1944-02-05-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Pappilan pellon aifjan taa pysähtyi poika. Siinä l?a3voi inonta suurta Jykeväok$aista;l«)ivua, Yhteen nois ta kiipesi poika kissan nopeudella. Heittäen lankakerän yhden oksan yli maahan ja vieden Jangan pään mukanaan alas riensi hän toiselle puolen aitaa. TäUä ^Mlin oli tyttö kerennyt nereisen puun jykevälle pksallei .Hän näki sieltä kuinka poika Ikiinnitti kellon langan i»äbäiirj> ripusti SOT sitten pajupensaaseen, että pieninkin nykäys lai>gan-tois^ päästä s^si kellon kilahtatnaaji. Sitten hän pinkasi taas tuon kerän luo, ottaen sen mukaansa meni hän \'a3takkaiseen suHi^taan j"a "uudisti tempun, niin ^, että kellojen väliä oli noin parisataa n^etiiä Kun koko-pappilafi kartano lepä^ pimeyden vallassa, pilkahti pieni valo A-astakkaisen metsän, reunasta. Samassa kilahti myös vasikap k^Uo läheisessä pajussa Viijon nykäisystä. Kului-vain jokiiJietki, kun suuri Kun puolukat olivat tulleet punai- kun hän näki ensikerran.veljensä sarvat serkiri^et tehdä pitkiä ensikerran äidin hautajaisten jälkeen; marjamatk^a Haukkavuorelle, missä Carlista oli kehittynyt" tällä ajalla iTi^TV!"^'"^ Aamulla sai- aika mies; solakka ja pitkä, mutta vat he tuohikontm ja tuokkoset ja heU ensi näkemältä Asta huomasi hä-paivan^ evaat mukaan. lUalla he pala- nen kats^ssaan kärsineen ieiman. . . . . . . ^ sivat kontit täynnä punaisia puolu- Vasta myöhemmin, kun he^olivatkah- «"»^Qn ja Viisas h^ra 4stui>yvissä K- ^""^ denkesken, kertoi veli siihen svyn. I^sofisissa mietteis^ pienen virran Mutta eräänä tuollaisena iltana, , KUm he istuivat Astan pienessä ^ " ^ ^ kalasteli, kaksi prinssi kun he palasivat marjasta, näkivät he huoneessa keskustellen, kysyi C ^ l törkeas)^c*yistä asiaMestä tu< jo kaukaa että pihassa seisoi kesti- yhtäkkiä: li häncm^luokseen ja pyysi\^t hän FilDsof in valinta Ndjänndlä vuosisadalla e. Kr. eli loistava kiinalamen kirjailija ja filosofi Chuapg^Tzu.. Eräänä psi\i!nä kun tämä vaati. kievarin ajoneuvot. *<Kiikas meille,oh noin kestikieva- nämä viisi Pimeistä vuotta?" rin kyydillä tullut?'^-arvain- Teffi «Mistä olisin saaptit tietää niistä? kuruhftaeu portista sisään. TLTteliai- Ethän vastannit kirjeisiini,. vaikka" suus vei pois. väsymyksen, jota hän- kirjoitin monta kertaa." kin QU jo loppumalla tuntenut. . "En saanyt simiUa yhtään kirjettä •Kun Asta ehti kuistille, tiesi hän sen jälkeen, kup isoäiti vienaili iuo-kuka vieras.oli. Se oli i«>äiti :Kam- nasi. Luulen että i»än piti ne siksi, sen, ja Jiäntä aivan pelotti astuaxsi-sälle kuullessaan -isoäidin äänen. "Tuollainen konttokerjäläinenkö minun poikani tyttärestäontehtykin? Nuo kauheat vaatteet. Oli sentään "Oletko tiennyt ,missä oiep-ollut 'koi1;eaTarvoiseii , toimen ma^um^an hallitHlMessa. He vakuut- ::tiVa^;.että^iätt::^^ mam^ !ä c^jj^ l i j ^ kuiri l ^ n ^ näplollaän heid^ p ä ä ^ kääi^^ kuuiltit, että"Ä^^ k<>im?fj' me tuhatta viiotta. jsi että prinssi pitää tätä Jul^ikohnaa^ huQl^ia:ärkkuun mihin piip joutuiwig^, sapoi Cad^to-kerana. ^ '^iilä aikaa^^up isoäiti QU^ . ^ « » « x katsomassa, piin minä Helsingissä. onni että tulin ajoissa katsomaan — Jo.noin nuocena olip oppinut pelaa- suljettuna, esivanhempiensa 4emppe-kaikki entinen hyvä opetus olisi men- maan uhkapeliä. Kaikki nuo -hienos- alttariUa. Olisiko täniä kilpikonna mieluummin kuollut; ja jätteensä pyhänä pidetty^ tm luummiri;elä^^^^^^ lätnmikössa?" - ; • • ' - " "Sie pHsi Äwd le9^eisirhijj4aÄ * kakslltottiä V ^ taa yiteen ääne^^^ C5|uapg T;2Ury nuUa; pU hyopp Qi^ii ja menetii&in^^^^^^^t^^^ mudassa.", kaikki samana yönä; ;. , .," V ; ' ^ ' • musta koira juoksi pensaan luo, mutta samalla JUlabtikin Jcello- toisessa nyt pian hukkaan. Vienkin hänet ton nulikat tekivät nim. Niinpä *sil-pensaassa. Tuota kilahtelua jatkui, heti mukanani kaupungin kouluun!" loinkin-pelasin kaikki rahani, sillä olin Musti ryntäsi aina fcieli-pitkalE pen- '*Siitä saa päättää tyttö itse. Minä oppinut saamaan isoäidiltä min pal-saasta toiselle^ keukiämät4Ä tarkasi .enhalua pitää häntä vasten ^tahtoaan, Jon kuip taivitsin. Mutta täll^er-taa jälkimäistä kun kello/'kalahti jo mutta, jos, hän haluaa <>Ha täällä, saa taa en voinutkaan turvautua häneen, taas edellisessä. hä» «rfla, jos taas häötä mieUyttää siksipä lain^^ Tuota touhua jatkui.. Musti juok kaupungin ^kpulu, saa hän tulla tei- .. sain, toivoen että voittaisin -ja saisin si läähättäen pensaalta toiselle, eikä dä» ^mukana 5inne", sanoi täti Elvii- maksaa velkani takaisin* Mutta mi-huomannut ojienkaan'; j^^^^ ra päättävästi, riensi kiireesti aitaP'ovesta sisään (ä- "Mitä lapsi voi fmättää", tuhahti m^n vahtipäikan^yli, isoäiti vihaisena. Hän tiesi^ että Taas pilkat! valo aitan viptti-ik- Asta ei tulisi hänen mukaansa omasta kunassas ja kellojen kilinä taukosi tahdostaan. "Jiuuliaettä olisit kyllin sillä hetkellä/; Asta a ^ järkevä näkejpä^m, että tyttö kuuluu merkin. eri luokkaan. Kuinka tällaisissa olo- Musti riensi aitan pprraskivelle suhteissa voidaan kasvattaa mallifcel-maata niinkuin ennenkin; tosin kpvin poisesti lasta." Ja ylpeä vieras kat-väsyneenä ja'läähättäen. Mutta Vii- sahti faalvdjsuvasti ympärilleen, jo istuskeli edelleen puun oksalla. "Suokaa antedcsiisc»iti, mutta minä jään mieluummin tänne", sanoi Asta. "Niin, en voi viedä sinua, ilman Kuinka kauan mahtoikaan tämä seikkailu kestää? ajatteli Asta. Oliko hän sittenkin, ollut liian utelias? Mutta kun oli jybtynyt Vjadcoilemaan, niin se täytyi suorittaa loppuun. Tuli taas •vaihtelua yksitoikkoiseen odotukseen, kun pappilan takaovi avautui ja rovasti astui valkoisessa Kerroin tästä eräälle tuttavalleni, jolla näytti olevan aina määrpmättö-mät summat rahaa. Hän tiesi kuinka sitä helposti saatiin. En tiennyt että tuo mies kuului Helsingin sakilaisiin, olin tutustunut häneen vain pelipöydissä. Hän lupasikin auttaa minua seuraavana iltana, jos tulen määrättyyn paikkaan Kaivppuistossa. Tietysti menin häntä tapaamaan. Hän antoi minulle taskuaseen ja naamarin. Minua alkoi tuo homn» jo tätisi lupaa,.mutta luo^t^^^ peloittaa, mutta en voinut enää pe-olisi. oUut.kyllin järkevä nähd^een räytyä. mikä olisi sinulle itsellesi paras", sanoi vanha rouva pistävästi. "X^ti Elviira tietää parhaiten mi-yöpaidassaanL ulps. Heti hän asteli - kä-niinplle onparas, ja luulenpa että aitan rappukiven luo, missä Musti kaikessa rauhassa l<g)äsi. Tyttö näki Noin puolenyön aikaan murtauduttiin ; sitten erääseen kultasepän liikkeeseen. , JMies näytti olevankin tekijä alallaan. Hän avasi kassakaapin LONTOON SUMU on sananpartena, mpttä tammik, 15 ja 16 päivänä siellä on -Qllut, aivan ennätyssumu. Sumu on pllut kilin vihreää höyryä, joka on tunkeutunut asuinhuoneisiinkin ja jota pn ollut vaikea hengittää. Kaikki liikefine pysähtynyt täydellisesti, junat myöhästyneet sen takia useita tunteja ja .kaksi junaa tör-mäiinyt yhteen, jolloin 9 ihmistä kuollut ja. 30 Ipukka^tunut. Lontpolai.- set sanovat sumun olleen todella sei-. laista kuin piisi kävellys "papusopas-sa'*. Tiedonantpministeriössä työsjsä olevat henkilötkin . kertoivat eksyneensä pienellä torilla, jonka yli he yrjttivät mennä. kirkkaassa kuutamoissa kuinka ukko taputti sitä'ja kuuli tämän sanovan: •Hyvä vanha veikko." ÄÄittarovasti parka ei tiennyt, että: tytöt hänen mentyään nauroivat makeasti rovastin lujalle luottamukselle koiraansa. Tytöt näet tiesivät tuon jokaöisen tarkastusmatkan, 'jPnka rovasti teki. Kului taas jnoip-puolituntia yksitoikkoisessa odotuksessa, mutta tytöstä se tuntui kpkonaiseJta.iäisyy4el-tä. Hän oli jo menettämäisillään toiv<Misa päästä kpko yönä nukkumaan, kun tup toivottu valonpilkali* <ius ilmesjtyi taas ilckupaan, samalla kHahti taas vasik^kello ja Musti. oli pienen ajan sisällä kilpajuoksussaan pensaiden väUllä,aijja siihen asti kun pieni valonvälähdysiirpaisi että vieraat olivat poistiippet. - I^usti pääsi lepoon, jonka se kyllä:flyt ansaitsikin. Kun Viljo oli saaput.otetuksi kel-ht varovasti kielistä kiinni pitäen ja nopeasti takkien, ne täyteen heiniä lähti hän hiipien kiertämään siihen suuntaan jonne oli ivAhnyi JFuuson me-iievän. Astan ei tehnyt enää mieli Seurata poikaa> vaan -kun arveli tä-n-- än olevan kyllin kaukana hänestä, 'äkeutui hänkin varovasti alas ja kihisi kotiin vppteelleen. . Mutta seuraavap .päivänä, kun Vil-näytti hänelle uutta" kiiltävää link- Jveistä, tiesi hän kuinka se oli saa- Se oli palkka viimeöisestä var- '3sta. .'. '_"['... hänellä op järkeä enempi kuin koko kuin jos se kuuluisi hänen jpkapäiväi- Ramsenin suvulla yhteensä", vastasi siin tehtäviinsä. . tyttö vihasta punaisena. Isoäiti pii Minä olm vahdissa ovella. Juuri loukannut tätiä, jota tyttö piti esi- kun meidän prti paeta ulos ikkunasta. CANADAN kuninkaallinen ratsu-poliisilaitos järjestettiin v. 1573. Sen nimi oli,ensin North,VVestMounted Police. merkkinään äidin jälkeen. "No niin, minun täytyy lähteä, että ehdin kestikievariin yöksi", sa-npi rouva nousten pöydästä. "Toivon ettet kadu valintaasi Astrid!" ja hän purjehti majesteettisesti ulos ovesta^ ulkona odottaviin kestikievarin ajoneuvoihin. • . * * • * Tuon vierailun tulok^na oli se, että- Carlm kirjeet lakkasivat tulemasta Astalle. Ne olivatkin ainoa lenkki joka yhdisti heitä ja tyttö ikävöi noita pieniä kirjelappusia, joita hän oli vaihtanut veljensä kanssa. Hän kirjoitti monta kirjettä saamatta vastausta niihin. Viimein palautettiin hänen kirjeensä takaisin. Siitä epäili hän että Carl oli muutettu toiseen kouluun, jppka osoitetta hän ei tiennyt. Näin vieraantui sisko kokonaan veljestään., Syksyllä meni Asta kylän kansakouluun lopettamaan sen, minkä oli alkanut pääkaupungin koulussa. Surukin alkoi vähitellen unohtua, sillä elämä vei häntä kuin virran mukana eteenikin. Talvi kului hupaisesti luistellessa ja hiihdeUessä, koulutöiden välissä ja ennenkuin hän huoma-sikaan oli taas tullut kevät ja kesä. * * * Näin kuhii viisi vuotta. Astasta pli tullut kaunisneitpnen. Hän oli juuri täyttänyt kahdeksantoista vuolta. avautuikin ovi äkkiä minun takanani. Ojensin aseen kohti sisäänastu-vaa poliisia, mutta eh . voinutkaan ampua oiiinkuin toverini oli käskenyt tehdä. Sisäänastuva poliisi vangitsi minut, mutta tuo toinen pääsi kalleuksien kanssa pakoon sillä aikaa kun minua kovisteltiin. En vpinut edes sanoa kuka toverini pii, sillä en tiennyt hänen nimeään itsekään. Kaikki kutsuivat häntä vain J^Viipu-rin herraksi", ja sillä nimellä minäkin hänet tunsin. Olin alaMinen ja siksi jouduinkin kasvatuslaitokseen, josta ej edes iso- TRI PRATTIN ilmoituksen mukaan kestävät Yhdysvaltain lupnnon-öljyvarastotvielä, 100 vuotta . yupSISATQJA siUen maalasivat. kiinalaiset,naiset kynsiinsä nimiä tai eläinten kuvia, tekemään Canadassa?" "En tiedä, minulla ei ole mihinkään kokemusta, mutta kyllä kai siellä sitten. liäkee. Mutta nyt minun täytyy mennä nukkumaan. IB^ipmenna päätämme paremmin, kim olet ehtinyt a-äidin rahat voineet pelastaa minua u- jatella asiaa.!' Näin sanoen, poistui los. Näiden viiden vuodea aikana kuoli isoäiti. Hänen "miljoonansa" olivat huvenneet, en tiedä mihin. vain kahdeksan tuhatta markkaa oli jäänyt minun osakseni, kun kirjat tarkastettiin. , Sain tuon summan kaksi kuukautta sitten ja päätin sillä matkustaa Canadaan. Alan siellä uu- Carl huoneesta. . Asta . istui ^uan miettien asiaa puoleen ja toiseen. Tuo. läpnen kul-tala kangasteli niin oudosti hänen mielessään, ja toinen puoli oli — jos hän halusi pitää veljestään kiinni. niin hänen täytyi seurata tätä Cana-daan. Siinä ei ollut valinnan varaa. Seuraavana aamuna'hän kysyi tä-destaan ja jos sinä sisko haluat tulla- diltä täniän mielipidettä ja hän tun-mukaan, niin maksan" sinunkin kyy- tui olevan kovin, myötämielinen, oli-tisi. sinne. En voi katsoa tuttavia silmiin kaiken tämän jälkeen. Eikä kukaan halua edes tuntea min^a,.jos tapaavatkin kadulla", lopetti Carl katkerana. • , . \ ''Niin, en tiedä näin äkkiä. Koetan ajatella asiaa", vastasi tyttö epäröiden. "Mutta; mitä aiot ruveta han hänellä myös i ^ Canadassa,^ siksipä hän ehdottikin että he. menisiyät ensin tämän liio. Tulisivat tämän kautta ensin tuntemaan.piaan tapoja. Hän lupasikin ilmoittaa tälle sisarusten saapumisesta. ajallaan. Ja asia oli päätetty. . Jatkuu.'
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 5, 1944 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1944-02-05 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki440205 |
Description
Title | 1944-02-05-05 |
OCR text |
Pappilan pellon aifjan taa pysähtyi
poika. Siinä l?a3voi inonta suurta
Jykeväok$aista;l«)ivua, Yhteen nois
ta kiipesi poika kissan nopeudella.
Heittäen lankakerän yhden oksan yli
maahan ja vieden Jangan pään mukanaan
alas riensi hän toiselle puolen
aitaa. TäUä ^Mlin oli tyttö kerennyt
nereisen puun jykevälle pksallei .Hän
näki sieltä kuinka poika Ikiinnitti
kellon langan i»äbäiirj> ripusti SOT
sitten pajupensaaseen, että pieninkin
nykäys lai>gan-tois^ päästä s^si
kellon kilahtatnaaji.
Sitten hän pinkasi taas tuon kerän
luo, ottaen sen mukaansa meni hän
\'a3takkaiseen suHi^taan j"a "uudisti
tempun, niin ^, että kellojen väliä oli
noin parisataa n^etiiä
Kun koko-pappilafi kartano lepä^
pimeyden vallassa, pilkahti pieni valo
A-astakkaisen metsän, reunasta. Samassa
kilahti myös vasikap k^Uo läheisessä
pajussa Viijon nykäisystä.
Kului-vain jokiiJietki, kun suuri
Kun puolukat olivat tulleet punai- kun hän näki ensikerran.veljensä
sarvat serkiri^et tehdä pitkiä ensikerran äidin hautajaisten jälkeen;
marjamatk^a Haukkavuorelle, missä Carlista oli kehittynyt" tällä ajalla iTi^TV!"^'"^ Aamulla sai- aika mies; solakka ja pitkä, mutta
vat he tuohikontm ja tuokkoset ja heU ensi näkemältä Asta huomasi hä-paivan^
evaat mukaan. lUalla he pala- nen kats^ssaan kärsineen ieiman. . . . . . . ^
sivat kontit täynnä punaisia puolu- Vasta myöhemmin, kun he^olivatkah- «"»^Qn ja Viisas h^ra 4stui>yvissä K-
^""^ denkesken, kertoi veli siihen svyn. I^sofisissa mietteis^ pienen virran
Mutta eräänä tuollaisena iltana, , KUm he istuivat Astan pienessä ^ " ^ ^ kalasteli, kaksi prinssi
kun he palasivat marjasta, näkivät he huoneessa keskustellen, kysyi C ^ l törkeas)^c*yistä asiaMestä tu<
jo kaukaa että pihassa seisoi kesti- yhtäkkiä: li häncm^luokseen ja pyysi\^t hän
FilDsof in valinta
Ndjänndlä vuosisadalla e. Kr. eli
loistava kiinalamen kirjailija ja filosofi
Chuapg^Tzu..
Eräänä psi\i!nä kun tämä vaati.
kievarin ajoneuvot.
* |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-02-05-05