Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 17, 1942

              1942
Joucc-äiti oli hyvin huoJestuneen
näköinen. • " v - : - . - 'j.''^
• **Niin, katsokaas . . .", alkoi hän
jälleen, "katsokaas, en todellakaan
kysy sitä uteliaisuudesta, vaan M^si,
että . . . kuulkaahan, pieni ystäväni,
onko siTä todella aivan totta, ettette
tahdo mennä naimisiin hänen kans-tunut;
se aiheutti onnettomuuden,
t-ubja ties miten ^^s^^^
kuristamaan Strother-paran kuoliaak­si;
ne ovat hirv^eän voimakk£^ita, sel­laiset
käärmeet. Ja seuraavana päi­vänä
oli Prudencen pakko vihityttää
itsensä Gallegheriih — ja kaiken li­säksi
kaksi kuukautta vanha lapsi kä-
— Hänhän näyttää hyvältä ja sivarrella, raukan . . . No, kapteenilla
kiltiltä, minun mielestäni, tuo poika, oli siihen aikaan oma vaimonsa elos-ja
~ ja huonommankin voisitte saa- sa. Mutta hän kuoli viime viikolla
da;" ... ja nyt mies odottaa — suokoon
Dorothyn posket olivat edelleen Luoja minulle anteeksi — että Gal-yhtä
kuumat, mutta äkkiä kouristi legherillekin tapahtuisi jokin onnetto-hänen
sydäntään selittämätön tuska, hiuus . . . "
Hänestä tuntui, eitä vanhuksen ilse-pintaisuuden
taakse varmasti kät­keytyi
jotakin, jotakin kamalaa jä pe-loittavaa,
hänelle toistaisdisi tietymä­töntä.
Myös. Joe ja Bill olivat lausu­neet
muutamia huomautuksia, joita
han ei ollut ymmärtänyt.
"Avioliitto minun ja luutnantti Ko­kardin
välillä ei voi tulla ky&ymyk-.
seenkään^V sanoi hän levollisuudella^
jotaiiän kuitenkaan itse asiassa ei ol­lenkaan
tuntenut. *^Siihen on monta
syytä . . . tulisi liian pitkäksi selittää
niitä. Mutta pyydän teitä, kiltti
Jouce-äiti, sanokaa minulle suoraan
mitä teillä on sydämellä — se—-se ...
minusta tuntuu, kuin se olisi jotakin
kamalaa, jota^te ette oikein tahtoisi
sanoa. Mitä se on oikeastaan?"
Jouce-muori tafkasteli muutaman voidakseen olla totta. Oli suorastaan"
sihnänräpäyksen miettiväisenä nuorta mahdotonta ajatella, että hän — Do-tyttöä.
rothy Fairfax — olisi pakotettu väs-
"Nö, Herran nimeen siis!'' sanoi ten tahtoaan menemään jonkun kans-hän
vihdoin. "Puhun aivan suoraan, sa naimisiin, oli se joku sitten kuka
"Tarkoitatteko . . .?" Dorothy oli
vanhuksen puhuessa istunut kuin ki­vettyneenä,
jä vain suurella vaivalla
hän sai puserretuksi kysymyksensä
huuliltaan. - -
- 'Tarkoitan, että kapteeni olisi ko-.
vin. telukas: saamaan^^uuden- rouvan
ja ettei Gällegher ole Vähemihän
halukas hankkimaan "sellaista, hänel^*
le niin pian, kuin mahdollista;Tar^.
koitan, sydänkäpyseni^ että teidän .on
viisainta kiireesti ^ valita, tahdotteko
mennä naimisiin nuoren herranne vai
kapteenin kanssa, sillä jompikumpi
miheksenne joka tapauksessa tulee.
Niin on asian laita."
Döröthysta tuntui siltä, kuin häit
olisi nähnjrt kaameata painajais-unta.
Kaikkihan oli aivan liian hirveätä
Ontarion metsätyö-kuvia^'-!^
kuten pyydätte. Kun kaikki ympäri
käy, niin ei se ehkä ole niin vaarallis­ta
-—jos todella olette aivan varma
siitä, ettette tahdo mennä naimisiin
..sen nuoren herran kanssa; Nähkääs
. . . onnettomuudeksi täällä merellä
on niin kovin vähän naisia. Teette
vielä ole nähnjrt Prudence Galleghe-ria.
Paitsi tietysti minua . . . hän
on ainoa täällä. Hän ajelehti tänne
pari vuotta sitten Svanen-nimisellä
tahansa. Tuo vanha nainen liioitteli
tietysti, kuten sivistymättömien on
tapana. . Ja onneton Prudence Gal-leghec,
jonka järkjrttävän tarinan
vanhus oli kertonut, oli tietysti heik­ko,
epäitsekäläo-B..rETAOINRARA
ko, epäitsenäinen raukka, jolla ei ol­lut
lainkaan omaa tahtoa. Sellaiseen
naiseen ei häntä, Dorothya, voitu ver­ratakaan.
Äkkiä han kääntyi' Jpuce-muorin;
laivalla,.raukka — puolikuolleena ja puoleen kysyen:
puoleksi järjiltään kaikesta mitä oli
kokenut. Hänen miehensä ja koko
muu miehistö olivat hukkuneet . . .
o — niiden kahden vuoden aikana,
otka hän on ollut täällä, hän on ollut
naimisissa neljä kertaa."
"Ndjä kertaa! —MitenJbirveätä!
Miten hän voi . ,
"Hänen on täytynyt. Täällä oli
kolmattakymmentä miestä ja lukuun­ottamatta
häntä vain kaksi naista.
Niin, niin, kullanmuruseni, te ette
tiedä, niillaisia miehet ovat, luulen
^minä—- sitä eiN^ät sellaiset kuin te
"Entä te itse? Oletteko te ollut
naimisissa useamman kuin yhden ker­ran?'*
.. •"' ]• ' ' '
Jouce-muorin pyöreät, hyväntah­toiset
kasvot saivat äkkiä ankaran ja
pahaenteisen ilmeen.
"Vain yhden kerran, lapsukainen",
sanoi hän. "Nähkääs, annoin heidän
ynunärtää jo kauan sitten, että jos he
uskaltaisivat tehdä jotakin pahaa Ti­mille
-— hän on minun ukkoni — niin
seuraisin minä häntä heti tehtyäni
ensin lopun niin monesta kuin vain
voin. Ja he tiesivät, että pitäisin sa­nani.
Senvuoksi olemme saaneet olla
rauhassa. Sitäpaitsi minä olen vanha
akka enkä nuori kaunis nainen kuten
te. Ymmärrätte kai, että sillä on
suuri ero. Noudattakaa neuvoani,
pieni ystävänil Menkää heti naimi­siin
sen nuoren herran kanssa, jos
, koskaan tiedä . . . Mutta Prudence
. . hän sai valita kenet hän halusi, ja
sen piti tapahtua heti. Hänen täytyi,
ymmäri^ttekö — muuten . . .no, hän
teki sen niin hyvin kuin voi, ja kaksi
päivää tänne tuloqsa'jälkeen hän oli
naimisissa. Kuusi kuukautta myö­hemmin
hän oli taas leski; hirsi tai vain tahdotte hänet ottaa, ja asukaa
lauta tai jokin sellainen putosi hänen sitten omalla laivallanne siihen saak-miehensä
päälle ja tappoi kohta . . . ka, että hän keksii jonkun keinon
ja seuraavana aamuna hänet vihit- viedäkseen teidät täältä pois."
tiin toiseen mieheen. Hän oli suoras- "Mutta kaikki sanovat, että on
taan pakotettu siihen, ymmärrättekö? mahdotonta päästä täältä pois."
. , . Kuusi tai kahdeksan kuukautta "Pötyä — en viitsi kuunnella sel-senjälkeen
katosi toinen mies, ja kap- laista! Niinkuin ei kaksikymmentä
teeni sanoi, että mies oli varmasti
kuollut ja että Prudencen oli valitta­va
itselleen uusi heti. Ja niin hän
tdlukin^ Sitten kuo](i Gallegherin
vaimo , kolme kuukautta takaperin.
Gallegher tina niin sanoakseni ensim-mainen
perämies täälUU Ja viikkoa
mycäiemmiiir oU Prudence taas-leski.
Silla Icertaa olt 23«lissä se iäo käärine,
vpimakasta miestä selviytyisi mistä
vain, jos heillä olisi vähänkään älliä
päässä. Luuletteko ettei kapteeni
olisi saanut meitä maihirt> jo monta
kertaa, jos vain olisi halunnut?
iMutta, nähkääs; hän ei tahdo, simäpä
se. Hän loruaa merilevään takertu­misesta.
Mitä ohut leväkerros mer-kitsiee,
tahtöisJiö tietääl Eikö sitä
iohotiicaptecm on. nihi,kovin rakas- voi leikata, se on kaimahdötonlal
Asian läitä ön niirv, että kapteeni For­bes
: . . hän tahtoo mieluimmiri jäädä
tänn^,i^a hänhän on ollut ainoay jolla
on tietoja ja joka ymmärtää kompas­sia,
karttaa ja. muuta semmoista, ja
sitäpaitsi ainoa, jossa on jonkinlaista
pontta — ellei nuori- herranne myös­kin
ole samaa lajia."
'Xuutnantti Howard sanoi, että
voisimme kyllä päästä täältä, jos
meillä olisi vene ja kompassi ja . . ."
"Niin, niin, tietysti pitäisi olla ve­ne
ja sellaisia kompasseja ja muita
kojeita, joiden mukaan purjehditaan
— sepä se — mutta veneitä täällä on
hyvin vähän. Minä luulen, että kap­teeni
itse on hävittänyt kaikki, mit­kä
on saanut käsiinsä. Ja^kompassit
ja muut sellaiset, niin, ne hän on lu­kinnut
varastohuoneeseensa. Niin
paljon tiedän, vaikka hän pitääkin si­tä
hirveän salassa. Nähkääs,"sen
vain sanon, että itsellään häneliä ei
ole mitään halua päästä pois täältä,
ja senvuoksi hän ei tahdo kehenkään
muunkaan pääsevän, uskokaa minua.
Saattaisihan käydä, että hän kuival­la
maalla ei ehkä olisikaan niin suuri
pomo kuin täällä. Mutta se on var­maa,
että te ja ystävänne pääsette
täältä, jos tahdotte — ellei kapteeni
pane vastaan."
Dorothyn ja Jouce-muorin poistut-
' tua hälinä kannellai pikemmin kiihtyi
kuin hiljentyi. Tuskm Jackson» ja
Howard ennättivät vastata yhteen ky­symykseen,
kun jo singahti kymme­nen
uutta. Ilmeisesti ei muun maail­man
harrastus suinkaan ollut kuollut
pienen yhdyskunnan asukasten kes­kuudessa.
Howard huomasi kuitenkin, että
Forbes itse pian vetäytyi syrjemmälle
ja syventyi innokkaaseen keskuste­luun
Billin, ja Joen kanssa, kaikesta
päättäen tehden tiedusteluja Queenis­ta
ja sen matkustajista. Sitten kap­teeni
hetkisen keskusteli Jacksonin
kanssa. Vihdoin mies palasi hänen
luokseen.
"Kurkkunne on tietysti hieman
kuivunut tästä puhelemisesta, luut­nantti
Howard", sanoi hän lujalla
äänellä. "Jos tahdotte tulla hetkisek­si
kajuuttaani, niin katson, löytäisin­kö
jotakin, millä saisitte sitä vähän
kostuttaa."
Howard noudatti mielellään kut­sua.
Forbes vei hänet kajuuttaansa
ja pyysi kohteliaasti häntä istumaan.
"Olkaa hyvä ja valitkaa virvokkei­ta
mielenne mukaäh, luutnantti",, sa-:
noi hän leikkisästi ösöittaeh lukuJsil-'
la pulloilla täytettyä tarjoilupöytää.
"Meillä^ ön vähän joka lajia tääUä.'
Ei ole vielä kuukauttakaan siitä,-kiin
eräs laiva toi meille tällaisia tavaraa
. -eneniimäii kuin voisimmeajaasisääm-
' me koko elämänyne aikana. Tuossa
on väin pieni-vaiikoimä. Kaapissa
tuolla nurkassa on myös olutta, jos
ehkä mieluimmin sitä haluatte."
Howard valitsi oluen, ja isäntä nou
ti pöydälle riiuutamia pulloja, kaataen
samalla itselleen lasin viskyä.
"Tämä on kuitenkin kaikitenkin
minun musiikkiani", huomautti hän.
"Maistan joskus pilan päiten noita
muita aineita, mutta aina sentään pa­laan
tähän vanhaafi väärentämättö­mään.
Minua ihmetjrttää^ ettette tee
samoin. Tehän olette meriupseeri,
vai miten? ^ Toivon, että olette pa­remmin
perillä ammattinne muista
haaroista."
Howard nauroi..
"Ei kuulu virkavaatimufesiin, että
välttämättä on viskyn eritöistimti-ja",
sanoi hän kevyeen sävyyn.
VOh, älkää pahastuko! Läskin vain
leikkiä. Oletan, että teillä kai on eri­koistuntijoita
sillä alalla kuten muil­lakin.
Niistä lehdistä päättäen, joita
tänne ajautuu aina-toisihäan, häytään
nykyään oltaVan erikoistuntijoita kai­kenmoisilla
aloilla . . .Mikä on esi­merkiksi
teidän erikoisalanne, herra
luutnantti? — Merenkulkuoppi —
insinööritiede — vedenalaiset laivat
— vai mikä?"
Howard nauroi jälleen.
"Niin, on hyvä elää erikoistumisen
aikakaudella", sanoi hän. "Mutta sii­nä
suhteessa laivasto ei ole seurannut
aikaansa. Päinvastoin^ Pari vuot­ta
sitten kongressi, poisti kaikki eri­koiskurssit
jä määräsi, että meriup­seerin
täytyy olla perillä kaikista a-ioista.
.Voihan sillä olla etunsa, mut-ta
. . .
"Mutta oh myös huonot puolensa
— tietysti. No, onhan sentään h}'\"J.
saada alallaan mahdbllisimman moni­puoliset
tiedot. Mutta oletan, että
vissiin, jnäärään täytyy kai olla eri­koistuntija.
Esimerkiksi vedenalaisen
veneen ohjaajina täytyy kai aina olla
siihen erikoisesti koulutettuja neri-upseereita."
"Ei aivan. Mutta ei toistais.!^:^'
olekaan monta, joilla olisi ollut tilai­suus
hankkia sillä alalla erikoista ko­kemusta.
Meidän veneemme cvat
liian uusia ja niitä on liian vähiin,
jotta kaikki laivaston; upseerit voisi­vat
ottaa osaa vedenalaisiin harjoi­tuksiin.
Minulla puolestani on ollut
onni perusteellisesti perehtyä • siihen
alaan, -mutta verraten harvoja tove-reitani
öh samiävonrii köhdaiiflut."
Forbesin ilme osoitti midihj-vSit
hänen hojäutuessaan taakscpähi^ tlio-lissaäiiy
'-•> - ^ . ' =
• JFa^kuu.