1945-02-24-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
> f
I
•v
•
Hm
ii* d n
SIVU 4-
Pliiliiliiii^
LAUAXTAIXA, HEL^IIRUUN 24 PÄIVÄNÄ
VIHTORI ROSSI:
RENDEZVOISSA
- Mertilifetä, tahi vain sattuman
oikku, että juuri minä, Alle Airo, satuin
olemaan toimeenpaneva tekijä
Rendeipvöin ^kuntoon 3aitfcamisessa.
'Siinä minä en ajatellut Moorea, en
Williämsiay vaan ajattelin työpa&^
kaani ja kymnienen dollarin p ä i A ^ -
päikkaani. Rendezvoin korjaus oli
_nliiiulle yaitt ;yksi hi
t i i i i i i i i r i ä arköiriä kaikkialla ympäri
käupimkia.
' Otto, iiräkoitsya, jolle minär tein
töitä; työnjohtajatta, kuljetti mmut
efääiiä päivänä Rehdezvoihin, osoitti
raköimiista ja tehtäviä siellä. Minulle
annettiin aikaa kolme päivää, jolla
ajalla säin taitavakseni kuopia ja
kunnostaa koko laitcfeen uuteen
asuiiii, 'kimaltelevan loistavaksi ja^
säteileväksi kuin 'morsian häissä.
^Pariin -joukon maälarfeita työhön,
simoin ^kötyöläisiä, puhdistajia ja
kiiltottäjia, ulkona ja sisällä. Laaja-juhlasali,
ympäri kiertävine pairvek-keineen.
Jotka kooltaan ylittivät teatterin
mittasuhteet, ja näyttämö perällä,
uudöStaan kunnostettiin.
'•Koko laitos koristettiin sisältä juhannusta
muistuttavaan asuUn,- elävien
ruusujen, Californian poppien ja
kaikenväristen ja nimisten kasvien,
kukkien ja köynnösten paljoudella.
Ja niin sitten-Oli kafkki valmista. T i laisuutta
varten kokoonpantu viiden-
•kymmenen henkilön orkesteri soitli
näyttämön edustalla sitävarten laitetussa
aitiossa. Juhlayleisöä tunkeili
jo -kaikkialla. Lukuisat parvekkeet
täyttyivät ja iso sali kuhisi ja lainehti
ihitiisistä. Orkesterin säveleet ja
yleisön äänet sulautuivat jättiläisam-piaispesää
muistuttavaksi sorinaksi^
Salin vasemman sryun avonaisten
kaariaukkojen takaa kuului astioiden
helinää ja naisten naurua tai laulua.
•Kun Moore "VVilliamsin-kanssa saapui
• väkeä täynnä ' kuhisevaan eteiseen,
oli heitä vastaanottamassa laitoksen
isäntä, turvonneet kasvot loistaen
päiväpaistetta. Virkapukuisten
ihanien neitosten parvi piiritti herrat
joukkoonsa ja kohteliaasti tarjoilivat
pal\'elustaan. Moore ja Williams ohjattiin
kaikista huomatuimpäan aitioon.
Heidän matkansa 'aikana alkoi
"^ork^esteri soittaa ja ennenkuin he ker-kisivät
muhkeasti koristetun * aition
sisälle, tulvi y salin k;iillotettu lattia
tanssivia pareja.
"Nyt näet, ^ttä minä tunnen paik-tajalle,
tukktikauppias Erik Berru-mille,
jolta saimme tämän aatteen.
Jääanl^kurimme valmisti'Marina di
•Pisan tehdas Amundsenin piirustuksen
mukaan. Vähänpä silloin aavistimme,
että niistä tulisi paras aseemme
kovan lumen hakkaamiseen. Jää-ankkureinakin
ne olivat ferittäin tehokkaat.
Sattui näet, että meidän
pahinten jääpuristusten aikana läVtyi
kiinnittää lentöveneeseen |Jidättämiä,
jotta se pysyisi keula suoraan päälle-tunkevaa
jäätä vastaan. "iCun jään
reunat sattuivat suoraan vastakkain,
ei ollut ylen vaikeaa pitää keulaa
oikeassa suunnaissa painetta vastaan.
Puserruksen suunta vaihteli lyhyin
väliajoin, siten että toinen jääreUna
tuli olemaan vinokulmaisesti toista
vastaan, sekä puristaen että raastaen
sivullepäin niinkuin märehtivän lehmän
hampaat. Silloin oli veneen varjeleminen
vaikeinta.
koja kaupungissa", sanoi Moore Wil-liamsille.
"Todellakin . . . kyllä sopii täällä
iltaa kuluttaa", sanoi Williams.
T)0^tyväisyys loisti molempien
kasvoista.
Lännellä osataan elää, ja ottaa ilo
ir« elämästä. Täällä bn varaUisuut^
ta ihmisillä eivätkä ihmiset ole saitoja
varojaan käyttäessä silloin kun
i m ® e l u * o n ^
nia sieviitottaa tietä maailmalle elämän
runsaudessa; melkein jokainen
pefhe asUu viiden tai useamman-huoneen
talossa ja joka:isen asukkaan
tallissa odottaa kiiltävä auto. Suunnaton
rikkaus ei ole ehtinyt' kiinnittää
juopaa rikkauden ja ^ur^juu-den
välille niin kireälle kuin vanhoissa
sivistysmaissa. Siksipä Ameriikan
lännen huvipaikat eivät ole suljetut
aioastaan rikkaiden käytettäväksi,
vaan ne rehoittavat auki levällään
kaikelle kansalje, ken vain haluaa sisälle
.mennä rahojaan tuhlaamaan.
Mooren tasanteella katettiin pitkä,
loistava pöytä rupilla ja ennen kaikkea
juomilla. Pöydän ytiipärillä tou-husf
virkapukuisia passareita, miehiä'
sekä naisia. -Herroja oli vain'ka;ksi,
Moore ja Williams. WilUams istui
salaperäisesti hymyillen ja katseli salissa
kiehuvaa liikettä. Moore sitävastoin
joutui silmäilemään omituisen
näköistä, paria, joka istui samalla
tasanteella läheisimmäii pöydän äärellä.
Pari puvultaan ja kieleltään
muistutti itämaalaisia kansoja. Nainen,
huomattava kaunotar, alituisesti
käytti viuhkaa, vaikka huoneen lämpömäärä
ei suinkaan dllut hikoilemisen
korkeudessa. Viuhkallansa nainen
suojeli kauniiden kasvojensa alaosaa,
huuliaan ja siroa nenäänsä,
ikäänkuin peljäten sulonsa katsonii-sesta
kuluvan.
Mies, joka istui pöydän toisellapuo-len,\
naista vastapäätä, oli tumma kiharatukkainen.
He puhelivat hiljaisella
äänellä,.ja mikäli sivullinen voi
päättää, puhuivat he tunneasioista.
Pari ei näyttänyt tulleen Rendezvoi-hin
huvitellakseen, pikemminkin heidän
vakavasta keskustelustaan, päättäen
olisi luullut heidän olevan hautajaisissa.
Moore ei antanut muukalaisen parin
murheellisen seuran masentaa juhlatunnelmaa
mielessään, vaan -etsi
silmillään kaikkialta kaunotarta, jonka
hän oli iltapäivällä vankkureissa
nähnyt.
Tanssi oli lakannut, salin lattia kiilsi
tyhjänä kuin jääiljanne.
Näytös alkoi. Ensimmäinen esiintyjä
oli sukkeluuksien puhuja. Seurasi
toisia ohjelmanumeroita, vaihtelevia
aiheeltaan, kaikki valittuja tilaisuutta
varten. Tämän perästä alkoi taas
yleinen tanssi.
Williams pyöri joukossa paljashar-teisen
ladyn kainalossa. Moore oli
yksin jäänyt aitioonsa ja sieltä katseli
tanssivaa yleisöä. Kohta ensimmäisen
tanssin aikana lähestyi häntä pitkä,
solakka nainen ruusunpunaisessa
leningissä, ja naisen vaaleat kasvot
näyttivät myöskin ruusunpunaisilta.
*'01en' eksynyt", valitti nainen
Moorelle.
"Eksynyt?!" ihmetteli Moore.
"Niin . . . eksynyt ja hyljätty!"
Moore huomasi mistäpäin tuulee ja
hän sanoi:
"Niin olen minäkin. Meitä on siis
tässä kaksi hyljättyä onnetonta."
Molemmat nauroivat ja "Moore li-
Eriis brUtiläinen toinmy länsirintamalla kiiruhtaa jommoisessakin
lumessa vuöhivaljakollaan joukko-osastonsa asemille, jonne hän
'kuljettaa tarvikkeita. Nämä vuohet löydettiin hyljättyinä ja pantiin
tvöhön.
säsi: "Meidän on siis paras muuttaa
surut iloksi."
Nainen hymyili viehkeästi ja pari
lähti lattialle. Nainen oli höyhen
tanssittaa, ja osasi uudet sekä vanhat
muodin askeelet, Moore oli tanssimestari.
Hän oli mies,'joka työskenteli
ankarasti, mutta huvituksia ei'
hän koskaan unhoittanut. "Työ on-ihmiselle
välttämättömyys, mutta huvittelu
on itse elämää", oli hänen tapansa
sanoa. Ja hän tahtoi elää.
Siitä humu Moorelle alkoi. Tanssin
loputtua joutui hän kiireen keskelle.
Hänen ympärillään kuhisi iloinen
parvi ihmisiä, nuoria ja vanhoja; siinä
naurettiin ja riemuittiin, ja menoja
ilmestyi niin moneen paikkaan laitoksen
vieraanvaraisuuksia nauttiessa,
ettei hän joutanut aitioonsa palaamaan.
Moorelle tuli esitetyksi uusia
tuttavuuksia loppumattomiin ja aina
oli välttämätöntä kallistaa malja tuttavuuden
kunniaksi.
.Vähän jälkeen puolen yön juhlain
menossa tapahtui käänne. Salin lattia
tyhjennettiin tanssijoista ja joukko
miehiä veti keskellään saliin rautaisen
häkin. Häkissä tepasteli iso
sonni, vihainen että puuskui. Yleisö
puhkesi äänekkääseen riemuun. Ilmeisesti
odotettiin jotain ihmeellistä.
Lehmäpojan pukuun puettu.mies, leveälierinen
hattu päässä, hyppäsi sonnin
selkään ja häkin portti avattiin.
Tuli ja leimaus! -Sonni vimmassa
riuhtasi lattialle ja alkoi hyppfä koettaen
pudottaa ratsastavaa miestä seljastaan.
. Mutta mies oli taituri, joka
osasi hoitaa tasapainonsa, suoraksi
ojennetuin käsin hän pysytteli muk-kelehtivan
sonnin seljassa, Härkä
hyppi ja kieppui lattialla, ja potki
ilmaan takaraajojaan, joskus yrittäen
nousta pystyyn. Mutta kun se oli
tottunut tepastelemaan ulkona kentällä,
eikä lattian siloisella pinnalla,
niin sen kyntyset eivät pitäneet, •
vaan luiskahtivat villissä potkinnassa
ja se kaatua mätkähti ja ratsastaja
kimposi kuperkeikkaa lattialle.
Kuten tiedetään, sonni ei pidä punaisesta
väristä, vaan suuttuu. Ja
salin koristeena oli käytetty punaista
väriä kosolta. Oli venytelty punaisia
paperinauhoja kattoon, ja pylväiden
ympärille ja seinille ,ja punaista loimusi
naisten leningeissä ja yksinpä
pöytäliinoissa. Sonni tietvsti luuli
joutuneensa vihollisten leiriin jakoh-ta
ylös päästyään 'teki ensimmäisen
hyökkäyksensä lippua kohden, job
roikkui kaiteella orkesterin edustalla.
Sarvet ojossa se painalsi aitiota
kohti, kaide rousk^hti poikki kuin
korsi ja sonni luisui vauhdissaan or-kesterin/
soittotelineiden sekaan. Soit-.
tajien kesken syntyi pakokauhu, he
hajosivat kaikille ilmansuunnille'kuin
akanat^ tuuleen.
Sonni nosti päänsä, puhkui sieraimiinsa.
Ratsastaja hiipi vaanivin askelin
aition kaiteella nähtävästi uudestaan
sonnin selkään hypätäkseen.
Ja juuri samalla hetkellä kun mies
teki hyppynsä, teki myöskin eläin, ja
tulos oli, että mies romisi soittokonei-den
seassa nurinniskoin, eläin hyppäsi
salin lattialle ja heilautteli samaan
kuten sankari ainakin.
- Sälin yleisö sai pakokauhun. Naiset
kirkuivat ja V^kenivat, jotkut
pyörtyivät ja kaatuivat miesten käsivaroille.
Lattia tyhjentyi ihmisistä
ja sonni yksin tepasteli huoneen kaikkivaltiaana.
Kun yleisö oli päässyt turvallisiin
paikkoihin salin ylemmille tasanteille,
alkoi se seurata taistelun menoa.
Lehmäpoika muutamien apulaisten
kanssa alkoi ahdistella sonnia.
Sonni puolestaan edelleenkin teki
hyökkäyksiä.salissa liehuvia punaisia
värejä kohden. Syntyi hurja tem-,
mellys, joka kesti pitkän aikaa j2
epämääräisellä onnella.
* * *
Härkäfaistelun aikana häiriintynyt,
yleisö alkoi rauhoittua. IMelu hiljeni,
soittajat asettuivat koneittensa
ääreen ja illan-olijelma jatkui entis-'
tään pirteämpänä. Rumpali tosin oli
menettänyt' rumpunsa, mutta miehellä
ei ollut vaaraa, hän oli siirtynyt ravintolan
puolelle ja pöhnäisenä nojaili
tiskiä vasten. Ainoat koko raken-nuksessa,
jotka koko temmellykseo
ajan-v olivat: pysyneet keskusteluunsa
uponneen häiriytymättä, oli Mooren
läheisessä pöydässä oleva pari.
Kun Mooren pitkässä pöydässä,
missä valittu seura remmasti, oli ruokaryypyt
^kallistettu ja vihanneksista
päästy lihaliemeen käsiksi, iiniestyi
pöydän vierelle laulajattarien kuoro,
•joka lauloi orkesterin säestyksellä ja
solistina esiintyi se Mooren ^oko'"J"^
etsimä -kaunotar, jonka hän kadu i
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 24, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-02-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki450224 |
Description
| Title | 1945-02-24-04 |
| OCR text | > f I •v • Hm ii* d n SIVU 4- Pliiliiliiii^ LAUAXTAIXA, HEL^IIRUUN 24 PÄIVÄNÄ VIHTORI ROSSI: RENDEZVOISSA - Mertilifetä, tahi vain sattuman oikku, että juuri minä, Alle Airo, satuin olemaan toimeenpaneva tekijä Rendeipvöin ^kuntoon 3aitfcamisessa. 'Siinä minä en ajatellut Moorea, en Williämsiay vaan ajattelin työpa&^ kaani ja kymnienen dollarin p ä i A ^ - päikkaani. Rendezvoin korjaus oli _nliiiulle yaitt ;yksi hi t i i i i i i i i r i ä arköiriä kaikkialla ympäri käupimkia. ' Otto, iiräkoitsya, jolle minär tein töitä; työnjohtajatta, kuljetti mmut efääiiä päivänä Rehdezvoihin, osoitti raköimiista ja tehtäviä siellä. Minulle annettiin aikaa kolme päivää, jolla ajalla säin taitavakseni kuopia ja kunnostaa koko laitcfeen uuteen asuiiii, 'kimaltelevan loistavaksi ja^ säteileväksi kuin 'morsian häissä. ^Pariin -joukon maälarfeita työhön, simoin ^kötyöläisiä, puhdistajia ja kiiltottäjia, ulkona ja sisällä. Laaja-juhlasali, ympäri kiertävine pairvek-keineen. Jotka kooltaan ylittivät teatterin mittasuhteet, ja näyttämö perällä, uudöStaan kunnostettiin. '•Koko laitos koristettiin sisältä juhannusta muistuttavaan asuUn,- elävien ruusujen, Californian poppien ja kaikenväristen ja nimisten kasvien, kukkien ja köynnösten paljoudella. Ja niin sitten-Oli kafkki valmista. T i laisuutta varten kokoonpantu viiden- •kymmenen henkilön orkesteri soitli näyttämön edustalla sitävarten laitetussa aitiossa. Juhlayleisöä tunkeili jo -kaikkialla. Lukuisat parvekkeet täyttyivät ja iso sali kuhisi ja lainehti ihitiisistä. Orkesterin säveleet ja yleisön äänet sulautuivat jättiläisam-piaispesää muistuttavaksi sorinaksi^ Salin vasemman sryun avonaisten kaariaukkojen takaa kuului astioiden helinää ja naisten naurua tai laulua. •Kun Moore "VVilliamsin-kanssa saapui • väkeä täynnä ' kuhisevaan eteiseen, oli heitä vastaanottamassa laitoksen isäntä, turvonneet kasvot loistaen päiväpaistetta. Virkapukuisten ihanien neitosten parvi piiritti herrat joukkoonsa ja kohteliaasti tarjoilivat pal\'elustaan. Moore ja Williams ohjattiin kaikista huomatuimpäan aitioon. Heidän matkansa 'aikana alkoi "^ork^esteri soittaa ja ennenkuin he ker-kisivät muhkeasti koristetun * aition sisälle, tulvi y salin k;iillotettu lattia tanssivia pareja. "Nyt näet, ^ttä minä tunnen paik-tajalle, tukktikauppias Erik Berru-mille, jolta saimme tämän aatteen. Jääanl^kurimme valmisti'Marina di •Pisan tehdas Amundsenin piirustuksen mukaan. Vähänpä silloin aavistimme, että niistä tulisi paras aseemme kovan lumen hakkaamiseen. Jää-ankkureinakin ne olivat ferittäin tehokkaat. Sattui näet, että meidän pahinten jääpuristusten aikana läVtyi kiinnittää lentöveneeseen |Jidättämiä, jotta se pysyisi keula suoraan päälle-tunkevaa jäätä vastaan. "iCun jään reunat sattuivat suoraan vastakkain, ei ollut ylen vaikeaa pitää keulaa oikeassa suunnaissa painetta vastaan. Puserruksen suunta vaihteli lyhyin väliajoin, siten että toinen jääreUna tuli olemaan vinokulmaisesti toista vastaan, sekä puristaen että raastaen sivullepäin niinkuin märehtivän lehmän hampaat. Silloin oli veneen varjeleminen vaikeinta. koja kaupungissa", sanoi Moore Wil-liamsille. "Todellakin . . . kyllä sopii täällä iltaa kuluttaa", sanoi Williams. T)0^tyväisyys loisti molempien kasvoista. Lännellä osataan elää, ja ottaa ilo ir« elämästä. Täällä bn varaUisuut^ ta ihmisillä eivätkä ihmiset ole saitoja varojaan käyttäessä silloin kun i m ® e l u * o n ^ nia sieviitottaa tietä maailmalle elämän runsaudessa; melkein jokainen pefhe asUu viiden tai useamman-huoneen talossa ja joka:isen asukkaan tallissa odottaa kiiltävä auto. Suunnaton rikkaus ei ole ehtinyt' kiinnittää juopaa rikkauden ja ^ur^juu-den välille niin kireälle kuin vanhoissa sivistysmaissa. Siksipä Ameriikan lännen huvipaikat eivät ole suljetut aioastaan rikkaiden käytettäväksi, vaan ne rehoittavat auki levällään kaikelle kansalje, ken vain haluaa sisälle .mennä rahojaan tuhlaamaan. Mooren tasanteella katettiin pitkä, loistava pöytä rupilla ja ennen kaikkea juomilla. Pöydän ytiipärillä tou-husf virkapukuisia passareita, miehiä' sekä naisia. -Herroja oli vain'ka;ksi, Moore ja Williams. WilUams istui salaperäisesti hymyillen ja katseli salissa kiehuvaa liikettä. Moore sitävastoin joutui silmäilemään omituisen näköistä, paria, joka istui samalla tasanteella läheisimmäii pöydän äärellä. Pari puvultaan ja kieleltään muistutti itämaalaisia kansoja. Nainen, huomattava kaunotar, alituisesti käytti viuhkaa, vaikka huoneen lämpömäärä ei suinkaan dllut hikoilemisen korkeudessa. Viuhkallansa nainen suojeli kauniiden kasvojensa alaosaa, huuliaan ja siroa nenäänsä, ikäänkuin peljäten sulonsa katsonii-sesta kuluvan. Mies, joka istui pöydän toisellapuo-len,\ naista vastapäätä, oli tumma kiharatukkainen. He puhelivat hiljaisella äänellä,.ja mikäli sivullinen voi päättää, puhuivat he tunneasioista. Pari ei näyttänyt tulleen Rendezvoi-hin huvitellakseen, pikemminkin heidän vakavasta keskustelustaan, päättäen olisi luullut heidän olevan hautajaisissa. Moore ei antanut muukalaisen parin murheellisen seuran masentaa juhlatunnelmaa mielessään, vaan -etsi silmillään kaikkialta kaunotarta, jonka hän oli iltapäivällä vankkureissa nähnyt. Tanssi oli lakannut, salin lattia kiilsi tyhjänä kuin jääiljanne. Näytös alkoi. Ensimmäinen esiintyjä oli sukkeluuksien puhuja. Seurasi toisia ohjelmanumeroita, vaihtelevia aiheeltaan, kaikki valittuja tilaisuutta varten. Tämän perästä alkoi taas yleinen tanssi. Williams pyöri joukossa paljashar-teisen ladyn kainalossa. Moore oli yksin jäänyt aitioonsa ja sieltä katseli tanssivaa yleisöä. Kohta ensimmäisen tanssin aikana lähestyi häntä pitkä, solakka nainen ruusunpunaisessa leningissä, ja naisen vaaleat kasvot näyttivät myöskin ruusunpunaisilta. *'01en' eksynyt", valitti nainen Moorelle. "Eksynyt?!" ihmetteli Moore. "Niin . . . eksynyt ja hyljätty!" Moore huomasi mistäpäin tuulee ja hän sanoi: "Niin olen minäkin. Meitä on siis tässä kaksi hyljättyä onnetonta." Molemmat nauroivat ja "Moore li- Eriis brUtiläinen toinmy länsirintamalla kiiruhtaa jommoisessakin lumessa vuöhivaljakollaan joukko-osastonsa asemille, jonne hän 'kuljettaa tarvikkeita. Nämä vuohet löydettiin hyljättyinä ja pantiin tvöhön. säsi: "Meidän on siis paras muuttaa surut iloksi." Nainen hymyili viehkeästi ja pari lähti lattialle. Nainen oli höyhen tanssittaa, ja osasi uudet sekä vanhat muodin askeelet, Moore oli tanssimestari. Hän oli mies,'joka työskenteli ankarasti, mutta huvituksia ei' hän koskaan unhoittanut. "Työ on-ihmiselle välttämättömyys, mutta huvittelu on itse elämää", oli hänen tapansa sanoa. Ja hän tahtoi elää. Siitä humu Moorelle alkoi. Tanssin loputtua joutui hän kiireen keskelle. Hänen ympärillään kuhisi iloinen parvi ihmisiä, nuoria ja vanhoja; siinä naurettiin ja riemuittiin, ja menoja ilmestyi niin moneen paikkaan laitoksen vieraanvaraisuuksia nauttiessa, ettei hän joutanut aitioonsa palaamaan. Moorelle tuli esitetyksi uusia tuttavuuksia loppumattomiin ja aina oli välttämätöntä kallistaa malja tuttavuuden kunniaksi. .Vähän jälkeen puolen yön juhlain menossa tapahtui käänne. Salin lattia tyhjennettiin tanssijoista ja joukko miehiä veti keskellään saliin rautaisen häkin. Häkissä tepasteli iso sonni, vihainen että puuskui. Yleisö puhkesi äänekkääseen riemuun. Ilmeisesti odotettiin jotain ihmeellistä. Lehmäpojan pukuun puettu.mies, leveälierinen hattu päässä, hyppäsi sonnin selkään ja häkin portti avattiin. Tuli ja leimaus! -Sonni vimmassa riuhtasi lattialle ja alkoi hyppfä koettaen pudottaa ratsastavaa miestä seljastaan. . Mutta mies oli taituri, joka osasi hoitaa tasapainonsa, suoraksi ojennetuin käsin hän pysytteli muk-kelehtivan sonnin seljassa, Härkä hyppi ja kieppui lattialla, ja potki ilmaan takaraajojaan, joskus yrittäen nousta pystyyn. Mutta kun se oli tottunut tepastelemaan ulkona kentällä, eikä lattian siloisella pinnalla, niin sen kyntyset eivät pitäneet, • vaan luiskahtivat villissä potkinnassa ja se kaatua mätkähti ja ratsastaja kimposi kuperkeikkaa lattialle. Kuten tiedetään, sonni ei pidä punaisesta väristä, vaan suuttuu. Ja salin koristeena oli käytetty punaista väriä kosolta. Oli venytelty punaisia paperinauhoja kattoon, ja pylväiden ympärille ja seinille ,ja punaista loimusi naisten leningeissä ja yksinpä pöytäliinoissa. Sonni tietvsti luuli joutuneensa vihollisten leiriin jakoh-ta ylös päästyään 'teki ensimmäisen hyökkäyksensä lippua kohden, job roikkui kaiteella orkesterin edustalla. Sarvet ojossa se painalsi aitiota kohti, kaide rousk^hti poikki kuin korsi ja sonni luisui vauhdissaan or-kesterin/ soittotelineiden sekaan. Soit-. tajien kesken syntyi pakokauhu, he hajosivat kaikille ilmansuunnille'kuin akanat^ tuuleen. Sonni nosti päänsä, puhkui sieraimiinsa. Ratsastaja hiipi vaanivin askelin aition kaiteella nähtävästi uudestaan sonnin selkään hypätäkseen. Ja juuri samalla hetkellä kun mies teki hyppynsä, teki myöskin eläin, ja tulos oli, että mies romisi soittokonei-den seassa nurinniskoin, eläin hyppäsi salin lattialle ja heilautteli samaan kuten sankari ainakin. - Sälin yleisö sai pakokauhun. Naiset kirkuivat ja V^kenivat, jotkut pyörtyivät ja kaatuivat miesten käsivaroille. Lattia tyhjentyi ihmisistä ja sonni yksin tepasteli huoneen kaikkivaltiaana. Kun yleisö oli päässyt turvallisiin paikkoihin salin ylemmille tasanteille, alkoi se seurata taistelun menoa. Lehmäpoika muutamien apulaisten kanssa alkoi ahdistella sonnia. Sonni puolestaan edelleenkin teki hyökkäyksiä.salissa liehuvia punaisia värejä kohden. Syntyi hurja tem-, mellys, joka kesti pitkän aikaa j2 epämääräisellä onnella. * * * Härkäfaistelun aikana häiriintynyt, yleisö alkoi rauhoittua. IMelu hiljeni, soittajat asettuivat koneittensa ääreen ja illan-olijelma jatkui entis-' tään pirteämpänä. Rumpali tosin oli menettänyt' rumpunsa, mutta miehellä ei ollut vaaraa, hän oli siirtynyt ravintolan puolelle ja pöhnäisenä nojaili tiskiä vasten. Ainoat koko raken-nuksessa, jotka koko temmellykseo ajan-v olivat: pysyneet keskusteluunsa uponneen häiriytymättä, oli Mooren läheisessä pöydässä oleva pari. Kun Mooren pitkässä pöydässä, missä valittu seura remmasti, oli ruokaryypyt ^kallistettu ja vihanneksista päästy lihaliemeen käsiksi, iiniestyi pöydän vierelle laulajattarien kuoro, •joka lauloi orkesterin säestyksellä ja solistina esiintyi se Mooren ^oko'"J"^ etsimä -kaunotar, jonka hän kadu i |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-02-24-04
