Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 5, 1944

              m
mm
mmm
i
w$mmm
Sivu 2
LAUANTAINA, HELMIKUUN 5 PÄIVÄNÄ 19
i i i i i
mkm ,
m i i
mm
ms mm
Sir'
i i
m m
M m
IS
mm
m
^6:
I -ii'
; 14
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and piinted by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Post Office Dept..
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
1 vk. .........$2.00
6 kk. 1.10
3. kk. .60
Yhdysvaltoihin:
1 vk. ..........^..-•$2.50
6 kk. . . . . . . . . . . . . V . . : . . . . .1.40
Suomeen ja miinalle dlkomaille:
1 vk. $3X)0
6'l^lc* »«••*•••'*••••••••••-•"
Lieldci ilmestyy jokaisen viikon lau­antaina
12-sivuiseöa, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil-
• ta.' .•• . • "
Asiamiehille myölinnetään 20 prosen­tin
palkldo.
p^ytftkää asiaihiesvälineitä jo tä­nään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
40 isehttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1 »00. Ahn
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
50;senttiä Jokiselta mulstovärsyitä tai
Kiltosläuseelta. Erikoisliinnat pysyvistä
• ilmoituksista. Tiläpälsilmoittaijien on
lähetettävä ihäfcöu etukätöen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan ni­meen:
Vapaiis Publ^hing Company
Limited!'' •-; ; '
• Kustsintaja jÄ-^iadhajar^
Ushing:<3ompanr=IiiäJ4ted, 100^102 Ehn
Street West; \Öudhuiy,Ont3H^^^
Tbhnittaja A. Päiviö .
liekkiin aijotiit kirjoitukset osoi­tettava:
Pikkupakinaa Uk-koslahden
i!ä«ttiä!ta
Halloo, tuttavat ja ystävät! Vie­läkö
te minua muistattekaan? Siitä­hän
onkin jo kulunut pitkästi aikaa
kun viimeksi tavattiin. Aivan on mi­nulla
jo ikävä ollut. Oh niin kiiret­tä
touhua mihullakin. Mutta nyt tu­li,
mistä lie tullut, aikaa istahtaa pa-
. kinoimaan hetkeksi. i "
Niin — se on sitten kuhiftiälKsta
täisä eläniässä, ettiei ittikaän miene
niinkuin toivoo. Se on kai: syideh Ja
seurausten kirous, tai läki. Mikä lie.
Esimerkiksi minä en ole vieläkään
saanut arpavoittoa, jola dOTJosku
toivonut, enkä sitä kauhista kesahu-viiaa
vehevalkämcMneeh saunoi­neen,
'.ijikääötoa,^:^ Oh
Vain iöhtisk t^ni, silkahpärsimiset,
astiäii^utf' jonkun
' kaihilta s^
teiihäh^^a ei isiil^^ pal­jaita
rafeä~ väin. ^ Ja tuota pataa jos
e f k i ^ ^ eihäc^liävvoi^k^^ ^
tää: ; Jä'kUka ne:r^
kaan pital^^^^^ vain titisia
Terveiset suuren
mäen syrjästä
Liekin, toimittajalle ja sen suurelle
lukijakunnalle joka kolkkaan, vaikka­pa
nimeltäni outo lienen. Niin, tääl­lä
mäenrinteellä, Duluthissa, eletään
ja ollaan kuten yleensä. Tämä aika
antaa enemmän surua kuin iloa, var­sinkin
niille, joiden lapset, vaikka ul­jaasti
kyllä, ovat joutimefet sinne mil­joonaisten
joukkoon.
Muutenkin tämä aika on omituisen
yllätyksellistä, luontokin kai on vä­hän
hermostunut. Me tämän kyl­mäksi
ja lumiseksi tunnetun Minneso­tan
ihmiset suurelta osalta olemme
syntyne^ -ja kasvaneet pakkasen
paukkeessa^ ja nyt tämä talvi narraa,
eittei se olekaan eikä se tulekaan.
Pöly nousee tieltä autolla huristaes­sa.^
Ja^ nuoret tyttöset>fetiU^
jaitJ säärin kesäiiseiiroöti^
saisi.
.4
Suabury; Ont.
llyvin alkoi tämäkin Liekin puosi.'
Tilaajamäärii kohosi ensimmäisen
kimkattden aikana 83. Kiitos kaikille
niille lehtemme ystäville, jotka: ovat
auttaneet tätä asiaa eteenpäin, niin,
ja tulevat varmaan: auttapiaan.e^^^
leenkin. s . . •..
Mutta Wiiän inyt su
kinoida ensinkään. Ajatiedkäalian,
kun tässä olin dikeiii pirteällä tuulel-la:
i-:jg.^kaip3sitf teitä> harvat' ystävät,
tulemaan «tänne mökkiini. Siivosin-joka
nurkan,' ostiii^ keekin ja kermaa,
jarodotin ja odotin.^ TMcöotj^ n^
kertakin näkevät-käiken kunnossa mi­nullakin.
Aivan sydämeni kihisi odo­tuksesta.
.Tulkoot, nyt näkeväty ettei
,meillsifcään^.n3pi}Ja; p^^j^:^^ Mutta
ei
Siellä täällä yli maan Sitomalaisen
Järjestön haalien ovet näyttää avau­tuvan;
toiset jo avautuneet]^ t.oiset a-vauiumassa.
Monien pidätettyjen
vuosien jälkeen alkajaisiksi juhUtaan
ja pidetään kokouksia toiminnan jär­jestämiseksi.
Innostusta on ilmassa.
.Eikä ihmekään, sillä olihan tämän
järjestön jäsenet, eikä. vain jäsenet,
muta vielä suurempi joukko myötä­mielisiä,
tottuneet noilla haaleilla il­tojaan
kuluttamaan, niissä tapaamaan
ihmisiä, jotka ymmärtävät toisiaan,
sieltä löytymään seurielämän ilonsa,
taideUautiMonia, keJuttävät keskus­telunsa
ja aatteeltisey kosketuksensa.
Epäilemättä tämä innostus näyt­täytyy
heddmiiliisenT toimirttäfia e-teenpain^
eikä vain suppeana seura-toiimntana,
vaan laajemmassa merki­tyksessä:
sieltä vuotaa voimaa yhtei­siin
sota ponnistiiksiinkin: Sitä osoit­taa
esim. Sudbury n osaston se pää­tös,
millä johtokunta velvoitettiin ot­tamaan
yhteys paikallisen verenlah-joitmkUnikan
kanssa, osallistuaksem-me
verenlahjoituskampanjaan ja saa­daksemme
kaikki paikkakunnan suo­malaiset
siihen yhtymään. Tämä on
seiitapaisen toiminnan vain yksi, vaik­kakin
thä hetkellä tärkeä osa. Sel­laista
tietysti tulee aina eri muodois­saan
jatkumaan, niin nyt sodan, kuin
sitten rauhankin aikana. —.4P.
• Vaan annasr^Ua, kun jonakin päi­vänä
ajattelen: Ölkobn nyt huomi- '
seen tuo siivoaminen ja nuoleminen,
mikä tuota aina viitsii, i^aadan vii­meisen
kermatipan kahviini enkä viit­si
mennä; ostamaan — olkoon; saahan
sitä aamulla taas maitömieheltä; Ree-krkin
on kaikki, mutta olkoon, haen
huomenna. Silloin te ystävät tulette
overi täydeltä ja minä olen vähän hä­milläni
ja koetan puhua ropottaa jos
jotakin tilanteen sotkemiseksi. Tu-leii
sirriä jotain maininneeksi puutteis­ta,
kuten viimeinkin, jolloin eräs teis­tä
huomautti: "Talo elää tavallaan,
vieras tulee ajallaan."
. l^ittiräyttäa.tulevan.
säni^tU^käiÄ Mifcsr h« eivät tule
silMn "kun ob ka^äii kimnossa ja
Heitä odötsm.-En 3mimäcrä.
Nöi Hyvä näinkin, kunhan tulitte.
Miirä kun luulin että nainut on jo ai-listäi
^äniäri ja KU(^Äfi^
nen l i ^ k i loimuaa rauhaa ja rakkaut­ta,
toinen kuolemaa jäkiirfutittä. Voi,
mit^ kaunis
röö&aultalöimöava
fcaikiii tahtoisimme s«n-ioimögsal^^
miÖBä. KysykSSki^^
miksf sitten pataa tuöliauiiua' tuotta­va
ii^i/jös^^^ itöd<eiköte:]feaikitt ra­kastamme
tUötaie^Histä?^; .
sSluttä ptauitaanp* yafap
Lieikista, jörika myÖs hyvin tunnem­me,
sillä Saamme sen tänne joka per­jantai.--
VTärtäfi^kirj^ sen
i ^ t a ^ köH^ie^^ä^ • ^:attta^
-jälteen edös jönkUn yirkikyksen- ja
niinsanöakseniunhöTtUkiseö hetken.
; Tekisi mieieniEittää t Liekin
lukijoille kysymyksen eli kysymyk­siä,
joista voitaisiin keskustella:
Mikä liekki meitä- nyt tänä aikana
kuluttaa?'
Mikä sytyttää ja mikä'sammuttaa?
Mikä liekki itsekussakin ihmisessä
kirjoitushetkellään tuntuu olevan voi­makkain?
Noihin kysymyksiin voi sisällyttää
parhainta itsestään, luullakseni.
HILDA L. S.
——— • ^ ; :
koja. ystäväni Unhoittaneet, niin. hyl­jätyksi
olen . joskys tuntenut; itseni.
Kiitos sitten vain fkäynnistä j a käy­kää
vastakin.
Monin-terveisin —
ULLA.
_ Meidän lady
'^0/ Aijaijai! Oof Voi voi voir^
kuulen] liikutusta keittiöstä.
''Jus-siii — tule pian f"
Riennän silmät pyöreänä paik(tii{\
ja meidän lady isttm' lattialla paljuko
jalkaansa pidellen, '
"Mikä hätänä?"
"Ampiainen pisti!"
".Ampiainen? Älä nyt. Eihän ti.
vella ole ampiaisia."
"Oli se, eli joku muu elukka,''
"Lude varmaan." - -
"Viisasteletko siinä! Katso nyt,
se on ja punainen ja kova, se rupeaa
ajettumaan. Uuuu!"
Minct kumarrun alas ja katson jn
kUtson sievää valkoista jalkaa enU
näe mitään.
"En minä näe siinä mitään vikaa,
en totisesti. Mutta annas kun ham
isonnuslasin** Meillä on näet selhi-nen,
pieni mutta hyvää tekoa,
"Kyllä olet kun et näe, vaikka m-'
nakin sen näen tänne asti! Mutta kt
se sitten" . .
U^ienison^uslasin ja alan sihtaiUi
Jaei^ösfal^e^^ hyvin pih
^iitnej(j^-^ kuin itei^m-
;^ö>/e//a . ^ r ^ ^ luikatfu. /s
minä seiiian. ladylle huomioni, multi
vdkm(tUn,~ettäJmei ole, ei voiolk
vaarallinen.
alpurin elämä
Iloitse tgisen onnesta, niin kestät
helpommin omat surusi.
* * *
Mies lm Itse elämänsä — sano­taan.
Useimmiten sen kuitenkin luo
— nainen.
. *^ *' • *
Useimmat niistä, jotka eivät mil­loinkaan
ole tehneet mitään .pahaa,
eivät ole tehneet myöskään mitään
hvvää.
MERKILLINEN KIRJE
Vuosi oli vierähtänyt kylpyläkau­pungissa.
Lumeton oli talvi ollut,
Tomen sellainen Valpurin elämässä.
Hän väliin antoi aatoksensa harhailla
pohjolaan talvikuukausina ja muis­teli
menneitä hauskoja hiihtomatkoja.
Joskus täälläkin lunta satoi, mutta se
ei kestänyt kauan maassa, vaan suli
r>ois. Suomenlahdelta kävi talvisin
kostea, kylmä, luihin ja ytimiin tun­keutuva
tuuli. Lämpömittari ei o-soittanut
kylmää numeroissa, mutta
silti tuntui kylmemiiiältä ulkosalla
kuin kotiseudun puhuripakkasessa.
Nyt oltiin jälleen kesässä. Kylpy­löissä
vilisi kirjavaa väkeä tavallis­ta
runsaammin muta-, hiekka-, savi-ja
auringonkylpyjä ottaen ja toiset
vain aikaansa tappaen. Kuulipa sil­loin
tällöin englantiakin puhuttavan.
Puistossa oli^äiyämilMijb^ iltakon­sertteja:
ja j p ^ Ö p f t^
set taifösit: A^^p^i j a ^ ^^
joskus kävi pyörähtelemässä.
He olivat jo tottuneet elämäänsä
siellä ja tunsivat kuin ''tasaantuneen­sa".
Tuona kesänä rakennettiin kau­punkiin
uutta suomalaista työväen­taloa.
Suomalaisia oli tullut paikka­kunnalle
runsaammin, ja kun väkilu­ku
kasvaa, niin myöskin vaatimukset
sen mukaan. -jSieliä oli vanha ruot­salainen
työväentalo; mutta suoma­lainen
väestö kaipasi ^mka toimipaik­kaa.
Kaupungin laitaan se rakennet­tiin.
(Jatkoa 6:ila sivulla)
"Niin sinä aina sanot, et
vaikka minä tuhjoutuisin!" moifUU'
tee rakas laclym itkua tehden. Mmi
löhduttden j^^^^ niin km-nopuheliaasti
kuin voin ja ennen pii­kaa
ladyni nousee varovasti ylös, tun^
nustelee ypipikh jda astua, astuu,
kävelee toiseen huoneeseen ja mihm-iin
perästä hiht ei enää muista ampi­aisen
pistoa, vaan juttelee naapurin'
misiksen uudesta turkista, jokiin
niiit fmuniSf^iinihänä että! .
Muistan siinä vUmekesdisentöä^-
sen ampiaisen piston tuohon satnm
kauniiseen sääreen, vaikka valian)-
lemmäksi kuin tämä viimeinen. Se U-pahtui
uimarannalla pensaan varjossa;,
ja se oli saada koko uimarantayleisU
paniikin valtaan, sillä ladyni epB
sitä käärmeen.eikä ampiaisen pisiM
ja luuli kuolevansa. Olin väliMä jou­tua
tilaamaan ambulanssiin, 0^<^
huolelUsct föimenpiteeni, kauhopuh-
• liaisuuteni. ja vdkuutukseni siinsin
auttoivat niin pitkälle, että oHmk
puolen tunnin sisällä naurusuussiim'
nossa tansseihin,
Ta monia muuta tapaiisMm-fan.
Kerran Hän oU lukenut MB<y
taudin oireista Ja saanut sen heti
^^Tiissiitr Se'm^^^ läitk-A
• "Älahoti^i, et sinussa mitSän^:
kad ole. 'Etisinä yski, ei sintiltä f^
limaa, etkU sinä ole keuhkothutiun
näköinen, f erve kuin pukki", f«^'^
vakiiiittn. , -
"NUnsinaJ-aitia sanot. Vuuul^
na tunneh it^ni niin heikcfksi ja^^
han oh keuHk&tmdin merkki",
ti ladyki ja. alipa siinä ja siinä i^K
hän pääsi omin •ootrhin sänkyyn.
Viidentoista minuutin kuluttua ha[
oli siitäkin parantumit, kun naf-rin
misis tiäi huoMatlttamaan
sonille paarteihin lähdöstä.
Eilettäin\hän oli lukenut jostdt^^
magasiinista syövästä ja oli kotiat^,
Iitani kalpealta säHgyssä vaikertelt'
massa.
"fussiii! Jussiin Voi rakas! Mhm^
sa on syövän alku!"
"Ole hopsimättäl^ ...
" "Katsohan tuonne niskaan. Sm
on suiiri ja kova pahka — oikein
va ja suuri. Katso ja koeta!" . ,
"Eihän tuo ole kuin hyvin ff
näppy, joita saattaa olla kenessä
hansa ja missä tahansa ja katoäf.
samalla tavalta kuin ovat tuUccth«-
"Niin sinä aina sanot ..."