Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 14, 1956

              K A R E L CAPEK:
MAAILMASSA -on olen^assa niin
^ nokkelia ihmisiä, että ihan sitä
tävtyy ihmetellä, virkkoi Malyj miet­teissään.
iLuin kerran eräästä mielen-kiintoi-
esta tapauksesta; mahdollisesti
eräät teistä eiTät <>le sitä kuulleet, ker­ron
sei} nyt täs*sä. Se oli jossain Steier-markissa.
si-ellä asui Anton-niminen sa­tulaseppä,
suivunimeltään taisi olla Hu-ber
tar \"ogt tai ehkä Meier, sanalla sa­noen.
selläinen.vai'van tavallinen saksa­lainen
sukunKni..No niin. 'se satulaseppä
istui nin)ipäiväriäan juhlapöydän ääres­sä
perheensä seurassa. Äkkiä joku ko­putti
ikkunan:- .
— Herra paratkoon, naapuri, katton­ne
palaa! /:
Satulaseppä ryntäsi ulos ja uskokaa
pois koko katto oli tulessa. Lapset
tietysti parkumaan, vaimo lennätti it­kien
seinäkellon pihalle. Olen joutunut
usein näkemään tulipaloja j ä tullut huo-f
KIITOS
Pjy|[än lausua sydämelliset kiitokseni
teille, fealmon Armin ja Canoen suoma­laiset,;
kun niin suurilukuisina tulitte
minui. tervehtimään kotiini joulukuim
3 pnä^, täyttäessäni 60 vuotta.
Kiitps kallisarvoisesta lahjasta, jonka
jätittä käyntinne muistoksi.
Kiitps Annie Koskelle rahan keräyk­sestä.
- Kiitos teiUe kaikille monenlai­sista
Herkuista, joilla katoitte kahvipöy­dän.
KiilJps emännille jotka huolehtivat
tarjoilusta.
Kiitos teille jotka otitte osaa lahjaan,
vaan ette voineet olla mi&ana.
• »•
Kiitollisuudella teitä kaikika muistaen,
I N A H A U T A LA
R. R. 3 Salmon Arm, B. C.
PAIIHAAT K I I T O K S E M ME
Martha ja Väinö
TurkiaHe
iloisesta uuden vuoden
vastaanottaj äisista.
Y l l ä t y s suuri myös
Helvi j a Sulho P e r ä l än
20-vuotishääpäivän j ohidosta
läsnäolleiile.
Tämän yhteydessä lähetämine
parhaat onnittelumme »
Gust Salmiselle
7 0 ^ o t i s s y n t y m ä p ä i y ä n johdosta
ja kymmeniä vuosia lisää
toivottavat allamainitut toverit:
Martha ja Väinö Tiuskia
Verna, Helvi ja Sulho Perälä
Mary Perälä
Miss Aino Makk<men
Miriam ja Taisto Salo
Rauha ja Einari "
Alli ja Ai-t Latvala
Tuija ja Ake Hunrtakko
Seidi ja Eino Erkkilä.
Elli ja Martti Vuori
Ritva ja Keijo
Kaija ja Kauko
S^lvi ja Jussi Niemelä
Vjlma Ristanen
Vieno ja Eric Sjöman
Hilma ja Eino Luoma
Hans Ranttila
Hilriia ja Matti Rasmus
Elvi ja Lam-i Penttinen.
Kerttu ja-Otto Hautala
Irja Salmi
Julia ja Viljo Airaksinen
Lempi ja Arvo Käkönen
Onerva ja Väinö Manninen
38 Halland Ave.
Toronto 16, Ont.
maamäart^ että iföii% , tavallisesti me­nevät
päästään = pyörälle ja pelastavat
jotain tarpeetonta, kuten kelloja, kah­vimyllyjä
tai kanarialintuja häkkeineen.
\'asta jälkeenpäin heille pälkä^^ pää­hän,
että. palavaaiV taloon on_jäänyt
mummo, vaatteet ja kaikenlaisia arvo­esineitä.
Paikalle juoksi naapureita, he alkoi­vat
sammuttaa-tulipaloa, mutta olivat
vain töinen toisensa tiellä. Sitten saa­puivat
palokuntalaisetkin. Tiettyähän
on että palokuntalaisen täytyy muut­taa
vaatteita, ennenkuin hän lähtee tu­lipaloon.
Sillä välin viereiset rakennuk­setkin
syttyivät tuleen ja iltaan men­nessä
viisitoista taloa paloi poroksi.
Seuraavana päivänä siellä oli kuin —
sanalla sanoen'kuiri tulipalon jälkeen,
ei sitä sen paremmin voi sanoa. Tuli on
kaunis nähtävä, mutta rauniot kau-heannäköiset.
Samoinhan se on rakkau­denkin
laita; Katsellaan avuttomana
loimua, -ja arvellaan, että tuollaisesta
väliirtgostä ei päästäiilvinä jaloilleen-. . .
Siellä .oli nuori santarmivahtimesta-ri.
Häh tutki tulipalon syitä;
— Herra vahtimestari, sanoi satula­seppä
hänelle," oleri varma, että tämä
on murhapoltto. Miksi tulipalon piti
sattua juUrininiipäivänäni, kun istuin
juhla-aterian.ääressä? En vain saa pää­häni
kenen oiiieleen olisi juolahtanut
kostaa minulle. En ole tehnyt kenelle­kään
pahaa enkä sekaantunut politiik­kaan.
Eft käsitä kuka kantaisi kaunaa
mmulle. . . "
Oli puolenpäivän aika ja aurinko
paistoi täydellä terällä. Vahtimestari
käyskenteli raunioilla ajatellen: "Piru­ko
tästä nyt selvän saa . .
Kuulkaahan, imikä teillä tuolla
ylhäällä nokisen parrun päässä välkkyy?
Katsokaas, tuolla.
— Siinä oli ullalcon ikkuna, vastasi
satulaseppä, varkaan'kin sielä on naula.
—- E i se ole naula, vastasi santarmi.
Se muistuttaa enemmän pientä peiliä.
Hän asetti tikicaat parrua vasten, kii­pesi
ylös ja sanoi r
— Saatan tietoonne, Anton, «ettei tä-
' mä ole naula eikä peilikään, vaan pyö­reä
lasinkappale. Se on kiinnitetty par­ruun
. . . M i t ä varten -se täällä on?
— Kukapa sen tietää, lapset ovat
varmaankin leikkineet.
Santarmi tarkasteli lasia ja huudah­ti
äkkiä:
— Piru vie, sehän polttaa! Mrkä tä­mä
oikein on?
Hän pyyhki nenänpäätään.
— Hitto vieköön, nyt poltin käteni!
Hei, Anton, antakaahan tänne vikke­lästi
paperinpalanen.
Satulaseppä ojensi lehden miustikir-jastaan.
Vahtimestari piti paperia lasin
edessä. •
— Kas niin, Anton, virkkoi hän het­kisen
kuluttua, nähdäkseni juttu on
selvä. ' ' ,
Hän laskeutui tikkailta ja työnsi pa­peripalan
satulasepän nenän eteen. Pa­periin
oli palanut pyöreä reikä ja sen
reunat kytivät vielä.
Saatan tietoonne, Anton, jatkoi
vahtimestari, tämä lasi ei ole mikään
muu kuin kaksoiskupefa linssi tai suu-r
KIITOS
uhr^itte aikaanne liyväksemme. . . . loKiniHi^int nttakaa vas-l^
iitos kauniista ja herkullisesta kahvipöydästä. Te lahjoitte^^^^
taaif kiitoksemme. On sairauskin helpompi, kun tietaa omaavansa mm paljon
' ' ^ ^ ^ tässä samassa teitä kaikkia, jotka, plet^ ^^jJ^^^Sa^^jStoJS"
neetaahjöjä sekä' kukkasia ja ilahduttaneet vierailuillanne sairaalassa ja Kotona.
; ^ iECiitollisuudella muistaen,
rennuslasi. Xyt. aion ottaa, s^elvän, kuka
on kiinnittänyt tämän suurennuslasin
parruun aivan ölkikasan eteen.. Ja sa­non
teille, Anton, että hän, joka t|män
on tehnyt, lähtee täältä käsiraudoissa.
— Jeesus KristusI 'huudahti satula­seppä.
Eihän meilläole ollut koko. ta­lossa
suurennuslasia. Htw-e, annapas
olla, juolahti hänen mieleensä. Minulla
oli eräs oppipoika nimeltään Zepp, hän
puuhaili aina tuollaisten kapineiden
kanssa. Ajoin hänet tiehensä, sillä hä­nestä
ei ollut mihinkään, pää oli kuin
tuuliviiri ja aina täynnä hupsuja kokei­ta.
Olisiko se palutksen poika voinut
päästää punaiseii kukon irti? Ei, herra
vahtimestari, ei se sittenkään voi olla
mahdollista. Minähän ajoin hänet pois
jo helmikuun alussa. Luoja tiesi, missä
hän nyt lieneekään, täällä hän ei ole
sen koommin näyttänyt nenäänsä.
— Kyllä minä saan selville, onko tä­mä
suurennuslasi hänen; sanoi-vahti­mestari.
Pankaahan meneanään sähkö­sanoma
kaupunkiin, lähettäkööt tänne
vielä kaksi santarmia. Ja tätä suuren­nuslasia
ei saa kukaan sormellaankaan,
koskettaa. Ensi työksi on löydettävä se
poikaiviikarii\ 'u^- - i u. -
illfitässrinävpoika tietysti löyt3';iv Hän
oli toisessa kaupungissa oppipoikana,
eräällä korinpunojallä.liuskiri. oli. san­tarmi
astunut huoneeseen' kun poika
alkoi vapista kuin haavan lehti.,
— Zepp, huusi-santaiinii hänelle. Mis­sä
sinä olit kesäkuuuv kolmantenatoista
päivänä? .
— Täällähän minä . . . täällä, sopersi
poika. Olen ollut täällä rhelmikuun vii­dennestätoista
päivästä asti, enkä ole
käynyt imissään. Minulla on todistajia.
—- Hän ei valehtele, sanoi isäntä.
Voin vahvistaa sen, sillä hän asuu luo­nani
ja hoitaa lasta:
— Onpa tämä nyt aika juttu! virk­koi
santarmi. Siis se ei ole hän.
— Mistä sitten on kysymys? uteli
körinpunoja.
— On nähkääs sellainen epäilys, sa-
•noi santarmi, että poika olisi kesäkuun
kolmantenatoista päivänä jossakin hii-vetin
kuusalla pistänyt tuleen erään sa-tulasq>
än talon. Puoli kylää paloi po­roksi.
—^ Kesäkuun kolmantenatoista päivä­nä?
virkkoi körinpunoja ihmeissään.
Tämähän on kujmmallista — juuri ke­säkuun
kolmantenatoista päivänä Zepp
äkkiä kysyi minulta:"Monesko päivä
tänään on? Kesäkuun kolmastoista, py­hän
Antonin päivä? Tänään pitäisi jo­tain
tapahtiia . . . "
Samassa poika hypähti pystyyn ja
yritti livahtaa tiehensä, hiutta santarmi
EAAÄNNÄT JA
SYDÄNT>\UTI
Chicagossa suoritettu tutkimus ku-inoaa
^en käsityksen,- että korkea ve­renpaine
ja jieensä sydäntaudit vaivaa­vat
pääasiassa henkisentyön tekijöitä,
mikäli naiset o\*at kysypiyksessä. Tri^
Reese sanoo tutktmusten~~osoittaneen,
että henkisen työn tekijäin keskuudess;i
on sydäntautiin kuolevaisuus huomat­tavasti
alhaisempi kuin perheenemän-tien
keskuudessa. Hän arvelee sen joh­tuvan
ruokavaliosta.
TÄYSI MILJOOXA
Suunnitelinien mukaan tullaan Neu-vostoliitossa
tänä 'Vuonna valmista­maan
miljoona televisiovastaanotinta.
Suunnitelmat edellyttävät myöskin 40
uuden lähetysaseman rakentamista.
ehti tarttua häntä kauluksesta. Matkal­la
putkaan Zepp tunnusti kaiken: hän
kantoi kaunaa satulasepälle siitä, ettei
tämä antanut hänen tehdä kokeitaan,
vaan pieksi häntä niiden takia kuin vie­rasta
sikaa. Päätettyään, kostaa satula­sepälle
Zepp laiki, millä korkeudella
aurinko tulee olemaan puolipäivän ai­kaan
kesäkuun kolmantenatoista päi-vänän,
satulasepän nimipäivänä, j.a,
kiinnitti suurennuslasin ullakolle sellai­seen
asentoon, että se olisi sytyttäi^jjM..,
ölkikasan tuleen. Tämän kaiken hän
järjesti jo helmikuussa, jonka jälkeen
lähti pois satulasepän luota. ,
Ja >ijatelkaahan! Sitä suurennuslasia
kävi katsomassa eräs oppinut tähtitie­teilijä
Wienistä. Oli pyörittänyt pää­tään
nähtyään miten täsmällisesti suu­rennuslasi
oli vastannut auringon puo-lipäiväkorkeutta
juuri kesäkuun 13. päi­vänä..
"Tässä", sanoi tähtitieteilijä, **on
osoitettu ihmsteltävää kekseliäisyyttä,
jos ottaa huomioon, ettei viidentoista
vuoden ikäisellä pojalla ollut minkään­laisia
kulmanmittauskojeita."
-Miten Zeppin sitten kävi, sitä en tie­dä,
mutta varma olen, että siitä ilki­myksestä
olisi tullut kuuluisa tähtitie­teilijä
tai fyysikko. Siitä pahuksen vii­karista
olisi voinut tulla toinen Newton.
Maailmassa joutuu aivan syyttä suotta
tuhoon hyvin paljon kekseliäisyyttä ja
erinomaisia lahjoja! Tiedättehän, että
kyllä ihmisillä riittää kärsivällisyyttä
haikea timantteja hiekasta ja helmiä
merestä, mutta etsiä lahjakkuutta ja
kykyjä, etteivät ne joutuisi suotta huk­kaan
— kasj sellainen ei pälkähdä 'ke­nenkään
päähän. Vaikka kyllä kannat­taisi.
Lehden kantajaksi halutaan nuori poika heti. Lehti on kannetta-var
kolme kertaa viikossa, tiistaina, torstailta ja perjantaina. Teh­tävän
voi ottaa vastaan koulupoikakin, sillä lehden jakamisen voi
suorittaa koulutuntien jälkeen. Hyvä palkka tästä työstä.
Lähempiä tietoja varten soittakaa tai käykää toimistossamme.
VAPAUS PUBLISHING COMPANY LIMITED
PUHELIN OS. 4-4264
100 Elm St. West Sudbury, Ontario
HEIHTZMÄN PIANOJA
Näitä kuuluisia pianoja käyttävät
Royal-konservatorio sekä C.B.C.-radio
j a T V . verkosto.
NÄYTTEELLÄ KAUPASSAMME
S A A T A V I S S A H E L P - O I L L A VÄHITTÄISMAKSUEHDOILLA
^ ^ "' —
MELODY /S^OSIC lADIO & TV LTD.
R A D I O J A T5^4KORJAUSMESTARIT
45 DUBHAIU^ S T i S j^ PUH. OS. 3-1671 SUDBUB^T '
ii .4