Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 12, 1936

              LAUANTAINA JOIXUKUUX 12 PÄIVÄNÄ Sivu 3
lv
Oltu s) un O
nuoreninTat luki]at
eiviu liedä. mitään kruunun kyy-
|t distii. Sellaista kuitenkin sai Suo- I iness^ tiilien vanhaan, joiioin piioilla
I Ja ren;:<^^näoli viljapalkka ja vuosi-
Olin .-iiiiä; kuuden vuoden ikäinen
I bin kerran näin poliisikönstaa^
I pelin. Tätini oli melkein koko ikän-
I sä talollisten palkkaorjana. Hän oli
pysynyt vanhanapiikana ja alkoi sit­ten
joskus säästöillään laittaa van­hanpiian
pirtin, mikä sitten toteu­tuikin
— vaikka se piian palkasta ot­ti
säästää kokonaista 38 vuotta!
Täti oli nuorempana vain karjapii­kana,
mutta vanhempana hänen "sar­kansa"
yleni ja hänestä tuli "köksä",
eli kyökkipiika.
Kerran täti otti."pfötin" 3 markkaa
eräästä talosta naapurikylässä. Talo
oli erikoisen kuuluisa nuukuudestaan.
Tätikin sai sen kuulla, mutta hän ei
ottanut kaikkia puheita uskoakseen.
Vaikka tätiä kehoitettiin lähettämään
. pestiraha takaisin, ei hän kuitenkaan
sitä tehnyt, vaan meni koksisi Nuu­tilaan
"runtuviikon"jäUieen.
Talvi kului ^man erikoista. ^
siinä pieiiiä kabäauksia tosin ilmen­nyt,
mutta olipJÄjm niistä; seM
Mutta keväällä täti-jo tiesi-kokerauk-sesta,
että eivät he akat turhia puhu­neetkaan.:
Ruoka, oli muuttumatonta
— perunaa, silakansublävettä ja pa­puja.
Kerran heinäaikana tuli väki
suuttuneoia, pellolta, e^^^ ihniekään,
sillä päivän pituudella:ei ollut ollen­kaan
siihen aikaan rajaa, auringon
syrjästä sitä vain pidettiin kiinni.
Illallispöydässä alkoi reökiTjusst pis­tellä
köksälle:v ; '
"Perunajauhoistako tässä talossa
kaljakin tehdään. Se on niin savilie-men
väristä, eikä yhtään virkistä,
vaikka sitä vetäisi ämpärillisen nah­kaansa!"
Toiset siinä Jussin puhuessa olivat
ehtineet tyhjentää jo voiastiankin,
jossa oli pieni voinnokare. Joku hi-hittikin
siinä salaa, että syököön Jussi
silakoita, kun sen kaljankin kaikki
joi. Kauhukseen huomasi Jussi yoi-astian
tyhjäksi. Se oli jo liikaa. Hän
karjaisikin heti:
"Ellei tule särvintä pöytään, niin
'pitkämatkaiset' (silakat)- lentävät
pitkin seiniä! Noita silakoita saa vain
kuumalla kesälläkin syödä, vaikka il­man
niitäkin janottaa!"^
Täti otti moisestaj vaikkakaan se
ei luonnollisesti oUut hänen syynsä,
niin pahakseen, että päätti seuraava­na
aamuna lähteä koko talosta. Aa-niulla
hän keitti k^vm valmiiksi,
laski pannun pöydän päähän ja tuu­masi,
että kaatakoot itse kukin kup-peihinsa.
Niin lähti täti matkalle
kenellekään nntään puhumatta siskon­sa
luo, arvaten kyllä, että kyllä se
konstaapeli kintuilla on, mahdolli­sesti
saavuttaafcin ennenkuin hän eh­tii
matkansa päähän; -
Konstaapeli'^^ ei kuitenkaan tullut
|jeti. Siskokset ^ehtivät jutella yhtä
ja toista hengellisistäkin asioista.
Kummatkin olivat uskovaisia, yaik-
^ eri lahkolaisia.
Ei saanut täti nukutuksi yöllä. Aa­mulla
vähän nukahti, mutta paha uni
kuitenkin heti herätti.
^ Aamulla tuli konstaapeli^ astui si-koputtelematta.
Toivotti sen-tään
hyvää huomenta ja kysyi, oliko
® l ä Eevastiina Lditosta, sanoen .
^«tilMi Isämiän^i^^
^ s ä häntä. iUä sanoi olevan
Kirj. Katri Riksman "
ros tyttö sä DUillc tulet, ' • •[
-elon tietä kamsaln kuut,
tUm mä stdle laitan taiviian
kaikki esteet fieltäs' ro ivaan.
Jos mä laitan pesän pienen, soman,
sinne vienen kullan oman.
Olen sulle oikein hyvä,
onkan lempeni niin syvä.
Vuodet vierii, perhe karttuu,
isään, äitiin kuolet tarttuu.
Päivät ^tkät täytyy raataa,
et voileipää kylliks* saada.
Kotiin tulet, on sutta nälkä,
oot myös väsynyt ja märkä.
Kotona ei onni hymyyy
puute kaikkialla lymyy.
Alat syyttää vaimo parkaa,
jok* on rasitettu, arka.
"Suli* ei työtä, soitat suuta,
hyppäät kylää, et tee muuta.
'Työtä, tuskaa ompi mulla,
pesen, paikkaan, lapset lullaan.
Pienen palkkas* koetan jaata,
ett* vois elämämme taata**
"Tiedä akka, sua elättelen,
siksi myöskin stia komentelen!
Asias* on olla nöyrä, kiitollinen.
"Voi ukkopiirka, vankoiUtnen olet,
orhitovcriasi somit, polet.
Aina huokaat ikeen alla,
lisäeit tifskaa toista sortamalla.
Kun taas f yöttömäksi tulet-ja
työtä turlman haet, kulet,
silloifi 7niNä astun eteenj
rikkahilie siivoon, pesen.
Kotiin tulen, keitän, lapset hoidan
ja sua vielä lohdutella koitan.
Mitä sanot, jos silloin sua soimaan
siitä, miksei sulia voimaa?
Ajattele, niin huomaat kyllä,
ett* yhdess* pidämme me herrat yllä.
Siis tyhmää sortaa toista orjaa,
herrat siitä vain sadon korjaa.
Olen lastes* äiti, toverisi ikeen alla,
itseäsi sorrat muä sortamalla.
Rinnan astukaamme me yhteistyöhön,
muuten uuvumme nie sorron yöhön.
Silloin voimme yhteiskunnan luoda,
joss'ei puute enää tuskaa tuota,
yhteiskunnan, mi turvan takaa
ja_ onnen sorretuille jakaa.
Kasvaa uudet sukupolvet,
joille yhteiskunta avaa tiedon ovet, .
Siihen pyrkikäämme kaikin,
niin huollan sua—ja joskus sUittelen.**. työskennellen miehin, naisin!**
CUBAN KAUNOTAR
Tämän kauniin cubalaisen tytön,
Märta Rocafortin huhutaan olevan
kreivi Covadongan, Espanjan enti­sen
kruununprinssin uusi lemmitty.
Covadongan sanotaan y r i ttä v än ,
eroa entisestä vaimostaan.
kertoi konstaapelille tädm lähdön
syyt Minkäpä konstaapeli sille voi—
ei ainakaan sanonut voivansa, kun
tädiUä ja Nuutilan isännällä on vuo-sikontrahti,
niin takaism on tädm
mentävä Nuutilaan.
Hyvästellessään vieri kyynel täÄn
poskelle. Mitä liikkui hänen mieles­sään?
Kenties hävetti istua kniunun
kärryille, joilla kuskataan rikollisia...
K3rs3dn äidiltä, että miksi se kons­taapeli
niin pian tädin vei. Äiti sa­noi
vain, että minä en käsitä sitä,
mutta ei esivalta miekkaa hukkaan
kanna. Tämä antoikin minulle miet­timisen
aihetta. Miekan tiesin olevan
aseen. Suureksi tultuani en ainakaan
menisi Nuutilaan piiaksi, sillä siellä
se esivallan miekka voi olla pitkoja
v a r t e n . •
f I
{Kilpakiyjoitns)
: laRj:Trovi
SANNI oli kaksitoistavu<?Jia< \yttö,
laiha ja kalpea. Kuitenkin hän
näytti paljon nuorenunalta. Eikä ol­lut
ihmekään, sillä hän oli aliravittu.
Talvisin hänen oli aina kylnia heikois­sa
vaatteissaan. .
Sannin vanhemmat olivat köyhiä.
Hänen isänsä oli työtön. Perhe, jossa
vanhempien lisäksi oli 5 U«ta, asui
pienessä, ränsistyneessä m öki ssii kau­pungin
laidassa. Sannin oli autettava
äitiään koulusta tultuaan, silla äiti
kävi työssä joka päivä ja o\\ aina ko-vm
väsynyt kotiin päästyiiiin.
Koitti päivä, jolloin Sannin isä
pääsi työhön kaivokseen. Palkka ei
ollut suuri, mutta auttoi sekin. Mut­ta
tämäkään onni ei kestänyt kauan,
sillä parin kuukauden perästä sairas­tui
isä ja kuoli. Silloin kolme vanhin­ta
lasta otettiin kasvateiksi ja kaksi
nuorempaa äidin kanssa sai avustusta.
Sannin otti kasvatiksi eräs rikas,
keski-ikäinen rouva, jolla oli täysi­kasvuinen
tytär. Sannin täytyi teh*
dä talossa työtä lakkaamatta, aamus­ta
iltaan. Häntä käski emäntä, tytär
ja palvelijat. Palkakseen raadan­nastaan
sai Sanni t3rttären vanhoja
vaatteita ja rouvan nuhteet.
Eräänä päivänä, kun oli entis­tä
enemmän töitä, sanoi Sanni rou*
valle:
"Eivätkö palvelijat voisi auttaa mi­nua
enemmän, sillä olen hyvin väsy­nyt."
Siitäkös rouva suuttui!
"Sinä, senkin kakara!" kiricui hän.
"Kuka täällä on emäntä? Tämänkö
saan palkakseni, kun olen sinut hyvin
hoitanut ja ruokkinut?"
Sanni ei uskaltanut sanoa enempää,
mutta hän tiesi, että hänelle on tehty
vääryyttä. Hän päätti, että heti, kun
hän täyttää viistoista, niin häri läh­tee
talosta.
Sanni oli n5rt viisitoistavuotias nei­tonen.
Syntymäpäivänään hän jätti
kasvattiäitinsä talon. Ensin hän me­ni
tapaamaan veljiään ja sitten alkoi
etsiä työtä. Se ei ollutkaan helppoa,
saada työtä ilman suosituksia. Ol­tuaan
lopulta aivan nälkäkuoleman
partaalla, sai hän työpaikan, vaikka­kin
hyvin kurjalla palkalla. Palkka
oli huono ja työtä paljon. Sannia jo
melkein kadutti, että oli jättänyt kas­vattiäitinsä
. . .
Talossa oli toinenkin piika, nimel­tään
Mari, reipas ja iloinen tyttö.
Eräänä "piikapäivänä" Mari valmis­tui
lähtemään ulos. Hän huomasi
Sannin surulliset silmät.
"Mikä Sannia vaivaa, etkö mene
ulos tänään?" kysyi Mari.
"En tiedä,. minne menism", vastasi
Sanni.
"Lähde minun kanssani tansseihin
työväentalolle."
"Sinä olet niin hyvä, Mari."
Sanni ja Mari lähtivät tansseihin.
Sannille se olikin onneksi, sillä siellä
hän tapasi Jackm
Vuosia on kulunut siitä, kun Sanni
ja Jack tapasivat toisensa ensi kerran.
He ovat nyt naimisissa ja heillä on
kaksi lasta. Sanni on onnellinen, huo­limatta
siitä, että hänellä ovat samat
huolet kuin muillakin työläisäideillä;
Monasti on Sanni kertonut lapsil­leen
elämänsä tarinan ja neuvonut
heille tien, mitä kulkien he voivat jos­kus
tulla ohneUisiksi ja välttää ne
kärsimykset, mitkä niin monet työ-läisäidit
ja -isät saavat kokea.