1953-12-12-03 |
Previous | 3 of 14 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Innen fiirvestissa 1936
X sen näit, ettei näisim ole luot- tuotiin ilmi.
" ^ t a ! Sinulla oU koka pakan Vähitellen alkoivat poikain päät nyö-
_ ja sittenkin hävisit p ^ . mi- kahdella; pelurien äänet kuuluivat
, ^ a i e n i , ho, ho, ho , ; . " , nau- kuin sumun läpi, sitten yhtyen heidän
anha Säntii, tukkien.raho|a . uneensa niin, että he olivat jo osa heis-
/hampaatoiisuU^änunoHaan. . tä. Mikonkm " l u k i ' ' o l i muuttunut, ja
oipuraisi ta^kuaah, Jossa, helisi ' rahaa tuli kuin roskaa,
fc^rfineii pientä j a h a ä , . ^ , niillä Hän voitti) aina vain voitti. Hänen
jsi enää peliin. Haryestista pa- . taskunsa olivat Jhan pullollaan rahaa,
^ ^ e t pelasivat-^reflua peliä, kun hän asteli ulos tavaravaunusta toistivat
kolikot p a i n ä ^ r ^ U a r i ^ n - ten muristessa epätyytyväisinä hänen
j . — ja tuota viimeista-pplisa- jälkeensä. Mutta hän oli sentään reUu
ilan4ottaisi ulos.kätköst|ä^^^ poika,— lupasi ostaa rahoilla auton,
j^taskusta, • . Jolla sitten antaisi kyytiä iiävihneillekin
erosi myös-Rästus, pelistä, 'kanssaveikoilleen — sitten ei rivattai-
Buiattoi)oika oli^myös^nut tar- .^^
ksiin on varmaan m\i
'mykseen tulee, niini
an ranskalainen
ojeen ja säilytti sitä
siltä, että
irien sekoitustaidon kij
[lainen vietti kaksitoiä
e Tizianin salaisuudes]
i väreistään, jotka
3jen ajan. Suuri
1 skotlantilainen m
ua, sanoi: "On surulli
i t haalistuvat niin pia
manamme maalattu
"Niin on asia"
:eeksipyyntömrae jä
t vanhanajan mestaj
aam^an ,värins| sail]
a, esim. jnuinaiseg|pj
sissa on sellaiset vä
vuosituhansien.
naisuuksia, joita yal
irvoisia liinoja valra^
•inigarin kylän nais
ilmaisseet kenellekä^
almistuksen salaisuu
an, että ne valmisti
ien kauneus ja kes
le ihmisille tuntema
menettäessään-melkeih kaikki
lännen harvestissa tiion saman
tan trariipin taskuun: ' . '
tus istahti Mikon viereeri;ptipli-vaunun
nurkkaukseen^ vetänen
Igtaän "goöfi" (viini); Riillon
imaisteltiin ahkerasti; t<^sten
edelleen korttia toisessa päässä
aavikko-laivaansa (tavaraväu-käryävän
lyhdyn valossa.
Sumpikaätt heistä ^ ei" huomannut
tiä silmäparia, joka tuiJQttäti t
aikaa pimeästä vaunun nurkasr
jötom oli syttjmyi; kuinmailin^n
kuullessaan toveruksien keskus-
•siää viini oli saanut ikiei^iTr^k^
i: Jijityniään; ja ^äifcki:^aMstiudet
- Mutta Mikko oli varovainen. Uufta
autoa hän ei ostanut — piti jäädä ra-
•haa,-että saataisiin ostaa "häkää', että
sen pyörät pyörisivät. Tuo vähän k ä^
tetty limpsiini maksaisi vähemmän . . .
Mikko astui masiinaan ja alkoi vei-
. vailla ja pyöritellä nappuloita, joita oli
niin turkasen paljon tuulilasin alapuo-
. lella. Vähän erisin vikuroituaan se alkoikin
hyrrätä kuin tyytyväinen kissa,
ja sitten sitä alettiin mennä huristaa
:e.t^npäin aivan kuin itsestään — ja
hän kun pii vähän pelännyt ettei osaisi
runnata tätä masiinaa.
Mutta kun oli tehty matkaa jonkin
aikaa pysähtyi se itsestään erään puun
juurdle, josta oli luultavasti salpana re-
TaUm^dta näyttää Canadan Yleisradion tunnettu näyttelijätär
Toby Robins. Hän esiintyy myöskin televisiossa. Radiossa hänet
kmtenkin tunnetaan parhaiten ohjelmissa "Stage S4" "CBC
IVednesday Night" sekä Ford-teatterissa,
pinyt kuoren aivan riekaleiksi — ja hän
kuuli äänen sanovan ihan vierellään:
"Muutappas Mikko pois siitä toiselle
syrjälle, tämä on minun autoni. Äläkä
sinä Mikko luulekaan saavasi sitä
niin vain . . . Se on sellainen auto, että
vaikka sen mihin ajaisit, niin takaisin
se tulee ihan itsestään tähiän puun
juurelle minua noutanaaan . . ."
Nyt vasta Mikko, näki miehen, joka
oli työntänyt hänet pois ohjauspaikalta
ja alkanut ajaa hurjaa vauhtia eteen-syjrskuun
10 päiv^feä i ^ 6 . iBaa^
i- kuolemanrangiajstiiksen .nhalljj
ayt-kaupungin poryarlstpai i tim-b
paikan lähistöllä t ä i edes m i -
huutelemasta. Työ;- supritettiin
^miehen ja 140 hevosen-avulla, ja
ky mihin o b d i ^ f ö l i ^ pysty-oli
-Fontana rakennuttanut hel-korkeata
tornia^ ^ötkä: pii vartta
köysillä |ar taijoilia^^-T^
ja Sikstus V antoi sen perusteel-
[Fontanalie 2^000 tukaat in ..vuotuisen
^cfli. , • • • •• • .
[Mutta- muinaiset egyptiläiset, olivat
et -tämän obeliskin kalliosta ja
Itäneet sen 300 km: n päähän,
alaiset kuljettivat sitä sen jälkeen
B kertaa pitemmän matkan. ^
päästä unohdetusta kel^sinnöstä ker-seuraavalla
tavalla . vanhassa
itilaisessa asiakirjassa:- Suuri; tu-
Lontoossa puhkesi klo 2 -aamulla
BUDtaita vasten^yyskuuBt 2 päivänä
ja levisi uskomattomalla, nbpeu-lähtöpaikastaan
vanhoista puuta-
Puddmg Lanen vierestä. Postita-
[joutui enshnmäiseksi liekkien saaliik-
|ja mitä vastahakoisinmiih,piiloinen
stari James •Hickes,rjoka aikai-
» oli osoittanut suurta velvolli-
Huntoa jäämällä iLontooseenkau-.
:^ton raivotessa -sidiä,''jätti hyvin
salaisen keksinnön liekkei-
Tämä keksintö pii laite> joka oli
s^ti suunniteltu avaamaan, jäl-ja
väärentämään sellaisia
joilla oU valtioUiste mielenkim-
^tteen oli keksinyt Saniu^ Mor-joöka
erinomainen älykkyys ja
syys olisi varmasti tuottanut
sekä kunniaa, että mainetta, jos
elänyt aikana, joka paremmin
'^osannut antaa atvoa hänen keksinpä
tunnustus, minkä hallitus hä-
^oi, oli hänen nimittämisensä
maisteriksi, j a Cromwellin
sai paikan postaaitoksen tie-
;^^tolla. Tämän osaston teh-oh
kirjeiden-sensuroiminen ja
»^»nalaisten kirjeiden hävittämi-
J«tta voitaisiin paremmin ym- .
«e ^losuhteet, joiden. yallitessa
,ehT ^^^»ntönsä, on mainitta-
^ ö|Am aikoihm ei tunnettu kir-si^
le, puolelle, j a suljettiin sinetillä. Taitavasti
menetelien saattoi tällaisen kirjeen
sisällöstä päästä helposti selville.
Väitetään^ kuitenkin, että espanjalaiset
psasivat taivuttaa kirjearkkinsa si-
Mikko hieroi silmiään; koettaen eristäytyä
tuosta haamujen maailmasta.
Oliko hän todellakin ollut kuolleitten
seurassa, ja millä hän oli joutunut
tdon ainoan puun juurelle, johon salama^
oli iskenyt ja jonka ohi kulki maantie
ylittäen rautatien sen läheisyydessä.
Hän kömpi ylös maasta ja näki
auton jälkiä ihan kuin todellakin se olisi
kiivennyt puuhun. Eiväthän tavallisesti
unet jättäneet jälkiä maantiehen,
tai repineet kuort?^^^ puista . , .!
Hän muisti korttipelin rahtivaunus^a
. . -Oliko hän puhua
Miehen käsivarsi pii poikki ja
hänen päänsä riippui kumniallisesti toi- ja^iinipjillpn
sella plkapäällä. Mikkoa puistatti nä- hplöti^Iyt yumeisistä rahpistaan tu^os^^^
ky vieressään istuvasta miehestä, niin seurassa? Hän muisti isävainajans^
että hänen täytyi kääntyä pois näke- varoituten: *7ätä ppikaiii väkijuoma
mästä sitä. Hän koetti katsella tidle juomattai -r- sen vouna päästää sellaiset-ten,
ettei niitä voinut ilmituleinatta . mitä he kiitivät eteenpäin huiinaavaa kin asiat päivänvaloon joiden olisi palvata.
Ei kestänyt pitkiä aikoja, en- vauhtia. Aivan heidän eteensä ilmestyi rasta pyäya pimeydessä." Oliko isä-nenkuin
Mprland huomasi, että niitä autoja molemmilta puolilta vaan mies va,inaa lähettänyt nuo toiset sieltä rajan
menettelytapoja, joilla kirjeet avattiin, väisti ne taitavasti, vaikka joka kerta toiselta" puolen muistuttamaan häntä,
kun he sivuuttivat auton, näytti hänes- joka'pii tupn kalliin neuvpn unphta-tä
aivan varmalta yhteentörmäys. nut. Häneltä pli^viety overhaalijaketti,
Mikpn ptsalle nousi hiki, joka pian joka oli ollut hänen takkinsa päälle ve-virtasi
ihan vuolaina virtoina pitkin hä- dettynä — onneksi olivat jättäneet sen-nen
kasvojaan — hän oli ihan tukehtu- tään takin jonka taskussa rahat olivat
voitiin hupmattavasti parantaa. Kun
hän oli valmistanut laitteensa, vei Iprdi
Atlington sen kuninkaan nähtäväksi.
•Näyttääkseen Arlingtonille keksintönsä
'kelvollisuuden, pyysi Morland häntä
kirjoittamaan kymmenkunta riviä yksinäisessä
huoneessa, taittamaan kirjeen
- kokoon espanjalaisen tavan mukaan
siten, ettei sitä voinut avata, ja sitten
antamaan sen keksijälle. Pari päivää
myöhemmin Morland antoi Arlingtonille
tarkan jäljennöksen kirjeestä samoinkuin
alkuperäisen kirjeen näköjään koskemattomana.
Arlington avasi ne molemmat
eikä hän itsekääii voinut sanoa,
kumpi niistä oli hänen itsensä kirjoittama—-
niin samanlaisia ne olivat.
maisillaan pelosta, vilkuillen i^upJelta
toiselle missä kiiti autoja päinvastaiseen
suuntaan. Sivuutettiin vilkasliikenteisiä
kaupunkeja — tai ajettiin niiden
keskikatuja pitkin. Hän ei tiennyt
edes kuinka kauan tätä kyytiä oli kestänyt,
mutta hänestä se tuntui kuin olisi
kulunut päiviä. Sen hän vain tiesi,
että oli keskipäivän aika, sillä aurinko
helotti täydellä terällä pölyiselle tielle.
Sitten hänestä alkoi tuntua niinkuin
hän olisi ennenkin sivuuttanut nämä
Arlington meni heti kuninkaan luo ja . paikat ja vähän myöhemmin Ijän hup-kertoi
hänelle merkillisestä keksinnöstä, masi, että palattiin takaisin samaa tie-
Kuningas halusi nähdä tarkemmm ja tä jota oli hetkeä aikaisemmin ttdtu.
yksityiskphtaisemmin kokeita. Ensim- Ei kestänytkään kauan kuin hän huo-mäinen
esittely tapahtui pormestarin masi vauhdin aina vain lisääntyvän ja täräyksen
. . . Mutta kun hän. kaiveli tasku jaan
niin hän huomasi, että^ oli tehty puhdasta
työtä — oli korjattu pikkurahatkin
viimeistä senttiä myöten. Hänet pii
ryövätty ja heitetty aa vikkosusien
ruoaksi, mutta onneksi hän oli pudonnut
pehmeään juoksusantaan, jota tuuli
oli kuljettanut tuon yksityisen "puiin
juurelle. Jos hän olisi ^attunut patoamaan
junan pyörieri alle, olisivat todellakin
aavikkosudet saaneet aamiaisen.
Hän istahti uudelleen yksinäisen
puim juurelle, alkaen niiettiä mitä p i -'
täisi tehdas Hän kätki kasvpnsa käsiinsä,
sillä päätä särki niin hirveästi.
Oliko se kohmelo, vai oliko se saanut
• tai molemmat . . ?
lähestyttiin tuota ainoaa puun körilystä
koko suurella aavikolla. Hän aikoi varoittaa
ajuria, mutta samassa hetkessä
näytti kuin puu piisi tullut heitä vastaan,
ja autp alkbi kiivetä pystyyn sitä
ylös, ja sen "etupomppari
yksiityisessä; työhupneessa. Laitteen
malU esiteltiin kuninkaalle ja majestetti
öli niin tyyt3rväinen keksintöön, että
määräsi.kpjeen valmistettava^ksi ja ptet-tayaksi
käytäntöön. Niin tapahtuikm,
ja se oli toiminnassa, kunnes tulipalo
hävittipostitalon ja salaperäisen kojeen puun rnngon ympärille kuin halaavan
sen mukana.
Merkillistä on,'ettei kukaan ottanut
selkoa keksinnön yksityiskohdista siinä
määrin, £ttä koje piisi voitu uudelleen
suunnitella ja rakentaa.
Monia muitakin keksintöjä on varmaan
joutunut unohduksiin ihmiskunnan
vuosituhansia kestäneen historian
aikana. Sananlasku sanookin, ettei mitään
uutta ole auringon alla, ja vaikkei
t ä t ä sananpartta ottaisikaan aivan kirjaimelliselta
kannalta, niin perää siinä
saattaa olla. ,
Sitten, taijteittiii paperi-itettun
paperin toi-
Jälkimaailma on yrittänyt kaikin tavoin
päästä selville manallemenneistä
keksinnöistä, mutta niiden tutkiminen
näyttää <^an yhtä hyödytöntä ja
mahdototonta kuin niiden laulujen rat-kai^
mmen, jpaia. seireenft houkuttelivat
Odysseusta hänen
käsivarret
Mikko \unsi itsensä litistyvän koneiston
ja^ istuimen väliin, sillä kone oli
perääntynyt aivan heidän syliinsä. Ajurin
pää oli mennyt tuulilasin läpi ja
riippui melkein irti ruumiista. Mikkoa
puistatti kauhu, vaan samalla hän tunsi
naisen kädet otsallaan, ja kuuli tä-
^ män sanovan:
-"Mieheni ön sellainen hurjastelija,
ettei pys3myt edes minun vierelEni —
luulin silloin kuin meidät laskettiin vie-
_ rekkäin tuonne, että n3rt ainakin tiedän
missä hän on . . . Vaan häntä ei tavallinen
arkkukaan pidä sisällään, vaan
heti kun saivat tuon kuntppn niin hänen
täytyi päästä sitä koettamaan uudelleen
— ja nyt se on taas kääriytyn3rt saman,
puun. ympärflle kuin viikko sitten
Samassa hän tunsi taas nuo naisen
kädet kasvoillaan — tosin ne tuntuivat
vähän märiltä — mutta olkoot, unta ne
ovat kuitenkin . . . . JCukaties^naisten
kädet tuntuvat kosteata mene ja
tiedä. Olisi mukavaa nähdä tuo uni
loppuun . . .
Mutta saamassa kun alkoi myös kuulua
kavion kapsetta, tirkisti hän sormiensa
lomasta tulijaa. Samalla silmäyksellä
hän näki myös noiden kosteiden
käsien omistajan. Se oli suuri Cbl-lie-
rotuinen paimenkoira, joka katseli
häntä suurilla ruskeilla silmillään niin
ymmärtäväisesti, ja joka oli nuollut hänen
kasvojaan, ja nyt tarjosi hänelle ystävän
kättä.
Mikko puristi käpälää, taputtaen toisella
kädellään koiran päätä — silloin
ehti ratsastajakin paikalle r— vähän oudosti
katsellen puun alla istuvaa trämp-
"Oletpas todellakin valinnut' paikan
lepäilläksesi! Etkö nähnyt jo aaveita?
Tuon saman puun juurella kuoli mies
vaimonsa kanssa eilen illasta viikko sit-t
e n ^ ajoi autonsa ylös puuhun ja siitä
Laiiapfafaa^ Joul^ilcttun ^ IZ paifinä, 1953 SlTU 3
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 12, 1953 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1953-12-12 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki531212 |
Description
| Title | 1953-12-12-03 |
| OCR text | Innen fiirvestissa 1936 X sen näit, ettei näisim ole luot- tuotiin ilmi. " ^ t a ! Sinulla oU koka pakan Vähitellen alkoivat poikain päät nyö- _ ja sittenkin hävisit p ^ . mi- kahdella; pelurien äänet kuuluivat , ^ a i e n i , ho, ho, ho , ; . " , nau- kuin sumun läpi, sitten yhtyen heidän anha Säntii, tukkien.raho|a . uneensa niin, että he olivat jo osa heis- /hampaatoiisuU^änunoHaan. . tä. Mikonkm " l u k i ' ' o l i muuttunut, ja oipuraisi ta^kuaah, Jossa, helisi ' rahaa tuli kuin roskaa, fc^rfineii pientä j a h a ä , . ^ , niillä Hän voitti) aina vain voitti. Hänen jsi enää peliin. Haryestista pa- . taskunsa olivat Jhan pullollaan rahaa, ^ ^ e t pelasivat-^reflua peliä, kun hän asteli ulos tavaravaunusta toistivat kolikot p a i n ä ^ r ^ U a r i ^ n - ten muristessa epätyytyväisinä hänen j . — ja tuota viimeista-pplisa- jälkeensä. Mutta hän oli sentään reUu ilan4ottaisi ulos.kätköst|ä^^^ poika,— lupasi ostaa rahoilla auton, j^taskusta, • . Jolla sitten antaisi kyytiä iiävihneillekin erosi myös-Rästus, pelistä, 'kanssaveikoilleen — sitten ei rivattai- Buiattoi)oika oli^myös^nut tar- .^^ ksiin on varmaan m\i 'mykseen tulee, niini an ranskalainen ojeen ja säilytti sitä siltä, että irien sekoitustaidon kij [lainen vietti kaksitoiä e Tizianin salaisuudes] i väreistään, jotka 3jen ajan. Suuri 1 skotlantilainen m ua, sanoi: "On surulli i t haalistuvat niin pia manamme maalattu "Niin on asia" :eeksipyyntömrae jä t vanhanajan mestaj aam^an ,värins| sail] a, esim. jnuinaiseg|pj sissa on sellaiset vä vuosituhansien. naisuuksia, joita yal irvoisia liinoja valra^ •inigarin kylän nais ilmaisseet kenellekä^ almistuksen salaisuu an, että ne valmisti ien kauneus ja kes le ihmisille tuntema menettäessään-melkeih kaikki lännen harvestissa tiion saman tan trariipin taskuun: ' . ' tus istahti Mikon viereeri;ptipli-vaunun nurkkaukseen^ vetänen Igtaän "goöfi" (viini); Riillon imaisteltiin ahkerasti; t<^sten edelleen korttia toisessa päässä aavikko-laivaansa (tavaraväu-käryävän lyhdyn valossa. Sumpikaätt heistä ^ ei" huomannut tiä silmäparia, joka tuiJQttäti t aikaa pimeästä vaunun nurkasr jötom oli syttjmyi; kuinmailin^n kuullessaan toveruksien keskus- •siää viini oli saanut ikiei^iTr^k^ i: Jijityniään; ja ^äifcki:^aMstiudet - Mutta Mikko oli varovainen. Uufta autoa hän ei ostanut — piti jäädä ra- •haa,-että saataisiin ostaa "häkää', että sen pyörät pyörisivät. Tuo vähän k ä^ tetty limpsiini maksaisi vähemmän . . . Mikko astui masiinaan ja alkoi vei- . vailla ja pyöritellä nappuloita, joita oli niin turkasen paljon tuulilasin alapuo- . lella. Vähän erisin vikuroituaan se alkoikin hyrrätä kuin tyytyväinen kissa, ja sitten sitä alettiin mennä huristaa :e.t^npäin aivan kuin itsestään — ja hän kun pii vähän pelännyt ettei osaisi runnata tätä masiinaa. Mutta kun oli tehty matkaa jonkin aikaa pysähtyi se itsestään erään puun juurdle, josta oli luultavasti salpana re- TaUm^dta näyttää Canadan Yleisradion tunnettu näyttelijätär Toby Robins. Hän esiintyy myöskin televisiossa. Radiossa hänet kmtenkin tunnetaan parhaiten ohjelmissa "Stage S4" "CBC IVednesday Night" sekä Ford-teatterissa, pinyt kuoren aivan riekaleiksi — ja hän kuuli äänen sanovan ihan vierellään: "Muutappas Mikko pois siitä toiselle syrjälle, tämä on minun autoni. Äläkä sinä Mikko luulekaan saavasi sitä niin vain . . . Se on sellainen auto, että vaikka sen mihin ajaisit, niin takaisin se tulee ihan itsestään tähiän puun juurelle minua noutanaaan . . ." Nyt vasta Mikko, näki miehen, joka oli työntänyt hänet pois ohjauspaikalta ja alkanut ajaa hurjaa vauhtia eteen-syjrskuun 10 päiv^feä i ^ 6 . iBaa^ i- kuolemanrangiajstiiksen .nhalljj ayt-kaupungin poryarlstpai i tim-b paikan lähistöllä t ä i edes m i - huutelemasta. Työ;- supritettiin ^miehen ja 140 hevosen-avulla, ja ky mihin o b d i ^ f ö l i ^ pysty-oli -Fontana rakennuttanut hel-korkeata tornia^ ^ötkä: pii vartta köysillä |ar taijoilia^^-T^ ja Sikstus V antoi sen perusteel- [Fontanalie 2^000 tukaat in ..vuotuisen ^cfli. , • • • •• • . [Mutta- muinaiset egyptiläiset, olivat et -tämän obeliskin kalliosta ja Itäneet sen 300 km: n päähän, alaiset kuljettivat sitä sen jälkeen B kertaa pitemmän matkan. ^ päästä unohdetusta kel^sinnöstä ker-seuraavalla tavalla . vanhassa itilaisessa asiakirjassa:- Suuri; tu- Lontoossa puhkesi klo 2 -aamulla BUDtaita vasten^yyskuuBt 2 päivänä ja levisi uskomattomalla, nbpeu-lähtöpaikastaan vanhoista puuta- Puddmg Lanen vierestä. Postita- [joutui enshnmäiseksi liekkien saaliik- |ja mitä vastahakoisinmiih,piiloinen stari James •Hickes,rjoka aikai- » oli osoittanut suurta velvolli- Huntoa jäämällä iLontooseenkau-. :^ton raivotessa -sidiä,''jätti hyvin salaisen keksinnön liekkei- Tämä keksintö pii laite> joka oli s^ti suunniteltu avaamaan, jäl-ja väärentämään sellaisia joilla oU valtioUiste mielenkim- ^tteen oli keksinyt Saniu^ Mor-joöka erinomainen älykkyys ja syys olisi varmasti tuottanut sekä kunniaa, että mainetta, jos elänyt aikana, joka paremmin '^osannut antaa atvoa hänen keksinpä tunnustus, minkä hallitus hä- ^oi, oli hänen nimittämisensä maisteriksi, j a Cromwellin sai paikan postaaitoksen tie- ;^^tolla. Tämän osaston teh-oh kirjeiden-sensuroiminen ja »^»nalaisten kirjeiden hävittämi- J«tta voitaisiin paremmin ym- . «e ^losuhteet, joiden. yallitessa ,ehT ^^^»ntönsä, on mainitta- ^ ö|Am aikoihm ei tunnettu kir-si^ le, puolelle, j a suljettiin sinetillä. Taitavasti menetelien saattoi tällaisen kirjeen sisällöstä päästä helposti selville. Väitetään^ kuitenkin, että espanjalaiset psasivat taivuttaa kirjearkkinsa si- Mikko hieroi silmiään; koettaen eristäytyä tuosta haamujen maailmasta. Oliko hän todellakin ollut kuolleitten seurassa, ja millä hän oli joutunut tdon ainoan puun juurelle, johon salama^ oli iskenyt ja jonka ohi kulki maantie ylittäen rautatien sen läheisyydessä. Hän kömpi ylös maasta ja näki auton jälkiä ihan kuin todellakin se olisi kiivennyt puuhun. Eiväthän tavallisesti unet jättäneet jälkiä maantiehen, tai repineet kuort?^^^ puista . , .! Hän muisti korttipelin rahtivaunus^a . . -Oliko hän puhua Miehen käsivarsi pii poikki ja hänen päänsä riippui kumniallisesti toi- ja^iinipjillpn sella plkapäällä. Mikkoa puistatti nä- hplöti^Iyt yumeisistä rahpistaan tu^os^^^ ky vieressään istuvasta miehestä, niin seurassa? Hän muisti isävainajans^ että hänen täytyi kääntyä pois näke- varoituten: *7ätä ppikaiii väkijuoma mästä sitä. Hän koetti katsella tidle juomattai -r- sen vouna päästää sellaiset-ten, ettei niitä voinut ilmituleinatta . mitä he kiitivät eteenpäin huiinaavaa kin asiat päivänvaloon joiden olisi palvata. Ei kestänyt pitkiä aikoja, en- vauhtia. Aivan heidän eteensä ilmestyi rasta pyäya pimeydessä." Oliko isä-nenkuin Mprland huomasi, että niitä autoja molemmilta puolilta vaan mies va,inaa lähettänyt nuo toiset sieltä rajan menettelytapoja, joilla kirjeet avattiin, väisti ne taitavasti, vaikka joka kerta toiselta" puolen muistuttamaan häntä, kun he sivuuttivat auton, näytti hänes- joka'pii tupn kalliin neuvpn unphta-tä aivan varmalta yhteentörmäys. nut. Häneltä pli^viety overhaalijaketti, Mikpn ptsalle nousi hiki, joka pian joka oli ollut hänen takkinsa päälle ve-virtasi ihan vuolaina virtoina pitkin hä- dettynä — onneksi olivat jättäneet sen-nen kasvojaan — hän oli ihan tukehtu- tään takin jonka taskussa rahat olivat voitiin hupmattavasti parantaa. Kun hän oli valmistanut laitteensa, vei Iprdi Atlington sen kuninkaan nähtäväksi. •Näyttääkseen Arlingtonille keksintönsä 'kelvollisuuden, pyysi Morland häntä kirjoittamaan kymmenkunta riviä yksinäisessä huoneessa, taittamaan kirjeen - kokoon espanjalaisen tavan mukaan siten, ettei sitä voinut avata, ja sitten antamaan sen keksijälle. Pari päivää myöhemmin Morland antoi Arlingtonille tarkan jäljennöksen kirjeestä samoinkuin alkuperäisen kirjeen näköjään koskemattomana. Arlington avasi ne molemmat eikä hän itsekääii voinut sanoa, kumpi niistä oli hänen itsensä kirjoittama—- niin samanlaisia ne olivat. maisillaan pelosta, vilkuillen i^upJelta toiselle missä kiiti autoja päinvastaiseen suuntaan. Sivuutettiin vilkasliikenteisiä kaupunkeja — tai ajettiin niiden keskikatuja pitkin. Hän ei tiennyt edes kuinka kauan tätä kyytiä oli kestänyt, mutta hänestä se tuntui kuin olisi kulunut päiviä. Sen hän vain tiesi, että oli keskipäivän aika, sillä aurinko helotti täydellä terällä pölyiselle tielle. Sitten hänestä alkoi tuntua niinkuin hän olisi ennenkin sivuuttanut nämä Arlington meni heti kuninkaan luo ja . paikat ja vähän myöhemmin Ijän hup-kertoi hänelle merkillisestä keksinnöstä, masi, että palattiin takaisin samaa tie- Kuningas halusi nähdä tarkemmm ja tä jota oli hetkeä aikaisemmin ttdtu. yksityiskphtaisemmin kokeita. Ensim- Ei kestänytkään kauan kuin hän huo-mäinen esittely tapahtui pormestarin masi vauhdin aina vain lisääntyvän ja täräyksen . . . Mutta kun hän. kaiveli tasku jaan niin hän huomasi, että^ oli tehty puhdasta työtä — oli korjattu pikkurahatkin viimeistä senttiä myöten. Hänet pii ryövätty ja heitetty aa vikkosusien ruoaksi, mutta onneksi hän oli pudonnut pehmeään juoksusantaan, jota tuuli oli kuljettanut tuon yksityisen "puiin juurelle. Jos hän olisi ^attunut patoamaan junan pyörieri alle, olisivat todellakin aavikkosudet saaneet aamiaisen. Hän istahti uudelleen yksinäisen puim juurelle, alkaen niiettiä mitä p i -' täisi tehdas Hän kätki kasvpnsa käsiinsä, sillä päätä särki niin hirveästi. Oliko se kohmelo, vai oliko se saanut • tai molemmat . . ? lähestyttiin tuota ainoaa puun körilystä koko suurella aavikolla. Hän aikoi varoittaa ajuria, mutta samassa hetkessä näytti kuin puu piisi tullut heitä vastaan, ja autp alkbi kiivetä pystyyn sitä ylös, ja sen "etupomppari yksiityisessä; työhupneessa. Laitteen malU esiteltiin kuninkaalle ja majestetti öli niin tyyt3rväinen keksintöön, että määräsi.kpjeen valmistettava^ksi ja ptet-tayaksi käytäntöön. Niin tapahtuikm, ja se oli toiminnassa, kunnes tulipalo hävittipostitalon ja salaperäisen kojeen puun rnngon ympärille kuin halaavan sen mukana. Merkillistä on,'ettei kukaan ottanut selkoa keksinnön yksityiskohdista siinä määrin, £ttä koje piisi voitu uudelleen suunnitella ja rakentaa. Monia muitakin keksintöjä on varmaan joutunut unohduksiin ihmiskunnan vuosituhansia kestäneen historian aikana. Sananlasku sanookin, ettei mitään uutta ole auringon alla, ja vaikkei t ä t ä sananpartta ottaisikaan aivan kirjaimelliselta kannalta, niin perää siinä saattaa olla. , Sitten, taijteittiii paperi-itettun paperin toi- Jälkimaailma on yrittänyt kaikin tavoin päästä selville manallemenneistä keksinnöistä, mutta niiden tutkiminen näyttää <^an yhtä hyödytöntä ja mahdototonta kuin niiden laulujen rat-kai^ mmen, jpaia. seireenft houkuttelivat Odysseusta hänen käsivarret Mikko \unsi itsensä litistyvän koneiston ja^ istuimen väliin, sillä kone oli perääntynyt aivan heidän syliinsä. Ajurin pää oli mennyt tuulilasin läpi ja riippui melkein irti ruumiista. Mikkoa puistatti kauhu, vaan samalla hän tunsi naisen kädet otsallaan, ja kuuli tä- ^ män sanovan: -"Mieheni ön sellainen hurjastelija, ettei pys3myt edes minun vierelEni — luulin silloin kuin meidät laskettiin vie- _ rekkäin tuonne, että n3rt ainakin tiedän missä hän on . . . Vaan häntä ei tavallinen arkkukaan pidä sisällään, vaan heti kun saivat tuon kuntppn niin hänen täytyi päästä sitä koettamaan uudelleen — ja nyt se on taas kääriytyn3rt saman, puun. ympärflle kuin viikko sitten Samassa hän tunsi taas nuo naisen kädet kasvoillaan — tosin ne tuntuivat vähän märiltä — mutta olkoot, unta ne ovat kuitenkin . . . . JCukaties^naisten kädet tuntuvat kosteata mene ja tiedä. Olisi mukavaa nähdä tuo uni loppuun . . . Mutta saamassa kun alkoi myös kuulua kavion kapsetta, tirkisti hän sormiensa lomasta tulijaa. Samalla silmäyksellä hän näki myös noiden kosteiden käsien omistajan. Se oli suuri Cbl-lie- rotuinen paimenkoira, joka katseli häntä suurilla ruskeilla silmillään niin ymmärtäväisesti, ja joka oli nuollut hänen kasvojaan, ja nyt tarjosi hänelle ystävän kättä. Mikko puristi käpälää, taputtaen toisella kädellään koiran päätä — silloin ehti ratsastajakin paikalle r— vähän oudosti katsellen puun alla istuvaa trämp- "Oletpas todellakin valinnut' paikan lepäilläksesi! Etkö nähnyt jo aaveita? Tuon saman puun juurella kuoli mies vaimonsa kanssa eilen illasta viikko sit-t e n ^ ajoi autonsa ylös puuhun ja siitä Laiiapfafaa^ Joul^ilcttun ^ IZ paifinä, 1953 SlTU 3 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1953-12-12-03
