Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 22, 1950

              ^ ^gj^aiva huiis! vilmemkm-
..että laivaraiomp nimi
-n*x«-arinassa, Kujnka -iiimeessä'
i lÄ^m tuolta immraiiaisp^is-
•^:^ajatte1iii. • Täliyilia _ rapiia!-",
1„ toisia matkustajia^^eieiii
^U^o .Jälemmäksi-sopirnukseti-
-S Etsin katseillani harraaata;^
Htikkia. Samassa silmäni keksi
väliän erilJään seisovan pyyle^^
ii£n. johon merkit sopivat aivan
eeu. Samassa nainenkin faiiomasi
ja mistä lie tuntenut, mutta hän
-ovasti heiluttaa kädessään olevaa
ioaa ja viittoi tulemaan, k l i s ^ -
skusillan päähän minua vastaan,
leppäsi faneerilaatikkoni kädestä­kin
iTiinua hyvin äidiHisesti. ^
dimme sitten hiljaPeen poistu^ •
lai^^aramiasta. .'Tuollaiselta siis
i Mtiiia-sisko':, .aiatte?> ' siinä
sani ja häntä sivulta päia katsel­tumme
tässä lakella. laj^^raa-;" •
piuri*B#assa'', sanoi siskoni. K im ,:
iilnia ihmeissäni hänen lausues- ;
,ä:DiÄn ja mietin jyori, että £1*
faro^reella asukaan, rupesi hän
-aan •' ja sanoi,, että".heidäp :asU'9..:.^
kaupunginosaa, sanotiBiaa ^ Amu?
mme sitten hänen kotifn^a, joka
kaksi pientä huonetta. ^ot<^|ia.oli
miehensä heidän kaiidenvuotiaan .
nsä kanssa.. Mies.-.tervel2ti: minua .
lisesti, kehoitti riisumaan pää!-l
Ueeni ja istumaan. .Helvi-tyttö
ti tuttavuutta. Molemmissa huo- .
nä>1ti hyvin kodikkaalta-ja-hausr
siskij»; sekä hänen mieheQsä.vä-uhde
oli ystävällinen. Olin matr.
euttamassa. jännityksessä j a mie^
tuksesta niin väsynyt, että en oi-ksanut
Icertoa kuulumisia. Sisko
si sen ja heti tulokahvit juotuam^
imitti miniit'vuoteeseen, sanoen:
•ehan meille tässä paljon ialbaa
" . • . -
aava päivä oli sunnuntai. Sisko .
• varhain noussut ylös ja herätti
toiset:aamukahville. He Biikkiii*.
vallisesti myöhään: suMspntaiaaf
kun ei Heikkikään mennyt" työr.
"llisen jälkeen meneaime .Liisan.
katselemaan kaupunkia ja Heik^ ^ .
:elvin kanssa kotiin. Sitienriöalia ;
me jonnekiö kyläilemään kaikin,
.Heikki.?"
nkää te vain, me menenme-Hei- ;.
laivarantaan jypmaaii-limch
vaimitä,Helvi?" ^ '
,ö kirkui ja hyppi ilosta.^ ''Itä. H-
>. itä, limonaadia!"
ä täällä Tamper^iella on var-kauheasti
ihnusiä, Itun; telolkm
.an toisissaan kiinni -ja kaikissa^
;n asutaan."
niissä kaikissa asutaan j a mo*
heitä on yhdessä talossa. Onhan
vähän enemmän ihmisiä kuin
auhuunXvlässä ja koko Virroilla
Uessämme juttelin siskolle kaik-
•""lumiset. Vähän väliä pysäh-
^- kun tuli jotain ihmeellistä näh-siskolle
ei ollut mitään ih-
;a ^ikä uutta nähtävää ja niinpä
tarkasti mielessään mihin olin
^•v^essani jäänyt ja piti huolen
1^ ^^rtomiikseni jatkui/ kysellen
^^^a- Kaikki oli hänelle selvitet-
/•Pi^re silloin ollut nain mahta-
'?"^nki kuin se nyt on..tvttÖ5eni,
näin jälestäpäin ajateltuna
"'^^^ kuin suurenlainen kauppala
^smmerkoskikin oli silloin mah-pärskyt
lensivät y l i s i l -
'^^^ k leveänä sekä mahtai-ana
'.«omaansa. E i sen vesivoima ol<
^nom vangittu, eikä se §il!oiii
3^ noin monia turbiineja. Sen
^oMna kuului yli kaupuB^n.
MM
m»
•Nythän: ei "enää tiedäkään, että'se bn
iioskl muuta kuin nimestään, niiii piene­nä
purona se nyt lirisee^ Monet kaupun-
• giiK>sat,'kuten Jussinkylä, Kyttälä,'.Ar­monkallio
ja monet muut olivat ^ain
rykdmä pieniä, harmaita puuröttelöitä.
Ainoastaan kauppatorin varrella olivat
samat tiilestä tehdyn rakennukset kuin
vielä tänäkin päivänä. Sementillä pää!:-
iystettyjä katuja ei ollut muita kuin
Hämeenkatu ja Kauppakatu. Kaikki
muut olivat mukulakivistä ja toisin pai­koin
ei^ ollut katuja ollenkaan, savisia
kujia vain. .Jos uusi ihminen tuli kau­punkiin,
tiedettiin ja tuiinettiin hänet
lieti Uudeksi rtulokkaaksi. Ei se ollut,
silloin niinkuin nyt, että ei tiedä samaii
talon asiikkaitakaam..
Tällaisella Tarapereellamin'^ sitten
aloitin ^län?ä;&|:17-vuoti^naiS^^ työn
purnpulitehtaaUa puolaamö-osastolla.
Oli» muuttanut siskoni luot^ kolmen
muun t\'tön asuintoveriksiv M.eiUä oH
vain pieni kamari ja 05a keittiöön. K o l ­men
nfitiun pienen'kamarin asukkaat
lieittivät san?a^^^^ jossia oli
suuri heila ja siinä nejjätuiipe^
jojkais^lla neljän k asukkaaliä oli
oma. tuljpesänsil. Hyvin tultiin toi­meen,
v el-^^an^rjharkkaar^^^
. h a a n . \ . : . -S.-^ v •
- '• Minunkin olemässaolpstamievisi, pian
tieto, yarsfnkin nuprten miesten kesk
teen. *'Fusi nmlaistyttöyoli tuHijt kau­punkiin
ja; nättij;yttö onkin, ei niin liha-
Vakaan k u in raagilaistytöt yleensä''j kuu-äui
supattelpa poikajoukossa. :
Kävin tyttöjen kanssa niissä parissa,
e.lökuv^teatterissa, njitä Tampereella i
silloin pii. Sitten tytöt pyysivät minua
tulemaan tansseihin heidäii kanssiaan,
Vasttistin koyäisti, siliä enhän ollut ko-
Kirj.- Iris
• laisen hyvä musiikkiko-r^-a,''pääsin pian '
. beKille tanssia rytmistä. Eikä i^en-aikai- ,
• sissa • tansseissa • oikeastaan'--, aiitään
• konstia ollutkaan päihin nykjisiin yer-.
rattuna, kysyttiin vain enemmän kestä-.
vyyttä kuin taitoa. Kun ".tanssittajani''
huomasi, ettei minun tarvitse enäii kiin­nittää
niin paljon huomiotani tanssias-keleihin.
alkoi hän keskustelun.
''Olette uusi tyttö kaupungissa, hiistä
olette kotoisin?" ^ -
'*\jrroilta."
Vai Virroilta I No, miltäs kaupunki
näyttää ja onko täällä hauskempaa kuin
^Biellä;maa^a?*^ .-.^;;--:./-|
: ~. '.'Sitä. en^ oikein 'os,aä vielä, sanoa..ikä­vä
minulla \'ielä tahtoo sinne kotipuo­leen
pl|^."
" E i pidä ikävöidä, kyPä tässä hauskaa
I n l ^ , -kulihan .oikein-- tutus.tutaan. M i - :
. Pun nimeni pn .Aleksi. Hietanen,, mikä
teidän niiT^nng op?'*
" L i i s a , Liisa • Multanen."
. " N o , nythän me, olemme jo päässeet
_ jp, hyvääia. .glkiiun, olf&ramekin- sitten - vain .
•-.Liisa• j.a ^Äleks.i.''-.,- . • . . •• - , •.
^TajissI Icgjpui.ja Aleksi vei: minut:Is-,
.^unpa^n...Kyllä; poskiani, kuumotti J a .
minua, pyörrj^ti,-.-Tahdoin-tyttöjä läh- ,
'rtemäänr:jp:kptiin,v.motta':he- vain nauroi- .;
. vat ja sanoivat, €ttel täältä: ennen lop-
. pua: l|ih<|etp,: ,-"|a,-mitä -kiirettä: sinulla
on pois, sinuc^han onnisti paremmin kuin
meitä tpisia heti ensi Htanaj^ sinua
tanssitti, k-araipellitehtailija'*, sanoi^'at
..tytöt, •
.. . .-.'If.äne}iä oli^^ tpdella-_karame|litehdas
Kaivokadun kulmassa.' E i . se vielä iso
ole, piiitta hyvä. alku ön"> selittivät ty-
.töt. • . :.-. -
Almutta nyt minä vasta tahdoinkin läh­teä
kotiin. "JCaramellltehtaan pniista-tikylässänikään
ollut vielä kertaakaan ja", ei käy päinsä, nyt Liisa katoat taäl-oUut
tansseissa, ehkä osannut ottaa ai­noatakaan
tanssiaskelta. . Menin, kui­tenkin
lopulta,: kuii t j t ö t eiyät hellittä­neet.
"Voinhan istua j a katsölla tois­ten,
tanssia",, ajattelin. .Asyihtoverini
joutuiyat heti tanssin: pyörteisiin, he
i :m olivat vanhojatuttuja^
sa. Minä jäin istumaan-raiihaH^^^
aivan s|övähd|n,kun'e^^ ku-liiarteli
edes^ni) pyytäeiir minuar tan^
maan. PpskCTi lehahtivat punsui^
tä niin pian kuin uusi tanssi alkaa, että
pääsist livahtamaan toisten sitä huomaa-
. • matta, .-ajattelin • itsekseni-.- .-Mutta kiin
uusi tanssi alkoi ja«haeiikain ehdin .teh­dä
piettäkään : poislähteäkseni, seisoi
A3eksi:-jp:-taas- edessäni^Ja-nrei :minut • tans-,
^siin^'-- •"•-';-
..,.:, Ja- niitt,-sitten-' kävi,--•että-• ensi-'kerran.•
.minua äaattöi nupnöiT^^ Ja-hän oli
•-"Kaffa3p#litehtaih|ä---iy^ -Hietanen".
Sinähän,-. Helvi, tödp,>mi.$sä hänen -ka^
minua .kotoa j a fiiseidät nähtiin aina, yh-
-/de^sä. :.--Teirani€ i^itkiS kävel\'mitkp|a
.feaopungin iiikopuoMIe, kmimnÄ taiiiS"
seissa. elokuvissa ja' -kahviloissa. . HÖH
•oM h\-\in huc maa vainen-ja hauska poika
ia minulle täml oli aivan-Ulisi eläpys.,
• Eikä aikaakaan, kun vasemmassa ni-
" mettömässäni kiilsi Aleksin antama k u l -
' täinen kihlasormus j a minusta piti .tulla
.'^Karam^llitehtaiiija Aleksi Hietiase.a
louva.;'. •
"Hyvänen aika. äiti. miksi vain piti?
A l i k ^ ei sitten tullut. 3>fekin olisimme
nyt teidän lapsianne ja minäkin olisin
• saanut mennä tyttökouluun, jonne niin
kovasti halusin, sen sijaan, että siellä
cn nyt Hietasen Inkeri", keskej^ti ty-
• lär.- * . , • • *
No, älähän nyt hätäile, vaan anna
nnnun kertoa edelleen. Toisaalla hli
myöskin huomattu, tarkoitan, eräs toi-ven
poikasakki oli huomannut minun
vähäpätöisen persoonani iimestyTnisen.
Tätä poikasakkia sanottiin yhteisellä n i ­mellä
"Masuunin ppjiksi'\ Tuota Pel-lav^
atehtaan aluetta ja sitä niäkeä siel­lä,
jonne tehdas pn rakennuttanut asun­toja
työläi§i,l,!een,' sanottiin Maasumäek-sj
ja nämä pojat olivat näiden tehtaan
työläisten lapsia ja Äilkivat aina sa­massa
joukossa. Näissä pojissa o l i usei­ta
ruotsalaista syntyperää ole\iä ja hei­dän
joukossaan heilui etumaisena Arvid
Nvnnän. Hän oli Ruotsissa syntynvt ja
kuuden vuoden ikäisenä tullut vanhem-
• piensä •mulvan^ •Suomeen. Ruotsista • o l i
siOpin ollut jonkiniainen kansainvaellus
' Siiomeen ja siinä vaelluksessa ^tulivat
tänne myöskin Nymanit, asettiten asu-maan
|äime Täm|>ereelfe^
"Ön jännittävää kuulla, kuinka mi­nusta
tuli Nymanin tytär", keskeytti
Helvi ^aas,- .
No, se asia tplee nyt juuri esille. Po­jat
olivat nähneet minun kulkevan Alek­sin
kanssa ja en tiedä mistä syystä, mut­ta
Arvid oli lyönyt vetoa toisten pox-
V hien kanssa, että hän kyllä "vie Liisan
.Aleksilta'^:
Kerran kun olin Aleksin kanssa pa­laamassa
kotiin jostain iltasella, ilmes­tyi
.%vi(d äkkiä eteemme ja vaati Aleli-sia
jättätnään tyttönsä hänelle. Poika-sakki
oli: Arvidin takana. Aleksi sanoi
vastaan j a §ampin sanoin minä, että en
ikinä lähde tuollaisen "hurrin" mukaan.
Olin kuullut, että riiotsalaisia sanpttlin
täällä humiksi. Mutta kun poikasakki
alkoi- räyhätä ,'••• Arvidin,^puolesta, niin
pertaessam; että en p^^^^^t^^^ se pii samgssa pai-/ Aleksi t|es^, ettiei hän vpi tapella tupl-poika
hePittänyt, veti^ vain k^^^ suuri laisfa ylivoimaa vastaan ja lain minä
•fa-sanoi, "ett|- ;ppetellaan;-. • ^•' - • .,- ^ • -tuottava;liike:.sillpis?en :ve,Frattwna. -Eikä - - • lupasin- mennä: yksin ,kotiin -ja lupasin
N i i n ptin ©nsimm^set tanssiask^ tärnä jäinyt viimeiseksi kerraksi, että tavata hänet pian, sanoimme toisillemme
ja kun minuiia on ollut Sentään kohta- hän minua saatteli. Hän tuli noutamaan alakuloi^sti hyvästit. Ikäännyin vihai-
,.'-'••.'.'•.- .': •'=' sena ppikas^ikkiia ja huusin kurkkuni
täydeltä, että elleivät jätä minua rau-
: haan, kutsun poliisin. Sakki hajaantm
heti, mutta Arvid käveli" itsepintaisesti
vierelläni aivan kotiportilleni asti. Hän
koetti puhella kaikenlaista, mutta minä
en vastannut sanaakaan.
Kotiportille päästyämme juoksin suo­raan
päätä kamariini, heittäydyin en-sinimäisen
sängyn päälle ja itkin. Toiset
tytöt ihmettelivät, että mitä minulle oli
tapahtunut, muttaminä vain itkin. Myö­hemmin,
kun vähän rauhoituin, kerroin
heille koko tapauksen. Tytöt silmäili­vät
ja yhdestä ja toisesta suusta kuului:
"Kj^llä nuo hurrit ovat olevinaan, ihan
kuin me suomalaiset olisimme vain ar­moilla
täällä omassa Suomessamme!"
• TäMmseiia mäyiiSä ''Miss Aiaska mff' smmiiman SaH Framiscmm
fmmm' 'ku^^ ittrkisvum. Min vmtii lisäksi_pm.
En päässyt enää Aleksin kanssa ulo.^
sen perästä, siitä p i t i Arvid huolen. Hän
vahti minua- aina kaikkialla ja aivan
väkisin tuppautui seuraamme, silla minä
t-aikka tytöt haukkuivat hänet ihan piv
m-enjii- aina tyttöjen., kanssa, iltai­sin
ulos. Hän ei välittänyt, vaikka
•tytöt haukkuivat hänet ,-lhan -pata­luhaksi.
•-Niin-.kauan hän kieppui
kahde-nkeskisecn seuraan kan.ssani. Sil­loin
näin hänet niin kärsivällisen nöyrä-
«Itä oikein ihmettelen nyt jälestäkin
S I V U s