Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 24, 1948

              Efetä-Afrikan
(KAUNOKIRIALIINEI^ VIIKKOLEHTI)
Publlshed and printed by the Vapaus Publishing Company
Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Post Office Department, Ottawa, as second
plass matter.
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-sivuisena, sisäl­täen
parasta»^kaundkirjaUista luettavaa kaikilta aloilta.
TILAUSHINNAT:. YHDYSVALTOIHIN r
1 vuosikerta $2.50 * 1 vuosikerta — , $3,lfl
6 kuukautta 1.40 6 kuukautta 1-80
3 kuukautta 75
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta $3.75 6 kuukautta 2.00
ILMOITUSHINNAT:
50 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $2.00. Eri­koishinnat
pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Asiamiehille myönnetään 20 prosentin palkkio.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava kus­tantajan
nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,
lOU-102 Elm Street West. Sudbury, Ontario.
Toimittaja: A. Päiviö.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
L I E K K I
P. O. BOX 69 SUDBURY. ONT.
Toimituksen liulmasta
Katselkaamme 'likknnoista" hiukan maailmaan ja teh­käämme
joitakin havaintoja.
Joku päivä sitten nähtiin sanomalehdissä se hämmäs­tyttävä
uutinen, että kun perheenemäntien kuluttajayhdis-tykscn
satoja henkilöitä käsittävä valtuuskunta, mukanaan
miljoonan henkilön allekirjoittama anomus, pyrki Otta^vassa
hallituksen puheille esittääkseen vaatimuksen hintakontfolMn
uudelleen voimaansaattamisesta ja hintojen alentamisesta sille
tasolle missä ne olivat vuoden 1946 tammikuussa, niin hallitus
ci ottanut sitä vastaan, "koska näiden tarkoitus on kommu-
.nistisen propagandan edistäminen".
Valtuuskunnan johtaja^ Toronton perhcenemäntien yh­distyksen
presidentti Mrs. Rae Luckock (tunnettu CCF.n
jäsen) sanoi sen johdosta, että hallituksen tekemät syytökset
ovat vain verukkeita, joita käytetään sen vuoksi, kun ei tah­dota
ottaa vastaan valtuuskuntaa.
*'Mc olemme toimineet aktiivisesti 11 vuotta eikä "meUtä»
ole koskaan ennen kielletty vastaanottoa", hän sanoi, ja huo­mautti,
kuinka perheenemäntien kuluttajayhdistys teki sodan-aikana
kaiken mahdollisen Canadan sotatoimien edistämisek-
. si ja avusti mm. hallitusta säännöstelykorttien jakamisessa
sekä sotasäästömerkkien myymisessä. "Yhdistyksemme ei hy-
*i''äksy hallituksen menettelyä ryJitymättä mihinkään toimen­piteisiin",
hän sanoi.
/ CCF:n johtaja Coldwell herätti alahuoneessa kysymyksen
sen johdosta,'kun hallitus on kieltänyt ottamasta vastaan
kuluttajaväcn edustajia, ja kysyi: tietääkö hallitus sitä, että
naisten valtuuskunnassa on alahuoneen kaikkien puolueiden
. jäseniä, eivätkä he kuulu mihinkään erikoiseen ryhmään. Ra­haministeri
Abbott myönsi asian olevan niin, mutta sanoi
hallituksen tehneen sellaisen johtopäätöksen, että valtuus­kuntien
päätarkoitus on "kommunistisen propagandan edistä-tninen".
^
Tuli tuossa mieleen ajatus, että mitenkähän hallitus
suhtautuisi sellaiseen "kommunistiseen" valtuuskuntaan, joka
pyrkisi sen puheille esittääkseen hintojen kohottamisia ja
palkkojen alentamista yms.
Xykyään saadaan siellä täällä kuulla "ajan hengen"
täyttämiä puheita. Yksi voimakkaimmista oli sc,jonka toron-tolainen
lakimie^s, entinen parlamentin jäsen Arthur G.
Slaught esitti viime viikoUa nuorten liberaalien yhdistyksen
vuosikokouksessa. Hän sanoi, että nyt olisi muodostettava
maailman hallitus, "jo^ka Canadan ja Yhdysvaltain ylivoi­maisten
ilmavoimien tukemana kohtelisi Moskovaa samalla
tavalla kuin kohdeltiin Hiroshimaa". — "Jos ]'enäjä saa
atomipommin, niin me voimme odottaa, että Torontoa, Van­couveria,
]Vinnipegiä, Montrealia, Chicagoa, Detroitia ja mui­ta
pääkeskuksia pommitetaan ilman minkäänlaista varoitus­ta."
Sellaisen välttämiseksi on muutettava YKn peruskirja,
poistettava veto-oikeus ja keskityttävä maailman ilmavoi-viicn
rakentamiseen. Ja sitten, jos .Xeuvostoliitto ei noudatti
maailmanhallituksen toivomuksia, "me voimme tehdä niin­kuin
Yhdysvallat teki Japanin tapauisessa: ilmoittaa heille
luettelon niistä kaupungeista, jotka atomipommitetaan 48.
tifnnin kuluessa jos ei Xeuvostoliitto antaudu. Maailman voi­mat
yhtyisivät sitten pommittamaan Moskovaa ja muita
Venäjän kaupunkeja. Sitten huomatkaa, miten he pyytävät
armoa Ja alistuivat."
Hyisin }*levää puhetta, eikö, mieheltä, joka samalla väitti,
"ettei hän ole sodan lietsoja", vaan rauhan mies.
(Jatkoa ensimmäiseltä sivulta)
netla. huuhtovat pois tarpeettoman to­mun
ja maan. Kourujen äärellä seisoo
työläisiä, jotka pihdeillä tarttuvat ti­mantteihin
ja sijoittavat ne säilöihin.
Täältä tfmantit viedään lajitteluhuonei-siin,
missä erikoisalan työntekijät lajit­televat
ne värien ja koon mukaan. Tääl­lä
erotetaan myös mallit, jotka toimi-tetaan
näytehuoneisiin muiden jäädessä
varastoihin.
Xäytehuoneet ovat hyvin mielenkiin­toisia.
Niiden keskustassa on pitkä pöy­tä,
jolle on asetettu säiliöihin kasoittain
timantteja, jotka asiaa tuntematomista
näyttävät pieniltä himmeän lasin pala­silta.
Pöydän ympärillä on verkko, joka
estää vierailijoita ja mahdollisia ostajia
koskemasta timantteihin. Tämä varo-vaisuustoimenpide
on välttämätön, kos­ka
on sattunut, että ostaja on sivellyt
sormensa liimalla pyrkien täten varasta­maan
kalliita jalokiviä. Huoneen toises­sa
päässä on muutamia hyvin kauniita
timantteja, joita alueilta on löydetty
ja joiden väri vaihtelee keltaisesta ja
vaaleanpunaisesta siniseen ja mustaan.
.Alkuperäinen Kimberley-kaivos, joka
nykyisin ei enää ole käytanössäy on vai;
tava ja kaivettiin kokona^ ihmiskäsin.
Sitä nimitetään "Kii^iberleyn Suureksi'
Reiäksi". Timantteja ei löydetä yksin­omaan
kaivpksista- vaan -niitä etsitään
myös virtojen varsilta ja vuosittain Ifho-net
ylioppilaat viettävät lomansa hyvin
hauskasti virran varsilla huuhtoen mul­taa
ja toivoen päivän tuovan heille on­nea.
Jokaisesta .yhtiöiden löytämästä ti­mantista
täytyy tehdä ilmoitus ja Ete-lä-.
Afrikan hallitus ottaa osuutensa
markkina-arvosta. Laiton timanttikaup­pa
on lain säätämän rangaistuksen alai-nen.
rHRYSANTHEMUM on mykerö-kukkaisten
heimoon kuuluva laaja, kas­visuku,
josta on kehitetty loistavia ko­tien
ja yleisten puutarhojen kaunistuk­sia.
Tämän lajin edustajat Suomessa
tunnetaan päivänkakkaran nimellä.
JOKOS on hankittu se yksi? . . .
K I R J E E N V A I H T OA
Elli ja T. K.: Julkaistaan.
Vieno II.: Sapioin.
Siiri Rinne: Samoin.
Julia .Aalto: Saapunut. Kiitos. Kirjoi­tamme
asiasta.
Wesley Xiemi: Samoin.
Hiukan toisesta näkökulmasta katse­lee
asioita lontoolaisen konservatiivisen
lehden Daily Mailin toimittaja Frank
Ou'en, joka kävi äskettäin Yhdysvallois­sa.
Erään klubin päivällisellä pitämäs­sään
puheessa hän lausui mm., että "so­tahysteria
Yhdysvalloissa ei ole vain
hirveä, vaan se on melkein hirvittävä;
he ovat siellä vielä suuremmassa pelos­sa
kuin meidän ulkoministeriömme vii­me
viikolla."
Entäs Xcuvostolitto, tuo peljättv
kauhistus ja kaiken pahan juuri, mitä
siitä tiedetään. Eräs yhdysvaltalainen
sanomalehtimies paikan päällä käynee­nä
ja kokeneena sanoi oivhn äskettäin,
että Xcuvostoliitossa "ei puhuta mi­tään
sodasta". Ja kaikki muut tosiasial­liset
tiedot kertovat samaa. Siellä vain
tarmokkaasti korjataan äskeisen sodan
hirveitä vaurioita ja rakennetaan uutta,
ponnistellaan yhä parempaa elämää e-dellyttävien
suurenmoisten suunnitelmi­en
toteuttamisessa.
Xoita kaikki<j voimme "ikkunoista"
katsella ja tehdä omat selvät johto pää­telmämme.
— AP.
\ KOTI KU LM A
Tor o n to
Infiaanikylä, josta kasvoi niUjoonakaupunki
Kirj.^ ELLEN LINDEX
F O R T Y O RK
Seitsemännentoista vuosisadan lopussa Knglannilla oli
17 itsehallinnollista siirtokuntaa Pohjois-.\menkassa. \su^
kaat olivat enimmäkseen farmareita tai ammattilaisia, jotka
olivat tänne siirtyneet' joko poliittisten erimielisyyksien taj
askonnollisten syiden vuoksi ja olivat enemmän tai viihern-män
kapinallisia silloisia Englannin hallitusherroia kohtaan.
-Yrjö III hallituskautena lyhytnäköisten ja olosuhteita
tuntemattomien ministerien toimesta aikaansaatetut kauppaa
rajoittavat lait ja verot, etenkin teen vero ja niinsanottu
•"Stamp act'' herättivät suuttumusta siirtolaisten keskuudes­sa
ja viimein johtivat siihen, että 13 siirtokuntaa julistautu;
itsenäiseksi. Monien- kahakoiden ja taisteluiden jälkeen Ver-saillesissa
17-83 tehdyssä rauhassa Englanti hyväksyi kui­tenkin
tämän ja Iitin sai alkunsa Pohjois-Amerikan yhd\s-vallat.
Samassa rauhansopimuksessa myöskin Canadan rajat
määriteltiin uudelleen," suunnilleen samoille paikoille missä
ne ovat nytkin, ainoastaan lä.nsimaakunnissa on rajan as^
maa myöhemmin muutettu.
Amerikan vallankartiöusta seuranneina vuosina .siinvi
tuhansia siirtolaisia Canadan puolelle. He eivät halunneet
ryhtyä fosteluttn entistä kotimaataan j a kuningastaan vas­taan,
vaan' katsoivat parerftmaksi j ä t t ä ä kotinsa ja tavaransa,
ja muuttivat tänne, jossa he saidat elää Brittiläisen vallan
alla. Kaikkiaan noin 4^0,000 henkeä, jotka käyttivät nim^i
"United- Empire Loyalist", siirtyi silloin Canadaan. Suurin
osa hei^ä kuului varakkaampaan väestöön, ja Canadan kol­me
miljoonaa neliörtfeilia käsittävällä, asumattomalla erä­maalla
oli heillä ainoastaan uutiSasukkaan raskas ja ybi-toikkoinen
elämä edessään. Hllitus koetti auttaa heitä, luo­vuttaen
200 eekkeriä maata jokaiselle, ja noin kuusitokta
miljoonaa dollaria rahaa heidän avustamisekseen.
Kirveen iskut kajahtelivat Ontarion metsistä, kun nämä
^uutisasukkaat alkoivat rakentaa itselleen asuntoja ja pian ko­hosi
rakennus tänne ja tuonne, pienen peltotilkun keskelle,
ja nousipa jo kirkontornikin asutusten keskelle. Työhön tot­tumattomina
elämä oli heille monellekin raskasta ja yksinäi­syys
erämaassa painostavaa, mutta kun talvella jär\'et f
joet jäätyivät ja maatyöt antoivataikaa vierailukäyntejä var­ten,
ajettiin naapuriin, usein pitkienkin matkojen päähän
juttusille. Elämä oli hyvin niukkaa, aina ei ollut edes ttt-kuppia
tarjota vieraille, lAutta tarjottiin mitä talossa sattd
olemaan.
Paitsi keskustelua jokapäiväisistä asioista, oli kysymys
myöskin itsehallinnosta, etenkin lojalistien keskuudessa, tär­keänä
keskustelun aiheena.
Vuonna 1791 Canadan perustuslain mukaan maa jaettiin
kahteen maakuntaan^ Ylä- ja Ala-Canadaan. .Ala-Canada
(Quebec) käsitti maan ranskalaiset väestön 12 5.000 henkeä ja
Ylä-Canada (Ontario) sen englanninkielisen väestön 20.(XK
henkeä. Lord Dorchester oli silloin Canandan kenraalikum-nööri.
• Ylä-Canadan maakunnan ensimmäinen kuvernööri oli
John Crave^ Simcoe. Molemmilla maakunnilla oli omat la­kinsa
ja oma lainlaatijakuntansa.
Nevvark (Niagara) oli ollut uuden maakunnan väliaikaisena
pääkaupunkina, mutta Lord Dorchester ajatteli että se on
liian lähellä *naapurin. eikä erikoisen ystävällisen. Amerikan
rajaa. Siksi hän määräsi kuvernööri Simcoen katsomaan so­pivamman
paikan maakunnan pääkaupungiksi. Kingston p
se paikka, jossa nykyään on London, olivat tarkastelun alai­sena,
mutta kun kuvernööri saapui toukok. 2 pnä 1793 entisfJ
Fort Rouilfen paikalle, hän heti huomasi i^en erinomai.^^
a,^eman. hyvän mahdollisuuden salaman rakentamiseen P
myöskin sen puolustamiseen. Nykyiset saaret olivat sillo^^
vielä nieminä ja muodostivat hyvän suojan satamalle myrsK^^
vastaan. Myöskin linnoittamalla niemen kiirki olisi -'^itan-J
ja tuleva kaupunki suojattu vihollisen hyökkäykseltä. ^
Toimen miehenä hän heti alkoi toteuttaa siiiinn'tf'
maans.1 ja 29 pnä heinäkuuta kuninkaallinen sotalaiva 'M-^
sissauira" toi kuvernöörin ja hänen perhcen-ä Ne^varKi-^
Torontoon. Kuvernööri asui perheineen teltassi ijo^^^' ''"J^
naan oli kuulunut kuului.salle naparetkcilijii ( ookilie)
aikaa kun puusepät ja tycimiehet .sekä 100 Qut't'n< R-"^''''
rykmentin sotilasta rakensivat varustus-, parakki- ja l^aur-pahuoncita
nykyisen Bathurst-kadun etcläpiia»^» sijait-^^'!*''
(iarrisson Creekin rantialle. (Tämä puro kaupunkia li^^-i^^
märinverkostoa rakenneltaessa yhdis-tettiin siihen.)
järvi oli silloin aivan tämän varustuksen juurella ja •^^
ylettyi vedenrajakin saakka. Puron ylitse rakcnnctmn ^ ^
siltä, joka ylösnostettuna katkaisi pääsyn linnoituksct-n
puolelta. ijv^mxn kuudennella slruIU'
srvir 2 L.M^.VNTAINA H U H T I K U U N 24 P X l V . \ X . \ 1948
>