1936-01-18-01 |
Previous | 1 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Tissa nymerossa: I Canadan smmalaisten kattnokirjalUnen. mkkokhti l iatkokertomus .^-kertomus kertomus e o e o o S ,0 .0 ;'o o o o N:o 3 LAUANTAINA TAMMIK. 18 P:NÄ 1956 TUOREEN metsän siimeksessä, * vuorieh: rintfeillä, palaneiden mäkien kupeilla, rotkoissa ja purojen varsilla — kaikkialla ja kaikissa mahdollisissa paikoissa kirmaten kiitivät metsän norjavartaloiset, nopeajalkai-set asukkaat. — Kiitivät kuoleman kanssa kilpaa! Oli alkanut peurojen metsästys-aika. •A Komea sarvipää puhaltelee äreänä^ ilmaa sieraimistaan. Jokainen outo, pieninkin rasahdus saattaa kokeneen uroksen tarkkaavaiseksi ja heti se on tietoinen rasahduksen merkityksestä. Se loittonee:. s>Tikernpjin korpiin^^ kauemmaksi kaksijalkaisten vihollistensa turmaa tuottavasta piiristä. Maantietä pitkin huristaa automa-biUillä iloinen seurue — pikkukaup-pias Wänson vaimonsa, tyttärensä ja poikansa kanssa. Auton ajotie on päättynyt. Selkäreput, joihin on sullottu teltat ja' ruokatarpeet otetaan selkään, sekä lähdetään taivaltamaan mutkaista polkua, kohden suunniteltua päämäärää- toivorikas ilme kasvoilla. Matka pnrasittavaj mutta innostus voittaa rasitukset. Vihdoin <m saavuttu päämäärään, pienen järven rannalle. • Teltta on pystytietty, käfivi porisee roihuavalla rakovalkealla. Mamma Wanson touhuaa Irjan kanssa ruuan valmistuksessa. Wanson tupakoi ja tarinoi pojalleen Ragnarille menneiden aikojen jahtauksista. Ragnar on innostusta täjmnä ja tarkastelee metsätyskiväariään. " Päivällinen on valmis. Jokainen syö erikoisella nautinnolla. Välipaloiksi rupatellaan saaliista, joka vielä villinä kiitää korven kätköissä ja palaneilla kankailla. • Aika rientää nopeasti. Pappa Wan-son tuo julki jahtaussuunnitelmansa: Minä kierrän tuon palokqn oikg^ta laitaa, sinne tuoreeseen kuusikkoon. Mene sinä Ragnar vasenta pidolta ja ole tarkkaavainen—— peura ei jää katselemaan. Kerran vain vilahtaa vaalea häntä ja silloin se on jo tipotiessään. Kyllä me toisemme kohtaamme. Mamma ja Irja saavat salonki-kivääreillään ammuskella oravia ja huuhkaimia tästä lähett3r^'iltä. Metsästäjät kulkevat kukin omaa suuntaansa. Irja on Valinnut itsel- -leen järven rantaman ja itsetietoisen varmana tähyilee metsikkö^. Ltim-berijakki lentelee oksalta toiselle. 'Oravat vetävät kovaäänistä kelloaan. sekä nopsana puikkelehtivat puulta puulle. Jänis-Jussi hypähtää lymy-paikastaän ja lyö voimakkaasti taka-tassuaan tantereeseen. Irja qn innoissaan. Hän kokeilee pyssyään, mutta uudistuvista yrityksistä huolimatta osuvat kuulat harhaan. Peräänantamaton itsepäisyys voittaa varovaisuuden. Metsä on houku t-televa. Parin tunnin ripeä kulku on vienyt Irjan muutaman mailin etäisyyteen leiripaikasta. Irja on eksynyt! Tämän huomattuaan valtaa hänet kauhuntunrie. Hän koettaa terästää muistiansa, tunteakseen seudun. Kaikki näyttää kuitenkin samanlaiselta ja vieraalta. Hän kiirehtii kulkuaan, hikikarpaloiden vieriessä poskille. Väsymys ja näläntunne pakoit-taa hänet ^istahtamaan sammaltuneel-le kivelle. Pää painuu puun runkoa vastaan ja hetken kuluttua on Irja unten maailmassa. see hiljaisuuden Prinssin vihainen haukunta ulkona. Ketterästi nousee Jukka ylÖs, sieppaa kiväärinsä seinustalta ja rientää nopeasti ulos. Prinssi ohjaa Jukan' eksyneen luo ^.. Nuori nainen, ja täällä , . . Metävä soikoon! ^liten tämä on ymmärrettävä? Jukka nostaa naisen olalleen ja kantaa mökkiinsä, antaen mahdollisen ensia\'un. Yö on kulunut leiripaikalla. WanT son ja Ragnar hörppivät kahvikup-pinsa ja painautuvat taipaleelle. Wansonille on seutu jossakin määrin tuttu, sillä hän on ennenkin joskus käynyt Korpi-Jukan mökillä. Mamma ^^'anson on kyvytön kaikkeen. Tuska polttaa rintaa. Missä on Irja, rakas lapseni? Jukka on ollut aikaisin valveilla. Hän laittelee aamiaista pöytään — kahvia ja lättyjä. Irja herää — kokoaa muistiaan. -— Juokaa kuppi kahvia, neiti; se virkistää. Irja istuu pöytään itseensä ty3rty-mättömänä. Samassa Prinssi murahtaa vihaisesti jä loikkaa ovelle, oven lennähtäessä selkosen selälleen. — Mitähän siellä nyt taas on? Prinssi haukkuu äkäisenä mokin edustalla. Jukka käskee Prinssin olla vaiti ja tarkastelee tuli joita.- Huomaa miehen ja tekee sarjan kysymyksiä: Missä minä olen? Kuka te Ilta on hämärtynyt. Leiripaikalla pn ollut vilkasta liikettä. Harhaan joutuneen etsintä on osoittautunut tu- , , r . — Olien > turkispyydystäjä Jukka Korpi ja kunnon koirani avulla löysin teidät metsästä. Mutta käykää aamiaiselle ja keskustelkaamme syödessämme. Irja siirtyy pöytään jä juo kahvinsa hyvällä nautinnolla, mutta lätyt eivät tunnu maittavan. — Neiti, eikö teillä ole nälkä? — Kyllä minulla on, mutta — pyydän älkää loukkaantuko — minusta nämä lätyt ovat liian voimakkaita, tai miten sanoisin —- liian rasvaisia. —Suonette kai puolestanne anteeksi, mutta Itorvessa asujan on otettava kaikki keinot käytäntöön säilyttääkseen henkensä. Lätyt ovat paistettu karhun rasvassa. —^Karhun rasvassa! . Irja alkaa voida pahoin. Nousee ylös ja kiiruhtaa ovelle. Jukka tukee häntä ja taluttaa takaisin pöytään, puhellen samalla: jaisuus — ajatuksien ja ämointieh synkkä ilta saapuu leiripaikalle. Missähän Irja parka mahtaa pila? Miksi ensinkään tulimme tänne korpeen. — Mieletön se ihmingn_4oka eläinten jahtauksen on keksinyt. — No, aamun sarastaessa lähdetään uudelleen etsimään. Ehkä ei liene pahempaa tapahtunut. Pimeys on kietonut syliinsä luonnon. Illan viileys herättää nukkuvan unestaan. Irja parahtaa. Kylmä kauhu valtaa hänet voimakkaana. Haavoittuneen kauriin tavoin kulkee ek- ^jmyt pimeydessä — tietämättä minne. Käsiä ja kasvoja laapivat risut ja oksat,-jalkoja pakottaa, mutta eteenpäin on päästävä, Turkispyyd)rstäjä Jukka Korpi lojuu mökkinsä lavitsalla, rauhallisesti savuja piipustaan vedellen. Ajatus kiitää jonnekin saaAruttamattomuuk-sien maailmaa . . . Yht äkkiä katkai- Jänis-Jussi hypähtää — Haloo Korpi! kuuluuAVaixsonin ääni. — Olipa hyvä että tapasin sinut. Tarvitsen kipeästi apuasi. T}^;- täreni on joutunut harhaan ja . . . — Pappa! huudahtaa Irja ja juoksee ulos, hypähtäen isänsä kaulaan. ' — ;Mitä?! Irja tyttöni, miten, miten olet tänne joutunut? — Löysin hänet mökkini lähettyviltä perin uupuneessa tilassa eilen illalla. Siinä kaikki mitä minä tiedän, iglutta istukaahan toki hetkinen. — Olet tehn3rt minulle palveluksen, korpi, jota on vaikea korvata. Mutta meidän on kohta lähdettävä paluumatkalle, sillä katsos, mamma odottaa tietoja Irjasta. Olemme kaikin peuroja jahtaamassa ja näin.onnettomasti käviheti ensimaisenä päivänä. Mutta tuossa käsi. Kun pistäydyt kaupungissa, niin sovitaan tämä tapaus vaivoineen. — Pyydän anteeksi, kun en heti älynnyt kiittää teitä pelastajaani, saa Irja vihdoin sanotuksi, ojentaen samalla kätensä, silmissä välähtäen samalla jotain outoa, joka olisi tarvinnut kahdenkeskisen rauhallisen selostuksen. — No, kyllähän niistä pikkuasioista aina selviydytään^ Onnea vain mat- Paluumatka joutui nopeaan. Jo on siaavuttq teltalle. • jälleennäkemis-hyyäilyistä ei tahdo tulla loppua. Vihdoin mamma Wanson kysyy: Sinulla Irja on kai hirveä nälkä? Samassa Prinssi murahtaa vihaisesti — - E i oikein pahasti, sillä join siellä mökissä kahvia ja söin karhun rasvassa^ paistettuja lätt3r}ä. * Hämmästyksen huudahdus kuuluu -kaikkien huulilta: -r— Karhun rasvassa!
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 18, 1936 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1936-01-18 |
Type | text |
Format | application/pdf |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki360118 |
Description
Title | 1936-01-18-01 |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
OCR text |
Tissa nymerossa: I
Canadan smmalaisten kattnokirjalUnen. mkkokhti
l iatkokertomus
.^-kertomus
kertomus
e
o
e
o
o
S
,0
.0
;'o
o
o
o
N:o 3 LAUANTAINA TAMMIK. 18 P:NÄ 1956
TUOREEN metsän siimeksessä,
* vuorieh: rintfeillä, palaneiden mäkien
kupeilla, rotkoissa ja purojen
varsilla — kaikkialla ja kaikissa mahdollisissa
paikoissa kirmaten kiitivät
metsän norjavartaloiset, nopeajalkai-set
asukkaat. — Kiitivät kuoleman
kanssa kilpaa!
Oli alkanut peurojen metsästys-aika.
•A
Komea sarvipää puhaltelee äreänä^
ilmaa sieraimistaan. Jokainen outo,
pieninkin rasahdus saattaa kokeneen
uroksen tarkkaavaiseksi ja heti se on
tietoinen rasahduksen merkityksestä.
Se loittonee:. s>Tikernpjin korpiin^^
kauemmaksi kaksijalkaisten vihollistensa
turmaa tuottavasta piiristä.
Maantietä pitkin huristaa automa-biUillä
iloinen seurue — pikkukaup-pias
Wänson vaimonsa, tyttärensä ja
poikansa kanssa. Auton ajotie on
päättynyt. Selkäreput, joihin on sullottu
teltat ja' ruokatarpeet otetaan
selkään, sekä lähdetään taivaltamaan
mutkaista polkua, kohden suunniteltua
päämäärää- toivorikas ilme kasvoilla.
Matka pnrasittavaj mutta innostus
voittaa rasitukset. Vihdoin |
Tags
Comments
Post a Comment for 1936-01-18-01