1936-03-21-03 |
Previous | 3 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUANTAINA MAALISKUUN 21 P:NÄ Sivua
HIDALGON valtion kuvernööri vuonna 1926.marraskuun
7 päi>^näiäb€!ttr miestä, viemään kirjettä
Meksikon pääkaupiinkjin. Mätiä Pattchugan kaupungista
Hidalgon valtiossa Meksikon kaupunkiin on-62>^ maili^
eli hiukan runsaasti lÖO kilometria. Miehet -— Tarahu-mara-
intiaanit Tuomas Zäfiro ja Leonicio San Miguel
juosta hölköttelivät tuon välin 9 tunnissa- ja 37 minuutissa
eivätkä sitä jpitäheet minään erikoisena ennätyksiä.
Mutta kun he saapuivat Meksikon kaupungin Atleetti-klubm
juoksuraddl^, pantiin kohta sähkölängät soimaan,
ja muutamain tuntien kuluttua oli tieto lähetetty kaikkialle
tästä enneiikuulumattoiiiasta juoksuennätyksestä. '
Entisistä pitkäin matkojen ennätyksistä voi tähän verrata
vain kahta V. 1882 saavutettua. Silloin juoksi J .
Saunders 120 mailla 175 jaardiai (noin 193 1/5 kilometriä)
22 tunnissa ja 49 minuutissa; ensimäiset 62 mailia
hän juoksi IQ tunnissa IQ minuutissa ja 50 sekunnissa.
Samana vuonna suoritti^A^^^^ 54 mailin (noin
86 1/3 kilometriä) 8 tunnissa 28 minuutissa. Nämä molemmat
kuuluisuudet pjivat juoksunsa päättyessä puoli-kuolleina
väsymyksestä, mutta kun nuo tarahUm^rat pe^
ri Ile tullessaan ottivat - vastaan palkintonsa, punaiset silk-kinenäliinat,
eiväthe edes olleet hengästyneet, vaan olisir
vat näköjään kyenneet jatkamaan juoksuaan ties kuinka
kauan.
\'erraton kestävyys on tarahumarain vahvin puoli. Jos
nuo kaksi intiaania tulisivat ottamaan osaa marathon-kilpailuun
esim. olympialaisissa, ei ole ensinkään varmaa,-
että he "parahtaisivat nykyistä ennätystä.
Yllämainittu Zafiro ja toinen tarahumara, Jose Torres,
ovat myöhemmin juosseet 100 kilometrin matkan 7 tuur
nissa 35 minuutissa. Tämä tulos saavutettiin Texasin
yliopiston toimeenpanemia juoksukilpailuja varten toimeenpannussa
karsintakilpailussa.
Tarahumarat ovat olleet niin vähän tunnettuja,*ettei
niiden nimeä ole edes tietosanakirjoissa. He ovat luola-asukkaita,
kulttuurin kpskemattpmia maaemon poikasia.
Asuvat Hidalgon ylängöillä^ missä lämpösuhteet ovat perin
vaihtelevat, mutta aina heillä on verhonaan samanlainen
peitto, kesät,talvet. Lasten voi nähdä kesäisin nukkuvan
paahtavimmassa päivänpaisteessa, ja miesten talvi-sydännä,
alastomana vain peitto lanteille käärittynä, juok- >
sevan jäniksien jälessä pitkin jäätyneitä lumikenttiä. Heir
mon nimen sanotaan johtuvan "juoksijaa" n^erkitsevästä
intiaanisanasta, jolle espanjalaiset vallottajat antoivat nykyisen
muodon. Perimätiedon mukaan ovat tarahumarain
esi-isät palvelleet mahtavain azteki-hallitsijain kuriireina.
Koko heimo, naiset niinkuin miehetkinj on juoksijoita.
Tarahumara voi helposti juosta 170 mailia (noin 2 735^
kilometriä) yhteen menoon, pysähtymättä; tiedetäänpä
joidenkin heistä juosseen yli'200 mailin (lähes 322 kilometrin)
matkan yhtä painoa. He ovat myös tavattoman
kestäviä kuormankantajma.
Meksikolaiset käyttävät näitä intiaaneja juoksemalla
ahdistamaan villihevosia niille varattuun aitaukseen. Heiltä
voi siihen mennä kaksi tiai kolme päivää, mutta hevoset
ajetaan aitaukseen, lopen väsyneinä; intiaanit sitävastoin
ovat melkein yhtä reippaita kiiin lähtiessäänkin. Samalla
tavoin he juoksemalla uuvuttavat peuroja. Viestinkuljet-tajina
ollessaan he juosta hölkkäsevät tasaista, hitaanlais-ta
vauhtia, ruumis hieman etunojassa, astuen koko jailka-pohjalla,
varpaat sisää^päin^ |pskus- he pysaht^^V
tämaksi sekurmiksi, unastakseen appelsiinin tauo^
seen tuikun kotitekoista "tesvino^-bluttaan.
Tesvino on maissista valmistettua oluen tapaista päihdyttävää
juomaa. Sitä käytetään lääkkeeksi ja jonkunlaisena
sakramenttina. Vastasyntyneelle lapselle sitä an--
netaan tautien torjumiseksi, ja kun heimon poppamies
saapuu lasta ''kastamaan", roiskuttaa hän tesvinba lapsen
ruumiille, että lapsesta tulisi terve ja voimakas. Avioliitto
ei myöskään ole laillinen^ elleivät yhteiselämään aikoyat
nuorikot ja heidän vieraansa ota pitkiä siemauksia tes-vinoa.
Tarahumarain keskuudessa on kosinta alotettava naisen
puolelta. Heimojuhlissa nuori tyttö tanssia lekkasee
mielitettynsä edessä, kuitenkin kainostellen, selin häneen.
Kosinnan toimittaa tyttö heittämällä lemmittyään pie-niflä
kivillä. Jos poika heittää vastaan, pudot ^ tyttö
peittonsa ja juoksee metsään. Pojan on hänet sieltä tavo-tettava;
jos poika ei lähde jälkeen^ meni tytön kosinta
hukkaan. ~
Tämän juoksijaheimon ruokajärjestelmästä mainittakoon,
että rasva-aineet, perunat, munat ja makeiset ovat
kiellettyjä, mutta jäniksiä, peuroja, rottia Ja kalkkunoita
pidetään terveellisenä ravintona. Älinkään lihansyöjä-elukan
lihaa ei koskaan syödä.
Heimon keskuudessa ovat juoksukilpailut käynnissä
kaiken aikaa, vuodet läpeensä, silloinkin kun ravinnonsaanti
on hiukka ja osanottajat nälän heikentäräiä. Kilpailut
eivät heillä ole urheilu^, vaan intohimoa, sillä mielenkiinto
keskittyy niihin liittyvään vedonlyöntiin. Pitkienkin
matkojen takaa kokoonnutaan seuraamaan kilpailuja.
Kilpailu on kahden eri paikkakunnan välinen; kumpaakin
puolta edustaa 4—20 juoksijaa- Tuntomerkkinä
ovat pään ympäri kietastun nenäliinan eri värit. Juostaan
paljain jaloin. Erotuksena valkoisen miehen kilpajuoksusta
on kummallakin joukkueella potkittavana edellään
pallo, 2 tuumaa läpimitaten, t£(mmen juuresta vuoltu.
Joukkueen etumaisin juoksija lennättää sitä varpaillaan
potkasemalla satakunta metrip' eteenpäin, ja taasj'uosta
jolkotellaan niinkuin ennenkin. Senjälkeen kun pallo on
lähtöviivalle asetettu, ei siihen saa käsin koskettaa, paitsi
jos se tarttuu kivien rakoon tai muuhun semmoiseen paikr
kaan, josta se ei potkasemalla irtaannu. Kilpailu alkaa
sydänyöllä ja kestää tavallisesti aamuun. Kilpaili jäin rinnalla
juoksevat soihdunkahtajat, joten saattue iiäyttää
kummallisen aavemaiselta, kun tulisoihdut ja tummat
hahmot vilahtdevat puiden välistä.
Carichicin luona oleva juoksurata esim. on 14 mailia
pitkä, ja se on tavallisesti juostava i 2 kertaan, pysähtymättä.
Juostava matka on siis 168 mailia (noin 270 kilometriä).
Ihmekö sitte, että Zafiro ja San Miguel eivät
hengästyneetkään vielä 100 kilometrin matkalla. Sen-vertainen
taival oli heille turhan lyhyt.
Tarahumarat eivät usko siihen, että "parempi juoksija
voittaa". Heidän järkähtämätön vakaumuksensa on, että
voittava puoli joillakin taikakeinoilla saattaa kilpailijansa
tappiolle. ' A. B. M .
MONr itskova hartaasti rukoilee
ikiauiuuUaitsiellensäf [
mutta läbimäisensä tttomitsee \
piinanpatkkahan synteinms^^^^
Sitä taJttoiskö autuas katsella,
sekö nautinto riemussa taivaan^
että ystäväf vieras tai tuttava
saisi vaipua piinahan, vaivaan?
Sitä autuutta, joUa niin alhainen
ompi riemun ja nautinnon aihe,
minä halveksin f aattden inhoteta;
töki: kaumimpi vaivankin vaihe^
Hyve, moraali siliä puuttuvi
joka autuutta mutiisi sillom^^^^^
lähimaistansa; parhainta tietäisi
ikituskien iurtavan milloin^
Minä ihailen vaih sitä toimintaa,
joka kaikille onnea valaa. "
Sitä oppia tahdon mä tunnustaa
joka kaikkien autmttta halaa»
A. SANDHOLM.
\
Kirj, LJEL^H.
iakirjqitus)
MA.\LISKyUN toinen sunnuntai
valkeni leutona ja sihniä häikäisevän
kirkkaana. Tänm oli päi>rä,
JoUom kylän nuorten Jnihtomki oli
määrätty tapahtuvaksi. Suunnitekna-na
oli hiihtää erääUeyaiihaaie^^^^^^
kämpälle, muutaman mailin päähän
Mästä...- - , -
Heti kun joukko pii ehtmyt perille,
söimme e\^mme, sillä hiihtäminen
raittiissa ilmiassa oli tehnyt, nuoret
^^tsat nälkäisiksi.
Nieleskelin kämpän^ |)iiolella vielä
viimeisiä palaja," toin toiset nopeam-
^ syöneet huutelivat jo ulkona:
"hei, hei, hei! Kaikki tänne, alkaa
lumisota!"
Tuumasta toimeen. Jakaannuiin-me
kahteen osaan ja aloimme koettamaan,
kumpi puoli voittaisi. Siinä
kävi huiske ja tuiske, mutta voittajasta
vaan ei saatu selvää. Molemmat
puolet ovat yhtä hyviä, päätteli yksi
ja toinen, luopuen leikistä. Lopuksi
olin joukkueestani enää yksm jäleUä.
Samoin oli vastustajiemme joukosta
enään yksi mukana. Alkoi koitos yksi
yhtä vastaan.
Väistm, heitin, väistin ja heitin, sar?
pioin teld vastustajakin, sivussaolijain
huudellessa jatkuvasti kehoituksiaan^
Aloin jo iräsyä. Hiki virtasi kasvojani
ja käteni olivat aivan uupuneet^
että vain vaivoin jaksoin lumipalloii
heittää. Samoin oli vastustajani laitä^
kun uupunema istuimme hangelle.
^^TasapeKi tasapeli! "huutelivat toiset
yhteen ääneen.
Vasta nyt huomasin tatkastaa |a
ajatella kuka vastustajani oli. "Ban
oli Aarne, yksi kylän hauskimmista
pojista.
"Vietävän tyttö, kun et hellittänyt!
Sitkeämpää tyttöä en ole vielä tavannut",
puheli Aarne ja katseli minua
aivan kum olisi nähnyt ensimäisen
kerran.
Levättyämme kylliksi ja ilakoi-tiiamme
tarpeeksemme huomasimme
päivän kuluneen nim pitkälle, että oli
lähdettävä paluumatkalle.
Olemme tehnyt monta hiihtoret-keä
ja käyneet monta mitä erilaisinta
kisailua sen jälkeen, mutta kertoinani
lumisota muodostui minulla'ja -Aar-lielle
kohtalokkaaksi, sillä sen jälkeen
etsimme vain toistename ^uraa, mikään
muu ei enään tuntunut oikein
kiinnostavan.
Kuten niin monessa muussa tapauksessa
on fcäyii}^, saimme mekin
toisemme. Mutta lumisota, misa tbf-<
semme löysimme, ei unohdu mides-tämme
koskaan.'
Raikkautta etsiessä «
(Jatkoa l:ltä sivulta)
löytänyt sinua. Kuulin, että miehesi
on kuollut kymmenen vuotta sitten;
Aloin etsiä sinua ja hyi vihdoin olen
löytänyt sinut. Nyt 18 vuoden kuluttua
rakastan sinua yhtä paljon, ra-.
kastan sinua aina. Etkö haluaisi tulla
vaimokseni — laillisesti. Olemme rikkoneet
lakia ja luontoa vastaan ja
kärsineet siitä myöskin rangaistuksen.
En ole rikas. En voi antaa sinulle paljoa,
mutta rakkauteni voin sinulle tarjota."
"Toivo!" kuiskaa nainen, — "en
uskonut, että elämässä sattuu enää
tällaista. En välitä enää rahasta. Olen
saanut mieheni omaisuutta hoitavalta
lakimieheltä tiedon, että hän on jättänyt
minua varten 9 dollarin perinnön.
Nielköön sen niaa, en halua hänen
rahojaan penniäkään. Olen onnellinen
saatuani sinut. Nyt saa myöskin
poikani tietää totuuden. Hän ei
ole täältä kaukana.
•-'Nyt alamme elämämme uudelleen,
me kaksi kadonnutta sielua. Olemme
vihdoinkin löytäneet yhteisien tien.
Olen nyt 40 vuoden vanha, mutta sydämeni
on 22 vuotias kuten silloin,
kun uhrasin kaikkeni Amorin aitta-:
rille. Ota minut! Köyhyys ei ole
häpeä ja yhdessä emme sorru pois
rakkauden kapealta ladulta."
O^itävät pilvet kätkivät kuun näkyvistä.
Pimeys sulki syliinsä kaksi
rakastunutta, jotka olivat löytäneet
toisensa.
HALUSI IS^TA VASTAUSTA
Pikku Pekka oli kuullut papin saarnaavan,
että ihminen on maasta tullut
ja muuttuu Jälleen maaksi.
Epäillen tiedusteU hän tätä isältä/
mutta kun isä vakuutti asian olevan
nihi, niin ei auttanut muu kuin uskoa;
Sen Jälkeen Pekka oli leikkimässä ulkona/
Ja otti sieltä kourallisen maata ja
toi sen sisään ja näyttäen multaa isälle
sanoi:
Jos ihminen kerran muuttuu maaksi^
niin mikUs iikka se tämä sitten on olr
lut?
. ..., .; . OQO ^ , -
OM. AÄVÄNNUT - '
Mies: — Minä olen kuullut, että tuossa
(vanhassa vankilassa säilytetään-hulluja...
. ' ' '
Nainen: — Minä arvasin sen, sillä
eräänä päivänä vletihi sinne sahajau"
hokuormaa, . •
-O-Iinen/
avibmies: >- Minun vaimoackl on
todellinen, enkeli! ,
' 2:nen aviomies: — Sinä olet onnen
poi&B; minnn vaimoni on-vielä tilossa;
•
i i
•SM
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 21, 1936 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1936-03-21 |
| Type | text |
| Format | application/pdf |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki360321 |
Description
| Title | 1936-03-21-03 |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| OCR text | LAUANTAINA MAALISKUUN 21 P:NÄ Sivua HIDALGON valtion kuvernööri vuonna 1926.marraskuun 7 päi>^näiäb€!ttr miestä, viemään kirjettä Meksikon pääkaupiinkjin. Mätiä Pattchugan kaupungista Hidalgon valtiossa Meksikon kaupunkiin on-62>^ maili^ eli hiukan runsaasti lÖO kilometria. Miehet -— Tarahu-mara- intiaanit Tuomas Zäfiro ja Leonicio San Miguel juosta hölköttelivät tuon välin 9 tunnissa- ja 37 minuutissa eivätkä sitä jpitäheet minään erikoisena ennätyksiä. Mutta kun he saapuivat Meksikon kaupungin Atleetti-klubm juoksuraddl^, pantiin kohta sähkölängät soimaan, ja muutamain tuntien kuluttua oli tieto lähetetty kaikkialle tästä enneiikuulumattoiiiasta juoksuennätyksestä. ' Entisistä pitkäin matkojen ennätyksistä voi tähän verrata vain kahta V. 1882 saavutettua. Silloin juoksi J . Saunders 120 mailla 175 jaardiai (noin 193 1/5 kilometriä) 22 tunnissa ja 49 minuutissa; ensimäiset 62 mailia hän juoksi IQ tunnissa IQ minuutissa ja 50 sekunnissa. Samana vuonna suoritti^A^^^^ 54 mailin (noin 86 1/3 kilometriä) 8 tunnissa 28 minuutissa. Nämä molemmat kuuluisuudet pjivat juoksunsa päättyessä puoli-kuolleina väsymyksestä, mutta kun nuo tarahUm^rat pe^ ri Ile tullessaan ottivat - vastaan palkintonsa, punaiset silk-kinenäliinat, eiväthe edes olleet hengästyneet, vaan olisir vat näköjään kyenneet jatkamaan juoksuaan ties kuinka kauan. \'erraton kestävyys on tarahumarain vahvin puoli. Jos nuo kaksi intiaania tulisivat ottamaan osaa marathon-kilpailuun esim. olympialaisissa, ei ole ensinkään varmaa,- että he "parahtaisivat nykyistä ennätystä. Yllämainittu Zafiro ja toinen tarahumara, Jose Torres, ovat myöhemmin juosseet 100 kilometrin matkan 7 tuur nissa 35 minuutissa. Tämä tulos saavutettiin Texasin yliopiston toimeenpanemia juoksukilpailuja varten toimeenpannussa karsintakilpailussa. Tarahumarat ovat olleet niin vähän tunnettuja,*ettei niiden nimeä ole edes tietosanakirjoissa. He ovat luola-asukkaita, kulttuurin kpskemattpmia maaemon poikasia. Asuvat Hidalgon ylängöillä^ missä lämpösuhteet ovat perin vaihtelevat, mutta aina heillä on verhonaan samanlainen peitto, kesät,talvet. Lasten voi nähdä kesäisin nukkuvan paahtavimmassa päivänpaisteessa, ja miesten talvi-sydännä, alastomana vain peitto lanteille käärittynä, juok- > sevan jäniksien jälessä pitkin jäätyneitä lumikenttiä. Heir mon nimen sanotaan johtuvan "juoksijaa" n^erkitsevästä intiaanisanasta, jolle espanjalaiset vallottajat antoivat nykyisen muodon. Perimätiedon mukaan ovat tarahumarain esi-isät palvelleet mahtavain azteki-hallitsijain kuriireina. Koko heimo, naiset niinkuin miehetkinj on juoksijoita. Tarahumara voi helposti juosta 170 mailia (noin 2 735^ kilometriä) yhteen menoon, pysähtymättä; tiedetäänpä joidenkin heistä juosseen yli'200 mailin (lähes 322 kilometrin) matkan yhtä painoa. He ovat myös tavattoman kestäviä kuormankantajma. Meksikolaiset käyttävät näitä intiaaneja juoksemalla ahdistamaan villihevosia niille varattuun aitaukseen. Heiltä voi siihen mennä kaksi tiai kolme päivää, mutta hevoset ajetaan aitaukseen, lopen väsyneinä; intiaanit sitävastoin ovat melkein yhtä reippaita kiiin lähtiessäänkin. Samalla tavoin he juoksemalla uuvuttavat peuroja. Viestinkuljet-tajina ollessaan he juosta hölkkäsevät tasaista, hitaanlais-ta vauhtia, ruumis hieman etunojassa, astuen koko jailka-pohjalla, varpaat sisää^päin^ |pskus- he pysaht^^V tämaksi sekurmiksi, unastakseen appelsiinin tauo^ seen tuikun kotitekoista "tesvino^-bluttaan. Tesvino on maissista valmistettua oluen tapaista päihdyttävää juomaa. Sitä käytetään lääkkeeksi ja jonkunlaisena sakramenttina. Vastasyntyneelle lapselle sitä an-- netaan tautien torjumiseksi, ja kun heimon poppamies saapuu lasta ''kastamaan", roiskuttaa hän tesvinba lapsen ruumiille, että lapsesta tulisi terve ja voimakas. Avioliitto ei myöskään ole laillinen^ elleivät yhteiselämään aikoyat nuorikot ja heidän vieraansa ota pitkiä siemauksia tes-vinoa. Tarahumarain keskuudessa on kosinta alotettava naisen puolelta. Heimojuhlissa nuori tyttö tanssia lekkasee mielitettynsä edessä, kuitenkin kainostellen, selin häneen. Kosinnan toimittaa tyttö heittämällä lemmittyään pie-niflä kivillä. Jos poika heittää vastaan, pudot ^ tyttö peittonsa ja juoksee metsään. Pojan on hänet sieltä tavo-tettava; jos poika ei lähde jälkeen^ meni tytön kosinta hukkaan. ~ Tämän juoksijaheimon ruokajärjestelmästä mainittakoon, että rasva-aineet, perunat, munat ja makeiset ovat kiellettyjä, mutta jäniksiä, peuroja, rottia Ja kalkkunoita pidetään terveellisenä ravintona. Älinkään lihansyöjä-elukan lihaa ei koskaan syödä. Heimon keskuudessa ovat juoksukilpailut käynnissä kaiken aikaa, vuodet läpeensä, silloinkin kun ravinnonsaanti on hiukka ja osanottajat nälän heikentäräiä. Kilpailut eivät heillä ole urheilu^, vaan intohimoa, sillä mielenkiinto keskittyy niihin liittyvään vedonlyöntiin. Pitkienkin matkojen takaa kokoonnutaan seuraamaan kilpailuja. Kilpailu on kahden eri paikkakunnan välinen; kumpaakin puolta edustaa 4—20 juoksijaa- Tuntomerkkinä ovat pään ympäri kietastun nenäliinan eri värit. Juostaan paljain jaloin. Erotuksena valkoisen miehen kilpajuoksusta on kummallakin joukkueella potkittavana edellään pallo, 2 tuumaa läpimitaten, t£(mmen juuresta vuoltu. Joukkueen etumaisin juoksija lennättää sitä varpaillaan potkasemalla satakunta metrip' eteenpäin, ja taasj'uosta jolkotellaan niinkuin ennenkin. Senjälkeen kun pallo on lähtöviivalle asetettu, ei siihen saa käsin koskettaa, paitsi jos se tarttuu kivien rakoon tai muuhun semmoiseen paikr kaan, josta se ei potkasemalla irtaannu. Kilpailu alkaa sydänyöllä ja kestää tavallisesti aamuun. Kilpaili jäin rinnalla juoksevat soihdunkahtajat, joten saattue iiäyttää kummallisen aavemaiselta, kun tulisoihdut ja tummat hahmot vilahtdevat puiden välistä. Carichicin luona oleva juoksurata esim. on 14 mailia pitkä, ja se on tavallisesti juostava i 2 kertaan, pysähtymättä. Juostava matka on siis 168 mailia (noin 270 kilometriä). Ihmekö sitte, että Zafiro ja San Miguel eivät hengästyneetkään vielä 100 kilometrin matkalla. Sen-vertainen taival oli heille turhan lyhyt. Tarahumarat eivät usko siihen, että "parempi juoksija voittaa". Heidän järkähtämätön vakaumuksensa on, että voittava puoli joillakin taikakeinoilla saattaa kilpailijansa tappiolle. ' A. B. M . MONr itskova hartaasti rukoilee ikiauiuuUaitsiellensäf [ mutta läbimäisensä tttomitsee \ piinanpatkkahan synteinms^^^^ Sitä taJttoiskö autuas katsella, sekö nautinto riemussa taivaan^ että ystäväf vieras tai tuttava saisi vaipua piinahan, vaivaan? Sitä autuutta, joUa niin alhainen ompi riemun ja nautinnon aihe, minä halveksin f aattden inhoteta; töki: kaumimpi vaivankin vaihe^ Hyve, moraali siliä puuttuvi joka autuutta mutiisi sillom^^^^^ lähimaistansa; parhainta tietäisi ikituskien iurtavan milloin^ Minä ihailen vaih sitä toimintaa, joka kaikille onnea valaa. " Sitä oppia tahdon mä tunnustaa joka kaikkien autmttta halaa» A. SANDHOLM. \ Kirj, LJEL^H. iakirjqitus) MA.\LISKyUN toinen sunnuntai valkeni leutona ja sihniä häikäisevän kirkkaana. Tänm oli päi>rä, JoUom kylän nuorten Jnihtomki oli määrätty tapahtuvaksi. Suunnitekna-na oli hiihtää erääUeyaiihaaie^^^^^^ kämpälle, muutaman mailin päähän Mästä...- - , - Heti kun joukko pii ehtmyt perille, söimme e\^mme, sillä hiihtäminen raittiissa ilmiassa oli tehnyt, nuoret ^^tsat nälkäisiksi. Nieleskelin kämpän^ |)iiolella vielä viimeisiä palaja," toin toiset nopeam- ^ syöneet huutelivat jo ulkona: "hei, hei, hei! Kaikki tänne, alkaa lumisota!" Tuumasta toimeen. Jakaannuiin-me kahteen osaan ja aloimme koettamaan, kumpi puoli voittaisi. Siinä kävi huiske ja tuiske, mutta voittajasta vaan ei saatu selvää. Molemmat puolet ovat yhtä hyviä, päätteli yksi ja toinen, luopuen leikistä. Lopuksi olin joukkueestani enää yksm jäleUä. Samoin oli vastustajiemme joukosta enään yksi mukana. Alkoi koitos yksi yhtä vastaan. Väistm, heitin, väistin ja heitin, sar? pioin teld vastustajakin, sivussaolijain huudellessa jatkuvasti kehoituksiaan^ Aloin jo iräsyä. Hiki virtasi kasvojani ja käteni olivat aivan uupuneet^ että vain vaivoin jaksoin lumipalloii heittää. Samoin oli vastustajani laitä^ kun uupunema istuimme hangelle. ^^TasapeKi tasapeli! "huutelivat toiset yhteen ääneen. Vasta nyt huomasin tatkastaa |a ajatella kuka vastustajani oli. "Ban oli Aarne, yksi kylän hauskimmista pojista. "Vietävän tyttö, kun et hellittänyt! Sitkeämpää tyttöä en ole vielä tavannut", puheli Aarne ja katseli minua aivan kum olisi nähnyt ensimäisen kerran. Levättyämme kylliksi ja ilakoi-tiiamme tarpeeksemme huomasimme päivän kuluneen nim pitkälle, että oli lähdettävä paluumatkalle. Olemme tehnyt monta hiihtoret-keä ja käyneet monta mitä erilaisinta kisailua sen jälkeen, mutta kertoinani lumisota muodostui minulla'ja -Aar-lielle kohtalokkaaksi, sillä sen jälkeen etsimme vain toistename ^uraa, mikään muu ei enään tuntunut oikein kiinnostavan. Kuten niin monessa muussa tapauksessa on fcäyii}^, saimme mekin toisemme. Mutta lumisota, misa tbf-< semme löysimme, ei unohdu mides-tämme koskaan.' Raikkautta etsiessä « (Jatkoa l:ltä sivulta) löytänyt sinua. Kuulin, että miehesi on kuollut kymmenen vuotta sitten; Aloin etsiä sinua ja hyi vihdoin olen löytänyt sinut. Nyt 18 vuoden kuluttua rakastan sinua yhtä paljon, ra-. kastan sinua aina. Etkö haluaisi tulla vaimokseni — laillisesti. Olemme rikkoneet lakia ja luontoa vastaan ja kärsineet siitä myöskin rangaistuksen. En ole rikas. En voi antaa sinulle paljoa, mutta rakkauteni voin sinulle tarjota." "Toivo!" kuiskaa nainen, — "en uskonut, että elämässä sattuu enää tällaista. En välitä enää rahasta. Olen saanut mieheni omaisuutta hoitavalta lakimieheltä tiedon, että hän on jättänyt minua varten 9 dollarin perinnön. Nielköön sen niaa, en halua hänen rahojaan penniäkään. Olen onnellinen saatuani sinut. Nyt saa myöskin poikani tietää totuuden. Hän ei ole täältä kaukana. •-'Nyt alamme elämämme uudelleen, me kaksi kadonnutta sielua. Olemme vihdoinkin löytäneet yhteisien tien. Olen nyt 40 vuoden vanha, mutta sydämeni on 22 vuotias kuten silloin, kun uhrasin kaikkeni Amorin aitta-: rille. Ota minut! Köyhyys ei ole häpeä ja yhdessä emme sorru pois rakkauden kapealta ladulta." O^itävät pilvet kätkivät kuun näkyvistä. Pimeys sulki syliinsä kaksi rakastunutta, jotka olivat löytäneet toisensa. HALUSI IS^TA VASTAUSTA Pikku Pekka oli kuullut papin saarnaavan, että ihminen on maasta tullut ja muuttuu Jälleen maaksi. Epäillen tiedusteU hän tätä isältä/ mutta kun isä vakuutti asian olevan nihi, niin ei auttanut muu kuin uskoa; Sen Jälkeen Pekka oli leikkimässä ulkona/ Ja otti sieltä kourallisen maata ja toi sen sisään ja näyttäen multaa isälle sanoi: Jos ihminen kerran muuttuu maaksi^ niin mikUs iikka se tämä sitten on olr lut? . ..., .; . OQO ^ , - OM. AÄVÄNNUT - ' Mies: — Minä olen kuullut, että tuossa (vanhassa vankilassa säilytetään-hulluja... . ' ' ' Nainen: — Minä arvasin sen, sillä eräänä päivänä vletihi sinne sahajau" hokuormaa, . • -O-Iinen/ avibmies: >- Minun vaimoackl on todellinen, enkeli! , ' 2:nen aviomies: — Sinä olet onnen poi&B; minnn vaimoni on-vielä tilossa; • i i •SM |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-03-21-03
