1937-05-29-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
KmMsatormtolainen pesapäfimtpel^
. F . A: L,
O] TT^ERRON tässä Liekin luki-joille
erään rakkaustarinan,
josta on kulunut pitkä aika. Olin silloin
vielä lapsi — en tosin aivan lapsi,
koska osasin noita onnettomia sääliä
ja tuota pirullista isää vihata.
Ebba ja Juuso rakastivat toistaan
lapsuudestaan saakka. Heidän kotinsa
väliä oli vajaa kilometri. Yhdessä
he kävivät kaikki koulut, mitä siihen
aikaan kasvava nuoriso maalla sai
käydä. Silloin oli talonpojalla kouluista
sellainen käsitys, että koulu tekee
vain laiskaksi. Ei ylemmäksi kansakoulua
talonpoikaisten ja mökkiläisten
lasten tarvinnut ajatellakaan.
Ebba ja Juuso olivat vain piikain
ja renkien lapsia. Mutta ahkeralla
'työllä oli heidän vanhemmistaan tullut
talon omistajia. Juuson isä oli
saituri, joka kokosi joka rahapennin
pankkiin, jotavastoin Eban isä oli hyväsydäminen,
joka lainaili rahojaan
ja meni takauksiin, joista koitui velkataakka
hänen hartioilleen. Juuso
oli vanhempiensa ainoa lapsi, mutta
'Eban kotona oli kolme tyttöä ja neljä
(poikaa. Ebba oli vanhin ja hänkin
oli vasta 18-vuotias. Juuso oli vuotta
vanhempi.
Tähän aikaan oli Juuso tietoinen,
että hänen isänsä vastustaa Eban ja
hänen seurusteluaan, vaikkakaan ei
isä ollut koskaan suoranaisesti poikaansa
kieltänyt Eban kanssa seurustelemasta.
Kerran he palasivat juhannustulil-ta.
Torkka, Juuson isä, piti vahtia ja
näki poikansa menevän Lellavan Ebba
kainalossaan kotinsa ohi. Juuso
oli ajatellut, että isä voi kyllä pitää
vahtia, mutta toisaalta hän ajatteli,
että Ebba on kuitenkin hänen, jos ei
elämässä niin kuolemassa.
Kun Juuso palasi kotiin, istui isä
'hänen kamarinsa oven edessä ja silloin
se räjähti kuin dynamiiti.
"Kehtaatkin sekaantua tuohon velalliseen,
suureen laumaan, jota ei saa
käymisissä yhdessä luvattiin olla.
Niin, että sulata vaan mitä tuleman
pitaa.
''Mutta mistä runosta tässä kirjeessä
puhutaan?''
En mistään hinnasta tahtonut epäilevälle
aviopuolisolleni tunnustaa, että
olin kerran, heikkona hetkenäni,
kyhännyt pienen runon keväälle.
"Etkö sinä nyt muista sitä sievää
runoa siinä vanhanmaan lehdessä
'telämän ihmeestä?" Toinhan sen
sinunkin nokkasi alle, että katso
kaunista runoa. Sen laitoin LIEKILLE,
että jos haluavat painaa,
Jvun siinä on niin sievä nmopoljentor
kin."
Mikä kaikki onkin totta joka sana.
Ei se valehtele joka vaikenee.
Tahdoin vaieta omasta tekeleestäni
vain.
''Sehän se on sitä runopoljentoa että:
*ken söi kesävoin? — kissa söi
kesävoin, mi*ssä kissa? — aitan alla....^^^
' • •
Ja pitemmälle hän ei päässjrtkään
— irvihammas. Sieppasin pöydältä
leipä veitsen, että jos sanaakaan kuu-vielä
runoudesta, niin vastatkoon
itse seurauksista.
- Ei-jaa^ sieluni. Pianpa näyttää Aatami
unohtaneen sen omankin ru-
^IlOutensa, joka on minulla uUakoUa
. hyvässä kätkössä ja lujissa köysissä.
EVA.
Jasketuksikaan muuta kuin oven
raossa!"
"No, mitä se isää liikuttaa! Ei kai
teiltä apua riitä, vaikka olisivat kuinka
puutteessa ison perheensä kanssa",
sanoi Juuso rauhallisesti.
Torkkä kimpaantui.
"Et pennin pyöreää peri Torkasta,
jos et heitä Lellavan tytärtä! Sinä
otat Palssin ainoan tyttären, joka tuo
lisää rikkautta TorkkaanI"
"Vai niin! Aikapa tuon näyttää.
Mutta pois oven edestä, että pääsen
levolle."
Isäntä ei hievahtanutkaan, vaan
saarnasi yhä., Juuso otti äijää niskasta,
nostaen hänet pois tieltään.
''Ketale, kehtaatkin isääsi pyöräy-tellä!
Mutta Lellavan tytärtä ei tuoda
tämän katon alle!"
"Jos sentään tuotaisiinkm", sanoi
Juuso oven takaa.
Emäntäkin tuli katsomaan. "No,
johan se on aivan pois laidalta, että
=sinä pidät tuollaista meteliä!"
"Mitä, oletko sinäkin tuon poika-lurjuksen
puolella~sano, oletko?"
''Ole hiljaa ja tule nukkumaan!
Johan tuon kuulee palvelusväkikin ja
koko kylä."
Aika joutuu. Juuso on 21-vuotias,
Isä on päässyt tahtonsa perille ja Juuso
vihittiin Palssin korkeasti kouluu-tetun,
ainoan tyttären kanssa. Häät
pidettiin ja komeat, mutta kaikki säälivät
sulhasta, joka pii täysm murtunut.
Häiden, jotka kestivät kolme
päivää, loputtua, meni Juuso renki-tupaan
ja oikaisi torppari-Matin viereen
maata. Kun piiat ja rengit hifo-mauttivat,
että kuinka sulhanen häiden
loputtua tulee renkitupaan nukkumaan,
sanoi Juuso:
''Pitäköön isä nyt Palssin rikkaudet,
minä en niitä tule ikinä tarvitsemaan,
en ikinä!"
Juusosta tuli jörö, hän ei puhunut
eikä nauranut, eli vain omaa elämäänsä.
Hän pii aivan kuin ei olisi Tor-kan
perheeseen kuulunutkaan. Isänsä
piti häntä tarkoin silmällä, ettei hän
vain olisi saanut tavata Ebbaa, mut-'
ta rengit tiesivät, että he joka ilta ta-paa\^
t toisensa. Palvelusväki auttoi
Juusoa, sillä se tiesi, että nuo kaksi
rakastavat toisiaan tosirakkaudella ja
että Torkka rakasti vain Palssin rikkautta.
.
Palssin EIH meni kotiinsa, jossa hän
piti isälleen ankaran nuhdesaarnan,
sanoen elämänsä olevan särjetyn ja
sen särkijät ovat hänen isänsä ja äitinsä.
"Etkö pidä Juusosta?" kysyi Palssin
isäntä.
Elli alkoi itkeä. "Juuso el pidä minusta.
Hän nukkuu renkituvassa, ei
puhu ei naura, ei katso edes minun
päällenikään."
Palssi julmistui ja lähti Torkalle.
Mitä hän Torkan kanssa keskusteli,
sitä ei kukaan saanut tietää, mutta
Elli muutti kotiinsa asumaan. Juuso
pysyi edelleenkm renkituvassa.
Häistä on kulunut 8 kuukautta.
Torkan ohitse ajaa kovaa vauhtia
Eban veli liinukalla. Ei kauaa ottanut,
kun hän tuli takaisin lääkäri mukanaan.
Torkalla oli juuri päivällisaika. Lellavan
pikku Veikko huusi ovelta:
"Ebba kuolee, tule pian Juuso!"
Juuso lähti. Hän meni Eban kamariin,
raivaten tien Eban vuoteen luo
Pesäpallonpelissä voi tehdä paljon
*'misteekiä" ja harvat pelurit välttyvät
niiden tekemiseltä. Tom Heath
syöttäjä Toronton Maple Leujsista,
sanotaan olevan sellainen "iikka", joka
tekee hyvin vähän virkeitä pelissä.
itkevien omaisten ohi. Sairaan silmät
kirkastuivat.
"Oletko valmis, Juuso, juna odottaa
meitä?"
Juuso otti kuolevan syliinsä, suudellen
häntä moneen kertaan. Lääkäri
kehoitti varomaan, sanoi tautia
tarttuvaksi. Mutta se ei auttanut.
Juuso puristi Ebbaa rintaansa vasten
ja siihen lopulta Ebba nukahti Juuson
käsivarsille. Juuso laski Eban
ruumiin hiljaa vuoteelle ja lähti horjuen
kotiinsa, sulkeutuen omaan kamariinsa.
Äiti kävi k)rs3niiässä oven takana,
onko Juuso sairas, kun hän ei näyttäytynyt.
Toisena päivänä äidin ky-mykseen,
''miksi et tule syömään?"
vastasi Juuso:
"En jouda, on kiire, juna odottaa
Ebbaa ja minua!"
Nyt tuli häXä, mutta kaikki oli
myöhäistä. Juuso sai kurkkumätä-tartunnan
Ebasta ja kuoli viikkoa
myöhemmin kuin Ebba.
Heidät haudattiin samaan hautaan.
Eban kaulassa oli medaljonki, jonka
sisällä oli pieni paperilappu, jossa oli
sanat:
"Täytän isän tahdon, mutta sinulle
olen uskollinen."
Kauneus
Kauneus on "jumalan lahja", sanottiin
ennen ja sanotaan kai vielä
nytkin. Mutta "asiantuntijat", etupäässä
siis arvoisat naiset varmastikin
hiukan hymyilevät tälle "totuudelle".
Kas he näet tietävät, että
kauneus on monen mutkan takana.
Siihen tarvitaan liikuntaa, kaunistus-sappoja,
hierontaa, voiteita, jauheita,
ulkoilua, vielä[m huvitteluakin sillä
synkeällä mielellä oleminen rumentaa
ihmistä sanomattomasti.
Kauneus ja sen vaaliminen onkin
siis pääasiassa rahakysymys. Jokainen
nykyaikainen nainen tahtoo olla
kaunis. Mistä rahat? Kas, siinä se
astuukin pulma eteen.
Vain porvarinaiset, joilla on rutosti
rahaa, voivat parhaiten vaalia kau-neuttaankm
— niinkuin ne tekevätkin.
ERÄÄSSÄ kalifornialaisessa yli-
'Opistossa on äskettäin tehty joukko
kokeita unettomuuden vaikutuksen
' tutkimiseksi ihmisen organismiin. 2
nuorta ylioppilasta olivat "koekaniineina"
ja heidän piti valvoa niin
kauan kuin mahdollista. Kahden vuorokauden
'valvomisen jälkeen nukkui
toinen niin raskaasti, että häntä .ei
voitu mitenkään herättää lähimpien
tuntien aikana.
Toinen valvoi kokonaista viisikymmentäkahdeksan
tuntia, mutta silloin
hän oli jo niin hermostunut, että hä-
' net täytyi- n'ukuttaahermokohtauksBn
välttämiseksi^ Muuten todettiin, että
unettomuudella oli mitä epäsuotui-simmat
vaikutukset molempiin ''potilaisiin".
Heidän lihaksensa toimivat
kaukana ^ d y t t ä v ä s t ä ja heille tuotti
suurta vaivaa kirjoittaa nimensä. Sitäpaitsi
kadottivat he kaiken käsityksensä
perspektiivistä eivätkä voineet
eroittaa sinistä vihreästä.
Samaan aikaan kuin eräs Brasilian
nukkuya kaunotar ei ole ollut kertaakaan
valveilla viimeisen viiden vuoden
aikana, on Intiassa eräs miljonee-ri,
joka ei ole saanut unta silmiinsä
viimeisen kahden vuoden aikana jaon
hän nyt menettänyt kokonaan toivonsa
päästä jbs'kus uneen.
Onneton miljoneeri on tarjonnut
2,000 puntaa henkaöUe, joka saa
net nukkumaan, mutta kun mitkään
häöeUe tarjötiit keinot eivät autta-ueet'häntä
vähimmässäkään maatussa,
riiinön ma nyt peruuttanut koko
palfcinhön. Hän asuu Kalkuttassaij^
on 65-vuotias.
Kuu ^ K Ä t t a n iniljoiieeri jiilkäi»
kömeätitinoitu^t suuresta palkto-taan
mtialaisissa lehdissä, sai m
tuhansittain jos jonkinlaisia el
sia unettomuuttaan vastaan. Koko
- ^ ; ^ ^ ^ Ö S S A ja Quebecissa on
700,000 puhelinta.
maailma otti osaa hänen kärsiinj*-
siinsä, mutta tästä ei ollut mitään
apua. Hän on kokeiUut joukotöB»
lääkärejä,mutta seurauksena näid»
lukuisista vierailuista oli vain se,
hän uinui muutaman minuutin. Tämän
jälkeen tuK hänen tilansa vieläkin
toivottomammaksi, sillä jokaiP^
herääminen sisälsi s ä ä l i m ä t t ö n^
laamisen '^samaan sietämättönöan
oloon, josta hän juuri oU päässyt
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 29, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-05-29 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki370529 |
Description
| Title | 1937-05-29-08 |
| OCR text | KmMsatormtolainen pesapäfimtpel^ . F . A: L, O] TT^ERRON tässä Liekin luki-joille erään rakkaustarinan, josta on kulunut pitkä aika. Olin silloin vielä lapsi — en tosin aivan lapsi, koska osasin noita onnettomia sääliä ja tuota pirullista isää vihata. Ebba ja Juuso rakastivat toistaan lapsuudestaan saakka. Heidän kotinsa väliä oli vajaa kilometri. Yhdessä he kävivät kaikki koulut, mitä siihen aikaan kasvava nuoriso maalla sai käydä. Silloin oli talonpojalla kouluista sellainen käsitys, että koulu tekee vain laiskaksi. Ei ylemmäksi kansakoulua talonpoikaisten ja mökkiläisten lasten tarvinnut ajatellakaan. Ebba ja Juuso olivat vain piikain ja renkien lapsia. Mutta ahkeralla 'työllä oli heidän vanhemmistaan tullut talon omistajia. Juuson isä oli saituri, joka kokosi joka rahapennin pankkiin, jotavastoin Eban isä oli hyväsydäminen, joka lainaili rahojaan ja meni takauksiin, joista koitui velkataakka hänen hartioilleen. Juuso oli vanhempiensa ainoa lapsi, mutta 'Eban kotona oli kolme tyttöä ja neljä (poikaa. Ebba oli vanhin ja hänkin oli vasta 18-vuotias. Juuso oli vuotta vanhempi. Tähän aikaan oli Juuso tietoinen, että hänen isänsä vastustaa Eban ja hänen seurusteluaan, vaikkakaan ei isä ollut koskaan suoranaisesti poikaansa kieltänyt Eban kanssa seurustelemasta. Kerran he palasivat juhannustulil-ta. Torkka, Juuson isä, piti vahtia ja näki poikansa menevän Lellavan Ebba kainalossaan kotinsa ohi. Juuso oli ajatellut, että isä voi kyllä pitää vahtia, mutta toisaalta hän ajatteli, että Ebba on kuitenkin hänen, jos ei elämässä niin kuolemassa. Kun Juuso palasi kotiin, istui isä 'hänen kamarinsa oven edessä ja silloin se räjähti kuin dynamiiti. "Kehtaatkin sekaantua tuohon velalliseen, suureen laumaan, jota ei saa käymisissä yhdessä luvattiin olla. Niin, että sulata vaan mitä tuleman pitaa. ''Mutta mistä runosta tässä kirjeessä puhutaan?'' En mistään hinnasta tahtonut epäilevälle aviopuolisolleni tunnustaa, että olin kerran, heikkona hetkenäni, kyhännyt pienen runon keväälle. "Etkö sinä nyt muista sitä sievää runoa siinä vanhanmaan lehdessä 'telämän ihmeestä?" Toinhan sen sinunkin nokkasi alle, että katso kaunista runoa. Sen laitoin LIEKILLE, että jos haluavat painaa, Jvun siinä on niin sievä nmopoljentor kin." Mikä kaikki onkin totta joka sana. Ei se valehtele joka vaikenee. Tahdoin vaieta omasta tekeleestäni vain. ''Sehän se on sitä runopoljentoa että: *ken söi kesävoin? — kissa söi kesävoin, mi*ssä kissa? — aitan alla....^^^ ' • • Ja pitemmälle hän ei päässjrtkään — irvihammas. Sieppasin pöydältä leipä veitsen, että jos sanaakaan kuu-vielä runoudesta, niin vastatkoon itse seurauksista. - Ei-jaa^ sieluni. Pianpa näyttää Aatami unohtaneen sen omankin ru- ^IlOutensa, joka on minulla uUakoUa . hyvässä kätkössä ja lujissa köysissä. EVA. Jasketuksikaan muuta kuin oven raossa!" "No, mitä se isää liikuttaa! Ei kai teiltä apua riitä, vaikka olisivat kuinka puutteessa ison perheensä kanssa", sanoi Juuso rauhallisesti. Torkkä kimpaantui. "Et pennin pyöreää peri Torkasta, jos et heitä Lellavan tytärtä! Sinä otat Palssin ainoan tyttären, joka tuo lisää rikkautta TorkkaanI" "Vai niin! Aikapa tuon näyttää. Mutta pois oven edestä, että pääsen levolle." Isäntä ei hievahtanutkaan, vaan saarnasi yhä., Juuso otti äijää niskasta, nostaen hänet pois tieltään. ''Ketale, kehtaatkin isääsi pyöräy-tellä! Mutta Lellavan tytärtä ei tuoda tämän katon alle!" "Jos sentään tuotaisiinkm", sanoi Juuso oven takaa. Emäntäkin tuli katsomaan. "No, johan se on aivan pois laidalta, että =sinä pidät tuollaista meteliä!" "Mitä, oletko sinäkin tuon poika-lurjuksen puolella~sano, oletko?" ''Ole hiljaa ja tule nukkumaan! Johan tuon kuulee palvelusväkikin ja koko kylä." Aika joutuu. Juuso on 21-vuotias, Isä on päässyt tahtonsa perille ja Juuso vihittiin Palssin korkeasti kouluu-tetun, ainoan tyttären kanssa. Häät pidettiin ja komeat, mutta kaikki säälivät sulhasta, joka pii täysm murtunut. Häiden, jotka kestivät kolme päivää, loputtua, meni Juuso renki-tupaan ja oikaisi torppari-Matin viereen maata. Kun piiat ja rengit hifo-mauttivat, että kuinka sulhanen häiden loputtua tulee renkitupaan nukkumaan, sanoi Juuso: ''Pitäköön isä nyt Palssin rikkaudet, minä en niitä tule ikinä tarvitsemaan, en ikinä!" Juusosta tuli jörö, hän ei puhunut eikä nauranut, eli vain omaa elämäänsä. Hän pii aivan kuin ei olisi Tor-kan perheeseen kuulunutkaan. Isänsä piti häntä tarkoin silmällä, ettei hän vain olisi saanut tavata Ebbaa, mut-' ta rengit tiesivät, että he joka ilta ta-paa\^ t toisensa. Palvelusväki auttoi Juusoa, sillä se tiesi, että nuo kaksi rakastavat toisiaan tosirakkaudella ja että Torkka rakasti vain Palssin rikkautta. . Palssin EIH meni kotiinsa, jossa hän piti isälleen ankaran nuhdesaarnan, sanoen elämänsä olevan särjetyn ja sen särkijät ovat hänen isänsä ja äitinsä. "Etkö pidä Juusosta?" kysyi Palssin isäntä. Elli alkoi itkeä. "Juuso el pidä minusta. Hän nukkuu renkituvassa, ei puhu ei naura, ei katso edes minun päällenikään." Palssi julmistui ja lähti Torkalle. Mitä hän Torkan kanssa keskusteli, sitä ei kukaan saanut tietää, mutta Elli muutti kotiinsa asumaan. Juuso pysyi edelleenkm renkituvassa. Häistä on kulunut 8 kuukautta. Torkan ohitse ajaa kovaa vauhtia Eban veli liinukalla. Ei kauaa ottanut, kun hän tuli takaisin lääkäri mukanaan. Torkalla oli juuri päivällisaika. Lellavan pikku Veikko huusi ovelta: "Ebba kuolee, tule pian Juuso!" Juuso lähti. Hän meni Eban kamariin, raivaten tien Eban vuoteen luo Pesäpallonpelissä voi tehdä paljon *'misteekiä" ja harvat pelurit välttyvät niiden tekemiseltä. Tom Heath syöttäjä Toronton Maple Leujsista, sanotaan olevan sellainen "iikka", joka tekee hyvin vähän virkeitä pelissä. itkevien omaisten ohi. Sairaan silmät kirkastuivat. "Oletko valmis, Juuso, juna odottaa meitä?" Juuso otti kuolevan syliinsä, suudellen häntä moneen kertaan. Lääkäri kehoitti varomaan, sanoi tautia tarttuvaksi. Mutta se ei auttanut. Juuso puristi Ebbaa rintaansa vasten ja siihen lopulta Ebba nukahti Juuson käsivarsille. Juuso laski Eban ruumiin hiljaa vuoteelle ja lähti horjuen kotiinsa, sulkeutuen omaan kamariinsa. Äiti kävi k)rs3niiässä oven takana, onko Juuso sairas, kun hän ei näyttäytynyt. Toisena päivänä äidin ky-mykseen, ''miksi et tule syömään?" vastasi Juuso: "En jouda, on kiire, juna odottaa Ebbaa ja minua!" Nyt tuli häXä, mutta kaikki oli myöhäistä. Juuso sai kurkkumätä-tartunnan Ebasta ja kuoli viikkoa myöhemmin kuin Ebba. Heidät haudattiin samaan hautaan. Eban kaulassa oli medaljonki, jonka sisällä oli pieni paperilappu, jossa oli sanat: "Täytän isän tahdon, mutta sinulle olen uskollinen." Kauneus Kauneus on "jumalan lahja", sanottiin ennen ja sanotaan kai vielä nytkin. Mutta "asiantuntijat", etupäässä siis arvoisat naiset varmastikin hiukan hymyilevät tälle "totuudelle". Kas he näet tietävät, että kauneus on monen mutkan takana. Siihen tarvitaan liikuntaa, kaunistus-sappoja, hierontaa, voiteita, jauheita, ulkoilua, vielä[m huvitteluakin sillä synkeällä mielellä oleminen rumentaa ihmistä sanomattomasti. Kauneus ja sen vaaliminen onkin siis pääasiassa rahakysymys. Jokainen nykyaikainen nainen tahtoo olla kaunis. Mistä rahat? Kas, siinä se astuukin pulma eteen. Vain porvarinaiset, joilla on rutosti rahaa, voivat parhaiten vaalia kau-neuttaankm — niinkuin ne tekevätkin. ERÄÄSSÄ kalifornialaisessa yli- 'Opistossa on äskettäin tehty joukko kokeita unettomuuden vaikutuksen ' tutkimiseksi ihmisen organismiin. 2 nuorta ylioppilasta olivat "koekaniineina" ja heidän piti valvoa niin kauan kuin mahdollista. Kahden vuorokauden 'valvomisen jälkeen nukkui toinen niin raskaasti, että häntä .ei voitu mitenkään herättää lähimpien tuntien aikana. Toinen valvoi kokonaista viisikymmentäkahdeksan tuntia, mutta silloin hän oli jo niin hermostunut, että hä- ' net täytyi- n'ukuttaahermokohtauksBn välttämiseksi^ Muuten todettiin, että unettomuudella oli mitä epäsuotui-simmat vaikutukset molempiin ''potilaisiin". Heidän lihaksensa toimivat kaukana ^ d y t t ä v ä s t ä ja heille tuotti suurta vaivaa kirjoittaa nimensä. Sitäpaitsi kadottivat he kaiken käsityksensä perspektiivistä eivätkä voineet eroittaa sinistä vihreästä. Samaan aikaan kuin eräs Brasilian nukkuya kaunotar ei ole ollut kertaakaan valveilla viimeisen viiden vuoden aikana, on Intiassa eräs miljonee-ri, joka ei ole saanut unta silmiinsä viimeisen kahden vuoden aikana jaon hän nyt menettänyt kokonaan toivonsa päästä jbs'kus uneen. Onneton miljoneeri on tarjonnut 2,000 puntaa henkaöUe, joka saa net nukkumaan, mutta kun mitkään häöeUe tarjötiit keinot eivät autta-ueet'häntä vähimmässäkään maatussa, riiinön ma nyt peruuttanut koko palfcinhön. Hän asuu Kalkuttassaij^ on 65-vuotias. Kuu ^ K Ä t t a n iniljoiieeri jiilkäi» kömeätitinoitu^t suuresta palkto-taan mtialaisissa lehdissä, sai m tuhansittain jos jonkinlaisia el sia unettomuuttaan vastaan. Koko - ^ ; ^ ^ ^ Ö S S A ja Quebecissa on 700,000 puhelinta. maailma otti osaa hänen kärsiinj*- siinsä, mutta tästä ei ollut mitään apua. Hän on kokeiUut joukotöB» lääkärejä,mutta seurauksena näid» lukuisista vierailuista oli vain se, hän uinui muutaman minuutin. Tämän jälkeen tuK hänen tilansa vieläkin toivottomammaksi, sillä jokaiP^ herääminen sisälsi s ä ä l i m ä t t ö n^ laamisen '^samaan sietämättönöan oloon, josta hän juuri oU päässyt |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-05-29-08
