Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 25, 1938

              Sivu 8 LAL-ANTAIXA, KESÄKUUN 25 PÄIVÄNÄ
i l
i ''ii
r— Jotakin täytyy olla vinossa,
joukossarnrr^e on joku, joka antaa
kaikki suunnitelmamme ja päätök­semme
ilmi, . . Kumpa vain tietäisin,
niin . ..
— Se on selvä... mutta kuka on
niin raukkamainen.
— Joukossamme sen kuitenkin
täytyy olla, muuten ei olisi tänään­kään
ollut tehdasparoonin lehdessä
meidän eilisiä päätöksiämme, pää­töstä
ryhtyä järjestämään kaikki
tehtaan nuoret toimintaan työpäivän
lyhentämiseksi ja terveydellisten olo­jen
parantamiiseksi tehtaassa.
~ Paroonin kätyri on joukossam-
' m e \
— Se on paljastettava!
— Mutta kuinka... Ellemme sii­nä
onnistu,, heitetään meidät yksit­täin
pellolle ja samat sietämättömät
olot tulevat jatkumaan tehtaassa,
niin nuorilla kuin vanhoillakin.
KIRJ. HOLLAND
Nuorten edistysmielisten työläis­ten
kokouksessa vallitsi kiihoittunut
mieliala. Paikkakunnalla ilmestyvä
tehdasparoonin kontrolloima sano­malehti
oli jatkuvasti tietänyt kertoa
kaikki heidän päätöksensä, kertonut
ne mitä ilkeämielisimmässä sävyssä
ja lisäten omasta puolestaan mieliku-yituksellisia
valheita, antaakseen
nuorten toiminnasta kokonaan väär
rän käsityksen. Viimeinen tapaus (Ai
kaikkein räikein.
Eilen, sunnuntaina^ olivat nuoret
päättäneet kokouksessaan, että ryh*
dytään järjestämään nuoria kutomo-tehtaan
työläisiä, tarkoituksella vaa­tia
kaksitoistatuntinen työpäivä lyr
hennettäväksi ainakin 8 tuntiseksi,
sekä laitettavaksi tehtaaseen parem­mat
ilmanvaihtolaitteet. Tämän pää­töksen,
jonka tehdasparooni oli var­maankin
urkkijansa avulla saanut
tietää, oli lehti julkaissut hirveästi
vääristeltynä. Se kertoi, että yhteis­kunnalle
vaaralliset nuoret, ovat
päättäneet saattaa tehtaan työolot
epäjärjestykseen, ajaakseen tehtaan
turmioon ja muutaman tuhannen työ­läistä
ja heidän perheidensä jäsentä
nälkäkuolemaan. Paljon muuta sii­nä
sanottiin ja samalla koetettiin
todistaa, että tehtaassa Vallitsevat
niin hyvät työolot kuin telitaalla on
ankaran kilpailun aikana mahdolli­suus
järjestää.
Nuoret eivät olleet niinkään kii-hoittuneita
siitä, miten lehti vääriste-li
heidän päätöksiään ja miten se jul­kaisi
vääriä numeroita tehtaan ase­masta,
joka todellisuudessa tuo^tti
suunnattomia ^ittoja^ vaan pahinta
oH heistä se, että heidän päätöksen­sä
olivat heti tehdasparoonin tietona
— että heidän keskuudessaan oli
urkkijoita tai urkkija.
Mitään ei kuitenkaan voitu tehdä,
sillä kenelläkään ei ollut varmuutta
vähemmässäkään määrässä kuka oli
tuo kurjimus.
Asia jäikin johtavalle komitealle
selvitettäv^i.
Johtavan komitean puheenjohtaja­na
toimi Armas Raita, muutama
kuukausi sitten jostakin muualta tul­lut
--mistä, sitä.d varmuudella: Uem-nyt
kukaan sanoa, mutta innokkaaksi
nuorten asian ajajaksi hän oli ha\'ait-tu
ja aksi Imet oli valittu johtavaain
komiteaankin.
Aimo Kangas, hiljainen nuonikai*
pen, erään ainakin kaksikymmentä
^ t t a i^aikkakun^ asuneen- työ­läisen
poika, kuului myöskin tähän
Jöpmiteaan.
Ön järjestettävä, vastaiirkintiu.
— Niin on . . . Se on ainoa keino,
— Mutta kenet määräämme tä­hän
tehtävään.
— Va.stustan minkäänlaisen pää­töksen
tekoa tässä kokouksessa, sillä
joukossamme — epäilen pahasti - - r
saattaa olla juuri hän, josta haluam­me
päästä^lelville.
Näin puhui Armas Raita, luoden
samalla syrjittäiseri, merkitsevän sil­mäyksen
Kankaaseen, joka oli ää-netönnä
seurannut kokouksen kul­kua.
Viimeksi mainittu ei kuiten­kaan
ollut koko katsetta havaitsevi­naan
ja'jatkoi entistä äänettömyyt­tään
. . . •; •
Niin jäi sitten päätöksen teko täl­lä
kerralla. Se jäi sen varaan, että
puheenjohtaja Raita ja sihteeri Tuo­mi
järjestävät toiminnan urkkijan
selville saamiseksi niin hyvin kuin on
suinkin mahdollista.
Mutta myöhemmin samana iltana
kokoontui huomiota herättämättö-mästi
neljä toverusta Aimo Kankaan
huoneeseen. He olivat kaikki saman
paikkakunnan kasvatteja, tunsivat
toisensa perusteellisesti, olivat viettä­neet
elämänsä pienistä palleroista, as­ti;
yhdessä. He olivat myöskin eh­dottomasti
varmoja toisistaan^ sillä
tunsiyathan he melkeimpä kirjaimel­lisesti
toisensa jokaisen askeleen ja
myöskin olivat, he kaikki köyhien
kotien lapsia. ,
Pidettiin neuvottelu äskeisten ko­kouksien
suhteen — urkinnan, suh­teen.
Tässä neuvottelussa ei ku­kaan
epäillyt toistaan ja siksi siinä
puhuttiinkin avonaisesti, pelkäämät­tä.
•
Ensimäiseksi kävi asiaan Aimo:
—Meillä on vaikea kysymys rat­kaistavana.
Ellemme onnistu sitä
ratkaisemaan mahdoilisimman pikai­sesti,
on kyseenalaista, josko toi­mintasuunnitelmamme
tulevat osak^
sikaan menestymään, silla vastustaja
tietää aina olla varuillaan, tietää jo
aina etukäteen varustautua juuri sii­nä
missä me tulemme hyökkäämään.
— Oikein, aivan oikein. Kysymys
onkin nyt siitä miten ryhdymme me­nettelemään.
— Kumpa olisi edes jonkinlainen
johtolanka— edes jokin pikkuseikka,
joka johtaisi jäljille, antaisi mahdolli­suuden
alkaa.
— Toivo ja Viljo, jotka olivat joh­tokunnan
kokouksessa, kävi taas
keskusteluun käsiksi Aimo, huomasi-
\'at miten Armas teki äskeisessä ko­kouksessa
peitetyn viittauksen minua
vastaan.
— Huomasimme kyllä, ja ihmette­limme
mistä se johtui.
— Itse en ollut sitä havaitseva­nani
ollenkaan. Mutta se antoi mi­nulle
paljon ajattelemisen aihetta —
oikeastaan, omasta mielestäni, se joh­ti
minut asian jälille.
-r- Kuinka niin?
~ Eahän vam innokkain toimitsi­jamme
Annas o l i s i . ..
— Ihrasta lienee, kun ensm seli­tän
arveluni — minullakaan nimit­täin,
ei ole mitään muuta kum eri­näisiin
seikkoihin perustuvia arvelui­ta
ja sitten yhdessä; harkitsemme
ovatkQv arveluni mistään merkityk­sestä.:,'
•
— Niin/kerro, kerro«..
?uhuvmn kaikki a v ö ^^
— Arveluni ja johtofäätöksem
ovat vallan tuoreita, vasta tänään
syntyneitä. Aina siihen hetkeen asti,
kun Armas teki tuon peitetyn viit­tauksen
minua kohtaan, oli hän kaik­kien
epailyksieni ulkopuolella, enkä
edes koskaan tehnyt mitään laskel-mia
hänen suhteensa, vaikka monasti
olenkin syventynyt pohtimaan kuka
keskuudessamme lienee urkkija.
Tuon viittauksen jälkeen aloin
pohtia asiaa hänen kohdaltaaq. Tor
tesin ensin, että hän saapui paikka­kunnalle
juuri silloin, kun nykyinen
nuorten osasto oli alkanut avoimen:
toimintansa. Seuraavaksi totesin,
että kukaan ei ole hänen menneisyy­destään
selvillä ja mitään yksityis­kohtaista
selostusta, jota pidettäisiin
tai voitaisiin pitää ehdottoman var­mana,
ei. hän ole milloinkaan antanut.
— Se ori totta... totta.
— Mutta kaikki ei ole vielä siinä.
Kolme paikallista jäsentämme on
pantu työstä pois, kun ovat julkisesti
esiintyneet^ toisia, on sijoitettu mitä.
kurjimpiin töihin. Näimei.oletapahr
tunut Armaalle^ Mistä; sj^tä? Jä:.
kuitenkin hän on esiiittynyt avoi­mimmin
kuin kukaau muU. Felkääkö
parooni eroittaa häntä ? Sitä en
ainakaan uskoisi...
Seurasi hetken äänettömyys, kaik­kien
pohtiessa mieiessään sitä, mitä
Aimo oli tuonut esiin. Sitten Aimo
jatkoi:
— Sitten tuo Viittaus. Ajattelin,
asetin mielessäni itseni urkkijaksi, ja
tuJin siihen tulokseen, että yrittäisin
kääntää epäilyksen kaiken varaksi
johonkin määrättyyn henkilöön, voi­dakseni
itse paremmin Olla varjossa...
Nyt kuitenkin sattui, että hän ei tun­tenut
syvemmin minua, ei tuntenut
tätä meidän suljettua toveripiiriäm­me—
ja hän teki ehkä kohtalokkaan
erehdyksen. — Mitä sanotte?
— Esiintuomasi johtopäätökset
tuntuvat hyvin perustelluille, vaikut­tavat
uskottavilta . . . Suorastaan ih­metyttää,
että emme ennemmin ole
tätä huomioineet.
— Tosiaan! Tunnemmehan mel­keinpä
jokaisen muun jäsenemme'
kapalosta lähtien ... Olisikohan avain
nyt löytynyt?
— Vaikea on sitä vielä varmuu­della
sanoa, mutta jäljet meillä nyt
jokatapauksessa on, sellaiset jäljet,
joita täytyy seurata, olkoonpa tulos
mikä hyvänsä. Ehdotankin, että
käydään heti laatimaan suunnitelmaa
asian selvittämiseksi.
Siitä, mitä neljä toverusta: kokouk­sessaan
päätti, mitä suunnitelmia he
laativat, ei kukaan päässyt.tietämään.
Eihän kukaan näiden neljän lisäksi
tiennyt koko kokouksesta mitään;
Mutta suunnitelmia ryhdyttiin pa­nemaan
käytäntöön viivyittelemättä...
Nuoret edistysmieliset työläiset oli­vat
taasen kokouksessa. Kumma pai­nostava
mieliala vallitsi.
Armas Raita, puhe^johtaja, oli
Juuri antanut selostuksen urkintakyr
symyksessä. Selostuksen mukaan oli
puheenjohtaja ja sihteeri tehneet val­miiksi
suunnitelman, jonka avulla he
uskoivat saavai^a selville osaston
päätöksien ulkopuolisten tietoon tulo»
syyn:
— Mmkälainen on suunnitelma?
kuului kysymys.
— Sitä emme voi selostaa^ sillä se
merkitsisi sen tunnettdcsi -tulemista
ja mahdoUisesti syyllinenkin saisi sen
tietoonsa. Ja epäilenkin pahasli, että
se tapahtuisi^ jo kokouksessamme! Ja
taas heitti Raita syrjäsilmäyksen Ai­moon,
joka tapansa mukaan istui-vai-teliaana
eräällä syrjäpenkillä.
Nyt puuttui puheeseen Viljo:
— Kannatan täydellisesti puheen­johtajaa.,;
Meillä istuu täällä ko-kouksissamme
joitakin, tai j o k u^
nyt heitti Viljokin silmäyksen Aimoon
— jolla ei ole asioihimme mitään sano­mista,
mutta jostakin syystä haluavat
kuitenkin täällä aina istua. Ehdot
Jäisin, että jäsenistömme asetettaisiin
tarkian tutkimuksen alaiseksi.
Kannatan ehdotusta, säesti Toi-yo.
Useiden katseet kääntyivät Aimoon
joka jo pitemmän aikaa oli herättänyt
huomiota puhumattomuudellaan ko­kouksissa.
Mutta eihän puhumattomuus
mikään rikos ole, j o s t a . . . ,
-—Ei sinänsä, mutta kun on; epäil-täyää,
että, juuri puhumattomuutta ja
hiljaisuutta/ näytellään siksi, että ha­lutaan
pysyä huomaamattomalla, ja
että jäisi.aikaa — pankaa tämä me;r:
kille—että. jäisi aikaa kaikkien tois­ten
puheittenv mieleen painainiseen,
painosti puheenjohtaja.
— Niin, kyllä, mutta . ..
— Ei mit^n muttia^ ehdotan, että
Aimo Kan^s. — mitäpä, tässä; enää
peiteilä; — eroitetaan seurastamme...
Kun^ sitten Kangas oli toisten ke­hoituksesta
käyttänyt puheenvuoron
puolustuksekseen, puhuen hyvin.kjih-koisasti,
mutta samalla hyvin epäyar'
masti ja epäilyttävästi, eroitettiin här
net melkeinpä yksimiehsesti.
' Päätökseen oli paljon yaikuttaiiut
se, että jo etukäteen olivat Arinaa,
Alvar, Toivo ja Viljo tehneet agitat-sionia
häntä vastaan. ,
Kului useita viikkoja; Säännölli­sesti
kokoontuivat neljä toverusta,
mutta äärimmäisen salaisesti.
Julkisessa elämässä eroittautui Ai­mo
aivan täydellisesti entisistä ystä­vistään,
kaikista edistysmielisten
nuorten seuraan kuuluvista ja h^i
tuttavuuksia toisesta leiristä.
Pian hän pääsikin hyväksi ystä­väksi
parin lähiympäristön talon po­jan
kanssa, joille hän purki katke­ruuttaan
nuorten toimintaa kohtaau
ja jotka taas puolestaan tahtoivat
käyttää Aimoa apunaan omien tar­koitusperiensä
ajamiseksi. Niinpä
tarjoutui hän osakkaaksi heidän suun^
nittelemaansa viinan salakauppaa var­ten
perustettavaan yhdistykseen.
Ensi kerran elämässään istui Aimo
nyt juoppojen joukossa, kallistaen it­sekin
puolestaan muutaman ryypyn
vahvistukseksi sopimukselle, joka
laadittiin erään ravintolan takahuo^
neessa.
— Sinun pitää saapua kokoukseem­me,
joka meillä on ensi sunnuntaina.
Siellä tapaat paljon muitakin hy\ia
kavereita. Ei mitään ammattiosas-tolaispoikia
ja räyhääjia, mutta oi-keaa
miesten seuraa.
— Joo, siellä pohditaan muitakm
stuäuri cneiiitlät ä aansuionaittUa.o.s. asStoielaUiäsU ptaan naan
lisesti tukkoon.
-^Haluaisin roieleUäni, oikeastaan
paremmin kuin mitään muuta, n^-
dä sen, että niatä suunsoittajilta otet­taisiin
lopuUisesti kaikki valta
säesti Aimo, tekeytyen Ju^P""^^
vaikka ei tosiaan ollut montaabaao
tippaa sisäänsä ottanut. . .
— Kyllä niiUe johtavammille
annetaan lähtöjä meiUä onkin
mat'ti0dot, jokaisen osttudes^
kaisesta.$uunaitelmasjtat .
Kello kyinmenensunnuntaiaaÄU^
jokasijaitsi .yähän tdidaskylan ^
1938
puolelli
;;en tut
tokxmts
eleenpä
den yh<
telmiä j^
piansit
myöskir
nyt jo s
-^Isti
kuivailla
Vähän
Aimo A
lähemmä
jäikin cv
Kyi
puhui Ar
man, jok
kaikki ku
nitelman.
sew kokoi
aikaan ep
paljon, m
lisen näki
häntä vas
jokainen 1
nut syyttä
riiUe. Ho
Sainpa kai
suunsoitta
reikseni ja
oikeastaan
tattiin peli
naukseni as
fu epäillä n
eroittamisei
nijain epäi
olen estän)
tään sen j
vaksi, koski
villa, josko
joista. Olei
kia s i t ä . ..
Nyt'pujc
oven kiinni,
käymään ui
Ulos pääs
liin suoraan
sään päästy
ränsä piilost;
matkaansa.
Vähän m£
Toivon ja \'i
ja vilkkaasti
vaa vauhtia!
Viljon ja ^
tysmieliset r
varten tavall
blmikko ilm
l^atsöivat use
Aimoa.
: Ilman miti
Viljo matkaai
pyörät muka
alun toistakvr
^'"opeasn k
Nrin taival,
%'neinä m
^•arten heidät
fnatkalle.. ^
Päästyään r
P""n, josta oli
• ^?an metrin i
^aloon^ luomeni
P>'^htymään.
'~~ Odotamn
/^on paroonin
^ AnnämnK
^eyteliiin häne
^ -~ Emme o
^' sekään pat
^^e^te täällä VO
* n kät}Teil
^^nenpoistieli
fn^effime metsä
^^äisivät fal
'^^^an ei nu
^ ' Pian ilme
li ' h'' - m
m mm. laii