1955-12-03-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Yierastelemassa tuttavien luona Olemme taas koko syksyn tehneet jjikkuv-ierailuja vanhojen tuttavien luona. Heitä onkii! ajan varrella kerääntynyt koko paljon ja aina näin talven tulli-n käymme heitä tervehtimässä, e;:!nimäks3en vain kahden asustavia vanhuksia, joilta lapset ovat lentäneet emiin oloihinsa. lervelullclla olemme olleet kai joka kotiin. On puhuttu vanhoista asioista ja kerrottu kuulumisia, jopa pohdittu hiukan maailman tilannettakin. On aivan kuin avartuisivat omat ajatusmaail-niatkin, kaitsellessa useamman 'kodin i l tarauhaa. Näin meidän, käy kaikkien lopuksi. Jos lapset asustavat lähellä, niin heidän prenoistensa kanssa voimme vietiää monta hauskaa hetkeä. Joillakin ei ole ollenkaan perhettä, 'muistot \'ain ovat heidän seuranaan. Joskus tuntuu niin hiljaiselta, he valittavat. Ei kuulu mitään ääntä. Mutta onhan heillä toinen toisensa. Yksin on varmaankin vielä vaikeampi viettää elämiin iltaa. Ja taas uutta toveria on niin kovin vaikea valita. Ja olisiko, heissä valitsemisen' varaakaan, täytyisi tyytyä vain ensimmäiseen tarjolla olevaan. Onnellisilta näytitvät kuitenkin enimmäkseen nuo pienet kodit, joissa vallitsee rauha ja yhteisymmärrys ja ehkäpä sellainen hiukan jo väljähtäjnyt rakkauskin. Ajan kuluessa kuuminkin tunne onuuttuu sellaiseksi — hiukan toisenlaiseksi. Välttämättömyydeksi ja toistensa tukemiseksi ja 'turvaksi. Hullua siihen olisikaan enää^ mitään intohimoa kai\'ata ja — liian kuumia tunteita. H i l jainen rauha ja tuki on paljon turvallisempaa tällä viimeisellä taipaleella. Xiinjxi kiitos kaikille tutuille joiden luona olemme pitäytyneet. Oikein kaunis kiitosi Toivon oikein paljon vielä elämän vuosia ja kodin lämpöä viimeiseen asti, Kiiitcs siskon perheelle, jonka luona tässä viime viikolla pyörähdimme. Sinne jäitte taas kahden tutulle rapulle, jossa olemme niin usein vierailleet. Mutta onhan teillä lapsenne aivan joka päivä tavattavissa ja länimin kaunis koti. M i käpäs on siinä nuoruusaikoja muistellaI Tai)aa;nme taas ehkä ensi kesänä. Siis nivkeniiini Tullessa pistäydyimme Soossa \ranho-jen tuttaanen luona. Täpas*mime siellä toisiakin tuttuja ja vietimme heidän kodissaan hauskan illan. Uusi kaunis koti oli sitten viime näkemän valmistunut heille. Hauska siellä on iltapäivää viettää. Kä\käähän vain soolaiset usein ^^e-raiiuila Jennyn ia \Viljamin luona. Ja pistäytykää oikein sakilla täällä meidän vanhuudenpesässämme. Me tosin olemme tiiiillä kuin toisella puolella maapalloa, mutta nyi on tie hyvä ja'jos on hyvää tahtoa, niin ei tiiniä matka niin pitkä ole. Siispä kiitän nyt teitä kaikkia yhteisesti ja sitten •ensi kesänä käväisemme s e i l ä Idan ja Toikin kodissa. Kiitos kutsusta I Mutta teemme sen vain sillä kaupalla, että ttvite vastavierailun tänne .\zildaan. Xo niin, nyt on talvi. Oli kuin luontoäitikin olisi suosinut meidiin -visitee-rausmatkaamme", kun oli vielä palates-sakin kaunis kesä, Xyt peittää puhdas valkoinen \-aippa maan. Tänään paistaa aurinko, saaden mielen niin iloiseksi ja toivchrkkaaksi. Tuntuu kuin olisi vihdoinkin ka'kki vaikeudet ja vastukset ohitse. X*i:tä harmaita päiviä on ollut meidänkin osallemme suotu viime aikoina. Joskus elämä tuntuu aivan \ Htsepääsemättömältä. Pieninkin valonsäde antaa voimaa päästä i>ahojen päivien y l i . Pian \*aihtuu vuosi. Tuoneeko uusi \-uosi \ ^ i u k s t a tai iloa ja onnea sekä terveyttä. Kaikkein kalleinta mitä voi tulla ja toivoa tule\^ksi nieidäh ihmis- YKSINÄISEN MIETTEITÄ METSÄN KUISKIESSA KOSK.\ eivät lyhyet laula niin laulan minä pitkä poika. Mutta mitäpä laulat, kun laulusulka on mitätön? Laulujen tekijät täällä ovat niin kovin yksitoikkoisia," laulut tolkuttomia. Hiljaisina ja tyyninä pakkasen helistelyiltoina kuulet vain kajuuttien ulistavan. Sitä on tavallisen laulajan vaikea matkia. K u u let myöskin huuhkajan nuotitonta huhuamista. Olisiko siinäkään mitään oppimisen arvoista? Sitä en ainakaan luulisi. iNIyrskyisinä öinä, metsän pauhinan ja kohinan keskellä kuulet myöskin alastomien ja lehdettömien oksien kitisevän valituksen. Kuulet kuusien kuhisevan kuiskinan, joka sanoo: Olet yksin, olet yksi parempiosaisten hyl'kimä, kaikesta osaton — arvoton. E i sinulla ole ystävää, lohduttajaa. Kuitenkin oli aika, jolloin sinäkin ihmisenä maailmaan synnyit. Silloin et ollut näin hyljätty, orpo. Silloin oli sinulla huoltaja, pehmeä ja lämpöinen äidin povi, joka oli sinulle enemmän kuin miljoonat, enemmän kuin kimaltelevat jalokrviaar-teet. Silloin oli ympärilläsi oleva maailma vielä pieni, olit.loiselämän kahleista vapaa. Suuren maailman myrskyiset myllerrykset eivät sinuun koskeneet. Äiti vain silloin 3'ksinaisinä ja hiljaisina surunhetkinään kyynelten samentamin silmin helliä iemmerklaulujaan sinulle, omalle rakkaalleen, s^^damensä syvimmästä sopukasta vuodatti. X i i n huoleton olit silloin. Kuinka olet tänään? Maailma on nyt sinulle iso, viekas ja kavala, kuin verta janoava hyena. Se hyökkää niskaasi ja sinä sorrut, vaikka et ennen sortunut. Mitä kaikkea oletkaan suureen maailmaan tultuasi kadottanut? Olet menettänyt pikku maailmasi aikaisen kalliin vapautesi. Olet menettänyt parhaimman ja kalleimman — elämäsi huoltajan, äidin, .^idin joka silmät 'kyyneliä tulvillaan sinut ison maailman avaralle valtatielle saattoi. Xyt istut yksinäsi hirsimökissä, matalassa majassa, kaukana suurten lumikinosten takana. Pakkasen huuruttaman ikkunan läpi näet koruttoman tanhuan, jossa eivät kukkivat sireenipensaat kodin ympäristöä korista, eivät ruusut ei-- kä liljat sulotuoksuaan suo. O n vain r i suinen erämaan viidakko, joka lumi-paljouden painosta nöyrin niskoin alas kumartuu. - Siinä näet myöskin oman elämäsi ehdon: Kuolla tai elää . . - Se on maailman koruton laki. Talosi ei ole linna, ei pilviä hipova palatsi, jollaisissa lois-eläjät, muhkeat linnojen patruunat pyy-levine matameineen pehmeällä samettisohvalla, huumausaineiden ilostuttama-na hyvin hoidettuna pyylevää vartaloaan kiikuttaa. Siellä kultakruunuista heijastuvat moniväriset valokeilat kristalleina kimallellen silmiä häikäisee. Se 'koti on heidän . . . Mutta mikä on osa meillä, jotka sen heille valmistimme? Nätkä, suru, tuska j a puute. Eikö siinä ole jo ajatusten arvoisia sanoja? Alussa lupasin laulaa kuuluville, koska ei pöllön ääni korvesta kauas kajahda. Siksi nappaarikin tuosta Paarin k y nän 'tuotetta ja kajautan kaikkien kuultavaksi näin: Kuule lauluni, äitini armas, jos. sen kutdlakses' lennättää voin. Heitä luotasi katkeruus karvas, jonka maailma välihimme toi. Laulan lauluni pimcessä yössä, sävel tuskista koottu on sen. Koottu kaihon se än kyynelistä sekä säikeistä myös murheiden. Laulan lauluni metsien kuullen^ " korven kaiku sen kerrata voi. Metsän kuusien kuiskinta piullen kaihon sävelin rinncssani soi. Raju katkeruus rinnassa riehuu, tulikeUoina leimahtavain. Malja Katkeran karvas kun kiehuu, jonka tyhjentää sieluuni sain. Pakkanen pani sointulaiset ihmeisiin Talvi tuli tänne Sointulaan niin ettei kukaan osannut odottaakaan. Me kaikki vanhemmat ihmiset emme osaa muuta kuin ihmetellä, kun menemme kauppaan laikka postitoimistoon, joissa tavataan tuttavia ja ystäviä. Viha-miehiähän ei meillä täällä olekaan, sillä olemme täällä kuin is3 perhe. Kaikki •me cllaan iloisia, milloin on jotakin ilon aihetta. Jos taas jollakin on surua, niin kaikki osallistumme siihen. Onkohan muualla sillä tavalla? Meille luli kaikille sama surun aihe, kun tuo pakkasherra jäädytti vesijohtoputket ja kaiken mitä vielä oli ulkona kasvamassa. Perunat täällä kai^^taan aikaisin, mutta muut juurikasvit myö^ henimin. Joskus niiden annetaan olla maassa koko talvi. Ellei tule oikein k\'lmiä pys\'vät ne hyvinä, \*ain lehdet otetaan pois, mutta ei kaalin lehtiä. Täällä myöskin on paljon kukkia ja osa kukkii vielä näin syksyllä. Mutta nyt meni kaikki. Ihan säälittää katsella. Lehdetkin ovat kuin kuivia ome-nankuoria. iMyöskin sähköt meni epäkuntoon, niin e t t ä monena päivänä saa-ten osalle. Jospa uusi \'uosi toisi onnea •kaikille kovaosaisilk! Oikein hy\'ää uutta vuotta kaikille tutuille ja sukulaisille toivoo MARJATTA. tiin vain muutamana tuntina sähköä. X i i l l e joilla oli sähköhellat ja 'kaikki rnuu sähköllä, teki se elämän vaikeaksi. Xyt se •k\-lmä on kuitenkin jo taas ohitse. Xiinhän sitä sanotaankin, että mikään ei ole pys\'vää. Jos vastustaa, niin sitten taas tulee parempaa. iMutta ei tullut h \ ' \ ^ vieläkään, sillä nyt rupesi itätuuli näyttämään voimaansa ja se pitääkin eri meteliä. Kun asumme ihan rannalla, niin tiedämme sen h3-vin, iMinä kuitenkin ihailen kaikkea luonnossa ja niin myöskin myrskyä. Se ei koskaan kestä oikein kauan ja sitten taas tulee t y y n t ä jä lämmintä. Täällä meidän kylässä on muuten kaikki h.vvin, ei ole uusia sairastumisiakaan ollut. Meidän isä on ollut sairas jo pitemmän ajan. Samoin. Ida ja Emma, He o\:at niitä vanhoja uurastajia. Xiin se käy meille jokaiselle, e t t ä kun tulee ikää niin jäsenet alkavat antamaan periksi ja niitä alkaa, särkeä. X y t kun saa vanhuudeneläkettä, olisi x-anhuuden päivät helpommat, mutta kun tulee sairautta niin tekee se siitäk i n edusta nauttimisen -vaikeaa. Jokainenhan sitten muuttaa tuonentuville ja siellä -varmaan on h>-vä olla. Parhaat (terveiset Liekm lukijoille ja toimittajalle! Leppoisia talvipäiviä 'kaikille- IDA G. Matkamuistelma Suomi-rdsulta "R?'iikaat lapset, nyt on keisarin juhla j a saatte mennä kotia", sanoi ennen aikaan 'meidän opettajamme, kun hänellä sattui olemaan päänkipua yöl-' lisen juopottelun Jälkeen. X'äitä keisarin julilia tuppasi tulemaan paljon useimmin kuin niitä todella d i . Mig. •leisiä ne tietenkin oli meille kakaroHle kun pääsimme omia juhliamine viettämään. :Melkeimpä samalla tavalla saanea minä sanoa, joka olin vanhimpana matkustajana suomalaisten joukossa, j o ^ toukokuun 18 p n ä lähti Kimgsholm-laivalla New Yorkista 'kohti Suomea ja sitten lokakuim 4 pnä Göteborgista samalla iaivaMa takaisin. Tai tälliC ta-;n.^ paa: -Rakkaat •toverit! Xyt kun oii taas päästy ikotiin ja arkinen elämä-ai - kainut, niin tcimikaamme siihen tapaan.' ~ e t t ä taas joskus saisimme ilon irti elä-r- >. ; mästä." - • A Eikö olliutkin hauska ja muistorikas reisu> Lupntdkin oli hyviin ilmoihin nähden antelias • merLiien tullen ja samoin, perillä. Sen parempaa tuskin voisi itoivoa. Ja se sopu meidän suomalaisten keskuudessa oli kerrassaan lois- 'ta\'a. .Aina sitä koetettiin kasaantua johonkin inurkkaukseen laulujamme laulelemaan ja juttuja kertomaan. Ei siinä suomalaisuuttamme ja ikieltämme hävetty. K a i k k i 'kuuluivat olevan iloisia siitä kuinka Suomi rakentaa ja parantaa haavojaan. Varsinkin rakennusalalla, on ihan ilnieioen muutos tapahtunut näiden viime vuosien aikana. Otampa esitmerkiiksi Jyväskylän. 1904, jolloin s:e'lt;ä läksin, oli se vain 3,500 asukkaan kylä, matala ja vanhanaikainen. Nyt siellä on 33,000 asukasta ja isoja 4-6 kerroksisia taloja. Kymmeniä taloja nousee joka vuosi. Samoin ovat kaikki muut kaupungit j a asutuskeskukset ihailtavassa nousukaudessa, Kumpa ei n3^t vain sodat j a vihaimielisyys naapuria kohtaan tulisi kehityksen esteeksi. Jos seurattaisiin Paasikiven linjaa edes osapuilleen, ''niin kerran laulu synnyinmaan, korkeimman kaiun saa . . . " . Terve teille hauskat matkatoverit! Onhan mulla paljon teidän nimiänne tuossa punaisessa "Kapteenin päivällisen" ruokalistassa, mutta ei likikään kaikkien. Toivon teille hauskaa joulua ja talvea, sekä iloisia matkamuis-tcja. L . H. Poistuneen urheilu-miehen muistolle Kirjoitin liittojuhlien aikana tähiin osastoon suomalaisten urheilukulttuurista. Se antoi aiheen Tekonimukselle kirjoittaa tilastojen keräämisestä Canadan suomalaisten urheiluhommiita. T-ulin itsekin samaan tulokseen ja löysin miehen, joka olisi ollut sopiva tuon työn te'kijäksi. Tuon miehen, Haimes Sulan, tunsin jo Suomessa. Hän oli saanut urheilu-oppinsa Helsingin Jyryssä.. Olin täällä Canadassakhi' hänen kanssaan se^kä persoonallir^ssa e t t ä urheilullisessa kosketuksessa. Sai'nkin häneltä kehoituksia toimia urheilun edistämiseksi. Hannes oli 'kulttuuri-ihminen jo Suomessa, toimien nuorten kulttuuritoiminnan yhtenä johta\'ana henkilönä ja osallistui myös käytännöllisesti toimintaan. Olen nähnyt hänen seuroille lä-hettämiään kehohuiksia kerätä arkistoa urheilutapahtumista. Se o l i silloin, kun täällä oli jo uriieäWkeskus. 'En tiedä mHen seurat ovat kehoituksen huomioineet, mutta alkuun <m aSia pantu, siitä oien «tnetoinen. Kun Hannes nyt o n poistunut, on mainitum ösian toteuttajaan jouMioon jäänyt suuri Sivu 6 Lauantaina, ioulokonn 3 piivani. 195$.
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 3, 1955 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1955-12-03 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki551203 |
Description
Title | 1955-12-03-06 |
OCR text |
Yierastelemassa
tuttavien luona
Olemme taas koko syksyn tehneet
jjikkuv-ierailuja vanhojen tuttavien luona.
Heitä onkii! ajan varrella kerääntynyt
koko paljon ja aina näin talven
tulli-n käymme heitä tervehtimässä,
e;:!nimäks3en vain kahden asustavia
vanhuksia, joilta lapset ovat lentäneet
emiin oloihinsa.
lervelullclla olemme olleet kai joka
kotiin. On puhuttu vanhoista asioista
ja kerrottu kuulumisia, jopa pohdittu
hiukan maailman tilannettakin. On aivan
kuin avartuisivat omat ajatusmaail-niatkin,
kaitsellessa useamman 'kodin i l tarauhaa.
Näin meidän, käy kaikkien
lopuksi. Jos lapset asustavat lähellä,
niin heidän prenoistensa kanssa voimme
vietiää monta hauskaa hetkeä. Joillakin
ei ole ollenkaan perhettä, 'muistot \'ain
ovat heidän seuranaan.
Joskus tuntuu niin hiljaiselta, he valittavat.
Ei kuulu mitään ääntä. Mutta
onhan heillä toinen toisensa. Yksin on
varmaankin vielä vaikeampi viettää elämiin
iltaa. Ja taas uutta toveria on niin
kovin vaikea valita. Ja olisiko, heissä
valitsemisen' varaakaan, täytyisi tyytyä
vain ensimmäiseen tarjolla olevaan.
Onnellisilta näytitvät kuitenkin enimmäkseen
nuo pienet kodit, joissa vallitsee
rauha ja yhteisymmärrys ja ehkäpä
sellainen hiukan jo väljähtäjnyt rakkauskin.
Ajan kuluessa kuuminkin tunne
onuuttuu sellaiseksi — hiukan toisenlaiseksi.
Välttämättömyydeksi ja toistensa
tukemiseksi ja 'turvaksi. Hullua siihen
olisikaan enää^ mitään intohimoa
kai\'ata ja — liian kuumia tunteita. H i l jainen
rauha ja tuki on paljon turvallisempaa
tällä viimeisellä taipaleella.
Xiinjxi kiitos kaikille tutuille joiden
luona olemme pitäytyneet. Oikein kaunis
kiitosi Toivon oikein paljon vielä
elämän vuosia ja kodin lämpöä viimeiseen
asti,
Kiiitcs siskon perheelle, jonka luona
tässä viime viikolla pyörähdimme. Sinne
jäitte taas kahden tutulle rapulle, jossa
olemme niin usein vierailleet. Mutta
onhan teillä lapsenne aivan joka päivä
tavattavissa ja länimin kaunis koti. M i käpäs
on siinä nuoruusaikoja muistellaI
Tai)aa;nme taas ehkä ensi kesänä. Siis
nivkeniiini
Tullessa pistäydyimme Soossa \ranho-jen
tuttaanen luona. Täpas*mime siellä
toisiakin tuttuja ja vietimme heidän kodissaan
hauskan illan. Uusi kaunis koti
oli sitten viime näkemän valmistunut
heille. Hauska siellä on iltapäivää viettää.
Kä\käähän vain soolaiset usein ^^e-raiiuila
Jennyn ia \Viljamin luona. Ja
pistäytykää oikein sakilla täällä meidän
vanhuudenpesässämme. Me tosin olemme
tiiiillä kuin toisella puolella maapalloa,
mutta nyi on tie hyvä ja'jos on
hyvää tahtoa, niin ei tiiniä matka niin
pitkä ole.
Siispä kiitän nyt teitä kaikkia yhteisesti
ja sitten •ensi kesänä käväisemme
s e i l ä Idan ja Toikin kodissa. Kiitos kutsusta
I Mutta teemme sen vain sillä
kaupalla, että ttvite vastavierailun tänne
.\zildaan.
Xo niin, nyt on talvi. Oli kuin luontoäitikin
olisi suosinut meidiin -visitee-rausmatkaamme",
kun oli vielä palates-sakin
kaunis kesä, Xyt peittää puhdas
valkoinen \-aippa maan. Tänään paistaa
aurinko, saaden mielen niin iloiseksi
ja toivchrkkaaksi. Tuntuu kuin
olisi vihdoinkin ka'kki vaikeudet ja vastukset
ohitse. X*i:tä harmaita päiviä on
ollut meidänkin osallemme suotu viime
aikoina. Joskus elämä tuntuu aivan
\ Htsepääsemättömältä. Pieninkin valonsäde
antaa voimaa päästä i>ahojen päivien
y l i .
Pian \*aihtuu vuosi. Tuoneeko uusi
\-uosi \ ^ i u k s t a tai iloa ja onnea sekä
terveyttä. Kaikkein kalleinta mitä voi
tulla ja toivoa tule\^ksi nieidäh ihmis-
YKSINÄISEN MIETTEITÄ
METSÄN KUISKIESSA
KOSK.\ eivät lyhyet laula niin laulan
minä pitkä poika. Mutta mitäpä laulat,
kun laulusulka on mitätön? Laulujen
tekijät täällä ovat niin kovin yksitoikkoisia,"
laulut tolkuttomia. Hiljaisina
ja tyyninä pakkasen helistelyiltoina
kuulet vain kajuuttien ulistavan. Sitä on
tavallisen laulajan vaikea matkia. K u u let
myöskin huuhkajan nuotitonta huhuamista.
Olisiko siinäkään mitään oppimisen
arvoista? Sitä en ainakaan luulisi.
iNIyrskyisinä öinä, metsän pauhinan
ja kohinan keskellä kuulet myöskin
alastomien ja lehdettömien oksien kitisevän
valituksen. Kuulet kuusien kuhisevan
kuiskinan, joka sanoo: Olet yksin,
olet yksi parempiosaisten hyl'kimä,
kaikesta osaton — arvoton. E i sinulla
ole ystävää, lohduttajaa. Kuitenkin oli
aika, jolloin sinäkin ihmisenä maailmaan
synnyit. Silloin et ollut näin hyljätty,
orpo. Silloin oli sinulla huoltaja,
pehmeä ja lämpöinen äidin povi, joka
oli sinulle enemmän kuin miljoonat,
enemmän kuin kimaltelevat jalokrviaar-teet.
Silloin oli ympärilläsi oleva maailma
vielä pieni, olit.loiselämän kahleista
vapaa. Suuren maailman myrskyiset
myllerrykset eivät sinuun koskeneet. Äiti
vain silloin 3'ksinaisinä ja hiljaisina
surunhetkinään kyynelten samentamin
silmin helliä iemmerklaulujaan sinulle,
omalle rakkaalleen, s^^damensä syvimmästä
sopukasta vuodatti.
X i i n huoleton olit silloin. Kuinka olet
tänään? Maailma on nyt sinulle iso,
viekas ja kavala, kuin verta janoava
hyena. Se hyökkää niskaasi ja sinä sorrut,
vaikka et ennen sortunut. Mitä
kaikkea oletkaan suureen maailmaan
tultuasi kadottanut? Olet menettänyt
pikku maailmasi aikaisen kalliin vapautesi.
Olet menettänyt parhaimman
ja kalleimman — elämäsi huoltajan,
äidin, .^idin joka silmät 'kyyneliä tulvillaan
sinut ison maailman avaralle
valtatielle saattoi.
Xyt istut yksinäsi hirsimökissä, matalassa
majassa, kaukana suurten lumikinosten
takana. Pakkasen huuruttaman
ikkunan läpi näet koruttoman tanhuan,
jossa eivät kukkivat sireenipensaat kodin
ympäristöä korista, eivät ruusut ei--
kä liljat sulotuoksuaan suo. O n vain r i suinen
erämaan viidakko, joka lumi-paljouden
painosta nöyrin niskoin alas
kumartuu. -
Siinä näet myöskin oman elämäsi ehdon:
Kuolla tai elää . . - Se on maailman
koruton laki. Talosi ei ole linna,
ei pilviä hipova palatsi, jollaisissa lois-eläjät,
muhkeat linnojen patruunat pyy-levine
matameineen pehmeällä samettisohvalla,
huumausaineiden ilostuttama-na
hyvin hoidettuna pyylevää vartaloaan
kiikuttaa. Siellä kultakruunuista
heijastuvat moniväriset valokeilat kristalleina
kimallellen silmiä häikäisee.
Se 'koti on heidän . . . Mutta mikä on
osa meillä, jotka sen heille valmistimme?
Nätkä, suru, tuska j a puute. Eikö
siinä ole jo ajatusten arvoisia sanoja?
Alussa lupasin laulaa kuuluville, koska
ei pöllön ääni korvesta kauas kajahda.
Siksi nappaarikin tuosta Paarin k y nän
'tuotetta ja kajautan kaikkien kuultavaksi
näin:
Kuule lauluni, äitini armas,
jos. sen kutdlakses' lennättää voin.
Heitä luotasi katkeruus karvas,
jonka maailma välihimme toi.
Laulan lauluni pimcessä yössä,
sävel tuskista koottu on sen.
Koottu kaihon se än kyynelistä
sekä säikeistä myös murheiden.
Laulan lauluni metsien kuullen^
" korven kaiku sen kerrata voi.
Metsän kuusien kuiskinta piullen
kaihon sävelin rinncssani soi.
Raju katkeruus rinnassa riehuu,
tulikeUoina leimahtavain.
Malja Katkeran karvas kun kiehuu,
jonka tyhjentää sieluuni sain.
Pakkanen pani sointulaiset ihmeisiin
Talvi tuli tänne Sointulaan niin ettei
kukaan osannut odottaakaan. Me
kaikki vanhemmat ihmiset emme osaa
muuta kuin ihmetellä, kun menemme
kauppaan laikka postitoimistoon, joissa
tavataan tuttavia ja ystäviä. Viha-miehiähän
ei meillä täällä olekaan, sillä
olemme täällä kuin is3 perhe. Kaikki
•me cllaan iloisia, milloin on jotakin ilon
aihetta. Jos taas jollakin on surua,
niin kaikki osallistumme siihen. Onkohan
muualla sillä tavalla?
Meille luli kaikille sama surun aihe,
kun tuo pakkasherra jäädytti vesijohtoputket
ja kaiken mitä vielä oli ulkona
kasvamassa. Perunat täällä kai^^taan
aikaisin, mutta muut juurikasvit myö^
henimin. Joskus niiden annetaan olla
maassa koko talvi. Ellei tule oikein
k\'lmiä pys\'vät ne hyvinä, \*ain lehdet
otetaan pois, mutta ei kaalin lehtiä.
Täällä myöskin on paljon kukkia ja
osa kukkii vielä näin syksyllä. Mutta
nyt meni kaikki. Ihan säälittää katsella.
Lehdetkin ovat kuin kuivia ome-nankuoria.
iMyöskin sähköt meni epäkuntoon,
niin e t t ä monena päivänä saa-ten
osalle. Jospa uusi \'uosi toisi onnea
•kaikille kovaosaisilk!
Oikein hy\'ää uutta vuotta kaikille
tutuille ja sukulaisille toivoo
MARJATTA.
tiin vain muutamana tuntina sähköä.
X i i l l e joilla oli sähköhellat ja 'kaikki
rnuu sähköllä, teki se elämän vaikeaksi.
Xyt se •k\-lmä on kuitenkin jo taas
ohitse. Xiinhän sitä sanotaankin, että
mikään ei ole pys\'vää. Jos vastustaa,
niin sitten taas tulee parempaa. iMutta
ei tullut h \ ' \ ^ vieläkään, sillä nyt rupesi
itätuuli näyttämään voimaansa ja
se pitääkin eri meteliä. Kun asumme
ihan rannalla, niin tiedämme sen h3-vin,
iMinä kuitenkin ihailen kaikkea luonnossa
ja niin myöskin myrskyä. Se ei
koskaan kestä oikein kauan ja sitten
taas tulee t y y n t ä jä lämmintä.
Täällä meidän kylässä on muuten
kaikki h.vvin, ei ole uusia sairastumisiakaan
ollut. Meidän isä on ollut sairas
jo pitemmän ajan. Samoin. Ida ja
Emma, He o\:at niitä vanhoja uurastajia.
Xiin se käy meille jokaiselle,
e t t ä kun tulee ikää niin jäsenet alkavat
antamaan periksi ja niitä alkaa, särkeä.
X y t kun saa vanhuudeneläkettä, olisi
x-anhuuden päivät helpommat, mutta
kun tulee sairautta niin tekee se siitäk
i n edusta nauttimisen -vaikeaa. Jokainenhan
sitten muuttaa tuonentuville
ja siellä -varmaan on h>-vä olla.
Parhaat (terveiset Liekm lukijoille ja
toimittajalle! Leppoisia talvipäiviä
'kaikille-
IDA G.
Matkamuistelma
Suomi-rdsulta
"R?'iikaat lapset, nyt on keisarin
juhla j a saatte mennä kotia", sanoi ennen
aikaan 'meidän opettajamme, kun
hänellä sattui olemaan päänkipua yöl-'
lisen juopottelun Jälkeen. X'äitä keisarin
julilia tuppasi tulemaan paljon
useimmin kuin niitä todella d i . Mig.
•leisiä ne tietenkin oli meille kakaroHle
kun pääsimme omia juhliamine viettämään.
:Melkeimpä samalla tavalla saanea
minä sanoa, joka olin vanhimpana matkustajana
suomalaisten joukossa, j o ^
toukokuun 18 p n ä lähti Kimgsholm-laivalla
New Yorkista 'kohti Suomea ja
sitten lokakuim 4 pnä Göteborgista samalla
iaivaMa takaisin. Tai tälliC ta-;n.^
paa: -Rakkaat •toverit! Xyt kun oii
taas päästy ikotiin ja arkinen elämä-ai -
kainut, niin tcimikaamme siihen tapaan.' ~
e t t ä taas joskus saisimme ilon irti elä-r- >. ;
mästä." - • A
Eikö olliutkin hauska ja muistorikas
reisu> Lupntdkin oli hyviin ilmoihin
nähden antelias • merLiien tullen ja
samoin, perillä. Sen parempaa tuskin
voisi itoivoa. Ja se sopu meidän suomalaisten
keskuudessa oli kerrassaan lois-
'ta\'a. .Aina sitä koetettiin kasaantua
johonkin inurkkaukseen laulujamme
laulelemaan ja juttuja kertomaan. Ei
siinä suomalaisuuttamme ja ikieltämme
hävetty.
K a i k k i 'kuuluivat olevan iloisia siitä
kuinka Suomi rakentaa ja parantaa
haavojaan. Varsinkin rakennusalalla,
on ihan ilnieioen muutos tapahtunut
näiden viime vuosien aikana. Otampa
esitmerkiiksi Jyväskylän. 1904, jolloin
s:e'lt;ä läksin, oli se vain 3,500 asukkaan
kylä, matala ja vanhanaikainen.
Nyt siellä on 33,000 asukasta ja isoja
4-6 kerroksisia taloja. Kymmeniä taloja
nousee joka vuosi.
Samoin ovat kaikki muut kaupungit
j a asutuskeskukset ihailtavassa nousukaudessa,
Kumpa ei n3^t vain sodat
j a vihaimielisyys naapuria kohtaan tulisi
kehityksen esteeksi. Jos seurattaisiin
Paasikiven linjaa edes osapuilleen,
''niin kerran laulu synnyinmaan, korkeimman
kaiun saa . . . " .
Terve teille hauskat matkatoverit!
Onhan mulla paljon teidän nimiänne
tuossa punaisessa "Kapteenin päivällisen"
ruokalistassa, mutta ei likikään
kaikkien. Toivon teille hauskaa joulua
ja talvea, sekä iloisia matkamuis-tcja.
L . H.
Poistuneen urheilu-miehen
muistolle
Kirjoitin liittojuhlien aikana tähiin
osastoon suomalaisten urheilukulttuurista.
Se antoi aiheen Tekonimukselle
kirjoittaa tilastojen keräämisestä Canadan
suomalaisten urheiluhommiita.
T-ulin itsekin samaan tulokseen ja löysin
miehen, joka olisi ollut sopiva tuon
työn te'kijäksi.
Tuon miehen, Haimes Sulan, tunsin
jo Suomessa. Hän oli saanut urheilu-oppinsa
Helsingin Jyryssä.. Olin täällä
Canadassakhi' hänen kanssaan se^kä
persoonallir^ssa e t t ä urheilullisessa kosketuksessa.
Sai'nkin häneltä kehoituksia
toimia urheilun edistämiseksi.
Hannes oli 'kulttuuri-ihminen jo Suomessa,
toimien nuorten kulttuuritoiminnan
yhtenä johta\'ana henkilönä ja
osallistui myös käytännöllisesti toimintaan.
Olen nähnyt hänen seuroille lä-hettämiään
kehohuiksia kerätä arkistoa
urheilutapahtumista. Se o l i silloin, kun
täällä oli jo uriieäWkeskus.
'En tiedä mHen seurat ovat kehoituksen
huomioineet, mutta alkuun |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-12-03-06