1950-08-05-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
pelfllBl:- K4SSr ISTUI pöytänsä takana siaistamaton iasi edessään. Hau oli .^iennään Taimin kasvot oluen \'aali-ja nuo ainaiset siniset kengät tä-pienissä jaloissa. Hän e i tiennyt r^tjjjsta piti enemmän, mutta "nuo sie- '^t. pienet, siniset kengät, eivät kos. iJsn menettäneet viehätystään hänen mielikuvituksissaan Tämä tosin, ei o l - mitm häiielE ollut enää haluakaan niitä" kar-koittaa. Etenkiä • sviina-piniissa oiles-. saan — jopa hän.oli. tullut viimeia niia höperöksikin, että' Veeran , koullenkiii houri Taimista. Veera tiesi' TaimiJi edesottamuksista ./vähän. enemmän kuli: hän,-Kassu,.oll uskoniitkaan — t a i tah< toriut " uskoa, • siksipä hän .vain nauroi Kassulie päin kasvoja — jopa lupasi t hänen ensimmäinen lasinsa sillä i l ta tarkastuttaa tämän aivokopassa olevat llhenteli jo puolta yönä. jo\iiosiaoli Kassu-palvonut Taimin ^y^toa — tosin silloin, k un Taimi jätti ^net ja lähti toisen miehen kanssa pois paikkakunnalta sanomatta, edes jäähy-rajiä, tai antamatta sormusta takaisin, sahajauhotkin. , Tuo suututti Kassua •etenkin; '%rapula-aikana" — kim" nuo samat sahajauhot. pakkasivat turvota niin ^suuriksi,.-.ettei .pääkopassa tahtonut.. -nilEe .olla kylKksi,tilaa.. ' -. . Mitä eaem^mlji-.hätt ajatteli Taimia, ,• hän oli kiehunut vihastaJm'ateö'tetaa^•^.sitä~•••vaTO^^ ..tuli hänen., mldes-.-- täHe-Ä-joskus kun-yhteen-saluttai- .- sään-a|atas,::ettär-VQera^;^-foUut^se.oikea gja... Mutta noina^vihanvhetkinä-|a-;":että, |U;iiii-TaimiQ---Mneii -.täytyi. - ciuunut- • hänen tielleen' roteva . j a ; :iä- - .;: saa^a-^hiaiiall^a' -milE - hyvä.nsä. - -Unohtu-allaan- kaunis -Veera, -joka- .vihat- sam- • neet ^-olrvat w aikdja---sitten Taimin^ te- - - eintteii- omalla fakkaudellaaör,.— -nlia ke.mät -^.vääryy<|et/—..rakkaus--tasoittaa• etiälassukin-oli l.uiil|»| -^alkenv^leyao.- clataimin-. kanssa —.olfeitavjai^menijei-.: l a . . . . . - - . . •• -.-.-v. :,••>. Mutta ^fuosien kuluessa oli -C^su- ai-.- lanut-maistella miestä: väke^mpäl^.-;—.. |!^, toiset sanoivat. .hanti -juopofesikjn;; itä. useammin.: -hän oli,-kaffistaiiut .^la-.. - kalkkij;.;päätteH'liän it^kseenrvar-ma^^ v .••lämiB€tessääa..:;.tätä:.:-^ .ajatM^ -- — etei?k|a.- -|uovuksESsa' - ollessaan ~-häir, .ihan;-- .•haltiolt.pi; tuo ajattdemaaä" ja-:häa-.^nä-k!-- silmiensä, ••..^essä-1-; ntiö' ..^intalset-^, siniset-kengät, -jÄä;. olivat;--olle_et;; aivaij-iitidet-. —-silloin: kua.hän-oli .enslmmäiseii;-ker-. !i!B3.jK)hjaan,.-.s!tä • selveiiHniii--alkoivat' raa tais^aimpt'tytön..-. Me-.tanssivat^ ihan tokkuvat- Taiimista -k-iösata::-liän.täi.-- iim1elä:vii»ä -hlnen-.ohitseen-. aivan.-=min- . Essimmltä.selrä.järM pystyi ne kar- . kuin luom-iltanaj kun hän; ICassu, ..oli., loittaniaan huuthiiteen, vaan viimein Be, tytön parhaan ' ystä^^nss käsivarsilta allaivatMntä'kiusata, .-pahemmin eikä- ., siepannut l5:ylän-tansseissa..-Häa eli-tuon.". .- .- ' . ..." . - .._. . lyhyen .rakkausseilifcailunsa. aina--uudel---: leen ja tiudeileen,- - :Se o l i :-tosin--Iyhyt- •: kuin telan laulu <mutta sitä arvokkaampi hänen mielestään — sitä ei o l - mm, ympärilleen. Jäi sitten hiljaa (^ottamaaii.. "flerrajjestas, vai. tanssijatarI" kuiskasi Leena vieressäni. " E i . - k a i roh-vissj- örikäan "tiennyt?" .Fudistiu päätäni. "Höh — vuan tiespäs Uapelj", hörähti tämä. "Joka päevähä likka potkii lut arkieiämi-ehtinyt -ristiriidoillaan-, pi-- lata. Se öli -kuin 'saippuakupla,.;, joka väreillään ihan häikäisi silmiä, mutta joka oli käsin tavoittamaton. Se oli yhtä hehkuva kuin se timantti siinä sor-bflttujaa navetav vinnilä, jotta siijel muksessa, joöka-hän oli ainoiUa sääs-iiiulis irtj piäsevä. Ja tekköö-vaekka töillään ostamit, ja joka oli maksanut Daz^d Lean, kuamattma^Mmmmp^^^ iuikii vkdessä mtmnsa, fiimmymUjiftär Ann ToMm kanssa okjekma,' enmn- •Mm M'£sm£yvM-Britmnmt Yieismdiossa: Mn-Lmii^sm' kuukii- "Sftef En;cmmter^\ Bätten vaimmsa. m (Obit jtlmusä. i\ MZS ' • M.iitiaJonkun;^ .Veera^tM- "tiil' •tö6hbn':;liän€B ''fep^lliseen oiSsitte-' iijunsay eikä.'-.aäyttäayt "piittaavaa rahtuakaan, :vaaa' köhfeii häntä' kuin' lasta ~ oiUn aivan'kuin'eihuofflaisikaaii--hii-. nee-• ölk^iitteiojaaö. •' - löpa- -kierräö,-- km "Kassij'"o!l tavallista"-huonommassa feun- ' -nossa, 'i^.udotti ^ hänen " .housunsa "alas^.- kääiföi polvellieen kuin pahasen poika-lopin j a voitte arvata ettei vaateharjasi selkäpni.oltä käytetty' hellävaroen noille visseille: paikoille, josta -tavallisesti oikut häviävät. Tuo oli jo vähän sisulle käjTpää —^täytyi taas yrittää keksiä jotain- tepsivämpää -— -hänen -täytyi saada Veera jättämään hänet Kun vaimo Istahti Illalla tekeaiiääii-käsitöitään tai vain lueskelemaasi. ijäilseasä. täieiiteolli''hor-; j u a ' " ; - • • - ''"'- '.',•''".. ,,'"Äfötta ^halö •-alkoSoolIth • .'tukaidHtli- .;kMl3d'"auo' a j a t u k s e t • | ^ '.liäa: -.alkoi' etsiä - syi'ta' -Veerä-ssa -.'jeaks- .-perustesella - hän- .--muka - -jiiopotteli-' |a' 'häiiea' .'Imaltllii'- •'L^in-" • skaovaa'•'•'- 'öluttypa-ystä^vllleeii:•' "|os • '' sinul&kin olisi. .sell^neö--väiftso kiiiö minilllä" h i in tekisit -sämoio-"-^ Vä-' Mtellen' ^kuoli' hänen. itses3ryttävä oma-' timtOHsa- •- niin" vperin pohjin, .että' .häa' itsekin alkoi. uskoa noihin omiin veruk-keihihsa joita, o l i \^€foinyt. itsepuolus- "tiiksökseep. "• N i i n , syy.oli kaikki Veerassa-! .-Hän syytti :t^tä -.tästä j a tuosta — vanikka . tiesi itselleenkin :Valehtelevansa. Ensin koetti hän tätä sättiä mustasukkaisuudesta, vaan kun Veera nauroi hänelle käänsi Kassu radion päälle kaikella voi-Ä ä lajin temppuja — seisoo ja pyö- Jij ihav varpaasa nokallaki semmosiUa ikineketoksilla, missei ou pohjoo ku Voemistelevasa on kehunna. I2 pilakuvija se vasta erj riähkä om pnrtelemmää. Isännälläe on niissä kaa-la kun kukkopoejalla — höhöö!" Vienot sävelet täyttivät salin. Valot ,ainmuivat katsomosta. Esirippu ve- 'jyt\i s>TJään ja näyttämölle Hiteli K i t - ^Im hento keijukainen. Smertäväs-k- veähelmaisessa puvussaan, paljain .5---^om hän tanssi — koivumetsää kuvaa-kulissien välissä, maalaisnäyttä-missä lattia oli karkea ja k i i l l o - -Mutta minä näin hänet pääkaii- I'3?n ramppivaloissa, kiiltävällä par- •-^i!l]a, loistavissa puvuissa, maskeeraajia kasvein, liidutuin säärin, yleisön v^^hlsesti osoittaessa suosiotaan. »J^oseolla mahdollista — kystan it- ::i2ni — Kitti, tanssijatar? Mutta se ^'-i Eiahdollista ja totta. Jumalani, ^^^h hän tanssi! esitti vielä mustalaistanssin, sa- P^y^Jssa. Kansa oli haltioissaan, lisää. Suosionosoitukset > eivät ^-'"^neet ollenkaan loppua. Mutta esi-ei enää auennut. Kaisa vain astui • : 3 kiitettyään Kittiä hän ilmoitti, -y-^inen tanssi voisi alkaa heti. valaistiin jälleen. Istuimet, ka- - nopeasti syrjään ja hanuri alkoi Olin jo hetkisen etsinyt Kittiä ^••'^^cj.iaiii, ja nyt huomasin hänen taus- ^ ^ bantun kanssa ensimmäistä \-'aIs. -J^ pamaran päänsä laman rintaan. -r-:r;ä voinut olla täällä! Sanoin jähteväni kävellen kotiin. H an pitkään j a nyökäytti vain kokonaista kaksisataa dollaria; tuo summa oli tyn^tiinut hänestä silloin ihan omaisuudelta, mutta Taimi oli ihastunut juuri tuohon sormukseen, se oli niin ilimeen ihana mustalla samettityjmyllä kellosepän näytelasin takana — ja juuri sen se p i t i olla! - Mutta sitten oli tullut tuo toinen, vanhempi mies, ja napannut Taimin häneltä — aivan samoin kuin hän oli tämän ryöstänji; parhaalta ystävältään . . . Taimi oli helppo ryöstettävä, totesi hän harmikseen. «• * :^ Mutta silloin kuin Taimin menetys o l i ollut vielä tuore, hänen tielleen oli tullut Veera, niin Veera . . . Hän oli ollut "poikki", Ja he olivat alkaneet aivan tyhjästä, mutta vuosien !\ieriessä olivat he saaneet kokoon niin paljon, että olivat ostaneet oman pielien kodin. — E i siitä puuttunut mitään, vakuutti hän itselleen aivan selvin päin — mutta kun sai ryypyn, nim löytyi tuo ainainen kiusaajakin. Viimein tuli niin tavaksi, ettei hän voinut ollakaan ilman tuota huumausti-laa, jossa elämä muuttui niin ihanaksi. Joskus Veera ihan kimpaantui ja l u pasi todellakin panna hänet hullujen huoneeseen jos hän ei lakkaisi tuota ainaista hourimista. Hän oli itsekin l u kenut jostain, että se oli jotain lajia mielivilvaisuutta, kun ihminen halusi paeta todellisuutta — jopa niin pitkälle, että pakeni ihan lapsuuteen asti — tuollaisia täysikasMiisia lapsia oli kuulema huUuJ^ huoneet täynnä. Häntä -joskus selvänä.ollessaan ..Ihan pelotti tuo ajatus — oliko ,:hän tulemasi jooppo-iraHu& si,. ....<)Jiko^alk«^lii t<ÄllaMn pehmittänyt häiiea- aivonsa" pilaÖe —: päin .Ipsvoja: .."K#a-haluaisi tällaista lihakasaa- llehitellä . . . . ? " .-niin se alkoi tuntua hänestä itsestäänkin niin naurettavalta, että hänen tä3?tyi muuttaa nuottia ja alkaa sadatella tätä oletetuista murhayrityksistä syyttäen Veeran sekoittavan m3rrkkyä hänen ruo-^ kaansa ja hitaasti tappavan hänet. Tuo sai Veeran jo kimpaantumaan — etenkin jos sattui vielä olemaan joku vieras ihminen kuulemassa. Hän l u pasi ajatella asiaa pitemmälle — kukaties panisi vielä käytäntöönkin jonkun lioista Kassun ehdotuksista, ettei ikään- näytelmää, joka alkoi häntä itseäänkin maila ja haki sitten kaikkein raaimmat salapoliisikertomukset tai jännitysdraa-anat, jotka tiesi olevan epämieluista kuunneltavaa toiselle. Mutta ei kulunut montakaan iltaa, kun vaimo löysi vasta-aseen tuohonkin keksintöön. Heti kun radiosta alkoi kuulua pyssyjen pauke ja naisten kirkumiset, kokosi Veera työnsä kokoon ja lähti naapuriin. Tuo oli sellainen käänne, jota mies ei ollut odottanut! Kassu istui miettien, sillä aikaa kun radio pauhasi murhe-sä tarvitsisi kuunnella hullun paapatus-ta! Jopa levisi kylällekin tuo huhu tuosta Kassun kuolemanpelosta — jolle naurettiin makeasti, kun tiedettiin hyvin että Kassulla ei ollut ketään joka olisi hänen kuolemaansa jouduttanut enemmän kuin hänen aina janoinen kurkkunsa. Mutta tuo Veeran kimpaantuminen sai joskus aikaan pelottavia ajatuksia Kassun mielessä. Kukaties vaikka hän itse olisikin, istuttanut tämän päähän sellaisia ajatuksia. Joskus ihan pelotti tosissaan —^ kuinka pitkälle vaimon kärsivällisyys kestäisi, sillä näytti siltä etteivät mitkään hänen tähän asti kokeilemansa keinot saaneet Veeraa jättämään häntä. Jospa vaimo saisikin pähänsä myrkyttää hänet . . .? Häntä pelotti kun oli tullut sanottua liikaa humalassa! Kukaties, jos tuo pitkämielinen l'eera joskus vielä tosissaan suuttuisi . . .! Hän ei voinut ajatella tuota mahdollisuutta loppuun ... Kuk.aties 'voisi Veera .toteuttaa nuo hänen epäilyksensä jotka tosin olivat vain hänen keksimiääii kidutuskeinoja j a pirullisia hänsäysväHneltä — Jotka voisivat vmlä potkaista takaisiii. koiita-iokkalla- tuloksilla . . . Täytyi.-kcka^ • jotain viisaampaa-.'.J - hermostuttaa niin, että hän väänsi radion niin rajusti kiinni, että nappula jäi käteen. Mikään ei enää huvittanut, hän otti erään julkaisun käteensä koettaen lukea auenneelta sivulta, jossa oli luku: "Kuinka tulla toimeen naisten kanssa". Siinä sanottiin, että naiset ovat niin läpinäkyviä. Hän ei nähnyt Veerassa «mitään läpinäkyvää. Hänestä näytti, että Veeralla oli kummallinen vaisto vaistota jo edeltäpiän mitä hän yrittäisi seuraavaksi ja oli aina valmis vastahyökkäykseen. Hän luki edelleen: "Naiset elävät vain siksi että heitä tarvitaan ja että heitä rakastettaisiin. Sinä päivänä kun nainen uskoo, että hänen miehensä ei enää tarvitse — tai rakasta häntä, kuolee hän aivan yhtä varmasti kuin jos hän olisi jo haudattuna kuuden jalan syvyyteen maan alle, sillä elämä on pysähtynyt hänelle." Sitten seurasi neuvoja kuinka hänet voidaan herättää uudelleen eloon. Mutta haluaisiko Kassu herättää Veeran eloon? Se on jos Veera olisi noin vain helposti kuoletettavissa . . .? - E i , tuhannesti ei. Hän, Kassu, ei tulisi \ ^ r a a herättelemään. Hän halusi fiäästa tästä eroon siksi, että hän.lmlttsi toisen-,,i»isep, Vi«raii tilalle - ,. . •- Mutta selvin päin d voinut &äm haa,-
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 5, 1950 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1950-08-05 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki500805 |
Description
Title | 1950-08-05-05 |
OCR text |
pelfllBl:-
K4SSr ISTUI pöytänsä takana
siaistamaton iasi edessään. Hau oli
.^iennään Taimin kasvot oluen \'aali-ja
nuo ainaiset siniset kengät tä-pienissä
jaloissa. Hän e i tiennyt
r^tjjjsta piti enemmän, mutta "nuo sie-
'^t. pienet, siniset kengät, eivät kos.
iJsn menettäneet viehätystään hänen
mielikuvituksissaan Tämä tosin, ei o l -
mitm
häiielE ollut enää haluakaan niitä" kar-koittaa.
Etenkiä • sviina-piniissa oiles-.
saan — jopa hän.oli. tullut viimeia niia
höperöksikin, että' Veeran , koullenkiii
houri Taimista. Veera tiesi' TaimiJi
edesottamuksista ./vähän. enemmän kuli:
hän,-Kassu,.oll uskoniitkaan — t a i tah<
toriut " uskoa, • siksipä hän .vain nauroi
Kassulie päin kasvoja — jopa lupasi
t hänen ensimmäinen lasinsa sillä i l ta tarkastuttaa tämän aivokopassa olevat
llhenteli jo puolta yönä.
jo\iiosiaoli Kassu-palvonut Taimin
^y^toa — tosin silloin, k un Taimi jätti
^net ja lähti toisen miehen kanssa pois
paikkakunnalta sanomatta, edes jäähy-rajiä,
tai antamatta sormusta takaisin,
sahajauhotkin. , Tuo suututti Kassua
•etenkin; '%rapula-aikana" — kim" nuo
samat sahajauhot. pakkasivat turvota
niin ^suuriksi,.-.ettei .pääkopassa tahtonut..
-nilEe .olla kylKksi,tilaa.. ' -.
. Mitä eaem^mlji-.hätt ajatteli Taimia, ,•
hän oli kiehunut vihastaJm'ateö'tetaa^•^.sitä~•••vaTO^^ ..tuli hänen., mldes-.--
täHe-Ä-joskus kun-yhteen-saluttai- .- sään-a|atas,::ettär-VQera^;^-foUut^se.oikea
gja... Mutta noina^vihanvhetkinä-|a-;":että, |U;iiii-TaimiQ---Mneii -.täytyi. -
ciuunut- • hänen tielleen' roteva . j a ; :iä- - .;: saa^a-^hiaiiall^a' -milE - hyvä.nsä. - -Unohtu-allaan-
kaunis -Veera, -joka- .vihat- sam- • neet ^-olrvat w aikdja---sitten Taimin^ te- - -
eintteii- omalla fakkaudellaaör,.— -nlia ke.mät -^.vääryy<|et/—..rakkaus--tasoittaa•
etiälassukin-oli l.uiil|»| -^alkenv^leyao.-
clataimin-. kanssa —.olfeitavjai^menijei-.:
l a . . . . . - - . . •• -.-.-v. :,••>.
Mutta ^fuosien kuluessa oli -C^su- ai-.-
lanut-maistella miestä: väke^mpäl^.-;—..
|!^, toiset sanoivat. .hanti -juopofesikjn;;
itä. useammin.: -hän oli,-kaffistaiiut .^la-..
- kalkkij;.;päätteH'liän it^kseenrvar-ma^^ v
.••lämiB€tessääa..:;.tätä:.:-^ .ajatM^ -- —
etei?k|a.- -|uovuksESsa' - ollessaan ~-häir, .ihan;--
.•haltiolt.pi; tuo ajattdemaaä" ja-:häa-.^nä-k!--
silmiensä, ••..^essä-1-; ntiö' ..^intalset-^, siniset-kengät,
-jÄä;. olivat;--olle_et;; aivaij-iitidet-.
—-silloin: kua.hän-oli .enslmmäiseii;-ker-.
!i!B3.jK)hjaan,.-.s!tä • selveiiHniii--alkoivat' raa tais^aimpt'tytön..-. Me-.tanssivat^ ihan
tokkuvat- Taiimista -k-iösata::-liän.täi.-- iim1elä:vii»ä -hlnen-.ohitseen-. aivan.-=min- .
Essimmltä.selrä.järM pystyi ne kar- . kuin luom-iltanaj kun hän; ICassu, ..oli.,
loittaniaan huuthiiteen, vaan viimein Be, tytön parhaan ' ystä^^nss käsivarsilta
allaivatMntä'kiusata, .-pahemmin eikä- ., siepannut l5:ylän-tansseissa..-Häa eli-tuon.".
.- .- ' . ..." . - .._. . lyhyen .rakkausseilifcailunsa. aina--uudel---:
leen ja tiudeileen,- - :Se o l i :-tosin--Iyhyt- •:
kuin telan laulu |
Tags
Comments
Post a Comment for 1950-08-05-05