Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 5, 1944

              Pappilan pellon aifjan taa pysäh­tyi
poika. Siinä l?a3voi inonta suur­ta
Jykeväok$aista;l«)ivua, Yhteen nois
ta kiipesi poika kissan nopeudella.
Heittäen lankakerän yhden oksan yli
maahan ja vieden Jangan pään muka­naan
alas riensi hän toiselle puolen
aitaa. TäUä ^Mlin oli tyttö kerennyt
nereisen puun jykevälle pksallei .Hän
näki sieltä kuinka poika Ikiinnitti
kellon langan i»äbäiirj> ripusti SOT
sitten pajupensaaseen, että pieninkin
nykäys lai>gan-tois^ päästä s^si
kellon kilahtatnaaji.
Sitten hän pinkasi taas tuon kerän
luo, ottaen sen mukaansa meni hän
\'a3takkaiseen suHi^taan j"a "uudisti
tempun, niin ^, että kellojen väliä oli
noin parisataa n^etiiä
Kun koko-pappilafi kartano lepä^
pimeyden vallassa, pilkahti pieni valo
A-astakkaisen metsän, reunasta. Sa­massa
kilahti myös vasikap k^Uo lä­heisessä
pajussa Viijon nykäisystä.
Kului-vain jokiiJietki, kun suuri
Kun puolukat olivat tulleet punai- kun hän näki ensikerran.veljensä
sarvat serkiri^et tehdä pitkiä ensikerran äidin hautajaisten jälkeen;
marjamatk^a Haukkavuorelle, missä Carlista oli kehittynyt" tällä ajalla iTi^TV!"^'"^ Aamulla sai- aika mies; solakka ja pitkä, mutta
vat he tuohikontm ja tuokkoset ja heU ensi näkemältä Asta huomasi hä-paivan^
evaat mukaan. lUalla he pala- nen kats^ssaan kärsineen ieiman. . . . . . . ^
sivat kontit täynnä punaisia puolu- Vasta myöhemmin, kun he^olivatkah- «"»^Qn ja Viisas h^ra 4stui>yvissä K-
^""^ denkesken, kertoi veli siihen svyn. I^sofisissa mietteis^ pienen virran
Mutta eräänä tuollaisena iltana, , KUm he istuivat Astan pienessä ^ " ^ ^ kalasteli, kaksi prinssi
kun he palasivat marjasta, näkivät he huoneessa keskustellen, kysyi C ^ l törkeas)^c*yistä asiaMestä tu<
jo kaukaa että pihassa seisoi kesti- yhtäkkiä: li häncm^luokseen ja pyysi\^t hän
FilDsof in valinta
Ndjänndlä vuosisadalla e. Kr. eli
loistava kiinalamen kirjailija ja filo­sofi
Chuapg^Tzu..
Eräänä psi\i!nä kun tämä vaati.
kievarin ajoneuvot.
*<Kiikas meille,oh noin kestikieva- nämä viisi Pimeistä vuotta?"
rin kyydillä tullut?'^-arvain- Teffi «Mistä olisin saaptit tietää niistä?
kuruhftaeu portista sisään. TLTteliai- Ethän vastannit kirjeisiini,. vaikka"
suus vei pois. väsymyksen, jota hän- kirjoitin monta kertaa."
kin QU jo loppumalla tuntenut. . "En saanyt simiUa yhtään kirjettä
•Kun Asta ehti kuistille, tiesi hän sen jälkeen, kup isoäiti vienaili iuo-kuka
vieras.oli. Se oli i«>äiti :Kam- nasi. Luulen että i»än piti ne siksi,
sen, ja Jiäntä aivan pelotti astuaxsi-sälle
kuullessaan -isoäidin äänen.
"Tuollainen konttokerjäläinenkö
minun poikani tyttärestäontehtykin?
Nuo kauheat vaatteet. Oli sentään
"Oletko tiennyt ,missä oiep-ollut 'koi1;eaTarvoiseii , toimen
ma^um^an hallitHlMessa. He vakuut-
::tiVa^;.että^iätt::^^
mam^
!ä c^jj^ l i j ^
kuiri l ^ n ^
näplollaän heid^
p ä ä ^ kääi^^
kuuiltit, että"Ä^^
k<>im?fj'
me tuhatta viiotta. jsi että prinssi pi­tää
tätä Jul^ikohnaa^ huQl^ia:ärkkuun
mihin piip joutuiwig^, sapoi Cad^to-kerana.
^
'^iilä aikaa^^up isoäiti QU^
. ^ « » « x katsomassa, piin minä Helsingissä.
onni että tulin ajoissa katsomaan — Jo.noin nuocena olip oppinut pelaa- suljettuna, esivanhempiensa 4emppe-kaikki
entinen hyvä opetus olisi men- maan uhkapeliä. Kaikki nuo -hienos- alttariUa. Olisiko täniä kilpikon­na
mieluummin kuollut; ja jätteensä
pyhänä pidetty^ tm
luummiri;elä^^^^^^
lätnmikössa?" - ; • • ' - "
"Sie pHsi Äwd
le9^eisirhijj4aÄ * kakslltottiä V ^
taa yiteen ääne^^^
C5|uapg T;2Ury
nuUa; pU hyopp Qi^ii ja menetii&in^^^^^^^t^^^ mudassa.",
kaikki samana yönä; ;. , .," V ; ' ^ ' •
musta koira juoksi pensaan luo, mut­ta
samalla JUlabtikin Jcello- toisessa nyt pian hukkaan. Vienkin hänet ton nulikat tekivät nim. Niinpä *sil-pensaassa.
Tuota kilahtelua jatkui, heti mukanani kaupungin kouluun!" loinkin-pelasin kaikki rahani, sillä olin
Musti ryntäsi aina fcieli-pitkalE pen- '*Siitä saa päättää tyttö itse. Minä oppinut saamaan isoäidiltä min pal-saasta
toiselle^ keukiämät4Ä tarkasi .enhalua pitää häntä vasten ^tahtoaan, Jon kuip taivitsin. Mutta täll^er-taa
jälkimäistä kun kello/'kalahti jo mutta, jos, hän haluaa <>Ha täällä, saa taa en voinutkaan turvautua häneen,
taas edellisessä. hä» «rfla, jos taas häötä mieUyttää siksipä lain^^
Tuota touhua jatkui.. Musti juok kaupungin ^kpulu, saa hän tulla tei- .. sain, toivoen että voittaisin -ja saisin
si läähättäen pensaalta toiselle, eikä dä» ^mukana 5inne", sanoi täti Elvii- maksaa velkani takaisin* Mutta mi-huomannut
ojienkaan'; j^^^^ ra päättävästi,
riensi kiireesti aitaP'ovesta sisään (ä- "Mitä lapsi voi fmättää", tuhahti
m^n vahtipäikan^yli, isoäiti vihaisena. Hän tiesi^ että
Taas pilkat! valo aitan viptti-ik- Asta ei tulisi hänen mukaansa omasta
kunassas ja kellojen kilinä taukosi tahdostaan. "Jiuuliaettä olisit kyllin
sillä hetkellä/; Asta a ^ järkevä näkejpä^m, että tyttö kuuluu
merkin. eri luokkaan. Kuinka tällaisissa olo-
Musti riensi aitan pprraskivelle suhteissa voidaan kasvattaa mallifcel-maata
niinkuin ennenkin; tosin kpvin poisesti lasta." Ja ylpeä vieras kat-väsyneenä
ja'läähättäen. Mutta Vii- sahti faalvdjsuvasti ympärilleen,
jo istuskeli edelleen puun oksalla. "Suokaa antedcsiisc»iti, mutta mi­nä
jään mieluummin tänne", sanoi
Asta.
"Niin, en voi viedä sinua, ilman
Kuinka kauan mahtoikaan tämä seik­kailu
kestää? ajatteli Asta. Oliko
hän sittenkin, ollut liian utelias? Mut­ta
kun oli jybtynyt Vjadcoilemaan,
niin se täytyi suorittaa loppuun.
Tuli taas •vaihtelua yksitoikkoiseen
odotukseen, kun pappilan takaovi
avautui ja rovasti astui valkoisessa
Kerroin tästä eräälle tuttavalleni,
jolla näytti olevan aina määrpmättö-mät
summat rahaa. Hän tiesi kuinka
sitä helposti saatiin. En tiennyt että
tuo mies kuului Helsingin sakilaisiin,
olin tutustunut häneen vain pelipöy­dissä.
Hän lupasikin auttaa minua
seuraavana iltana, jos tulen määrät­tyyn
paikkaan Kaivppuistossa.
Tietysti menin häntä tapaamaan.
Hän antoi minulle taskuaseen ja naa­marin.
Minua alkoi tuo homn» jo
tätisi lupaa,.mutta luo^t^^^ peloittaa, mutta en voinut enää pe-olisi.
oUut.kyllin järkevä nähd^een räytyä.
mikä olisi sinulle itsellesi paras", sa­noi
vanha rouva pistävästi.
"X^ti Elviira tietää parhaiten mi-yöpaidassaanL
ulps. Heti hän asteli - kä-niinplle onparas, ja luulenpa että
aitan rappukiven luo, missä Musti
kaikessa rauhassa l<g)äsi. Tyttö näki
Noin puolenyön aikaan murtaudut­tiin
; sitten erääseen kultasepän liik­keeseen.
, JMies näytti olevankin te­kijä
alallaan. Hän avasi kassakaapin
LONTOON SUMU on sananpar­tena,
mpttä tammik, 15 ja 16 päivänä
siellä on -Qllut, aivan ennätyssumu.
Sumu on pllut kilin vihreää höyryä,
joka on tunkeutunut asuinhuoneisiin­kin
ja jota pn ollut vaikea hengittää.
Kaikki liikefine pysähtynyt täydelli­sesti,
junat myöhästyneet sen takia
useita tunteja ja .kaksi junaa tör-mäiinyt
yhteen, jolloin 9 ihmistä kuol­lut
ja. 30 Ipukka^tunut. Lontpolai.-
set sanovat sumun olleen todella sei-.
laista kuin piisi kävellys "papusopas-sa'*.
Tiedonantpministeriössä työsjsä
olevat henkilötkin . kertoivat eksy­neensä
pienellä torilla, jonka yli he
yrjttivät mennä.
kirkkaassa kuutamoissa kuinka ukko
taputti sitä'ja kuuli tämän sanovan:
•Hyvä vanha veikko." ÄÄittarovasti
parka ei tiennyt, että: tytöt hänen
mentyään nauroivat makeasti rovas­tin
lujalle luottamukselle koiraansa.
Tytöt näet tiesivät tuon jokaöisen
tarkastusmatkan, 'jPnka rovasti teki.
Kului taas jnoip-puolituntia yksi­toikkoisessa
odotuksessa, mutta ty­töstä
se tuntui kpkonaiseJta.iäisyy4el-tä.
Hän oli jo menettämäisillään
toiv<Misa päästä kpko yönä nukku­maan,
kun tup toivottu valonpilkali*
<ius ilmesjtyi taas ilckupaan, samalla
kHahti taas vasik^kello ja Musti. oli
pienen ajan sisällä kilpajuoksussaan
pensaiden väUllä,aijja siihen asti kun
pieni valonvälähdysiirpaisi että vie­raat
olivat poistiippet. - I^usti pääsi
lepoon, jonka se kyllä:flyt ansaitsikin.
Kun Viljo oli saaput.otetuksi kel-ht
varovasti kielistä kiinni pitäen ja
nopeasti takkien, ne täyteen heiniä
lähti hän hiipien kiertämään siihen
suuntaan jonne oli ivAhnyi JFuuson me-iievän.
Astan ei tehnyt enää mieli
Seurata poikaa> vaan -kun arveli tä-n--
än olevan kyllin kaukana hänestä,
'äkeutui hänkin varovasti alas ja ki­hisi
kotiin vppteelleen. .
Mutta seuraavap .päivänä, kun Vil-näytti
hänelle uutta" kiiltävää link-
Jveistä, tiesi hän kuinka se oli saa-
Se oli palkka viimeöisestä var-
'3sta. .'. '_"['...
hänellä op järkeä enempi kuin koko kuin jos se kuuluisi hänen jpkapäiväi-
Ramsenin suvulla yhteensä", vastasi siin tehtäviinsä. .
tyttö vihasta punaisena. Isoäiti pii Minä olm vahdissa ovella. Juuri
loukannut tätiä, jota tyttö piti esi- kun meidän prti paeta ulos ikkunasta.
CANADAN kuninkaallinen ratsu-poliisilaitos
järjestettiin v. 1573. Sen
nimi oli,ensin North,VVestMounted
Police.
merkkinään äidin jälkeen.
"No niin, minun täytyy lähteä,
että ehdin kestikievariin yöksi", sa-npi
rouva nousten pöydästä. "Toi­von
ettet kadu valintaasi Astrid!" ja
hän purjehti majesteettisesti ulos
ovesta^ ulkona odottaviin kestikievarin
ajoneuvoihin.
• . * * • *
Tuon vierailun tulok^na oli se, et­tä-
Carlm kirjeet lakkasivat tulemasta
Astalle. Ne olivatkin ainoa lenkki
joka yhdisti heitä ja tyttö ikävöi noi­ta
pieniä kirjelappusia, joita hän oli
vaihtanut veljensä kanssa. Hän kir­joitti
monta kirjettä saamatta vas­tausta
niihin. Viimein palautettiin
hänen kirjeensä takaisin. Siitä epäili
hän että Carl oli muutettu toiseen
kouluun, jppka osoitetta hän ei tien­nyt.
Näin vieraantui sisko kokonaan
veljestään.,
Syksyllä meni Asta kylän kansa­kouluun
lopettamaan sen, minkä oli
alkanut pääkaupungin koulussa. Su­rukin
alkoi vähitellen unohtua, sillä
elämä vei häntä kuin virran mukana
eteenikin. Talvi kului hupaisesti
luistellessa ja hiihdeUessä, koulutöi­den
välissä ja ennenkuin hän huoma-sikaan
oli taas tullut kevät ja kesä.
* * *
Näin kuhii viisi vuotta. Astasta pli
tullut kaunisneitpnen. Hän oli juu­ri
täyttänyt kahdeksantoista vuolta.
avautuikin ovi äkkiä minun takana­ni.
Ojensin aseen kohti sisäänastu-vaa
poliisia, mutta eh . voinutkaan
ampua oiiinkuin toverini oli käskenyt
tehdä. Sisäänastuva poliisi vangitsi
minut, mutta tuo toinen pääsi kal­leuksien
kanssa pakoon sillä aikaa
kun minua kovisteltiin. En vpinut
edes sanoa kuka toverini pii, sillä en
tiennyt hänen nimeään itsekään.
Kaikki kutsuivat häntä vain J^Viipu-rin
herraksi", ja sillä nimellä minäkin
hänet tunsin.
Olin alaMinen ja siksi jouduinkin
kasvatuslaitokseen, josta ej edes iso-
TRI PRATTIN ilmoituksen mu­kaan
kestävät Yhdysvaltain lupnnon-öljyvarastotvielä,
100 vuotta .
yupSISATQJA siUen maalasivat.
kiinalaiset,naiset kynsiinsä nimiä tai
eläinten kuvia,
tekemään Canadassa?"
"En tiedä, minulla ei ole mihinkään
kokemusta, mutta kyllä kai siellä sit­ten.
liäkee. Mutta nyt minun täytyy
mennä nukkumaan. IB^ipmenna pää­tämme
paremmin, kim olet ehtinyt a-äidin
rahat voineet pelastaa minua u- jatella asiaa.!' Näin sanoen, poistui
los.
Näiden viiden vuodea aikana kuo­li
isoäiti. Hänen "miljoonansa" oli­vat
huvenneet, en tiedä mihin.
vain kahdeksan tuhatta markkaa oli
jäänyt minun osakseni, kun kirjat
tarkastettiin. , Sain tuon summan
kaksi kuukautta sitten ja päätin sillä
matkustaa Canadaan. Alan siellä uu-
Carl huoneesta. .
Asta . istui ^uan miettien asiaa
puoleen ja toiseen. Tuo. läpnen kul-tala
kangasteli niin oudosti hänen
mielessään, ja toinen puoli oli — jos
hän halusi pitää veljestään kiinni.
niin hänen täytyi seurata tätä Cana-daan.
Siinä ei ollut valinnan varaa.
Seuraavana aamuna'hän kysyi tä-destaan
ja jos sinä sisko haluat tulla- diltä täniän mielipidettä ja hän tun-mukaan,
niin maksan" sinunkin kyy- tui olevan kovin, myötämielinen, oli-tisi.
sinne. En voi katsoa tuttavia sil­miin
kaiken tämän jälkeen. Eikä
kukaan halua edes tuntea min^a,.jos
tapaavatkin kadulla", lopetti Carl
katkerana. • , . \
''Niin, en tiedä näin äkkiä. Koe­tan
ajatella asiaa", vastasi tyttö epä­röiden.
"Mutta; mitä aiot ruveta
han hänellä myös i ^ Canadassa,^ sik­sipä
hän ehdottikin että he. menisiyät
ensin tämän liio. Tulisivat tämän
kautta ensin tuntemaan.piaan tapoja.
Hän lupasikin ilmoittaa tälle sisa­rusten
saapumisesta. ajallaan. Ja
asia oli päätetty.
. Jatkuu.'