1957-12-14-06 |
Previous | 6 of 24 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Arthurin kmulumma
On vaalihumut menossa,
on touhua jos mitä,
maa-umtaina nähdään se,
ken parhaan siinä pitää.
Pon ie:tariksi tarjolla
o?; /..'.V > ja myöskin vajiien,
kumpi tulee valituksi,
tulos samanlainen.
Kaikki huutaa, hyvää lupaa,
kiittää entisiä.
lupaukset kantaneet
on pieniä hedelmiä.
Joulukin jo ovella,
siis lahjat Ostakaamme,
radiosta ja T. V:stä tte
hienot lahjat saamme.
Siellä kamaa kaikenlaista
asetetaan eteen,
taskussa jos tyhjä vainen,
minkä käyt sä tekeen?
"Piikana ja perijänä"
heiluu lauantaina,
eikä tätä piikalikkaa
fvhahuolet paina.
Sunnuntaina viidestoista
lasten jjthla simri,
siellä pukki labjoineen
ja joulukuusi suuri.
T.
Fisteet ja pilkut
Onko välttämätöntä käyttää kirjoituksissa
pisteitä, pilkkuja ja kysymysmerkkejä?
Minä en kyllä jmmärrä
mihin väliin mikäkin pitosi milloinkin
pistää. .
Muistan kuinka Suomessa isoilla aavoilla
ja järvillä laitettiin kuusia tien-
•viitoiksi, jotta osasi pysyä tiellä pimeällä
ja pyrlilä. Sitä kutsuttiin tien pil-kuttamiseksi.
Mutta eivätkö ne ole aivan tarpeettomia,
häiritsevät vain. Niiden poisjättämisellä
säästettäisiin myöskin paljon
kirjasinmetallia ja latojain työtä.
Jälkimmäisen perustelun kuitenkin hylkään
heti suoralta kädeltä. Vai haluaako
joku väittää, ettei pilkku ole tarpeellinen,
yhtä hyvin kuin ajatuksen
selvyyskin. Pilkku on henkinen tarvike,
mikäli se esiintyy ajatuksen selven-täjänä.
'Kielen kehityksestä huomautan, että
henkilökohtaisesti en ole sanojen silpomisen
kannalla. Ihmisen ajattelukyky
on kuitenkin kehittynyt niin jbhdonmu-kaiseksi,
että ajatus pystytään selventämään
nimenomaan pilkun avulla.
'Koettakaahan tavailla keksiaikaista
tekstiä, jossa kirjaimet ovat suorassa
jonossa. Paljon helpompaa on jo lukea
Gutenbergin raamattu, jossa puolipisteet
näyttelevät nyk^/isten pilkkujen
osaa.
Pilkuttaminen vaatii aivojen ja käden
ponnisteluja. V»ikea on sanoa kumman
osuus on suurempi. Käden puolesta
puhuu se, että kun minä esim. koulussa
kartoin pilkkuja, niin takoi opettaja
usein viivottimella minua päähän,
mutta se ei auttanut mitään. Ilmeisesti
ajattelen epäselvästi tai laajasti.
Xiin kai se on, että pilkkuja tarhataan,
kuten havuja järven jäällä tieri-tpaikan
osoittamiseksi.
^ En tiedä. Kuinka niin?"
Katsos, neiti Dahlgren "on pyytänyt
minua luokseen nyt sunnuntaiksi. A-jattelin,
että jos ei sinulla satu olemaan
mihinkään menoa, niiii voisin lähteä.
Tulikin n^/Öhäisellä junalla takaisin."
HannaTtäti pelkäsi hirveästi varkaita eikä
uskaltanut mennä muualle kuin kaupungille
asti, jos talo jäi tyhjäksi. •
>^ Jatkuu
Xiinpä t^ssa jo on olemassa joulun-tuntua,
^ : i o ^ 7 i ^ ' ö / t u l e e vain tavan
takaa l ä i s o f i s ä f ^ ^ Lunta
sataa, nuifpuh^iö^»^ on kauhea
my t^i^|ia&)^ suurella
vaivaMjIul^^rlui^Me^"- Tulisi
nyt yhdSpSlfe»^^^"" paljon lunta,
ettei tar^j^isi/äitteh^^^j^^ viikonloppuna
riehua J2|#i^Sa?^pita pihapuita.
Voi/ Voi! Ä s e syksyinen sade käy
lÄrmoille^^: Sidep^ pieksevät ikkunoita^-^
oi^^piOKg^^^ kuuluu kolinaa
ja lonkimätoiitäliilÄ tupapahanen-kin
hajcöisi^iij^^
ellei useimra^i^h • käy.
iKukafi^sfe^if
ten kehiiili^^yittSä^ syksystä? Siinä en
ainakaaiP^ie^vii^hiBh kanssaan samaa
mieltä. Samoin kevätmyrskystä voi joku
kertoa kauniita" juttuja sen mahtavasta
voimasta -— kaikki mukaansa
tempaaivasta. Tuossä^fan en ole samaa
mieltä. Kyllähän pahaa voi tehdä kuka
hyvänsä, mutta ruveta niitä pahanhen-gen
töitä ikorjaamaan, niin siinä tarvitaan
kärsivällisyyttä, eikä raakaa voimaa.
Emme siis ole myrskyn rakastajia.
Kaunis, ihanteellinen ja t| yni pakkasyö
tuhansine tähtineen, sitä ihailemme
jä siitä voisi kehnompikin kirjoittaja
saada syhtymälin kauniin sadun —-
vaikkapa tosikertomuksen; Miten kaunis
onkaan tähtinen taivas katsella yölläkin
vuoteelta ikkunaverhon raosta. Se
on niin ihailtavan tyyni ja rauhoittava,-
Kauniit ovat revontulet, vaikka ne uh-kuvatkin
kylmää. Ne lumoavat ja rauhoittavat.
Entä sitten kevätkesän yöt?
Katsella kukkivia pihapuita vienossa
aamusarastuksessa. Nähdäpä vielä kerran
ne. Miten kauniita ne ovatkaan.
Niitä bdottaissa kuluu pitkä kylmä talvi.
Menee joulu ja siinä sivussa muut
juhlat. Hiljalleen elää aina mielessä toivo
kesästä ja kukkasista, touhuineen ja
kärpäsineen. Viimeksimainituista emme
ipidä, mutta nehän kuuluvat välittömästi
kesään, kuten viattomat kanssasisarensa
perhoset, jotka monivärisine
siipineen ilahduttavat silmäämme. Ja
sitten ihanat kala- ja marjaretket kaikkine
kommelluksineen. Niitä me odotamme
ja olemme onnellisia yskän ja
nuhan omistajia talven käsissä. Toivo
nimittäin täyttää mielemmö, eihän tämä
kestä ikuisesti, enempää kuin kesäkään^—
joskin vähän kauemmin.
Niin, mikäpä estäisi lähtemästä kesämaahan,
vaikkapa krokotiilien pariin
Niilin rannoille, jos vain olisi maallista
mammonaa^.. Sen puute estää. Men-
"kööt sinne rikkaat, joilla on tuota ainetta
enenimän. Me palelemme täällä ja
odotamme kesää. Oh, ensin joulua —
mitäpä muutakaan tässä voisi tehdä.
60'VnotiaaHe
Martta Susannalle
Jo vuosia kuusikymmentä
on elositaipaleella.
Mistä muistot ompi jäljellä,
mutta onpahan sentään muutakin.
On tuvantäydcltä poikia parhaita,
jotka tänään sulle onnea toivottaa.
Siihen\'/ityy myös Aili tyttönen
kera Oivan ja pitkien poikien.
Myöskin Julie ja Aili lapsineen
sitä kiitollisuudella muistelee.
Mukaan liittyy myös sisarusparvi tää,
johtt tänään sua haluaa yllättää.
Ja me ystäväsi vHmeksi tulemme
ja paljon suUe onnea toivomme,
elon Utaa hiljaista, rauhaisaa
kera lasien Ja lasten lapsien.
• - - - ^ - - - r - ^ - . .-ELIN.-
Mutta odottaessaan jokainen voi kuluttaa
aikaa mielensä mukaän/miten kukin
haluaa. . '
Tässä on monet raudat tulessa. Eräs
Liekin kirjeenvaihtaja kertoi jnspiriois-taan
. . . Niin, feihän täm^ ^ina luista.
Joskus täyt>Y. kiireelliseftkin .työn välissä
ottaa aikaa ja .pistää^paperille.
Näitä papereita-^on sitten r aina missä-milloinkin.
Niinpä tässä.-kerran unohdin
kirjoitukseni rap^u?ille*33iitä lapset
toivat sen sisälle puheTlenV että mummon
kirje, oli jäänyt rapullj^. Se oli siihen
aikaan kun tämä oli ^oikein kuin
väkisin tehtävä^ eirsäanut^:iintakaan, jos
ei jotakin" piirrellyt. ,3^^^
se jo hiipii ::t]uollaiiurka^^ järki-parka
k judkfe^V^ tär^^öKs^ko liian
lujaa. *Kerran joku sanoi, ettei meillä
joutavan piirustelijoilla ole kaikki ruuvit
tiukalla ^ tarvitsisivat korjaamista.
Mutta kyllä me piirrämme. Olkoot
ruuvit vähän löysemmällä,' sittenhän eivät
purista liikaa.
•No niin . . . kilpa-aika on sitten ollut
ja men%t. Onnea vain voittajille.
Emme onnistuneet saamaan voittoja,
mutta sisumme ei vain anna perään.
Yritys hyvä k3rminenen, vaikka ei juuri
palkinnon tojvossa^oiekaan yritetty.
Jos ei joku satu siitä tai tästä pitämään,
niin onhan hyvä kääntää lehteä, jotakin
täytyy joka sivulle painaa. Ehkäpä
joku sitten lukee nämäkin sepustukset.'
'>iro sitten vain hauskaa joulua kaikille
tutuille. Sinne lännen maille Vienolle,
Elisa-äidille ja kaikille! Kaikille
parhainta uutta vuotta toiyben piirsi
MARJATTA.
Eräs. mielipide siitä
kiperästä asiasta
iSe on vähän kiperä kysymys, että mitä
varten olemme syntyneet. Siitä asiasta
lienee niin monta mielipidettä kuin
miestäkin. ~
Alunperin ihminen lienee luotu nauttimaan
elämästään, Mutta kun Eöva
vainaja teki sen rökälesynnin siellä Paratiisissa,
niin luoja kirosi ja passitti ihmisen
kiertämään maata ja "otsansa
hiessä syömään leipäänsä".
Minusta tuntuu, että monet meistä
aivan syyttömästi kärsivät Eevan syn-nin
tähden, v
Olisipa se ensimmäisen ihmisen tekijä
ollut niin oikeuden mukainen kuin se
entinen konttoristi, jota tavallinen huonekärpänen
häiritsi työssään , , . Kärpänen
istahti •— oikeastaan seisahti, sillä
en ole koskaan nähnyt kärpäsen istuvan
— konttoristin kirjojen ja -papereiden
päälle, jättäen usein pienen "käyntikortin"
muistoksi käynnistään,
T-uosta konttoristi närkästyi siinä
määrin, että päätti surmata häiritsijän
lyömällä sen kärpäslätkällä kuoliaaksi.
IMonista yrityksistä*huolimatta Vönnit
eivät sattuneet tarkoitettuun maaliin.
Kun kiusaaja ei tullut takaisin vähään
aikaan aloitti konttoristi taas työnsä.
Jonkun ajan kuluttua-kärpänen taas
pysähtyi pöydänlaidalle, vastapäätä
k**""oristia. Kpnttoristi: nosti kärpäslätkän
iskuun, mutta ei iskenytkään. •
Lähellä istunut neiti kysyi, että miksi
hän ei lyönytkään ja. konttoristi vastasi:
^' - • .,• " „;'
— Siksi, että en <vöi tietpä onko se
sama kärpänen joka minua kiusasi. En
halua rangaista syytöntä.
Jospa ihmisen luoja olisi tuon kpnt-toristin
Urkkuuddla siivilöinyt syylliset
(omenavarkaat) syyllisistä, Jijia^^^d^
köhän asiat olisi monessa maassa<
Jälleen on joulu kuusineenv ja
tiloineen, joulun odotusaika or
vuosi vuodeo pimeintä aikaa,
sitten sanotaan valon ja rauhan j
si ja sen tunnelman valtaan jout
kainen maan 'kansalainen ene
taikka «vähemmän. Sen merkeissj
kansanihminen suurimpia ja käi
pia hetkiään, vaipuu ajan vietävälj
reineen ja muistoineen.- y
Joulun ylistystä lauletaan kirkoi
kodeissa, lapset pf/öriessään kuuse:
parilla riemuitsevat koko sydäme
ja laulavat vanhaa tuttua joulul
"Enkeli taivaan lausui riäin . .
. väin i^uulemme tuon laiflun yaxsiii
. se. sisimpäämme kauneudellaan jä
taudellaan. Sen sävelillä loihditaai
, le tuo herkkä joulutunnelma» Esi-me
ja äitimme ovat valinneet tiioi
lun joulujuhlan kohokohdaksi; "M
tämme onnellisin mielin joulua yh
delleen v^on ja rauhan juhlanaj
on aina samana pysyvä.
Jouluna me yhteisessä perhejiil
syvenn3rmme muistelemaan ^
omaisiamme,, erittäinkin vanhemj
"me,nraikkapa he jo haudassav^epai
Vuonna 1 ^ 9 kulki tieni tuonne jni
jen haudoille Rouhialan- kankaalle
dessäni kaksi kynttilää^ jotka >kaul:
vieraan kädessä valaisivat tuota ^
matonta kumpua jjonka=alkt^nukk
rakkaat vanhempani. -Haudat-eiv*
leet hyljättyjä eikä uuohdettuja^ij
oli nierkkinä nietaililaatat • V joskii
meen peittyneet;
Hautojen ääreen astUesääni äjä
niissä lepääjiä. Kuinka ^montä j(
vietink^in heidän kanssaäil'läpisii
kanani. iMonta joululaiiluai s^ li
rakkaalle äi<4ille, joka lieden ää
keittopuuhissa minua kuunteli,
nöyrtynyt, uhrautuva ja vaiätiinato
ti, joka täistdi -taistelunsa -s^^^^^^
silauman kanssa. Hähen - railisf<]
piitöaa auringon kimmellys, huima
kuin joululahja. Se sammua' ef saa
Tiesivätköhän nukkujat iftitä värtei
yat elänefet? Sokea sattumako oli:
tanut heidät elämään, taistelemäia
kärsimään?
Näin katoaa ihmiselo ajan yöhön
!P"nohduksen lumi peittää häUdät
täydellisesti, ettei mikään side tiio
tä keskuuteemme elämään — 1
muistojen kynttilää lämmittää p|/hi
kumpuja. Kynttilöitä katsellessän
hahti pieni lintu metallilaatalle ja
loi kauniin joululaulunsa. iSen livi
oli ihmeellinen. iSe lauloi' sielujen
han puolesta ja kummun alla nukki
uni oli kaksinkerroin suloinen, kun
lun säveleet hehninä putoilivat rak!
teni hautaristin juurelle.
. Koko Rouhialan hautausmaa oli J
nä tähtimerenä. Jokainen muisti ti
kynttilänsä eimen pimeän tuloa,
meissäni katseliii tätä vainajien vi
kuntaa ja kun pyhäkön portit sulje
jätimme rakkaimpamme vihreän i
sän syliin. Joulun otimme vastaan
teisessä perhejuhlassa, jonka muist(
vieläkin elän.
MANDY K ^ GA
vastoin kuin ne ny-i} ään ön.
Mutta tuskinpa sillä ensimmäisen
misen tekijällä on mitään yhteyttä t
lä läntisellä pallonpuoliskolla vall
van syyttömien rankaisemisen kanss
'Eiköhän se ole nykyään vallassa
va herrojen luokka, joka pakoittaa i
kalaiset kiertämään maata ja tekeffl
työtä hifcihatussavJoten emme saa»
tia elämästä, jota <varten luullak
S3mt3naeeti • ''''
Olisin utelias tietämään miokäla
mielipiteitä-toisiUa on tästä kysj^
sesta, -""^
Yritä kirjoittaa jotakin Lie^
I^nftjitiHna^ lofilulciniift U palvini. l%$7i 4U'
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 14, 1957 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1957-12-14 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki571214 |
Description
| Title | 1957-12-14-06 |
| OCR text |
Arthurin kmulumma
On vaalihumut menossa,
on touhua jos mitä,
maa-umtaina nähdään se,
ken parhaan siinä pitää.
Pon ie:tariksi tarjolla
o?; /..'.V > ja myöskin vajiien,
kumpi tulee valituksi,
tulos samanlainen.
Kaikki huutaa, hyvää lupaa,
kiittää entisiä.
lupaukset kantaneet
on pieniä hedelmiä.
Joulukin jo ovella,
siis lahjat Ostakaamme,
radiosta ja T. V:stä tte
hienot lahjat saamme.
Siellä kamaa kaikenlaista
asetetaan eteen,
taskussa jos tyhjä vainen,
minkä käyt sä tekeen?
"Piikana ja perijänä"
heiluu lauantaina,
eikä tätä piikalikkaa
fvhahuolet paina.
Sunnuntaina viidestoista
lasten jjthla simri,
siellä pukki labjoineen
ja joulukuusi suuri.
T.
Fisteet ja pilkut
Onko välttämätöntä käyttää kirjoituksissa
pisteitä, pilkkuja ja kysymysmerkkejä?
Minä en kyllä jmmärrä
mihin väliin mikäkin pitosi milloinkin
pistää. .
Muistan kuinka Suomessa isoilla aavoilla
ja järvillä laitettiin kuusia tien-
•viitoiksi, jotta osasi pysyä tiellä pimeällä
ja pyrlilä. Sitä kutsuttiin tien pil-kuttamiseksi.
Mutta eivätkö ne ole aivan tarpeettomia,
häiritsevät vain. Niiden poisjättämisellä
säästettäisiin myöskin paljon
kirjasinmetallia ja latojain työtä.
Jälkimmäisen perustelun kuitenkin hylkään
heti suoralta kädeltä. Vai haluaako
joku väittää, ettei pilkku ole tarpeellinen,
yhtä hyvin kuin ajatuksen
selvyyskin. Pilkku on henkinen tarvike,
mikäli se esiintyy ajatuksen selven-täjänä.
'Kielen kehityksestä huomautan, että
henkilökohtaisesti en ole sanojen silpomisen
kannalla. Ihmisen ajattelukyky
on kuitenkin kehittynyt niin jbhdonmu-kaiseksi,
että ajatus pystytään selventämään
nimenomaan pilkun avulla.
'Koettakaahan tavailla keksiaikaista
tekstiä, jossa kirjaimet ovat suorassa
jonossa. Paljon helpompaa on jo lukea
Gutenbergin raamattu, jossa puolipisteet
näyttelevät nyk^/isten pilkkujen
osaa.
Pilkuttaminen vaatii aivojen ja käden
ponnisteluja. V»ikea on sanoa kumman
osuus on suurempi. Käden puolesta
puhuu se, että kun minä esim. koulussa
kartoin pilkkuja, niin takoi opettaja
usein viivottimella minua päähän,
mutta se ei auttanut mitään. Ilmeisesti
ajattelen epäselvästi tai laajasti.
Xiin kai se on, että pilkkuja tarhataan,
kuten havuja järven jäällä tieri-tpaikan
osoittamiseksi.
^ En tiedä. Kuinka niin?"
Katsos, neiti Dahlgren "on pyytänyt
minua luokseen nyt sunnuntaiksi. A-jattelin,
että jos ei sinulla satu olemaan
mihinkään menoa, niiii voisin lähteä.
Tulikin n^/Öhäisellä junalla takaisin."
HannaTtäti pelkäsi hirveästi varkaita eikä
uskaltanut mennä muualle kuin kaupungille
asti, jos talo jäi tyhjäksi. •
>^ Jatkuu
Xiinpä t^ssa jo on olemassa joulun-tuntua,
^ : i o ^ 7 i ^ ' ö / t u l e e vain tavan
takaa l ä i s o f i s ä f ^ ^ Lunta
sataa, nuifpuh^iö^»^ on kauhea
my t^i^|ia&)^ suurella
vaivaMjIul^^rlui^Me^"- Tulisi
nyt yhdSpSlfe»^^^"" paljon lunta,
ettei tar^j^isi/äitteh^^^j^^ viikonloppuna
riehua J2|#i^Sa?^pita pihapuita.
Voi/ Voi! Ä s e syksyinen sade käy
lÄrmoille^^: Sidep^ pieksevät ikkunoita^-^
oi^^piOKg^^^ kuuluu kolinaa
ja lonkimätoiitäliilÄ tupapahanen-kin
hajcöisi^iij^^
ellei useimra^i^h • käy.
iKukafi^sfe^if
ten kehiiili^^yittSä^ syksystä? Siinä en
ainakaaiP^ie^vii^hiBh kanssaan samaa
mieltä. Samoin kevätmyrskystä voi joku
kertoa kauniita" juttuja sen mahtavasta
voimasta -— kaikki mukaansa
tempaaivasta. Tuossä^fan en ole samaa
mieltä. Kyllähän pahaa voi tehdä kuka
hyvänsä, mutta ruveta niitä pahanhen-gen
töitä ikorjaamaan, niin siinä tarvitaan
kärsivällisyyttä, eikä raakaa voimaa.
Emme siis ole myrskyn rakastajia.
Kaunis, ihanteellinen ja t| yni pakkasyö
tuhansine tähtineen, sitä ihailemme
jä siitä voisi kehnompikin kirjoittaja
saada syhtymälin kauniin sadun —-
vaikkapa tosikertomuksen; Miten kaunis
onkaan tähtinen taivas katsella yölläkin
vuoteelta ikkunaverhon raosta. Se
on niin ihailtavan tyyni ja rauhoittava,-
Kauniit ovat revontulet, vaikka ne uh-kuvatkin
kylmää. Ne lumoavat ja rauhoittavat.
Entä sitten kevätkesän yöt?
Katsella kukkivia pihapuita vienossa
aamusarastuksessa. Nähdäpä vielä kerran
ne. Miten kauniita ne ovatkaan.
Niitä bdottaissa kuluu pitkä kylmä talvi.
Menee joulu ja siinä sivussa muut
juhlat. Hiljalleen elää aina mielessä toivo
kesästä ja kukkasista, touhuineen ja
kärpäsineen. Viimeksimainituista emme
ipidä, mutta nehän kuuluvat välittömästi
kesään, kuten viattomat kanssasisarensa
perhoset, jotka monivärisine
siipineen ilahduttavat silmäämme. Ja
sitten ihanat kala- ja marjaretket kaikkine
kommelluksineen. Niitä me odotamme
ja olemme onnellisia yskän ja
nuhan omistajia talven käsissä. Toivo
nimittäin täyttää mielemmö, eihän tämä
kestä ikuisesti, enempää kuin kesäkään^—
joskin vähän kauemmin.
Niin, mikäpä estäisi lähtemästä kesämaahan,
vaikkapa krokotiilien pariin
Niilin rannoille, jos vain olisi maallista
mammonaa^.. Sen puute estää. Men-
"kööt sinne rikkaat, joilla on tuota ainetta
enenimän. Me palelemme täällä ja
odotamme kesää. Oh, ensin joulua —
mitäpä muutakaan tässä voisi tehdä.
60'VnotiaaHe
Martta Susannalle
Jo vuosia kuusikymmentä
on elositaipaleella.
Mistä muistot ompi jäljellä,
mutta onpahan sentään muutakin.
On tuvantäydcltä poikia parhaita,
jotka tänään sulle onnea toivottaa.
Siihen\'/ityy myös Aili tyttönen
kera Oivan ja pitkien poikien.
Myöskin Julie ja Aili lapsineen
sitä kiitollisuudella muistelee.
Mukaan liittyy myös sisarusparvi tää,
johtt tänään sua haluaa yllättää.
Ja me ystäväsi vHmeksi tulemme
ja paljon suUe onnea toivomme,
elon Utaa hiljaista, rauhaisaa
kera lasien Ja lasten lapsien.
• - - - ^ - - - r - ^ - . .-ELIN.-
Mutta odottaessaan jokainen voi kuluttaa
aikaa mielensä mukaän/miten kukin
haluaa. . '
Tässä on monet raudat tulessa. Eräs
Liekin kirjeenvaihtaja kertoi jnspiriois-taan
. . . Niin, feihän täm^ ^ina luista.
Joskus täyt>Y. kiireelliseftkin .työn välissä
ottaa aikaa ja .pistää^paperille.
Näitä papereita-^on sitten r aina missä-milloinkin.
Niinpä tässä.-kerran unohdin
kirjoitukseni rap^u?ille*33iitä lapset
toivat sen sisälle puheTlenV että mummon
kirje, oli jäänyt rapullj^. Se oli siihen
aikaan kun tämä oli ^oikein kuin
väkisin tehtävä^ eirsäanut^:iintakaan, jos
ei jotakin" piirrellyt. ,3^^^
se jo hiipii ::t]uollaiiurka^^ järki-parka
k judkfe^V^ tär^^öKs^ko liian
lujaa. *Kerran joku sanoi, ettei meillä
joutavan piirustelijoilla ole kaikki ruuvit
tiukalla ^ tarvitsisivat korjaamista.
Mutta kyllä me piirrämme. Olkoot
ruuvit vähän löysemmällä,' sittenhän eivät
purista liikaa.
•No niin . . . kilpa-aika on sitten ollut
ja men%t. Onnea vain voittajille.
Emme onnistuneet saamaan voittoja,
mutta sisumme ei vain anna perään.
Yritys hyvä k3rminenen, vaikka ei juuri
palkinnon tojvossa^oiekaan yritetty.
Jos ei joku satu siitä tai tästä pitämään,
niin onhan hyvä kääntää lehteä, jotakin
täytyy joka sivulle painaa. Ehkäpä
joku sitten lukee nämäkin sepustukset.'
'>iro sitten vain hauskaa joulua kaikille
tutuille. Sinne lännen maille Vienolle,
Elisa-äidille ja kaikille! Kaikille
parhainta uutta vuotta toiyben piirsi
MARJATTA.
Eräs. mielipide siitä
kiperästä asiasta
iSe on vähän kiperä kysymys, että mitä
varten olemme syntyneet. Siitä asiasta
lienee niin monta mielipidettä kuin
miestäkin. ~
Alunperin ihminen lienee luotu nauttimaan
elämästään, Mutta kun Eöva
vainaja teki sen rökälesynnin siellä Paratiisissa,
niin luoja kirosi ja passitti ihmisen
kiertämään maata ja "otsansa
hiessä syömään leipäänsä".
Minusta tuntuu, että monet meistä
aivan syyttömästi kärsivät Eevan syn-nin
tähden, v
Olisipa se ensimmäisen ihmisen tekijä
ollut niin oikeuden mukainen kuin se
entinen konttoristi, jota tavallinen huonekärpänen
häiritsi työssään , , . Kärpänen
istahti •— oikeastaan seisahti, sillä
en ole koskaan nähnyt kärpäsen istuvan
— konttoristin kirjojen ja -papereiden
päälle, jättäen usein pienen "käyntikortin"
muistoksi käynnistään,
T-uosta konttoristi närkästyi siinä
määrin, että päätti surmata häiritsijän
lyömällä sen kärpäslätkällä kuoliaaksi.
IMonista yrityksistä*huolimatta Vönnit
eivät sattuneet tarkoitettuun maaliin.
Kun kiusaaja ei tullut takaisin vähään
aikaan aloitti konttoristi taas työnsä.
Jonkun ajan kuluttua-kärpänen taas
pysähtyi pöydänlaidalle, vastapäätä
k**""oristia. Kpnttoristi: nosti kärpäslätkän
iskuun, mutta ei iskenytkään. •
Lähellä istunut neiti kysyi, että miksi
hän ei lyönytkään ja. konttoristi vastasi:
^' - • .,• " „;'
— Siksi, että en |
Tags
Comments
Post a Comment for 1957-12-14-06
