1938-11-05-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
im LAU.^TAINÄ, MARRASKUUiV 5 PÄIVÄNÄ Sivu S
Ionisi. Vante
Heti ensisilmäyksellä CyntKiä ofi hetfänyt malttinsa, ottavan tuolin,
ristinyt hänet Punaiseksi niieheksi; istuutuvan ja alkavan puhella) näh-siUä
hän oli punainen^ Kföir- ofi pii- tävästi ilman minkäänlaisia johdannaisia
ihminen? mitä CyntfiiäS' mii- töja^ täi anteeksipyyntöjä. Hänellä
loinkaan oli näHhyt- Hänen leveMy oli * kärkeä, körriöa, jyrisevä ääni, joka
karkeapiirteiset kasvonsa-olivat tii^ täytirhuoriteH kuin häkkiin suljetun
lenvärisefc niinkum myös hänetf=pSfcl' j)fedön rtiurTfia, jä iriitä häri sanoi, saat-su,
voimakas käulahäa jä isot, ulkö^ tör'eröttiaa vain niuutartian askelen "äki niin paljon tekstistä, että se he-nevat
korvansa. Tästä v6^€n|fönäii pSäsfö. Kaksi hiistä hefifcilöisfä, joi- rätti hänen mielenkiintonsa. Hänku-ta
pysähtyi eteisessä tyydyttääkseen ja leikkii lyijykynällä*
uteliaisuuden, joka juuri silloin heräsi Hän aikoi juuri panna kortin ta-
^ ä " ^ ' kaisin siihen, mistä sen oli löytänyt,
Jalkojensa juuressa, aivan kadulle kun kuuli kiireisiä askeleita portaista,
vievän oven edefesä, hän näki ison, ja ennenkuin häft oli ennättänyt astua
valkean kortin, joka erottautAii räi- syrjään, seisoi''se poika" ovella,
keästi likaisesta ja kuluneesta^vaha- ^fähde^ri Cynthian, joka yhä
liina-matosta. Ellei sen teksti olisi piti korttia kädessään, hän pysähtyi
ollut tavattoman selviää ja elleivät hämillään. JPyydän anteeksi', hän
Cynthian silmät olisi olleet nuoret, virkkoi hiukan hengästyneenä ja ko-vahvat
ja nopeat, olisi hän epäile- hotti nopeasti ja miellyttävästi hat^
mättä jatkanut kulkuaan kadulle.
Mottu nyt hän jo ensi silmäyksellä
sesta väriyhdistelniästä pilkistivät dö» kanssa häit:sillä tavoin oli ruven-hänen
silmänsä kahden sihisen kiveri. ntit jutttisille'(ne olivat aina miehiä),
lailla, kovina, kylminä ja f^*tung^ oliVat alliksi kuunnelleet häntä niie-'
vina; ne muistuttivat värittään tuF-/ feftkiififtöllaE, sitteh' >^linpitämättö^
koosia ja olivat melkein yhtä hfiiii märiirtiiil ja lofjiilta kokonaan keskeyt-raeät.
Hänen tukkansa öli r u S k e ^ tähm hänet pyytämällä Jeanilta las-punainen
jä- kilpäai värin piiölesta kiia. Kohnas, pieni, meh^ä mies,
hänen valmiihä ostetun pukuii^kaiis- joka jostakhi syystä toi Cynthian
sa, jota hän ilmeisesti ei koskaan niiefleeri työttöiriäri merimiehen; oli
tuaan.
Mutta Cynthian mielenhämmehnys
oli suurempi kuin hänen; Hetkert
häntä vaivasi aivan aiheeton nöy*
rtiariuij nosti kortin jä ryhtyi tutki- ryytyksen tunne, kuin hänet olisi yl-maan
sitä kauniisti kaartuvia kulma- lätetty hänelle arvottomasta teosta —
karvojaan rypistäen. jostakin, joka oli melkein yhtä hal-
Se oli se kortti, jonka Punainen ^^^s^^^vaa kuin salaa kuunteleminen,
mies oli antanut "pojalle", seh hän J^^'"* "^^^^^ kysyvästä
näki koosta ja muodosta. Se oli pai- asennosta; Cynthia älysi tietysti heti.
nettu oudoilla kirjasinlajeilla, ja toi- *'P^»*'^" ^»""^ ^^^a^^in kortin
sessa kulmassa oli jälkiä lävistyksestä, ^"«'^"^ ^" hämmästynyt nähdes-
TTiuuttänut.' Häiien päidanrlnfiiiiks^-
saan haillitsi äihä"— täi ehkä' hänellä
olikin airiä säriiä päitä — punäiheö
väri kahtena poikittaisena raitänätf jä
pieni karmösiihinpuiiaineh silkkii-öm
suke oli mukavassa asennossa häiieli
punaisen leukansa' putiäistdä poimii!^
jen__alapuolella. Hänen korkeavar-kliiihiieiltit
Punaista miestä IbppuUh
saakka jä sitten poistunut liähdn sfeii^
f ässääni kaikesta näki, että he olivat
päässet" yksiiiiielisjryteeh jostakin
äMästä; Tämä oli tapahtunut kaksi
päivää sittert, ja kun Cynthia oli tulitit
ajätelifeöksr sitä, herätti haiien hiioi
niibtään se seikka, ettei mesnmies seri
tiset kenkänsä (Cynthia, joka oli saa- jälkeen enää oiliit käynyt ravihtöläS-nut
kasvatuksensa ulfcomaiila, olisi sä, väikkä oli aikaisemmin ollut sääh^
jiimittänyt niitä saappaiksi) olivat nöllinenviera
hirvittävän ruosteenpunaiset; sen vä- Sentähden virisi hänen mielenkiin-risiä
jalkineita näkee yleensä vain tonsa —^ jos kohta hän ei mitenkään
pikkukaupunkilaiskeikareiJia, jotka hämmästynyt —, kun Punainen mies
haluavat kääntää yleisön huomion jal^ tuijotettuaan "siihen poikaan" kohoihinsa.
Jä loppujen lopuksi koristi fconaista viisi minuuttia äkkiä nousi,
toista hänen paksuista, punaisista kä- käveli toisen pöytään ja istuutui,-ojeH-sistään
granaattisormus, ja Jhänen nettuaan sitä ennen uhrilleen kärton-kalvösiniÖihäpt)
ihsa p^^^ fcipalaseUj joka rtiuistutti käyntikort-rubiiheilla.
Niin, hän oli värinäsi
punaisista punaisin!
Toinen seikka, joka oli omanSa
painamaan hänet mieleen, oli hän
vakavuutensa. Isot, lihavat, punakat
ihmiset ovat x^eisen käsityksen mukaan
hyväntahtoisia Ja iloisia. Mutta
tämä Punainen mies ei koskaan hymyillyt
— ainakaan sikäli kuin Cynthia
häntä tunsi. Kun hän oli nähnyt
tuon imehen, olivat tämän piirteet
aina olleet jäykät ja kovat ja silmät
kylmät ja harkitsevat. Toisinaan hänestä
tuntui, että miehen kasvot i l maisivat
ahdistusta, aivan kuin hänelläkin
olisi ankaria huolia, mutta tätä
vaikutelmaa heikensi se tosiasia, että
tia, niutta oli huomattavasti isompi.
He^^ä' niyöh^mriiih kajahti huoneessa
hänen jyrisevä äänensä j joka
ehemhläh kuin koskaan aikaisemmin
miiistutti-isori kissan kehräystä, vaikka
siitä lähemmin tarkastellen havaitsi
puuttuvan sen tyytyväisen sävyn,
jökä-jälkininiäisessä ilmenee:
Cynthia pani merkille, että "poika"
(joka luultavasti oli kolme neljä vuotta
häntä yänhempi) hiukan säpsähti
ja sitten hymyili, kUn hänen katseensa
osui Punaisen miehen korttiin. Sitten
hän kuunteli kokolailla innokkaasti,
nyökkäsi joskus ja pisti silloin
tällöin sanasen väliin.
Cynthian mielenkiinto tähän ta-hänellä
näytti: olevan runsaasti rahaa, paukseen oli sillä hetkellä aivan liian
Hänellä oli hirmuinen ruokahalu, ja pitääkseen hänen huomiotaan
Jean sai usein tarjoilla hänelle kaksm- vireillä enempää kuin pari silmährä-ja
kolminkertaiset annokset, kuir oli päystä, ja pian sulautui Punäiseiim^^
jotakin^ josta hän erikoisesti piti, ja hen p n i kaupungin hälyyn, jöfcatniiV
3ian joi samassa suhteessa — aina ^ ^^^^^ tähänkin rauhalliseen sopp^ör
vähintään yhden ison pullon viiniä ja mietiskellessään, mitä hänen olisi
kiiin se-olisi ollut nidottuna useiden
toisten kanssa kirjaksi, josta kortit
mukavasti saattoi irrottaa. Teksti
kuului seuraavasti:
"Toimien keksijä "
GEORGE ®;llHODE,
250 Broadway
" NEW YORK
Vastaanottoaika 1-4 ip."
Eipä ihme, että hän hämmästyi.
Hän katsoi kortin toiselle puolelle,
ja hänen silmänsä suurenivat. Tietysti
(sen hän heti huomasi) se oli
vain omituinen-yhteensattumay mutta
yhteensattumat ovat aina mielenkiin-töisiäy
olkootpa^ kuinka jokapäiväisiä
tahansa. Ja oman etunimensä näkeminen
kortissa tuntui hänestä aluksi
ylen hämmästyttävältä.
Kortih: toisella puolella oli joku
(arvatenkin Punainen mies) töhertänyt
lyijykynällä seuraavan muistiinpanon:
'CYNTHIA (CYDONIA)
l YErie9M0|8?'
Vielä hetken Cynthia seisoi Suzan-hen
likaisessa eteisessä kortti kädes-ja
mietti^ mitä sille tehdä. Pitikö
hänen kutsua Jean ja pyytää häntä
jättämään se todennäköiselle ontis-tajalie?
Punaiselle mieh^le? Vai
maksoiko se vaivan — eikö hän siten
tekisi siitä liian suuren asian, varsinkin
kun kortti kaikesta päättäen oli
heitetty, arvottomana menemään?
Tuo salaperäinen töherrys sai hänet
kallistumaan jälkinimäiseen olettamukseen;
Hän ei voinut keksiä mitään
järjellistä yhteyttä sanoille Cynthia
jäCydöniä, ja muut tuntui ihan
mielettömältä. Ilmeisesti se oli vain
tuollaista tarkoituksetonta tuhrausta,
jota tulee aikaansaaneeksi, kun istuu
sään sen hänen hallussaan. Hän punastui
lievästi— mikä teki hänet tavallista
kauniimmaksi kokosi ajatuksensa
jä ojensi miehelle vastaukseksi
hänen aiheettoman anteeksipyyntöönsä
löytämänsä kortin.
^'Sehäri oh teidän?" hän sanoi. "Satuili
näkemään sen tässä lattialla . . ."
"kiitos", vastasi toine:n. "Huomasin
äsken kadottaneeni sen ja kiiruhdin
takaisin . . .Olen teille hyvin kii-toUihen
— enpä olisi iiiistääh hinnasta
halunnut menettää sitä."
Cynthia kuuli lausuvansa kysyvän:
"Niinkö?", mutia vaikeni sitten heti,
ihmetellen, että oli saattanut käyttäytyä
niin Oudosti. Hänellä ei ollut
tapana rohkaista nuoria miehiä, ei
tuttuja eikä tuntemattomia, mutta hänen
yksisanainen vastauksensa oli selvä
viittaus miehelle selittämään —
jos hän näki sen hyväksi —, miksi
kortti oli hänelle niin arvokas. Selitykseen
täytyisi hänen vastata muutamalla
sanalla, ja se pitkittäisi tapausta
tarpeeksi herättääkseeh miehen mielenkiinnon.
Cynthia oli kenties hiukan väHem-män
turhamainen kuin useimmat
muut naiset, jotka saattoivat sanoa
omaavansa yhtä viehättävän ulkomuodon.
Hän oli tä)rsin tietoinen
kauneudestaan ja iloitsi siitä, itiuttä
se oli tervettä iloa, samantapaista kuin
hän tunsi sen johdosta, että oli sielultaan
ja ruumiiltaan terve. Ön hyvä
olla kaunis, ja Cynthia tiesi sen, mutta
hän ei erikoisesti pyrkinyt herättämään
ihmisten huomiota.
(Jatkuu)
Mamie: "Sinä varmaan luit paljon
romaaneja ollessasi kesälomalla?"
Fiöra: "Kyllä. Bill kirjoitti joka
päivä." ,
joka aterialla ja vielä useammin kaksi
— millä ei kuitenkaan tuntunut olevan
mitään vaikutusta häneen. Ja
CvTithia oli monta kertaa pannut
nierkille, että Punainen mies maksaessaan
laskunsa veti housuntaskustaan
paksun tiikiin seteleitä^ jotka oU pihalle^ seri rumaa maaläaoiäfe^
tiukasttkokoOTi ja sidottiiku- ^aa, sen monia pyykkiriiiörfeij sen pöf^
tehtävä, tappaakseen nes ikävät/ toivottomat
tuhiiit/ jöideft täytyi ktiliiäj
ennenkuihi uni soiST hänellä UhöhdiiSr-^
ta, häri uhöhtf • n i i d ^ pitkävet^isöi *
kulun jä jäi i^iuitiaänikätseH^' h^^
mielisesti ikkunasta SuÄäiiöeii^^
römauhallav '"
Lopetettuaan luhchihsa Punäiii^
^ies aina poltti hyviii isony |>aksHri^jä
niustan sikarinj jossa oli fiyvin lei^rä
vatsavyö, ja samalla hän taisteli tiiii-gettelevasti
yhfi^änlleen • häii' antoi
^»leänsinisen katseensa pysähtyä imitoin
mihinkin läsnäolijoista ja t t i i ^ i
^tten uhriinsa iMMvaxi^^
^ monestf arv6ir^n tunfuVärfSie^a-ööttomälta.
Haii i t o i ^ ä ' t a / m&
^terien rnieskoSkääii i)itanytHaö-ta
kmn ^ffiaisgö s i t ö i ä 0^
jettua riiöhöa jä käikkk sefi^yutö-Jä^
tuhka-astiöitä;^ ^
Kun häh Vihdoin hävähtiHioli^^
yksin J(^ih känfeä/ If^
sui, että "pmkä" oli'niennytPy^^
miehen mukaan^ iiiiökiihi l i ^ ^
kin, ja mietti, niahtöikö hä^äM-lfeäö
tulla takaisiii- Vaikka iiliitaf^se^
merkitsisi...
Hän maksoi j e a n i l % a i l t o r^
häpeilleh viisi senttiä j i i o ö i ^^
joiika tarjoilija k ^ W e ^ ^
taan. Ktiii: y i i m ^ t s ^^
^ viemään Suzanneile tämän ndjäkyinr
M&s^.j^^^^^ mentä seÄÖS^ v^ähiistaä
a a a ä o Ä ä t o r.^^^^^^^^ 1 ^ Hänlähtikin heti sen jälkeen, mut- i
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 5, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-11-05 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki381105 |
Description
| Title | 1938-11-05-05 |
| OCR text | im LAU.^TAINÄ, MARRASKUUiV 5 PÄIVÄNÄ Sivu S Ionisi. Vante Heti ensisilmäyksellä CyntKiä ofi hetfänyt malttinsa, ottavan tuolin, ristinyt hänet Punaiseksi niieheksi; istuutuvan ja alkavan puhella) näh-siUä hän oli punainen^ Kföir- ofi pii- tävästi ilman minkäänlaisia johdannaisia ihminen? mitä CyntfiiäS' mii- töja^ täi anteeksipyyntöjä. Hänellä loinkaan oli näHhyt- Hänen leveMy oli * kärkeä, körriöa, jyrisevä ääni, joka karkeapiirteiset kasvonsa-olivat tii^ täytirhuoriteH kuin häkkiin suljetun lenvärisefc niinkum myös hänetf=pSfcl' j)fedön rtiurTfia, jä iriitä häri sanoi, saat-su, voimakas käulahäa jä isot, ulkö^ tör'eröttiaa vain niuutartian askelen "äki niin paljon tekstistä, että se he-nevat korvansa. Tästä v6^€n|fönäii pSäsfö. Kaksi hiistä hefifcilöisfä, joi- rätti hänen mielenkiintonsa. Hänku-ta pysähtyi eteisessä tyydyttääkseen ja leikkii lyijykynällä* uteliaisuuden, joka juuri silloin heräsi Hän aikoi juuri panna kortin ta- ^ ä " ^ ' kaisin siihen, mistä sen oli löytänyt, Jalkojensa juuressa, aivan kadulle kun kuuli kiireisiä askeleita portaista, vievän oven edefesä, hän näki ison, ja ennenkuin häft oli ennättänyt astua valkean kortin, joka erottautAii räi- syrjään, seisoi''se poika" ovella, keästi likaisesta ja kuluneesta^vaha- ^fähde^ri Cynthian, joka yhä liina-matosta. Ellei sen teksti olisi piti korttia kädessään, hän pysähtyi ollut tavattoman selviää ja elleivät hämillään. JPyydän anteeksi', hän Cynthian silmät olisi olleet nuoret, virkkoi hiukan hengästyneenä ja ko-vahvat ja nopeat, olisi hän epäile- hotti nopeasti ja miellyttävästi hat^ mättä jatkanut kulkuaan kadulle. Mottu nyt hän jo ensi silmäyksellä sesta väriyhdistelniästä pilkistivät dö» kanssa häit:sillä tavoin oli ruven-hänen silmänsä kahden sihisen kiveri. ntit jutttisille'(ne olivat aina miehiä), lailla, kovina, kylminä ja f^*tung^ oliVat alliksi kuunnelleet häntä niie-' vina; ne muistuttivat värittään tuF-/ feftkiififtöllaE, sitteh' >^linpitämättö^ koosia ja olivat melkein yhtä hfiiii märiirtiiil ja lofjiilta kokonaan keskeyt-raeät. Hänen tukkansa öli r u S k e ^ tähm hänet pyytämällä Jeanilta las-punainen jä- kilpäai värin piiölesta kiia. Kohnas, pieni, meh^ä mies, hänen valmiihä ostetun pukuii^kaiis- joka jostakhi syystä toi Cynthian sa, jota hän ilmeisesti ei koskaan niiefleeri työttöiriäri merimiehen; oli tuaan. Mutta Cynthian mielenhämmehnys oli suurempi kuin hänen; Hetkert häntä vaivasi aivan aiheeton nöy* rtiariuij nosti kortin jä ryhtyi tutki- ryytyksen tunne, kuin hänet olisi yl-maan sitä kauniisti kaartuvia kulma- lätetty hänelle arvottomasta teosta — karvojaan rypistäen. jostakin, joka oli melkein yhtä hal- Se oli se kortti, jonka Punainen ^^^s^^^vaa kuin salaa kuunteleminen, mies oli antanut "pojalle", seh hän J^^'"* "^^^^^ kysyvästä näki koosta ja muodosta. Se oli pai- asennosta; Cynthia älysi tietysti heti. nettu oudoilla kirjasinlajeilla, ja toi- *'P^»*'^" ^»""^ ^^^a^^in kortin sessa kulmassa oli jälkiä lävistyksestä, ^"«'^"^ ^" hämmästynyt nähdes- TTiuuttänut.' Häiien päidanrlnfiiiiks^- saan haillitsi äihä"— täi ehkä' hänellä olikin airiä säriiä päitä — punäiheö väri kahtena poikittaisena raitänätf jä pieni karmösiihinpuiiaineh silkkii-öm suke oli mukavassa asennossa häiieli punaisen leukansa' putiäistdä poimii!^ jen__alapuolella. Hänen korkeavar-kliiihiieiltit Punaista miestä IbppuUh saakka jä sitten poistunut liähdn sfeii^ f ässääni kaikesta näki, että he olivat päässet" yksiiiiielisjryteeh jostakin äMästä; Tämä oli tapahtunut kaksi päivää sittert, ja kun Cynthia oli tulitit ajätelifeöksr sitä, herätti haiien hiioi niibtään se seikka, ettei mesnmies seri tiset kenkänsä (Cynthia, joka oli saa- jälkeen enää oiliit käynyt ravihtöläS-nut kasvatuksensa ulfcomaiila, olisi sä, väikkä oli aikaisemmin ollut sääh^ jiimittänyt niitä saappaiksi) olivat nöllinenviera hirvittävän ruosteenpunaiset; sen vä- Sentähden virisi hänen mielenkiin-risiä jalkineita näkee yleensä vain tonsa —^ jos kohta hän ei mitenkään pikkukaupunkilaiskeikareiJia, jotka hämmästynyt —, kun Punainen mies haluavat kääntää yleisön huomion jal^ tuijotettuaan "siihen poikaan" kohoihinsa. Jä loppujen lopuksi koristi fconaista viisi minuuttia äkkiä nousi, toista hänen paksuista, punaisista kä- käveli toisen pöytään ja istuutui,-ojeH-sistään granaattisormus, ja Jhänen nettuaan sitä ennen uhrilleen kärton-kalvösiniÖihäpt) ihsa p^^^ fcipalaseUj joka rtiuistutti käyntikort-rubiiheilla. Niin, hän oli värinäsi punaisista punaisin! Toinen seikka, joka oli omanSa painamaan hänet mieleen, oli hän vakavuutensa. Isot, lihavat, punakat ihmiset ovat x^eisen käsityksen mukaan hyväntahtoisia Ja iloisia. Mutta tämä Punainen mies ei koskaan hymyillyt — ainakaan sikäli kuin Cynthia häntä tunsi. Kun hän oli nähnyt tuon imehen, olivat tämän piirteet aina olleet jäykät ja kovat ja silmät kylmät ja harkitsevat. Toisinaan hänestä tuntui, että miehen kasvot i l maisivat ahdistusta, aivan kuin hänelläkin olisi ankaria huolia, mutta tätä vaikutelmaa heikensi se tosiasia, että tia, niutta oli huomattavasti isompi. He^^ä' niyöh^mriiih kajahti huoneessa hänen jyrisevä äänensä j joka ehemhläh kuin koskaan aikaisemmin miiistutti-isori kissan kehräystä, vaikka siitä lähemmin tarkastellen havaitsi puuttuvan sen tyytyväisen sävyn, jökä-jälkininiäisessä ilmenee: Cynthia pani merkille, että "poika" (joka luultavasti oli kolme neljä vuotta häntä yänhempi) hiukan säpsähti ja sitten hymyili, kUn hänen katseensa osui Punaisen miehen korttiin. Sitten hän kuunteli kokolailla innokkaasti, nyökkäsi joskus ja pisti silloin tällöin sanasen väliin. Cynthian mielenkiinto tähän ta-hänellä näytti: olevan runsaasti rahaa, paukseen oli sillä hetkellä aivan liian Hänellä oli hirmuinen ruokahalu, ja pitääkseen hänen huomiotaan Jean sai usein tarjoilla hänelle kaksm- vireillä enempää kuin pari silmährä-ja kolminkertaiset annokset, kuir oli päystä, ja pian sulautui Punäiseiim^^ jotakin^ josta hän erikoisesti piti, ja hen p n i kaupungin hälyyn, jöfcatniiV 3ian joi samassa suhteessa — aina ^ ^^^^^ tähänkin rauhalliseen sopp^ör vähintään yhden ison pullon viiniä ja mietiskellessään, mitä hänen olisi kiiin se-olisi ollut nidottuna useiden toisten kanssa kirjaksi, josta kortit mukavasti saattoi irrottaa. Teksti kuului seuraavasti: "Toimien keksijä " GEORGE ®;llHODE, 250 Broadway " NEW YORK Vastaanottoaika 1-4 ip." Eipä ihme, että hän hämmästyi. Hän katsoi kortin toiselle puolelle, ja hänen silmänsä suurenivat. Tietysti (sen hän heti huomasi) se oli vain omituinen-yhteensattumay mutta yhteensattumat ovat aina mielenkiin-töisiäy olkootpa^ kuinka jokapäiväisiä tahansa. Ja oman etunimensä näkeminen kortissa tuntui hänestä aluksi ylen hämmästyttävältä. Kortih: toisella puolella oli joku (arvatenkin Punainen mies) töhertänyt lyijykynällä seuraavan muistiinpanon: 'CYNTHIA (CYDONIA) l YErie9M0|8?' Vielä hetken Cynthia seisoi Suzan-hen likaisessa eteisessä kortti kädes-ja mietti^ mitä sille tehdä. Pitikö hänen kutsua Jean ja pyytää häntä jättämään se todennäköiselle ontis-tajalie? Punaiselle mieh^le? Vai maksoiko se vaivan — eikö hän siten tekisi siitä liian suuren asian, varsinkin kun kortti kaikesta päättäen oli heitetty, arvottomana menemään? Tuo salaperäinen töherrys sai hänet kallistumaan jälkinimäiseen olettamukseen; Hän ei voinut keksiä mitään järjellistä yhteyttä sanoille Cynthia jäCydöniä, ja muut tuntui ihan mielettömältä. Ilmeisesti se oli vain tuollaista tarkoituksetonta tuhrausta, jota tulee aikaansaaneeksi, kun istuu sään sen hänen hallussaan. Hän punastui lievästi— mikä teki hänet tavallista kauniimmaksi kokosi ajatuksensa jä ojensi miehelle vastaukseksi hänen aiheettoman anteeksipyyntöönsä löytämänsä kortin. ^'Sehäri oh teidän?" hän sanoi. "Satuili näkemään sen tässä lattialla . . ." "kiitos", vastasi toine:n. "Huomasin äsken kadottaneeni sen ja kiiruhdin takaisin . . .Olen teille hyvin kii-toUihen — enpä olisi iiiistääh hinnasta halunnut menettää sitä." Cynthia kuuli lausuvansa kysyvän: "Niinkö?", mutia vaikeni sitten heti, ihmetellen, että oli saattanut käyttäytyä niin Oudosti. Hänellä ei ollut tapana rohkaista nuoria miehiä, ei tuttuja eikä tuntemattomia, mutta hänen yksisanainen vastauksensa oli selvä viittaus miehelle selittämään — jos hän näki sen hyväksi —, miksi kortti oli hänelle niin arvokas. Selitykseen täytyisi hänen vastata muutamalla sanalla, ja se pitkittäisi tapausta tarpeeksi herättääkseeh miehen mielenkiinnon. Cynthia oli kenties hiukan väHem-män turhamainen kuin useimmat muut naiset, jotka saattoivat sanoa omaavansa yhtä viehättävän ulkomuodon. Hän oli tä)rsin tietoinen kauneudestaan ja iloitsi siitä, itiuttä se oli tervettä iloa, samantapaista kuin hän tunsi sen johdosta, että oli sielultaan ja ruumiiltaan terve. Ön hyvä olla kaunis, ja Cynthia tiesi sen, mutta hän ei erikoisesti pyrkinyt herättämään ihmisten huomiota. (Jatkuu) Mamie: "Sinä varmaan luit paljon romaaneja ollessasi kesälomalla?" Fiöra: "Kyllä. Bill kirjoitti joka päivä." , joka aterialla ja vielä useammin kaksi — millä ei kuitenkaan tuntunut olevan mitään vaikutusta häneen. Ja CvTithia oli monta kertaa pannut nierkille, että Punainen mies maksaessaan laskunsa veti housuntaskustaan paksun tiikiin seteleitä^ jotka oU pihalle^ seri rumaa maaläaoiäfe^ tiukasttkokoOTi ja sidottiiku- ^aa, sen monia pyykkiriiiörfeij sen pöf^ tehtävä, tappaakseen nes ikävät/ toivottomat tuhiiit/ jöideft täytyi ktiliiäj ennenkuihi uni soiST hänellä UhöhdiiSr-^ ta, häri uhöhtf • n i i d ^ pitkävet^isöi * kulun jä jäi i^iuitiaänikätseH^' h^^ mielisesti ikkunasta SuÄäiiöeii^^ römauhallav '" Lopetettuaan luhchihsa Punäiii^ ^ies aina poltti hyviii isony |>aksHri^jä niustan sikarinj jossa oli fiyvin lei^rä vatsavyö, ja samalla hän taisteli tiiii-gettelevasti yhfi^änlleen • häii' antoi ^»leänsinisen katseensa pysähtyä imitoin mihinkin läsnäolijoista ja t t i i ^ i ^tten uhriinsa iMMvaxi^^ ^ monestf arv6ir^n tunfuVärfSie^a-ööttomälta. Haii i t o i ^ ä ' t a / m& ^terien rnieskoSkääii i)itanytHaö-ta kmn ^ffiaisgö s i t ö i ä 0^ jettua riiöhöa jä käikkk sefi^yutö-Jä^ tuhka-astiöitä;^ ^ Kun häh Vihdoin hävähtiHioli^^ yksin J(^ih känfeä/ If^ sui, että "pmkä" oli'niennytPy^^ miehen mukaan^ iiiiökiihi l i ^ ^ kin, ja mietti, niahtöikö hä^äM-lfeäö tulla takaisiii- Vaikka iiliitaf^se^ merkitsisi... Hän maksoi j e a n i l % a i l t o r^ häpeilleh viisi senttiä j i i o ö i ^^ joiika tarjoilija k ^ W e ^ ^ taan. Ktiii: y i i m ^ t s ^^ ^ viemään Suzanneile tämän ndjäkyinr M&s^.j^^^^^ mentä seÄÖS^ v^ähiistaä a a a ä o Ä ä t o r.^^^^^^^^ 1 ^ Hänlähtikin heti sen jälkeen, mut- i |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-11-05-05
