Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 2, 1946

              Sivu 2 LATONTAINA, MAALISKUUN 2 PÄIVÄNÄ 1946
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Publlshed and printed by the Vapaus
inibllshing Company Limited, 100-102
Blm Street West, Sudbury, Ontario.
Begistered at the Post Office Dept^
Ottawa, as second class matter:
Tilanshinn^t:
1 vk .$2.00
6 Idc. 1.10
3 ^ICi .60
Yhdysvaltoihin:
Suomeen Ja munalle oikomaille:
1 vk ...$3.00
r Rkk. 1-65
.Liekki ilmestyy jokaisen viikon taxi*
•ntaina 12-sivuisena, si§ältäen parasta
kamiokirjamsta luettavaa kaikUta aloil­ta.
AsIamiehlUe myönnetään 20 .prosen­tin
palkkio.
Pyytäkää asiamlesvälineitä jo tä­nään.
, ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
40 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Älin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
60 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai
Itiitoslauseelta. Krikpishtnnat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
.Kaikki Liekille terkoiteiut mäksu-ospitukset
on ostettava kustantajan ni­meen:
Vapaus Publishing Company
X^lmited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited, 100-102 Elm
Street •West, Sudbury, Ontario
Toimittaja A. Päiviö.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
LIEKKI
FiÖ. JBox 69 Sndbnry, Ont.
Toimituksen kulmasta
Tarkoitukseni oli tähän kymmcn-vuotisnumcroon
kirjoittaa vähän pi­tempi
katsaus siltii verrattain pitkäl­tä
ajalta, minkä olen Liekin toimi-tustchtävistä
huolehtinut, mutta kun
^scn jätin viime hetkille ja sitten sat-
'ui sellainen odottamaton tapaus, jo­ka
johti minut ensi kerran elämässä­ni
joksikin aikaa sairaalan seinien
sisäpuolelle, niin jäi se tekemättä ja
saa siinä mitassa jäädäkin. Alutta
jotakin minun on lyhimmiten sanot­tava.
Alinun on ensinnäkin vilpittö­mästi
kiitettävä kaikkia Liekin avus­tajia,
kynätovereita, siitä uhrautu­vasta
työstä, millä he ovat osallistu­neet'Lckin
sisällön luomiseen.-Luki^-
Jarinne ovat saaneet seurata heidän
työtänsä vuodesta toiseen ja vtonet
nimet Ja nimimerkit ovat tulleet hy- .
vinkin tutuiksi. Toiset ovat fisiinty-neet
harvemmin, mutta toiset jatku­vasti
aika tiheään. Se on ollut heille
ei ainoastaan midityötä omaksi hu­vikseen,
mutta monelle aivan tarkoi­tuksellista
uhrausta suosimansa leh­den
hyväksi. Sellaisesta on enemmän
'kuin kiitettävä. Myöskin on kiitet­tävä
Liekin asiamiehiä ja ystäviä,
jotka ovat toiminnallaan vaikutta­neet
lehtemme levikin jatkuvaan ko­hoamiseen.
Mielestäni on Liekin toimituksen
ja avustajien suhde ollut niin hyvä
kuin se ylimalkaan olla voi; sen olen
kiitollisuudella tuntenut aina ja var­sinkin
joinakin vaikeina oikoiffa^ joi­ta
on viilillä ollut. Ja 'minusta tun­tuu,
että sellaisena tulee suhde joi­kumaan
aina, olipa toimituksen tuo­lilla
kuka- hyvänsä.
Toistaiseksi en voi sanottavasti o-sallistua
tämän lehtemme toimitus­työhön
tai mihinkään työhön, — ei
ainoastaan siksi, että käytettävänäni
on vain yksi käsi, vaan myöskin sik­si,
että toinen, ityt neljännessä ''muu­rauksessa"
oleva kätctii on asetettu
sillä tavalla sojälleen, että sitä on
hiukan vaikea liikutella ja kiikutella
ja että sc tietysti vaatii jonkin aikaa
oman rauhansa. Alutta kun toimi­tustyöstä
huolehtii n}pt edeltäjäni,
Jaticöa 1. sivulta
elitin^t työtä tekemään tänään,"
''Minusta iiäytti että Gilbertkin
ralcastui heti Elsiin", sanoi Mamie,
otsa. rypyssä. *^'Minä 'kuulin," 'kun
'hän/;pyysi Elsiä lähtemään kanssaan
tansseihin huomenillalla."
"Entä Allan?" Irene katsoi t i u -
..'kastr:i:.^Isini;'"' ^-• •
".Arvan .kuin olisi hän yksi ;pu-
, yuistasi,.jola Elsie raieli kunnes sai,
ja sitten ei perustanutkaan:"
He kääntyivät kaikin väliovelle
päin, josta nuo pilkalliset sanat kuu­luivat.
Isä seisoi ovella, pitkä ja
laiha harmaapäinen mies, puettuna
aamutakkiin.
" I s ä ! " lausui Irene lämpimästi,
"kävin ovellasi kun tulin. Luulin,
että nukuit."
"Paha päivä minulla tänään", sa­noi
, isä, istuutuen uunin lähelle.
• 'Vaikea olo. Olen maannut, lähes
koko päivän . . . Hauska päivä to­siaan
naapuriliemme kun sai poi­kansa
kotia terveenä. Neljä vuotta
oli yliineren."
"Hän on 'usein puhunut minulle
Gilbertistään", sanoi Irene, ja muisti
miten hän o l i , erikoisesti mieltynyt
sotilaspoijan kuviin.
"Gilbert sanoi, että hän tykkää
uudesta kodistaan, että se on paljon
sievempi kuin se talo jossa he^asui-vat
silloin kun hän lähti. Ja h än
sanoi, että erikoisesti hän tykkää
naapureistaan nyt", puheli • Maniie
tyytyväisesti.
'"Menehän keräämään sanomaleh­det
pois vierashuoneesta ja pyyhi
pölyt huonekaluista", .pyysi Irene
tuupaten Manijen. leikkisästi mene­mään.
Illallispöydästä noustuaan hajaan­tui
perhe eri huoneisiin, Mamie teke-entinen
Liekin toimittaja Jalfnar
Saari, niin tämä tapaus ei ole Liekin
sisältöön nähden aiheuttanut mitään
häiriötä eikä vahinkoa, vaan ennem­minkin
tuonut vaihtelua ja virkistys­tä.
Muuten, jos minua kohdannut va­hinko
otetaan aivan persoonallisesti,
niin sellainen on näiden aikojen sil-mämäärillä
mitattuna niin pieni, ettei
sitä kannata ottaa huomioon. Tietys­ti,
koska tunnen etten ole vielä kovin
laho, käteni on kohtuullisen ajan pe­rästä
ennallaan ja toivoakseni voin
sitä käytellä vielä monia vuosia hyö­dyllisissä
tehtävissä tarpeen mukaan.
Mutta Liekki, siitähän nyt onkin
kysymys. Eläköön Liekki!
A. PÄIVIÖ.
* * *
Tätä kirjoittaessa näyttää siltä, et­tä
Liekistä on tällä kerralla jätetfA-vä
pois vakituiset jatkokertomukset
"Pohjola ja nainen", "Virran Pyör-teissä^'
sekä takasivulla ollut "Kap­teenin
pojat". Tämä siksi, että saa­daan
tähän numeroon kaikki siihen
aiotut kirjoitukset. Jos papcritilanne
olisi antanut myöten, olisi ollut help­po
julkaista yksi osa lisää, mutta sH-heji
ei ollut mahdollisuutta, koska
paperi on vieläkin säännösteltyä.
Xäin ollen täytyi sisällyttää kaikki
tähän 10-vuotisnumeroon aiotut ter­vehdykset
ja kirjoitukset 60-sivui-secn
lehteen.
Toivomme lukijain käsittävän tä­män,
sillä nfuuta mahdollisuutta ci
ollut. Knsi viikolla taas tavataan va-pituisien
jatkokertomusten ja Kap­teenin
poikien parissa. — ,W. S.
mään koululäksyjään, isä lepäämään
j a Elsie jatkamaan kirjansa luke­mista.
Irene jäi keittiöön. /
Hän askarteli taloustöissä hitaasti.
Häfnelläkin oli ollut vaikea päivä,
eikä suinkaan tärriä ilta ollut sen
(helpompi. Hänen päänsä oli ollut
hiljakseen kipeä koko. päivän, ija.
häntä oli väsyttänyt oudolla tavalla.
Mieliala oli raskas.
Allan oli käynyt kaupassa hänen
Vpuiheillaaij<r Se oli- ollutvihavittava
.^yierailu.,. j|M,,.Allan_j^^^^
häneltä anteeksi että oli hyljajinyr'
hänet j a rakastunut Elsiin. Allanin
tuli sanoa sanottavansa pala palal­ta,
aina asiakkaiden käyntien vä-lissä^.
Ja mitä enemmän hän Sanoi,
sitä selvernmäksi kävi Irenelle, että
hän ei ollut menettänyt yhtään mi­tään.
Mutta ei h ä n sitä voinut sa­noa.
Allan parka! Jos todella naapurin
Gilbert on ihastunut Elsiin, kuten
äskeisestä puheesta voi päätellä, niin
pian hän saa kärsiä samat tuskat
joita kuvitteli Irenen itsensä vuoksi
kärsivän.
"Voi, miten minua väsyttää! M i -
terr jaksan jatkaa tätä, päivä päiväl­tä,
kuukausi kuukaudelta? . . . Ko­ko
elämä tuntuu niin tyhjältä!"
Hän fstui pöj(^dän ääreen kun oli
saanut työnsä suoritetuksi, ja pian
Mamie tuli hänen* viereensä. Yhdessä
he menivät yli koululäksA^jen- vai­keimpia
kohtia. Näin oli heillä aina
ollut. Näin oli ennenkin, kun äiti
eli ja hän kävi koulua.
Isä ilmestyi taas ovelle. Hän kat
seli heitä hetkisen, sitten sanoi Ihyvä^
yötä hiljaa- j a poistui omaan huo.
neeseensa.
Myöhemmin, kun he olivat jo l ^
volla ja Irene luuli Mamien jo nut
kuvan, painautui tyttönen äkkiä hän­tä
^ähelle j a k u i n a s i:
" S a a t p a nähdä, niin Gilbert tvk-r
k ä ä sinusta enemmän kuin Elsistä
kun hän vaan ehtii tutustua sinuun!"
- Irene - l i i t t y i -kadunkulmauksessa'
seisovaan^ raitiovaunuja otöttaväaT
joukkoon. Raaka tuuli puhalsi lah­delta
lennättäen sateen pisaroita suo-justimienkin
alle. Likainen lieju
peitti käytävät, joita tallasi loppu.
mattoraäUei näyttävä ihmisvirta.
Katuvaunuja tuli • yksi «toisensa
jälkeen, rämisten ja paukkuen. Jo-köiseen
nousi useampia odottavien
joukosta, -mutta sittenkin näytti
jOukJko Vilin kasvavan. Oli ilta. Päi­vän
työ o l i lopussa. Tuhansia • ja
tuhansia työläisiä pyrki päästä ko-
_ tiinsa, kaikilla kuumeinen kiire.
Irene .painautui lähemmä suurta
harmaata kivirakennusta, etsien suo­jaa
sateelta ja kylmältä. Hänen
vaunuaan jokin jossain pidätti. Ym-
]järillään näki hän levottomia kasvoja
ja tuon tuostakin joku murahti vali­tuksia.
Luultavasti jokin onnetto­muus
Numero KN^^mmenen raiteella
jossain syrjäseudulla. Niin kävi aina
silloin tällöin, ja silloin sai odottaa
vaunuaan kauan.
Irenen oli kvlmä. Tuuli tuntui
O N N E A . . .
K^ITMMENVUOTIAALLE
t
A. Torikka
N. Salmen
O. Luomanperä
J. Anderson
O. Puolakka
Kosti Kallio
« . Rytkönen
O. Veijonen
J. Marjanen
Mr. ja Mrs. Vainonen
E. Jilvöjä
Arvi Visuri
Margit, Wal*er, Mary ja
A. .Karen
. I. ja I. Pasanen
Nick Hill
O. ja K. Pajala
Alex-Mattila
Conrad Jamsen
Ed. Hansen
E. Roika
Einar Sten
Aug. Äijänen
V. Hanson
N. Heikkilä
T. Kauppi
S. Mäkinen
Tilda Järvis
Mary Virta
T. Uitto.
E. Annala
P. Simola
J. Etelä-Aho
J. y. Venhola
M. Kujanpää
Pases ja Venhöla^s Camp, Sesiaika, Ontario.