1939-05-06-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Dorothy Lamour, Jilmitenkotar, kuvattuna hänen orkesteri-johtajamiehensa
kanssa aikana, jolloin kaikki näytti ruusuiselta.
Mutta nyt ovat köhtalöitlangat-johtaneet erokatnariin. Kay on
sanonut, että Dorothy ei emä ^matkusta hänen kanssaan.
sa lomitse. Tanaan oli juUa ja po- parasta. Jos hän omistaisi seteUiiq>uii
liisitkin juhlatuuldla. Bank of Montrealissa, idin hän las«
KilpaUut kestivät kaikkiaan kuusi kisi rahat kanssaihmistensä jalkojen
tuntia. Mutta ratsastusnäytösten lo> juureen kumartaen niin hyvin kuin
massa oU vain baseballia. Cowboy- taitaa ja tuntisi olevansa entistä on«
den hevo^ilpailut oli karsittu koko- hellisempi. Nyt hänellä on vain vis*
naan ohjelmasta palkintojen puutteen kipuUonsa, mutta hän ei anna ainoal-*
takia. Hyppelevät lehmät ja itsef^i- lekaan elävälle olennolle rauhaa, en-sesti
jurottavat sonnit ratsastajineen nenkuin on tasannut kaiken juoman-alkoivat
tuntua yksitoikkoisilta, ja sa. Hän menee myös sfeurapiirinais-kuuden
maissa rupesi yleisö hajaan- ten luo Ja pyytää heitä syleilemään
tumaan. Silloin oli juhlahärkäkin itseään. Mutta pyyntö ei täyty, niin
syöty loppuun. Sen luuranko yksin paljon sananvaltaa on muodoUisuuk-törrötti
kaluttuina luineen vajan ta- silla ja säädyllisyydellä tässäkin sa*
kana. Barbre Cue oli päättynyt. lopnissa. Muutoin vallitsee liikuttava
Ei sentään. Paras oli vidä jäljell^, tasa-ärvpisuus. Mitä merkitsee pank-se,
jpta nuoret ja vanhat olivat odot- . kitili tai yhteiskunnallinen arvoase-taneet^
koko päivän. Juhlapaikan vie- ma? ; ITseimmät ovat kamppailleet
reisessä hallissa alkoi tanssit. Ajat sen itseUeen tyhjäst^^
muuttuvat. Kuvittelen, etfö aikäisem- koettaöeet mahdollisuutta, heittäneet
min tanssittiin juhlahärkäpaistinym- arpanoppaa ja N^etänc^t arpansa koh- "
parilla itse kentällä. Nyt tanssitaan talon tpmbolasta; Joitakuita on on-
: vasta iäksiäisiksi.Jiärkähän on jaet- nistanut. Toiset jatkavat peliä suuri
tu sulassa sovinnossa kaikkien osan- toivon kipinä silmissään. Huomenna
(Jatkoa)
Vihdoinkin! . Manageri; joka itse
istui hevosen selässäy kohotti äänitorven
suulleen ja ilmoitti ensimmäisen
ohjelmanumeron alkavan. Pian tanssi
nuori intiaanicowboy lehmineen.
Tai oikeammin lehmä intiaaninuoru-kaisineen.
Kuinka päin tahansa, minä
puolestani en surki surmallakaan
olisi suostunut olemaan ratsastajan
housuissa, kun villilehmä kaiken kukkuraksi
vielä pillastui. Intiaanipoika
sinkoutui edestakaisin sinne tänne
sitä mukaa kuin lehmä temppuili.
Ratsastajat tulivat parvena lehmän
j-mpärille ollakseen tarpeen vaatiessa
avuksi.- EUcä^ kulunut montaakaan
minuuttia, ennenkuin intiaanipoika
sinkosi lehmän Selästä yleisön riemuitessa
hurjasti ja pääsi turvaan
erään hevosen ^selkään; Ja sillä välin,
kun vapautunut eläin teljettiin vähäiseen
karsinaan, satuloitiin nauta numero
kaksi, ja toinen cowboy aloitti
• leikin. •. '
Esityksestä ei tullut minkäänlaista
sensatiota. Sen kulku oli aivan tavallinen
ja yksitoikkoinen.' Ratsastaja
hvppelehti sinne tänne eläimen telmiessä,
ja viimein lehmä teljettiin toiseen
karsinaan. Yleisön kiinnostus
alkoi jo laimeta. Mutta managerilla
oli valttiässä taskussaan. Nyt tuotaisiin
suuri villihärkä arenalle. Eläin
dän tarvitseisi kärsiä, jos kohtalotoverin
suuhun näkisimme putoavan
muruja yhteiskunnan pöyd^tä. Silloin
annettaisiin "jumalankuvalle" oikein
huljakas kansallinen härkäpylly
saunan nurkalla: Voitaisiin karistella
kaarna kodin nurkista eikä kukaan
arvelisi olevansa koriste lahoavalla
rikkakasalla.
Sen silmälasirahaston perustamista
i^iinä kannatan. Se on yhteistoimintaa
vaikkapa sen toisessa päässä onkin
vaan silmälasit. Nehän avartavat
näköalaa, ja ihminen on sen
toiraeKaampi] nMtä-laajempia on nä-,
koalat. -TAIO rahasto;^jos: tulee perustetuksi,
niin ininä lahjoitan puhve-lihäränkuvaOa
varustetun nikkelin ja
ehdotan:että Kirsti.saa ensinnä a l -
öiälasit -Ne tulisr ollasdlatset että
cäkist^hyvin^lal^aniiänstöm^ - -
"'Nuom,'.u&dlaQL^yanhiaiqmn. se
usk<^ett3;^^iiteist]^oaono^
A. V.
olikin haraksi jättiläiskokoinen, ja
sen mylvintä pani hermot tärisemään
jo etukäteen. Njrt alkaa suuri seikkailu.
Satularemmit olivat liian hy-hyitäj
valmisteluun meni runsaasti
aikaa. Joku yleisön joukosta jo kummasteli,
että oliko härkä Syön3rt ratsastajan.
Mutta juuri silloin oli kaikki
kunnossa. Tunnustan vetäytyneeni
varovaisuuden laoksi hiukan loitommaksi,
kun pedon piti rynnätä
kentälle. Ja esityksestä tuli todellinen
sensatio. Mutta ei sellainen kuin
oli odotettu.
Eläin nimittäin saapui Jkentälle
hölkötellen, hiljaa ja tasaisesti, ikäänkuin
säästäen intiaanicowbo3m takamuksia.
Apua ei tullut siitäkään,
että intiaani painoi kannukset hirviön
kylkeen. Eläin vain ravisti tyytymättömänä
päätään, tallusteli keskemmälle
ja alkoi kohteliaasti pureskella
kentän mehevää ruohoa.
Voittajana selviytyi härkä. Tuhatpäisen
yleisön tyytymättömyys vaimentui
epäonnistumisen aiheuttamaan
hilpe)rteen. Mutta mieliala säi-l3ri
reippaana, etenkin silloin, kun
muuan cowboy rupesi ratsastamaan
takaperin hullulla vasikalla. Se numero
veti, ja kaikessa barbaarisessa
kiihkossaan ja jännityksessään se oli
todella riiielenkiintoinen.
Kun toinen suuri sonni teki tykkänään
tenän, niin kilpailut keskeytettiin
pariksi tunniksi, ja yleisö sai taas
käydä pitkän pöydän ääreen ahmimaan
juhlahärkaä. Oluen tarjoileminen
liharuokien yhteydessä on kielletty.
Amerikkalainen ei nauti koskaan
olutta aterioUlaaUj^ mutta sitä
enemmän niiden väliaikoina. Ainoakaan
Yhdysvaltojen sen enemfÄä
kuin Kanadankaan ravintola ei saa
tarjota olutta ruokavieraille. Mutta.
muulloin saa juoda niin paljon kuin
ikinä huvittaa. Joka tapauksessa oU
nyt aivan pitkän pöydän lähettyville
tyhätty vähäinen hökkeli. Jos oli
vainunnut sen meridtyksen ja jos
omasi hyvän pa&allisvaiston, saat-,
toi hökkelin takaseinästä löytää ^ -
häisenraon. Kun pisti aihen kaksi-kymmentäwisi
soittiä, niia vastalaJi-:
jaksi sai oluen. Ja liikevaihto oli.
. vaian vilkas. - Poliisi oli Iq^Blan.
anieisesfeinimBaimnttten^^
katsdi byväntehtdsesti sata; scÄminr-r
ottajien kesken.
Kanadan huvittelupaikoissa pidetään
todella demokraattisia kemuja.
Kaikkien yhteiskuntaluokkien kesken
vallitsee sula sopusointu, kahisevaan
silkkileninkiin ja -laahustimeen verhoutuneesta
miljonäärinrouvasta ja
tyttärestä avuttomaan intiaanineito-seen
saakka, joka on tänä iltana vetänyt
silkkisukat jalkaansa ja pu-voi
miljonääri, olla yhtä köyhä kuin
hänen yrityksessään raatava työläinen.
Mutta kukaan ei ole niin pysy*
västi rikas kuin jätkä Andersson.
Hänellä on aina jotakin annettavaa.
Jollei mitään muuta, niin oma itsensä
ja avara sydämensä. Nyt hänellä on
AiskipuUo...
Ja tanssi jatkuu surumielisten saksofonien
ulvoessa tai hyräillessä hem*
keutunut muutoin varojensa ja ma- peästi. Välistä niiden ääni muistuttaa
kunsa mukaan. Täällä ei kys3rtä mi- aavikkoseudun pitkäveteistä hämy-ten
on pukeutunut. Täällä kysytään, tunneille omistettua ikivanhaa laulua,
onko hauskaa. Kaivoksenjohtaja Läsnä on itse yö, joka on tavannut
saapuu korkea kaulus kaulassaan ja oman sävelensä maailman kaikkien
paitahihasillaan, kasvot hehkuvan- kansallisuuksien keskuudessa. Eu-punäisina
viimeisen autbssa-^nauka- rooppa ja suuri osa muuta maailmaa
tunviskiryypyn jäljeltä. Ja hän pu- pienessä tanssisaloonissa! Ei ainoa-jahtaa
auliisti ulkosalle maistaakseen takaan soraääntä, ei ainoatakaan epa-väkeviä
ruotsalaisen jätkän Anders- sointua — vain alkukantainen ilo
sonin kanssa. Anderssonin, jolla on
lerpattavat, punaiset viikset, sameat
silmät ja suuren hyväntahtoisuuden
auringon kirkastamat kasvot. Siinä
on oikea maksoi-mitä-maksoi- ja
elämän yllä. Mustatukkainen intiaanipoika
tanssii jatzia valkoisen tytön
kera. He pitävät toisiaan kaulasta
kiinni ja tanssivat kuin riivatut, polkevat
muiden jalkoja ja näyttä\^t
nyt-pidetään-lystiä-peijakkaan-heput- yliluonnollisen onnellisilta. Ja minä
ajattelen omaa poikaikääni. Muistan,
miten tanssin eräällä tanssira-dalla
vanhaa valssia Lappalais-Nilsin
kera.
Tanssi jatkuu tiheässä ihmisvirrassa.
Kello on kaksi yöllä. Väsy-tyypin
perikuva.
No niin, jätkä Ander^n on kaiketi
yhtä tervetullut kuin muutkin.
Hän kuuluu ympäristöön, ja seutua
raivattaessa hän ehkä on kulkenut
ensimmäisenä. Ja harvat sanat kajahtavat
näillä tienoilla kauniimmin myksestä ei näy merkkiäkään. Inti-kuin
"pioneeri" ja "veteraani". Nois- aaninaiset istuvat nurkissa sylilapsi
sa miehissä on vielä hiven "Villin Iän- helmassaan. Silmät huokaavasta nä-nen"
loistopäivien romantiikkaa. Tä- Iästä välkkyen he katselevat tanssia,
käjäisten vanhojen jääräpäiden ole- He haluaisivat sekaantua pyörtee-mukseen
ja kohtaloon kätkeytyy kiel- seen, mutta se ei käy^ päinsä. Vaikka
tämättä hurmaavia puolia. Heidät katselemiseen onkin oikeus. Ja niin
huomaa ja eroittaa ensi silmäyksellä.
Kun he tulevat salooniin, niin heidän
jalkansa notkahtelevat, ikäänkuin
permanto lepäisi pehmeällä sammalella,
huolimattomasti sidottu kaulaliina
muodostaa -värikkään, renkaansa
kaulan ympärille, jota äsken-kuluu
aika
Salooni on kuuma kuin suomalais^
saunar Jokainen tanssi kestää kauan.
Tulee vähäinen tauko, saksofonistit
sylkevät ympärilleen, tanssiparit pyörivät,
pyörivät ja taputtavat käsiään.
Niin alkaa musiikki taas soida ja
on viiltänyt tottumattoman käden pi- liikkeet käyvät rytmillisiksi, muo-telemä
veitsi. He sinkovat ylimie- dostavat pyörteen ja muuttavat i l -
lisesti dollarinsetelin myyntipöydälle man entistä kuumemmaksi, entistä
kalastettuaan sen ensin suurella vai- kiihkeämmäksi, mielet entistä huu-valla
housuntaskun syvyjfeistäj pai- maantuneemmiksi. Ennen on tanssit-navat
kyynärpäänsä' myyntipöytää tu poski poskea vasten yönaikaan...
vasten ja tarkastelevat tuntijan i l - Miksi täällä olisi toisin? Aamun lä-mein
vieruskumppaneitaan tai pöy- hetessä on nuorten tunnehumala
tien ääressä istuvia vieraita. On, vaikea
sanoa, ovatko nuo kunnianmie-het
nä3rltelijöitä vai evatkp eleet
luonnollisia. Se kuitenkin on vannaa,^
että he monien erämaan autiudessa
ja kovassa työs^ vietettyjen viikko-.
noussut entistä korkeammalle- Hyvä
jumala, Barbre Cuehan on vain kerran
vuodessa! Nyt he tanssivat pitäen
suuta suuta v a s t e n.
Mutta vihdoin muuan muusikeri
nousee. Hän ei ole koviapuhuja, ja
jen jälkieen tuntevat olevansa hiukan niin hänen ääneni hukkuu ^iseen
efÄvarmalla pohjalla taHustdlessaan sorinaan. Mutta hänen sanansa saa*
saloonin permannolla ja etta he kat- vat j^eisö puuskuttamaan ja vihd-kevat^
vannuutensa alinomaa <)Soit- - tämään. Syntyy korviahuumaava
tamansa ivaUisen ylimidisyyden naa- mdu. Soittajat ovat julmia elämän*
nnentauti ilolle. He ovat luvanneet:lopettaa
Mtitta.:^^^An^b^^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 6, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-05-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390506 |
Description
| Title | 1939-05-06-03 |
| OCR text | Dorothy Lamour, Jilmitenkotar, kuvattuna hänen orkesteri-johtajamiehensa kanssa aikana, jolloin kaikki näytti ruusuiselta. Mutta nyt ovat köhtalöitlangat-johtaneet erokatnariin. Kay on sanonut, että Dorothy ei emä ^matkusta hänen kanssaan. sa lomitse. Tanaan oli juUa ja po- parasta. Jos hän omistaisi seteUiiq>uii liisitkin juhlatuuldla. Bank of Montrealissa, idin hän las« KilpaUut kestivät kaikkiaan kuusi kisi rahat kanssaihmistensä jalkojen tuntia. Mutta ratsastusnäytösten lo> juureen kumartaen niin hyvin kuin massa oU vain baseballia. Cowboy- taitaa ja tuntisi olevansa entistä on« den hevo^ilpailut oli karsittu koko- hellisempi. Nyt hänellä on vain vis* naan ohjelmasta palkintojen puutteen kipuUonsa, mutta hän ei anna ainoal-* takia. Hyppelevät lehmät ja itsef^i- lekaan elävälle olennolle rauhaa, en-sesti jurottavat sonnit ratsastajineen nenkuin on tasannut kaiken juoman-alkoivat tuntua yksitoikkoisilta, ja sa. Hän menee myös sfeurapiirinais-kuuden maissa rupesi yleisö hajaan- ten luo Ja pyytää heitä syleilemään tumaan. Silloin oli juhlahärkäkin itseään. Mutta pyyntö ei täyty, niin syöty loppuun. Sen luuranko yksin paljon sananvaltaa on muodoUisuuk-törrötti kaluttuina luineen vajan ta- silla ja säädyllisyydellä tässäkin sa* kana. Barbre Cue oli päättynyt. lopnissa. Muutoin vallitsee liikuttava Ei sentään. Paras oli vidä jäljell^, tasa-ärvpisuus. Mitä merkitsee pank-se, jpta nuoret ja vanhat olivat odot- . kitili tai yhteiskunnallinen arvoase-taneet^ koko päivän. Juhlapaikan vie- ma? ; ITseimmät ovat kamppailleet reisessä hallissa alkoi tanssit. Ajat sen itseUeen tyhjäst^^ muuttuvat. Kuvittelen, etfö aikäisem- koettaöeet mahdollisuutta, heittäneet min tanssittiin juhlahärkäpaistinym- arpanoppaa ja N^etänc^t arpansa koh- " parilla itse kentällä. Nyt tanssitaan talon tpmbolasta; Joitakuita on on- : vasta iäksiäisiksi.Jiärkähän on jaet- nistanut. Toiset jatkavat peliä suuri tu sulassa sovinnossa kaikkien osan- toivon kipinä silmissään. Huomenna (Jatkoa) Vihdoinkin! . Manageri; joka itse istui hevosen selässäy kohotti äänitorven suulleen ja ilmoitti ensimmäisen ohjelmanumeron alkavan. Pian tanssi nuori intiaanicowboy lehmineen. Tai oikeammin lehmä intiaaninuoru-kaisineen. Kuinka päin tahansa, minä puolestani en surki surmallakaan olisi suostunut olemaan ratsastajan housuissa, kun villilehmä kaiken kukkuraksi vielä pillastui. Intiaanipoika sinkoutui edestakaisin sinne tänne sitä mukaa kuin lehmä temppuili. Ratsastajat tulivat parvena lehmän j-mpärille ollakseen tarpeen vaatiessa avuksi.- EUcä^ kulunut montaakaan minuuttia, ennenkuin intiaanipoika sinkosi lehmän Selästä yleisön riemuitessa hurjasti ja pääsi turvaan erään hevosen ^selkään; Ja sillä välin, kun vapautunut eläin teljettiin vähäiseen karsinaan, satuloitiin nauta numero kaksi, ja toinen cowboy aloitti • leikin. •. ' Esityksestä ei tullut minkäänlaista sensatiota. Sen kulku oli aivan tavallinen ja yksitoikkoinen.' Ratsastaja hvppelehti sinne tänne eläimen telmiessä, ja viimein lehmä teljettiin toiseen karsinaan. Yleisön kiinnostus alkoi jo laimeta. Mutta managerilla oli valttiässä taskussaan. Nyt tuotaisiin suuri villihärkä arenalle. Eläin dän tarvitseisi kärsiä, jos kohtalotoverin suuhun näkisimme putoavan muruja yhteiskunnan pöyd^tä. Silloin annettaisiin "jumalankuvalle" oikein huljakas kansallinen härkäpylly saunan nurkalla: Voitaisiin karistella kaarna kodin nurkista eikä kukaan arvelisi olevansa koriste lahoavalla rikkakasalla. Sen silmälasirahaston perustamista i^iinä kannatan. Se on yhteistoimintaa vaikkapa sen toisessa päässä onkin vaan silmälasit. Nehän avartavat näköalaa, ja ihminen on sen toiraeKaampi] nMtä-laajempia on nä-, koalat. -TAIO rahasto;^jos: tulee perustetuksi, niin ininä lahjoitan puhve-lihäränkuvaOa varustetun nikkelin ja ehdotan:että Kirsti.saa ensinnä a l - öiälasit -Ne tulisr ollasdlatset että cäkist^hyvin^lal^aniiänstöm^ - - "'Nuom,'.u&dlaQL^yanhiaiqmn. se usk<^ett3;^^iiteist]^oaono^ A. V. olikin haraksi jättiläiskokoinen, ja sen mylvintä pani hermot tärisemään jo etukäteen. Njrt alkaa suuri seikkailu. Satularemmit olivat liian hy-hyitäj valmisteluun meni runsaasti aikaa. Joku yleisön joukosta jo kummasteli, että oliko härkä Syön3rt ratsastajan. Mutta juuri silloin oli kaikki kunnossa. Tunnustan vetäytyneeni varovaisuuden laoksi hiukan loitommaksi, kun pedon piti rynnätä kentälle. Ja esityksestä tuli todellinen sensatio. Mutta ei sellainen kuin oli odotettu. Eläin nimittäin saapui Jkentälle hölkötellen, hiljaa ja tasaisesti, ikäänkuin säästäen intiaanicowbo3m takamuksia. Apua ei tullut siitäkään, että intiaani painoi kannukset hirviön kylkeen. Eläin vain ravisti tyytymättömänä päätään, tallusteli keskemmälle ja alkoi kohteliaasti pureskella kentän mehevää ruohoa. Voittajana selviytyi härkä. Tuhatpäisen yleisön tyytymättömyys vaimentui epäonnistumisen aiheuttamaan hilpe)rteen. Mutta mieliala säi-l3ri reippaana, etenkin silloin, kun muuan cowboy rupesi ratsastamaan takaperin hullulla vasikalla. Se numero veti, ja kaikessa barbaarisessa kiihkossaan ja jännityksessään se oli todella riiielenkiintoinen. Kun toinen suuri sonni teki tykkänään tenän, niin kilpailut keskeytettiin pariksi tunniksi, ja yleisö sai taas käydä pitkän pöydän ääreen ahmimaan juhlahärkaä. Oluen tarjoileminen liharuokien yhteydessä on kielletty. Amerikkalainen ei nauti koskaan olutta aterioUlaaUj^ mutta sitä enemmän niiden väliaikoina. Ainoakaan Yhdysvaltojen sen enemfÄä kuin Kanadankaan ravintola ei saa tarjota olutta ruokavieraille. Mutta. muulloin saa juoda niin paljon kuin ikinä huvittaa. Joka tapauksessa oU nyt aivan pitkän pöydän lähettyville tyhätty vähäinen hökkeli. Jos oli vainunnut sen meridtyksen ja jos omasi hyvän pa&allisvaiston, saat-, toi hökkelin takaseinästä löytää ^ - häisenraon. Kun pisti aihen kaksi-kymmentäwisi soittiä, niia vastalaJi-: jaksi sai oluen. Ja liikevaihto oli. . vaian vilkas. - Poliisi oli Iq^Blan. anieisesfeinimBaimnttten^^ katsdi byväntehtdsesti sata; scÄminr-r ottajien kesken. Kanadan huvittelupaikoissa pidetään todella demokraattisia kemuja. Kaikkien yhteiskuntaluokkien kesken vallitsee sula sopusointu, kahisevaan silkkileninkiin ja -laahustimeen verhoutuneesta miljonäärinrouvasta ja tyttärestä avuttomaan intiaanineito-seen saakka, joka on tänä iltana vetänyt silkkisukat jalkaansa ja pu-voi miljonääri, olla yhtä köyhä kuin hänen yrityksessään raatava työläinen. Mutta kukaan ei ole niin pysy* västi rikas kuin jätkä Andersson. Hänellä on aina jotakin annettavaa. Jollei mitään muuta, niin oma itsensä ja avara sydämensä. Nyt hänellä on AiskipuUo... Ja tanssi jatkuu surumielisten saksofonien ulvoessa tai hyräillessä hem* keutunut muutoin varojensa ja ma- peästi. Välistä niiden ääni muistuttaa kunsa mukaan. Täällä ei kys3rtä mi- aavikkoseudun pitkäveteistä hämy-ten on pukeutunut. Täällä kysytään, tunneille omistettua ikivanhaa laulua, onko hauskaa. Kaivoksenjohtaja Läsnä on itse yö, joka on tavannut saapuu korkea kaulus kaulassaan ja oman sävelensä maailman kaikkien paitahihasillaan, kasvot hehkuvan- kansallisuuksien keskuudessa. Eu-punäisina viimeisen autbssa-^nauka- rooppa ja suuri osa muuta maailmaa tunviskiryypyn jäljeltä. Ja hän pu- pienessä tanssisaloonissa! Ei ainoa-jahtaa auliisti ulkosalle maistaakseen takaan soraääntä, ei ainoatakaan epa-väkeviä ruotsalaisen jätkän Anders- sointua — vain alkukantainen ilo sonin kanssa. Anderssonin, jolla on lerpattavat, punaiset viikset, sameat silmät ja suuren hyväntahtoisuuden auringon kirkastamat kasvot. Siinä on oikea maksoi-mitä-maksoi- ja elämän yllä. Mustatukkainen intiaanipoika tanssii jatzia valkoisen tytön kera. He pitävät toisiaan kaulasta kiinni ja tanssivat kuin riivatut, polkevat muiden jalkoja ja näyttä\^t nyt-pidetään-lystiä-peijakkaan-heput- yliluonnollisen onnellisilta. Ja minä ajattelen omaa poikaikääni. Muistan, miten tanssin eräällä tanssira-dalla vanhaa valssia Lappalais-Nilsin kera. Tanssi jatkuu tiheässä ihmisvirrassa. Kello on kaksi yöllä. Väsy-tyypin perikuva. No niin, jätkä Ander^n on kaiketi yhtä tervetullut kuin muutkin. Hän kuuluu ympäristöön, ja seutua raivattaessa hän ehkä on kulkenut ensimmäisenä. Ja harvat sanat kajahtavat näillä tienoilla kauniimmin myksestä ei näy merkkiäkään. Inti-kuin "pioneeri" ja "veteraani". Nois- aaninaiset istuvat nurkissa sylilapsi sa miehissä on vielä hiven "Villin Iän- helmassaan. Silmät huokaavasta nä-nen" loistopäivien romantiikkaa. Tä- Iästä välkkyen he katselevat tanssia, käjäisten vanhojen jääräpäiden ole- He haluaisivat sekaantua pyörtee-mukseen ja kohtaloon kätkeytyy kiel- seen, mutta se ei käy^ päinsä. Vaikka tämättä hurmaavia puolia. Heidät katselemiseen onkin oikeus. Ja niin huomaa ja eroittaa ensi silmäyksellä. Kun he tulevat salooniin, niin heidän jalkansa notkahtelevat, ikäänkuin permanto lepäisi pehmeällä sammalella, huolimattomasti sidottu kaulaliina muodostaa -värikkään, renkaansa kaulan ympärille, jota äsken-kuluu aika Salooni on kuuma kuin suomalais^ saunar Jokainen tanssi kestää kauan. Tulee vähäinen tauko, saksofonistit sylkevät ympärilleen, tanssiparit pyörivät, pyörivät ja taputtavat käsiään. Niin alkaa musiikki taas soida ja on viiltänyt tottumattoman käden pi- liikkeet käyvät rytmillisiksi, muo-telemä veitsi. He sinkovat ylimie- dostavat pyörteen ja muuttavat i l - lisesti dollarinsetelin myyntipöydälle man entistä kuumemmaksi, entistä kalastettuaan sen ensin suurella vai- kiihkeämmäksi, mielet entistä huu-valla housuntaskun syvyjfeistäj pai- maantuneemmiksi. Ennen on tanssit-navat kyynärpäänsä' myyntipöytää tu poski poskea vasten yönaikaan... vasten ja tarkastelevat tuntijan i l - Miksi täällä olisi toisin? Aamun lä-mein vieruskumppaneitaan tai pöy- hetessä on nuorten tunnehumala tien ääressä istuvia vieraita. On, vaikea sanoa, ovatko nuo kunnianmie-het nä3rltelijöitä vai evatkp eleet luonnollisia. Se kuitenkin on vannaa,^ että he monien erämaan autiudessa ja kovassa työs^ vietettyjen viikko-. noussut entistä korkeammalle- Hyvä jumala, Barbre Cuehan on vain kerran vuodessa! Nyt he tanssivat pitäen suuta suuta v a s t e n. Mutta vihdoin muuan muusikeri nousee. Hän ei ole koviapuhuja, ja jen jälkieen tuntevat olevansa hiukan niin hänen ääneni hukkuu ^iseen efÄvarmalla pohjalla taHustdlessaan sorinaan. Mutta hänen sanansa saa* saloonin permannolla ja etta he kat- vat j^eisö puuskuttamaan ja vihd-kevat^ vannuutensa alinomaa <)Soit- - tämään. Syntyy korviahuumaava tamansa ivaUisen ylimidisyyden naa- mdu. Soittajat ovat julmia elämän* nnentauti ilolle. He ovat luvanneet:lopettaa Mtitta.:^^^An^b^^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-05-06-03
