Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 7, 1940

              LAUAXTAINA, JOULUKUUN 7 PÄIVÄNÄ
Sivu 5
Ku:j(aiitiUduilLk.t;ciuiiic i^u^ajaijc*
Mahtavia ovat näköalat rantatien varrella. Ylhäällä vuoren laella näkyy
pienenä "The Lookout".
saman rannikkotien kautta. Heihin
ei luonnon suuremmoisuus näyttänyt
niin paljon vaikuttavan. Jopa minun
ääneen ihailuni sai kuin kylmää vettä
keskivaltioista saapuneelta toverilta.
Hänen mielestään Minnesotan tyynet
ja rauhalliset sisäjärvet ovat viehät-tävämpää
näkemistä kuin vaahtoa
\myävät laajan meren rannat. Ja
kylmäkin tuolla rannalla on istues­sa,
jos on vähänkin pilvinen ilma",
-sanoi hän kuin tukahduttaakseen
minulta liikaa luonnon ihailua. Mutta
•luonto itse heitti kylmää tuntua tun­nelmiini.
Ilta pimeni, alkoi sataa ja
punapuiden kautta kulkevalla^tiellä ei
T.;ihnyt sumun läpi tuskin mitään,
^leri siellä lainehti yhtä mahtavana
ja rantatie kierteli ja kaarteli kaunii-
(ien maisemien ohitse, mutta niitä ei
enää voinut ihailla.
; K.jUi satoi yhä rajunmiin, niin to-verin.
me tulivat puheliaiksi, vaikka
jokainen näytti olevan hieman väsyk-
"I"^as vain aurinkoista Califor-
Sataa samanlaista vettä kuin
"lullallakin."
_.Oiii.inie yötä Eurekassa. Katse­i
l l e aamulla kaupunkia ja sitten
l^oimme matkaa Redwood Valley-
•'^> johon oli tarkoitus päästä juhli-
Juhlissa käynti oli pääasia,
"^Ua seurueemme sovitti niuitakui
:^o«a matkan tarkoituksiin. Oli
l^tävä suivulaisia, tuttavia jä jokai-halu
päästä .ed€3 vilkaisemaan
^Franciscon maailmannäyttelyä,
^^^rcl^asta lähdettyä kuljimme pu-guumeisässä.
Ohjekirjoissa kerro-etui
punapuur-alue on suunnil-
|?_^ta raailia. Mielenkiintoista
i nähdä punapuusta tehtyjä taloja. IT'*^^^ ^^in maalatuita," Uman maa-
Paljon olin niistä kuullut ja.
kuvissa nähnyt mahtavia punapuita.
JMutta niiden juhlallisuuden tunsin
totena kierrellessämme niiden keskel­le
rakennetulla tiellä. Taas tuli uut­ta
silmänruokaa. Redvvood Valleyssä
on laajoja viinimarjaviljelyksiä. Xyt
siis olimme maassa, josta on aihe saa­tu
teokseen — ja kuuluisaan näytel­mään—
Vihan rypäleet.
Californian viinirypäleiden mehus­ta
voi syntyä myös "vihan rypälei­t
ä . L a a j a t alueet ovat viinir3^pä-leiden
kasvatusmaina. Pitkät matkat
saa ajella viinimarjapeltojen kautta
kulkevia teitä. Pieniä sieviä kaupun­keja
on tuon tuostakin. Sivustakat­sojan
silmään elämä niissä on kaunis­ta
ja onnellista, mutta kuka kurkistaa
niidenkin salattujen kärsimysten
kammioihin?
Redwood \ alleyn juhlista lähdim­me
kohti San Franciscoa. Olin ute­lias
näkemään kaupungin, jonka
järistys oli kerran tuhonnut, jossa on
niin paljon monenlaista lännen asu­tuksen
historiaa luotu, Californian
nousevan kehityksen keskipisteenä.
Aamusta päivin olimme San Fran­ciscossa.
''Sattuneista syistä'' jou­duimme
siellä ajamaan useita tunte­ja
kaupungin keskustassa ja sittem­min
vierailimme sivuosilla tuttavien
".uona. Keskikaupunki on vanhan ja
viraUisen näköistä liikemaiihnaa.
Mutta yhä kasvavien sivukaupunkien
elämä on uutta ja nuorteaa. Kaunii­ta
uusia koteja, uusimallisia, pihat
sievästi kukitettuja. Elämä kuin "sä­teilisi
"onnea". Nuoret ihmiset raken­tavat
pikkupesiään. Kuhertelevat
aurinkoisissa lepopaikoissaan — u-seinkin
velkataakka harteillaan. Mut­ta
kirkkaasti katsotaan eteenpäin ja
luotetaan "hyvään onneen",, ja ela-niäntie
vierii taas yhtä sukupolvea
kauenmiaksi.
Liikemiesmaailma kylmästi toteaa:
"Frisco kasvaa nopeasti. Califor-niaan
tulee yhä uutta asutusta".
Meillä oli tarkoitus nähdä maaiU lenmssa BerkdeVti^San F
mannäyttelyä. Aikaa oli varattu sii­hen
vain yksi päivä. Niinpä sitten
lähdimme liikkeelle makdoUisimman
varhain, että ehtisimme edes yleis­silmäyksen
saada tuosta suurenmoi­sesta
näyttelystä.
Olimme ahkerasti liikkeellä, kävim­me
rakennuksesta toiseen, ihailimme
ja ihmettelimme. Siellä oli silmien e-dessä_
vanhaa ja ulitta. Nykj^ajan'
tekniikan korkeimmat saavutukset
esitettiin. Eri maiden tuotteita ja elä­mää
näytettiin.
Mutta eräs näkemys tulkoon tässä
mainituksi, nimittäin uudenaikainen
koiil •• •-•
Sähköistetty koti!
Tuollaisia täydellisiä koteja on täs­sä
rikkauden ja hyvinnoinnin maassa,
mutta niitä on vasta liian vähän!
Pitkä askel on kehityksessä menty
eteenpäin siitä kodista, jossa pata po- . "vuoristoravintolaan.
risi mustalla liedellä, revittiin päreitä
uunin loukkoon kuivamaan valais-tustarpeiksi.
Tahi siitäkin, kun pieni
öljylamp^ou tuikutti tuvan pöydällä.
Sähkötetyssä kodissa oli kaikki niin
kaunista, siroa ja käytännöllistä, että
tuntui kuin siihen ympäristöön ei so­pisi
ärtyinen, kulunut ja \'anha ta-lousmuori.
Kotia hoitamaan sopii vain tuollai­nen
sievä punahuulinen, maalattu
nukke, jollaisia näkee kauneussalon­geissa
— naisen esikuvana. Naurah-on
muistossa käynti **aa.rres3a!r«lla**
kuirUu^ssa' C a l i f o r i i i a s s ä : " '
- Berkeleys^ xTetimniepäirafl. Siellä
kävimme illalla kaupungin laidalla
ole\'alla korkealla mäen rinteellä ibai-ranciscoa
ja
>mipäristöä iltavalaistuksessa. Suuren­moinen
näköala! Ollessamme Ber-,
keleyssii ja Friscossa meille sanottiin,
että "menkää nyt Loosiin myös, niin
sitten vasta olette Caliiorniassa".
Sen me tiesimme, ctiä paljon jää
näkemältä, jos automme käännämme
kotiinpäin.
Ei ollut tilaisuutta läriteä kauem--
niaksi. Saimme t}-\-tyä siihen, mitä
näimme '•Californian iiortilla".
Takaisin tulomatka oli yllättävä
monet kerrat. Kuljimme toista tietä,
sisämaata eikä Tyynenmeren rannik­koa.
- ouvrivuvissa n^amittsuuftäkiurtui-saa
Mt. Sharta vuorta. Xyt kuljim- .
me vuoren vierustaa, että sen valkoi­nen
"sokeritoppa" oli aina silmiemme
edessä.
Siellä korkeudessa pysähdyimme
jossa söimme
päivällisen. \'aikka tilaamani liha
sattui olemaan sitkeästi valmistettua
— kuin pohjanähkaa — niin Mt.
din omille ajatuksilleni.
Näyttelyalueella oli tavattoman
paljon kaikenlaista muistoesineiden
kauppaa, että siinä olisi saanut olla
iso-laukku ja paksu rahapussi, jos niis- sa oli katsellut suurta vuorta joka päi­tä
olisi osankaan saanut, vä! Mt. ^Sharta jä^Mt. Rainier, mitä
Mutta näyttelyssä kävijät kuiten- noissa kaksoisissa sitten onkaan eroa?
Shartan kunniaksi söin sen hyvällä
halulla. Ei ainakaan tarvinnut näl­käisenä
ihmetellä luonnon ylvästä
kauneutta.
Taas tuli minun ihailiumi kuin kyl­mää
vettä. En malttanut kääntää sil­miäni
pois tuosta vuorien majesteet­tisuudesta,
kun ajurimme yksikan­taan
vakuutti: "Täällä ei ole mitäiin
näkemistä"'. Ja tosiaankin tuo vuo­ren
valkoinen vaippa vähän toi uu­tuuden
viehät3rstä hänelle. Hän oli
syntynyt ja kasvanut Washing-tonissa
Mt. Rainierin lähellä, Jos­kin
— makunsa, mukaan — sieltä jo­tain
ostavat, että vuosia jälkeenpäin
^Matkan varrella lähellä Klamath
Fails'ia, Oregonissa, oli eräässä pai-
Ihmisten "esi-isiä" viettätnässä Imoletonta luolaelämädnsä San •Franciscon ^
maailntannäy tietyssä