Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 16, 1940

              toit elin kaikkia sääntöjä ja odotin —
odotin — odotin!"
•OdotitI Mitä! Ketä?"
•Sinua'" -
•Minua?" :
"Niili, smna., Olet maannian^
loin mies-^ En tappanut tuota toista,
vaikka äfoinkin tehdä sen. Hän tap­poi
itse itsensä sntäsyystäj että naihä
saisin kärsiä. Vielä kuolleenakin hän
halusi kiusata minua."
Hän paineli käsillään öhimoitaah ja
jatkoi: •":;:X. "-'^ '•:
•Kerro nyt itsestäsi!" Kerro, mitä
olet tehnjrt näinä kjnimenenävuote^
r.a! Kerro, kuinka - olet odottanut
minua, kuiitkä olet omistanut koko
elämäsi minulle! Voi-, olet ^ antanut
niin paljon-minuiliöf.: En voi-sitä kös--
kaan unohtaa. Olet antanut minulle
uskon uuteen feiamään, kotiiri! Kuin­ka
monta kfertaa olenkaan uneksinut
sinusta! Mättävien myöskiripelän-nyt,
e;ttä; unohtgtisit mlnU|i;?y^tfä
maailmaa veisi ^|rJ]^tr >mnM?Jfte
tuli kitjeesiy^ja,
jumala .vielä hallitsi maailmaa, että
i ä n sallii minun tulevan onnelliseksi,
alutta miksi efpiihu mitään.^ Onko
tämä pitivät odotusaika tehnyt sinut
mvkäksi?"
Jackista alkoi koko iilanne tuntua
hiukan huvittavalta. Tuo häneln edes-
•sään oleva naiiien ei voinut; olla to­dellinen;
Todellinen nainen oli vanki
N:o 444.
•Kerro, kuinka kestit tuon kauhean
ajan", hän äkkiä sanoi.
•Rangaistakseni: oli itse asiasSä oi­keudenmukainen'',
nainen; vastasi,
"sillä ajatuksissani olin; monta kertaa
aikonut tappaa hariet. Hän lähetti
minut ostamaan myrkkyä — ja minä
menin ansaan. Ei:edes asianajajani
uskonut minua."
"Ja sinä tärsit nuo kaikki vuodet
murhasta, jota et ollut tehnyt?"
"Todellisuudessa en sitä tehnyt.
Mutta tarkoitukseni oli tehdä se."!-
"Painaako se mieltäsi?"
'•'Ei! Olenhan saanut sinut!"
''Mutta jos et olisi saanut minua?"
"Silloin olisin kuollut. En olisi voi­nut
kestää tuota kauheata vankila-elämää.
Mutta tiesin; että noiden
muurien ulkopuolella olit sinä!"
Jack huomasi naisen äänessä ja
koko olemuksessa tyydyttämätöntä
rakkaudennälkää. Koe alkoi tuntua
aika mielenkiintoiselta. Mutta ensin
oli nainen saatava pois harhakäsityk­sestään
ja katsottava, miten hän sit­ten
suhtautui asiaan. Hän nousi ja
katsoi häntä suoraan silmiin.
"Kasvosi ovat muuttuneet", nai­nen
sanoi hetken kuluttua rauhatto­masti.
"Niihin on iliBest3myt ryppy­jä,
ja silmäsi ovat väsyneet. Sinun
täytyy kertoa minulle^ miten olet Anet-tänyt
kaikki nämä vuodet."
Jack puhalsi savupilven - sikaansa
taan.
'Luuletko ehkä, että olen elänyt
tuin erakko?" '
"Tietysti!" nainen vastasi innok­kaasti.
"Näin sinun katseestasi- sil­loin,
kun jätin oikeussalin, ettei ku­kaan
muu nainen merkinnjrt sinulle
mitään. Tuon katseen muisto antoi
minulle voimia kärsimään tuon pitkän
»^gaistukseni. Tiesin, että sen jäl­keen
tapaisin sinut. Entä sinä? Odo­tit
minua! Voi, se on ihmeellistä!
Sinun takiasi voisin tehdä mitä ta­hansa!"
'No, enhän minä njrt juuri aivan
sillä tavaUa ole elänyt", Jack sanoi
i>Tn\illen. "Kuulehan, tiesitkö sinä
elämästä \ielä oikeastaan mitään sfl-loin.
kun menit naimisiin?"
;En mitään ~ en mitään! Kas­voin
maalla -erään- vanhan-sukuläise-luona.
Menin naimisiin hänen
UnmUuksia mm rakennetaan- siellä ja tmUä. n tosin on vain rcginalaistcn koululapsosten
lumilinna, suojaksi litmipällopommitusta vastaan. lliicisiä päättäen tulos on tyydyttävä.
mieliksensä. Silloin en tiennyt elä­mästä
vielä mitään."
"No, se selittää, miksi olet kuvitel­lut
niin kaunista elämästäni näinä vii­meisinä
icymmenenä vuotena. Rakas
lapsi, viattomuutesi pn kaikista kär-simyksistäsi
huolimatta suurenmoi­nen.
Et kai todellakaan usko, että
olen elän5rt juuri niin kuin äsken sa­noit
kuvitelleesi?"
*'En'^—en ymmärrä — "
"Haluatko todellakin minun kerto-van,
minkälaista elämäni on ollut?"
"Tietysti!"
'"Pelkään, että olet erehtynyt. En
ole mikään pyhimys. .Amor on ollut
jumalani."
— en —en -"
"Älä pelkää ollenkaan: Haluan
vain sanoa sinulle, että elämäni on
ollut aivan samanlaista;:kuin muiden­kin
miesten. Minun ei ole koskaan
tarvinnut todenteolla työskennellä.
Olen nauttinut elämästä. Tunnen sen
sisältä ja ulkoa. Ja nyt minua ei kiin­nosta
enää mikään."
"Ehkä minäkään en kiinnosta si­nua
enää?"
"Se on aivan, toinen asia. Olet
ensimmäinen ihminen, joka moneen
vuoteen pn minua kiinnostanut. Rak­kaani,
olen kohdannut lukemattomia
•naisia, mutta kukaan ei ole ollut niin
erikoinen kuin sinä!"
"Olet kohdannut lukemattomia nai­sia?
Ovatko he olleet ystäviäsi?"
"Ystävikseni he kutsuivat itseään.
Mutta toisinaan heidän ystävyytensä
oli hyvin kalliisti ostettavissa."
"Mutta kuinka sinulla on ollut
aikaa ajatella minua, kun sinulla on
ollut niin paljon ystäviä? Milloin
joudit rukoilemaan puolestani?"
"Rakkaani, sinähän puhut kuin
pappi. Rukoilemaan puolestasi? En
ajatellut sinua ollenkaan."
"Et — et ajatellut minua ollen­kaan!"
"En ennenkuin näin sanomalehdes­tä,
että oli saanut armahduksen."
Jae huomasi huvitettuna, kuinka
nainen kyyristyi kokoon.
^'Mutta mistä syystä sitten halusit
mennä-kanssani naimisiin?"
"Se oli vain pieni kokeilu. Halusin
nähdä, minkälainen nainen sinä olit.
' Tpivöin, että olisin vomut herättää
kiiolleista entisen minäni — sellaisena
kuin se oli kymmenen vuotta sitten."
"Etkö voinut?"
"En, en voinut. Mutta älä ole
huolissasi, rakkaani. Olen varma, et­tä-
tulemme keskenämnie hyvin toi­meen."
;
"Miltä sinusta tuntuisi, jos minä­kin
olisin koko ajan smulle valehdel­lut?"
"Mitä ? Sinähän olot tuUat yhä
mielenkiintoisemmaksi!"
Vanhat muodot tieltä pois!
Miksi muinoin Abrahammi
lähti kaiias lätite/ten,
miksi rakkaan isänniaansa
hylkäsi/iän entisen?
Miksi jätti Hugenotit
ihanaisen Ranskan maan?
Miksi muutti Wiljam Penni
kauas Pennsylvaniaan?
Loppui jaraöitten valta,
loppui suuren Persian:
Itse Rooma kärsi sekin
hävityksen kauhean.
Miksi kaatuu suuret hongat
tuhat vuotta seistuaan?
Aliksi nuoret hennot taimet
pyrkii päivää nauttimaan?
t
Miksi kcvätnuorukainen,
kesän ikään noustuaan,
vanhenee ja vaipuu vihdoin
hangen alle nukkumaan?
Miksi hylkää pääsky parvi
rakkaat svnnvinseudut, niin,
lähtee kauas merten taakse
maihin tuntemattomiin?
Miksi, miksi kaikki muuttuu,
vanhat muodot haihtuu pois f
lujimmatkin lintiät raukee,
niinkuin ollutkaan ei ois?
Siksi suistui Rqoman valta,
siksi murtui kaikki muut,
siksi sulaa talven hanget^
siksi sortuif vanhat puut:
Jotta uuden kevään tullen
vanhat muodot eivät ois
estämässä edistystä
vapauden tieltä pois. '
Jotta oikaisuusi aika:,
uuden kehityksen työ;,
voitettaisi talven valta,,
pimeyden pitM yö.
M. K.
Nainen meni miehen luo ja kietoi
kätensä hänen kaulaansa.
"Mutta emmekö voi koettaa vielä
kerran? Alkakaamme kaikki alusta",
hän sanoi pehmeällä äänellä.
"Oh, nyt sinä väsytät minua! Ku-
\ättelin sinua puolivilliksi tiikeriksi!"
"Niinkö? Siinä tapauksessa saat
varoa kynsiäni. Et ole tarjonnut mi­nulle
edes yhtä ainoata savuketta­kaan.
Voi, älä tarjoa, otan sen, joka
on suussasi! Anna minun vetää siitä
muutama sauhu!"
Nainen otti savukkeen ja imi sitä
muutaman kerran-. Sitten hän pisti
sen' takaisin miehen huulien väliin.
Hänen sormessaan, oleva kantasor-mus
kosketti Jackin huulia. Mies
hätkähti.
"Mitä sinä teit?" hän huudahti.
"Joku pisti huuleeni!"
"Niin pistikin! Ja kohta sinä olet
kuollut mies! Sormuksessa on sa­maa
myrkkyä, jolla entinenkin mie­heni
tappoi itseni! He eirät huo-maimeet
vankilassa tarkastaa sor­musta^.
Sain sen lähtiessäni takai­sin.
Olisit varonut kynsiäni!^*
Jackin kasvot muuttuivat tum­manpunaisiksi,
ja hän hengitti l^i-vaasti.
Namen näki hänen kuole­van.
Sitten hän istuutui entiselle pai­kalleen
ja painoi sormuksen omiin
huuliinsa — — —
MERI on paljon suolaisempi tropu-tin
seuduilla kuin muualla voimak­kaamman
haihtumisensa vuoksi.
Oulun Wiikko-
Sänomia
Vuonna 1833, siis 107 vuotta sit­ten,
oli Oulun VViikko-Sanomissanfi:
m. seuraavat kirjoitukset:
Muutamalla nuorella, tuhläajalfa>
herralla, joka oi i isosa welasa Juuta­laisille,
oli Uriani niminen koira, jon­ka
hän oli niin opettanut, ettei se
tohtinut koskia mihinkään kuin hälle
sanottiin: "se on Juutalaisen!" —
Kerran sattui hän puoliselle muuta­man
Tuttunsa tykö, ja koira oH hänen
kansansa. Muuan rikas Juutalainen
jolta herra wasta oli pyytänyt; mut­tei
saanut, rahaa lainaan, sattui juuri
hei jän pöywäsä istuis^an, tähelH^sä
asiasa tulemaan paikalle. Uuttani,
joka oli leppiä luontoinen ja usieffl oli
nähnyt Juutalaisen isäntänsä tykönä,
hyppäsi häntä niin kuin tuttUa tf^as-taan,
ja liehakoitsi hännällänsä. Juti-talainen
hyri^äiii koiraa sanoin: "ei
minulla nyt ole sulie mitään- antaa;
koiraseni!" Koiran isäntä, pafaen-taakseen.
Juutalaista, sanoi: "Minä
takaan ettei se Teiltä ota mitään "^rag.
taan, jos wielä paisttaki' antasitte."
Juutalainen, joka sitä ei'Uskonut,anoi
talon isännältä paisti palasen^ ja*tar­josi
sitä koiralle. Koiran isäntä^kil-jasi
samalla: ''Uriani^ se on Juuta­laisen!"
Kofata-kääittyir koira pois
Juutalaisesta, ja meni • pöywän' alle.
Wieraat nauroi^t asialle, mutta Juu^
talainen sanoi totisesti: ''Smä oletr
tyhmä koira, Urianiparkal'joka- et
ota mitään wastaan Juutalais^ltaf, si^
nun isäntäsi on paljoa nerokkaaäi|ni'^