Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 19, 1949

              A f- nessd se visi r\ eksis Kiven
patsaan p ää
Loisteliaassa kuvateoksessaan kuvan­veistäjä
professori Väinö ^Aaltosesta anai-nitsee
professori Onni jC^onen mm. et­tä
H i t a i n askelin, monissa^ri vaiheissa
Aaltonen lähestyi.lopullista (Aleksis K i -
vi-patsaan) luonnosta, joka alkoi vai-,
mistua 1930-luvun alussa, — — Pää­asia,
suuren runoilijanpään elävä, ilmei­käs
hahmoutuminen antoi odottaa itse­ään
kauan, kunnes se tuli ikäänkuin an­tina
korkeaipmalta taholta: kuvanveis­täjä
kertoo nähneensä eräänä yönä unes­sa
patsaan pään lopullisessa, valmiissa
muodossaan. Seuraavana päiVänä oli
muovailu jo valmisj"
Unessa! • "
Ei ole niinkään harvinaista,; että mo­net
suuret taiteilijat ja kirjailijat ovat
nähneet unikuvina jonkun tekeillä ole­van
leeksensa; jonka jotakin-ratkaisua
he oyat valveiHaoHen' turhaan^ mietis-kelleet.
: • , - -
Istuin mestarin kanssa vastakkain hä­nen
Kulosaaressa .sijaitsevan atelieensa
avotakan äaressä.^JiiOBinSie mustaa kah­via,
j i pcdjon^slHä se. näkyy elevan; hä­nelle
elinehto:*-^era^meitit^ll^ kaiken­laista/
varsinkin'mestari't>n pitän3^ huol­ta
juttupuolestai <HäneIUL. on vilkas,
eloisa kehomist^a^' ja ^ kuUtuurikaskut
sinkoilevat tuon t u o s t ^ n naurattamaan
kuulijaa. "'^ •
Sittett muistin sen unen. Laukaisin
kysyn^ksen ja Aaltonen, ensin naurah­taen,
mutta sitten vakavoituen, kertoi:
— Kun. patsasta tehdessäni jouduin
joka vuorokausi tdcemään työtä aamus­ta^
alkaen vähintään kello kahteen asti
yöllä ja muu osa patsaasta jo alkoi qjla
Tähellä valmista, oli yksi asia lakkaamat­ta
ajatuksissani — pää — i u n saisi
vaikka hetkisen nähdä sen plastillisen
muodon. Kun sitten eräänä yönä lopen
uupuneena nukahdin näin unessa hyvin
selvään korkealla taivaalla pilvien ylä­puolella
Kiven pään. Se oli niin sel­vänä,
että jännityksestä olin vuoteessa
noussut istumaan. Äitini oli herännjt ja
sanoi, että minulla oli silmät olleet a-voinna,
mutta hän sai pitkälti herätellä,
ennen kuin sai minut hereille. Minulle
jäi ajatus: Kun saisi vielä nähdä joi­takin
yksityiskohtia, mutta olin niin
kuolemanväsynyt, että nukahdin heti
— ja tämä toistui vielä kaksi kertaa.
Seuraavana päivänä sahasin Kiven pat­saan
kaulasta poikki, otin pään alas ja
muovailin sen.
— Olen usein ajatellut, mitä sinä olet
sen Kiven siinä laittanut niin. vakavasti
ajattelemaan,r sanoin Aaltosen lopetet-
•tua.->.-.: ,;
^än. nauroi, makeasti..
r— Kaikkea.mahdoHista!. .
Hm . . Ilmaa muuta olet tietys­ti
suuri. Kiven ihailija, imutta mikä hä­nen
teoksistaan on sinua enimmän miel­lyttänyt?
— Seitsemän veljestä.
— Muistelen sinun joskus kertoneen
Johannes Linnankoskestakin, joka asui
naapurinanne siellä Karitiaisissa. Mitä
muistikuvia sinulla hänestä on?
— Hän o l i ennen kaikkea innokas
nuorisoseuramies ja innostunut urhei­luun.
Kerrankin — olin «^silloin ehken
-viidenvuotias —^ hän o l i hommannut
paikkakunnalle ensimmäiset hiihto- ja
mäenlaskukilpailut. Mutta kilpailupäi­vänä
ei paSvkakunnan miesväki näyttä­nyt
uskaltavankaan laskea jyrkästä mä­estä
alas. Silloin Linnankoski piti n i i -
niän vuotta.
Sitten hän kertoi harjoitustoverels«
taan j a jutel£iin lisää urheilusta ja muus*
ta. Mutta pääasia, Aleksis Kiven pat*
saan pää, oli Tiyt selvinnyt.
Ammattiyhdistysten
huhultlinikita' f f i 99
American Federation öf Läbor ja Con«
gress of Indiistrial Organizations ovat Jo
kauan taistelleet kaikkien työväenliike
keei^ piiriin kuuluvien ihmisten tasa­ta
tunnettuja tulisia ja lennokkaita pu- ar\'oUuuden puolesta. Kuitenkin maas*
keitaan jä vaikka en silloin ymmärtä- samme on vielä joitakin työväenjärjes-nytkään
paljoa siitä puheesta, niin se ^öjä, jotka ulottavat toimintansa aino-jäi
silloin gieniin pojanaivoihini, kun
hän sanoi että Häytyy olla rohkeutta'.
Minä yks' hyväkäs, kiipesin heti mäen
päälle ja laskin omatekoisilla suksillani
ensimmäisenä mäen alas -r» ja tietj'sti
lensin oikein railakkaasti nokilleni lumiT
hankeen.
Pienen tupakkatauon jälkeen: ,
— Olen kuullut, että Linnankoski, jo­ka
hyvin usein kävi kodissani siellä K a ­rinaisissa,
on kirjassaan ' ' L a u l a tulipu­naisesta
kiikasta" kuvannut Koskelan
emännässä juuri äitiäni J a että: se teok­sen
tumma tyttö olisi'vanhempi siskoni:
— Niin, palatakseni vielä tuohon
mäailaskuun, eihän sinusta jnäailaski-jaa
tullut, mufta urheiluhan lie sinulle­kin
ollut rakasta nuorehipana? ;
^ Oli se niin rakasta, varsinkin pai­ni,
että-se o l i S3n*jä3rttää elämänurani.
Harrastinkin sitä. nuorempana seitse-
Paljon oli kamivaäleissa vieraita ja edustajia sekä idästä
että '.annesta jäAJmerikan puoleltakin, ja kaikki, kuten tuo
kuuluisa "vaeltava raportterikin** ihailivat paratiisiamme.
Meidän kirkkaansinistä taivasta ja kauniita, aurinkoisia mai­semia.
Ei tarvitse meidän kyllästyneinä tuijottaa rumiin k i ­viseiniin,
kun voimme joka hetki siirtää katseemme järvelle,
'Nukkuvaan jättiläiseen",'— se on kummallisen muotoinen
saari, jonka ääriviivat taivaan sineä vasten niin selvästi näyt­tävät
suunnattpnian suurelta jättiläiseltä, joka kädet ristissä
ritinalla nukkuu, j a siitä o » saari nimensä saanut. (Muinai­nen
intiaanitaru, kertöb, että se onkin jättiläinen, joka kauan
sitten otti huolekseen vahtia kallista aarretta, mikä piilotettiin
tuohon järveen, ja niin vahtii yhä.) J a entä M c K a y vuori sit­ten
1 Sen kauneutta ei koskaan silmä väsy ihailemasta. Ja
noin hyvät suksimäet aivan takapihalla. Kun. väsyy kau­pungin
hälinään, niin ottaa suksensa ja-lähtee valkohangille,
nehän ovät^noin lähellä, niin, melkeinpä takapihalla. Entä
ilmasto»? — niin ptihdasta-jahelppoa.hengittäähHm-m/oikea
paratiisi, tulen tänne toistekin. Noin ihastelevat vieraat, ja
kun ajattelee, niin totta se onkin kaikki. Me vain emme osaa
katsoa ympärillemme oikealla silmällä.
Mutta eiköhän paratiisi saisi olla silti hiukan lämpöisempi
kuin on meillä täällä? Ehkäpä ei sitäkään, silloinhan tulisi
hiki hiihdellessä ja kävellessäkin. Tällaisella ilmalla ei hikoile
vaikka astelisi ripeämmässäkin tahdissa.
astaan määrättyjen ryhmien piiriin ja
valitsevat .fäsenensä uskonnon, rodun
tai kansallisen alkuperän perusteella.
Tällaista suvaitsemattomuutta vastaan
käydään jatkux^aa:^ taistelua, jossa mo«
net' asiasta kiinnostuneet yhdistykset
auttavat ammattiunioneja.
Jälkimmäisistä mainittakoon erit)i«
sesti Presbyterian Institute of Indust­rial
Relations, Catholic Inter-Racial
Council,. Negro Labor Committee ja
Jewish Labor Committee. Tänä vuonna
näniä yhdistykset käyvät yhteistä kam­panjaa
.suvaitsemattomuuden" poistami­seksi
työväenliikkeen piiristä. Työtä
on.p^jon —^ jopa varsin kansanvaltaisi­nakin
.pidettyjen unionien keskuudessa.
Kampanjassa., käytetään hy\iiksi
erään Harvardin.professorin keksimää
suunnitelmaa, joka valaisee, miksi, hen­kilöstä
toiseen kiertävää huhua ei kos­kaan
pidä ottaa todeksi. Tätä ''huhu-klinikkaa"
käytettiin sodan aikana j a -
panilais-amerikkalaisista, neekereiltä ja
juuta^isista levitettyjen perättömien
huhujen leviämisen pysähdyttämiseksi.
- -Viljo tiesii miten hänen jalkojensa j a sääriensä pitäisi
toimia ja hän {Kiätti opettaa; pakoittaane toimimaan. Ensi
yritykset olivat sydäntäsärkeviä, ^ u t t a hän yritti uudelleen
— ja yhä uudelleen. Ja kas, lopultakin, hitaasti, niin hitaasti
jalat alkoivat liikkua v . . ottivat askeleen, toisenkin, yhä uu- Nyt sitä käytetään ammattiyhdistyksis-delleen.
Seuraava aste oli oppia astumaan rappuja ylös ja " XT..I»"* —..u*»
alas — ylös ja alas. Senkin taidon jalat oppivat. Ja nyt
ulos leikkimään! Ulkona poikajoukossa jatkui Viljon jalko­jen
treenaus. Niin hitaasti, s^mutta varmasti palautui voima
jalkoihin. Päivät ja viikot vaihtuivat kuukausiksi javuosiksi.
Viljo huomasi että jatkuva kävely tuo lisää voimaa pohkeisiin
ja hän käveli ja juoksikin. Niin oli jalat oppineet että hän
pystyi jo liikkumaan melkein — ei aivauy mutta melkein yhtä
hyvin kuin toisetkin pojat. Oppi hän-vierä luistelemaahkin,
mutta siihen kun ei oppinut enää kyllin nopeaksi niin sainhan
tyytyä olemaan maalivahtina. 3Iuttah3?vä niinkin, olihan
hän kuitenkin luktimilla toisten poikien joukossa — j a onhan
maalivahti välttämätön -jääkiekkopelissä. Vuosien vieriessä
hän kasvoi ulos sarjastaan, poikasten jääkiekkojoukkueesta, kilö no. 3, joka puolestaan kuulee asian
Koulukin oH jo käytynä ja Viljo sai ty<>n laivatelakalla. Mut- selostuksen henkilöltä no. 2. Ja näin
ta sittenkään hän ei jättänyt aktiivista toimintaansa urheilun
alalla. Hänen täytyi jatkaa treenaustaan pitääkseen jalkansa
»kunnossa. Ehkäpä hän kesällä pääsee pallojoukkueeseen ja
jos voima jalkoihin tuotakin menoa lisääntyy niin sitten kor-sa.
Huhut ovat näet työmailla yhtä
luonnollisia kuin missä muualla tahan­sa.
'Huhuklinikka toimii seuraavasti: E l o -
kuvakankaalla kuvataan jotakin joka-päivästä
tapahtumaa, mitä ennen kuusi
yleisön joukosta valittua henkilöä pois­tuu
huoneesta. Kuvan esittämisen jäl­keen
yksi heistä kutsutaan takaisin ja
kuva näytetään hänelle. Sitten kutsu­taan
sisään toinen poistuneista henki­löistä,
jolle ensinmainfttu (no. 1) kertoo,
mitä kuva esitti. Sitten kutsutaan hen-jaantuu
hänen luistelutaitonsakin ja hän voi päästä dkuisten
Lupasin tuolla alumpana, että kerron kävelykilpailun jääkiekkojoukkueeseen erotuomariksi. Hän saavuttikin k a i -
voit:ajasta. - E n t o s i n * •- - x ^ ' . _,t
loisin mitä Joe GreayiB3^:.kirjpH^^ hänestä iltalehdessä; Hän
kirjoitti jptenssdtm'tähän tapaaii :
' Tämä Viljph- tarina aikaa oikeastaan noin kymmenen
vuotta sitten. Saioin.olt helteisen keskikesän aurinko
niin polttavan, kuuinä/ettäi^^^ istuskeli kotona koet­taen
pysyä varjoaa. J Miitta pitkäksi kävi aika näin toime-tonna,
mitähän jos "käwlisiBoulevard-järv puolen
poikatoverin luo, jos liäheltä saisi jötzddn lukemista. Niin
lähti Viljo avopäin ulos polttavaan helteeseen käyden \'stä-vänsä
luona.Ja-kiirehtien takaisin.kotiin,.s tuolta kuu­muudelta..
alutta seuraavana, päivänä hän ei jaksanutkaan nousta
ylös \iioleestaanW eikä vielä Seuraavan^^ Kuusi pitkää
viikkoa hän maka^ aira^ siltä ajalta kirjoitet­tiin
Port Arthurin C l i n ^ Viljo Wirkkunen
lapsihalvaus,. ". • ••
Viljo voitti sairautensa, mutta kun hänjopulta nousi vuo­teestaan,
huomasi hän, ettei voikaan kävellä. Ajatella, hän
joka ennen juofeifcavsm naapurin poikie^^ kaik­ki
leikit ja p s d l p ^ i t j ä j ^ yi»tä hyvä jää-kiekkopeluri
kuin Edgar OLaprade j a monet muut mestarit, ja
'^yt —hän ^i voinut lävell|!
ken tuon. Mutta tärkein kaikista oli hänelle jalat. Hän pii
huomannut jo kauan sitten että kävely, jatkuva kävely kesää
talvea, välittämättä ilmoista toi jalkoihin lisää yormaa ja sitä­hän
hän vain halusikin. Siksipä hän joka ainoa päivä kulki
työhönsä kä\'ellen ja usein kotimatkalla valitsi pitemmän
tien- Mihin hyvänsä hän menikään, niin ama kävellen. K un
toiset lähtivät autolla, niin Viljo käveli. _
Kun Viljo kuuli tuosta 36 mailia pitkästä kävelykilpai-lusta,
ja että naisiakin yhtyy kilpailuun, päätti hänkin yhtyä.
Oh. ei hän ajatellut voittoa, hän vain halusi nähdä jaksavatko
hänen jalkansa noin pitkän matkan, ^pystvykö hän Kävele­mään
ikäistensä rinnalla. >
Jalat kestivät. Ne eivät enää iyytyntei kävelemään
toisten rinnalla, tahi vain hiukan jäljessä — ei, "ne toivat
Viijon maaliin paijon ennen jtoisia.
Viljo oli voittanut, ei vain tuon pitkän kävelykilpailun,
vaan vielä piifemmän — kymmenen vuotta kestäneen taiste-lim
jalkojensa puolesta." >^
Tuohon sopisi jatkoksi vanha suomalainen sananlasku,
että "rautainen tahto vie nriehien läpi harmaan kivenkin'\
S I R P A - S E R K K U .
jatketaan, kunnes kaikki poistuneet hen­kilöt
ovat palanneet huoneeseen. E n ­simmäistä
henkilöä lukuunottamatta k u ­kaan
heistä ei ole nähnyt kuvaa. K u ­van
esittämän tapahtuman esittää k u ­kin
henkilö hiukan eri tavalla, kunnes
vihdoin viimeisen selostuksella ei ole
paljonkaan yhtäläisyyttä alkuperäisen
kuvan kanssa. \
Koska huhuklinikkaa käytetään esit­tämään,
kuinka rotu- j a uskonnollinen
suvaitsemattomuus synnyttää htdiuja,
kuvat valitaan täniän mukaisesti. Esim.
eräässä kuvassa-. näemme valkoisen ja
mustan miehen riitelevän tyhjästä j u -
nanistuimesta. Valkoisella miehellä on
kädessään partaveitsi. Mutta enem­män
kuin puolessa tähän aki pidetyissä
esityksissä selitettiin partaveitsen olleen
neekerin kädessä.
Huhuklinikassa käyi^yt keskustelut
oyat aina vilkkaita,, sillä yleisöllähän oa
ollut selvä kuva silmiensä edessä. " H u ­hu"
on muuttanut sen aivan toiseksi.
Huhulla on sitä paitsi selvä taipiimus
muuttaa. sSiat suuntaan, joka on vä^
henzmän niairitteleya yihattujen rotujen
tai uskontojen edustajille. r
Tällaisia esityksiä on suoritettu-am:»
LAUA:CI^^INA^ HELMIKUIN 19 PÄIVitl^Ä, 1949