Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 19, 1942

              Sivu 2 LAUANTAINA, SYYSKUUN 19 PÄIVÄNÄ 1942
ES FN Kesän touhuista
(Cmädan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited. 100-102
Slm Street, West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Post Office Dept,
3ttawa, as second class matter.
TOaasblnnat:
l vk. 9ZJO0
«kk...... 1.10
9 kk. ........ Ä)
Yhdysvaltoihin:
1 vk. $2.50
• « kk. 1-40
Suomeen ja muualle ulkomaille:
1 vk. . . . . . . .93.00
6 kk. 1.65
Irtonumerot 5 sentto
Liekki Umessyy Jokaisea «IQccn lau-catalna
l2-8lvtttseiia. sisSftften {«xasta
kaunokirjallista luettava^ kaikttta «{QU-Aslamiehllle
m^rönnetään 20 pros^
Un palkkio.
Pyytäkää «siamiesyaUneitä Jo
cfiän.
ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihto­ilmoitukset
$1.00 kerta. Aviolu^oon
menneille onnentoivotukset 4Qc palsta-tuuma.
Nimerunuuttoihnoitukset 50c
kertt Sl.OO kolme kertaa. Syntymä-amoit"
kset $1.00 kerta, :$2.Q0 kolme ker­taa.
]^uolem£UiilmoituIeset $2.00 kerta.
50c lisäti:>4.ksu kiltoislauseelta tai miUsto-värsyltä.
Halutaan tietää'- ja osoiteil-moitukset
*0c palstatuuxna. — miapäis-jlmolttajie
»^ on vaadittaessa lähetettä.vö
iJmoitusmatsu etukäteen.
Yleiset ihnoitusbinnat .4QC palstatuu-ma.
Ilmoitus, j c^ Julkaistaan ne^ä»
Kertaa samanlaistaa 30c -palatatuuma.
Alin ilmoitiishinta 4Qc paOstatuun^.
kerta ilmoittaessa.
Erikoisista iUnoitushinncista voi tie­dustella
tämän lehden kontt<u1ata.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited, too-^102 £ini
Street, West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja A. Päiviö.
Toimitusneuvosto. J. J!&rvls, Rauha
Mäki. Hilja Aho. E. «uksi. Sster
Kaustinen, Aili Malm. Margit *Laaka^
Yrjö Salvo ja däilmar Saari.
. Liekkiin aijotut kirjoitukset <»al-lettava:
UEKKi
P.O. Box 69 - - «udbury. On\
•IIII I . . . 1 ; . . . . •. • . . M "
Toimituksen kulmasta
Ma kuolen kohta, kohta,
eron jo hetki lyÖ,
ei mulle silloin hohda
nää laaksot, vuorten vyö.
Ei mulle taivon rantaa
kullassa ruskota,
kttn tuoni sinne kantaa,
saan missä ttiaailla.
Eloa riemukasta
ma.teille toivon vaan.
Kai Volgan rantamasta
ma haudan teiltä saan.
Se luokaa sinne missä
ma kyntää, kylvää sain
ja hikikelmehissä
levosta voimaa hain.
Miss' kaartaa metsän laitaa
ruispelto tähkineen,
uomaansa uurtaa kaitaa
pmonen Ujalleen.
Ja kuuset huminoivat
niitylle varjon luo,
ja missä kylät oivat
rauhaisat luontuu nuo.
Tiestänne rakastakaa
in työtä, tehtävää.
Miss' virsiseppä makaa,
maa pelloks' kyntäkää
Ja tähkät nyökkäelkööt
kesäpäivät, illansuut,
ja laulamasta elkööt
lakatko leivot, muut.
Kttn saapuu nuoret naiset
viljaansa leikkaamaan,
he venäläiset, kauniit
kai laulaa laulut maan.
SFIRIDON DROZaZHlN.
Kuten aurinkokaan ei odota ru­kouksia
ja manauksia nomtakseen,
vaan kaikkien tervehtimänä syttyy
loistamaan, niin ällös sinäkään odota
suosionilmauksia ja hyvä-huutoja ä-läkä
ylistyspuheita hyvää tehdäksesi,
vaan'olehyväntekijäomastafahdos^
tasi, niin sinua rakastetaan niinkuin
aurinkoa. — Epiketos. •
Ei kaikki vanha ole pahaa, eikä
myöskään kaikki uusi ole hyvää. Sii­nä,
minkä olemme isiltämme perineet,
on paljon sekä hyvää että pahaa.
Koeta oppia eroittamaan hyvä ja var­tioimaan
sitä, mutta älä uusiakaan il­miöitä
tuomitse ennenkuin olet koe­tellut
niitä.
''Kapteenin pojat" kuvasarja jul­kaistaan
tästä lähtien alkuperäisessä
asussaan, sHs englanninkielisenä. Tä­mä
siksi, että siten säästetään painos­samme
kallista aikaa ja työtä, nyt,
kun työvoima mitutenkin pyrkii liian
lyhyeksi. Tämä kuvasarja vekara on
ollut paljotöinen. Vaikkapa ei oteta
tainkaan, huomioon suomentamista,
joka on toimittajan tehtävä, eikä la­tomistakaan,
joka ei vaadi kovin
pitkää aikaa, muttc valetun laatan
reiUttäminen, puittiisiin sovittami­nen
ja rivien paikoilleen tilkitseminen
vie yhdeltä mieheltä monen tunnin
ajan.
Mahdollisesti osa tätä kuvasarjaa
seuraavista lukijoistamme ei pääse
englanninkielisestä tekstistä oikein
selville, mutta tavallisestihan per­heessä
tai lähettyvillä on joku, joka
voi antaa kättär Niin, ja voihan tä­mä
samalla olla jonkinlaista kielikou­lua,
jos koettaa omin avuin päästä
kommelluksista selville, kuvien rin­nalla,
jotka antavat havainnollista
apuaan.
Toivomme siis, ettei tämä muutos,
kun se oikein ymmärretään, herä­tä
lukijoissatnme tyytyntättömyyttä.
— .iP. " '
tUnan korkein pato, jonka hän raken­nutti
kahta .vuotta lyhemmässä ajas­sa
kuin oli laskettu; Bonnevillen^pato
Columbia jokeen; Shasta padon ja
.magnesiumitefataan rakennuttaminen
tCaliorniassa; San Francisco-Oakland
.siUan rakentaminen, joka oa seitse­män
o^oiUa pitkä ja yhdistää San
Franciscon ja Oaklandin kaupungit.
Jään otti osaa myöskin neuvotteleva-oa^
ohjaajana Gcand Coulee padon ra-tomik.
sella.
Henry J. Kaiser ei kuitenkaan ole
saanut ammattiaan vastaavaa koulu­opetusta,
sillä hän ei ole koskaan suo­rittanut
mitään insinöörin tutkintoa,
.eijp>ä edeSkorkeäkoidututkintoa, ^
hänellä ei ole minkäänlaisia diploo-m"
iejä eikä muita todistuksia kyvys­tään
ja tiedoistaan kuin itse hankki­mansa
tiedot ja käytännössä osotta-mansa
kyvyt, jotka ovat todella val­tavat.
Henry J, Kaiser on syntynyt Cano-jahriessa,
N. Y., toukokuun 9 p:nä
1882, joten hän on nyt kuudenkym­menen
vuoden ikäinen. Hänen oli
pakko lopettaa koulunsa yhdentoista
vuotiaana ja mennä työhön. Hän sai
paikan eräältä valokuvaajalta. Hän
oppi ammatin nopeasti ja säästi jokai­sen
pennin minkä voi ja myöhemmin
osti koko liikkeen työnantajaltaan.
Seitsemän vuotta hän välokuvausko-neineen
kierteli ympäri ja valokuvasi
kesällä urheilijoita ja matkailijoita
Lake Placid'ella New Yorkissa ja tal­vella
huvimatkailijöita ja urheilijoita
Floridassa. Hän kuitenkin väsyi va-lokuvauskoneen
näpf)äilyyn sillä vehe
alkoi tuntua liian pieneltä hänen käsi­telläkseen
ja himoitsi päästä suureni-piin
ja raskaampiin koneisiin käsiksi.
Rahavarat vieläkin olivat vähäiset,
mutta hän säästjmeillä varoillaan osti
sorakuopan. Nyt hän tunsi joutuneen­sa
oikealle uralle. Hän möi soraa tei­hin
ja rakennuksiin ja alkoi ottaa
urakoita kaivaakseen perustuksia.sil­loille
ja rakennuksille ja alkoi val­mistaa
sementtiä ja valaa sitä raken­nusten
perustuksiin. Täten hän jou­tui
käsittelemään höyrylapiota ja-se­mentin
sekoiiajaa. Valtavien maan­teiden
rakennus oli maassa nousukau­dessa
ja hänen ammattinsa jo suo­raan
johti hänet maanteiden raken­nuksille.
Hän on rakennuttanut maan­teitä
melkein lukemattomia maileja,
joista ehkä suurin olj se tieurakka,
jonka hän teki Cubassa. Tämä urak­ka
kiisitti 200 mailia kongrettitietä
ja noin 400 pienempää kongretti-sil-taa.
Urakkasumma oli $25,000,000.
Tämä ensimmäinen suuri urakka
Johti kuitenkin sitäkin suurempiin,
joista suurimmat olivat jo mainitut
suuret patorakennukset ja San Fran-sisco-
Oaklandin sillan rakennus. Hä­nen
perusohjeitaan on ollut.aina te­ho
ja nopeus. Kun ^ta syttyi ja lai­vojen
tarve tuli 'huutavaksi, oli se
Kaiserille ikäänkuin kutsu ryhtyä
laivanrakentajaksi. Ja tässä hän*jo
myöskin on osoittanut miten laivoja
rakennetaan uudemmanaikaisen tek­niikan
mukaan. Ja tämä sama kulku­neuvojen
ja varsinkin nopeiden kul­kuneuvojen
huutava puute ohjaa
häntä nyt lentokoneiden rakennuk­seen.
Ja tässäkin hän on jo osoitta­nut
miten niitä rakennetaan nopeasti
ja niin suuria, että se vähitellen tyy­dyttää
nykyistä yhä lisääntyvää tar­vetta,
Henry J. Kaiser ei ole ainoastaan
suuri rakentaja vaan myöskin suuri
taloudellinen järjestäjä, joka kykenee
yhdistämään eteenpäin pyrkivät ih­miset
ja voimat yhteen. Hän on jär­jestänyt
ympärilleen valtavia talou­dellisia
yhtymiä, jotka omaksuvat
hänen uusiaikaiset periaatteensa työ­tehosta
ja nopeudesta. Mutta ei ai­noastaan
niitä yhtymiä, joissa hän on
osallisena ja joita hän johtaa, hän
on tullut henkiseksi ja innoittavaksi
johtajaksi sellaisissakin piireissä, joi­den
kanssa hänellä ei ole mitään te­kemistä.
Ja hän on kutsuttu uu-flWleen
järjestämään entisiä vanhan­aikaisia
yhtymiä ja hän on järjestä­nyt
ne uusille ja käytännöllisemmille
perustuksille.
Hänen menestystään kuitenkin ka-dehtitaan
vanhoissa piireissä ja he
yrittävät nostaa tietä pysty3ni. Oppi­neet
teknikot ja insinöörit yrittävät-todistaa,
että hän ei ole riittävästi si-vist>
Tiyt eikä saanut riittävästi tie­teellistä
opetusta kyetäkseen ratkai­semaan
sellaisia suuria asioita kuin
kuljetuslentokoneiden .rakentamista,
joita hän lupaa rakentaa 5,000 kap­paletta
vähemmässä kuin vuodessa*
Hän kuitenkin sanoo:
"Jollei sinulla ole riittävästi tietoja
ammatistasi tietääksesi sitä että se
on mahdoton, niin sinulla on suuret
menestj^ksen mahdollisuudet.'
Niin, että sellainen mies on Henry
J. Kaiser.
Kesä kun tuli kaunci)
noi emäntä:
"Turhaa tässä on tuhrata muuia-man
kanan kanssa, ja sarvipäitä roi
vähentää, niin joutaa tästä ulkoa tie-nuuseen."
^ Minäkin innostuin asiaan ja hävi-tin
osaltani emännän omaisututa sen
kun kananostajat kerkesivät km-taUnsa
lappaa. Ja kun tuntui hUj^
seita ilman kukon laulua nousta >ioj
aamusella, sanoin minä, että "enkö­hän
etsi meluisempaa paikkaa". E-mäntä
hyväksyi lähtöni ja varusti tig.
la pajaakin perääni, että ei vain k»,
haan erehtyisi luulemaan, ettei siti
nmmlla ole mitään huollettavaa.
Pianhan se aika kului meluisassa
paikassa, jossa ei hetkeksikään pyö-rät
lakanneet pyörimästä ja jossa kuu-li
erilaisia hyörinöitä ja myrinöita
lehmän kellon kalkatuksesta unenkd-maissa-
tiedottoman äännähtelviMn
saakka. Paljon oli vieraita kasvoja ja
tuttujakin naamoja vilahteli. Kokki
usein huomautti:
"Kyllä luulisi olevan vara.valita se
oma metelin pitäjä."
Niin minäkin uskoin cnsindkemai-tä
ja yritin parhaani mukaan vään­tää
veiviä tukkaani ja tuon tuosta si­paista
jauhoa nenän päähän huokm-ten:
**Nii-in, eihän sitä tiedä missä sen
kohtalonsa tapaa."
M^tta ainainen rasvan käry ja tis­kivesien
höyry suoristi veivit tukasta
ja koskena kuohuvat hikivirrat huuh­telivat
jauhot nenältäni. Kun siihen
hommaan väsyin, niin kokki lohdut­teli:
"Onhan se niinkin, kuten sanotaan,
että ei se näe, joka nai."
Hylkäsin siis koko kaunisteluhom-man
ja menin neljääkymmentä mailla
tttnnissa, ja olisin ehkä mennyt no­peamminkin^
tnutta pelkäsin yhteen­törmäystä
toisten passareiden kanssa
ja Pysyin limetissä. Ja sitten kun
kaikki meni ympäri, olin minäkin jo
ehtinyt katsoa itselleni ihanteiden pe­rus
pylvään. Mutta nyt alkoi kokki
jahkailla:
"Etkö sinä nyt parempaa saa, kun
on niin paljon tarjollai'"
Minä nöyrästi tunnustin:
"Ei minidla ole vara valita, kun tuo
suvun helmikin on matkassa, ort vain
paras ottaa ensimmäinen tarjolla ols-va."
Lähtiessäni olin suunnitellut, että
olen täällä rahottumassa yli talven ja
lähetän koululaiseni kaupunkiin.
Mutta hänpä olikin toista mieltä ja
sanoi:
"Farmille sitä pitää päästä, siellä
lehmätkin haisevat paremmalle kuin
muualla."
Yhdyin pojan kanssa samaan aja­tukseen
ja autohan se meidät sitten
toi tuttuun ttijrvapaikkaa n Emäntä
oli ensin totinen, kun oli tuilitt mon­ta
pientä pettymystä eikä sieltä sir- ^
kuksestakaan onnistunut saamaan si­tä
lottcriautoa, mutta minä kun loin
pöytään kuluttamattoman kahvikor-tin
ja sanoin, että "on sitä ainakm
pauna minunkin osalleni".
vtyyn meni emännän suu ja^ pannu
pantiin poroon siinä minuutissa, l^
kyytimies lähetettiin kiireellä kahvtn
ostoon lähimmästä kaupasta.
Ja sitten — kuppi kaadettiin p-kaiseUe,
hyytimie/iellekin. Juttu luis­ti
ja siinä ne tutustuivat kyyti^"^^ ^'^
emäntä niin, että kyytimies lnp<^
pyhätöinä tehdä hänelle keinun strcer
nipensaiden keskelle. Emäntä i'ah^
ihmetteli, "kuinka hyvänkurtnot
mies, kun niin lupaa", muita msns It^