1940-12-07-04 |
Previous | 4 of 24 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUANTAINA, J O U L U K U U N 7 PÄIVÄNÄ
K I R J . H D . M .
' Pienimpiä niioUa-aluksia
Kustvnnosliikkecminc luvajäljennös.
kierrokseen. Kun päät on yhdessä,
vedetään nuotan pohja pussille ja kalat
ovat tallessa!
kin usein tulee pettymys. Kalalla
on omat konstinsa päästä tuollaisestakin
ansasta. iNiutta onnistaakin aina
muutteeksi, ja saa aluksen lastatuksi
laitojen tasalle.
Kesän aikana, auringon paahtaessa
selkään, on nuotanvetäminen ja aluksen
lastaaminen kuumaa työtä. Mutta
löytyy niitä virkistyskeinoja, vaikka
olisi kiirekin. Aluksen kulkiessa
täyttä vauhtia kalan etsinnässä, mies
heittä3'tyy köydestä pidellen peräkuo-hujen
viileyteen ja taas on hetken
vilpoinen olla.
]Marraskuun loppupuolelle jatkuu
nuot^us. Useinkin lumipyryt ja
pakkastuulet ehtivät kiusaamaan ennen
loppua. Kaihoisasti muistelee
kalamies kesän lämpimiä päiyiä, jäätävän
tuulen puhaltaessa läpi vaat-teiston
ja purren märkiä käsiä.
Kova työ ja vastoinkäymiset löytyvät
tästäkin kalastuksesta, mutta
rauhallista meininkiä. Alus kulkee
hitaalla vauhdilla, uistinseipäät ojol-la
molemmin sivuin ja usein keulasta-
California! Tuon sanan ja kertomuksia
setä kuvauksia sieltä olin
kuullut jo lapsesta saakka. Kaukai- :
seen pohjolaan jo vuosikymmeniä sitten
kulki maine tuost?i kullanetsijäin
ja seikkailijain ihmemaasta. Jack
Londonin kertomuksissa elin ''aurin--
koisessa Califorhiassa'' jo kauan sitten.
• • : -:
Mutta vasta viime kesäkuussa sain
ensi kerran omin silmin nähdä tuon
ihmeellisen maan, jonka syliin on kasattuna
niin suunnaton paljous rikkautta
ja onnea, mutta mitalin toista
jolloin kuljimme Tyynenmeren rannikkoa
pitkin Californiaa kohti.
Ensimäinen pysähdys Astorian ka-lakylän
jälkeen oli aikaisin aamulla
korkealla rantatörmällä'^, johon on rakennettu
"The Lobkout"-niminen
muistoesinemyymälä.
Tyynimeri oli edessämme kaikessa
niahtayuudessaan. Kauaksi näkyi
A^älköiset kiroHut rantahietikkoa sylei-lemässä.
Kaukana taivaan rannalla oli aamun
ihanimmat ruskot. Tuntui juh-lalliselta.
Kauan aikaa saimme ajaa,
parisenkymmentä uistinta. Toisinaan
saa kulkea tuntikausia ilman
mainitsemisen arvoisia tuloksia, toisinaan
sitten kala innostuu 'puremaan'
niin että kalasta.jan selkä ja kädet
joutuvat aikamoiseen kiusaukseen siimojen
yli kumartuessaan ja kalaa
irti päästellessään. Seipäiden päässä
on tavallisesti pieni kello, joten, kun
Jcala nykäisee, se kilistää merkinannon.
•Mutta harvoin se kilahteli ennen
myinoin, kun olin minäkin toisinaan
mieheni kanssa uistelemassa. Muistan,
miten toivottomalta olomme tuntui,
kun npita kilahduksia odotellessamme
näimme pussinuottaajan vie-reltähime
ottavan nuottaansa satoja
yhfaikaa! '
Uistinkaiastus on kehittynyt tähän
mennessä, kuten kaikki. Koneella
nostetaan riimat merestä ja kuten
jo sanoin, ovat alukset isompia' ja
voimakaskoneisia.
i v i i . - x u i i i i u s i u K K e e i i M i i * - k i i v a i i i l if
Naiskohnio punapimvaltakuunassa Calijorniassa. Keskellä matkakertoja
itse, Helmi Mattson. — Tämän puun sisässä on muisioesinemyymälä. Moni-puolinen
varasto punapuuesineitä']a muita Calijornian muistoja. Puu on sisältä
poltettu huoneeksi.
puolta katsoen kurjuutta ja kärsimyksiä.
Kun lähdimme vasta "overhaala-tussa"
vanhassa Plymouthissa, tämän
maan syntyisen nuoren miehen tottuneesti
ohjaillessa autoa, Californiaa
kohden, tunsin mielessäni ^omituista
jännitystä. Olen monta kertaa ennenkin
lähtenyt ''maailmalle" ja kulkenut
3'hden ja toisen rattailla, mutta
sellaista mielenkiintoa tuskin olen
tuntenut kuin sinä kauniina aamuna.
Uistelijoita satamassa
siinä on se- miell>^tävä puoli, että
miehiä on useampi yhdesä. Se helpottaa
meidän kotona olevien huolta,
sillä ainahan on turvallisempaa kun
ei yksinäisenä merellä kulje.
U I S T IN
K.\L'ASTUS
Joitakin \iiosia sitten Malkosaä-ren
kalastajat suurelta osalta kalastivat
uistimilla, ainakin osan kalastuskaudesta.
Mutta viime vuosien
kuluessa on kala vähentvTiyt näiltä
sisävesiltä niin, että uistelu ei enää
kannata. On siirryttävä ulommille
ja laajemmille vesille tätä kalastusta
x-arten ja siihen tarvitaan suuremmat
alukset. On siis vain harvoja uistin-alulcsia
n\'kyisin. -
- : I^tfaues^ni uistinkaiästuksestä sellaisena
kuin sitä näkee näillä sisävesillä
\-oin sanoa, että se on hyvin '"•
V E R K K O KALASTUS
'
Verkkokalastajia meidän enemiiiis-tö
onkin. Noin kaksisataa-moottori-alusta
lähtee rannastamme Rivers
Intettiin kesäkuun loppupuolella, joka
vuosi.. Viip3rvät siellä kuukauden
päivät ja tuIex-Bt sitten tähän lähci-iemmille
vesille. Tässä sitten kalastavat
aina marraskuuhun asti, ellei
nn^rskyt pakoita lopettamaan aikaisemmin.
\erkkokalastus ei-kalamiehen silmään
on kaikkein yksinkertaisinta
kalastusta; Heitetään vain verkko
mereen suoraksi, virran ja tuulen ku-
Ictcitax^ak?!, ja toisessa päässä, kahvia
keitellen, odotetaan tuleeko sen
kahdensadan sylen pituuteen ja kahdentoista
jalan syvyyteen mitään.
^Mutta ei se niin \'fcsinkertaista ja
helppoa ole. Varsinkin kesäkalas-l^^
hrcn nika-^-a, jolloin kalastetaan yöllä
sekä päivällä, on se äärettömän rasittavaa.
Lepohetket ovat lyhkäisiä
ja aivan sattuman varassa. Syyskautena
on armollisempaa, kun ei harjoiteta
päiväkalastusta lainkaan,
Noin Icolmekymmentä vuotta sitten
malkosaarelaiset alkoivat vakituisesti
kalastaa Rivers Inletin lohta.
Moottorialukset olivat tuntemattomia
silloin ja vielä monta vuotta myöhemminkin
kalastusvesillä .noutamalla
matkat tehtiin, käsin verkko mereen
heitettiin ja ylös nostettiin.
Nyt on tilavat, nopeakulkuiset a-lukset
jä verkko nostetaan ja lasketaan
koneella. Luulisi, että nyt on
mahdollisuus saada hyvä toimeentulo
kaUistuksella koska välineet ovat
kehittyneet niin hyviksi.
i l u t t a nyt ei enää ole kalaa! Kolmisenkymmentä
x-uotta takaperin sitä
oli paljon. Ja kalastajia oli vähän.
.Mutta nyt on päinvastoin.
\'uosi vuodelta on kalastus kiihtynyt.
Komppanitt kilpailevat keskenään
kuka eniten meren saaliista
hyötyy. Unohdetaan kaikki muu.
Ki ajatella kalan säilytyssäännöste-lyistä
eikä tulevaisuudesta.
Ja kalastajan yTJtykset kiihtyvät
m3^ös. Kala x-ähenee. On saatava
nopeakulkuiset alukset, kyllin isot ja
voimakkaat taistelemaan nijTskyjä-kin
A-astaan. Kiinnität suurit raha-ennenkuin
sivuutimme Oregonin ja
Tyynimeri huuhteli Californian rannikkoa.
Jos oHsimme saaneet ajaa ilman pysähdyksiä,
olisimme olleet kokolailla
aikaisin illasta Eurekassa, mutta pysähdyimme
useamman kerran •"sattuneista
syistä".
Ihailin koko matkan Tyynenmeren
mahtavuutta. iMeitä oli viisi henkilöä,
joista kaksi oli käynyt aikairieni-min
Californiassa ja kulkenut tämän
summat niihin, sekä verkkoihin. Kehität
kalastustaitoasi. Panet kaikkesi
myrskyävän meren uhkaaville vaaroille
alttiiksi yrittäessäsi joka hetki
saada meren saaliista osuutesi. Ei
voi odottaa tyyntä ja turvaa. Kala
vähenee!
Nopeammin ja paremmin yliä on
käytävä kalastusta, oli se sitten pussi-nuottausta,
uistin- tahi verkkokalastusta.
Kalastajien keskuudessakin
kilpailun henki syntjy. Eikä vain
kilpailun, mutta vihan henki myös.
V^erkkomies katsoo pussinuottaajaan
hyvinkin sotaisasti j a päinvastoin, eikä
vaihdetut sanat ole suinkaan punnittuja.
Tällaisella menolla hyvin pian joudutaan
siihen, että nähdään kalastusteollisuuden
häviävän rannikoltamme.
•Mistä tulee seuraavien \-uo5ien
kala, jos ei sen suoda lisääntyä? Ja
mitä tekevät silloin tuhannet kalas-tiijat
elääkseen, kun ei enää kalastus
kannata?
Kalastajien toimeentulosta ei huolehdi
kukaan muu kuin kalastaja itse.
On myös jo varma, että kalan säilyttämisestä
ei kukaan muu huolehdi.
Edessämme on siis selvä tie tulevaisuutemme
turvaamiseksi. Kala-m;
ehet itse aseltavat säännöstelyt
kalan säilyttämiselle ja hnolehti\'at
että ne tulevat noudatetuksi.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 7, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-12-07 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki401207 |
Description
| Title | 1940-12-07-04 |
| OCR text | LAUANTAINA, J O U L U K U U N 7 PÄIVÄNÄ K I R J . H D . M . ' Pienimpiä niioUa-aluksia Kustvnnosliikkecminc luvajäljennös. kierrokseen. Kun päät on yhdessä, vedetään nuotan pohja pussille ja kalat ovat tallessa! kin usein tulee pettymys. Kalalla on omat konstinsa päästä tuollaisestakin ansasta. iNiutta onnistaakin aina muutteeksi, ja saa aluksen lastatuksi laitojen tasalle. Kesän aikana, auringon paahtaessa selkään, on nuotanvetäminen ja aluksen lastaaminen kuumaa työtä. Mutta löytyy niitä virkistyskeinoja, vaikka olisi kiirekin. Aluksen kulkiessa täyttä vauhtia kalan etsinnässä, mies heittä3'tyy köydestä pidellen peräkuo-hujen viileyteen ja taas on hetken vilpoinen olla. ]Marraskuun loppupuolelle jatkuu nuot^us. Useinkin lumipyryt ja pakkastuulet ehtivät kiusaamaan ennen loppua. Kaihoisasti muistelee kalamies kesän lämpimiä päiyiä, jäätävän tuulen puhaltaessa läpi vaat-teiston ja purren märkiä käsiä. Kova työ ja vastoinkäymiset löytyvät tästäkin kalastuksesta, mutta rauhallista meininkiä. Alus kulkee hitaalla vauhdilla, uistinseipäät ojol-la molemmin sivuin ja usein keulasta- California! Tuon sanan ja kertomuksia setä kuvauksia sieltä olin kuullut jo lapsesta saakka. Kaukai- : seen pohjolaan jo vuosikymmeniä sitten kulki maine tuost?i kullanetsijäin ja seikkailijain ihmemaasta. Jack Londonin kertomuksissa elin ''aurin-- koisessa Califorhiassa'' jo kauan sitten. • • : -: Mutta vasta viime kesäkuussa sain ensi kerran omin silmin nähdä tuon ihmeellisen maan, jonka syliin on kasattuna niin suunnaton paljous rikkautta ja onnea, mutta mitalin toista jolloin kuljimme Tyynenmeren rannikkoa pitkin Californiaa kohti. Ensimäinen pysähdys Astorian ka-lakylän jälkeen oli aikaisin aamulla korkealla rantatörmällä'^, johon on rakennettu "The Lobkout"-niminen muistoesinemyymälä. Tyynimeri oli edessämme kaikessa niahtayuudessaan. Kauaksi näkyi A^älköiset kiroHut rantahietikkoa sylei-lemässä. Kaukana taivaan rannalla oli aamun ihanimmat ruskot. Tuntui juh-lalliselta. Kauan aikaa saimme ajaa, parisenkymmentä uistinta. Toisinaan saa kulkea tuntikausia ilman mainitsemisen arvoisia tuloksia, toisinaan sitten kala innostuu 'puremaan' niin että kalasta.jan selkä ja kädet joutuvat aikamoiseen kiusaukseen siimojen yli kumartuessaan ja kalaa irti päästellessään. Seipäiden päässä on tavallisesti pieni kello, joten, kun Jcala nykäisee, se kilistää merkinannon. •Mutta harvoin se kilahteli ennen myinoin, kun olin minäkin toisinaan mieheni kanssa uistelemassa. Muistan, miten toivottomalta olomme tuntui, kun npita kilahduksia odotellessamme näimme pussinuottaajan vie-reltähime ottavan nuottaansa satoja yhfaikaa! ' Uistinkaiastus on kehittynyt tähän mennessä, kuten kaikki. Koneella nostetaan riimat merestä ja kuten jo sanoin, ovat alukset isompia' ja voimakaskoneisia. i v i i . - x u i i i i u s i u K K e e i i M i i * - k i i v a i i i l if Naiskohnio punapimvaltakuunassa Calijorniassa. Keskellä matkakertoja itse, Helmi Mattson. — Tämän puun sisässä on muisioesinemyymälä. Moni-puolinen varasto punapuuesineitä']a muita Calijornian muistoja. Puu on sisältä poltettu huoneeksi. puolta katsoen kurjuutta ja kärsimyksiä. Kun lähdimme vasta "overhaala-tussa" vanhassa Plymouthissa, tämän maan syntyisen nuoren miehen tottuneesti ohjaillessa autoa, Californiaa kohden, tunsin mielessäni ^omituista jännitystä. Olen monta kertaa ennenkin lähtenyt ''maailmalle" ja kulkenut 3'hden ja toisen rattailla, mutta sellaista mielenkiintoa tuskin olen tuntenut kuin sinä kauniina aamuna. Uistelijoita satamassa siinä on se- miell>^tävä puoli, että miehiä on useampi yhdesä. Se helpottaa meidän kotona olevien huolta, sillä ainahan on turvallisempaa kun ei yksinäisenä merellä kulje. U I S T IN K.\L'ASTUS Joitakin \iiosia sitten Malkosaä-ren kalastajat suurelta osalta kalastivat uistimilla, ainakin osan kalastuskaudesta. Mutta viime vuosien kuluessa on kala vähentvTiyt näiltä sisävesiltä niin, että uistelu ei enää kannata. On siirryttävä ulommille ja laajemmille vesille tätä kalastusta x-arten ja siihen tarvitaan suuremmat alukset. On siis vain harvoja uistin-alulcsia n\'kyisin. - - : I^tfaues^ni uistinkaiästuksestä sellaisena kuin sitä näkee näillä sisävesillä \-oin sanoa, että se on hyvin '"• V E R K K O KALASTUS ' Verkkokalastajia meidän enemiiiis-tö onkin. Noin kaksisataa-moottori-alusta lähtee rannastamme Rivers Intettiin kesäkuun loppupuolella, joka vuosi.. Viip3rvät siellä kuukauden päivät ja tuIex-Bt sitten tähän lähci-iemmille vesille. Tässä sitten kalastavat aina marraskuuhun asti, ellei nn^rskyt pakoita lopettamaan aikaisemmin. \erkkokalastus ei-kalamiehen silmään on kaikkein yksinkertaisinta kalastusta; Heitetään vain verkko mereen suoraksi, virran ja tuulen ku- Ictcitax^ak?!, ja toisessa päässä, kahvia keitellen, odotetaan tuleeko sen kahdensadan sylen pituuteen ja kahdentoista jalan syvyyteen mitään. ^Mutta ei se niin \'fcsinkertaista ja helppoa ole. Varsinkin kesäkalas-l^^ hrcn nika-^-a, jolloin kalastetaan yöllä sekä päivällä, on se äärettömän rasittavaa. Lepohetket ovat lyhkäisiä ja aivan sattuman varassa. Syyskautena on armollisempaa, kun ei harjoiteta päiväkalastusta lainkaan, Noin Icolmekymmentä vuotta sitten malkosaarelaiset alkoivat vakituisesti kalastaa Rivers Inletin lohta. Moottorialukset olivat tuntemattomia silloin ja vielä monta vuotta myöhemminkin kalastusvesillä .noutamalla matkat tehtiin, käsin verkko mereen heitettiin ja ylös nostettiin. Nyt on tilavat, nopeakulkuiset a-lukset jä verkko nostetaan ja lasketaan koneella. Luulisi, että nyt on mahdollisuus saada hyvä toimeentulo kaUistuksella koska välineet ovat kehittyneet niin hyviksi. i l u t t a nyt ei enää ole kalaa! Kolmisenkymmentä x-uotta takaperin sitä oli paljon. Ja kalastajia oli vähän. .Mutta nyt on päinvastoin. \'uosi vuodelta on kalastus kiihtynyt. Komppanitt kilpailevat keskenään kuka eniten meren saaliista hyötyy. Unohdetaan kaikki muu. Ki ajatella kalan säilytyssäännöste-lyistä eikä tulevaisuudesta. Ja kalastajan yTJtykset kiihtyvät m3^ös. Kala x-ähenee. On saatava nopeakulkuiset alukset, kyllin isot ja voimakkaat taistelemaan nijTskyjä-kin A-astaan. Kiinnität suurit raha-ennenkuin sivuutimme Oregonin ja Tyynimeri huuhteli Californian rannikkoa. Jos oHsimme saaneet ajaa ilman pysähdyksiä, olisimme olleet kokolailla aikaisin illasta Eurekassa, mutta pysähdyimme useamman kerran •"sattuneista syistä". Ihailin koko matkan Tyynenmeren mahtavuutta. iMeitä oli viisi henkilöä, joista kaksi oli käynyt aikairieni-min Californiassa ja kulkenut tämän summat niihin, sekä verkkoihin. Kehität kalastustaitoasi. Panet kaikkesi myrskyävän meren uhkaaville vaaroille alttiiksi yrittäessäsi joka hetki saada meren saaliista osuutesi. Ei voi odottaa tyyntä ja turvaa. Kala vähenee! Nopeammin ja paremmin yliä on käytävä kalastusta, oli se sitten pussi-nuottausta, uistin- tahi verkkokalastusta. Kalastajien keskuudessakin kilpailun henki syntjy. Eikä vain kilpailun, mutta vihan henki myös. V^erkkomies katsoo pussinuottaajaan hyvinkin sotaisasti j a päinvastoin, eikä vaihdetut sanat ole suinkaan punnittuja. Tällaisella menolla hyvin pian joudutaan siihen, että nähdään kalastusteollisuuden häviävän rannikoltamme. •Mistä tulee seuraavien \-uo5ien kala, jos ei sen suoda lisääntyä? Ja mitä tekevät silloin tuhannet kalas-tiijat elääkseen, kun ei enää kalastus kannata? Kalastajien toimeentulosta ei huolehdi kukaan muu kuin kalastaja itse. On myös jo varma, että kalan säilyttämisestä ei kukaan muu huolehdi. Edessämme on siis selvä tie tulevaisuutemme turvaamiseksi. Kala-m; ehet itse aseltavat säännöstelyt kalan säilyttämiselle ja hnolehti\'at että ne tulevat noudatetuksi. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-12-07-04
