Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 5, 1944

              Sivu 10
'5-
•I
1
'K
Jr
f. ^
joustavasti niaisen rintakehä. Hän
tuntee naisen voimakkaan, -vapautu-misrityksissä
pyristelevän ruumiin
lämmön ja hänen sydämensä tykytyk­sen,
joka ön hätäinen kuin kiinni jou­tuneella
linnulla. Yhfäkkiä, mutta
vain hetkeksi herää hänessä vietti,
voimakas kuin tulen polte, mutta hän
murisee ja vimmoissaan työntää kä­tensä
tyynyn alle, avaten naisen suun
samalla keinoin kuin avataan hevo­sella.
Hänen koukistuneiden sormien­sa
alla naisen poski ensin venyy kuin
kjLimi, sitten revennyt huuli leviää
pehmeänäj sormi on lömpöisessa ve­ressä;
mutta nainen / ei enää huuda
pitkään ja tukahtuneesti: hänen suu­hunsa
on aivan kurkkuun asti työn­netty
keräksi kierretty hame.
Polovtsev jättää Timofein sidotim
emännän luo, mutta itse menee pors-luaan,
hengittäen käheästi kuin rä-kätautinen
hevonen.
—tulitikkuja!
Jakov Lukitsh sytyttää tikun. Hei-
Jkossa valossa Polovtsev kumartuu
suullaan makaava Hoprovin puo­leen.
• Tykkimies viruu jalat^omitm*-
sesti koukistuneena, likistäen pos­keaan
maalattiaa vasten. - Hän hen-
^ttää, l^nen leveä, korkea rintansa
kohoilee epätasaisesti ja aina uloshen-vestä.
Timofei kurkistaa keittiöstä ja
kuiskaa äänekkäästi:
— Hei, te sielläl Antakaa hänelle
kirveen teräpuolta, silloin sanoo!
Kirves on jo Polovtsenin käsissä;
suunnattomalla ponnistuksella hän
riistäytyy Hoprovin syleilystä ja lyö
kirveen terällä kerran ja toisen. Hop-rov
kaatuu ja kaatuessaan lyö pään­sä
penkkiin. Penkiltä putoaa äm­päri.
Sen synnyttämä ääni on kuin
laukaus. Hammasta purren Polovt­sev
lopettaa maassa viruvan! jalal­laan
tunnustellen löytää pään, hakkaa
kirveellä ja kuulee, miten solisee ja
poreilee vapautettu veri. Sitten vie
Jfakov Lukitshin vä;kisin tupaan, sul­kee
oven perässään ja sanoo hiljaa:
' — Sinä senkin . . . kuolasuu! Pidä
akkaa päästä, meidän on saatava tie-tä.
ä, joko Höprov ehti ilmiantaa vai
ei? Pidä sinä, poika jaloista!
Polovtsev heittäytyy sidotun nai­sen
päälle. Hänestä lähtee hien mys-kitiioksu.
Kyselee, lausuen joka sa­nan
mahdollisimman selvästi:
Kävikö miehesi neuvostossa tai
jossain muualla sen jälkeen, kun oli
tullut kotiin illalla?
Tuvan puolihämärässä hän näkee
gähtäessä hänen ruskea viiksensä las- kauhusta mielettömät, - vuoäattamat-keutuu
punaisen lammikkoon. Tikku
sammuu. Polovtsev koettaa pimeässä
iskun osumakohtaa Hoprovin otsas­sa.
Hänen sormiensa alla rutisevat
murskatut luusirut. Ajettuma peit­tää
vasemman silmäluomen.
— Antakaa minun mennä . . . Mi-jiun
sydämeni ei kestä verta . . . .—
kuiskaa Jakov Lukitsh. Häntä puisr
taluttaa kuin horkassa, jalat ovat työntp yhtäkkiä kielellään syljestä
tomlsta k3yneleistä turvonneet sil­mät,
mustuneet kasvot. Hänen tulee
paha olla, tekee mieli päästä mah­dollisimman
pian pois täältä, ulkoil­maan
. . . Inhoten ja vihaisesti hän
puristaa sormillaan naisen korvto-taustoja.
Nainen heittelehtii kau­healta
kivusta ja menettää hetkeksi
tajuntaiisa. Sitten tajuihinsa tullen
muuttuneet voimattomiksi, mutta
Polovtsev mitään vastaamatta käs­kee:-
'•. '
Tuo kirves. Se on siellä . . .sän­gyn
luona. Ja vettä myös.
Vesi saattaa Hoprovin tajuihinsa.
Polovtsev puristaa polvellaan hänen
kuuman tukon suustaan, mutta d
huuda, vaan pyytää hiljaisella, katko­naisella
kuiskeella:
— Hyvät ihmiset! , . . armaat,
säälikää toki! Minä sanon kaikki!
— hän tuntee Jaköv Lukitshin, kuo­mansa,
seitsemän vuotta sitten hänr
rintaansa ja kyselee viheltävällä kuis- yhdessä Jakov Lukitshin kanssa oli
keella:
— Ilmiannoitko, petturi, sano!
Hei, sinä, sytytä tikku!
Tulitikku taas pariksi sekunniksi
valaisee' Hoprovin kasvoja, hänen
puolittain suljettua silmäänsä. Jakov
Lukitshin käsi tärisee ja sen mukana
pieni tulenliekki. Porstuan seinillä
tanssivat keltaiset läiskät. Tikku pa­laa
loppuun ja polttaa Jakov Lukits­hin
kynsiä, mutta hän ei tunne kipua.
Polovtsev toistaa kysymyksen, sitten
ryhtyy vääntelemään Hoprovin sor­mia.
Hoprov voihkii, sitten yhtäk­kiä
kääntyy mahalleen, hitaasti ja
vaivaloisesti nousee polvilleen ja siitä
risomaan. Polovtsev koettaa pon­nistuksesta
voihkien kaataa hänet
taas selälleen, mutta tykkimiehen kar-hunvoimat
auttai^at hänet pääse-
.mään jaloilleen. Vasemmalla kädel-
Jään hän tarttuu Jakov Lukitshin
.vyöhön, .oikealla puristaa Polovtse-
.vin kaulaa, Polovtsev vetää kaulan-Ä
.olkapäihin, . koettaen piiloittaa
kurkkunsa, jota kohti ojentuvat Hop-
.rpyin,ky|mät sormet, ja huutaa:.
- T Tultal .Kirotut!
.sanopj r - hätv:ei: löydä ^pimeässä kir--
ristimässä sisarensa poikaa, ja nyt
vaivaloisesti liikuttelee muodotto-"
miksi revittyjä huuliaan: >
— Kuomaseni! : . . armahaiseni!
Minkä takia? . . .
Polovtsev pelästyneesti tukkii hä­nen
suunsa leveällä kämmenellään.
Nainen vielä yrittää armahduksen
toivossa suudella tuota kämmentä ve­risillä
huulillaan. Hän tahtoo elää!
Häntä kauhistuttaa!
— Kävikö miehesi jossain vai ei?
Hän ravistaa kieltävästi päätään.
Jakov Lukitsh tarttuu Polovtsenin
käsiin:
—- Teidän . . . Teidän . . . Ksan
Anisimyitsh! . . . Älkää koskeko hän­tä
. Me peloitamme hänet, ei sa­no!
. . .-Ei ikinä sano! . . .
. Polovtsev työntää hänet pois. En­simmäisen
kerran näiden vaikeiden
minuuttien aikana hän pyyhki käm­menensä
selkäpuolella kasvojaan aja--
telien: "Huomispäivänä antaa ilmi!
Mutta hän on nainen, kasakkanainen,
minun upseerin, on häpeä . . .Hitoil­le!
. . . On peitettävä hänen silmän-
Tulta, 5ä, ettei näkisi viimeistä ..
, KirjeemiaihtoQn
Halutaan
. Vapaat, suomalaiset naiset! Ken
•teistfi' haluaa aviomiestä itsellensä
•3öma«? TSällä olisi j-ksi suomäläl-i
i e n . m l e s » Joka on vailla fe^ullanllrua
ooi&a.' Ptstäkfiäpa kirjeitä tulemaan.
170LEVI SAAHUAI.
P. Ö. J9t<«]iaraois Quebec
: Hän nostaa naisen pään peitoksi
kotikutoisen paidan helman ja sekun­niksi
pysäyttää katseensa tuon kolme­kymmenvuotiaan,
lapsia synnyttä­mättömän
naisen sorjaan vartaloon.
Hän loikoo kyljellään jalka koukis­tettuna,
niinkuin iso, ammuttu, val­koinen
lintu . . . Puolihämärässä
Polovtsev yhtäkkiä näkee: naisen rin-
.tojen väli ja tumma vatsa alkavat
yhtäkkiä loistaa, peittyen nopeasti
hienoilla hikihelmillä; "Ymmärsi,
miksi katoin pään. Helvettiini . . .»
Ähähtäen iskee Polpvtsev kirveen te-
Lämmön tasaus veden­alaisissa
Lämmön tasaisena pitäminen ve­denalaisissa'
laivoissa on ollut pul­mallinen
kysymys, sillä sukeltaessa
syvälle, missä paiiie on suuri, on läm­pömäärä
vedenalaisessa käynyt mil­tei
sietämättömäksi.
Nykyään ei kuitenkaan näytä ole­van
mitään probleemia, jota ei pys­tyttäisi
ratkaisemaan, kun siihen oi­kein
tosissaan käydään käsiksi ja niin
on asianlaita tässäkin kysymyksessä.
Vedenalaisissa lämmön tasaisena.pi-tämiseksi
bn keksitty jäähdytysneste,
räpuolella paidan kattamiin kasvoi­hin.
Jakov Lukitsh tunsi, miten voima­kas
vavistus puistattaa hänen kuo­mansa
ruumista; ja hänen sieraimiin- ^
sa lehahti veren kirpeä tuoksu - . .
Hän kulki horjuen uunin luo, kauhea
oksennuskohtaus^ tärisytti häntä, tus­kallisesti
möyrien sisuksissa.
Portailla Polovtsev horjahti kuin
humalassa ja alkoi ahmia huulillaan
verestä, pehmoista lunta kaidepuulta.
He astuivat ulos pihasta. Timofei
Rvanyi jäi toisista ja vähän aikaa
kierreltyään^ lähti.koululle, josta kuu­lui
hanurin soittoa. Koulun lubna oli
kisat.. Tyttöjä nipistellen Tinipfei
tunkeutui piiriin ja pyysi soittajalta
hanurin.
— Timoshka, soita meille "tsigan-kaa",
pyysi joku tytöistä.
Timofei tahtoi ottaua hanurin soitr
tajan käsistä, mutta pudotti sen. Nau­rahti
hiljaa, ojensi kätensä ja padotti
taas, ehtimättä heittää hihnaa vasem­malle
olalleen. Hänen sormensa ei­vät
totelleet. Hän li&auttr niitä,
naurahti ja antoi hanurin pois.
— Jö^R ehtinyt latkia itsehsä täy­teen!
-— Tytöt, katsokaa, hän jo näkyy
olevan humalassa?
—-Ja takkinsakin on oksennuk­sessa!
Onpa hyväkäs!
nimellä^ joka tunnetaan '^Freon 12"
Se ei sisäarn mitään huumaa^^7
netta, se ei ole räjähtävää eikä my,
kyllistä, sUlä ei ole mitään hajua, c
kä se kiihcfytä liekkejä. Se ei räjäljl
dä^ jos se joutuu kosketuksun
denalaisen sähköuunien kanssa, ^
tee mitään, vaikutusta niihin keini.
kaaleihin jotka pitävät ilman veden'
aläi^ssa puhtaana;
Pienienkin sukellusten aikana pitää
lämmöntasojituskoneisto ja «Freon
12", jäähdytysnesteenä, ilman veden.
• alaisessa raittima ja viileänä. Ve:
denalaisen uunissa saattavat midiei*
yksinpä sukeltaessakin tupakoida.
Täitä ei s^tu tehdä ennen, kun kallis,
arvoista ilmaa oli säästettävä *ja se-estetiävä
pilaantumasta.
Kun: vedenalainen Tyynenmeren
eteläisen- osan kuumassa ilmastossa
nousee vedenpinnalle, pitää tämänes-;
te sen sisäosat kylminä, raittiin vii-jeinä.
Ja kaiken lisäksi on tämäkov
neisto takaisinpäin käyvä, s. o. se
lämmittää' ilinan silloin, kun v«den.
alainen Jiikkuui;kylmän veden yyo^
hykkeessä. Tarvitsee saattaa'koneis­ton
^ymään vain pänvastaiseen"
suuntaan, ja sen operation suorittaa
mies ;ilinm:^mhään vaivaa kampia
siirtämällä; „
" F ^ n 12" lunihu niiden jääkjy. •
tysaineiden ^sarjaan, jota valmiste--
taan sysiksi poltetuista hiilistä^ kk-rinista,
tavallisesta keittosuolasta, v^
destä-jä mineraaieista, joita nimite­tään
"Fluörspäreiksi". Tämä kek­sintö
tehtiin Yhdysvalloissa Kinetic
Chemicals Inc. laboratorioissa, jotka
omistaa yhteisesti Du Pont ja General
Motors.
CANADA m tehnyt Meksikon ja
Perun kanssa sc^imiiksen diplonmtv
tisten valtuuskuntien vaihtamisesta.
ENGLÄNNIS^ on puute vihki­sormuksista.
Ainoastaan 9 karaatin^
kultaa voidaan käyttää niiden te­koon.
SydäaneUiset kiitokseni ystävUle,. jotka y l l ä t t ä e n saapuivat luokseni
syntymäpäiväni, 2 päivä tammikuuta iö44.
KUtos k a l i v l n k e l t t ä j i l l e S ä l l i l l e , EUille, Impille Ja Adalle.
Kiitos myöskin soittajille ja niille, Jot*a ottivat osaa lahjaan, mutta
eivät olleet saapuvilla. "
Kiitollisuudella muistaen,
TIMMINS
E S T H E R : A HÖ
ONTARIO
Lausumme sydämelliset kiitokset sukulaisille, naapureille ja ympäris-t
ö n suomalaisille, kun tulitte niin suureDa .ja hupaisella joukolla yllät­tämään
meitä uudessa kodissamme,-tammikuun 11 p:nä. 1944, joka oli
myöskin minun syntymäpäiväni. - ^
. Idiltämme t e i t ä arvokkaasta lahjasta, j o n k a - j ä t i t t e meille käyntinne
muistoksi Kiitos monipuolisesta kahvipöydästä, jossa oli hienot juomi­set
ja syömiset. , . -^^^r
Kiitos ystävyyden osoituksesta m e i t ä Icolitaan, jonka aina tulemme
ilolla muistamaan.
T e i t ä aina y s t ä v y y d e l l ä r m i i i s t a e n i ' ' ^ .
MARY J A G U S T M A CK
SALMON ARM BRITISH COLUIVIBIA
nto^^^^JrHhiSL^""^^ ^itokset-kaikille nUlle y s t ä v i l l e ja [tovereille, jotka
n nä JSS t f^^"" ^yllätitte minut nimipäiväni Johdosta joulukuun 9
P.nä 1943 ja. järjestitte minulle muistorikkaan hetken.'
toS^uii^.^^^f an^kkaista lahjoista, s j r ö m l s i s t ä j a Juomisista, jotka
kahvin S kiitän yuätykseft alkuunpanijoita a Sräl ToLeef s^pS.^^^^ ^""^^ PUlvat .osaa lahjoihin, mutta
Säilyköön ystävyys-ja .toveruvsedelleenk^^^^
A N N A A K O
3345 PARKER STREET V A N C O U V E R , B. C