Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 3, 1942

              4 rl i l
•
1/
' i l
1
fr ^^"»i
-Ajo
- :
•kr"
1;
Sivu 6 LAUANTALXA, LOKAKUUN 3 PÄIVÄNÄ 1942
opaikka
Brittiläiset merimiehet työnsä lomassa harjoittelevat sotatoimiin _
antaaksensa tarpeen tullen kättä vihollisen torjumisessa. Tässä
heitä on harjoittelemassa katutaistelua, ^yttäiUen erään pommite­tun
rakennuksen raunioilla.
Mitä timantteihin tulee, olemme
antaneet muutamkn ammattimiesten
niitä tntkia, ja heidän lausuntonsa
mukaan on niiden arvo aivan huimaa­van
korkea. Mikäli tiedetään, ei kau­passa
vielä kosk<ian ole ollut niin mon­ta
suurta timanttia. Kaikki tuntijat
sanovat, että ne ovat melkein kaikki
puhtainta lajia eikä rikkaimmalla­kaan
timanttikauppiaalla ole varoja
ostaa niitä. Minulle tarjottiin 50 mil­joonaa
pienestä osasta niitä/
Toivon, että pian tulette kotia jär­jestämään
raha-asianne, Allan. Se on
midcstäni viisainta. Pysyttekö yliä
vielä anteliaassa tarjouksessanne luo­vuttaa
George veljelleni kolmannen
osan timanteista?
Voin kertoa teille, että God yhä
vielä muistelee Fulata raukkaa. Hän
sanoo, ettei hän ole nähnyt toista hä­nen
vertaistaan sen jälkeen kun hän
lähti Luhista.
Lopetan kirjeeni toivomukseen,
jonka jo äsken esitin: että pian saam-nte
nähdä teidät täällä Englannissa.
Te tarvitsette kyllä vähän lepoa
vanhoilla päivillännej ja täällä lähei­syydessä
on juuri myytävänä talo,
josta Te varmaan pitäisitte hyvin pal­jon!
Olisi hauska, jos mc neljä ajri-kaJaista
ystävää voisimme viettää yh­dessä
joulua. Ja viides hyvä ystävä
sen lisäksi — poikanne Harry, jonka
nyt olen oppinut tuntemaan ja josta
pidän oikein paljon. Toissa päivänä
olimme yhdessä metsästysretkellä.
Hän ampui minua tosin sääreen, imit-ta
veti heti kuulan pois ja xvirkkoi sii­hen
ku La kiskoisesti, että on aina hy­vä,
h»:, on lääkäri matkassa -metsälle
nuMnessä. —
Ja nyt jääkää hyvästi, vanha ystä­vä!
Oikein paljon terveisiä lähettää
uskollinen ystävänne
Henry Curtis.
J. K. Suuren norsun hampaat, sen,
joka tappoi Khivan, koristavat salini
seJfiää ja näyttävät komeilta. Kirves,
jolla kaasin Twalan, riippuu kirjoitus­pöytäni
yläpuolella. On muttten pe­rin
ikävä, ettemme saaneet rautapai­toja
mukaamme.
H. C.
Luulenpa todellaikin, että seuraan
Curtisin neu\x>a ja nnatkustan kotiin.
Perjantaina lähtee höyaylaiva. Jos
matkustan siHä, joudun juuri parahik­si
toivottamaan Harryile '%au^kaa
joulua!" Ja sitäpaitsi voin vielä itse
valvoa kertomukseni painatusta. Sitä
tuskin kukaan muu saattaa tehdä.
Niin — luulenpa todella, että mat­kustan.
Loppu.
Yooret kasvarat
(Jätkoft 2dta shrulta)
kosteus ja lämpö tämän a&aansaa-neet,
niin että uusia kivennäisiä oh
s^uatizn^,-«Nämä ja muut samankal­taiset
havainnot johtavat meidät a-jattelemaan
niitä syitä, jotka aiheut­tavat
häiriöitä maankuoressa: van­hoista
mineraaleista syntyy uusia
maan suurena hionnonlaboratoriossa.
Kaikki geoloogit tuntevat ne suu­ret
muutokset, joiden alaisiksi mine­raalit
vähitellen voivat joutua. Ki-vett)
myt puu on niinollen tuote, jossa
alkuperäisten puuijkuitujen tilalle on
tullut kiisuha^^a. IMalmSierrostu-mat
sisältävät aineita jotka aikaisem­min
ovat olleet arvottomia mineraale­ja,
mutta jotka myöhemmin ovat
muuttuneet käyttökelpoisiksi metal­leiksi.
On olemassa vuorilajeja, joi­ta
geologit sanovat metamorfisiksi eli
muuttuneiksi, jotka ovat syntyneet
vanhempien mineraalien muuttumisen
kautta, ja nämä vuorilajit ovat mie­lenkiintoisia,
kun on etsittävä seli­tys
edellämainituille maan kuoressa
tapahtuville paikallisille muutoksille.
Nämä vuorilajit ovat näet todisteena
siitä toiminnasta, joka tapahtuu sy­vällä
maan sisustassa, kaukana vä­littömien
tutkimustemme ulottuvai-simdesta.
Erikoisen luonteenomainen esilajis-ta
on gneissi, jonka kokoomus on maa-sälpää,
kvartsia ja kiillettä. Eräs
gneissin merkittävämpiä ominaisuuk­sia
on se, että sitä voi halkaista mää-rättyjm
suuntaan kuten puuta. Al­kujaan
olivat olosuhteet toiset. Sil­loin
gneissi oli graniittia, vailla ny-
• kyisiä ominaisuuksiaan. Graniitti on
nim. vuorilajia, joka on sjTitynj't su­lan
massan jäähtymisestä. Juokse­vassa,
sulassa massassa on paine kaik­kiin
suuntiin ollut samanlainen ja
jäähtymisessä syntyneet kiteet ovat
samaten kehittyneet kaikkiin puo­liin.
JMutta ensimmäinen graniitti
kiteytyi uudelleen ja muuttui gneis­siksi,
oli se yhdenlaatuisen paineen
alaisena määrättyyn suuntaan, jossa
\'astustus oli vähäisin. Seurauksena
oli, että uudet kiteet kehittyivät myös
siihen suuntaan jossa vastus oli pie­nin.
Siten gneissi säilytti liuskeisen ra­kenteensa,
atomien ja molekyylien uu­delleen
muodostuneissa kiteissä, jot­ka
muuttuivat pitkiksi, kapeiksi ja
latteiksi. Koko massa muuttui "ly­hemmäksi"
yhdellä suunnalla kuin
toisella, ja tämä prosessi tapahtui sy-
\-ällä maan uumenissa, jossa on niu­kalti
tilaa, joten niiden massojen,
jotka kasvavat pituutta ja leve>i^tä,
täytyi tunkea tieltään ra3öitta\na mas-
Kulkiessani hautuumaan sivu —•
kerran, nuorena ollessani — poä^e-sin
sinne. Se sijaitsi kauniin lahden
rantamalla. Malidin rantaäyräälle.
Jo laski kirikkpväkeä veneineen ran­taan.
Nuoret tytöt oCitivat pyliä-kenkänsä
veneestä ja^ istuivat ranta­penkereelle
vaihtaihaan ne jalkoi­hinsa.
Lähtivät sitten kirlckoaikaa
odotellessa katselemaan hautuumaa­ta.
Minä Jahdin myöskin.
Tulin erään ipitkän hautakummun
luo. Siinä seisoi tkaksi vanihaa nais­ta
itkien.^ Toinen sanoi:
"Tässä se Maija lepää. Tänne
hautasivat yhteiseen hautuumaahan.
Antti pani ristin-sille kohdalle johon
aiMcu laskettiin. ^ Näyttää että tä­mä
bautapenger vajoaa alas. Ei sitä
kukaan koijaa. ^ 'Mitä sitä kunnan
hoido^kkien hautaa korjaisi', 5anoi
Peltola kun puhuin, etteikö sitä pi­täisi
väbänhuoltiaa, ettei edes puto­aisi
kuo|>alle."
"Niua, niin. Kyllä se Maija sai
huonon kohtelun, vaJkkä oli niin tar­mokas
nainen. Elätti yksin kymme­nen
lasta ja raatoi itsensä ja tervey­tensä
rikki. Päivät kutoi kankaita,
yöt pesi ja p>aikkasi, ja vielä viimei­seksi
joutui mökkipahasensa maksa­maan
toiseen kertaan Takkuselle,
kun oli hukannut kuitit eikä voinut
soja saadakseen itse tilaa. Jos nyt
tarkastamme maakuoren kehitysteo­riaa,
niin saamme seuraavan kuvan:
Maapalloon kiinteä. Käsityksen,
joka 50 vuotta sitten oli yleinen ja
johon uskotaan, him. että maan sisus­ta
olisi hdikuvien, nestemäisten mas­sojen
täytätämä, on tiede jo aikaa
sitten hyljännyt. Nykyään oletetaan
että maan sisustassa on kiinteä ydin,
joka ulottuu keskipisteestä noin kak­si
kolmatta osaa maan säteestä pin­taa
kohden. On näet havaittu, että
maanjäristyksen aiheuttava aaltoliike
sisältää kimmoisia aaltoja, jotka kul­kevat
maakuoren läpi, ja voidaan o-dottaa,
että tuollaiset aallot saattavat
edetä vain kiinteän, mutta kunmoisan
massan läpi. Melkein joka päivä ta­pahtuu
maanjäristyksiä, joiden S3m-nyttämät
aallot kulkevat maan läpi
ja voidaan ne monissa maissa seis­mografien
avulla havaita. Nämä vies­tit
maapallon toiselta puolen ilmoit­tavat
meille kulkeneensa kiinteiden
massojen tai vielä tiheämpien kallioi­den
Iz^pi kuin me edes tunnenunekäan.
Maan sisusta on lämmin, sitä emme
tarvitse q>äilläkään, ja se olisi juok­sevassa
tilassa, dUei ääretön paine es- :
täisi massojen sulamasta. _ Tässäkin
on kyseessä tasapainotila, mutta ei
samassa mielessä kuin se tasapaino,
joita paino- ja keskipakoisvoima hal­litsevat.
Lisf^i syvyydessä vaikut­tavat
atomivoimat, jotka määräävät
massojen kemiallisen kokoomuksen.
Seurauksena on, että klteitten kc^oo-mus
ja muoto muuttuu voimalla, jota
rajoittaa vain niiden oma vastuskyky.
Ne laajentuvat joko sivuille tai nouse­vat
ylöspäm ja kohottavat maanpdn-taa,.
niin että syntyy kallioita ja vuo­ria.
Senvuoksi voidaan mcflkein kir­jaimellisesti
sanoa, että vuoret ias-vavat,
kc^oten kuin puut maanpin- :
nasta. Eivät sentään kaikki vuoret
kasva, vaan eritoten geologisesti kat­soen
— nuoret ja suuret vuorijonot
kas\'avat. Ne eivät siis ole niin eh­dottomia,
kiinteitä ja liikkumattomia
kuin luulisi, vaan määrätyssä mjdes-sä
eläviä ja aktiivisia, ja todisteena
niiden aktiivisuudesta ovat maanjä­ristykset.
^
todistaa maksaneensa — «j^^^jj
vanhoilla päivillään joutui vah-aS
taloon, jossa kuolema lopetti kärsi­mykset."
"Ja tuolla makaa se roisto Takku
nert, tuon komean graniittipatsaan
alla, kunnioitettuna ja muistettuna
kukilla kaunistettuna, kuin mikäkiii
sankari. • Maija se oli tosi sankari,
antoi henkensä lastensa elämän hy.
vaksi, ja sai tuon Antin tdiemän
puuristm hautansa päälle. Mutta
sehän on kallellaan, taitaa vajota
maahan ja kaatua, pitäisi sitä \ ^
kohentaa." Ja Liisa meni haudan
toiselle puolelle ja oikaisi tuota kai-listunutta
ristiä ja ratkesi itkuun.
Toinen nainen myös heltyi ja he
itkivät toisiinsa nojaten.
"Voi meitä hautausmaan asukkai-
. tai £i ole meillä ihmisarvoa, ei elä­mässä
e ^ kuolemassa. Niin vähän
on tätä isänmaata, ettei simä ole ti-
. laa muuta kuin vieriviereen yhteen
hautaan "kuin silakat tynnyriin",
purki toinen katkeruuttaan.
"Niin, sanos muuta. Jos kerran
työ ja rehellisyys tuo siunausta,
niin miksei se tuo meille, jotka kai­ken
teemme? Miksi jumala ei suo­jele
meitä roistoilta . . . j a kurjuu­delta
. . . "
Kostein silmin poistuin etsiäkseni
tuon Takkusen haudan. Pian löy­sinkin
sen. Tuossa se oli, kaunis
patsas ja kaunis, kukkien koristama
hautakumpu. Luin komean kullatun
nimen ja muistovärssyn. Siihen tu­livat
myös nuo kaksi vanhaa naista.
Näin, että katkeruus oli vielä heidän
mielessään.
"Pitäisi nostaa tuo patsas Maijan
haudan päälle ja panna siihen uusi
kirjoitus", sanoi toinen.
"Ja on sille riittänyt isänmaassa
laajasti tilaa, silti kai meikäläisiä
täytyykin haudata tukkukaupalla",
lisäsi toinen.
"Niin se on tässä maailmassa —
hyljättyjä elämässä ja kuolemassa,
mutta tarvittuja voimainsa päivinä,
niin kauan kuin käsivairet ovat vah­vat
. . . "
Jo kuului virren säveleet kirkos­ta.
Näin noiden elämänmurjomica
laahustavan kirkkoon. Lähdin kä­velemään
kotia kohden. Ei huvitta­nut
enää katsella tätä rauhan leposi­jaa,
jossa näk3d myös ero ihmisen ja
ihmisen välillä, ajatellen nuoressa
päässäni: - missä on se ylhäinen oh­jaava
käsi, jota joka p>*ä kirkossa
Hikoiltiin.
Hautuumaalta ulos mennessäni
tuU lisää kirkkoväkeä, toiset ajaen
parivaljakolla, toiset kävellen. Eräs
tyttö kantoi suurta havniseppelettä,
ehkä koristaakseen sen halN-an hau-takummun,
kätki hänen ikä-voimansa.
joka
ERÄS V.\NHA.
juutalaisten
suuri
"YOM KIPPUR",
suurin vuotuinen juhlapäivä
sovituspäivä, alkoi sunnuntaina syys­kuun
20 p.. auringon laskiessa ja kesti
seuraavan päivän auringon laskuun.
Tämä juhlapäivä juutalaisille sai nyt
erikoisen leiman sen takia, että kaik­ki
juhlamenot, uskonnollisten meno­jen
ohella, muodostuivat sotaa kos­keviksi,
syystä, että juutalaisten vai­not
kaikissa hitleriläisyyden saastut­tamissa
maissa vaativat paljon i i ­rejä.
Juutalaisvainot alkoivat bite-riläisyyden
nostaessa ^ t ä ä n ja jat­kuvat
aina siellä mihin Hitlerin^v^-
kutus ubttuu. Yom Kippur-päiva-nä
kaikki -juutalaisten omistanut
kaupat olivat kiinni.