1957-12-14-10 |
Previous | 10 of 24 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ÄIDIN KYYMELEET
Kirj. MARJATTA
S^TAA hiljaa lumihiutaleita. Pian on
maa valkoinen. Puut huokaavat
tuulessa raskaan lumitaakan alla, sillä
edellisenä yönä on ollut kova rajuihna.
läheiseen rantaan ovat lyöneet vyöryvät
aallot. Puita, katkenneita tai juurineen
kiskottuja ajelehtii rannassa. Pienen
Karilan mökin vanha j a (yksiiTäinen
asukas Maija katselee ikkunastaan
m3n'sk5ni tihutöitä.
Yksinäinen mökki tuossa rannalla,
ön myrskyn aikana ollut niin turvaton
vanhan asukkaansa kanissa. Joka liitteestään
on narissut katto jä ikkunaluukut
loukuttanee,t. Maija on istunut vanhassa
keinutuolissaan koko yön, kädet
ristissä helmassa. Välillä on sentään pitänyt
käydä katsomassa ovella tai ikkunaverhon
raosta yön pimeyteen. Iltayöstä
on sentään-kuu hiukan valaissut,
mutta myrskyn yllyttyä on sakea pilviverho
peittänyt taivaan. Metsä on huojunut
ja aallot paulianneet, kuten uhaten
joka hetki syöksyä mökin pihamaalle
ja hajoittaa vanhan asumuksen.
Ne eivät kuitenkaan ole ulottuneet asumukseen
asti. Rajansa on silläkin, tuumii
oksinäinen asukas vieläkin kädet
ristissä seisoen.
Kuinka monta myrsky-yötä onkaan
vanhus ottanut vastaan tässä pienessä
tupasessaan. Hän ori nähnyt kauniit
kesäiset päivät, valvonut monet kesäyöt.
olkia paksulti ja kaikki väki kävi saunassa.
Sitten luettiin joulusaarna ja
sen päälle syötiin jouluillallinen. Varmasti
tuntui jouluateria yhtä juhlalliselta
ja maistui yhtä hyvältä kuin nykyisin
kaikkine herkkuineen.
Joulupäivänä ei menty kylään, mutta,
Tajpaninpäivä oli kyläpäivä. Meillä
lapsilla oli hauskaa peherrellessämme oljissa
lämpimässä tuvassa. Pojillakin oli
siihen aikaan koltut päällä 4—5 vuoden
vanhoiksi asti. Se olikin sitten suuri
hetki, kun poika sai housut. iSilloin voi
jo tuntea miehistä ylpeyttä ja vilkaista
niinkuin vähän halveksien tyttöihin, jotka
siinä vielä hameissa häärivät.
iLeikkikaluina meillä oli räsynukke-ja,
kaarnalehmiä, puuhevosia, kiviä ja
mitä kaikkea olimme löytäneet. Mieli-
Ikuvitus loihti niihin elämää. Minulla
oli tapana joskus innostua laittamaan*
räsyistä oikein suuri nukkeperhe, mutta
yleensä en niillä kauan leikkinyt. Var-*
maan se sitä tiesi, että elämän varrella
niitä oikeita lapsukaisia olisi tarpeeksi.
Viidentoista ikäisenä vielä feävin isän
kanssa mummulassa joulunvietto sjlloin
oli vielä samanlaista, V. 1 9 ^ kävimme
saattamassa mummoa Anderan kirkkomaahan.
.
Olen tässä nyt koettanut kuvata hieman
joulunviettoa ja sen viettomahdollisuuksia
viime vuosisadalla Suomessa.
Sukupolvet vaihtuvkt, mutta on joskus
htvvä muistaa vanhoja tapoja. Meidänkin
tapamme mahdollisesti tuntuvat tuleville
sukupolville verrattain alkuperäisiltä,
sillä olemmehan siirtymässä siihen
atomikauteen. Mitä sitä vielä nakee-kään,
ken elää!
Hauskaa oli lapsuus. Ei ollut paljoa
mutta eipä osannut enempää vaatia-kaan.
Nuoremmat veljeni Ja siskoni
saivat käydä kansakoulun, muttarminä
jäin olosuhteiden pakosta vähemmälle
koulunkäjTinille. Siinä sitä vain on
pitänyt toimeentuUa.
Onnensa on hän elänyt tässä mökissä,
valvonut ja suuret sturunsa sekä tuskansa
kantanut luojansa eteen. Niin, ei
Maijaa pelolta myrskyt eikä syksyn
synkkä pimeys . . . M i t ^ ä enää peljätä,
mitä voisi enää pahempaa hänelle
yksinäiselle tapahtua? Jos kuolema tulisi,
olisi se vain toivottu vapahtaja, joka
korjaisi elämän vaivoissa ja vastuksissa
kypsyneen viljan.
Nuorena on Maija tulluttanne puolisonsa
Jukan kanssa jostakin kaukaa.
Kulkuri Jukaksi sanottiin silloin Jukkaa,
hänen puolisoaan, joka oli uitoissa:" ja
metsätöissä kierrellyt aivan ympäri Suomea.
Olipa joskus rajan takaakin leipäänsä
etsinyt. Viimein oli päätyiij^t
tähän. Yhdessä he olivat kauniina kesäiltana
saapuneet tähän asumattoman
järven rantaan. Maija .muistelee vieläkin
tuota saapumistaan. Miten kaunis
järvi olikaan silloin ollut! Vain pieni
sorsaperhe oli soudellut tyvenessä suvannossa,
metsässä linnut laulaneet ilta-virsiäan
ja käki kukkua heläytellyt.
Siilien filivat seisahtuneet ja Jukka oli
ottanut Maijaa vyötäisiltä ja sanonut
ihastuneena.v —- Tähän jäämme . . .
Huomenna otamme selvän kenen maalla
näin kaunis ja ihanteellinen paikka on
. . . Tuohon mäentörmälle rakennamme
pienen mökin. Vain hiukan perunamaata
perkaamme-ja täntfe* tulen aina
lauantaisin työviikon päätyttyä. Sinä
hääräilet täällä emäntänä, saunan lämmität
odottaissasi. Järvestä saamme kalaa
ja lintuja metsästä. Talvisin vietämme
täällä kuherruskuukautta lämpimässä,
pienessä pesässänune . . .
Niin ja näin olivat toiveet toteutimeet
ainakin osaksi. Mökki oli noussut siihen
töytylle, ajan kanssa pieni navetta
ja sauna rannalle. Läheisestä Isosta
Karilasta oli työtä vastaan saatu nuori
• lehmä. Heiniä ja lehtiä keräili Maija
ympäristöstä,. Nuori vartalo oli notkea
ja terve, mikään ei tuntunut mahdottomalta^.
Jonkin vuoden raadannan jokeen
olivat huoneet kunnossa ottamaan
vastaan uutta tulokasta. Pikku Juhani
syntyi ensimmäiseksi — syntyi ja nukkui
pois. Äiti oli luottanut liiaksi nuoreen
voimaansa. Lapsi oli syntyntyt vjp»'«
hän liian aikaisin ja oli heikko ja voima-_
ton kestämään mökin alkeellisissa olois-
• sa. Jonkun kuukauden kuluttua hän
jätti maallisen elämän.
Vanhemmat surivat syvästi pienois-taa%
mutta eteenpäin riensi aika. Seuraava
pienokainen, vaalea ja vankkara-kenteineu
Helena tulla tupsahti kesän
kuumillaan ollessa. Hän oli talven tullessa
jo niin vankka, että ei pienistä
puutteista välittänyt, nukkui yönsä rauhallisesti
paksujen vällyjen alla — kasvoi
j ä vaurastui. Jonkun vuoden kuluttua
hän oli jo valmis auttamaan pientä
veljeä, joka ilmestyi aivan odottamatta.
Mentiin eteenpäin eräihmisten sitkeydellä.
Jukka kulki savotoissa metsätöitä
tekemässä. Haaveet idyllisestä
kodista olivat haihtuneet armottoman
elämän tieltä. Joka toinen vuosi lisääntyi
perhe. Uudet tulokkaat näyttivät
jo ennen syntymäänsä oppineet suhtautumaan
ahtaaseen ja köyhään elämään.
He kasvoivat ja ottivat paikkansa maailmassa
nurkumatta. Pian oli Pikku-
Kaarelan tupasessa maailmalle lähtijöitä
tusina. Ensin vuoron perään -Isoon
Kaarelaan paimeneksi ja sitten isompaan
maailmaan onneaan koettamaan.
Vain joskus enää Pikku Kaarelan oven
saranoita kuluttivat. .
* atten sairastui Jukka. Hiljaa jäyti
tauti ensin alussa, sitten viimein kävi
pahaksi ja voitti korven asukkaan, vieden
hänet vielä miiehuusiässä hautaan.
Pari nuorinta lasta oli silloin vielä Kaarelassa.
Maija teki käsitöitä ihmisiUe.
Vuosiin ei hän enää ollut jaksanutkaan
mennä ulos työhön, mutta kotona hyrräsi
rukki ^yökaudet, päivisin helskyivät
kangaspuut ja Ijyötä oli vaikka millä
mitalla olisi tehnyt. Palkka oli niin
pieni, että juuri elämä säilji rasittuneessa
ruumiissa. Viimeisetkin lapset
lähtivät taas vuorollaan.
Niin oli* kulunut taas monta vuotta.
Jo aikoja sitten oli täytynyt hävittää
lehmä, äiiioa turva. Kesällä se piisi
elänyt, mutta mistä olisi sille saanut
ruoan talveksi. Ensin oli ikävä ollut
sortaa vanhuksen, muttä^aika vain rien-si.
Talven jälkeen tuli kevät ja kevään
jälkeen kesä. Nyt oli taas tuo kaimis
vuoden aika mennyt j ä saapunut syksy.
Koskaan ei Maija oliut pelännyt syksyä,
joka aina tulla rynnisti kovalla voimalla,
särkien esteet jotka eteien sattui-
Yksi toivo, yksi pj^ntö oli vielä Maijalla,
ennenkuin tuUsi viimeinen syksy,
£t,-ksy joka korjaisi hänetkin. Hän toivoi
saavansa vielä nähdä kaikki lapsensa,
saada puristaa heitä kädestä, toivottaa
hyvää elämän varalle. Niissä miett
e i s s ä ^ hän seisoo nytkin. Vanha valkoinen
kissa kehrää tyytyväisenä taikan
nurkalla. Ajatuksettomasti kävelee Maija
toverinsa luokse ja silittää seri nuh- .
raantunutta turkkia ja käväisee sitten
noutamassa kaapista palan leipää. Kissa
haukottelee haluttomaisti j a kääntää
kylkeään, raottaa vain vähän toista silmäänsä
kuin ^huomauttaakseehv ettei ole
nälkä. Sitten se taas näyttää nukkdvan
uudeUeen. Maija pistää pienen kabvi-paimun
tulelle. Valvotun yön jälkeen
tuntuu elämä niin lupaavalta. Onhan
aamu tullut, ilma tasoittmiut. Ehkäpä
uusi päivä tuo uutta elämänintoa! -
Maijan vielä juodessa kalnlj
eteisestä ääntä. Joku kopisteli
jaan. Ovi avaiituu ja Helenia
na etelässä asuva vanhin tyi
tupsahtaa äidin luokse.
—Jopa nyt jotakin! ihmette
j a ensimmäisestä saikähdyksest
tyään. — Kuinka sinä nyt tuli
— Voi äiti, alkaa (Helena seUl
misiaan pöydälle asetellessaan .
Iin, oikeastaan minun täytyi tul
tässä sybi/llä niin ihmeellis
Näin sinun istuvan tuon järven
la ja kertovan, ettei sen vesi piii
hin ikyyneliin, jotka olet täällä
vuodattanut, kenenkään tietämj
nenkään siitä yälitt|^ii|itp^^
viittaus minullcy eMMhyä^uol
nenkuin se^^ Uian myöhäistä
nyt lupis(Bsi:äiti.^^^ jouli
tämme Sen yhdessä Katsos^ ]
olen yksm. Jo vuosia sitten en
|iiiiiiiiiiiiiiiiiiimiiiiiiiiiiriiiiinuuiipitiiii^^
I NOPEA ULOSVIENT
I ¥i PAISTETTUA' ^
I K A N A A :.„...
i sisältä» perunat;' kasvikset, '\
I leivän, haarukan ja paperiliii
1 AINA SAATAVISSA
I Vältätte astian pesua
1 auki kello 1 aamulla '
J PaheliQ OSr;5-7725.
I 6 Beech St. West Si
?iiiiiiiiiHiiiimnmiiiiiuiiiuiiiuinmiuimiiiii|iiiiiiiiiiuiiiiiiiHiiiiuiii]
eeMoihtoan
Imlutäan
(Meitä olisi kakst^ksii^istä Sud
syntynjrttä naista,' ^^ptkä: halu
kirjeenvaihtocm toeÄ^ciiisten, ^
mesta tulleiden miesten^ kanssa. Arvoisat vastaukset voi lähett
osoitteella:
RAKKAUS SUOMEEV
4226 N. Mtamesota Avenne-
Portland, Orc., USA
j u ij LMES^YNYI
Aistikas
aiheinen
atsu
48 SIVUA
HINTA 60c
Julkaisiissa
olevat
kuvat
lisäävät
sen arvoa
SISÄLTÖ
Jouluna 1957
Ilman joulua
Ylivalvoja sai kiitokset - r-^-r^rrr^:
Sputnik ja yhteinen^joululahja
Rikottu ruutu ^ '. ,rc_;^.
Jouluksi kotiin
Nyt on meille joulu tullut |5 y"^
Intiaanien valaanpyyiiti - j
Valon ja Vapauden joulu ,
Vaarallinen on elämänpolfcu
Kolme muskettisoturia
Abortti laillinen Neuvostoliitossa
Numenrl5
Vanhan hyvän ajan Kajaanisfe^ ' ,
Kiina suomalaisin silmin . ' 'L
Senegal ' . ~' '
Kuparisaaren lakko , - •
Kultarannikon tytär
Meksikon intiaanien parissa,
11 tulitUckua ...
Mikä automolnnin tuloksena
Ciociara
Jätkälläkin on paikkansa
Huiunoria
H SCDBUIOrN SUIJRIN SIJOMAl^AINEN K H N T E I A a S T O L I^
pLIVERR, LAINE
Vakuutus- Jq kssnteimismoimisto
«7 Elfin St. N. Vastapäätä *^poliisiaseiiiM|
Pnhelin QS. 5-6487 — Koti OS. 4Wtt67
• • ' I I » I I I I r i l l i 111I11 I I I 1111II
DAVID EITMH JTAiaC FRANSSf
Saatavana kustannusliikkeemme kirjakaupoista ja
paikkakuntanne asiamieheltä.
P. O. Box 69
XjLiiantaiiuu l o u l ^ 14 paivana« 1957
Aie puBiisKco. m;
Sudbury, Ontarf)
VAPAUS BRANCH orfiCE
316 Bay Street Port Arthtuf, Ontarf
• • ' - • ' - • - ^ t •
r-s »i « «• n st ti «1 !* e 'e» w * « « » * ,'• *
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 14, 1957 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1957-12-14 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki571214 |
Description
| Title | 1957-12-14-10 |
| OCR text | ÄIDIN KYYMELEET Kirj. MARJATTA S^TAA hiljaa lumihiutaleita. Pian on maa valkoinen. Puut huokaavat tuulessa raskaan lumitaakan alla, sillä edellisenä yönä on ollut kova rajuihna. läheiseen rantaan ovat lyöneet vyöryvät aallot. Puita, katkenneita tai juurineen kiskottuja ajelehtii rannassa. Pienen Karilan mökin vanha j a (yksiiTäinen asukas Maija katselee ikkunastaan m3n'sk5ni tihutöitä. Yksinäinen mökki tuossa rannalla, ön myrskyn aikana ollut niin turvaton vanhan asukkaansa kanissa. Joka liitteestään on narissut katto jä ikkunaluukut loukuttanee,t. Maija on istunut vanhassa keinutuolissaan koko yön, kädet ristissä helmassa. Välillä on sentään pitänyt käydä katsomassa ovella tai ikkunaverhon raosta yön pimeyteen. Iltayöstä on sentään-kuu hiukan valaissut, mutta myrskyn yllyttyä on sakea pilviverho peittänyt taivaan. Metsä on huojunut ja aallot paulianneet, kuten uhaten joka hetki syöksyä mökin pihamaalle ja hajoittaa vanhan asumuksen. Ne eivät kuitenkaan ole ulottuneet asumukseen asti. Rajansa on silläkin, tuumii oksinäinen asukas vieläkin kädet ristissä seisoen. Kuinka monta myrsky-yötä onkaan vanhus ottanut vastaan tässä pienessä tupasessaan. Hän ori nähnyt kauniit kesäiset päivät, valvonut monet kesäyöt. olkia paksulti ja kaikki väki kävi saunassa. Sitten luettiin joulusaarna ja sen päälle syötiin jouluillallinen. Varmasti tuntui jouluateria yhtä juhlalliselta ja maistui yhtä hyvältä kuin nykyisin kaikkine herkkuineen. Joulupäivänä ei menty kylään, mutta, Tajpaninpäivä oli kyläpäivä. Meillä lapsilla oli hauskaa peherrellessämme oljissa lämpimässä tuvassa. Pojillakin oli siihen aikaan koltut päällä 4—5 vuoden vanhoiksi asti. Se olikin sitten suuri hetki, kun poika sai housut. iSilloin voi jo tuntea miehistä ylpeyttä ja vilkaista niinkuin vähän halveksien tyttöihin, jotka siinä vielä hameissa häärivät. iLeikkikaluina meillä oli räsynukke-ja, kaarnalehmiä, puuhevosia, kiviä ja mitä kaikkea olimme löytäneet. Mieli- Ikuvitus loihti niihin elämää. Minulla oli tapana joskus innostua laittamaan* räsyistä oikein suuri nukkeperhe, mutta yleensä en niillä kauan leikkinyt. Var-* maan se sitä tiesi, että elämän varrella niitä oikeita lapsukaisia olisi tarpeeksi. Viidentoista ikäisenä vielä feävin isän kanssa mummulassa joulunvietto sjlloin oli vielä samanlaista, V. 1 9 ^ kävimme saattamassa mummoa Anderan kirkkomaahan. . Olen tässä nyt koettanut kuvata hieman joulunviettoa ja sen viettomahdollisuuksia viime vuosisadalla Suomessa. Sukupolvet vaihtuvkt, mutta on joskus htvvä muistaa vanhoja tapoja. Meidänkin tapamme mahdollisesti tuntuvat tuleville sukupolville verrattain alkuperäisiltä, sillä olemmehan siirtymässä siihen atomikauteen. Mitä sitä vielä nakee-kään, ken elää! Hauskaa oli lapsuus. Ei ollut paljoa mutta eipä osannut enempää vaatia-kaan. Nuoremmat veljeni Ja siskoni saivat käydä kansakoulun, muttarminä jäin olosuhteiden pakosta vähemmälle koulunkäjTinille. Siinä sitä vain on pitänyt toimeentuUa. Onnensa on hän elänyt tässä mökissä, valvonut ja suuret sturunsa sekä tuskansa kantanut luojansa eteen. Niin, ei Maijaa pelolta myrskyt eikä syksyn synkkä pimeys . . . M i t ^ ä enää peljätä, mitä voisi enää pahempaa hänelle yksinäiselle tapahtua? Jos kuolema tulisi, olisi se vain toivottu vapahtaja, joka korjaisi elämän vaivoissa ja vastuksissa kypsyneen viljan. Nuorena on Maija tulluttanne puolisonsa Jukan kanssa jostakin kaukaa. Kulkuri Jukaksi sanottiin silloin Jukkaa, hänen puolisoaan, joka oli uitoissa:" ja metsätöissä kierrellyt aivan ympäri Suomea. Olipa joskus rajan takaakin leipäänsä etsinyt. Viimein oli päätyiij^t tähän. Yhdessä he olivat kauniina kesäiltana saapuneet tähän asumattoman järven rantaan. Maija .muistelee vieläkin tuota saapumistaan. Miten kaunis järvi olikaan silloin ollut! Vain pieni sorsaperhe oli soudellut tyvenessä suvannossa, metsässä linnut laulaneet ilta-virsiäan ja käki kukkua heläytellyt. Siilien filivat seisahtuneet ja Jukka oli ottanut Maijaa vyötäisiltä ja sanonut ihastuneena.v —- Tähän jäämme . . . Huomenna otamme selvän kenen maalla näin kaunis ja ihanteellinen paikka on . . . Tuohon mäentörmälle rakennamme pienen mökin. Vain hiukan perunamaata perkaamme-ja täntfe* tulen aina lauantaisin työviikon päätyttyä. Sinä hääräilet täällä emäntänä, saunan lämmität odottaissasi. Järvestä saamme kalaa ja lintuja metsästä. Talvisin vietämme täällä kuherruskuukautta lämpimässä, pienessä pesässänune . . . Niin ja näin olivat toiveet toteutimeet ainakin osaksi. Mökki oli noussut siihen töytylle, ajan kanssa pieni navetta ja sauna rannalle. Läheisestä Isosta Karilasta oli työtä vastaan saatu nuori • lehmä. Heiniä ja lehtiä keräili Maija ympäristöstä,. Nuori vartalo oli notkea ja terve, mikään ei tuntunut mahdottomalta^. Jonkin vuoden raadannan jokeen olivat huoneet kunnossa ottamaan vastaan uutta tulokasta. Pikku Juhani syntyi ensimmäiseksi — syntyi ja nukkui pois. Äiti oli luottanut liiaksi nuoreen voimaansa. Lapsi oli syntyntyt vjp»'« hän liian aikaisin ja oli heikko ja voima-_ ton kestämään mökin alkeellisissa olois- • sa. Jonkun kuukauden kuluttua hän jätti maallisen elämän. Vanhemmat surivat syvästi pienois-taa% mutta eteenpäin riensi aika. Seuraava pienokainen, vaalea ja vankkara-kenteineu Helena tulla tupsahti kesän kuumillaan ollessa. Hän oli talven tullessa jo niin vankka, että ei pienistä puutteista välittänyt, nukkui yönsä rauhallisesti paksujen vällyjen alla — kasvoi j ä vaurastui. Jonkun vuoden kuluttua hän oli jo valmis auttamaan pientä veljeä, joka ilmestyi aivan odottamatta. Mentiin eteenpäin eräihmisten sitkeydellä. Jukka kulki savotoissa metsätöitä tekemässä. Haaveet idyllisestä kodista olivat haihtuneet armottoman elämän tieltä. Joka toinen vuosi lisääntyi perhe. Uudet tulokkaat näyttivät jo ennen syntymäänsä oppineet suhtautumaan ahtaaseen ja köyhään elämään. He kasvoivat ja ottivat paikkansa maailmassa nurkumatta. Pian oli Pikku- Kaarelan tupasessa maailmalle lähtijöitä tusina. Ensin vuoron perään -Isoon Kaarelaan paimeneksi ja sitten isompaan maailmaan onneaan koettamaan. Vain joskus enää Pikku Kaarelan oven saranoita kuluttivat. . * atten sairastui Jukka. Hiljaa jäyti tauti ensin alussa, sitten viimein kävi pahaksi ja voitti korven asukkaan, vieden hänet vielä miiehuusiässä hautaan. Pari nuorinta lasta oli silloin vielä Kaarelassa. Maija teki käsitöitä ihmisiUe. Vuosiin ei hän enää ollut jaksanutkaan mennä ulos työhön, mutta kotona hyrräsi rukki ^yökaudet, päivisin helskyivät kangaspuut ja Ijyötä oli vaikka millä mitalla olisi tehnyt. Palkka oli niin pieni, että juuri elämä säilji rasittuneessa ruumiissa. Viimeisetkin lapset lähtivät taas vuorollaan. Niin oli* kulunut taas monta vuotta. Jo aikoja sitten oli täytynyt hävittää lehmä, äiiioa turva. Kesällä se piisi elänyt, mutta mistä olisi sille saanut ruoan talveksi. Ensin oli ikävä ollut sortaa vanhuksen, muttä^aika vain rien-si. Talven jälkeen tuli kevät ja kevään jälkeen kesä. Nyt oli taas tuo kaimis vuoden aika mennyt j ä saapunut syksy. Koskaan ei Maija oliut pelännyt syksyä, joka aina tulla rynnisti kovalla voimalla, särkien esteet jotka eteien sattui- Yksi toivo, yksi pj^ntö oli vielä Maijalla, ennenkuin tuUsi viimeinen syksy, £t,-ksy joka korjaisi hänetkin. Hän toivoi saavansa vielä nähdä kaikki lapsensa, saada puristaa heitä kädestä, toivottaa hyvää elämän varalle. Niissä miett e i s s ä ^ hän seisoo nytkin. Vanha valkoinen kissa kehrää tyytyväisenä taikan nurkalla. Ajatuksettomasti kävelee Maija toverinsa luokse ja silittää seri nuh- . raantunutta turkkia ja käväisee sitten noutamassa kaapista palan leipää. Kissa haukottelee haluttomaisti j a kääntää kylkeään, raottaa vain vähän toista silmäänsä kuin ^huomauttaakseehv ettei ole nälkä. Sitten se taas näyttää nukkdvan uudeUeen. Maija pistää pienen kabvi-paimun tulelle. Valvotun yön jälkeen tuntuu elämä niin lupaavalta. Onhan aamu tullut, ilma tasoittmiut. Ehkäpä uusi päivä tuo uutta elämänintoa! - Maijan vielä juodessa kalnlj eteisestä ääntä. Joku kopisteli jaan. Ovi avaiituu ja Helenia na etelässä asuva vanhin tyi tupsahtaa äidin luokse. —Jopa nyt jotakin! ihmette j a ensimmäisestä saikähdyksest tyään. — Kuinka sinä nyt tuli — Voi äiti, alkaa (Helena seUl misiaan pöydälle asetellessaan . Iin, oikeastaan minun täytyi tul tässä sybi/llä niin ihmeellis Näin sinun istuvan tuon järven la ja kertovan, ettei sen vesi piii hin ikyyneliin, jotka olet täällä vuodattanut, kenenkään tietämj nenkään siitä yälitt|^ii|itp^^ viittaus minullcy eMMhyä^uol nenkuin se^^ Uian myöhäistä nyt lupis(Bsi:äiti.^^^ jouli tämme Sen yhdessä Katsos^ ] olen yksm. Jo vuosia sitten en |iiiiiiiiiiiiiiiiiiimiiiiiiiiiiriiiiinuuiipitiiii^^ I NOPEA ULOSVIENT I ¥i PAISTETTUA' ^ I K A N A A :.„... i sisältä» perunat;' kasvikset, '\ I leivän, haarukan ja paperiliii 1 AINA SAATAVISSA I Vältätte astian pesua 1 auki kello 1 aamulla ' J PaheliQ OSr;5-7725. I 6 Beech St. West Si ?iiiiiiiiiHiiiimnmiiiiiuiiiuiiiuinmiuimiiiii|iiiiiiiiiiuiiiiiiiHiiiiuiii] eeMoihtoan Imlutäan (Meitä olisi kakst^ksii^istä Sud syntynjrttä naista,' ^^ptkä: halu kirjeenvaihtocm toeÄ^ciiisten, ^ mesta tulleiden miesten^ kanssa. Arvoisat vastaukset voi lähett osoitteella: RAKKAUS SUOMEEV 4226 N. Mtamesota Avenne- Portland, Orc., USA j u ij LMES^YNYI Aistikas aiheinen atsu 48 SIVUA HINTA 60c Julkaisiissa olevat kuvat lisäävät sen arvoa SISÄLTÖ Jouluna 1957 Ilman joulua Ylivalvoja sai kiitokset - r-^-r^rrr^: Sputnik ja yhteinen^joululahja Rikottu ruutu ^ '. ,rc_;^. Jouluksi kotiin Nyt on meille joulu tullut |5 y"^ Intiaanien valaanpyyiiti - j Valon ja Vapauden joulu , Vaarallinen on elämänpolfcu Kolme muskettisoturia Abortti laillinen Neuvostoliitossa Numenrl5 Vanhan hyvän ajan Kajaanisfe^ ' , Kiina suomalaisin silmin . ' 'L Senegal ' . ~' ' Kuparisaaren lakko , - • Kultarannikon tytär Meksikon intiaanien parissa, 11 tulitUckua ... Mikä automolnnin tuloksena Ciociara Jätkälläkin on paikkansa Huiunoria H SCDBUIOrN SUIJRIN SIJOMAl^AINEN K H N T E I A a S T O L I^ pLIVERR, LAINE Vakuutus- Jq kssnteimismoimisto «7 Elfin St. N. Vastapäätä *^poliisiaseiiiM| Pnhelin QS. 5-6487 — Koti OS. 4Wtt67 • • ' I I » I I I I r i l l i 111I11 I I I 1111II DAVID EITMH JTAiaC FRANSSf Saatavana kustannusliikkeemme kirjakaupoista ja paikkakuntanne asiamieheltä. P. O. Box 69 XjLiiantaiiuu l o u l ^ 14 paivana« 1957 Aie puBiisKco. m; Sudbury, Ontarf) VAPAUS BRANCH orfiCE 316 Bay Street Port Arthtuf, Ontarf • • ' - • ' - • - ^ t • r-s »i « «• n st ti «1 !* e 'e» w * « « » * ,'• * |
Tags
Comments
Post a Comment for 1957-12-14-10
