Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 12, 1953

              Angelika^
i^n^^elika on sen ihnieen hauskan hu-
.-inäylelniän nimi, joka esitetään Port
Arthurissa osaston haalllla 316 Bay St.
l,pidäa osastomme näjrttdijäin toimes-
• lutnim 12 pnä ja alkaa täsmälleen """^ " ^^.rl"brL\lf Tämä nävtelmä. «n * *««^''^«.
Toverin handuUa
Kirj. HETA
RAUHAN lehtoon. Tuonen kehtoon
sinne saatamme väsyneen.
Saa levon siellä, lien elon tiellä
MARJATTA:
Va n h uudeneldke
ielio S-oö illalla. näytelmä on
yutuus ja Juuri hiljan Suomesta tullut
,öten sitä ei ainakaan tietää-kseni ole
iifeakeniminx esitetty vielä missään.
f>ort Arthurin ja jnmpäristön väestölle
tarjoutuu siis harvinaisen hyvä tilajsuus
tutustua uuden uutukaiseen ja haus­kaan
näytelmään.
Kunnia . hdlle ken elämälle
uhrasi voimansa kokonaan.
Hän sorron yössä, yhteistyössä
oi* altis antajaan apuaan.
Kun iypnsa tehnyt ja^^^
on lepo ansaittu suloinen,
Käytelmän juoni on-niin huvittava, ^Hyvästi sulle niin kaivatulle, '
että ^ i löydä sanoja miten sen oikein tää tervehdyksemme viimeinen.
Alhertan terveiset
T^V]ALAS TUOMAS astelee ripeäs-ti
metsätietä. Niin keveästi nou­see
jalka, ettei luulisi hänen ikäisensä
miehen niin ripeästi kulkevankaan;
Täyttäähän ukko jo keväällä seitse­mänkymmentä
ikävuottaan. Nyt on
kuitenkin sy^^ta rientää kotiin, melkein­pä
puoli juoksua. Ei ehdi matkalla tu­pakaksi
pistämään, ehei. Justiinalle,
vaimolle, täytyy kiirehtää sanomaan,
että nyt on kaikki valmiina sitä van-huudeneläkettä
varten.
w\uriiiko paistaa niin kuumasti näin
maaliskuun auringoksi. Oikein hiottaa
ja kevätvedet juoksevat ojissa.
Tuonias miettii siinä mennessään
monia asioita. Tuulta ja tuiskua on
ollut elämä erisin Suoniessa ja sitten
täällä. Ensin on ollut yksinäisenä, sit­ten
kä:piyt lyömässä kaupat kiinni Jus-t
i ^ ä n kanssa ja taas palannut tänne
yksin. V Sitteii kahden vuoden kuluttua
on vaimo tullut kaksosten kanssa. Me­rellä
kuftei^in sairastuivat lapset jo-^
Mutta yläilman ukko avasi portit aivan kulkutautim ja kuolivat. Sinne
kreivin aikaan ja kyllä sitä vettä alkoi ^P'^^ ^n heidät haudattu. Kovin oli
tuUa ja sitä tuli aivan pitkin kesää. Vie- Justiina heikko matkan ja surun uuvut-lä
syksyUä viljan leikkuun aikana oli ^ ^ » a , mutta huolellisessa hoidossa
monen farmarin peUoUa vettä, ettei oi- Parantui j ^ parin vuoden perästä jo taas
lut menoa koneiden kanssa. '^^^
jdittäisin, sillä siinä joutuvat papat
ierrassaan kiusalliseen tilanteeseen,
5un aikuinen tyttöla^i ilmestyy vaati­maan
lapsen oikeuksia isältäja isä par- Tervehdin teitä Liekin -ystävät taas
^ kun ei ole tiennyt lapsen olemassa-_ pitkästä aikaa. Kesä meni kuin sirvillä
olosta tuon taivaallista, tai ei ainakaan lentäen ja kiirettä oli, ettei tahtonut pe-ole
aikonut tietää, vaan on mennyt nai- rässä pysyä. Nyt on jo taas enemmän
niisiin samaan säätyyn kuuluYan rakasi aikaa, kun illat ovat pitkät eikä ole
tumansa naisen kanssaj mutta varonut juuri mitään askareita tällä kertaa,
visusti, että ei vaimonsa vain saa tie- Kesä täällä oli sateinen. Ensin ke-tS
mitään hänen aikaisemmista edes— väastä tahtoi olla liian kuivaa, että pui-ottamisistaan
ja erikoisesti etta on ole- denkin lehdetkin alkoivat kellastua,
juassa ihan eläva^apsr. >
Tytön äiti ori kiiöHut ja kun lanellä
aJe enää äitiä niin tyttölapsi alkaa
efeiä isää ja koska hän tietää siihen oTcr
vii hänellä kyllin ' l i y ^ t oikeudet.
Miitta tullessaan papan kotiin siitä syn­tikin
hämminkiä etenkin papalle ja
viää lisäksi kun hän jiiuri muutama
nautti sitten on koettanut puhdistaa
itieääh väiirionsa edessä tämän tuUes-sa
jituri kotiin matkoiltaan. Ja tie­tenkin
entisen tavan mukaan isällä on
HoEut sillä aikaa yhtä ja toista: jbsta^ö^
läikcä päästä syyttöiriäksi,mtittav^
fflonsa^nkin tuollairi^-jalb ja i y ^
Diinen, joka helposti ant^ anteeksi
iniehelleen kaikki. « *i
Ä t a U tässä saincitä kaikkea, ejtkä
öisii&ääri'niitä 'fiatiskeiripiä^ ]U)]itia, rie -
Äetään kätscyälle. ^Ärigeli
ään uusi lui>aäva riäyttelyä Hazd.
Ostrom (Kärkkäinen)i ja M n TO
tulee saamaan jokaisen katsojan suo­sion
^»rolelleen; L i ^ i i j a on ettikäie^
satavana Vapauduta, Öaiusi^^
;^nKttuHa yksityisilt^^
avat liput etukät^ri 6Sc j a < ^ l i ä ^ 7 ^
kahvia ja sokeria. Pannu vain pian
tulelle.
"^•o^ miten kävi, saitko lähetetyksi
kirjat? ' kysäisee Justiina arasti kah­via
selvitellessään.
'Sainpa ,niin'kin. . Ja sen sanon si­nulle,
Justiina, että kun se raha tulee,
niin silloin eletään herroiksi. Silloin ei
Kujalan Tuomas kättään työaseeseen
kosketa. Silloin eletään kuin rovas­t
i ! "
' Hyh*\ hymähtää Justiinav "Kaipa
eletään, kun minä jaksan riehua ja hoi­taa
lehmät ja muut."
*'Niin «kauan saat huolehtia lehmistä­si,
kun saat itse eläkkeen. Sitten on
sinun vuorosi elää herrain tavalla."
Tuomas oikaisee vuoteelle, ajattele­maan,
vaikka sanoo Justiinalle: *'01e-han
siinä Vähemmälläi ^ nukahdan ^vä­hän.
» .
Ajatuksissaan Tuomas viimein nu­kahtaakin.
Unissaan hän näkee sievän
punahameisen vadeatukkaisen tytön-heitukan
siellä pellon veräjällä. Ensin
hän luulee tyttöä Marjaksi, nuorim­maksi
tyttärekseen, mutta paremmin
katsottuaan huomaa, että tyttö on ai­van
tuntematon. Miten ihana ilmesys.
Punaisen puolipitkää hamosen aha v i -
mmua
kohtaisesti _
nen käydessään täällä entisUlä kotitan- asukkaaksi. Ei, jo parin vuoden vanha-huvilla.
Siis kiitos Isoäidille. Tervetu- ^'^'^ tulirokkoon,
loa Manda taas ensi kesänäkin, Tuomas seis^tuu ja pistää tupakak-
Täällä haaliHa oli hiljattain^ puhuja, sif Ihan täytyy sflmiä pyyhkäistä muis-oli
nuorison festivaalissa; Ruma- tellessa, niin pahalta tuntuu ji^ieläkih
niassa. Hänellä oli hyymnuelenkiin-toista
kerrottavaa. Mainitsematta ei
SQfvi riiyöskään jättää sitä re^Sta Jau-lujpukkoa,
jokaoli saapunut Edmontbr
nista ^liukkaasta V kdistä. huoliiliatta.
Toivottavasti tidette toistenkin. . May.
mielessä. -
Sitten syntyi 'Jaakko | ä parin ;?ntoden
kuluttua Otto<^^No,;tulihäii heille sisa-^ ta pilkkomaan,
fuksia vielä .ridjäjldaj Sdma,Jbhadna. rehkiä,"
ja Marja. Kaikki ovat naimisissa ja
elävät omaa eläriiäärisä mikä missäkin.
avaamaan veräjää, mutta tyttö sanoo:
"Älä avaa sitä, nosta minut yH . .
Ja Tuomas on kiertämässä kätensä
tytön uumalle kun herääkin todellisuu­teen.
Justiina siinä reuhtoo. '^Mokoma
köriläs — on nukkuvinaan, k u o i ^ ja
ökeltää ja kun käyn herättämään, käy
kiinni! Nousekin siitä kahville ja pui-
Tässä saa yksin aina
lauloi myös pari laulua ja Oiva lauloi joskus Myvät kyläilemässä. Aina on
jos haluatte dää ^ö^iMtiaä^
katsdko tätä, äume
Mpeusmittarista. . • i ^
kuolema seuiaiiksena. Juuri joiir
^ hän pääsi kptiin S ^iraidasta ja
olemaan useita viikkoja pois
Ä Työhön palattuaan käsi ei ru-
«Mutparanemaan, v a a ö | > a ^ päivä
Pprälta. Viimein sai jääkäriltä
että käsi on ^ kahistava ja
^taväluunsiirtp. J a a s ^ i ^^
^an, jossa tehtiin ^^ddlämam^^
pnsiirto. . ;
% menettää l u < r t t ^ elä­jään
näiden vastoii^^ni^^
ga meaiä oli velkaisen
I - ä i n a s m i^
, ^-^Tanli^^
P?» paikkansa vanha sanonta: '^Hädäs-
?>sövä tunnetaan''^ s Ä y ^ ^
5;ja^iasivat rahaa j a n i i i i s e l v i t ti
^ikäväsÄ ajasta.
' nillaa kädessäni. En sitä säi-sehän
tuo viel^un niin ikä-kotini
rauhaisaan, piiriin.
|masti heitin § e t f c i ä d ^^
jonka olin tuominnut tuh-n^
mtumaan. ofe s^^
tarpeen varalta vuosikausia^^
tuota kokoelmaani seuloes-
Jos voisikjn Ö k i i l ^
Wyhkiä poisiBueks^
kuU^^lioiitjoiset. het-n
raiaiifeiö^^
laulun suomeksi "Muori ja kitara''.
Kiitos teille, May j a Oival
Oli hauskaa, että Anni N . huomioi
<minun kirjeeni ja lupaa tulla; vieraisille.
Tervetuloa yäjn. Onhan'täällä vanhan
maan suomalaisia. Mitä minuun tulee,
oleki tässä maassa kasvanut. Olin 8
vuodeii ikäirien tullessani Canadaan
Gsurmania-läivassa, "jynkki"-kasassa jo
vuosia ollut. En asu lähellä Calgaryä,
vaan 60 mailia vkoilliseen Edmontonis­ta,
Great Northerri-rautatien- varrella.
Täime kulkee juna koliriasti viikossa ja
bussi joka päivä .
iLaitan tähän osoitteen, jos joku ha­luaisi
minulle kirjoittaa.
LÄNNEN FLIKK.^,
Box 22. .
Abee, Alta.
Justiina-äidillä jotain antaa lapsille ja
lastenlapsille. H5rviähän nuo ovat res^
sut olemassa.; Mutta hiljainen on koti
heidän mentyään; Justima osaa»ottaa
ilon irti yksikseenkin. Puhelee kissal­le
ja vasikoille.- Kanatkin ymmärtävät
hyvin hänen supatustaan. Mutta Tuo­maan
on usein ikävä, haikea ikävä jon­nekin.
Osaapa tuota sanoa^, mitä ikä­vää
se on. Joskus ktin näkee jonkin
iloisen tyttöihmisen riipaisee niin muka­vasti
vielä rinnassa. Ihan tekisi mieli
koskettaa, sanoa jotain mukavaa. Mut­ta
ei sitä uskalla, nauravat ne ja ilkku­vat
Vanha mies, mutta sydän se on
vanhallakin, jos vain osaisi oikein asian­sa'esittää.
Nuo nykyajan heilakat ovat
sellaisia, luulevat jotakin erikoista ole­vansa.
Tuomas hymähtää. Onhan si­tä
joskus ollut tyttöjä, nättejä ja nuoria,
oikein ovat peräänkin itkeneet. Mutta
kun Justiinan kanssa kaupat tehtiin,
siihen jäivät toiset kuin nallit kalliolle.
Justiina onkia ollut hyvä ihminen,,kär-
Sellaisen kans-
Helmenkalastiiksestaldn
tulee riitaa
Austraalian ja Japanin kesken on
puhjennut riita Austraalian rannikkove­sien
runsaista, helmiaarteista. Syynä sivällinen ja työteliäs,
siihen on Austraaliassä hyväksytty Ia- sa\eimatka ole tullut pitkäksi,
ki^ jonka mukaan rannikkovedet ovat Tuomas istahtaa vielä piippuunsa tur
183^ riietriii syvyyteen saakka Austraa- pakk^ panemaan. Äskeinen kiire on
liari. Maan eierrvoimat on komennettu jäänyt mielestä. Olisi se mukavaa, kun
^ valvomaan lain toteuttamista ja ne hää- sen eläkkeen saa. Olisipa vielä nuo-
.televät parhaillaan näille vesille sodan rempi tuo emäntä, olisi sitä soma kat-jälkeen
p^iytyneitä japanilaisia hei- sella. Olisi sellainen hoikkauumainen
nierikalastajiä. Hefinenkalastus oli toi- lirkuttelija, joka passaisi Ei se Jus-seen
maailmansotaan saaakka melkein tiina ehdi passailla, sillä kun ovat cno-täydellisesti
japanilaisten monopolina. _
^Helmenkalastajan - ammatti ei ole
suinkaan vaaratonta. Esimerkiksi Tors-tai-
saarilla on kokonainen hautausmaa
täynnä haikujen r e p i ä e n tai muuten
tässä ammatissa "surriiansa saaneiden
helmenkalastajien hautoja. Ennen so­taa
käytti Japani helmenkalastajiaan
sotilaallisiin ja vakoilutarkoituksiin.
Aupstraaliadaiset väittävät, että jokai­sen
hdnienpyyntialuksen kapteeni oli
salapukuinen amiraali.
net hommat, lehmät ja vasikat. Tofeta
olisi, jos siinä olisi nuorempi. . .
Tuomas nousee, kopistaa piippunsa.
Taas tuli äskeinen kiire mieleen. Nyt
ovat kirjat menOssa sinne herrain pöy-
Vastahakoisesti nousee Tuomas, ^t-taa
lakkinsa ja painuu ulos. Mennes­sään
sanoo:
"Juo se kahvisi! Tässä ei siunaa­mankaan
aikaa saa nukkuaj kun aina
on vahtimassa. Ei untakaan, mieleis­tään,
saa katsella. Tässä olla aina toi­sen
vahtimana, hyi sentään!"
Ulkona jo sentään Bertyy suu hy­myyn.
Kyllä oli kaunis kuva, olipa
nimkin!
6ii jo tullut aifca, eittä Tuomas op
saanut enshnmäisen maksuosoitukseii
vanhuudeneläkkeestään. Nyt on läh­dettävä
kaupunkiin ostamaan vähän s
enemmän ruokatavaraa. O i ^ oltu
vähän nuukasti, vain Justiinan lehmän
armoilla.
Aamulla varhain sonnustaa Tuomas
itsensä matkaan. **Ötan peukalokyy-tiä",
sanoo Justiinalle. Säästää siinä­kin
vähän. Ja niin ottaa reppunsa ja
lähtee. ^
Jo aamupäivällä on hän kaupungis­sa.
Katselee ja kuuntelee nurkissa. Tur­vallistakin,
kun elämä on turvattu. Po­vitaskussa
on tuo arvokas paperi. Ei
ole vuosiin ollutkaan Tuomaalla noin
suurta paperia. Justiina «rn^aj^
nuukasti kntanut pennit ja m i s t l ^ faä-:
neliäkään lie paljöä ollut.
Siinä eräälle ikäkaverille turistessia
tulee vähän mainituksi, että jospa tuota
ennen linja-auton lähtöä ehtisi käväistä
vähän hotellissa.
"No, mennäänpä, otan sitten vasta
kahvit ja muut tavarat kun tulen sieltä,
onhan yielä- aikaa." Ja niin painutaan
muiden janoisten joukkoon. Tuleepa
siinä tuttu kaveri emäntineen ja sanoo;
"Ka, tulepa Tuomas tänne tyttöjen
dille siitä eläkkeestä. Oikein tuppasi prioldle!"
kasi vapiseriiaan kun s M puumerkkiä
siihen piti tehdä. Ei ole käsi ieinn^ri va­pissut,
ei kövenunassakaan työssä.
^fiän bli jö oman pellon veräjällä ja
pian portailla. Justiina on avuliaana
auttamassa reppu?, setästä. R^ussa on
Miten mukavasti sykähdyttääkaän
Tuomaan sydäntä, kun astuu si^Ie.
Siellä on sellainen turiq|a, ettei ääntään
kuule. Hetken kuluttua: tulee siey|i
silkkisukkainen, punahuuHnen tyttö sa­maan
pÖ3rtaan^ Ihan siirtää tuolinsa
i' .1- ..fi-iHl.:. SV itä'. mmanAkmi JiKtltilnraa n^t^9t^vm$ Sivu 7