Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 27, 1940

              i kerrassaan ja haitari-^
1940 LAUANTAINA, HEINÄKUUN 27 PÄIVÄNÄ Sivu 7
okaiiden ajan kantautui
rninpie harmonikan ääni
iytyivam höyry paälS
atta tdbdä mitaaoL' Vias<
istui; ensimmäisen perä^-
itella heidät jälleen töi-aikaan-
saattoi jötakiti
»^yt ön vain ajelehtivia
tanrannalla,, kaukaisia
skjrisestä mutta ihmeel-
K i p p i s ! kuten te sanot-jisessa,
missä sinisilmäi-linen
on onnen sjmiboli,
anka ympärillä kaikki
uin taivaan planeetat
•hjantähden ympärillä.
ViUiams kohotti lasinsa
sitä erästä alkuasukas-i
, joka^ istui läheisessä
I " He hymyilivät häm-ippis!
nostivat lasejaan- ''No!
k a i ! , niin s k a l l . . . (Si-minUn
maljani...)» sa-iVilliams
ruotsiksi ja ta-
)ivat murteellisella mut-lärrettäväliä
ruotsinkie-ch
alla vackra flickors
kaikkien kauniiden tyt-auroivat
niin kuin pie-taputtivat
käsiään. Ei
ihmeellistä, että kaik-an
satamissa, joissa al-utuvat
tekemisiin skah-kanssa,
he osaavat ko-sa
ja sanoa muutaman
än tai vähemmän ym-uotsia.
J a varsinkin tä-ehdyksen
merkitystä ei-aat
unhoita, sillä kau-on
osansa alkuasukas-"
in elämässä. Saattaa
että alkuasukasnaisen
m ympärillä edelleen on
idekehä. Totuus useim-akin
se, että vaikka vai- ,
1 ollut hänen unelmien-tämä
myöskin tuotta-
)nia pettymyksiä.
Mutta takana on raja-aisuus
ja siihen yhdis-isuus.
Joutavat pikku-uasukasnaiselle
esteitä,
attava pois, ja tähän
itse mielellään osallis-n
tahitilaisvaimo. sanoi
iglantilainen.. joka oli
maan viereemme. —
oskus, kuinka pitkälle
nnä ja koska minä olen
lies, niin annan hänen
tä hän lopettaisi ajois-vä
kyllä on minun ku-usein
ryhdyttävä j>Tk-eisiin,
minun on ran-
. niinkuin ennen ran-
- kepillä —, ja silloin
Pitkän aikaa on hän
itettava ja herttainen^
lattaa toivoa. Hän ei
kään määrin vihainen,
i t t a a ylpeydellä kers-
Lksaunasta, jonka hän
m tämän kovakour^-
muisto alkaa hälvetä,
jälleen edessä sama
a on omat varjopuo-for
change and a
lackmonkey. Mitään
isi tässä maailma^
vaunoni pysyi
lani" jäikeeii, s2ö
. dämänsä-suurifl«wa
tauhuff-hetken^-'f ^
Vi
Alkidaus& Kirj. ANNIE RUISSALO
K ^ e f e ^ t o i s t a vuotta sitten j.xii^
kaistiin "Toverittaressa" kirjoittama­ni
noyeUi, '^VeeraSergeijevna".^ N o ­vellisti
kuvattiin Veeran syntymä ja
miten lapsi jätettiin isänsä hoitoon
sj-j-stäj, että lapsen äiti, M a r i a , joutui
Keisarhoviin, ruhtinaslapsen imettä­jäksi,
josta sittenimin tuli Venäjän
viimeinen keisari j a itsevaltias N i k o -
Nyt kirjoitan siitä miten ympäris­tö
ja olosuhteet muokkaavat ihmisen
kaltaisekseen. Olosuhteet muokka­sivat
myös Marian, Sergei Lugianovin
vaimon, joka oli vain yksinkertainen
talonpoikaisnainen. Mutta ylpeyden
henki alkoi kasvaa hänessäkin...
matta liikahtaakaan j a tietämättä
olinko elävä vai kuollut. Meitä oli
neljä miestä ja onneksi y k s i meistä oli
vielä siinä kunnossa, että pystyi selit­tämään
lääkärille, miten oli laitam­me.
Minä en ollut milloinkaan ollut
eopiumiluolassa enkä sen vuoksi tun­tenut
oopiumin vaikutuksia, mutta
meitä oli neljä ystävystä j a kaikki ha­lusimme
kokeilla.
Niinpä siis ryhdyimme puuhaan.
Kuusi piipullista on minun tietääk­seni
normaaliaimos, mutta koska en
tuntenut mitään, n i i n jatkoin odottaen
jotakin tulosta. Olen ruumiillisesti a i ­na
ollut terve j a vahva, j a nyt ereh­dyin
sen johdosta luullen, että oopiu­mi
ei vaikuttanut minuun. Minun
kolmeen ystävääni ei aine näköjään
ollut tehgnnut sen paremmin. Ehkä­pä
oopiumi ei pysty meihin, sanoin
heille,. lähtekäämme täältä kotiin.
Nousin ylös vaikeuksitta, mutta kun
aioin astua askelen, niin lyyhistyin
maahan.
Jälleen koin pettymyksen. Ne kau­niit
unennäöt, joiden sanotaan johtu­van
oopiumihumalasta, jäivätkin tu­lematta.
Sen sijaan tunsin itseni ää­rettömän
sairaaksi. Ruumiini oli k u in
halvattu, en voinut sanoa sanaakaan,
4S tuntiin en voinut tehdä ylimal­kaan
mitään. En ole koskaan muul­loin
kärsinyt niin ankaria kipuja ja l u -
pasinkin pyhästi, etten enää koskaan
anna houkutella itseäni tekemään uut­ta
koetta.
— Missäpäin K i i n a a tämä tapah­tui?
— Sss! . . . E n ole koskaan ollut
Kiinassa. Se tapahtui täällä eräällä
saarella kiinalaisen luona.
Mutta oopiumihan on täällä kiel­letty!
— Niin onkin j a siksi juuri sanoin
sss". Salakuljetus on vaarallista,
jos se keksitään. Mutta on mielen­kiintoista
tietää, miten se tapahtuu.
Jos menette Makateaan, n i in käykää
tapaamassa kiinalaista W!ing Fua.
Hänellä on pimeä huoneisto, menkää
sinne ja katselkaa sitä. Jos haluatte
nähdä kalastuksen jumalan Tiken,
joka on kätketty katoksen aUe, niin
voi hän auttaa teitä. Jos on tarpeel-
^L^^ta, niin sanokaa minulta terveisiä,
alutta muistakaa hyvä neuvo: Älkää
puhuko asiasta alkuasukkaille! V a l -
Jioisen miehen on vaarallista koskea
^ikea..
— Jos uskoo siihen 1
— Vaikka ei uskoisikaan!
- — Minä en usko, mutta opastakaa
Teatatereen, pieneen alukseen,
tomanttisdta kuulostava nimi
«öeFfcitsee: Vaeltavaa pilveä^ ^ Ja se
lyrARIA L U G oU harvi-naisen
I^unis ja muhkea namen,
jota ei yksihkertamen talonpoikais-vaatetuskaan
pystynyt salaamaan.
Luonteensa oli vilkas. Naapurmsa
ihailivat häntä iloisen puhe- j a nauru-tapansa
vuoksi. Vaikka väliin sat­tui
riitakin syntymään naapurin kans­sa
ja tuli lausutuksi sopimaton sana
kuumaaltakin puolen, niin Maria se
o l i , joka ensin alkoi hieroa sovintoa ja
laittoi samovaarm kiehumaan, kut­suen
naapurin emärmän "tsajulle".
Se oli suloisen sovinnon merkki. Mie­hensä,
Sergei, oli Marialle kaikki kai­kessa.
Puhui vähän ja harkitusti,
joten naapurit kunnioittivat häntä.
Sergei viljeli pientä maatilkkua, jon­ka
oli |>eriimyt vanhemmiltaan; van­hemmat
olivat entisiä henkiorjia, vaan
orjuudesta vapauduttuaan olivat saa­neet
tuon maapalan hallitukselta
omakseen. Kauan eivät vanhenunat
ehtineet nauttia vapaan talonpojan
elämästä kun he kuolivat, sillä he
olivat orjuuden ikeen alla rääkättyjä
ihmisolentoja. Syvät arvet ruumiis­saan
oli todistamassa niitä iskuja joi­ta
vouti oli antanut ruoskallaan.
Jos henkiorjuus oli kauheaa, niin
ei maaorjuuskaan hauskaa ollut. Aa­telisto
oli vapautettu kaikista veroista,
joten talonpoikaisto joutui maksa­maan
korkeat verot kruunulle. Pien­talonpojalta
meni melkein kaikki tu­lot
veroihin. Elämä oli säälittävän
kurjaa heidän keskuudessaan, mutta
elää tä)^yi.
Sergein talossa oli kaksi lehmää
ja yksi hevonen y.m. pienempiä eläi­miä
kuten kanoja ja muutama sika.
Lemän maito myytiin maitomiehelle,
joka sen vuorostaan vei Pietariin
myytäväksi. Sian liha täytyi myös
myydä ja ostaa öljyä ja silliä, jotka
olivat pääravintona perunain rinnalla.
E i siis ollut varaa herkutella enempää
maidon kuin lihankaan kanssa. Vaa­tetus
oli myös kehnoa. Kun maalais-suutari
teki kengät paksusta nahkas­ta,
niin raudoitettiin myös kengän ko­rot
että kauemmin kestäisivät. Ää­rimmäisellä
säästäväisy>^deHä tuli elää
päivästä toiseen.
Karjarakennus oli tuvan kanssa
samassa katoksessa, joten yksi tuvan
seinä oli navetan neljäntenä seinänä.
Porstuan ovesta pääsi navettaan ja
toinen ovi porstuasta johti ulos. Täl­lainen
tapa oli. hyvin yleinen talonpo­j
i l l a , vaikka olisi varaa ollut rakentaa
navetat ja tallit erikseen. Lienee tapa
ollut örjuusajoilta, sillä orjat asuivat
j a nukkuivat pahnoilla parteen kyt­kettyinä
kuten eläimetkin — saman
katon alla, joten siinä ei nähty mi­tään
tavallisuifHesta poikkeavaa, nyt,
vapauden aikanakaan. Tällaisten ta­pojen
läpitunkemana oli kasvanut
myös Sergei ja Maria.
K u n Maria Lugianova odotetteli
esikoisensa syntymistä, niin sattui jo­tain
uskomattoman ihmeellistä, että
oli vähällä pää mennä p y ö r i l l e . ..
Mariaa kehoitettiin ottamaan imettä­jän
paikka Keisarhovissa.
Tolstoin tiedettiin kuljeskelevan
maaseuduilla, sUlä hän etsi "eläviä"
aiheita kirjatuotteilleen. J a hänen tuli
nyt etsiä äidiksi tuleva nainen siihen
tehtävään. Tämä, hänelle uskottu
tehtävä havista, oli vastenmielistä,
sillä: Tolstoi rahvaan miehen ystäsränä
-ajattdii Jokaisen äidm v^vollisuus
oo imettää^' omat lapsensa,. Mutta
kohtelias p y y n ^ hovista o l i myös käs­k
y jota tulee khufla. Ujostellen, kuin
peljäten nuoren äidin häväisemistä,
esitti hän asiansa kuin myös palk-kaussuhteet.
Tämä kerrottavani d ole W)
älynväläyksiäni, sillä niitä oti; itsel­läni
hyvin vähän jos o l I e n k S l ' J V I uV
ta toisen kertomusta on helppo pis--
tää paperille. Olin nuori-tyttö kun
oleskelin Venäjällä, pari vuptta,. suu­rimman
osan aikaa Pietarissa. Kesä!-';
lä vietin jonkun aikaa Toksovan seu­duilla,
Inkerin maalla. Siellä tutus­tuin
kertomulysen päähenkilöön, Ser-'
gei Lugianovin v^aimoon Mariaan.
Hän oli hyvä kertoja ja mielellään
puhui kokemuksistaan hovissa j a sen-jälkeiseltä
ajalta. Ja uskokaa jos
tahdotte, ettei hänen jutustduäan
seurannut kukaan sen tarkemmin kuin;
minä, sillä olin yhtenä korvaha kuun­telemassa
noita saduilta kuulostavia
tarinoita . . . ajatelkaahari - keisarin
palatsia, jossa yksinkertainen maalais­nainen
on saanut asua j a olla, se on
jotain. — A. R.
• * •
Keisarhoviin
Sergei ja Maria keskustelivat siitä
asiasta lakkaamatta ettei untakaan
tullut yöllä — huolestutti, peloitti
ikävä — luopua lapsestaan ja kodis­taan,
oli syytä siinä kerrakseen. Mut­ta
palkka, joka imettäjälle luvattiin,
oli omiaan kiihottamaan. Ja sitten
vuotuinen raha-avustus sen jälkeen,
lopuksi ijaksi, niin kukapa hylkäisi
sellaisen tarjouksen köyhä kun oli,
eikä rikkaita naisia siihen tehtävään
etsittykään. Köyhyyden pakottama­na
otti Maria paikan. Se ei suinkaan
ollut hauskaa.
M a r ia kuvitteli mielessään minkä­laista
saattaa olla keisarin palatsissa
asua, sillä "jumala ja jumalatar" asu­vat
siellä, silkin ja kullan keskellä.
Tämän jumalaparin edessä polvistu­vat
valtakunnan suureiset kuin ium»
saxiacö} pyhiniyskuva^ edessä, rukoile
Ien siicfiiöta, jota heille liivataanklä»
kuten viran ylennystä, y.m.
sairauäla^j j ( ^ annettiin mitä hucK
leUj^iii Ivjito.^^^^^^^ viikon perästä
syimytÖ räkiriätar pojan, pienen ja
heikon:. Luultiin lapsen kuolevan,
mutta virkosi lapsi kuitenkin j a jäi
elämään. Marian oma lapsi, tytär,
.^^lähetettiin kotiin isänsä hoitoon ja
: ^iarian täyteläisille rinnoille asetet­t
i in vieras lapsi . . . S e oli katkeraa äi­dille.
Ikäviä oli kotiin. Olisi mie­lellään
jättänyt sen kultaisen juma­lien
linnan ja mennjt aivan lentäen
k o t i in rakkaittensa pariin, vaan ei
vx)inut. Hän sai myös huonetoverin,
varsinaisen lapsenhoitajan.
X Kullatussa kehdossaan untuvapat-jöilla
nukkui pieni, viaton lapsi -—
tuleVg^ kruununperillinen.
oli saanut
hyvän koulukasvatuksen nunnaluos-'
tarissa, ja sai myös Opetusta sairaan­hoidossa,
Natasha oli korskea M a ­rialle.
Olisi mielellään nimittänyt
häntä maalaishölmöksi, sillä Maria
ei osannut käyttää hienoa kieltä pu­huessaan.
Lienee ollut omat syynsä
korskeuteen.
Vieraalta tuntui asua samassa huo­neessa,
mutta yksi asia oli heille y h ­teinen.
He tunsivat olevansa kuin
kaksi liritua jotka on suljettu häkkiin.
V*ankeja he o l i v a t . . . Hovissa ei saa­nut
olla itseminää ainoallakaan palve-luskuntaan
kuuluvalla henkilöllä.
Heidän persoona-asioitaan ei otettu
huomioon missään muodossa; ainoas­taan
sairauden sattuessa saivat he eri­koisen
hyvän lääkärinhoidon — pe­lättiin
näet tartuntaa ja sehän olisi o i -
.rt»'"'"*
lut kauheaa jos ylJtiäisoÖn olisi karan­nut
joku tauti.
Vähitellen suli jää Natashan ja
Marian välillä ja tuli heistä hjrvät
tuttavat. Vapauden kaipuu oli niin
voimakas noilla naisilla, että itku oli
ainoa lieventäjä. Maria ikävöi omaa
Argeniiaan eduslija ja samalla yleissihteeri äskeisessä Pan- ^
Amerikan kongressiisa JBfavanassa, Cubassa, Louis Zuberbuhler,
kaunimwiimondciWättssa: ' v3