1944-12-16-02 |
Previous | 2 of 20 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAUANTAINA, JOULUKUUN 16 PÄIVÄNÄ
V
(Canadan suomalaisten viikkoleklfi)
Publlshed and printed >y the VäpaUÄ
Publishing Company Umited. 100-102
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Post Office Dept,,
0.ttawa, as secondclass mutter:
Tilaushinnat:
1 vk. . . . . . . . . . . .. .$2.0ft
. 6 kk ...1.10
3 ' Iclc* ••••••••••••*•••••»•• »OO'
Yhdysvaltoihin:
" lYk, ......................$2.50
6 kk 1.40
Suomeen ja muualle ulkomaille:
1 vk. .$3.0Qt
6 leka
14efefci. ilwe«tyy jokaisen vijkoR iau«
%at«taa. l2-.siv«Jteenav sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil^
ta.
Aaiamiehille myönnetään 20 prosen^
tte palkkio.
Pyytäkää, asiamiesvälineitä jp tänään.
^
«oMOITUSHINJ^AT: Yleinen llmol-tushjiita
40 senttiä palstatuumalta ja
Iserralta. Alin ilmoitushinta $1.00, Alin
n(>ak3U kuoUnikooltiik^e^ta $2>Qa ynnä
§0 senttiä jokaista muistovärsyltä tai
liiltoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikfeii Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan hi-*
meen: Vapaus Publishing Company
Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing.
Company Limited, 100-102 Elm
Street We5t. Sudbury, Ontario
Toimittaja A. Päiviö,
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
mm
1944
^^^^^
Ehdin -—en ehdi ^— ehdin . JOS
keja ja laturille näkemään laivojen
in satamasta? . . V
Mutta minunhan piti tuoda hilpeä
en ehdi, niin silloin pilkka puuhun ja joulutervehdys lukijan iloksi ja joulun
pykälä seinään merkiksi kun Liek- i^unniaksi, eikä huokai
P.O. Sox 69 Sudbury, Ont.
kulmasta
' lioista joulua! Kertaamme tuon
-pajuhan, mutta vauhentumattoman,
vuodesta vuoteen yhtä lämpimänä uudistuvan
toivotuksen kaikille ystävillemme
ja avustajiUpnmc.
-Iloista joulua! Onnellista joulua!
Lentäköön tuo toivotus syrjäisim-päänkin
salomökkiin. Lentäköön se
lämpimimpänä sinne, 'missä murhe
asustaa, missä puute a/idistclee, missä
yksinäisyys ympäröipi. Lentäköön se
sinne hyvän toivon kyyhkysenä.
Rauhan juhla! Se tunnelma jouhin
ilmassa henkii. Meillä on rauha, mutta
maailmalla on meidänkin 4'auhaam-mc
raateleva sota.. Se herättiä meissä
rauhan ajatuksen rinnalla tarmon
ajatuksen — taistella ja voittaa maailmaan
sc rauha,, jonka alla joulut ovat
todellisia jouluja, juhlat todellisia juh- •
li a.
* * *
Joulukirjallisuutemme on vähäinen.
Sitä suuremmalla syyllä voimme suositella
jokaisen joulupöydälle Vapauden
"Joulua", joka nyt on valni-istu-nut.
Se on entuudestaan tunnettu hyvänä
julkaisuna ja sen arvon se ansaitsee
nytkin. Sieltä löytyy jokaiselle
aivan erikoisen hyviä lukuja.
Joku joul ukir joit us jäijviclä seuraavaan
numeroon ja pari jatkokertomustakin
täytyi hyppäyttää tämän
numeron vii. — AP.
k,imme joulunumero, saapuu lukijan;
ratoksi ilman allekirjoittaneen puumerkkiä.
Sitähän ihmettä ei ole ta-palitunut
moneen vuoteen! Vaikka
vufiden varrella olisin kuinka lajsko-tellut^
n?ln olen silti aina jc>uluna 41-
lut ympärillä. Tänä vuonna olenkih
ollut niin erikoi^n laiska että oikein
hiivettää . . 1 ja jos vielä lukijat ovat
minut niin unoh^taneet/että eivät joulunakaan
olemassaoloani kaipaa, niin
sitloin saan todella laatua saamattomuuttani.
Vaikka ei kait se katumalla
parane; parempi jos nostattaa van-,
haa härmäläistä sisukultaa. että se
nostaa minut käpälilleen, se tahtoo
sanoa ky/iään, etten hellittäisi ennenkuin
sydämessäni tunnen jälleen seisovani
sillä kunniaa kukkulalla mihin
hyväntahtoiset lukijat minut kohottivat
ahkeruuteni ansiosta. Pys-tyisinköhän
vielä? .
Pianhan se alkaa uusi vu(5si. Sen
kunniaksi tavataan tehdä hyviä päätöksiä
ja lupauksia. Varovaisuuden
vuoksi en lupaa mitään, ettei kävisi
kuten niin, monta kertaa, että lupaukset
jää täyttämättä. En lupaa mitään,
eni. Hiljaisuudessa vain sanelen
joukonv hyviä päätöksiä, jotka, kätken
.syxlämeni salaisimpaan sopukkaan.
Aika sitten näyttäköön jäksan-huokailla
olleen ja
menneen perään. Xän minun tapaistani
on.asettaa itseni, etualalle, vaikka
h\'vin tiedän vaivojeni turhuuden sen
vaivan ja tuskan'rinnalla, mikä raatelee
ihmisteri^^ sydämiä tänäkin jouluna..
Xiin monena jouluna jo pfeinme
toivoneet että ensi joulu, olisi valoisampi,,
mutta jps vielä tämän, kerran
{alvsamme toivoa, niin varmaan toi-veemm.
e toteutuu- ^Älkää, masentuko,
i'stävänil VieE saapuu valkea JQulu:
iloksemme tänne ja onni ja rauha pa.-.
-laa tähän murheen, laaksoon. Ja siiloin
jouluilot raijdvaajnminhelää ja.
kynttiRt kickkaamplna vilkuttavat,
rauhaa ja hyvää tahtoa ihmisten sydämiin
. . . Kunhan taistelut on viety
voittoon ensin. Siis, ystävät, pää
l^ystyynl
Teille kaikille rattoisaa joujuajat
liy.vää, onnekasta uutta vuotta, toivoen
SIRPA-SERKKU.
Xäen unelmissain kotivalot.
Ratihaa kuiskii kotikuusi
Vntaanttinuu talot.
Hämyyn nukkuu salokylä harmaa.
Tuolla tuikkaa ikkunasta valo
kodin armaan.
Tuolia polku riiheen, aittaan,
karjapihaan.
Kaikki niinkuin ennenkin näen
edessäni ihan.
Kaikki tutut paikat, sauna,
i.allm viiri —
aivan kaikki ennallansa, koko
^iiri.
Muistelen nuoruuden
aikaa
Olen suuren lapsilauman kasvatti,
jossa aina pakkasi olemaan puutetta.
Kerran kun eno tuli kylään ]a isä laittoi
hakemaan eloaitasta sianlihaa ja
Joulumuhaa h%iQkuu hirsitupd
musta.
Tulinkm mä etsimähän rauhaa,
lohdutusta,
pyörteistä maailman suuren,
'rauhattoman.
Sun hionasi seison tässä,
• • " ' lopsuuskodin, oman.
ULLA.
päätin, että en ikinä, ota omin lupinl
mitään. Jos isä olisi sen tiennyt, niin
varmaan olisi ollut pahemmat seuraukset,
sillä hän oli luja ukko.
Sittemmin lähdin piikomaan ja sillä
tiellä olen. Vaatetta on ollut, ei ole
tarvinnut ottaa omin lupinsa niitä.
Tästä rytäkästä on kuluniii 55
vuotta.
Oi sitä ihanaa nuoruuden aikaa ja
voi niitä hilu hilu hetkiäI
L I E K I X VANHA LUKUA.
enäii myllärimiä. Haikeana heitin hyvästit.'
tuolle, tittelille sekä rakkaalle
jyväaitalle, .v-l^äässenenkö ehää kos-kaan^:
ti|kaisiii.vaittaani, elevaattorimme
korkeimmasta huipusta katselemaan
allemme madaltuneita kaupun-riensa
rinnalla, kun äkkiarvaamatta
räjähti;. Hän tunsi vihlaisun reidessään
ja .niin viskautui hän tajutonna
maahan. Kuinka kauan hän oli siellä
maannut, sitä hän ei tiennyt, vaan
herättyään tajusi hän olevansa kenttäsairaalassa.
Pian saapui lääkäri
hänen luokseen kysyen hänen vointiaan.
Läukiiri otti pienen muistikirjan
taskustaan, katseli sitä vähän
aikaa, sanoen:
'•Sotilas Hanley. vasen reitenne on
loukkaantunut. Menetitte paljon
verta. Tänä aamuna annoimnie teille
verensiirron, ja ehkä päivän tai parin
päästä teemme sen uudestaan, ja luulen
että se pelastaa teidän henlcenne.
Reisi .kyllä paranee ennalleen ja veri
voimistuttaa teidät niin, että pian
olette taas valmis taistelemaan noita
hunneja vastaan."
Lääkäri silitti vielä pojan hiestä
kosteaa tukkaa ja kehoitti häntä vain
lepäämään rauhallisesti.
Pian voimistuikin .Vllan jiiin paljon
että kirjoitti äidilleen:
"Rakas äiti!
^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ Olen sairaalassa. Jalkani louk-
. ^ kaantui ja menetin paljon verta, vaan
Ynme' numerossa etusivun kuvan sain kaksi verensiirtoa ja se on pe-alla
oli: Varpusemo syöttää poik;^s- lastanut minut kuolem.alta.**
taan. Olisi pitänyt olla: Vaq)ushauk-kaemo
jne.
kiin, yhden kapan vain.: ja lähdettyäni
aitasta pistin serr ulkopuolella portaan
alle. \j6tyäni voin ja lihan lähdin
katsomaan pussia, mutta auta. armias,
se jo mennä huristi velimiehen selässä
maantielle päin. Minä lähdin juoksemaan
minkä jaksoin perässä ia tartuin
kiinni säkkiin, Xiin me juostiin
naapurin karjakujaan. Veli nauroi
niin katketakseen että minä sain säkin.
Kyllä me sitten sieltä lähdimme
kiireesti, kun navetasta alkoi tulla piikoja
ja talon tyttö katsomaan, että mitä
siellä kujassa, on. Eivät ne nähneet
meitä kumpaakaan.
^Minä vein jyvät siinä lähellä olevan
mökin eukolle ja sain 50. penniä.
Seuraavalla viikolla oli eläinmarkki-nat
ja isä antoi minulle markan. Xyt
ostin näillä rahoilla hienon villahuivin.
Äidille kerroin koko jutun ja niin
Milloin ihminen on
kaunein
Alaantiensetä toi käsi ojossa Liekkiä
ja .sanoi:
''Katsos tuota IsoäitiäI Li sD!ä
hyvä että . tarjoaa, meille maukasta
kahvia, vaan vieläpä haastaa kirjoittamaan."
Katsoin, ja niinpä näkyi olevan —
haaste totisesti, ja suoranaisesti minulle.
Xo, näinhän minä sen teen:
Kun ihminen syntyy, lapsi, on hän
kaunis (äidin mielestä kaunein). Silä
myöten kun hän kasvaa ja kthittyy,
hän aina kaunistuu. Tuossa kahdenkymmenen
paikkeilla hän on ruumiiltaan
ja kasvoiltaan kaunein. Alkaa
olla kuoreltaan kypsä. Vaan sielu eli
.sydän hänellä on vielä pieni. Xyt
alkaa, hiljalleen kuori rypistyä ja lakastua,
vaan. sydän kasvaa ja kaunistuu
aina niin kauan kuin hän elää. —
Xiin milloin ihminen on kaunein?...
XXORI MIES.
OU Uddn
JOS olet pulassa joululahjojen löytämisessä,
niin ota huomioon Liekki.
Se voi olla hyvin hyvä jmdulahja jollekin.
Mies ja nainen — ei muuta tarvita,
ne asuttavat tyhjän maailman ja täyttävät
sen onnella Ja onnettomuudella.
[Xiin.
Vihollinen oli asettanut peräänty-essään
maamiinoja ja tuon tuostakin
joutui joku sotilas niiden uhriksi. X i in
kävi Allanillekin. Hän käveli tove-
Se veriplasma
mitä te siellä Canadasta lähetätte
on sydänvertakin kalliimpaa
täällä! —Äiti, mainitsit että sinäkin
olet vertasi lahjoittanut. Kiitos siitä
sinulle! Ole urhoollinen, äiti. Jat-
JOULL'X aikaan, vuoden pimeimpänä
aikana, kukoistivat entisaikaan
kaikkein mielikuvituksellisim-mat
uskonnikset sekä maanpäällisistä
että maanalaisista eliiimistä ja, olennoista,
jotka olivat kokonaan. toista,
korkeampaa luokkaa kuin muiden pyhien.
Joulumenninkäiset askaroivat
tälKiin lalois.sa kauttaaltaan hyvissä
puuhis.sa tonttuina j.n.e., ja noidat
tan.ssivat kynttiliin valaisemissa kum-meleissium.
joiden kattopaadet oli
nostettu ylös ja jotka olivat kujtapila-rien
varassii.
Jouluksi;avattiin, eriiissä seuduissa-
Ruotsia vallinneen kansanuskon mu-kakaa
h>Tää työtänne siellä ja lähet- Lucia-yönä, joulukuun 13, vettykää
paijon veriplasmaa, räjä varjojen valtakunnan ha)litsi-
Rakkaudella — Allan." .jiUtarcn. maanalaiseen asuntoon ja
vainajain. Laumat, tekivät joulukäyiV
nin ihmisten elävään maailmaan. Silloin
kohisi Xorjas-^a.Odinin hurja jahti
yli tunturien ja läpi synkkien mel-
.sien ia silloin oli perheen cniiinnillä
tärkeää tehdä ristinmerkki riiokiin.Ni
ja. juomiinsa, sillänämä elinvoiman ja
elämänilon haluiset, irtipäästetyt j " i ' -
kpt.eivät aina olleet hyväntahtf)isia,
vaan mielellään tahtoivat imeä itseensä
mehun kaikista jouluk.-i valmistetuista
herkuista. Krikoise.-^ti janosivat
he elävää jouluolutta, niinkuin
satu kertoo, että muinai.shindujciJ ja
-persialaisten henget janosivat jonkinlaista
köynnöskasveista puristettua
ruumisjuomaa. Mutta kaikkia ei
suinkaan pidetty pahaa tahtovin-i P
niinpä vain.niitä, jotka aiheuttivat vahinkoa,
tahdottiin pelottaa, erilaism,
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 16, 1944 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1944-12-16 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki441216 |
Description
| Title | 1944-12-16-02 |
| OCR text | Sivu 2 LAUANTAINA, JOULUKUUN 16 PÄIVÄNÄ V (Canadan suomalaisten viikkoleklfi) Publlshed and printed >y the VäpaUÄ Publishing Company Umited. 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. Registered at the Post Office Dept,, 0.ttawa, as secondclass mutter: Tilaushinnat: 1 vk. . . . . . . . . . . .. .$2.0ft . 6 kk ...1.10 3 ' Iclc* ••••••••••••*•••••»•• »OO' Yhdysvaltoihin: " lYk, ......................$2.50 6 kk 1.40 Suomeen ja muualle ulkomaille: 1 vk. .$3.0Qt 6 leka 14efefci. ilwe«tyy jokaisen vijkoR iau« %at«taa. l2-.siv«Jteenav sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil^ ta. Aaiamiehille myönnetään 20 prosen^ tte palkkio. Pyytäkää, asiamiesvälineitä jp tänään. ^ «oMOITUSHINJ^AT: Yleinen llmol-tushjiita 40 senttiä palstatuumalta ja Iserralta. Alin ilmoitushinta $1.00, Alin n(>ak3U kuoUnikooltiik^e^ta $2>Qa ynnä §0 senttiä jokaista muistovärsyltä tai liiltoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Kaikfeii Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset on ostettava kustantajan hi-* meen: Vapaus Publishing Company Limited. Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing. Company Limited, 100-102 Elm Street We5t. Sudbury, Ontario Toimittaja A. Päiviö, Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: mm 1944 ^^^^^ Ehdin -—en ehdi ^— ehdin . JOS keja ja laturille näkemään laivojen in satamasta? . . V Mutta minunhan piti tuoda hilpeä en ehdi, niin silloin pilkka puuhun ja joulutervehdys lukijan iloksi ja joulun pykälä seinään merkiksi kun Liek- i^unniaksi, eikä huokai P.O. Sox 69 Sudbury, Ont. kulmasta ' lioista joulua! Kertaamme tuon -pajuhan, mutta vauhentumattoman, vuodesta vuoteen yhtä lämpimänä uudistuvan toivotuksen kaikille ystävillemme ja avustajiUpnmc. -Iloista joulua! Onnellista joulua! Lentäköön tuo toivotus syrjäisim-päänkin salomökkiin. Lentäköön se lämpimimpänä sinne, 'missä murhe asustaa, missä puute a/idistclee, missä yksinäisyys ympäröipi. Lentäköön se sinne hyvän toivon kyyhkysenä. Rauhan juhla! Se tunnelma jouhin ilmassa henkii. Meillä on rauha, mutta maailmalla on meidänkin 4'auhaam-mc raateleva sota.. Se herättiä meissä rauhan ajatuksen rinnalla tarmon ajatuksen — taistella ja voittaa maailmaan sc rauha,, jonka alla joulut ovat todellisia jouluja, juhlat todellisia juh- • li a. * * * Joulukirjallisuutemme on vähäinen. Sitä suuremmalla syyllä voimme suositella jokaisen joulupöydälle Vapauden "Joulua", joka nyt on valni-istu-nut. Se on entuudestaan tunnettu hyvänä julkaisuna ja sen arvon se ansaitsee nytkin. Sieltä löytyy jokaiselle aivan erikoisen hyviä lukuja. Joku joul ukir joit us jäijviclä seuraavaan numeroon ja pari jatkokertomustakin täytyi hyppäyttää tämän numeron vii. — AP. k,imme joulunumero, saapuu lukijan; ratoksi ilman allekirjoittaneen puumerkkiä. Sitähän ihmettä ei ole ta-palitunut moneen vuoteen! Vaikka vufiden varrella olisin kuinka lajsko-tellut^ n?ln olen silti aina jc>uluna 41- lut ympärillä. Tänä vuonna olenkih ollut niin erikoi^n laiska että oikein hiivettää . . 1 ja jos vielä lukijat ovat minut niin unoh^taneet/että eivät joulunakaan olemassaoloani kaipaa, niin sitloin saan todella laatua saamattomuuttani. Vaikka ei kait se katumalla parane; parempi jos nostattaa van-, haa härmäläistä sisukultaa. että se nostaa minut käpälilleen, se tahtoo sanoa ky/iään, etten hellittäisi ennenkuin sydämessäni tunnen jälleen seisovani sillä kunniaa kukkulalla mihin hyväntahtoiset lukijat minut kohottivat ahkeruuteni ansiosta. Pys-tyisinköhän vielä? . Pianhan se alkaa uusi vu(5si. Sen kunniaksi tavataan tehdä hyviä päätöksiä ja lupauksia. Varovaisuuden vuoksi en lupaa mitään, ettei kävisi kuten niin, monta kertaa, että lupaukset jää täyttämättä. En lupaa mitään, eni. Hiljaisuudessa vain sanelen joukonv hyviä päätöksiä, jotka, kätken .syxlämeni salaisimpaan sopukkaan. Aika sitten näyttäköön jäksan-huokailla olleen ja menneen perään. Xän minun tapaistani on.asettaa itseni, etualalle, vaikka h\'vin tiedän vaivojeni turhuuden sen vaivan ja tuskan'rinnalla, mikä raatelee ihmisteri^^ sydämiä tänäkin jouluna.. Xiin monena jouluna jo pfeinme toivoneet että ensi joulu, olisi valoisampi,, mutta jps vielä tämän, kerran {alvsamme toivoa, niin varmaan toi-veemm. e toteutuu- ^Älkää, masentuko, i'stävänil VieE saapuu valkea JQulu: iloksemme tänne ja onni ja rauha pa.-. -laa tähän murheen, laaksoon. Ja siiloin jouluilot raijdvaajnminhelää ja. kynttiRt kickkaamplna vilkuttavat, rauhaa ja hyvää tahtoa ihmisten sydämiin . . . Kunhan taistelut on viety voittoon ensin. Siis, ystävät, pää l^ystyynl Teille kaikille rattoisaa joujuajat liy.vää, onnekasta uutta vuotta, toivoen SIRPA-SERKKU. Xäen unelmissain kotivalot. Ratihaa kuiskii kotikuusi Vntaanttinuu talot. Hämyyn nukkuu salokylä harmaa. Tuolla tuikkaa ikkunasta valo kodin armaan. Tuolia polku riiheen, aittaan, karjapihaan. Kaikki niinkuin ennenkin näen edessäni ihan. Kaikki tutut paikat, sauna, i.allm viiri — aivan kaikki ennallansa, koko ^iiri. Muistelen nuoruuden aikaa Olen suuren lapsilauman kasvatti, jossa aina pakkasi olemaan puutetta. Kerran kun eno tuli kylään ]a isä laittoi hakemaan eloaitasta sianlihaa ja Joulumuhaa h%iQkuu hirsitupd musta. Tulinkm mä etsimähän rauhaa, lohdutusta, pyörteistä maailman suuren, 'rauhattoman. Sun hionasi seison tässä, • • " ' lopsuuskodin, oman. ULLA. päätin, että en ikinä, ota omin lupinl mitään. Jos isä olisi sen tiennyt, niin varmaan olisi ollut pahemmat seuraukset, sillä hän oli luja ukko. Sittemmin lähdin piikomaan ja sillä tiellä olen. Vaatetta on ollut, ei ole tarvinnut ottaa omin lupinsa niitä. Tästä rytäkästä on kuluniii 55 vuotta. Oi sitä ihanaa nuoruuden aikaa ja voi niitä hilu hilu hetkiäI L I E K I X VANHA LUKUA. enäii myllärimiä. Haikeana heitin hyvästit.' tuolle, tittelille sekä rakkaalle jyväaitalle, .v-l^äässenenkö ehää kos-kaan^: ti|kaisiii.vaittaani, elevaattorimme korkeimmasta huipusta katselemaan allemme madaltuneita kaupun-riensa rinnalla, kun äkkiarvaamatta räjähti;. Hän tunsi vihlaisun reidessään ja .niin viskautui hän tajutonna maahan. Kuinka kauan hän oli siellä maannut, sitä hän ei tiennyt, vaan herättyään tajusi hän olevansa kenttäsairaalassa. Pian saapui lääkäri hänen luokseen kysyen hänen vointiaan. Läukiiri otti pienen muistikirjan taskustaan, katseli sitä vähän aikaa, sanoen: '•Sotilas Hanley. vasen reitenne on loukkaantunut. Menetitte paljon verta. Tänä aamuna annoimnie teille verensiirron, ja ehkä päivän tai parin päästä teemme sen uudestaan, ja luulen että se pelastaa teidän henlcenne. Reisi .kyllä paranee ennalleen ja veri voimistuttaa teidät niin, että pian olette taas valmis taistelemaan noita hunneja vastaan." Lääkäri silitti vielä pojan hiestä kosteaa tukkaa ja kehoitti häntä vain lepäämään rauhallisesti. Pian voimistuikin .Vllan jiiin paljon että kirjoitti äidilleen: "Rakas äiti! ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ Olen sairaalassa. Jalkani louk- . ^ kaantui ja menetin paljon verta, vaan Ynme' numerossa etusivun kuvan sain kaksi verensiirtoa ja se on pe-alla oli: Varpusemo syöttää poik;^s- lastanut minut kuolem.alta.** taan. Olisi pitänyt olla: Vaq)ushauk-kaemo jne. kiin, yhden kapan vain.: ja lähdettyäni aitasta pistin serr ulkopuolella portaan alle. \j6tyäni voin ja lihan lähdin katsomaan pussia, mutta auta. armias, se jo mennä huristi velimiehen selässä maantielle päin. Minä lähdin juoksemaan minkä jaksoin perässä ia tartuin kiinni säkkiin, Xiin me juostiin naapurin karjakujaan. Veli nauroi niin katketakseen että minä sain säkin. Kyllä me sitten sieltä lähdimme kiireesti, kun navetasta alkoi tulla piikoja ja talon tyttö katsomaan, että mitä siellä kujassa, on. Eivät ne nähneet meitä kumpaakaan. ^Minä vein jyvät siinä lähellä olevan mökin eukolle ja sain 50. penniä. Seuraavalla viikolla oli eläinmarkki-nat ja isä antoi minulle markan. Xyt ostin näillä rahoilla hienon villahuivin. Äidille kerroin koko jutun ja niin Milloin ihminen on kaunein Alaantiensetä toi käsi ojossa Liekkiä ja .sanoi: ''Katsos tuota IsoäitiäI Li sD!ä hyvä että . tarjoaa, meille maukasta kahvia, vaan vieläpä haastaa kirjoittamaan." Katsoin, ja niinpä näkyi olevan — haaste totisesti, ja suoranaisesti minulle. Xo, näinhän minä sen teen: Kun ihminen syntyy, lapsi, on hän kaunis (äidin mielestä kaunein). Silä myöten kun hän kasvaa ja kthittyy, hän aina kaunistuu. Tuossa kahdenkymmenen paikkeilla hän on ruumiiltaan ja kasvoiltaan kaunein. Alkaa olla kuoreltaan kypsä. Vaan sielu eli .sydän hänellä on vielä pieni. Xyt alkaa, hiljalleen kuori rypistyä ja lakastua, vaan. sydän kasvaa ja kaunistuu aina niin kauan kuin hän elää. — Xiin milloin ihminen on kaunein?... XXORI MIES. OU Uddn JOS olet pulassa joululahjojen löytämisessä, niin ota huomioon Liekki. Se voi olla hyvin hyvä jmdulahja jollekin. Mies ja nainen — ei muuta tarvita, ne asuttavat tyhjän maailman ja täyttävät sen onnella Ja onnettomuudella. [Xiin. Vihollinen oli asettanut peräänty-essään maamiinoja ja tuon tuostakin joutui joku sotilas niiden uhriksi. X i in kävi Allanillekin. Hän käveli tove- Se veriplasma mitä te siellä Canadasta lähetätte on sydänvertakin kalliimpaa täällä! —Äiti, mainitsit että sinäkin olet vertasi lahjoittanut. Kiitos siitä sinulle! Ole urhoollinen, äiti. Jat- JOULL'X aikaan, vuoden pimeimpänä aikana, kukoistivat entisaikaan kaikkein mielikuvituksellisim-mat uskonnikset sekä maanpäällisistä että maanalaisista eliiimistä ja, olennoista, jotka olivat kokonaan. toista, korkeampaa luokkaa kuin muiden pyhien. Joulumenninkäiset askaroivat tälKiin lalois.sa kauttaaltaan hyvissä puuhis.sa tonttuina j.n.e., ja noidat tan.ssivat kynttiliin valaisemissa kum-meleissium. joiden kattopaadet oli nostettu ylös ja jotka olivat kujtapila-rien varassii. Jouluksi;avattiin, eriiissä seuduissa- Ruotsia vallinneen kansanuskon mu-kakaa h>Tää työtänne siellä ja lähet- Lucia-yönä, joulukuun 13, vettykää paijon veriplasmaa, räjä varjojen valtakunnan ha)litsi- Rakkaudella — Allan." .jiUtarcn. maanalaiseen asuntoon ja vainajain. Laumat, tekivät joulukäyiV nin ihmisten elävään maailmaan. Silloin kohisi Xorjas-^a.Odinin hurja jahti yli tunturien ja läpi synkkien mel- .sien ia silloin oli perheen cniiinnillä tärkeää tehdä ristinmerkki riiokiin.Ni ja. juomiinsa, sillänämä elinvoiman ja elämänilon haluiset, irtipäästetyt j " i ' - kpt.eivät aina olleet hyväntahtf)isia, vaan mielellään tahtoivat imeä itseensä mehun kaikista jouluk.-i valmistetuista herkuista. Krikoise.-^ti janosivat he elävää jouluolutta, niinkuin satu kertoo, että muinai.shindujciJ ja -persialaisten henget janosivat jonkinlaista köynnöskasveista puristettua ruumisjuomaa. Mutta kaikkia ei suinkaan pidetty pahaa tahtovin-i P niinpä vain.niitä, jotka aiheuttivat vahinkoa, tahdottiin pelottaa, erilaism, |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-12-16-02
