: WA WONA
tuli sinne päästä kiireellä, kyllä hän
sinne joskus pääsee kuitenkin.
alus
Harmaa alus, jonka kulkua Wawo-ei
Wawona tiennyt autiolla saarella na oli 'katsellut ja joka upposi sumuun
Yö kalliosaarella
Tuuli kiihtyi myrskyksi ja myrs-
!kyn kintereillä 'kulki sade. Ne yhdessä
pieksivät ma^in päässyttä
matkustajaa. Sateessa ja pimrässä
etsiä muuta suojaa kuin kallion kaljulla
kyjälpttävän seetrm' jonka matkallansa
Toli nähnyt. Hän käveli ja
. konttasi sinne suuntaan mis^ muisti
yksinäisen ipuun seisseen. Vaatteet
märMnä;^ avopäin ja Ojaloin, tuulesta
Ja sateesta huolimatta, pääsi hän puun
juurelle. Sileällä kalliolla vesi suihkusi
tuiman tuulen mukana kuin luudalla
huiskittuna.' 'Puun vahvojen
juurien lomassa, rungon kylkeen painautuneena
hän tunsi löytäneensä
-turvan. Hän ei ajatellut märkiä vaatr
teitään, eikä muistanut olevansa illallisetta,
hän vain tunsi löytäneensä
turvan ja oli tyytyväinen.
Myrskyä ja sadetta kesti aamuun
saakka. Aamu valkeni hitaasti ja
murheellisena. Ja vaikka sade oli jö
•lakannut, oli pilvet painautuneet niin
alhaalle että" hipoivat sen puun latvaa,
jonka juurella Wawona Iheräsi.
Märkyys vallitsi luonnossa ja näytti
ikäänkuin kaksi maailmaa lähentekisi
toisiaan, kuin maa puolestaan puskisi
-märkyytensä ylös pilvien maailmaan.
Silloin vasta tunsi Wawona aamiaisen
tarvetta. Huikea hiukaisu-viil-teli
suolia."
Hän laskeutui alas sileätä kallion
rintaa ja huomatessaan olevan nousuveden
ajan, lähti hän etsimään aamiaista
maalta. Kallion alla pensaikossa,,
maahan pudonneiden lehtien ja töryn
joukossa löytyi jotakin - suuhun
pantavaa.
Sen jälkeen Wawona kiipesi saaren
korkeimmaille kalliolle ja hän huoma-
* si harmaan aluksen kulkevan saaren
kupeella. Alus oli niin siro ja soma,
ettei Wawona ollut koskaan ennen
sellaista nähnyt. Vaikka se oli niin
^ pieni kuin ne laivat jotka tukkilauttoja
vetävät, niin kulki se tavattoman
nopeasti. Wawona juoksi laivan
rinnalla kalliolla niin pitkäHe kuin
pääsi, sillä hän tahtoi katsoa sitä mah- *
dollisemman tarkkaan ja kauan. Wa-wona
näki laivan kannella lasisen kajuutan
ja sen sisällä joukon miehiä
pöydän äärellä ja kajuutan päällä,
.toisessa pienemmässä kopissa, mies
pyöritteli välähtelevää ohjausratasta.
Alus kulki nopeasti ja pian upposi m^e-relle
sumun sisään.
Raskaan sumun vallitessa Wawona
huomasi matkansa jatkamisen mahdottomaksi
sinä aamuna. Hän päätti
-odottaa saarella selvemmän sään valkenemista.
Hän ei tiennyt varmaa
matkansa suuntaa. Illalla, saarelle
joutuessaan, hän näki edessään laajan
ulapan, jonka yli tiesi matkansa
kulkevan kotia mennäkseen. Tämän
merellä, jatkoi matkaansa kohti majakan
sumusireenin ääntä Malcolm
saaren poBjoispäässäi
Aluksen salissa-Istui joukko metsä-tamineisiin
puettuja miehiä pöydjän
äärellä korttia lyöden. Ulkonäöstä
, jo voi päättää, että joukko oli matkaillut
metsäoiloissa pitemmän aikaa.
Vaateharjaa. muistuttava parransän-ki
ja pörröinen tukka ilmaisi, että
maissa, minne alus pysähtyrieekin,
parturi tulee saamaan työtä.
Yläkannella, kapteenin, hytissä, istui
kaksi miestä myöskin pöydän ääressä,
mutta ei korttia lyöden ja mät- Löytyköön tahi ei, sillä ei väliä, mut-kimällä
puhuen, vaan enimmäkseen ta tosiasia on, että Mr. "VVilliamsin
äänettöminä tarkastellen British Co- merkkailemat numerot panevat työ-lumbian
karttaa, joka.oli levitettynä hön tuhansia ihmisiä kaikilta yhteis-heidän
edessään pöydällä. Kartalle kuntatasoilta.
hieman sivulta, niin helposti voisi ' h^n ^pukista; ',alkor. häntä jänistää
erehtyä luulemaan häntä pojahlopik- 4*ukk'i seisoi paikallaan polulla ja SAQ
si, mutta kun hän kääntää päänsä, juurevat sarvet liikahtelivat uhkaavl-niin
kyllä huomaa katsoja erehtyneen^ na.. Silloin urhoollinen kuudenjalaii
sä. Tuskin niin viisasta löytyy, joka. .mittainen Mr. Brown astui esille Wil-voisi
hänen ikänsä arvata. liamsin seljan ta,kaa pukkia vastaan
Mr. Williams ei turhilla naura, ja ja kun hän läheni niin likelle, että tus'
on meille paras ettemme sitä ajattele, kin oli syltäkään väliä) nousi pukki
sillä jos sdlainen-harvinainen tapaus kahdelle jalalle. Jo petti Brown:n.
tapahtuu että hän; nauraa, niin emme kin uskallus. Hän pysähtyi ja alkoi
sitä haluaisi nähdä, sillä kun hänen epäröidä. Ja kun hän astui polun
venytettyjä kasvajaan vielä naurulla viereen aikoen sivuuttaa pukin, sil
kiskotaan, niin tuntuu se jo säälittä- loin tämä antoi täydellä painollaan
välle. sellaisen tällin takapuoleen, että hän
Joka tapauksessa meidän on paras lensi kuperkeikkaa puskikköo^^^^^^^
antaa Mr. WiUiamsin olla rauhassa Koko mieskänki hajaantui polulla
sellaisena kuin hän on^niniittäinkjaiä
kädessä numeroita merkkailemassa.
Niin, numeroita! Se on yksitoikkoista
hommaa. Mutta mitä merkitsevät
ne numerot, joita Mr. Williams
niin ahkerasti merkkailee? Löytyisikö
niin viisasta filosofia^ matematiik-koa,
mjneraloogia, kemistiä tai val-tiomiestä,
joka voisi selittää . Mr.
Williamsin numeroiden merkityksen.
toinen niiehistä merkkaili numeroita
lyijykynäillä ja toinen käytti kynän,
asemasta paksua ja pitkäkyntistä etusormeaan.
~.
Etusormen käyttäjä näytti rauhattomuuden
oireita ja aina tuontuosta-kin
vilkaisi laivan akkunasta ulos sumuiseen
ilmaan.
• "Jo näkyy, Mr. Williams, tule ja
katso. . . tule ja katso . . . vähäsen
jo häämöttää."
Williams, j<^ oli kynää käyttävän
miehen nimi, meni ja katsoi osoitettuun
suuntaan.
"Tuossa Malcolm saaren keskipalkoilla,
«juuri tuon häämöttävän niemen
takana on se paikka, johon porasimme
toistakymmentä reikää."
Williams nousi tuoliltaan ja vilkaisi"
ulos, mutta sanomatta mitään hän
kohta palasi takaisin kartan ääreen
ja otti taskukirjansa esille.
"Kolme-, Wljäkymmentä jalkaa
saviperäistä maata ja aMa kaksikymmentä
yhdeksän jalkaa paksu kerros
— hyvää kivihiiltä . .
. . . "ja aivan meren rannalla", lisäsi
mies akkunan luona.
"Neljäsataakyysikymmentäyksi . .
." puhui Mr. WilUams kopioidessaan
numeroita taskukirjaansa.
Numeroita ja yksitoikkoista puhelua'
numeroista jatkui loppumattomiin.
Mies, joka akkunan luona seisoi,
oli pitkä ja roteva irlantilainen, ja
jollei hänen kasvojansa olisi peittänyt
pitkä parransänki, niin disi hän
ollut miehuutensa parhaassa iässä.
Mutta nyt meidän on paras olla puhumatta
miehen parroittumisesta, sil-,
lä ulkonäkö ei ole niin suuresta merkityksestä
näin metsäoloissa.
Mutta Mr. Williamsista meidän
kyllä kannattaa nvuutama sana tuhla-kuin
akanat tuulessa. Williams, joka
seisoi lähinnä, tapahtumapaikkaa, oli
kaikista vikkelin. Hän livisti met*
sään niin joutuin ettei kellään ollut
aikaa nähdä 'hänen pelästynyttä naamaansa.
Otti kotvan aikaa ennenkuin s=I.
viydyttiin naurusta ja sekamelskas-a.
Vasta sitten polku saatiin avoimeksi,
kun aluksen kokki sai lahjotuksi pukin
leipäpalasilla.
Sakean, metsäpuskan läpi kuljettua
avautui miesten eteen vesottunut aukeama.^
Sen lähimmäisessä reunassa
oli vanha mökkirähjä. Se oli aik^i-naan:
hirsistä kyhätty, ja näki selvään,
ettei rakentaja, ollut tottunut kirvestä
käyttämään. Pyöreitä hirsiä oli xh
pelöity ristikolle, kaiken kokoisia ja
kaiken mittaisia, ja saumoja oli tukittu
samnialillä-ja savella. Ovi siinä oli
ja oven vierellä aukko, joka lienee
aikoinaan .tarkoittanut ikkunan t^li-tavaa.
Williams astui "tuvalle ja Bro\vn hänen
kintereillään. Aukeaman täytti
villin kasvullisuuden rehevyys niin
sakeastjf kuin sj^ä mustanmullan seutu
British Columbian luonnossa sen
täyttää voi. Miestä korkeampi tummanvihreä
sana jalka ja toistakasvua
liamsin numeroiden palveluksessa ja noussut lehtimetsä polun molemmin
köyhyys ja nälkä eivät kuulu m"iden puolin sateen jälkeen kylpi sumussa,
numeroiden joukkoon, siitä saapi joka. ohikulkJjain. kosketuksista pa-
Uhfhoitimme mainita pitkän miehen,
joka jäi seisomaan avonaisen akkunan
luokse. Hänen nimensä on
^Brown — Mr. Brown. Tuttu riimi
ameriikkalaisissa oloissa;
Mr. Brown ei die Mr. Williamsin
kaltainen näössä eikä numeroissa.
Hän.rakastaa nauraa, mutta ei rakasta
numeroita. Ammatiltaan hän on po-rasakin
poosu, se on päällysmies, ga
sen lisäksi hän myö^n on insinööri,
kemisti, mineraloogi y.m., y.m. Vaikka
Mr. Brownilla onkin "viisi virkaa",
niin ei ollenkaan tarvitse lisätä suomalaista
peräkaneettia: "kuusi näl-
'". Brown työskentelee Mr. Wil-jokäinen
olla huoleti — ja onkin.
Nunieroiden merkkauksen aikana'
alkoi kuulua majakan sumusireeni
Malcolin-saaren polhjoispäästä. Suomalainen
sitä töryytti, Kaapro Xääs-keläinen.
Harmaa alus kulki kapean salmen
läpi Malcolm saaren pohjoispäässä,
jonka pisimmän niemekkeen kärjessä
sumutorvi torisi. Päästyään majakan
ohi, kulki harmaa alus lähellä mannermaan
rantaa. Tuskin oli kuljettu
tuntiakaan, kun rannalla avautui sakean
metsän sisälle pistävä joensuu,
dotti heidän vaatteilleen timanttisa-teeri.
Kun WiHiams saapui mökin
ovelle, oli hänen muodikas puku.isa
kastunut märäksi.
Aikansa kopisteltuaan ovea, ja kun
sieltä ei kuulunut vastausta, työnsi
hän oven auki. Mökin sisällä näytti
vallitsevan ainainen hämäryys ja
maalattialle oli levitetty lehtiä ja sa-najalkoja.
Sisälle tullessaan ei Williams räh-nyt
huoneen perälle, joten hän otti
taskuvalon ja alkoi tarkastella huonetta.
Huoneen pefänurkassa, puista
aivankuin luonnon valmistama vene- kyhätyn ristikon sisällä näytti liikeh-valkama.
Alus hiljensi vauhtia ja tivän ryysyjä ja karvainen karhun
teki käännöksen joelle. ' talja, jakun Williams aikansa odotti.
Joki ei jatkunut syvälle jokena, niin kurkottautui ryysyjen alta ryp-vaan
muuttui pieneksi puroksi. pyinen käsi ja jonkun ajan kuluttua
Ennenkuin alus oli pysähtynyt, vielä ryppyisemmät intiaaninaisen le-tulvi
sen miehistö korttipöytiensä ää- veät kasvot. Hiljaa hiipien otti \V11-
reltä ulos täkille ja alkoi vetää esille liams askeleita sänkyä kohti ja alkoi
venettä, jolla voitun maihin joutaa, puhella: "
Alus ankkuroitiin ja vene laskettiin "Anteeksi, että tulimme sisälle i-is-vesille.
Mj. William ja. Mr. Brown kemättä, mutta minusta näytti tipa
ta. Hän on hyvin tavallinen mies,
yli kulkeminen hänen arvioinsa mu- painoltaan noin sataviisikymmentä-kaan
ottaisi, kanootilla meloen kum- viisi paunaa. Siihen lisäksi kön aja-autiolle."
Sängyssä olija ei vastannut, mutta
pitkän odotuksen perästä vääntyi sin-minkin
päivän ja yön. Hän tiesi ettei
sellaiselle matkalle sopinut .antautua
huonon sään vallitessa. Ja
sitä paitsi hänellä ei ollut kiirettä.
Hän oli luormon lapsi, kiire kuuluu sivistyneille.
Hänen oli saarella yhtä
hyvä olla kuin jossain muuallakin.
Kotiaan hänen kyllä oli mentävä,
mutta se ei merkinnyt sitä, ettäliänen
teilaan, että nykäistäisiin tavallisen
nytetyltä Tietysti! Tällaiselta Mr.
Williams juuri näytti.
Koskaan ei hänellä kotioloissa ole
parransänkeä, ja tukka aina tasattu
kuin olisi juuri parturintuolista tul-lut.
Ja jokakerran kun hänet nä-jj-
gg^ vaihtanut pukua, ja jokai-moukscUisecn
työhön, jolle hän omisti netf ppku sopii päälle kuin valettu. Ei
voimansa y/ttä väsymättömästi kuin kellään voi olla epäilvstäkään, ettei-enncnkin
elämänsä jäljellä olevan kö hänen pukunsa ole hänelle teh-ajan.
Hän kuoli mö Bernissä, ty. Jos katselee Mr. Willianmsia
astuivat ensimmäisinä veneeseen ja
sitten toisia iiiin paljon kuin veneeseen
mahtui.
Miesten suureksi hämmästykseksi gynlaidalle istufmaan vanha intiaani
^ heitä oli vastaanottamassa rannalla nainen,
miehen kasvoja hjeman pitemmäksi, pitkäsarvmen pukki ja kaksi vuohta. "Oletteko sairas, rakas lady?' ky-nun
eiko naama sillom näyttäisi ve- Pukki päkätti ja astui pelottomasti syi Mr. Williams, ja kun ei vastausta
miehiä vastaan, mutta vuoöiet jäivät kuulunut, lisäsi hän: "Jos tarvitsette
qaäilevälle kannalle taaemmaksi po- apua, nim meitä on tässä miehiä, jot-ka
voimme teitä auttaa."
Näki ^l^ääh; että tällainen vas- ''Onko Wawona tullut?" kysyi nai-taanotto
oli miehille yllätys, sillä ei nen jättäen Williamsin kysymykset
British Columian kartta eikä William- vastaamatta. "Onko Wawona tul-sin
numerot näyttäneet tällä rannal- lut?" toisti hän.
Ia ihmisasutuksia löytyvän. Vaikka ei Williains ollut koskaan
Mr. Williams lähti etumaisena as- ennen kuullut sellaista nimeä, niin
tuniaan polkua myöten ylös rannas- arvasi hän, että ^ kysymyksessä oleva
ta, ja kun hän joutui parm sylen pää- henkilö oli tämän naisen lapsia, tahi
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 7, 1944 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1944-10-07 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki441007 |
Description
| Title | 1944-10-07-04 |
| OCR text | VraTORI ROSSI: WA WONA tuli sinne päästä kiireellä, kyllä hän sinne joskus pääsee kuitenkin. alus Harmaa alus, jonka kulkua Wawo-ei Wawona tiennyt autiolla saarella na oli 'katsellut ja joka upposi sumuun Yö kalliosaarella Tuuli kiihtyi myrskyksi ja myrs- !kyn kintereillä 'kulki sade. Ne yhdessä pieksivät ma^in päässyttä matkustajaa. Sateessa ja pimrässä etsiä muuta suojaa kuin kallion kaljulla kyjälpttävän seetrm' jonka matkallansa Toli nähnyt. Hän käveli ja . konttasi sinne suuntaan mis^ muisti yksinäisen ipuun seisseen. Vaatteet märMnä;^ avopäin ja Ojaloin, tuulesta Ja sateesta huolimatta, pääsi hän puun juurelle. Sileällä kalliolla vesi suihkusi tuiman tuulen mukana kuin luudalla huiskittuna.' 'Puun vahvojen juurien lomassa, rungon kylkeen painautuneena hän tunsi löytäneensä -turvan. Hän ei ajatellut märkiä vaatr teitään, eikä muistanut olevansa illallisetta, hän vain tunsi löytäneensä turvan ja oli tyytyväinen. Myrskyä ja sadetta kesti aamuun saakka. Aamu valkeni hitaasti ja murheellisena. Ja vaikka sade oli jö •lakannut, oli pilvet painautuneet niin alhaalle että" hipoivat sen puun latvaa, jonka juurella Wawona Iheräsi. Märkyys vallitsi luonnossa ja näytti ikäänkuin kaksi maailmaa lähentekisi toisiaan, kuin maa puolestaan puskisi -märkyytensä ylös pilvien maailmaan. Silloin vasta tunsi Wawona aamiaisen tarvetta. Huikea hiukaisu-viil-teli suolia." Hän laskeutui alas sileätä kallion rintaa ja huomatessaan olevan nousuveden ajan, lähti hän etsimään aamiaista maalta. Kallion alla pensaikossa,, maahan pudonneiden lehtien ja töryn joukossa löytyi jotakin - suuhun pantavaa. Sen jälkeen Wawona kiipesi saaren korkeimmaille kalliolle ja hän huoma- * si harmaan aluksen kulkevan saaren kupeella. Alus oli niin siro ja soma, ettei Wawona ollut koskaan ennen sellaista nähnyt. Vaikka se oli niin ^ pieni kuin ne laivat jotka tukkilauttoja vetävät, niin kulki se tavattoman nopeasti. Wawona juoksi laivan rinnalla kalliolla niin pitkäHe kuin pääsi, sillä hän tahtoi katsoa sitä mah- * dollisemman tarkkaan ja kauan. Wa-wona näki laivan kannella lasisen kajuutan ja sen sisällä joukon miehiä pöydän äärellä ja kajuutan päällä, .toisessa pienemmässä kopissa, mies pyöritteli välähtelevää ohjausratasta. Alus kulki nopeasti ja pian upposi m^e-relle sumun sisään. Raskaan sumun vallitessa Wawona huomasi matkansa jatkamisen mahdottomaksi sinä aamuna. Hän päätti -odottaa saarella selvemmän sään valkenemista. Hän ei tiennyt varmaa matkansa suuntaa. Illalla, saarelle joutuessaan, hän näki edessään laajan ulapan, jonka yli tiesi matkansa kulkevan kotia mennäkseen. Tämän merellä, jatkoi matkaansa kohti majakan sumusireenin ääntä Malcolm saaren poBjoispäässäi Aluksen salissa-Istui joukko metsä-tamineisiin puettuja miehiä pöydjän äärellä korttia lyöden. Ulkonäöstä , jo voi päättää, että joukko oli matkaillut metsäoiloissa pitemmän aikaa. Vaateharjaa. muistuttava parransän-ki ja pörröinen tukka ilmaisi, että maissa, minne alus pysähtyrieekin, parturi tulee saamaan työtä. Yläkannella, kapteenin, hytissä, istui kaksi miestä myöskin pöydän ääressä, mutta ei korttia lyöden ja mät- Löytyköön tahi ei, sillä ei väliä, mut-kimällä puhuen, vaan enimmäkseen ta tosiasia on, että Mr. "VVilliamsin äänettöminä tarkastellen British Co- merkkailemat numerot panevat työ-lumbian karttaa, joka.oli levitettynä hön tuhansia ihmisiä kaikilta yhteis-heidän edessään pöydällä. Kartalle kuntatasoilta. hieman sivulta, niin helposti voisi ' h^n ^pukista; ',alkor. häntä jänistää erehtyä luulemaan häntä pojahlopik- 4*ukk'i seisoi paikallaan polulla ja SAQ si, mutta kun hän kääntää päänsä, juurevat sarvet liikahtelivat uhkaavl-niin kyllä huomaa katsoja erehtyneen^ na.. Silloin urhoollinen kuudenjalaii sä. Tuskin niin viisasta löytyy, joka. .mittainen Mr. Brown astui esille Wil-voisi hänen ikänsä arvata. liamsin seljan ta,kaa pukkia vastaan Mr. Williams ei turhilla naura, ja ja kun hän läheni niin likelle, että tus' on meille paras ettemme sitä ajattele, kin oli syltäkään väliä) nousi pukki sillä jos sdlainen-harvinainen tapaus kahdelle jalalle. Jo petti Brown:n. tapahtuu että hän; nauraa, niin emme kin uskallus. Hän pysähtyi ja alkoi sitä haluaisi nähdä, sillä kun hänen epäröidä. Ja kun hän astui polun venytettyjä kasvajaan vielä naurulla viereen aikoen sivuuttaa pukin, sil kiskotaan, niin tuntuu se jo säälittä- loin tämä antoi täydellä painollaan välle. sellaisen tällin takapuoleen, että hän Joka tapauksessa meidän on paras lensi kuperkeikkaa puskikköo^^^^^^^ antaa Mr. WiUiamsin olla rauhassa Koko mieskänki hajaantui polulla sellaisena kuin hän on^niniittäinkjaiä kädessä numeroita merkkailemassa. Niin, numeroita! Se on yksitoikkoista hommaa. Mutta mitä merkitsevät ne numerot, joita Mr. Williams niin ahkerasti merkkailee? Löytyisikö niin viisasta filosofia^ matematiik-koa, mjneraloogia, kemistiä tai val-tiomiestä, joka voisi selittää . Mr. Williamsin numeroiden merkityksen. toinen niiehistä merkkaili numeroita lyijykynäillä ja toinen käytti kynän, asemasta paksua ja pitkäkyntistä etusormeaan. ~. Etusormen käyttäjä näytti rauhattomuuden oireita ja aina tuontuosta-kin vilkaisi laivan akkunasta ulos sumuiseen ilmaan. • "Jo näkyy, Mr. Williams, tule ja katso. . . tule ja katso . . . vähäsen jo häämöttää." Williams, j<^ oli kynää käyttävän miehen nimi, meni ja katsoi osoitettuun suuntaan. "Tuossa Malcolm saaren keskipalkoilla, «juuri tuon häämöttävän niemen takana on se paikka, johon porasimme toistakymmentä reikää." Williams nousi tuoliltaan ja vilkaisi" ulos, mutta sanomatta mitään hän kohta palasi takaisin kartan ääreen ja otti taskukirjansa esille. "Kolme-, Wljäkymmentä jalkaa saviperäistä maata ja aMa kaksikymmentä yhdeksän jalkaa paksu kerros — hyvää kivihiiltä . . . . . "ja aivan meren rannalla", lisäsi mies akkunan luona. "Neljäsataakyysikymmentäyksi . . ." puhui Mr. WilUams kopioidessaan numeroita taskukirjaansa. Numeroita ja yksitoikkoista puhelua' numeroista jatkui loppumattomiin. Mies, joka akkunan luona seisoi, oli pitkä ja roteva irlantilainen, ja jollei hänen kasvojansa olisi peittänyt pitkä parransänki, niin disi hän ollut miehuutensa parhaassa iässä. Mutta nyt meidän on paras olla puhumatta miehen parroittumisesta, sil-, lä ulkonäkö ei ole niin suuresta merkityksestä näin metsäoloissa. Mutta Mr. Williamsista meidän kyllä kannattaa nvuutama sana tuhla-kuin akanat tuulessa. Williams, joka seisoi lähinnä, tapahtumapaikkaa, oli kaikista vikkelin. Hän livisti met* sään niin joutuin ettei kellään ollut aikaa nähdä 'hänen pelästynyttä naamaansa. Otti kotvan aikaa ennenkuin s=I. viydyttiin naurusta ja sekamelskas-a. Vasta sitten polku saatiin avoimeksi, kun aluksen kokki sai lahjotuksi pukin leipäpalasilla. Sakean, metsäpuskan läpi kuljettua avautui miesten eteen vesottunut aukeama.^ Sen lähimmäisessä reunassa oli vanha mökkirähjä. Se oli aik^i-naan: hirsistä kyhätty, ja näki selvään, ettei rakentaja, ollut tottunut kirvestä käyttämään. Pyöreitä hirsiä oli xh pelöity ristikolle, kaiken kokoisia ja kaiken mittaisia, ja saumoja oli tukittu samnialillä-ja savella. Ovi siinä oli ja oven vierellä aukko, joka lienee aikoinaan .tarkoittanut ikkunan t^li-tavaa. Williams astui "tuvalle ja Bro\vn hänen kintereillään. Aukeaman täytti villin kasvullisuuden rehevyys niin sakeastjf kuin sj^ä mustanmullan seutu British Columbian luonnossa sen täyttää voi. Miestä korkeampi tummanvihreä sana jalka ja toistakasvua liamsin numeroiden palveluksessa ja noussut lehtimetsä polun molemmin köyhyys ja nälkä eivät kuulu m"iden puolin sateen jälkeen kylpi sumussa, numeroiden joukkoon, siitä saapi joka. ohikulkJjain. kosketuksista pa- Uhfhoitimme mainita pitkän miehen, joka jäi seisomaan avonaisen akkunan luokse. Hänen nimensä on ^Brown — Mr. Brown. Tuttu riimi ameriikkalaisissa oloissa; Mr. Brown ei die Mr. Williamsin kaltainen näössä eikä numeroissa. Hän.rakastaa nauraa, mutta ei rakasta numeroita. Ammatiltaan hän on po-rasakin poosu, se on päällysmies, ga sen lisäksi hän myö^n on insinööri, kemisti, mineraloogi y.m., y.m. Vaikka Mr. Brownilla onkin "viisi virkaa", niin ei ollenkaan tarvitse lisätä suomalaista peräkaneettia: "kuusi näl- '". Brown työskentelee Mr. Wil-jokäinen olla huoleti — ja onkin. Nunieroiden merkkauksen aikana' alkoi kuulua majakan sumusireeni Malcolin-saaren polhjoispäästä. Suomalainen sitä töryytti, Kaapro Xääs-keläinen. Harmaa alus kulki kapean salmen läpi Malcolm saaren pohjoispäässä, jonka pisimmän niemekkeen kärjessä sumutorvi torisi. Päästyään majakan ohi, kulki harmaa alus lähellä mannermaan rantaa. Tuskin oli kuljettu tuntiakaan, kun rannalla avautui sakean metsän sisälle pistävä joensuu, dotti heidän vaatteilleen timanttisa-teeri. Kun WiHiams saapui mökin ovelle, oli hänen muodikas puku.isa kastunut märäksi. Aikansa kopisteltuaan ovea, ja kun sieltä ei kuulunut vastausta, työnsi hän oven auki. Mökin sisällä näytti vallitsevan ainainen hämäryys ja maalattialle oli levitetty lehtiä ja sa-najalkoja. Sisälle tullessaan ei Williams räh-nyt huoneen perälle, joten hän otti taskuvalon ja alkoi tarkastella huonetta. Huoneen pefänurkassa, puista aivankuin luonnon valmistama vene- kyhätyn ristikon sisällä näytti liikeh-valkama. Alus hiljensi vauhtia ja tivän ryysyjä ja karvainen karhun teki käännöksen joelle. ' talja, jakun Williams aikansa odotti. Joki ei jatkunut syvälle jokena, niin kurkottautui ryysyjen alta ryp-vaan muuttui pieneksi puroksi. pyinen käsi ja jonkun ajan kuluttua Ennenkuin alus oli pysähtynyt, vielä ryppyisemmät intiaaninaisen le-tulvi sen miehistö korttipöytiensä ää- veät kasvot. Hiljaa hiipien otti \V11- reltä ulos täkille ja alkoi vetää esille liams askeleita sänkyä kohti ja alkoi venettä, jolla voitun maihin joutaa, puhella: " Alus ankkuroitiin ja vene laskettiin "Anteeksi, että tulimme sisälle i-is-vesille. Mj. William ja. Mr. Brown kemättä, mutta minusta näytti tipa ta. Hän on hyvin tavallinen mies, yli kulkeminen hänen arvioinsa mu- painoltaan noin sataviisikymmentä-kaan ottaisi, kanootilla meloen kum- viisi paunaa. Siihen lisäksi kön aja-autiolle." Sängyssä olija ei vastannut, mutta pitkän odotuksen perästä vääntyi sin-minkin päivän ja yön. Hän tiesi ettei sellaiselle matkalle sopinut .antautua huonon sään vallitessa. Ja sitä paitsi hänellä ei ollut kiirettä. Hän oli luormon lapsi, kiire kuuluu sivistyneille. Hänen oli saarella yhtä hyvä olla kuin jossain muuallakin. Kotiaan hänen kyllä oli mentävä, mutta se ei merkinnyt sitä, ettäliänen teilaan, että nykäistäisiin tavallisen nytetyltä Tietysti! Tällaiselta Mr. Williams juuri näytti. Koskaan ei hänellä kotioloissa ole parransänkeä, ja tukka aina tasattu kuin olisi juuri parturintuolista tul-lut. Ja jokakerran kun hänet nä-jj- gg^ vaihtanut pukua, ja jokai-moukscUisecn työhön, jolle hän omisti netf ppku sopii päälle kuin valettu. Ei voimansa y/ttä väsymättömästi kuin kellään voi olla epäilvstäkään, ettei-enncnkin elämänsä jäljellä olevan kö hänen pukunsa ole hänelle teh-ajan. Hän kuoli mö Bernissä, ty. Jos katselee Mr. Willianmsia astuivat ensimmäisinä veneeseen ja sitten toisia iiiin paljon kuin veneeseen mahtui. Miesten suureksi hämmästykseksi gynlaidalle istufmaan vanha intiaani ^ heitä oli vastaanottamassa rannalla nainen, miehen kasvoja hjeman pitemmäksi, pitkäsarvmen pukki ja kaksi vuohta. "Oletteko sairas, rakas lady?' ky-nun eiko naama sillom näyttäisi ve- Pukki päkätti ja astui pelottomasti syi Mr. Williams, ja kun ei vastausta miehiä vastaan, mutta vuoöiet jäivät kuulunut, lisäsi hän: "Jos tarvitsette qaäilevälle kannalle taaemmaksi po- apua, nim meitä on tässä miehiä, jot-ka voimme teitä auttaa." Näki ^l^ääh; että tällainen vas- ''Onko Wawona tullut?" kysyi nai-taanotto oli miehille yllätys, sillä ei nen jättäen Williamsin kysymykset British Columian kartta eikä William- vastaamatta. "Onko Wawona tul-sin numerot näyttäneet tällä rannal- lut?" toisti hän. Ia ihmisasutuksia löytyvän. Vaikka ei Williains ollut koskaan Mr. Williams lähti etumaisena as- ennen kuullut sellaista nimeä, niin tuniaan polkua myöten ylös rannas- arvasi hän, että ^ kysymyksessä oleva ta, ja kun hän joutui parm sylen pää- henkilö oli tämän naisen lapsia, tahi |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-10-07-04
