Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 29, 1956

              ^ gun mäsem ttflee .fcaitolaista et «le tanE Ulana entinen^ sinussa on
, 5Iiks* sinim p i ^ läbt^ |o tänä iiutla |a . , . Simm ajaUikse»
on lossaldn mutialia toivot 2>a^
Siksi että pMsen lianen autossaan, lähtemään..,, r: ^ ' y
Xiin, tietenkin . . . Ainille tuppai — Aini . J . nytahiin ajatuk^isi
aousemaan pala kurkkuun, vaik3w hän ovat JQutuneet harhaan jä kidutat mi-
^Tittaakin niellä sitä takaisin Em- nuakin. M i i ^ en lähtisi mihinkään, el-e
siis,menekään enp aamulU 5;hdi lei nmunoUsiaivan pakko lähteä. Jös-tkaa
työhön? •. kus tulet ymmärtämään kaiken. Sinä
Pahoittelen^ ^ttä emme. .Mutta ; et saa^lla tuollainen ja puhuar.mitfulle
eillÖiän olisikin^ ollut enää seitsemän -Vieraasta,:miniUIe/joka olen si^^^ lä-lua,
sitten se kuitenkin olisi loppu- heisempi kuin kukaan muu ihminen
lut jvastasi poika. maan päällä . . . Eikö? Ja poika puristi
^Loppunut kuten kesäkin. . . K a i k . tytön sylimsä.
loppuu, yhtä yllättäen kuin alkoikin. — Olet, sinä olet läheisin ja ^a1j'<ain.
linusta ei mikään tunnu todelta tänä Minulla ei olekaan ketään muuta
Itana. On kuin olisin nähnyt pdtkän ja kuin sinä ja r~ niin, minä olen tottunut
monivaiheisen unen, josta on vaikea he-^ pitämään sinua kokonaai^omanani. Nyt;
ätä, mutta täytyy kb|tenkih. Sinäkään kuiteiikiri jokin vieras. ja käsittämäion
vie' sinut johonkin. Kun en voi sitä
ratkaKta^^ >
— ]N|u(ta se ei saa kiusata sinua. Si­nun
ei tamtse muuta kuin oleilla t p l l ä^
Saareklla aihen asti kunnes tuba. Mi-,
nä turvaan sinut siksi aikaa./
^isitä
syy Aini pidellä
jotka Arvo on hänelle antanut.
^ Ennakkomaksuna siitä jutusta . . .
Voisitko nyt sanoa miniiUe reii)päat hy-västity
että voisin lähteä keveämmällä
mielellä?
Ainin silmiin tulvehtivat _kyyr.eleet,
mutta harien kasvonsa hymy^ivkt ja
hän ojeiisi reippaasti kätensä laiisuen
hiljaa hyyästinsä.
—Ei hyvästi vaan näkemiiii> oikai­see
poika ja sulkee tytön syleilyyn. Vii-
NinuaiuuuiuiiitniiuiuniiunniDUii
KIITOS
iminniuiinniuiai^
1
.= •
i
Sydämellinen -IdUy^^
omäjsiBe ja ystiävUle. ginu-esta yilär
t^äsestä, ijonkä Järjestitte ' minulle
50J7uotissynt3anäpäivÄnif3o(h<j!O9t^.
Kliitos laliljoista, <k!u!^ta, 'puheesta
Ja laiUuista, «äkS; (hijrvistä syömisistä
ja juomisista,; jotka toitte muka-naiine.
Er&oineni kiitos suuresta rahalah­jasta
jonlkaVsauivaistaanoittaa. K i i ­tos
hoanman alikuun^nijoille Ii^e
Mic5ielsonille ja Faimy Umoselle.
Kiitos myös niille jotka ottivat osaa,
vään eivät syystä tai toisesta voineet
saapua tilaisuuteen. -.
Tämä tilaisuus säilyy (kauniina
muistona ainiaan.
. HELEN JÄRVIS
Vancouver, B . C . , jouluk. 10 p. 1956.
ss
i -
iiiimiiiiiiiiiiiiiiiniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitiiiiiiiir
^ K I I T O S
SydämeUinen ikiitolksenikaikiHe tuttaville siitä tosiylläity^^ järjestitte
f minuUe 50ryuotis^Äfc3raiäa>äiväni johdosta
iErikoJset Qoitobset tämän ihominan alkaijiile Taimi Ikoselle, Jennie Mäelle. ja
[Siiri NesteeUe suuresta-vaiv|iatanne. (Kiitots myös Meaille hyyästÄ kahvlsita. :
Kaunis kiitos lahijasta^ekä rahaläiijastoj ikukista ja hyvistä (kahvipöydän ahti-
[ mistä. Kii(»s: myös ikaikille jotka: ottivat osaa, vaan eivät oUeet itilaisi^eäsa
[mukana.
TaMon niyös^kiitm työtovereitani siitä laidasta jonka minulle hommasitte
työmaalla - - -
204 Bowand Street
^^stän^Siryden ^ I t u i l ^ ^ eäna muistossani.
Fort William, Ontario
HYVÄÄ ONNEA JA MENESTYSTÄ TEILLE
fljLiA ii4 JACK
uudessa Kodissanne toivottavat seuraavat
-suiiiilai^et, ystävät jä toverit:
Alma ja Einar Aittola
Mr. ja mra. ,B.-Go^urn
Mary ja Wally Vickberg, Susan ja
• Carol
Vieno ja Henry Huhtanen ja Wayne
Irene ja WIIf Haden ja Johnny
Mr. ja mrs, W, Vlckherg
Mr. jamrs, J;Hm
Mr. ja mns. J. Pohijonen
Mr. 5a anrs. H . Aho
Mr. ja miigL y^iC«m!^^
Mr. ija mis. Aug.'Laitinen ~
Mr. ja mrs. M^^^
Mr. (ja imris. V. Jarvis
Taimi ja A.. Nununi
Saga ja E t o : !^
Helkka j a Tom jokinen ^.^^^
Olga Jokinen
Helmi Nikander
Mr. ja irnrs. Y . Ronn
Carl, Elsar ija !Einair Hoflfren
frja -ja George Mättöä
AI Illbury'- - - - . • •
Marnie ja jjeo Nikander
Kaarina, Elsie j a Tom Jokinen
Eine 'ja Ty 'Lemberg ja Steven
Mr. Ja onrs. W. Eskelin
Mr. ja am^. A. Latvala
Mr. j a am's.W. Jokela
Mr. ja mrs. G. Gustafson Sr.
Mr. j ä anrs. H. Ronity
Mr. jamrs. K . Rytkönen
Mr. j a omrs. A. Tervola
Mr. !ja mrs. K. Kujanpää
Mr. ja mis. H . Berglund
Mr. ja mrs. V. Tulonen
Mr. ja mrs. J. Laari -
Mrs..Ida (Rinne
Mr. (ja mis. A. Lahtinen
Viotet ja Bob (Mäki
Mr. ijä mrs. E. Tarvainen
Mr. j a mrs. M . Antila
Mr. j a inrs. J . Karvonen
Mra. Idä Helfckiiä, Toini j a Tauno
Mr. j a mrs. 'M. Rasmus
Mr. ja mrs. H. Pesonen
Lillie j a Leslie Sainio
Liela ja Ray Välkki
Atme ja Veikko Takamäki
Lizzie ja K i a ^ perhe Hehd ja Henry Pykälä
Aino ja Eric Männistö '
Ann (ja AI Numminen .
Mamie j ä Paul Seippälä
Irene ja Henry BZaarto
Marg ja Ty Tohmo
Coxinde j a H ä y Ohunah ji» peiftie
EUa jaLorrie Bloin
ja Heury Mycs^y ja perhe .
Ella ja Jack Virtanen : V
Elli ja Lauri Latva
Aina Heikkinen
Hiora iNeil
Kay ja Harold Oha^Mnan
Nbrma ja jEd. Poole
Wiilhart Böhm
Wilbert Böhm
Qzzie Luoma
Caxly Aho
Suuresta yimt^iks^tä halliamme 'kiittää kaikkia teitö^ ystävät, kun nUn
saurUukuIsesti • tiiUtte meidän" uuteen taloamme. Haluamme kUttää flaikkia,
tS^ tavalla t ä i toIseUa auttoivat IHan tehtä-vissä. Suurkiitos kauniisti kate-
"2J?:.,kahvipöy^st& Ja suuresta rahalahjasta, jonka saimme^vastaanottaa
ffttain haluammie kiittää mxk. Hihna Vlckberg'ia tämän yllätyksen alkuun-
P^nosta. . • . . . • -
KUtokset myös kaJkiKö OMiiu>fctäj eivät voineet olla seurassamme.
ATUemme aina>: muistamaan tämän anetkkipäiväni
fYfitäväUisestt:
25ElectroRbäd
EILA JA JACR CO$BURN ficaihoro, Ontario
Nämä tyttäret olivat niitäf-jotka joulmvat hmlehtiinaan äskeisessä konservatiivi*,
puolueen konventionissa painetun ja monistetun materiaalin jakamisesta. Puolueen,
uudeksi johtajaksi valitsi kokotts John Diejenbakertn, Prince Albertista. "
mein hän lähtee nopeasti kuin jotakin
paeten.
Aini seisoo kauan kotipoltoin noja­ten.
Tähdet lisääntyvät yhitiJvaaUi,
Hän hengittää syvään kukkien tu'-ksu:»,
jonka yökosteus nostaa ilmaan pikknt^,-
lojen puutarhoista. Hetken kuluttua
bän kuulee auton surinan, näkee auton
takavalojen tuikkeen, ennenkuin se häi­pyy
näk5rvistä. Sitten on tyyntä, hil­jaista
ja masentavaa hänen ympärillään.
Tuntuu kuin elämän juoksu olisi äkkiä
pysähtynyt.
Jostakin kaukana olevasta talosta al­kaa
kuulua radiomusiikkia, herättäen
hänet kuin näkymättömän käden koske­tus.
Päättävästi hän lähtee kulkemaan
sitä taloa kohti, missä Arvo oli asunut.
— Anteeksi, saanko tulla sisälle? sa­noo
Aini naiselle, joka on tullut ovelle,
hypistellen joitakin seteleitä kädessään.
— Tulkaa vain, neiti Pelto. Varmaan­kin
tekin olette ihmeissänne Arvon äk­kinäisen
lähdön takia?
Mitähän t?SUä oikein ^^^te^
kun hänelle tuli niin äkkiäinen lähtö?
uteli Aini.
— En tiedä. He riitelivätkoko ajan
tuolla kamarissa. AJussa he puhuivat
niin lujaa, että pelkäsin melkein käsi-kauden
vuokran etukäteen f ja l ö i^
hankkimaan uuddb^v^^ ^
— Niinkö^ pääsee Ainitthu^^
hän näyttää hyvin avuttoinalta.—- Vei­kö
hän jo kaikki ta,varansa?
En "ole vielä katsonut, mutta tie­tenkin
hän vei, koska ei takaisin tule.
Olen ollut tässä' kuin puulla päshän
lyöty. Merien nyt kuitenkin katso*
maan, sanoi rouva jä aukaisi; kaonarin
oven.
Aini astuu kamariin, josta henkii
vastaan kesäisten kauniitten mui$ cajen
tulva.
— Näyttää vieneen. Eihän hänellä
muuta ollutkaan kuin kaksi matkaiaiik-kua.
On parranajovehke^tkin pois hyl­lyltä.
Miksi hän olisikaan jättänyt ta­varoitaan,
kun kerran ei takaisin tule.
— Mutta tuonne seinälle on jäänyt
hänen valokuvansa. Saanko ottaa sen,
kysyy Aini ääni värähtäen,
— Ottakaa väin, teillehän se kuuluu.
Piditte kai paljon toisistanne, luulen.
Eikö hän kertonut teiUe lähdöstään?
ihmettelee rouva katsellen Ainia, joka
usein kesällä «li käyiiyfc Arvon vieraa-
.pa. '.• -
— Kyllä hän kertoi, mutta hänellä
oli niin kiire, ettei ehtinyt juurtajaksiiii^*
kähmää, mutta sitten he rauhoittuivat.' selittää, puheli Aini irroittaessaan nup-
Luulen ettei Arvo halunnut lähteä tälle: pineula^ seinään kiinnitettyä kuvaa,
matkalle. En saanut niitään tolkkua —ge on oikein h3^in onnistunut va-heidän
puheestaan, ,*enkä yrittänyt- lokuva, tuumii vanha rouva kuvaa Vielä
kään kuunnella. Mitä minä yieräiden silmäillen. • - r ^ ^'
ihmisten asioista, kunhan eivät v^m
tappele minun huoneissani. Pahoittelen
kuitenkin kun kadotinhyvän yuokralai-senT^
Tuskin saan koskaan enää n'ln
mieluista vuokralaista. Hän^oli. aina
kohtelias ja hyyätuulinen ja yöllä hiipi
niin hiljaa, etten edes kuullut hänen tu­loaan.
Sitä on saanut kokea yhtä ja
toista, kun on minkin kauan pitänyt
vuokralaisia kuin olen.
— Mutta kai hän takaisin tulee?_ ky­syi
Aini epävarmasti, kun roiiva blilo-pettan^
i puheensa.
— jfei luvannut tuUa. Maksoi kuu-
— On . . . kiitos siitä . . . Nyt mi­nun
pitääkin lähteä, joten hyvää yötä.
~ Käykää joskus minua tervehtimäs­sä,
sanoo rouva ovella, katsellessaan
ANiNA POTILAN
MUISTOIXE
Kuoli joulnkann. 27 päivänä 1955
out ystävä joka mua ymmärelt.
Aina Sinua muistan elämäni
, loppuun asti.
Vllho^ Potti».
SW9