Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 1, 1953

              i Tulevaisuuden
IIIIIHIIIiilllilllllM
KirioUtanut V AI N ö S A L M E N O K S A
Jatkoa -
Hänen elämänsä jatkui samapa yksi*
toikkoisena, murjotellen kopissa ilman
muuta ajankuluketta kuin omat syn*
kät ivoimia ku1utta;vat ajatuksensa. A i ­noa
(vaihtelu jokapäiväisessä elämässä
oli nähdä ohikulkevan vartijan kasvot
luukulla, tai tuodessaan hänelle ruo­kaansa.
Niin kuluivat.päivät, viikot,
kuukaudet ilinan, että mitään muutosta
olisi/tapahtunut. Katjastaan ei ol­lut
kuulunut mitään. >Hän oli kyllä l u ­vannut
muistaa — mutta he olivat van-kilassa,
vätfkilan värmimmassa osastos­sa.'
.
Vankilan ilma oli häneen jo alkanut
painaa leimansa. Uän oli tullut kal­peaksi
kasvoiltaan. »Ruoka pii usein
koskematta hänen kivisellä pöydällään
vartijan tuodessa jo toisen annoksen.
Hän istui kyyryssään/kylmällä kivivuo-teelläan,
kunnes sai teräksisen luon­teensa
edes hetkeksi purkautumaan.
Silloin hän käveli lattialla edestakaisin,
ajatusten levottomasti lentäessä kaik­kialla,
usein purkautuen esiin, voimak­kaina.
otteina.
)£r|änä tällaisena kiivauden hetkenä,
kun hän jalkaa polkien edestakaisin kä­veli
'kurjassa k<^issaan, kuului hänen
koFviinsa koputusta, mutta, mistä? Hän.
heristi hiukan korviaan, vaan ei siihen
suurempaa huomiota kiinnittänyt, kä­veli
vain ja sadatteli kovaa kohtaloaan.
— Koska tästä kaikesta tulee loppu,
tai tuleeko milloinkaan? Pitääkö mi­nun
sortua tänne itpiän
den kuiluun^ ilman tutkintoa j a ' tuo-'
miota? hän ky^di itsätäau^ f
Mutta kuten myrskyä seuraa aina
suotuisa sää. niin oli Sunilankin laita.
Vanhat raskaat kivipaadet ympäröivät
häntä. £i auttanut voima, ei teräksi­nen
tahto,, alistuminen oli ainoa järkevä
teko. Hänen käteensä tuli vesiiruukku,
aivan paljas sattuma.. Hän joi, joi, joi
pitkin siemauksin ja asettui istumaan
makuuläyitsalleen. Juoutuaan kylliksi
alkoi ruokakin maistua. Hänhaki mu­rikan,
kastoi suolaan ja söi hyvällä nio-7^
kahalulla. Ruokaillessaan alkoi 4iän
kiinnittää tarkempaa huomiota kopu­tukseen.
Koputi^ kuului kaikkialta.
Jos hän oli yhtä seinää jähempänä, ko­putus
kuului toisaalta. Kun hän syök­syi
sinne, kuului, se taas ivast^ckaisefta
seinältä, katosta taMättiastä; Niin hän
juoksi kaiun' perässä ^etta~ i^Su^v^rtana
valui. Se olikin enslkertaii hänen sifel-hän
kahvia juodessaan ajatella. Oulutta
isännän opittu kohteliabuus Hitti^e;ronr,
heteen saakka .
Onni Ojalan dämästä voi vielä mai­nita,
että hän on oHut jo kuusi vuotta
naimisissa itseään puolta nuoremman
naisen kanssa. !Ketääl^ tuö^^
väthän vanhat niiieltttkosk^
hoja tiaisia passattavsd^seen,
ria he j u m a l o i t niin ^auan^^uin he
^vuorostaan kyllästyvät ja jättävät ukot
oman <Hinensa nojaan. Niin on käynyt
monelle, joka ei ole ymmärtänyt ajatella
tämän hetken asioita pitemmälle.
Monen ihmisen elämän romaani ei
suinkaan lopu siihen,> että he saivat
toisensa monien seikkailujen jälkeen,
vaan päinvastoin, sitten se vasta alkaa­kin.
Toisilla taas koko elämä kulkee
samaa tasaista latuaan, jossa ei ole
paljon nousuja eikä laskuja — ei myös­kään
mitään erikoista kerotta%'aa toisil­le.
Mutta jolla on kolmekin vBiittyä
vaimoa, kaikki elossa, niin hänen elä­mässään
olisi totisesti kerrottavaa.,
Siis elämässä voi näinkin käydä, ly-lä
oloaikanaan^ kun hiki hänestä ulos
purkautui. Hän lämpeni, ei ainoastaan
~ ruumiiltaan, vaan myös mielehääh: hän
oli taas nuori. Hänen sydämensä ty­kytti
voimakkaasti, suonet tykkivät, ve­ri
virtasi vuola^a, virtana : kaikkialla
hänen kokonaisuutensa yhteiskunnas-
' S a . ' • . '--V:.':
Tosiasiassa koputus kuului lattian
«alta, mutta hänen olisi ollut vaikea saa­da
sitä selville, ellei onnellinen sa^uma
olisi tullut avuksi. ,
Kun mfehenmie kaiun perässä syök­syi
seinältä seiirälle, [sattiijl^ hänen jal-;^
kansa jonkun liukkaan esineen päälle ja
hän kaatui pitkin'pituuttaan lattialle.^
Ja kuinka pahasti hänen olisikaan saat­tanut
käydä, ellei hänen '^päänsä olisi
sattunut makuukasalle. Hänen paha-tuulisuutensa
oli kuin onneksi. Jos peh-kusäkki
ei olisi ollut lattialle hehett3rnä,
olisi pää saattanut sattua pahasti. IHän
makasi hetken lattialla täräyksestä
huumaamuneena. iHän tunsi kipua ruu­missaan^
mutta se ei ollut pahempaa
laatua. Tuntui min kummalliselta, voi­mat
olivat tyyten loppuneet. Häh köet-
* ti saada alustaa kylkensä sdfle^jok^^y^^^^
mein onnistuikih. ja asettui uudelleen
levolle. K<^uiuskin pii loppunut, ei­kä
mikään häinnnjrt hiljaisuutta.
Siinä 'hänen loikOessäan a|atukset
kulkivat h^en pikkuelämaiisä ~ l ä v i^
moninaisissa- t^äuksissa, kunnes vaq>ui
uneen.' Unessa hän näki mcäienlaisia
tapauksia elämänsä onnellisinänilta,
mutta ni3räs 01^
£räs *hänen käuii(Bmamistä^;tin^
kulkeutui n ä ^ ^ V l ^ ^
. lapsutiSTOOsiltääm^ Häo^^^
vanhen^äinsa 'kodissa Virtavuoren teol­lisuuskeskuksessa.
^ "Toivo",; h ^ J^uu-lee
isän sanovan. ^'Kuhtänäpaivs^^^
tulet tuomaan kiahyia;:.:nimtul^ taval­lista
aikaiseznmiu.^ ^(Meh puhunuT^ jo
äidillesi, että ' 1 ^ keittää kahvin tuntia
ennen tavallista aikaäi. Sii^n ^ ail^an,
tulee satsinmuuttpj niin saat pila mu­kana,
sillä tiedäthäiijvetä töiypisin si-
^nusta tulevan^sahanasettajan, isäsi seu­raajan.''
Hän muistiaa kuinka hyvillään hän
oli. (Ne i ^ i v ^ hänen'^
simmät hetket^^ij^
äpuna« ^ hmit^^ ollut,
mutta kun sai ic^^^i&anä niin tär­keässä
työssä, j b ^
taan i ^ h a t saJiurii^^^^
^^i«psikkäsilC£ia?^:n^^
sahalaitoksen "iFiöolrvalttari" ja astus-k
d i heidän luokseen^
Sunpfip^i se^ : ^ t ^^
9täh^ ihuistaak
' k a ^ n s a kaihoudesta painui lat­tiaan
j a yast£d[:>'"£^^
inuttta> en niini^sipieii^ky^ seu-.
raan (vs&in isän^^jaiiiäidteii^^^/s
sahti hän ylös säkiltä, otti luakan ja
alkoi vastata aivan ^äkitt vieresi ole­vaan
laattaan. Hän oli nyt irsonia, et-.
£ tä koputus kuului juuri siitä Naputeta--
tiiaan, "kuka olet"? jäi hän odottele­maan
vastausta. 'Mutta vastaukseksi
säi hän vain tukehtuneen voihkauksen.
Voihkaisu vaikutti ihmisen voihkaisul­ta.
Sumia heitti alustan luotaan ja alkoi
kiivaasti tutkia lattiapaasia. Hän o l i:
kuullut niin merkillisiä asioita vanhois­ta
linnakkeista. Niistä tiedettiin ker-r
toä initä moninaisiinpia juttuja ja salai-sui&
sia. Ja miksikä ei juuri tämä van­ha
merilinnake olisi yksi niistä^ joka
tarjoaisi edes yhtä noista nponista saläi-
• suukoista, joka nyt o l i hänen edessään
selvitettävinä. Hän koetteli paaden :
^sivuja lusikanvarrella -— ^^ja ihme ja
; kumma, paaden sivut - olivat vapaat.
Sunila jatkoi tutkiriiistaan mitä suurim-i
n i a i l a innolla. (Puolisen tuntia työs-kenndtyään,
hän ; huudahti ilosta • ja
' kauhusta. Paasi keikahti syrjälleen ja
eteen ilmestyi maanalainen käytäväv
Heti kun kivi kääntyi, huhnahti ylös
kostea kylmä ja ilkeähajuinen ilma.
Hän koetti katsoa alas, mutta olf aivan
. pimeä ja mahdoton nähdä kyynärää
kauemmaksi. (Ensiajatus trii saada sel­ville,
josko hän oli katseilta *^lurivassa.
Kivinen inakuulavitsa- oli juuri niin
korkiea, että oviluukusta ei imkynyt sii-
V hen niissä maanalaisen MytäVänluiikku
sijaitsi. Ensityö oli järjestää vuode
näyttäjrmiän, niinkum siiiMl olisi mies ja
sen jälkeen älas. Ti4itikulla hän raa­paisi
tulta ja sen yalpssa alkoi tutkia
luolan suuta. JRuosturieet rautapprtaat
olivat kiirinitettynä kivipaaden alimmai­seen
puoleen. (Portaat olivat jäsenien
^ tavoin toisiinsa yhdistetty j a toiniiyat
sen mukaan kuirika kiveä liikutti. Ylä­osastahan
oli täysin sdyUiä. : ! ^^
tyi laskeutua alas. Mutta ennen las­keutumistaan
hän asetti esteen suojele-jpniaän
paluutietä. Voisihan vaikka por­taat,
katketa, niin ja monenlaisia vaa­roja
väijyy tuollaisissa luolissa. Varo-vaisestihäh
alkoi laskeutua alas käytä- ^
vän pohjaan. '*lEi'^ hän tuumi,:"täytjv ^
taas raapaista yksi kaliisarvdni^n tuli­tikku."
NsrtMn näki jo aivan luolan
; pohj£^m ja siellä ttumnan kasan. J a jos
hänepN silmänsä eivät petä näyttää se
ihmiseltä. Nyt hän ei enää arvellut,
vaan rohkeasti astui askel askeleelta,
kunnes ^alan alla tuntui jotain peh­meää.
Hän tempasi jalkansa takaisin
ja taas raapaisi tikun, mutta voima­kas
ifanavirta sammutti tulen ja hänel­lä
ei ollut varaa niitä enää haaskata.
Miehemme äsliii pelöttömjtöti alas, mut­ta
nyt hän astui alas sivnun.
.• Kauhea oli se hetkij hänen tuli nyt
käsin kpiltellä ja siviellä tullakseen tietär
mään niikä oli se pehmeä kasa, mut­ta
aikaa ei ollut yhtään haaskattavaa.
Hetken sMtyään Iän I m ^ ^
Hänen kätensä koskettivat ihnmk
. ja |a jie pliyat Jämi^^
nustdi edjpUeen, hänellä' oli huivi. jääs­sä
'^Nainen!', hän soperteli- Olisikohan?
~ «Ka^a, Katja", hän Ruiskii, vaan ei
m i t ä vastausta. ^ "Vettä, vettä"
ka oli jo niin tipassa, että häneliä ei
oHut enää.aftaa lym kasvoJMi köstuita
miseep.r HänkyUä koetti saada suuta
avatuksi.|ä käadetuksf venä, mutta Pi­meässä
se toimitus jäi sattuman varaan
Aivan yiimetingässai hän pääsi ylöi 13
sai jälkensä peitetyksi, kun Utavalot sy­tytettiin
ja jaettiin iltaruoka.
Ne hetket, jotka Sunila nyt vietti,
tuntuivat iäisyydeltä, mutta vihdo nkin
saapui yö. Kun vankilan valot sani-
. muiyat hän riensi alas luukusta, toivoa
sa.täpaavansa n a i s e n K a t j a n . Mut-'
ta yaJkka; hän kuinka.etsi. niin etsi­määnsä
ei löytänyt. 'Nainen oli kadon­nut
käytävästä. Ei.hänkään lähem­min
halunnut tutkia: käytävää, vaai»
nousi ylös ja paneujtul levolle.
xxxn
Katja, kuten iiiinmonet/venäläiset
tytöt ennen ja jälkeen häntä, joutuivat
aikaisin ottamaan osaa vallankumous­liikkeeseen.
Koimetoistaivuotiaana lukion kol­mannella
luokalla hän joutui ensikerran
kosketuksiin vallankumousaatteiden
kanssa. Isä pikkupocvarillisten aattei­den
elähyttämänä, otti osaa •vallanku­mousliikkeeseen,
mikäli se kävi päinsä
koulun opettajalta. 'Ei hän aktiivisesti
ottanut osaa itse liikkeeseen, mutta oli
asialle myötätuntoinen. Mutta siinä
perheessä, missä seurusteltiin vallanku-mouksiellisten
kanssa, se ei voinut olla
jättämättä jälkiä lasten herkkään mie­leen.
Niinpä se tulikin koko perheelle
tä3rdeksi turmiofai.'
olio ääntpv'Ylös ja täka^^
Mii^dihyväUä itanb^amme, että olemme
tUalsiUudeB^ lähettäiaptäaä meidän omia
lalijapakettejamme Siiomeen.
^B^S^ 1
HiÄte $9.»
2 Ibs. kahvia
4 Ibs. valkoista riisiä
T Ib.; rusinoita
1 lib., luumuja
1 Ib. kuivattuja persikoita
% Ib. kaaikaota
2.paria Nylon-sukkia (koko 10)
Ä BEST GIFT NO. 2
Hinia $ 6 ^
2 ibs. kahvia
2 Ibs. v a l k o i ^ riisiä
1 Ib. luumttja'
% Ib, kaakaota
i paketti kuivattuja hedelmiä
1 pari Nylon-suMcia (koko 10)
• BEgt GIET^NO. 3
Hkita $^
2.,Ibs. kahvia^...
2 11». vtOkoista riisiä
1 Ib. luumuja
. 2---4 teetä.
fretit sbsltäi^Max^
^ Antakaa yyffti^atv huoltaa labja-
T R A V E L
Ä G E N C T
tSli^ury' Ontario
' isken i ^ in sillohi^^luin isä^c^c^^ pair
• läh'milik;tuiÄ^slÄ^^^^
^13»%^ppikani,>^^ t^
mäHisesti> niitt^-et^r^ki^^ Jyö-miään
vasaraasi' v £ » ^ kant­taan",
Foorvalttari sanoi, j a taputti
häntä poskelle, r-^ Raami toisensa jäl­keen
otettiin käsiin, kaikki olivat uu­delleen
satsitettavat, alettiin. sahata ai-van
toisenlajin tavaraa. Hänen korvis­saan
paukahtelee isänsä ja sahurisetien
voimakkaat vasaran iskut. SunUa on
luisunut säkiltään ja (Vähitellen alkaa
herätä oikeaan tajuntaan. IHän heris­tää^
korviaan.
Jös^^^k^
seinistä, tai vaSkka; iattian alta, niin
hyesti |:errottuna...
* (Loppu)
vastaa aina koputukseen, hän kertasi
pikaa Varmat, että lähetätte MARJANNE öikeaUe välitysUik-keelle;
mistä saatte korkeimmat markkinafaiimat. Me maksamme
CP.n Express-moneyorderilla joka päivä.
P I K A I S E N M A K S U N S A A D A K S E N N E L Ä H E T T Ä K Ä Ä
MTOTIBCKANNE SUORAAN^ O S O I T T E E L L A :
k-'
SUOSrrOKSET voitte saada mistä hyvänsä Royal Pankista
Kirjoittakaa ja pyytäkää lähetysleimasin ja tyyny
G E O . C. A M S P A C H C O ,
74 C O L B O B N E S T B E E T - TORONTO^ 0 N : ? A B I0
. _ • •
I^nanfaima. «loloitta 1 pi|wi2. 1953