1956-01-14-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
tieteilijä-|jj
Have Lan|-
että. taisilia
' n^aapallol-iänea
ttot
. ja Britan-stään
mielitä
'•tapailin:
ha lokakuun
ita'meteoria
>ikaafinmuo-
•Säh; Diegoii
hsä ylöspäin
nsä. .kiirehti
rtoi •'satojen
t yhteydessä
/ieläpä niCBi
its£. emälai-ikkejelie,
läV
avaruudelta
lekirij,, mutta
Yat aurinko-
•irnii • jonkln-
.ssa aurink.c^
pen ulkopup-
.tappel^niiiie
' .
ia, ovat.käy-t,
tull§e,i;-.eri-lin
maapallo
iillä hetkellä
Liiiiiii,suuret
jisi ja kuivat
,t huolissaan
in enemmän
iin magneet-iesta
tulleita
löin komero
uUa sijaitsee
[ miehistään
tattelu, joka
antoisa mo-vänsä
ohjasi
)ieni ilmojen
uin lautasta
lelie ja jokin
asä vain het-hänen
otta-ole
tarinaaii-isesta
ja kip-jistäi-
'
'•'Inside tlif
asi muutama
m ensiinniäi-t
aluksellaan
etlli' hän ön
uleväftakai-lulle
avaruu-atäan
johon-h
odottaa ja
1 ^mälaivaän.
iehet ja nai-i
yeriuslaista
iden laivasfa
neet mistään
äpä eräs n^i-niiden
men-
Liiinut, eläi-lin
riieilläkin,
nfelle/.johiuen
sateet,
aah niuitakin
nia"' sumensi
uö%^ät hänelle
äuskonc^n jä
i televisiota.
•
•m
K. äaro mamsu
I
11
•4
KAARLO KRAMSU oli itse syntyisin
kansan syvistä riveistä^ liminkalaista
sukujuurta olevan rengin ja merimiehen,
sittemmin talonomistajan
poika. Isän ponnistusten ansiosta Kaarlo
Kramsu sai nuorimpana lapsista opillista
sivistystä.; Hän kävi koiilua ensin
svntymäkaupungissaan Oulussa, sitten
Porvoossa, missä tuli ylioppilaaksi 1874.
Hän pääsi myös jatkamaan yliopistossa
aikoen suorittaa kandidaatin tutkinnon.
Hän opiskeli 'historiaa, filosofiaa
ja suomenkieltä ja kuunteli muidenkin
J aineiden luentoja, mutta opinnot eivät
•menestyneet. Kramsu kirjoitteli jo tällöin
runoja. Hän oli luonteeltaan erakkomainen,
raskasmielisyyteen taipuva,
ja sitä lisäsi taloudellinen a'hdinko. Hän
ei saanut tutkintojaan suoritetuksi.
V. 1878 Kramsu, saatuaan.ensin osakuntansa
palkinnon runoistaan julkaisi
ensimmäisen kokoelmansa. "Runoelmia".
Se sisälsi 2 runoa, mm. klassillisiksi
tulleet balladit "Ilkkaa' ja "Santavuoren
tappelu", jossa kajahti uusi te-räksenkova
sävel. Pian tämän jälkeen
Kramsu : joutui jättämään .pääkaupungin
ja opintonsa ja siirtyi sanomalehtialalle,
joka sitten jatkui hänen kuolemaansa
saakka. Häh palasi Ouluun ja
oli toimittajana Oulun Viikko-Sanomissa
ja kansallismielisessä Oulun Lehdessä,
johon hän kirjoitti kansallisuusaatetta
'hehkuvia artikkeleita. Jo parin
vuoden perästä hän taas palasi Helsinkiin
yrittäen jatkaa opintojaan. Nämä
vuodet olivat ""runoilijalle raskaita ja
kohtalokkaita. Han sairastui syfilikseen
ja kärsi lisäksi alituista köyhyyttä yrittäessään
tilapäisen ansiotyön turvissa
opiskella. Hänen oli siii*ryttävä jälleen
lehtitjöhön, ensin Turkuun Aura-leh-teen
ja sieltä.Rauman iLehden toimittajaksi..
Raumalla 'hän sai muutakin ansiotyötä
ja kohensi hiukan asemaansa.
Täällä hän julkaisi v. 1887 runoistaan
uuden laitoksen,-- Ensimmäisen kokoelman
runoista; oli tässä ''Runoelmissa"
vain 14, mutta lisäksi 37 uutta runoa.
Tästä laitoksesta on myöhemtmin julkaistu
uusia painoksia. V. 1890 Kramsu
siirtyi Poriin: jälleen uuteen lehteen,
mutta hän sai sairauskohtauksen ja joutui
Xiuvanniemen parantolaap. Viimeiset
elinvuodet olivat jatkuvaa kärsimystä,
valoisampien ja synkkien aikojen
vuorotellessa, kunnes mielisairaan
Kramsun elämä päättyi elokuun 28.
pnä 1895,
Lyhyt ja synkkä, yksinäisyyden ja
vaikeuksien leimaama oli tämä runoi-lijanelämä,
suomalaisen runouden erak-komaisimpia
ja jylliiimpiä. Mutta Kramsun
runoudessa kalskahtaa sen aikakauden
runouteen verrattuna harvinaisen
voimakas ja miehekäs ääni. Siinä heijastuva
synkkyys ja epätoivo, traagillisuus
ja sorretun ja nujerretun paatos on
paljon enemmän kuin yksinäisen ihmisen
yksilöllistä synkkyyttä ja epätoivoa,
vaikka runoilijan oma elänaä sitä
värittikin. Hänen subjektiivisissa runoissaan,
rakkausrunoissaan ja tunnelmissaan
puhuu yksityinen tragiikka,
mutta hänen aaterunoissaan puhuu koko
sorretun ja riistetyn kansan tragiikka.
Kansallisuusaate ei innoittanut
Kaarlo Kranisua julhlarunoutena, kauniina
idealistisena aatteena, kuten muita
tämän aatteen lipunkantajia, hän
näki tuon aatteen raskaiden, uhkaavien
pilvien varjostamana — "mutta Suomen
miehet nukkuu unta vielä raskaampaa
— " . Kraimsu näki synkkänä ja
Joulukuun 21. pnä vietettiin Suomessa
Kaario Kramsun lOO-vuotis-päivää.
Kramsu kohoaa suomalaisesta
rmmtdesta voimakkaasti omaleimaisena,
synkän traagillisena hahmO''
m. Eino Leino, Kramsun runouden
parh-aita tulkitsijoita, on veraannut
häniä yksinäiseen, jylhään vuoren-kukkulaan
Suomen runoudessa. Sitä
hän ei ollut vain yksilölUseltä laadultaan,
vaan myös oman aikakautensa
tulkkina 1870—80'luvun kan-sallisena
runoilijana. Kramsun koko
tuotanto supistani yhteen ainekaan
kokoelmaan ''Runoelmia", joka hantti
elinaikanaan ilntestyi kahtena
laitoksena. Mutta hän toi runouteemme
uuden aatteellisen paatoksen,
suomalaisen kansan kapinallisen äänen
kansallista suomcttarelaista taau-tumusta
vastaan, ja se antaa hänen
runoudelleen pysyvästi edistyksellisen
inerkityksen.
traagillisena sen a-uosisataisen sorron,
jota suomalainen talonpoika oli kärsinyt
yläluokan, herrojen riiston kohteena.
Jlän sinkoaa kansallisen aatteensa
vapaudestaan taistelevan talonpojan
aatteena ruotsalaista yläluokkaa vastaani
Tämä yhteiskunnallinen vastakohta
saa svnkeän ilmaisun historiallisessa
lonpoika Peippo aatelisherran edessä,
sinkauttaa tunnetut sanansa:
ii Se on talonpojan työksi
aina tullut Suomenmaas':
minkä herra maahan syöksi,
rakens' talonpoika taas,''
Kaikkein voimakkaimman ilmaisun
runossa "Jaakkima Berends", jossa ta- Kramsun yhteiskunnallinen näkemys
sai nuijasodan arheisissa balladeissa
'Ilkassa" ja "Santavuoren tappelussa'',
joissa hän yhdbti oman yksilöllisen
S3'nkän elämäntunnelmansa historialliseen
murhenäytelmään talonpoikien toi-vottoniassa
kapinaan nousussa herroja'
vastaan. Xäissä Kramsun tunnetuimmissa
runoissa "hänen säkeensä putoilevat
päällekkäin kuin'kiviharkot ilman
mitään -runotilkkimrä' " Leinon sanoja
lainaten. Kapinoivassa talonpoika-Ilkas-sa
Kramsu näkee koko Suomen suvun
edustajan, poljetun kansan, joka nousee
vaatimaan vapauttaan. Senvuoksi
Ilkan sanat yhä vielä kajahtavat kuin
nuijaniäkut, taistelun haasteena orjuut-ta
vastaan, vapauden ja oikeuden puolustamiseksi,
ei vain kansallisen vaan
myös yhteiskunnallisen vapauden ja
oikeuden. Ja niin s\aikkä ja pimeä kuin
onkin se taivas, joka kaartuu Kramsun
balladien suomalaisen maiseman yllä,
näissä iskevissä sanoissa, näissä "kiviharkkoina"
putoilevissa säkeissä on
voimaa ja aatteellista paatosta, joka
viittoo liikettä synnyttävän kauas eteenpäin,
Suomen kansan uusiin valheisiin.
Merkkitapaus Canadan näyttämökulttuurihistoriassa oli se,
kun Christopher Marlowen 368 vuotta vanha näytelmä
''Tamburlaine the Creat" esitettiin Tord^iiton Royal Alexan
dra teatterissa ensimmäisen kerran juuri vuoden vaihteessa
Tätä kuuluisaa hisf(friollista näytelmää ei ole aikaisemmin
esitetty Amerikan mantereella. "Tamburlaine the Great" on
historiallinen kuvaus kuuluisasta mongolilaisesta ruhtinaasta
ja hänen elämästään. Tamburlaine (oikea nimi Timur
l^nk — suom. Tamerlan) otti v. 1370 haltuunsa Tsagätain
kaanikunnan (Turjjiestanian) valloitti sitten Keski-Aasian
ja koko alueen Kiinan muurista Moskovaan asti. V. 1398
hän teki sotaretken Etu-Intiaan ja vuonna 1402 otti Angorassa
vangiksi Turkin sultiaanin Bajasidin.
Näytelmän naispääosissa esiintyvät torcfitolaincn näyttelijä
Margaret Braidivood, (yllä) joka esittää mongolirulitinään
lemmittyä Ebea ja Englannista kutsuttu Coral Brow-ne,
(oik.) joka näyttelee Turkin keisarinnaa. Itsensä Tam-burlainca
esittää englantilainen teatterijohtaja Anthony
Quayle (oik.), antaen hyvän kuvan 14. vuosisadalla eläneestä
sadistisesta valloittajasta, joka kuvitteli alistavansa koko'
maailman valtansa alaisuuteen, mutta jolle kävi samoin kuin
meidän aikakautemmekin "suuriUe valloittajille", jolka ovat
kuvitelleet koko maailman alistamista orjuuteensa. Muiden
osien esittäjät olivat pääasiassa Canadan Stratford. Festival
yhtymän tähtinäytteUjoitä. Ensimmäinen^sitys sai runsaasti
suosiota yleisön puolesta. Esitykset tulevat jatkumaan
tammikuun 14 päivään asti jäsen jälkeen näytelmän
esitys aloitetaan New Yorkissa,
La«antaina> atannnikmm 14 jE«ivaiuu 1956. StTU 3
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 14, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-01-14 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki560114 |
Description
| Title | 1956-01-14-03 |
| OCR text | tieteilijä-|jj Have Lan|- että. taisilia ' n^aapallol-iänea ttot . ja Britan-stään mielitä '•tapailin: ha lokakuun ita'meteoria >ikaafinmuo- •Säh; Diegoii hsä ylöspäin nsä. .kiirehti rtoi •'satojen t yhteydessä /ieläpä niCBi its£. emälai-ikkejelie, läV avaruudelta lekirij,, mutta Yat aurinko- •irnii • jonkln- .ssa aurink.c^ pen ulkopup- .tappel^niiiie ' . ia, ovat.käy-t, tull§e,i;-.eri-lin maapallo iillä hetkellä Liiiiiii,suuret jisi ja kuivat ,t huolissaan in enemmän iin magneet-iesta tulleita löin komero uUa sijaitsee [ miehistään tattelu, joka antoisa mo-vänsä ohjasi )ieni ilmojen uin lautasta lelie ja jokin asä vain het-hänen otta-ole tarinaaii-isesta ja kip-jistäi- ' '•'Inside tlif asi muutama m ensiinniäi-t aluksellaan etlli' hän ön uleväftakai-lulle avaruu-atäan johon-h odottaa ja 1 ^mälaivaän. iehet ja nai-i yeriuslaista iden laivasfa neet mistään äpä eräs n^i-niiden men- Liiinut, eläi-lin riieilläkin, nfelle/.johiuen sateet, aah niuitakin nia"' sumensi uö%^ät hänelle äuskonc^n jä i televisiota. • •m K. äaro mamsu I 11 •4 KAARLO KRAMSU oli itse syntyisin kansan syvistä riveistä^ liminkalaista sukujuurta olevan rengin ja merimiehen, sittemmin talonomistajan poika. Isän ponnistusten ansiosta Kaarlo Kramsu sai nuorimpana lapsista opillista sivistystä.; Hän kävi koiilua ensin svntymäkaupungissaan Oulussa, sitten Porvoossa, missä tuli ylioppilaaksi 1874. Hän pääsi myös jatkamaan yliopistossa aikoen suorittaa kandidaatin tutkinnon. Hän opiskeli 'historiaa, filosofiaa ja suomenkieltä ja kuunteli muidenkin J aineiden luentoja, mutta opinnot eivät •menestyneet. Kramsu kirjoitteli jo tällöin runoja. Hän oli luonteeltaan erakkomainen, raskasmielisyyteen taipuva, ja sitä lisäsi taloudellinen a'hdinko. Hän ei saanut tutkintojaan suoritetuksi. V. 1878 Kramsu, saatuaan.ensin osakuntansa palkinnon runoistaan julkaisi ensimmäisen kokoelmansa. "Runoelmia". Se sisälsi 2 runoa, mm. klassillisiksi tulleet balladit "Ilkkaa' ja "Santavuoren tappelu", jossa kajahti uusi te-räksenkova sävel. Pian tämän jälkeen Kramsu : joutui jättämään .pääkaupungin ja opintonsa ja siirtyi sanomalehtialalle, joka sitten jatkui hänen kuolemaansa saakka. Häh palasi Ouluun ja oli toimittajana Oulun Viikko-Sanomissa ja kansallismielisessä Oulun Lehdessä, johon hän kirjoitti kansallisuusaatetta 'hehkuvia artikkeleita. Jo parin vuoden perästä hän taas palasi Helsinkiin yrittäen jatkaa opintojaan. Nämä vuodet olivat ""runoilijalle raskaita ja kohtalokkaita. Han sairastui syfilikseen ja kärsi lisäksi alituista köyhyyttä yrittäessään tilapäisen ansiotyön turvissa opiskella. Hänen oli siii*ryttävä jälleen lehtitjöhön, ensin Turkuun Aura-leh-teen ja sieltä.Rauman iLehden toimittajaksi.. Raumalla 'hän sai muutakin ansiotyötä ja kohensi hiukan asemaansa. Täällä hän julkaisi v. 1887 runoistaan uuden laitoksen,-- Ensimmäisen kokoelman runoista; oli tässä ''Runoelmissa" vain 14, mutta lisäksi 37 uutta runoa. Tästä laitoksesta on myöhemtmin julkaistu uusia painoksia. V. 1890 Kramsu siirtyi Poriin: jälleen uuteen lehteen, mutta hän sai sairauskohtauksen ja joutui Xiuvanniemen parantolaap. Viimeiset elinvuodet olivat jatkuvaa kärsimystä, valoisampien ja synkkien aikojen vuorotellessa, kunnes mielisairaan Kramsun elämä päättyi elokuun 28. pnä 1895, Lyhyt ja synkkä, yksinäisyyden ja vaikeuksien leimaama oli tämä runoi-lijanelämä, suomalaisen runouden erak-komaisimpia ja jylliiimpiä. Mutta Kramsun runoudessa kalskahtaa sen aikakauden runouteen verrattuna harvinaisen voimakas ja miehekäs ääni. Siinä heijastuva synkkyys ja epätoivo, traagillisuus ja sorretun ja nujerretun paatos on paljon enemmän kuin yksinäisen ihmisen yksilöllistä synkkyyttä ja epätoivoa, vaikka runoilijan oma elänaä sitä värittikin. Hänen subjektiivisissa runoissaan, rakkausrunoissaan ja tunnelmissaan puhuu yksityinen tragiikka, mutta hänen aaterunoissaan puhuu koko sorretun ja riistetyn kansan tragiikka. Kansallisuusaate ei innoittanut Kaarlo Kranisua julhlarunoutena, kauniina idealistisena aatteena, kuten muita tämän aatteen lipunkantajia, hän näki tuon aatteen raskaiden, uhkaavien pilvien varjostamana — "mutta Suomen miehet nukkuu unta vielä raskaampaa — " . Kraimsu näki synkkänä ja Joulukuun 21. pnä vietettiin Suomessa Kaario Kramsun lOO-vuotis-päivää. Kramsu kohoaa suomalaisesta rmmtdesta voimakkaasti omaleimaisena, synkän traagillisena hahmO'' m. Eino Leino, Kramsun runouden parh-aita tulkitsijoita, on veraannut häniä yksinäiseen, jylhään vuoren-kukkulaan Suomen runoudessa. Sitä hän ei ollut vain yksilölUseltä laadultaan, vaan myös oman aikakautensa tulkkina 1870—80'luvun kan-sallisena runoilijana. Kramsun koko tuotanto supistani yhteen ainekaan kokoelmaan ''Runoelmia", joka hantti elinaikanaan ilntestyi kahtena laitoksena. Mutta hän toi runouteemme uuden aatteellisen paatoksen, suomalaisen kansan kapinallisen äänen kansallista suomcttarelaista taau-tumusta vastaan, ja se antaa hänen runoudelleen pysyvästi edistyksellisen inerkityksen. traagillisena sen a-uosisataisen sorron, jota suomalainen talonpoika oli kärsinyt yläluokan, herrojen riiston kohteena. Jlän sinkoaa kansallisen aatteensa vapaudestaan taistelevan talonpojan aatteena ruotsalaista yläluokkaa vastaani Tämä yhteiskunnallinen vastakohta saa svnkeän ilmaisun historiallisessa lonpoika Peippo aatelisherran edessä, sinkauttaa tunnetut sanansa: ii Se on talonpojan työksi aina tullut Suomenmaas': minkä herra maahan syöksi, rakens' talonpoika taas,'' Kaikkein voimakkaimman ilmaisun runossa "Jaakkima Berends", jossa ta- Kramsun yhteiskunnallinen näkemys sai nuijasodan arheisissa balladeissa 'Ilkassa" ja "Santavuoren tappelussa'', joissa hän yhdbti oman yksilöllisen S3'nkän elämäntunnelmansa historialliseen murhenäytelmään talonpoikien toi-vottoniassa kapinaan nousussa herroja' vastaan. Xäissä Kramsun tunnetuimmissa runoissa "hänen säkeensä putoilevat päällekkäin kuin'kiviharkot ilman mitään -runotilkkimrä' " Leinon sanoja lainaten. Kapinoivassa talonpoika-Ilkas-sa Kramsu näkee koko Suomen suvun edustajan, poljetun kansan, joka nousee vaatimaan vapauttaan. Senvuoksi Ilkan sanat yhä vielä kajahtavat kuin nuijaniäkut, taistelun haasteena orjuut-ta vastaan, vapauden ja oikeuden puolustamiseksi, ei vain kansallisen vaan myös yhteiskunnallisen vapauden ja oikeuden. Ja niin s\aikkä ja pimeä kuin onkin se taivas, joka kaartuu Kramsun balladien suomalaisen maiseman yllä, näissä iskevissä sanoissa, näissä "kiviharkkoina" putoilevissa säkeissä on voimaa ja aatteellista paatosta, joka viittoo liikettä synnyttävän kauas eteenpäin, Suomen kansan uusiin valheisiin. Merkkitapaus Canadan näyttämökulttuurihistoriassa oli se, kun Christopher Marlowen 368 vuotta vanha näytelmä ''Tamburlaine the Creat" esitettiin Tord^iiton Royal Alexan dra teatterissa ensimmäisen kerran juuri vuoden vaihteessa Tätä kuuluisaa hisf(friollista näytelmää ei ole aikaisemmin esitetty Amerikan mantereella. "Tamburlaine the Great" on historiallinen kuvaus kuuluisasta mongolilaisesta ruhtinaasta ja hänen elämästään. Tamburlaine (oikea nimi Timur l^nk — suom. Tamerlan) otti v. 1370 haltuunsa Tsagätain kaanikunnan (Turjjiestanian) valloitti sitten Keski-Aasian ja koko alueen Kiinan muurista Moskovaan asti. V. 1398 hän teki sotaretken Etu-Intiaan ja vuonna 1402 otti Angorassa vangiksi Turkin sultiaanin Bajasidin. Näytelmän naispääosissa esiintyvät torcfitolaincn näyttelijä Margaret Braidivood, (yllä) joka esittää mongolirulitinään lemmittyä Ebea ja Englannista kutsuttu Coral Brow-ne, (oik.) joka näyttelee Turkin keisarinnaa. Itsensä Tam-burlainca esittää englantilainen teatterijohtaja Anthony Quayle (oik.), antaen hyvän kuvan 14. vuosisadalla eläneestä sadistisesta valloittajasta, joka kuvitteli alistavansa koko' maailman valtansa alaisuuteen, mutta jolle kävi samoin kuin meidän aikakautemmekin "suuriUe valloittajille", jolka ovat kuvitelleet koko maailman alistamista orjuuteensa. Muiden osien esittäjät olivat pääasiassa Canadan Stratford. Festival yhtymän tähtinäytteUjoitä. Ensimmäinen^sitys sai runsaasti suosiota yleisön puolesta. Esitykset tulevat jatkumaan tammikuun 14 päivään asti jäsen jälkeen näytelmän esitys aloitetaan New Yorkissa, La«antaina> atannnikmm 14 jE«ivaiuu 1956. StTU 3 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-01-14-03
