Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 5, 1955

              NÄIN kun vuosi on -^ela alussa, on
ihminenkin herkkä j a 0ivorikas.
'Muistuu mieleen vain iloisia ja hyviä
välähdyksiä menneiltä ajoilta. Siksi
lähdemmekin lukijan kanssa ritirinnan
pienelle kierrokselle, jossa näemme ja
kuulemme vain hyvää ja kaunista.
OVfenemme nyt ensiksi vaikka häihin.
Sinne on kutsuttu kaikki "tervetul­leiksi",
siis mekin. Olenime ölleei jo
'kiik.ossa jä nähneet sekä kuulleet ne
ikirkoUiset menot ja siirrymme sieltä
suureen "juHasaliin", niissä varsinaiset
Häät pidetään. Hyvin ovat ottaneet kut­sun
vastaan. (Niin paljon on tullut vä­keä
tähän morsiupaiin ainutlaatuiseen
juhlaan^ sfllä^ häitä kuitenkaan^,
kukaan pidä kuin kerran elämässään.
Häämarssi kajahtaa ja mpreiuspari
K i r j . IRIS
(Kilpakirjoitus)
on jäänyt suuri määrä voileipiä, leivok­sia
ja kaikenlaisia herkkuja ja vievät
ne lastenkotiin. Siellä eivät varmaan­kaan
lapset, brvöt j a kodittomat, pääse
osallisiksi tällaisista herkuista kovin­kaan
usem. Vouatraie kuvitella, kuinka
•he sihnat kirkkaina ja suut hymyssä
via, josta M n h i i n ^ k ^ pitää, kun
o\'esta astuu sisälle kaksi naista.vTut-tuja
ovat meillekin> ^ sillä ovathan he
Su6m; Järjestön Sudburyn osaston säi-rasköoiitean
iiaisia; Kukapa ei hekä
tuntisi^ iiorta hyyäsieliiisia i He­kin
tulevat sanian sairasvuoteen ääreen.
Ja on kuin huone piisi tulvahtanut täy­teen
auringonsäteitäj vaikka ulkona on-
. impsivat niitä pieniin vatsoihinsa. Näin^
on hääilo kaksinkertaistunut.
Näin kiin olemme päässeet häitten kin kolea ja piMnen sää. Heistä virtaa
anakimri,ittenemm'e vielä toisiinkiii^J^^^^^ sanomattoman j^^^^^^ ja lämmin
hiii.' Hääthän ovat' suurin piirtein sa-kulkee
salin poikki hiukan jännittynee- manlaisia, joien hiistä ei enää tarvitse
nä,- kaJIcen kansan vakavana katsoessa.
•Alkaa muut häätilaisuuteen kuuluvat
menot, kuten puheet, onnittelut-, laulut
ym. 'Morsiusparr alkaa häävalssin ja
sitten voikin^jo yleisö tanssia ja rieiriui-ta
mielensä imukaan. <
Tanssimnie vähän ja riennämme sit­ten
"ruokasalin" puolelle,'sila on tul­lut
vähän f"hiuka", tekee mieli suola-ikalavoileipää.
: ''Öh", voihkaisemijnie. V
Siellä on katettu monet suuret pöydät
mitä mielikuvituksellisimmiila herkuil-;
la. Kaiken kruunaa mahtava ja kaunis
ihääkaakku. Tuoreet kukat ja kahvi
tuoksuvat kilpaa . . .
Maistamme tuota ja tätä vähän, hää-kaakkua
nyt ainakin maistamme. Kaik­ki
on hyvää ja herkullista ja iloinen
puheensorina ja nauru täyttää koko •
juhlasalin.
mainita. Täälläkin käymme ravintolan
puolella. Komeaa on, että silmää hiye-lee
ja nenää kutkuttaa. N i i n monen m^
nissa maljakoissa heloittavat kauniit ja
kalliit kukat. -
Häitten jälkeen nuoripari toteaa, että
on Suuri vahinko heittää nuo tuoreet
kukoistavat kukat ennenaikojaän kuih-tiimääri,
iillä niistä biisi vielä paljon
iloaajoillekin ja niin vievät ine rie 'van­hainkotiin:
E i varmaankaan siellä usein
korista pöytiä tällaiset kukoistavat tuo­reet
kiikat. "Nämä kukat tuovat heille,
he^iköille • Ja vanhoille, tuulahduksen
sieltä elämän hyörinästä, jonne hekin
ennen osana kuuluivat. Jä vielä he he­rättävät
kauniita muistoja niiltä kau­kaisilta
lapsuuden aikaisilta kukkanii-tyiltä,
joilla huolettomina paljasjalkai­sina
jubfstiin. Kaikilla ihmisillähän on
Tanssi jatkuu yli puolenyön. On pah- joskus ollut' huoletonkin aika, toisilla-tu
toimeen rahankeräys, joten morsius- iyhyenipi, toisilla pitempi, riippuen ta-pari
saa sekä rahalahjan että paljon loudeliisista syistä, mutta ollut kuiten-yksityisten
ostamia käytännöllisiä ja kin. Niiltä ajoilta nämä kukat tuovat
kauniita lahjoja, jotka ovat hyvin suu- muistoja. Silloih ei tiedetty mitä elämä
rimerkityksellisiä. - j kullekin tuo mukanaan, nyt se tk^^
Toisena päivänä nuoripari tulee kor- tääri/^^k^^ on päästy vanhuuteen. Sik-jaamaan
juhlan jälkiä ja huomaa, että
Kaipauksiella ilmoitan, että toverini
GEORGE RAUHA
kuoli tulipalossa Nipigonissa;, Ont.»
perjantaina 14 päivä tammikuäta
1965. Hän oli syntjmyt South Dako­tassa,
Yhdysvalloissa, huhtikuun 17
p. 1903. Haudattiin tiistaina, tammi­kuun
18 pnä suuren ystäväpiirin
läshäollessa Nipigonin Cliffside hau­tausmaahan
United kirkosta. Haa-tanksen
toimitti pastori T . Pajala ja
urkurina toimi mrs. L . Nuttoll. Kaksi
virttä veisattiin i "Lähemmäksi J u ­malani"
j a ''Oi Herra laokseni jää".
Kantajina olivat J . Jensen, S. A n -
druchuk, Jack Berube, John Foho,
Pentti Kjellman j a Tauno Hannula.
Ulos läksit, lUan yö
niin pitkä alkoi sulle,
miehuusiässä kuolo sun kohtas.
Kohtalo; miksi niin suuri on valtas?
Ikävöiden muistellen,
toverisi ImpL
Kammiossa tuonen kylmän,
sinne sim laskimme povehen maan.
Tuskan tunteet rintaamme tuottaa,
kaihoten jäämme sua muistelemaan.
y • • •
(Lepää rauhassa ainiaan.
Audrey, Larry ja David.
on tuntematon meille elon retki,
ei tiedä mitä huomispäivä tuo.
Ei ole tiedossamme kuolon hetki,
on t3^dyttävä mitä Herra suo.
Mr. ja nirs. Ture Peterson.
KIITOS
(Pjrydämme lausua kiitoksemme
kaikiUe teille, jotka oUtte saatta­massa
vahiajaa. Kiitos kukista ja
korteista. Samoin kantajille. Kiitos
mr. ja nirs. C. Kuusistolle sekä kah-vinkeittäjiUe
ja tarjoilijoille.
EMPI. AUDREY. L A R R Y J A DAVID
Nipigon Ontario
si on mukava muistella niitä lapsuuden
kukkaisia n tapaukses­sa
iio on kaksinkertainen.
"Jaa, että joko uusi tupa on valmis?"
kysäisemme tuttavalta, joka on tullut
keriiysmatkalleen meillekin. Tietysti tu­lemme
sinne, onhan se mukava yllättää
sen **uuden tuvan" isäntäväkeä ja muu­tenkin
katsastaa oninkälainen siitä on
tullut. Aijai^ kun on valoisaa ja kau-
' nist^;/'tuoksuu pihkalle ja raittiille.
Ovet "tuvan" molemmilla pääseinillä
ovat selkosen seläJlään, joista järveltä
päin kantautuva hienoinen tuulenväre
leijailee sisälle uuteen tupaan.
Uutterat "emäntävieraat" ovat val­loittaneet
keittiöpuolen ja eipä aikaa­kaan,,
niin kahvi tuoksuu kupeissa ja
pöytä on koreana syömisistä. Isäntävä­ki
on yllättynyt ja kyyneleet silmissä,
mutta emme välitä niistä kyynelistä,
ne ovat ilonkyyneleitä . . . On jätetty
sopiva lahja uuteen tupaan ja hauskaa
siellä oli.
"Ooh, että perheenlisäystäkö on heil­le
tulossa? *No, rahaako kerätään, tai
mitä olisi mukava ostaa sille uudelle
tulokkaalle?"
Jaa, mutta ine menemmekin lukijan
kanssa johonkin kauppaan, pistämme
puoli ja puoli ja ostamme jotakin nättiä
ja lämmintä sille pikkuiselle . . . '
Kylläpä ovatkin emännät olleet toi-mekkaina.
"Pyykkikori", se vauvan en-simäinen
nukkumasija tavallisesti, on jo»
kukkurapäällään kaunein paperein ja
nauharuusukkeiix koristetuista paketeis­ta.
Kun sitten sen syntyvän äiti aukoo
niitä, tulee niistä esille niin paljon kai­kenlaista
lämmintä, pehmoista ja kau­nista
vaatetusta syntyvälle pienokaisel­le.
£i täälläkään kuivin suin olla, siitä­kin
ovat emännät pitäneet huolen.
•Kuulepas lukija, tuttavamme on sai­rastunut
j a on sairaalassa. Käydäänpä
katsomassa . . . - •
Olemone juuri sijoittuneet sairasx^uo-teen
ääreen ja aukaisemme kahvipulloa,
antaaksemme sairaaUe kupillisen: kah-tunne
siyunisee^^^^^^
s Ä , heidäri %m^^^ jutellessa
sairaalle: Kauan he eivät jouda ole­maan,
sillä sairaita on paljon tälläkin
kertaa tässäkin sairaalassa. Jättävät
hedelmiä ja lukemista, sekä toivottavat
"iloisiin näkemiin".
Näin he kulkevat huoneesta toiseen,
kaikkien suomalaisten sairaiden luona,
mielipiteisiin 'tai muihin ulkonaisiin
seikkoihin katsomatta. Sairaat ovat
heille vain "sairaita". Suuriarvoista työ­tä,
niin suuriarvoista, että se ei ole nu-oneroilla
laskettavissa . .
^* Jaa . . . ja sitten kuulemme, että jo­ku
"uuäi perhe" on muuttanut paikka-kuiinaMe
ja joku toinen perhe, paikka­kunnan
vanhoja asukkaita, mutittaa
muille seuduille, niin kuin "leivän" ta­kia
täytyy usein tehdä. Missä on leipä
. tiedossa, sinne täytjry köyhän ihmisen
mennä.
. Molemmissa tapauksissa on järjestet-
'ty ''yllätysjuhlat". Ön tultu toivotta­maan
"tervetulleiksi tulijat" ja "onnea
• meneville" ja jätetti^-arvökkaat lahjat
muistoksi käynnistä.
p n lukemattoniia muita tällaisia ar^
vokkaita tilaisuuksia, joita heimolai­semme
järjestävät toinen toisilleen
muuten niin "ohdalkkeisen" tien tasoit­tamiseksi,
femme kaikissa voi henkilö­kohtaisesti
mukana olla, imutta henges­sä
kylläkin. ^ -
Olemme kuulleet^ että eräs tuttavam^
me on siirtynyt pois sinne tuntematto­maan,
mistä ei paluuta ole. Menemme
tekemään viimeisen palveluksen: pois-menneelle;
. . . 3iella hän lepää arkus^
saan valtavien kukkalaitteiden ympä­röimänä.
Ne ovat ystävien ja tuttavien
"viimeinen lahja" ihmiselle, joka vielä
äskettäin eU ja vaikutti
kuudessamme.'Poismennyt <;i
mitään liedä, mutta omaiset
jääneet, dävät ihmiset, saavat*
den siitä, että heillä edelleerikia
ma ystäväpiiri, joka jatkuvasti
-heille tukea' ja. elämänuskoa.
Tässä tulemmekin h
kuinka ^yviä, uhrautuvaisia ja
kaita ihmiset sentään ovat, j -
sään töinen toisilleen tällaisia
onnen hetkiä aivan kehdosta
saakka. Hän, joka kerrankin OQ
osalliseksi siitä, ei unohda sitä
kaan. Ja vaikka se aineellinen;
olisikan niin suuren suuri, niin se
tus on " k i d t ^ k i n kalliimpi"..
/Lopuksii; ^toivotamme koko
"suurelle,; perheelle" kaikkea
lista hyvääi puristamnie käd*^*?;
nonune: iiä.kemiinl '•il
—Suhteessani ilapseeni ei minua
rahtuakaan kreikka eikä latina^
mitkään minurr tietoni eikä kaBdji
nun kultani, vain se mikä mii
sielua^ se yksin merkitsee jotakin.
Emer
MIEHENI
YRJÖ HAUSKAN
M U I S T O L L E
Kuoli Montrealissa 6 p. helmikuuta
(Kovalle timtui kohtaloni silloin;
ien luullut yksinäni Jaksavaa
Vaan aikjEt, lääkkehistä parhain,"
on tuonut ratahan tullessaan.
Sinua muistellen.
Olga-Haaska, Vancouver, BJC.
Mieheni
WAlTERA.MJiE
MuistoHe
Seitsemäs päivä helmikuuta
on vuosi kulunut siitä,
kim muutit tuonen tarhaan,
tänne jäivät tuskat huolet,
siellä on rauha parhain.
iNuku rauhan unta siellä.
Toivoo Mary.
Surulla ja kaipauksella ilmoitan, että rakas mieheni ja lastemme
hyvä isä
JOHN ANDERSÖK
nukkui kuolon uneen St. Pauls sairaalassa Vancouverissa, B . G., tammi­kuun
18 päivänä 1955. -
Hän oli syntynyt Suomessa Koivistolla Viipurin läänissä, kesäkuun
10 p. 1885, ollen kuoUessaan 69 v. 8 kk. ja 8 päivän ikäinen.
lAhinnä häntä suremaan jäin minä, hänen valmtHisa, kaksi poikaa
perheineen, viisi lastenlasta j a kaksi v ^ e ä täällä Sointuiassa sebä
kaksi veljeä ja yksi sisko Suomessa; laaja ystävä- ja tuttiavapiiri tässä
maassa ja Suomessa.
Vainaja saatettiin viimeiseen lepoon Sointulan hautausmaahan tam­mikuun
23 p:nä suuren toveri joukon siaattamana.
On; koti kolkko —
Nyt yksin kuljen
mä elon purttani ohjaten,
kun^silmäis lemprä katse sammui
ja l^tes hellä kylmeni;^
iHymy huulin sä kotiportin suljit,
emme «avistaa voineet
kumpikaan,
ett' kohti kuolemaa jo silloin
kuljit.
On kuolon käsi kylmä, armoton,
se riimalta voi ryöstää rakkaan
puolison.
Vaimosi Milja.
Ihanaa se öU meillä
kulkea kanssasi elon.teillä.
Päälläs nyt on musta multa^
työsi päättyVi, isä kulta.
POlkaäi playi ja Theodore.
Olit hyvä meille isoisä,
niin mielellään-kim sinut
olisimme pitäneet,
vaan toisin oli määrätty.
Nuku imtasi njrC» rauhaisaa,
aina sua muistamme.
Lastenlapset Donald, Andy,
Nancy, Carol ja Lee.
K I I T O S
. Täten pyydämme lausua sydämelliset kiitokset kaikille tovereille ja
ystäville, kun niin suurilukuisina-saavuitte saattamaan puolisoani ja
isäämme viimeiseen lepoon.
kiitos puheesta John Lehtiselle. Wille Aholalle ja Wm. Rigbjrlle sekä
runosta Anton Andersomlie ja Karl RotstetoUle kauniista lauluista.
QKiitos O S J : n Sointulan osastolle haalista, joka oli avoinna icahvitar-joilua
varten,
•Kiitos kukista j a seppeleistä, joilla peititte rakkaimpamme hauta­kummun.
Emme voi kaikkia yksityiskohtaisesti kiittää, vaan tässä kUtämme
teitä kaikkia, jotka tavalla tai toisella autoitte meitä raskaassa surus­samme.
.
MH^JA ANI>EBSON J A T O J A T PEBHEINEEN
Sointula British Columbia
Lauantain^ heliidkuian S pl^vaiuu 1955
tiVA , är t > V f \ dii'j ii ix . ; U 5, j I t - i i