Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 8, 1945

              L A U A N T A I N A / J O U L U K U U N 8 P A I \ ' Ä NÄ
•M
mi
kr"
«ff*
mm
—'•••"iti
«H
1%
sf.
KA'-
paiasi vielä maamme talouselämän
lilaan. Hän viittasi vaikeuksiin, joi­ta
karjalaisten sijoittaminen y.m. on
tuottanut, ja tähdensi erikoisesti,, ett^
tuotantokoneison kuluminen osal­taan
tolee viivyttämään taloudellista
elpymistä.
Helpoittaisiko Suomen asemaa,- jos
sotakorvausten suoritusaikaa piden-*^
«ettäisiin? kuului nyt Stalinin suuri
yllätyskysymys. -^'Sehan olisi lahja
Suomen kansalle, vastasi Hertta
Kuusinen. — Suuri lahja, vahvisti
Helo. Stalin kääntyi Molotovin
puoleen todetakseen, kuinka paljon
suoritusaljasta oli JäJjellä. Tämän
jälkeen seurasi tarkemmin Jciteytetty
myönnytys alkuperäisen korvausajan
pidentämisestä 6:sta 8:aan vuoteen.
Helo tiedusteli, voitaisiinko uutinen
jo ilmoittaa Suomen kan^salle. Tässä
kohden tapahtui jälleen pieni vuoro­puhelu
Stalinin ja Molotovin välillä,
josta suomalaiset vieraat muistavat
Molotovin repliikin: "Suomi on erit­täin
huolellisesti täyttänyt sitoumuk­sensa."
"Kyllä sitä voidaan pitää to-sia3iana,"-
lausui Stalin.
• On ymmärrettävää, että alunperin
s\"dä-mellinen mieliala laukesi tämän
jälkeen suorastaan välittömäksi.
XVI
Oli elokuun puoliväli. Ilmat oli­vat
hautovan ku,umat, oikein oli tu­kala
elää, sillä ilma oli niin raskas ja
väsyttä\ii. Viljan leikkuu oli käsis­sä.
Ihmiset hikoilivat "hautovan kuu­muuden
keskellä, mutta siellä vain
täytyi pellolla raataa selkä köyryssä.
Toivottiin sadetta, joka virkistäisi ja
puhdistaisi ilman, sillä eläimetkin
kärsivät tuosta tavattoman tukalasta
Kirj. A X X I E RUISSALO
lämmintä, ja näin oli ihan saanut aika
kylvyn. Hän meni rannalle ja alkoi
katkaista taas leveää luökoa järveen
päin, aikoen tämän jäkstä (haravoida
kortteet maalle, ettei ne joutuisi ve­den
ajeltavaksi, sillä tämä on lehmäl­le
mainiota rehua talvella, - aJjatteli
Malagias iloissaan.
Salamat risteilivät -4vaikiila ilman­suunnilla,
hiin että maailma näytti
olevan yhtenä tulimerenä. Ankarat
ilmasta. Tuntui ?han silta kuin tai- jyrähdykset järisyttivät maata.
vas olisi laskeutunut käden ulottu­ville,
jossa aurinko sitten täydeltä te*-
rää paaihtaa. Niin tuskailtiin työtä
tekeväin jou'kossa.
Pilviä alkaa nousta taivaan laelle!
huudahtelevat ihmiset riemuissaan.
Ilta lähestyi ja tuuli kiihtyi, kooten
ja^ yhdistäen suuret pilven möhkäleef~
toisiinsa.
^Kaunissaaren läntisellä rannalla oli
pieni lahdelma, jossa kasvoi taajaa
kortetta. Malagias oli jo alkanut si-.
tä katkaista viikatteella, riiutta kun
kuumuus oli aivan sietämätön, jätti
Hertta-Knusinen esitti nyt kysymyk- j^^n sen, kunnes ilma tulee viileäm-sen,
jonka eräs ruotsalainen kan- maksi. Kvt se alkoi. Saimaa oli jo
sanedustaja oli antanut evästyksek- välkopäisissä vaahdoissa. Tuuli sai
si: "Mistä johtuu Neuvostoliiton ja­lomielisyys
Suomea kohtaan?"
TCosto ei ole oikea tunne kansojen
välisissä sulhteissa, vastasi Stalin.
Neuvostoliitto haluaa hyviä naapuri-sti!
hteitä "Suomen, samoin kuin muit­tenkin
rajamaiden kanssa. Genera­lissimus
huomautti, että 'Neuvosto­liitto
on avustanut Romaniaa ja että
esrm." Unkari tällä hetkellä varmasti
ön-paremmassa asemassa kuin Italia.
Romanialle ja Unkarille on osaksi
y^häti voimakkaampaa vauhtia. Uk­konen
jyrähteli harvakseen — jossain
kaukana. Ankara ilma oli tulossa
kaikesta päättäen. Malagias, saa­den
nyt oikean työtuulen, lähti niit­tämään
kortteikkoa. Oikeastaan hän
nautti ukkosen ilmasta, etenkin sa­lamoista,
jotka kiitävät srlmänrä-päyksessä
halki taivaan. Mafagias
terotti viikatteensa teräväksi ja alkoi
niittää. Pehmeä korte kaatui leve­änä
luokona maahan. Hän oli jo
myönnetty suurempiakin helpotuksia kalhlaamassa vedessäkin, joten järven
kuin Suomelle. Kehittäessään tij-viä selältä tulevat laineet loiskalhtivat
naapurisuhteita Neuvostoliitto saa
maksaa tsaari-Venäjän syntejä, lau­sui-
Stalin tässä erittäin mielenkiintoi- •
sessa vuorolauseessa, joka valitetta­vasti
tässä on tullut väkivaltaisesti
lyhennetyksi. ,
— Onko Neuvostoliiton suhtautu­minen
siis jalomielisyyttä? kysyi He­lo.
— Ei, laskelmaa, vastasi Stalin
Harvoja, suuria vesipisaroita pu­toilee
silloin tällöin. 'Ja jär\-en ää- •
rimmäisellä rannalla oli jo rankka
sade, sitä todisti sen« harmaa siner­vä
väri ja kova kohina, jota tuuli
kantoi kuuluville. Malagias aikoi
jättää työnsä kesken ja mennä -si­sään,
sillä ankara ilma oli tulossa.
Hän nosti viikatteen olalleen ja kah­lasi
rannalle. Kauheata! Salama is­ki
viikatteen olalta, poltti hiukset
päästä, kulmakarvat, silmäripset ja
kasvot, sen hän vielä tajusi, vaan ei
muuta. Hän ei edes sitä tiennyt,
että salama oli heittänyt hänet met­sän
reunaan, jossa loukkaantui kylki
ja käsivarsi. Sade valui virtanaan,
vaan onneton ei tiennyt siitä mitään.
'•'Missä isä viipyy näin kauan, kun
ei tule sisään?" hätäilee Minerva ja
katsoo ulos ovesta. Ei näy. Salme
huutaa jo "kutsuen miestään' — ei
•vastausta.
Juihinsa ja tuntee kauheaa tuskaa
ruumiissaan. ,
Salme ja Riegina, vapisten ja itkien
auttavat onnettoman ylös ja kanta­vat
sisään. Minerva aivan huutaa
sillä lapseen teki niin järkyttävän
vaikutuksen isäraukan onneton koh­talo.
•'Hiukset kärventyneet päästä, sil­märipset
ja kulmakarvat ja kasvot
— voi iauiheata!" i ^ e Salme ja al­kaa
riisua märkiä vaatteita mieiheii-sä.
yltä.
Regina laittaa lämmintä vettä, jol­la
saa pestä kädet ja, kasvot — jos
niitä voi pestäkään.
Myrsk}' on. tauonnut. Ukkosen
jyrähtelyt J^uuluvat - jostain kaukaa.
Regina soutaa yli salmen ja menee
kylän Jcauppiaaseen Kutsumaan lää­käriä,
puhelimitse. Kirkolta, kunhan
lääkäri, lupaa tulla heti.
Sitä tuskaa, jota Salme tunsi, ei'
voi sanoin kuvata. Loukkaantu-tunut
valittaa. Hän makaa valkeal­la
vuoteellaan, voimatta itseään lii­kuttaa.
Regina jäi odottamaan lääkäriä,
että vie ..hänet sitten saareen heti.
Hän istuutui ulos. Vähän väliä
pyyhkäisee hän .silmiään, kun ajatte­lee
veliraukan oxmettomuutta. Pian
oli uteliasta ..väkeä ,kokoontunut hä­nen
ympärilleen, tiedustelemaan on­nettoman
kohtaloa. Regina ei voi­nut
varmuudella sanoa miten huo­nosti,
on loukkaantuneen laita ennen­kuin
lääkäri tutkii asian.
Illalla, kymmenen tienoissa saa­puu
Jääkäri Reginan seurassa Kau-nisaareen.
Lääkäri, tutkktuaan
loukkaantuneen tijaa, sanoo olevan
kaksi kyl'kiluuta--vioittunut !ja laittaa
huolellisesti kääreen ruumiin ympä­ri.
Käsivarsi on loukkaantunut.
lakoonisesti.
Helon tiedusteluun, vaikuttaako
Suomen taistelu tsaarivaltaa vastaan
ja vanhojen irallankuniousmiesten
siil.nnen oleskelu täällä 'Neuvostolii­ton
h>-vään tahtoon, vastasi Stalin
myönnyiteJevästi. 'Tämä h>'vä tahto
ei lepää ainoastaan naapuruuden,
vaan todellisen ystävyyden-pohjalla.
Venäläiset pitävät suomalaisia ky-vykJcäänä
kansana, koska ne ovat ka­russa
ilmastossaan ^kyenneet rämeil­leen
perustamaan valtion.
Keskustelun loppujaksossa lausut­tiin
molemminpuolisia rakastetta-vuuksia.
Generalissimiis myönsi, et­tä
Venäjän kansa on äskeisessä suu­rensa
sodassa kantanut raskaimman
kuorman ja ansainnut voittajan kun­nan,
mutta hiin torjui venaliiisiä
Lhinnoivat sanat. Jokaiseilla kansalla
on putilteensa.' Hyvin rohkeasti muo­toiltu
oli Stalinin o.ma kohteliaisuus,
et ui jos suomalaiset olisivat olleet
belgialaisten asemassa, he eivät olisi
aniautuneei fasismin edessä.
Monessa katsannossa epätavalli­nen
historiallinen keskustelu oli kes­tänyt
lähes puolitoista tuntia. Hyväs-te-
yn -tap^taessa -kello - 23.40 Krem­listä
lähtijöiden elämysmuistoksi ei
jik^nyt ainoastaan syvä vaikutelma
vaiiiomiehen koruttomasta, sydämel­lisestä
persoonallisuudesta, valtiomie­hen,
josta tähän asti oli Suomessa •
a-nettu \iiärennettv kuva. Tärkeä
korkealle häntä vasten kastellen hä­net
rintaa myöten. Se tuntui haus­kalta
ja virkistävältä. Vesi oli niin
lehti oli kääntynyt Suomen ja Neu­vostoliiton
välisten suht«den histori­assa.
Oli lujittunut luottamus sii­hen,
että meille vilpittömyyden ja a-siallisuuden
pohjalle uusi naapuri-suihde
voidaan rakentaa ja on raken­nettava.
''Ilma on aivan hirvittävää", puhe­lee
Regina pelonsekaisella äänellä.
Hän aavistaa jotain pahaa, vaan ei
ilmaise sitä.
^lyrskyn hiukan tauottua lähtevät vaan ei ole luita poikki, se kyllä pa­he
kaikin etsimään isää. Tuskaista ranee, vakuutteli lääkäri. Mutta mi-voihkinaa
kuuluu rannalta päin. ten on silmäin-käynyt? mietti lääkä-
Juoksujalassa menevät he ääntä köh- ri, vedellen hyvin hoidettua suippo-ti.
Ensimmäiseksi löytyi viikate, jo- partaansa valkoisella kädellään, eikä
ka oli muodottomaksi koukeroksi voinut antaa varmaa selkoa tuskaile-vääntynyt.
,
"Isä, isä on tuolla!" huudahtaa'
Minerva itku kurkussa.
'Jumalani I Jumalani mitä on ta­pahtunut?"
tulee yhfaikaa kolmen
tuskan jähmetyttämän ihmisen suus­ta.
Onneton voihkii, ei voi liikahtaa-kaan.
Hän on tullut puolittain ta- -
valle vaimolle..Lääkäri voiteli kasvot,
silmät ja koko pään, joihin alkoi
nousta vesirakkoja. Silmät • olivat
kiinni, joten el voinut tietää ennen­kuin
aamulla, miten ^ asian laita.
Minerva itki, istuen tätinsä sylis­sä,
joka ei voinut häntä lohduttaa.
Lääkäri voiteli kasvoja jollakin sal­valla
ja peitti pumpulikaareeseen.
X
1'--' rakcftipommi, jonka kanssa brittiläfsct thdnnicfict kokeilcv
of nähdäkseen varmasti kuinka sc toimii.