Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 20, 1953

              Se on härmäläästen tervebr.
bankahiUa lunttuuneni talloi
ta eli aamu, keskiyö eli p ä i . i t^
ies seoli aina:
ny paHo,
nonesteUa, kun Faari humL
ähtöö täältä parin knuhamL
aynnille sinne pohjoosvaltioohio.
i Flqritas pn kesä sille mukaljiaa
la ja minä — niinpä tiätenki,n
inttuni sämoolle kärryylle ja
ta samalla käynnillä lyärhaliDai
ittakin, T^i mitä te toiset Faaih,
amet siitä ajatteletta? Minoom
aarin-meiningistä tuUu hoksaaLi
^ siilon ihem tulla s^e^
»sittar^^^t ihimise^ nähany,h|f
larin turpa meni leviälle, kun sei
a töraiittj^ä?^' sanoo uskovana,-
lan Jät;löirikäii flikkakia voivati
ii?ith2t jUhiilille — ja tomittajand
«r^^^a^rykääsi niin fcc
itti^atäpsisalle kuivanutta „
•Sj^inT piillis^ ja samana
lun pai^iifiisä, • että "si-febkiiJ;
jn^^ ^sialä^«„.
l^äin Kun^^^ sanani,
ö; (^ttaMttotham^
«KM^y jöui^^ nykkovan m
yjafih^pa^ ^btoooj
ll^^ljttä kim m niin tar
ästa^ asiaä t^en^ niin minöi tiiij
Htäa^sQui^ l^iim jä seöni
la^asisuiV0ttä^-jös onnista
£kaä l i ä E ^ pääsem^oioiii'
a 3inne-^C^änaathän, .niin'^
I ^ V^näa; .«ttei ne kump&aah j
Eä^^<^;t^ 'fa« ova|^ niin sen:tähifiL'g
va^^-i^iäy^lisuu^^ . antaa
»me^j^Cni^^^ että teJvoitten
jiäijuiaia^;^^ ne
i^iäläki^^Iöm^
ä tiäjetfäsellaasen vääräsäänseai
onl^ehen, jonka käveHes
ihitdoo; jajsanudla^kitajaa;
ukp talavfella — se kuulostaa i
i^iitplosi^ik^iä yoii
laTönä^l$0liaänen^^^
m^feöa-iiaiyttää
st kaikki kotona — .iiMiUei«|
hJt^ÖtyuJSSeriT---seott#^
iiÄ$|ihÄ;nSkhöh
läetö^tuK^^aähustam^
lis), . sieliaasen kiltin^ ^
äissä l olevan naisunnafiisöi,
m ihan täysi vastakohta
i-;^!hyvakjä^ nito
kmii^oaett^^^^ saattatr
iiä^ne nytvsitten on, Kurikan
'aari;
ta^se pitää:muistaa, että sii6!
u poikki ja sevvarootuksen r"'
• KYyHKYLÄNTÄTtj
a toivotamme sinulle, Benm,
mäpäivänä tänä,
a därtyt olet monta
^ui iloa jos ilotonta.
ietiUikkeessä mukana olM>
me kaikille rakas.
7 on matkaa ja askelta
inyt yhteiseen työhön.
rkiksi kelpaat kaikille mei^
}as äitinä antanut.
n puolesta taistoon jot
meitä,
yteen ja kansojen veW
Inftä nionta yiel'
US- imvottä - ön, .
9^mmm^0siion.^^^
Halloo^ Liekki! VAPPU-KLAARA:
Mira se vala olen, joka langattomas-kvastä
soittelen! Miksi en minä,
|5inku:n muutkin yksinäisyyttäni huo-jpntaaAseni
voisi sinulle kertoa suruni,
iloni i-^ vastoinkäyniiseni? Suru, joka Ta miehenkuvatus. Joka näki hänet
minulle on annettu, olisi liian raskas 'kerran, ei erehtynyt tuntemisessa toi­sella
kertaa, sillä niin erikoinen hän oli
Kirves-Jussi
TTÄX oli pienenläntä, vääräsäärinen,
* -•'Siinä viidenkjinmenen vaiheilla ole-
I kerroi! a vaksi. Tosi surua ja tosi iloa
lei viedä maailman markkinoille, sanoo
[vetäväni, joka myöskin on kovan osan
äiti. Äiti yksin vain tietää polttavan
tuskan, kun häneltö viedään rakkain
pois ainiaaksi juuri parhaassa kukois­tuksessaan.
Mutta emmehän voi luon­non
keille mitään, vaikka mieli tekee
I apinoida vastaan. Aika tietenkin lie-
^«ntää. mutta- unhoon -^ei' koskaan jää
Missä matkustit, '\'apaus,' .kun saim-näkönsä
ja käytöksensä suhteen. \'aate-takapuolella
ja housut olivat samaa
maata. Lippalakin hän oli oppinut
kääntämään niin, että lippa suojeli ke­sällä
niskaa auringon helteeltä ja tal­vella
talven tuiskuilta. Asuun kuului
myöskin erottamattomasti tuohikontti,
011 kesä tai talvi, aina hänellä oli nuk­kavieru
sarkatakki, jossa oli 'tamppi"
Toidwa ja lohi^^
Jospa tässä taas kirjoittaisin. Meillä
ei ole yhtään tietoa, mitä täältä vielä
löydetään, sillä jo löydettiin timantti-kih
ja lähetettiin Torontoon tutkitta-
! me oiläreilustr viikon i l ^ ^ Ia ajatelkaa, mikä pettymys!
Ijantäista fÄfjantaihin? K mto
dUut niin kiireellistä, initiset ovat
J^ja; vaikka myohästyneinäkm-, mutta
Iltoina kun tulin viikkovflKih ja «li tiilla
sälöjen sekaaiinus, ettär-: ^?ieraittcni
[Saapuessa olisivat ovet olleet lökossa il-tuksensa
oli jollakin taxilla erikoinen, joka sisälsi puukupin, puulusikan, läk-tätuli
vastaus: "Kovaa kiveä,'*
Mutta ei hellitetä. Lentokoneillakin
tutkitaan, että kuuluu hyrinä päivä-kaucfet
ja toisinaan yölläkin. Finlandia
Jkohti ovat tulossa, jo maan •haistajatkin,^
kaikkia kallionkolot, järvieiit rannat ja
kituopin ja mahdollisesti Icivänpuolik-kaan
sekä virsikirjan.
Kummallista oli Kirves-Jussin kulku­kin.
Tiellä kulkiessaan hän aina tämän
tästä otti muutaman juoksuaskeleen,
kulkien tien sivulta toiselle, jolloin kon­tissa
olevat tavarat pitivät dniituista he-
Imaa.
Älistä Kirves-Jussi oli saanut kum-
' mallisen nimensäy sitä ei monikaan tieii-
; nyt; Jussi-nimen hän oli varmaankin
saanut kasteessa, niinkuin muutkin iH-
^miset^ v^utta *'Kirves" oli liikanimi,
josta Jussi ei pitänyt. Jos jokii kysyi;
että niitä Kirves-Jussiilö^^^^
si^beU pähäaenniustävan kats^ kysy-jaan.
^
Hän bii niitä eläm^ varjopuolen laps.
siä, joilla Tei ole kotia eiiajkb^^
Iceta; tidoonr^
si: Ta^ön: tultuäaÄ hä^ kys ;
sViiyt" yösijaa. iRenkillä hari istua kö^ •
nötti ja' nauraa hora^^tteir^tsenessäan
talonväen puuha; Y^^uniilallisien aika
tiili,^' käsiki emäntä täiirallisesti'JUfefein '
äiäitotuop^
talossa täxnä
. .^^ . . . linohdettiin,. sen piti Jussr. pahatta ja
Ihaile lähtei^atviiiött^^^ ruoho.
vaal^nVihreäif^a^^ kutea kurkkutuleh^ J^sätoiii-^k
että;^ivat:ifeaite^
ÄTäuhöittumaMi }äia^
töin^iyn V inäan^^te keväänä viime
^^Jjrciin he;s^ yidä, ^ t e ^ ä satuttamansa polven^ takia./
. Vöinuöta autojen paljoutta: Katsah-itiän
nai^wrin raäncttnaa^^ hii^ nevat- haistdlaan, josko mistä löytyy
[ |>ii iupkseni; kah^^:%^ptin varassa; Lim- - mineraatisuointa, tai -suonia, koska niitä
I |n tWf?it^ - ^^viikkoksii^ on.jö lQ3rtynyt. ja lisää haetaan. Kyl-l;
ift|Lj^t;^eBen;kjM cmkin; löydietty^^
^inimipäiväni:/^^^ ; eräs tuttavani kertoi, että olivat löytä-ti
saavani vieraita, "Sillä ystäväni ovat r njgetjvesisuonen, josta^ kor-vuösia
pitäneet tuon feealleviHnaaa ja pyörii siellä.
[ # Ä s e M p^vätii Saifetta^i^neilla^n oliut, ^ttä voislm-
7 pnä/ pd<Äiir^iälfei>^ikä^äIka-, me: lainata^sitä: teillekin ainakin siksi-
Ju^i: köskaäh^^^^^r^^^ eri
äiiia^aan köäka^ nähhyf ien tapahtu-van;
Vuodatta ei hän myöskään tarvin­nut:
/Penkille
\din ikkunasta, ulos tätä,.k^^^ tyynyksi, ol-
Katselih tuota samaa nevaa, jo^ pikku Ien siis yövieräsi. Aamiai-
JM^ Itaipasin. Arvelin, että piisikö niie-
I 'Irsumeniutiut,: täi ei^niuista. - Et toki,
miitfa kun se ''forkkeli'^ eiotlut valmis,
Siihianka Tdiii^^ ; tyttönä hyppäsin Ä k i selässä mättääU
a nam sinähän T täinättääll^ jä jos ei jalka aina osunut
1^)dät siitä ja tätä- vdi Ifritää |a-t)estä; maft^flef^l^^
•7*Ö^spa ' tfetäis^^^ vassa. 2*fyt siliiä ori musta päällinen.
:ÄVEsilteNE)n^^
rali^ksi; sillä onlQ^^ ' pieinä^ jäiSria Öri^^äm?^
^'ffittyy pikktf^i^ l«nä :bn iso tiiäistiliiks&arie; Jö^^läh-
^ i M T (rfariö tee Fort-^nc^iin/ näkee i«)t^
^i;kölmiviJM5liäs^
ÄMkswn'ja sib^^^
P*l^'kätenr'jäänyr ^ t i '
* oeksf käden kuvaksia" S€(1(Ä
1 Kävin tässä kaupungissa ja tapasin
erääri värihän tuttavan, joka kysyi, et­tä
iriiten riie siellä sydänmaalla voim^
me- Hari oli siiriä käsityksessä, että me
vielä syömme vain kalaa ja muusinli-haa.
Sänoiri, että voi hyvä ystävä, si­tä
täytyy syödä, niitä helpoinunin kiin­ni
saa: Hän muisteli sitä aikaa, jolloin
muusit jä kalat olivat helposti saata­vissa.
Tämä huoniautus niille, jotka
30^0 vuotta sitten ovat täällä käy­neet,
että meiltä ovat ne hyvät ajat
loppuneet, mutta käykää meillä silti
kylänsä, vaikka emme voikaan enää
:pa, jonka ällä bleri:sitä piilotellut jo
BimVafhaismä vuösiriä/^
Ä t a , näMfa {ä ^kÖPtöii^ Se; öri ollut
suiufij taakka eföösärii^t^ai^lia; se on
tiinteaf i^^ä jä^ftiÖritaT^ia^
'% liuorehä eteökiri: .Äid& hellä ja hy­vä
l(Ädutus olir ^?aa^ilke;:iräkäs:la^^^
"Tuskih maanriläsäa (rii yhtäkään^ito
taydeDistäV kileillä ieirite
°Jäa, iiiin on ^äjaa henkis^ti:"
'Monen ihme on, että iriiten Olen tä-.
Hn maahan päässyt. Mieheni oli täällä
Jo ennemmin. Käsi piiloon, hetppohari
. s^oli, kun oli vuoden vanha läpsi käsi­varrella,
joten koltun alla meni käsi
%destä. Viimeinen tarkastus maihin-noustessa
vähän pelotti, mutta hyvin
roeni sekin. Iikka vain puristi lujasti
iädestäni
muusinlihaa ja kalamojakkaa tarjota.
V'oimme kuitenkin kermakahvit tarjota
ja meillä useammalla on vielä vanhat vap^seen maantieritarin elämään
humsteettikämpät, joissa vöi muistella Omituista oli Jussin suhtautuminen
toisiin vajavaisiin. Paikkakunnalla
kuljeskeli toinenkin mies, Kuuro-Antti
nimeltään. Jos Antti sattui taloon en­nen
Jussia, niin jälkunmäinen lähti he­ti
toiseen taloon, motkottaen, ettei hän
halua olla Antin kanssa yötä samassa
Joimeen tässä on vam tultu yhdelläkin Se on kuin kukka tuossa ikkunalla, jon- paikassa.
Ilkeämielinenkin^ Jussi oli. Erääseen
taloon oli yhtenä \aionna sijoitettu muu-i
ja sanoi, että suomalainen, entisiä aikoja,
^kka käsi. Siihen jännitys loppui. ' Jos siis joku Liekin lukijakunnasta
40 Miotta olen täällä matkaillut ja sattuu kulkemaan täällä päin, niin pis-
Jöonet vaiheet kokenut iloineen ja surui- täytykää mökissä kahvilla,
öeen. Mutta kohtalooni tyydyn. Ihai- ANNIE.
, ihmisiä, jotka ovat terveitä, mutta
^«^ellä. Ainoa, missä olen kipeästi kai- ka ystäväni nimipäivänäni toitte. Sen
y^nut toista kättä, on kättä antaessa, runko käyristxy, kukka vaalenee, jos
unohdan veden. Samoin käy ystävyyden
kanssa. Muistan äitini erään sattuvan
sananparren: 'Roistolinnuksi sitä sano­taan,
joka ystävien pesän tahrii."
Kiitos teille Azildan ystävät käyn-
-nistänne ja suurkiitos suurista kaloista.
khmää lypsäessä, ja 'hyrrykarteenia
sflittaessä. Lapsiakm olen neljä hoi-
^"Vaikuiseksi, päivätyöt onsuoritet-
|ö-|ot€n alkavat iltahetket. Sehän on
vuoro aikanaan,
^^^^^akaa lämpimät Mitokse^ .
l^vät; käjTititme: t^i Tei^.käyntinne.antoi voinma ja vir-mmiiHe:
1^yfl% muiäta^^sa^^ feeyttä;vasyneiHe Aermoffl -Tulkaa
Päitä on p.^ljon — Ja monenlaisia^
Makkarassakin on kaksi päätä. Mutta
eihän raislä toimita täss^i ruveta eaei^^
pää erikseen kertomaan, veisi liian pal­jon
aikaa ja tilaa. Puhuu %'ain oman
pääni oikuista, sen tekemistii virheistä
ja edesottamuksista.
Olen koettanut pakostakin olla pät-särinä
kohta kaksi vuotta, jonka ajan
olen ollut leskenä, mutta se ei tahdo oi­kein
onnistua. En tahdo oppia siihen,
näyttää, että minulla on huono j^iä —-
ainakin se tahtoo usein sotkea minun
askareeni niin ja näin, si^^^ ja tänne
.-.päin. v " ' , ^ • /;
Tässä aivan viimeinen kommellus, jo •
ka olt aika järky-tavä tässä .eräänä yö­nä.'
p i ^ tapani mjukaank^^^ il­tapäivänä
Jcahvia^ Minulla on sellainen
lasirien ^hyipannii. Pannuun pH jää­net
^uj>illisen yerran k ^ i a . ja iltasella
pariin pannun sähköheiian päälle lä?n- ^
mittääkseni lopun :kahvin ja juodakseni
sen ennen maata menoaniJ .'Menin is-tunuUiuoneeseen
odott£u^ odot-tamaaiij
että kahvi lämpenee, «eittäy-ryin
sohvalle pitkälleni nukahdin.
^ Her^tyäni huomasin^ että olin niik-kuriutwkuusi,
tun^
;1^^ {»äällä jookin ri^
Tuuriiasin ensin, «ttä se on naapuria
kissa, joka on^ jäänyt .tänne iltasella.
\ Heillä ori musta kissa ja se tajpaa joskus
käydä irieillä.L-iluttit kauhukseni huW
_ mäsin, että se olikin -minun öriia' mkas^
kahvipannuni ja.vtuli-sen alla. Nostin,
jannun: sivulle ja sen kädensija ei ollut
oikein kuuma, mutta Jtse pannu oli si- ; v
tä. enempi:. Anjaahan sen, kun se oli
kuusi tuntia paistumassa. Koetin nos- ,
taa seri kantta, "imutta se. ei tahtonut to­tella.
.Kahvinporot olivat riienneet vä­liin
kiehuessaan jä palaneet, siellä. Au­kaise
lopulta, kun miehekkäästi yri­tin;
pannun pohjalla oliA^ihän tuhkaa.
. Pistin tupakaksi, katselin ja mietin,. .
etta -tunipaUe tuo bnjcai heitettävä.
Mutta aamulla otin £en käsiteltäväk­seni.
Koetin pestä sitä saippuavedellä,
mutta^iitä ei ollut- alkuunkaan toivot­tua
tulodta. Luovuin jo koko homnaas-
-taj trinutta; ^ittjeri pää jUkoi; ninnata, ^ että
panenpa -^hen^^ahvaaiipeävet^^^^^^ täy­teen;
jpsdöskä^ilteri^lähtisiirti.^ E» ot-rtänutk^
an kauari)^ kun kaikj^i törky läh-kiösitä^
ssia/^-tJseiri
läätiajainaari kiusaajaa takai halko täi ^ öle tainnut nun kirkas olla toskaan.
jokin inuii lyöniäase kädessääii. Taval- Tämä on vain yksi (ainakin mmun-lisbtihäntoomiiiiiiiiri^
tapoihinsa kiiu^^ laiseniy aloittelevan pätsärin monen-laisista-
kommelluksista, tai olisiko se
sähköhellan syytä, en tiedä.
; Vuosi takaperin kun minun kokkaus-horiimani
oli vielä enemmän alkuasteel­la,
unohdin usein emaliseri teekannun
sähkön- päälle, kun lähdin jonnekin.
Kerran lähdin kaupungille tapani mu­kaan
asloiriiaan kaaralla. M<enin jo
noin pari mailia, kun mtiistui mieleeni,
että jäiköhän se teekannu taas tulelle.
Käännyin ja tulin takaisin kotia, mutta
pannu ei ollut silla kertaa tulella. Lo­pulta
sen sitten kuitenkin poltin käyttö­kelvottomaksi,
tumppaan se oli heitet­tävä.
Siitä lähtien olenkin juonut vain
kahvia, sillä lasipannu ei ole vielä men­nyt
pilalle. Mutta jos senkin vielä luu-saan,
niin jo tulee elämä aivan toivot­tomaksi.
'
Olen yrittänyt saada kokkia saamat­tomuuteni
ja hajamielisyyteni turvaksi,
mutta ei ole vetovoimaa. Aina kun
yritän, tulee a ja o, alku ja loppu.
Kevätterveiset kaikille Liekin luki- .
joille!
ALFKAXÄN OLLI.
. sen talosta saatuaan hari lähti taas va­ellukselleen
mäaritidle, yöpyen seuraa-
^ksi T^fitsi^ui tois^^
TTyÖtä Jiissi pelkäsi enemriiän) kuiri
kliotetriaa: ^ Jos^talossar d hälultri J ^
pitää yötä, i^itairinriut mu
jöt^^Mkirrautäa: tai kirv^^
Jtissi lähti/^kä-hähtäi^ölisisaariut^^
: iriääri py^äii^^
"i»QSkSfÄifeiH^^^
• lui, että kun ^harita kiusasi, niin
hän tyrkkäsi nyrkillään toista lähellä
olevaa -herikilöäi ;"
^ussi oli kirjoissa naap^uriptitajässä;
kun häntä muistutti, että j miksei hän
pysy omassa kurinassaan ja pelotti
kriiunurikyydistä, muutti Jussi toiselle
kylälle, eikä häntä nähty paikkakunnal­la
kuukausimääriin. Joskus hänen ko­tipitäjästään
tultiin_ häntä hakemaan
kunnan vaivaistaloon, jossa huhujen
mukaan hoidokkien olot olivat hyvin
kurjat. Jussi livahti usein sieltä ja
vaihtoi vaivaistalon kurjat ja orjan olot
an vajaaälyinen, vinosilmäinen mykkä
mies, Törmän Kalle- Hänelle oli ope­tettu
omituinen laulutapa. Pieni tikku
kourassaan Kalle päästeli omituista mö­rinää
kurkustaan, kun komensi: "Kalle,
laula! "ffccrran Kirves-Jussroli tavan­nut
Kallen tien varressa puskistar lehtiä
nipiöas^ jatömttBtanut tämafe
-tmari- - -TOn-laiilktti-^^ liiitt -
hän ääntä. Jussi pelotti toista palikan
kanssa, komeni^en välillä: ''Laula, Kal­le!
" JMcu"" sattui' paikalle pelastaen
Kallen-toisen vajaälUytserikjmsistä^^ '
-"''«Kerran-iaas dli tapahtunut se oli-
Suorii^n-- Itibkleasod»!'' ailcäria että
I -iHMtoontunut^luifDi»!^:^
VAJ^:^fötöf:: MIcäairi; ettei:tatria saanut enailbuiri^ v^^^ -
imi
i I *
'9tvQ tr