Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 2, 1954

              akkaudesta swuua,^^ —.^1^%
In r a h o i a s i — ' <• M'
\tso katseli tyttöä Mmpis*yiieepä.
rämä vältteU hänen katsettaan ja jat-koi:
- , ,
Xoko elämäni ajan olen saanut
:uulla. että ainoa pelastukseni oh rikas
kunnollinen mies.^ Eilen illalla, vas-itessani
äinulle myöntävästi, * n kasit-nvt.
kuinka yksinkertaisesti olin me-
'tellvt, ennenkuin annoit minulle tuon
>rmukseri. EHei tiiota sormusta olisi
ilut olemassa, öl^in mennyt kanssasi
iimisiin. . . . .
Tyttö vaikeni jälleen. Atso tuijotti
neen käsiffäniättä lainkaan hänen
ihettaan. feri^lcatseli sormusta,, jon-
Eila oli pistähyi takaisin hänen sor-ensa.
.
^ihdoin tyttö jatkoi :
h Katsellessani fuota sormusta ja
listellessani, mitä äitisi oli siitä sano-käsitin
mene^telleeni väärin sinua
ttaan. Sinä olet rehellinen, enkä mi-
I ansaitse rakkauttasi tunnen
;ni varkaaksi. Tiedän, ettet voi an-
(minulle tätä koskaan anteeksi —
— mutta sinä voit minut kuitenkin
)htaa — — — "
SAVON POIKA:
:ila katseli Atsoa suoraan silmiin,
|ä tämä vielä koskaan ollut näyttä-hänestä
niin miehekkäältä ja ko­ilta.
Sitten hän kääntyi aikoen
3tua.
silloin Atsp tarttui hänen, käsivar-isa,
hätäisesti kuin hukkuva oljen-
J-teen.
rRakastatko jotakin toista?" kysyi
['En, en voi rakastaa 5> va^-
Eila hiljaa.
Ltson silmät säteilivät.
I^OIet ajatellut minua vain rikkaana
)miehenä! Mutta etkö voisi ajatel-linua
myöskifl iriiehenä, jota rakas­t
i iehenä, joka koettaa valloittaa
Itso käveli jsdesäd^isin huoneessaan
/likaisi silloai^^ällöin hermostuneena
|loonsa^Opyt^^^ tunti junanlähtöön.
Iän kät'^!^ sormessaan olevaa sor­ista
j a ihuisteli viimeistä kohtaus-
In Eilan kanssa-kuistilla. Tyttö ei
Iit suostunut ottamaan sormusta vas-in,
nyrtta Atsosta oli tuntunut, että
Itö kävi ankaraa sisäistä taistelua.
|n oli varma siitä, että se katse, jonka
tö häneen oli luonut, oli tarkoitettu
oti nyt Vbnestynyt
48 SIVITA - HINTA 60c
S I S X L T O :
Joulu juttu
Kekrisauiui
Vanhan kansan Joulu
Jouluporsa»
Jouluna, runo
Muumio
Pitäisikö "akoille" maksaa?
Oljenpunojatar
Joulusauna
Rakentajat
Jouluvieraita
Mikä mies on Joe?
Jouluyö, runo
Keittiön porras
Vaarin aattosaunat
Susi iilvoo
Vierailin NeuvostolUtossa
Mökin joulu, runo
Junamies Juntusen Juhlajoulu
Joulukuvausta ukosta Ja akasta
Heikin tupakanostomatka
^^/^»«^'fikaa itadlenne tämä ajan­kohtainen
Joöujulkateu. Sitä on
saatavana .paikkakuntanne aala- SiS? •oltte tilata osoit-
VAPAUS
PöBUÄtolC C a LTD.
BOX «• . 81 CRT, ONT.
TÄMÄ kirjoitushomma on sellaista
väkinäistä hommaa, mutta en tiedä,
mikä pakottaa tähän, onko se ylätuvan
ukko vai kellarin äijä. Joka tapaukses­sa
tuntuu kuin joku k u i v a i s i , että kir­joita.
Muistuu tässä, mieleeni vanha juttu.
Meidän kylässämme oli kinkerit. Muu­an
torpan poika ei osannut yhtään l u -
.kea. Kun pappi käski häntä lukemaan,
tuumi poika, että ennen hän hakkaa
sylen halkoja ennenkuin lukee isämei-dän.
Kirjoittaminen on minulle mel-
" kein sanianlaista, sillä ei ole tullut saa­duksi
yhtään koulua. '
Mutta ajattelin kirjoittaa metsästyk­sestä,
koska näin syksyllä metsästys-jutut
ovat päiväjärjestyksessä. Siitä
on jo kulunut y l i 50 vuotta. Olin pik­kuinen
poika, mutta kova pyydystä­mään
loukuilla lintuja. Perukalla oli
palj^^n teeriä. Itikk^mäki oli järven
ranaalla ja sen ympärille minä asettelin
loukkujani. Harvoin tulin pyydyksil-täni
tyhjin käsin kotiin.
Mutta sitten samalle mäelle ilmaan­tui
toinenkin pyydystäjä, joka ei tosin
asetellut ansoja, vaan söi linnut lou­kuistani,
että vain höyhenet olivat jäl­jellä.
Aina se ehti ennen minua. Mäel­lä
oli hyvin santainen paikka, jossa tee­ret
kävivät kylpemässä. Asettelin
Joukkujani lähelle toisiaan ,että jos lin­nuille
tuli rakkausseikkailuissaan eri
mieltä, niin oli helppo tehdä itsemurha
ja usein ne olivat sen tehneetkin.
Kerran taas mennessäni loukkujani
kokemaan, oli kilpailijanikin siellä. Se
oli syönyt yhdestä loukusta linnun,
mutta täisessä sille oli käynyt vahinko,
se olis jäänyt hännästään kiinni. iLuulin
sitä koiraksi ja panin vyön sen kaulaan
ajatuksella, että vien koiran kotiin. Se
oli ensin mielissään, nuoleskeli käsiäni,
mutta kun olimme kulkeneet vähän
matkaa, rupesi se murisemaan ja puri
' minua käteen, joten minun oli päästet-tävä
se vapauteen. Kun kerroin kotona
isälle pitkähän täisestä koirasta, sanoi
isä sen olleen ketun. Niin kettu petti
minut ensimmäisen kerran elämässäni.
Saman järven rannoilla oli paljon
sorsia ja niitä minun teki mieleni am­pua.
Pyysin isältä pyssyä, mutta hän
kielsi kovasti, että en saa koskea sii­hen.
Meillä oli suustaladattava rihla-pyssy
ja kerran eräänä aamuna minä
otin sen ja menin metsään. Nousin kan­non
nenään seisomaan ja rupesin lataa­maan
pyssyä, kuten olin nähnyt veljieni
tekevän. Tuumasin, että panen kaksi
mittaa ruutia, että voin ampua kauem­maksi.
Olin miestä mielessäni, että
nyt minäkin ammun. Kävelin järven
rantaan ja näin siellä sorsia lähellä ran­taa.
Siinä oli nuottakota ja minä asetin
miehelle, jota hän rakasti koko sydä­mestään.
Atso hätkähti. Ovelle koputettiin*
heikosti.
"Sisään!'
Ovi aukeni. Huoneeseen astui Eila.
Atso ei ollut uskoa omia silmiään, vaik­ka
hän oli odottanut tyttöä koko ajan.
Eila astui muutaman askeleen lähem­mäksi.
'\Atso "
" E i l a , sinä tällä!"
" N i i n , tulin tulin sanomaan
sinulle, että että ehkä sittenkin
voisin kantaa tuota sormusta sormessa­ni
puhtaalla omallatunnolla "
Enempää tyttö ei ehtinyt puhua, sil­lä
Atso veti hänet syliinsä ja i>eitti hä­nen
huulensa suudelmilla. Sitten han
otti sormuksen sormestaan ja painoi
sen tytön vasemman käden nimettö­mään.
" E i l a , sydämeni sanoi, että sinä olet
sittenkin se tyttö, joUe minä olen tuon
sormuksen antava "
pyssyn nitrkanrakoon^ otin
saa^ .yk^ld^.
Kun U^luflnä, lensiA: < \ /
kaa kauaksi ]a luulin, ettiL olkapaybu
murskaantui Kaiken paättie minua lor-mitti,
kun iiaräkoiUa oli lystiä 9CHita«
kasalla, niitä kai nauratti tninun <^nnet>
tomuuteni. Puin niille nyrkkiävja uhr
kasin, että kyllä niinä niille näytän.
Mutta niitä nauratti vielä enefnmän ja
kai ne juttelivat, että enhän miiul qsaa^
niitä ampua, koska en osunut, sorsiin­kaan.
Sitten oli vielä pelko, että; jos-isä
näkee, niin koivumäen herra vierai­lee
takapakaroillani.
Lopuksi haluan huomauttaa Kuri­kan
Arkaile, että älä päästä kynääsi-ruostumaan,
sillä täällä kaivataan ky­näsi
tuotteita.
S U L O :
K I I N A L A I N E N hautaussaattue
e t e n i . hiljaMeen P e i p i n g i n erästä
kivistä katukäytävää useita vuosia
sitten. K u k a a n ei v o i n u t aavistaa,
minkälaisen aavemaisen s e i k k a i l un
todistajaksi hautaussaattueeseen
osanottajat joutuivat. A l k u u n k a an
tämä ei o l l u t miikään t a v a l l i n e n s u -
rusaattue. Coolit, jotka toimivat
kantajina, o l i v a t puettuna mitä vä-rikkäimpiin
p u k u i h i n j a h e 'kaiitoi-vat
värikkäitä p a p e r i l y h t y j a.
E i haudattavakaan ollut mikään
t a v a l l i n e n kuolevainen. Goba, j o l ­l
a nimellä hänet tunnettiin, oU
j o n k i n l a i n e n voimatekijä P e i p i n g in
ympäristöllä, v a i k k a v i r k a k u n t a n i ­m
i t t i k i n häntä rosvoksi. Johann
B i t t e r s c h l a g , joka o l i hänen oikea
nimensä, ei suinkaan ollut» v a i l la
seuraajia, j o t k a ottivat osaa j o k o r a ­h
a l l i s e s t i t a i v a i n s e i k k a i l u n , h a l u s ta
hänen puuhiinsa, sillä saksalainen
o l i l i u k a s k i e l i n e n v e k k u l i.
Hautaussaattue kasvoi sitä m u ­kaa
k u i n k u l k u e eteni. J a s i t t en se
tapahtui. Saattue o l i j u u r i ylittä­nyt
Marco P o l o n s i l l a n , k u n yhtäk­kiä
- a v a t t i i n kovaa vauhtia k u i l l e -
vasta mustasta autosta Iconekivääri-t
u l i saattuetta kohti. Useita i h m i ­siä
haavoittui.
N i i n dramaattinen k u i n tapaus
o l i k i n , n i i n vielä hämmästyttäväm-pää
o l i tulossa. Coolit o l i v a t pudot­taneet
a r k u n j a sen k a n s i o l i auen­nut.
Nyt h u o m a t t i i n , että ruumis
ei ollutkaan Goban, vaan erään
I v a n R a u s h k i n i n , Goban l i i k e t u t t a ­van
j a hänellä o l i kuulanreikä kor­v
a n takana. Poliisit, jotka heti
saapuivat p a i k a l l e eivät* ollenkaan
epäilleet, etteikö huijauksen takana
o l l u t itse Goba. Hänen o l t i i n k u u l ­t
u joskus sanoneen, että n i i n pian
k u n hän saa k o o t u k s i riittävärfsum-man
rahaa hän h a l u a a kadota n i i n,
ettei hänestä enempää k u u l l a ja
tappamalla rikostoverinsa j a h a ö -
taamalla hänet itsenään hän t o i v oi
pääsevänsä eroon vihamiehistään.
joit|^|^|u^ x>U kertynyt »iintol*
ettt ^^Rilädi vOiamidiet us-koivatl&
Isäniäi kuolieen, oli joku
l^is^ pfäittinytaniä^
sesti lunpua vaikka arkussa olevaa
riiuimsta.
Mutta fantastiset tapahtumat ei­vät
olleet vielä lopussa. Muuan
kiinalaineii juoksi henkeään hauk-koeiyppliisin
luo ja änkytti: *Tuol-la,
t^qlla . . JÄ osoitti sormellaan
kadulla makaavaa kuollutta mies-,
tä. Poliisi käveli kaatiineen luo
kumartui nähdäkseen tarkemmin
kuolleen kasvot. Häneltä, pääsi
hämmästyksen huudahdus, ^ l ä k i i -
naliEtsissa pukineissa ollut kuollut
mies^ ei ollut kukaan muu kuin
Goba. Teutoonisella perusteelli­suudella
hän oli liittynyt omaan
ruumissaattueeseen nähdäkseen, et­tä
kaiUkl tap«^tuu suunnitelmien
mukaan.
Mutta kohtalo oli määrännyt niin.
että hän oli kai ensimmäinen mies,
joka tapettiin omissa hautajaisis­saan.
Kyllä akat piaa kuuluttavat, mutta
vihkimäkin he eivät pysty.
KIRJEENVAIHTOON
HALUTAAN
Y k s i n o n ikävä elää,
k a k s i n oisi k a u n i i m p i.
K a k s i n o n l i n n u t oksalla,
k a k s i n kalat meressä.
Jos Olisi tyttö-ihmisiä,
j o t k a ovat tulleet samaan
ajatukseen,
n i i n voisi k i r j o i t t a a tänne
j a kuvat olisi myÖs
t e r v e t u l l e i t a .
KUUSIEN KUKISTAJA
P. o. BOX 139
SOINTULA, B. C.
UUDEN VUODEN
TERVEHDYS/
Olkopn uusi vuosi
onnekas kaikille!
Mr. Ja mrs. Nestor Jopila
Maria Elantsi .
Mr. Ja mrs. M. Niska
Mr. Ja mrs. Paul Lundy
Mr. Ja mrs. Paul MSiti
Mi«. LyyU Lemponen
Mr. Ja m » . Ed. Joudoln Ja tytöt
Mr. Ja mrs. John Koski
Otito Hänninen
Mr. Ja mrs. Oeo. Ojanen Ja Heino
Toivo Kangas
Siiri Toivonen
Otto Koski
AUna MienpAä
Mr. Ja mrs. P. Desgai^e Ja tytdt
VAiL 4'OR, QUEBEC
K I I T O S
En löydä sanoja kyllin hyviä. Joilla voisin kiittää teitä, hyvät naapurit Ja tove-.
rit. kun tulitte Ja tosin yllätitte minut kotonani syntymäpäivänäni täyttäessäni
m vuotta.
TaAidon erittäin kiittää tiomtnan alkuunpanijoita Ja kaiUda. Jotka ottivat osaa
kauniiseen lahjaan Jonka Jätitte muistoksi käynnistänne sekä kauniista kahvi­pöydästä,
hauskasta illanvietosta Ja kaikesta. Muistot säilyvät elämäni Utaan asU.
Kiitollisuudella
EVERT SAARELA
LESUEVILLE
K I I T O S '
Monet sydämelliset Iciitolcset sUtä suuresta yllätyksestä. Jonka Järjestitte kodis­sani
tJk. n päivänä «äyMäeäsänl M vuotta.
KUtos «yfiopisistä Ja jmHakäA, joita,toitte tullessanne, myöskin niistä kauniisU
Ja arvokkaisU lahjoista. Joita Jätitte käynthme muistoksi.
Kiitokset ka&ille yhteisesti, mntta erflraisesU nlllls tntUvUIeni, Jotka näMvät
paljon vavaa tämän asian tähdenr
Teitä kaikkia vieraita kiittäen.
AIHO LUOMA
- , - i i i ' OifTAKIO
'li CC t v l l