1946-03-02-53 |
Previous | 53 of 60 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1946 LAU.\^;T.\IXA, M.V.\HSKUUX 2 PÄIVÄNÄ Sivu 53
0
TÄMÄ tapaiitui "^urkaupungissa
Ameriikan lännellä siihen aikaan
kun Japsi herätteli nukkuvia a-nieriikkalaisia
Pearl Haxborissa. Siljoin
olin niinä tekemässä korjaustöitä
mustien kaupunginosalla, ^Minul-
]a oli lääkärin konttorin laittaminen
apapnMTft^t^italön önÄin^mäiselle lat-tialle
vilkasliiikkeisten katujen kulmaan.
.
Itse työ minulle oli tavallinen, sillä
kirjaustyÖt kuuluivat ammattiini,
niutta ihmeenäni 61i' ympäristön ihmisten
tummuus. Tämä kaupunki
sisältää laajan neekeri-asutusalueen
rakkautenikin, jata ei kuolleet eikä
elävät kadehtia Meillä on työ, mutta
meillä on myöskin rakkaus, ymmärrä
se, Tanja."
Tyttö painaa päänsä tuoksuvaan
ihanuuteen. "Oi, Kolja, uskallanko /
oltaa rakkauden?" •
Kolja suutelee häntä. "Rakkaus
on meidän,, Tanja, kukat myöskin."
•'Kolja, Kolja, tule!" Tyttö juoksee
nopeasti rantaan.- Kuu on loistavan
kirkas. Usva on kadonnut.
Kirkkaana kaikuvat soiton mahtavat
säveleet hiljaise^ yöhön. Tanja
seisoo kuin hopeavaipassa tuoksuvine
taakkoineen. Äkkiä hän kohottaa
kätensä kukkineen ja pudottaa
kukat kuun höpeasiltaan meressä. .
"Oi Kolja,-kallis rakastettuni. Kukat
Krimiltä, rakkautesi kukat, antaa:
kasakkatyttösi-sankareille, jotka-tuolla
ihanalla merellä antoivat
henkensä, että rakkaus.ja onni olisi
meidän ja neuvostomaan."
O, mtna
Kirjoittanut Nikkarin Eljas
ja työmaani oli sen keskipisteessä.
Vaikka olen tottunut näkemään
'neeSkereitä ja olemaan työmailla tekemisissä
heidän kanssaan, niin kuitenkin
nyt, jouduttuani kokonaan
heidän keskuuteensa, olin ikäänkuin
tolattani pois. Mielikuvituksieni e-teen
revähti eräs seikka, joka koiko
elämäni mitan on pysynyt ristiriitaisena,
nimittäin se, oriko sielu ihmisellä
itsenäinen vai onko se fyysilli-sen
kehityksen tulos? Tämä kysymys
mielessäni on riidellyt puoleen
ja toiseen, ollen aina asianhaarain
mukaan jompi kumpi voitolla.
Niihin aikoihin mieleeni lienee
syöpynyt sellainen ajatus, että sielu
on pääasia ja että tämä sielu on tasa-ar\'
oinen kaikilla olipa sitten ihminen,
köxrihä tai j rikas, tahi olkoon rodultaan
musta, keltainen, punainen
tai valkoinen.
. Näin ollen minulle tuli sääli sielua,
joka kehityksen kulussa oli sattunut
saamaan kunnottoman ruumiin, fom
katselin kaduilla mustiA. ihmisiä jä
niiden joukossa viheliäisen väärenty-neitä
yänktänöitä, jotka yrittivät
lyyhät^ kulkea limputtaa, katselin
väriltään ja muodoltaan kehityksen
jokaisella astee^lla olevia, niin aivan
vaistomaisesti ailoin etsiä mielfiku-vituksieni
esineeksi kaikkein säälit-tävintä
olentoa. Oikein huvittelin
itseäni näissä etsiskelyissä.
Kerran sen kadun kulmaan, jossa
tein työtä, laahusti. ontuva neekerityttö,
niin musta, että aivan kiilsi auringon
paisteessa. Tyttö väänteli
suutaan askelten tahdissa, ko^a
käynti tuotti hänelle tu^aa.
Siinä se nyt oli, jota etsin! . . .
Myöhemmin hän tuli siihen katu-kulmaan
joka päivä. Hän odotteli
ONNITTELUMME...
imSIPÄIVÄN JOHDOSTA
tEiNEY'S BEAUTY SALON
328 ELGIN.' S3C S., SUDBURY PUäElL:^^ 4-4439
bussia, ja jos en minä sattunut olemaan
työssii kadun puolella, niin hän
etsi minua.
*Eräänä päivänä olin repimässä
laipiolla nokista savupiippua ja siinä
likaannuin mustaksi, ja kun laskeuduin
f aviisia alas, oli " s t Ä " laäs
neekerityttö. Näin itseni peilistiji ja
huMnasin että me tytön kanssa olimme
jo-kseenkin samanvärisiä. Tytiö
myöskin katsoi peiliin ja alkoi nauraa
oikein hirnumalla.
Tuttavuutemme jatkui. Tyttö tuli
joka iwivä bussia odot taintaan ja
sitä ennen hän aina etsi minut. Jollei
muuta, niin "hälfoota" hän ainakin
tahtoi sanoa minulle. .
'Kerran, väliseiniä revittäessä, kun
huoneidien lattioiHe oli kerääntynyt
kasottain"rimoja, ruoteita ja "lätsiä"
ja minä satuin olemaan rakennuksen
perällä repimässä kylpyhuoneen
seinää, tyttö oli rämpinyt kaiken: rojun
yli minua katsomaan. Kaikki
huoneet pöllysivät kalkkista rajauksien
tomua niin sakeana, että olin
kuin mylläri ja niin oli myöskin tyttö,
kun hän viimeimkin pääsi luokseni.
Olimme tulleet harmaiksi molemmat,
taaskin väriltämme melkein
saiflanlaisiksi. Silloin oli rakennuksen
sisÄlä jyräkkää ja raidetta.
Hetken kuluttua kuulin tytön parkumista
ja kun kiiruhdin hätäpai-kalle,
olrkin Hän kaatunut naulaiseen
rimaläjään. Nostin hänet lattialle,
mutta onnettomuudeksi hän olikin
saanut, .naulaisen- riman helmoihinsa
Ja suikkiinsa. Sukka repesi pahoin
ja naula oli raapaissut säären veril-mRVEHDYKSEmmB
LIEKILLE
Jatka reippaasti valistavaa byöt^l
Katri Hovi
ElU.Niemi, ja Walter
l^mi ja tJrho Hovi ja perhe
Mr. ja Mrs. Jacob Pykäri
Selma ja John Pykäri
Einar Mäki
Vii jo, Mäki, .
Taimi ja Len Anderson
Urho, Elsie ja Urho Piilo
Kristian Kallio
Viola. Ingrid ja Martti Piilo
Meimi ja Walter Hunnakko
ja lapset
Laimi ja Ernest Kivi ja
lapset
Mr. ja Mrs A. Pykäri
Liisa, Aino ja J. Uusitalo
Frank Uusitalo
Laura ja Vie Ranta ja lapset
SILVER MOUNTAIN
Mr. ja Mrs, Nummikoski
Arvo Koski
Geo. Koski
Mr. ja Mrs. Arne Pykäri
Melvin, Vieno ja W. Niemi
Väinö Asmund
Ronald, Margaret ja Frank
Mäkinen
Ida Lehtinen
Arthur Tenhunen
Arvo Hovi
Mr. ja Mrs. Jacob Huhta
Nelmi Huhta
Mr. ja Mrs. A. Fredson
Alleen. ArnoM, Miriam ja
W. Alanen
Helvi ja Julius Asmunt
Elsic ja Arvo Asmunt
ONTARIO
Tervehdyksemme
täyttäessään 'kymmenen vuotta
E. Laine
J. Karjala
U. Niemi
K. Salminen
M. Katajisto
E. Kaipainen
E. Sepponen
Ivar Seppä
K. Isotalo
N. Niemi
E. Wirtanen
A, Niemi
Odiel Penttinen
Mr. ja Mrs. M. Paavola
Mr. ja Mrs. Mäki .
Mts. Alfred Järvinen
CAMP 10
BLACK STURGEON ONTARIO
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 2, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-03-02 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki460302 |
Description
| Title | 1946-03-02-53 |
| OCR text | 1946 LAU.\^;T.\IXA, M.V.\HSKUUX 2 PÄIVÄNÄ Sivu 53 0 TÄMÄ tapaiitui "^urkaupungissa Ameriikan lännellä siihen aikaan kun Japsi herätteli nukkuvia a-nieriikkalaisia Pearl Haxborissa. Siljoin olin niinä tekemässä korjaustöitä mustien kaupunginosalla, ^Minul- ]a oli lääkärin konttorin laittaminen apapnMTft^t^italön önÄin^mäiselle lat-tialle vilkasliiikkeisten katujen kulmaan. . Itse työ minulle oli tavallinen, sillä kirjaustyÖt kuuluivat ammattiini, niutta ihmeenäni 61i' ympäristön ihmisten tummuus. Tämä kaupunki sisältää laajan neekeri-asutusalueen rakkautenikin, jata ei kuolleet eikä elävät kadehtia Meillä on työ, mutta meillä on myöskin rakkaus, ymmärrä se, Tanja." Tyttö painaa päänsä tuoksuvaan ihanuuteen. "Oi, Kolja, uskallanko / oltaa rakkauden?" • Kolja suutelee häntä. "Rakkaus on meidän,, Tanja, kukat myöskin." •'Kolja, Kolja, tule!" Tyttö juoksee nopeasti rantaan.- Kuu on loistavan kirkas. Usva on kadonnut. Kirkkaana kaikuvat soiton mahtavat säveleet hiljaise^ yöhön. Tanja seisoo kuin hopeavaipassa tuoksuvine taakkoineen. Äkkiä hän kohottaa kätensä kukkineen ja pudottaa kukat kuun höpeasiltaan meressä. . "Oi Kolja,-kallis rakastettuni. Kukat Krimiltä, rakkautesi kukat, antaa: kasakkatyttösi-sankareille, jotka-tuolla ihanalla merellä antoivat henkensä, että rakkaus.ja onni olisi meidän ja neuvostomaan." O, mtna Kirjoittanut Nikkarin Eljas ja työmaani oli sen keskipisteessä. Vaikka olen tottunut näkemään 'neeSkereitä ja olemaan työmailla tekemisissä heidän kanssaan, niin kuitenkin nyt, jouduttuani kokonaan heidän keskuuteensa, olin ikäänkuin tolattani pois. Mielikuvituksieni e-teen revähti eräs seikka, joka koiko elämäni mitan on pysynyt ristiriitaisena, nimittäin se, oriko sielu ihmisellä itsenäinen vai onko se fyysilli-sen kehityksen tulos? Tämä kysymys mielessäni on riidellyt puoleen ja toiseen, ollen aina asianhaarain mukaan jompi kumpi voitolla. Niihin aikoihin mieleeni lienee syöpynyt sellainen ajatus, että sielu on pääasia ja että tämä sielu on tasa-ar\' oinen kaikilla olipa sitten ihminen, köxrihä tai j rikas, tahi olkoon rodultaan musta, keltainen, punainen tai valkoinen. . Näin ollen minulle tuli sääli sielua, joka kehityksen kulussa oli sattunut saamaan kunnottoman ruumiin, fom katselin kaduilla mustiA. ihmisiä jä niiden joukossa viheliäisen väärenty-neitä yänktänöitä, jotka yrittivät lyyhät^ kulkea limputtaa, katselin väriltään ja muodoltaan kehityksen jokaisella astee^lla olevia, niin aivan vaistomaisesti ailoin etsiä mielfiku-vituksieni esineeksi kaikkein säälit-tävintä olentoa. Oikein huvittelin itseäni näissä etsiskelyissä. Kerran sen kadun kulmaan, jossa tein työtä, laahusti. ontuva neekerityttö, niin musta, että aivan kiilsi auringon paisteessa. Tyttö väänteli suutaan askelten tahdissa, ko^a käynti tuotti hänelle tu^aa. Siinä se nyt oli, jota etsin! . . . Myöhemmin hän tuli siihen katu-kulmaan joka päivä. Hän odotteli ONNITTELUMME... imSIPÄIVÄN JOHDOSTA tEiNEY'S BEAUTY SALON 328 ELGIN.' S3C S., SUDBURY PUäElL:^^ 4-4439 bussia, ja jos en minä sattunut olemaan työssii kadun puolella, niin hän etsi minua. *Eräänä päivänä olin repimässä laipiolla nokista savupiippua ja siinä likaannuin mustaksi, ja kun laskeuduin f aviisia alas, oli " s t Ä " laäs neekerityttö. Näin itseni peilistiji ja huMnasin että me tytön kanssa olimme jo-kseenkin samanvärisiä. Tytiö myöskin katsoi peiliin ja alkoi nauraa oikein hirnumalla. Tuttavuutemme jatkui. Tyttö tuli joka iwivä bussia odot taintaan ja sitä ennen hän aina etsi minut. Jollei muuta, niin "hälfoota" hän ainakin tahtoi sanoa minulle. . 'Kerran, väliseiniä revittäessä, kun huoneidien lattioiHe oli kerääntynyt kasottain"rimoja, ruoteita ja "lätsiä" ja minä satuin olemaan rakennuksen perällä repimässä kylpyhuoneen seinää, tyttö oli rämpinyt kaiken: rojun yli minua katsomaan. Kaikki huoneet pöllysivät kalkkista rajauksien tomua niin sakeana, että olin kuin mylläri ja niin oli myöskin tyttö, kun hän viimeimkin pääsi luokseni. Olimme tulleet harmaiksi molemmat, taaskin väriltämme melkein saiflanlaisiksi. Silloin oli rakennuksen sisÄlä jyräkkää ja raidetta. Hetken kuluttua kuulin tytön parkumista ja kun kiiruhdin hätäpai-kalle, olrkin Hän kaatunut naulaiseen rimaläjään. Nostin hänet lattialle, mutta onnettomuudeksi hän olikin saanut, .naulaisen- riman helmoihinsa Ja suikkiinsa. Sukka repesi pahoin ja naula oli raapaissut säären veril-mRVEHDYKSEmmB LIEKILLE Jatka reippaasti valistavaa byöt^l Katri Hovi ElU.Niemi, ja Walter l^mi ja tJrho Hovi ja perhe Mr. ja Mrs. Jacob Pykäri Selma ja John Pykäri Einar Mäki Vii jo, Mäki, . Taimi ja Len Anderson Urho, Elsie ja Urho Piilo Kristian Kallio Viola. Ingrid ja Martti Piilo Meimi ja Walter Hunnakko ja lapset Laimi ja Ernest Kivi ja lapset Mr. ja Mrs A. Pykäri Liisa, Aino ja J. Uusitalo Frank Uusitalo Laura ja Vie Ranta ja lapset SILVER MOUNTAIN Mr. ja Mrs, Nummikoski Arvo Koski Geo. Koski Mr. ja Mrs. Arne Pykäri Melvin, Vieno ja W. Niemi Väinö Asmund Ronald, Margaret ja Frank Mäkinen Ida Lehtinen Arthur Tenhunen Arvo Hovi Mr. ja Mrs. Jacob Huhta Nelmi Huhta Mr. ja Mrs. A. Fredson Alleen. ArnoM, Miriam ja W. Alanen Helvi ja Julius Asmunt Elsic ja Arvo Asmunt ONTARIO Tervehdyksemme täyttäessään 'kymmenen vuotta E. Laine J. Karjala U. Niemi K. Salminen M. Katajisto E. Kaipainen E. Sepponen Ivar Seppä K. Isotalo N. Niemi E. Wirtanen A, Niemi Odiel Penttinen Mr. ja Mrs. M. Paavola Mr. ja Mrs. Mäki . Mts. Alfred Järvinen CAMP 10 BLACK STURGEON ONTARIO |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-03-02-53
