Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 19, 1949

              mm
v i
1
''Hunttauksesta rr Se voimi
Vihdoin viimein tuli marraskuun 1
päivä. "Hiinttaus" on alkanut.
Tämä ei oikein kuulu meidän naisten
asioihin tämä hunttaus, mutta jos teiltä
lähtee hunttari -metsään, niin silloin se
kuuiuu;^ Te siedätte, minkälsiinen^val^
mistelti siinä on ennenkuin hunttariii saa
metsään saakka.
Ensiksikin, parisen viikkoa aikaisem­min
hunttari silittääi taputtaa, rasvaa
ja- sihtaa pyssyääh. Ottaa sen hajal­leen
ja kokoaa jälleen. On jp kesällä
ostanut siihen panoksetkin, jos niitä ni-niitiHIn
ei sattuisi enää syksyllä kaupois­ta
saamaan.
Kun P3'^ssy, moottori ja teltta on kun­nossa
(minun huiittarillani ei ole venet­tä,
siitä huolehtii kaveri), niin alkaa
emännälle tulla kysymyksiä:
•\Missä ovat ne minun paksut sukka­ni,
jotka minulla oli viime syksynä, jo­ko
ne on parsitta? Entäs ne mäkinoo-housut,
joko niiden polvessa on paikka?
Joko se punainen paita on kunnossa ja
ne lapaset, joissa on sormet? JVIinkälai-sessa
kunhoäsa se nuldcuima^^ on^. fHi^
tää Tähän sen vetbkifetjua korjata. Jaaj
j a se \aHaiheh altisyytti? Joko se parka
tuli steftä Minärista?^' >
: Aika' lähenee W pidetään: hunttaurietf
M o u s , ^^höh ottaa osaa > kymixtti^kuh-ta
miestä. Rökouksfissä-seWiää^
ka-mennäänj miten j a minne päin. -
"^Eiköhän teennä' sinne,
syksy on oltuj kun siidtä<)n aina peura
mieheen kotiin tuotu ja tiunnetaan pe­rukka?""'.
' '
-Selvä!" •,.
-On en^i^äivärTaik^tar-^Hunttari ru­peaa
nyt täyttämään. pääksäkkiä.
'Oletko jo tehnjt;niitä ves-irinkeleitä,
l^ipä^ ja korvapuustit? Minä olen jo
muun "lunssin; hommannyt." .
Jlunttari. tuo esiin ison pahvilaatikon
ja rupeaa tyhjentämään . sehsisähöä
ympäriHeen, seistenu sitten itse fcaiiken
keskellä. Klikkiä,. shorteningia, pork
and pinsiä, catspppaa^ i:ahv,ia j a luoj^
ties mitä muuta; Tietysti lä^epullo
myös (jos sattuisi kastumaan, niin saa
ottaa rahan läimpimikseen).
''Voi kauhistus! Aikooko yksi «lies
ne metsään raahata? Onko teiflä^eäes
niin suuri paatti- jolla kuljette, jos.vjo­kaisella
iniehellä on tuoiiäinen kuorma,
tehän tarvitsette vähintään rahtilaivan",
päivittelin.
—Jos näkisit, mitä niillä toisilla on!
'Kyllä ne kanootit kannattavat", vakuut­ti
hunttari. "'Olisitpa ollut näkemässä
kun viime vuonna tultiin. Meillä oli
yhdessä kanootissa viisi pukkia ja tuuli
niin hemmetisti Pinatsin suurella se­lällä
. Meidän kanoottimme sukelsi jo­ka
laineen läpi , . . "
Hunttari alkoi kertoa vielä kerran
samaa juttua, jonka jo osasin ulkoa,
mutta annoin vain jutella, enkä loppua
kuullutkaan, kun oli niin paljon yielä
muistamista.
•^Onkos sinulla jo kompassi, ettet vain
eksy? Mistäs sinua siellä kor\'essa
osaisi sitten rUveta etsimään?"
"Kyllä on."
"Kuinka tällä kompassilla sitten osaa
siellä metsässä, kun se aina näyttää
pohjoista?"
Hunttärini alkoi selittää minulle kom­pana;
mutta en tullut htdliia hurskaam-
. maksi; Ajattelin^ että eiköhän olisi; pa­rasta
kun nousisi li<urkeiinmälle
ja katselisi siitä suuntia, tai tekisi vaä^
ka ison tulen, kyllä kai sen joku näkisi
Koska en ole nähnyt, että kukaan ur­heilumies
olisi • alkanut Liek^psä äsket­täin
olleen ohjeen mukaan voimistella,
niin päätin koettaa sitä, vaildca en ole­kaan
mikään urheilumies. *
Otin kaksi - keittämätöhtä 'kananmu­naa
ja nostin vasemman jalkani vesi­astiaan.
Vatkasin munat j a kaadoin ne
Ia ttialle. Otin kaksi lusikallista peru­najauhoja
ja kaadoin ne olkapäilleni.
Yritin potkaista ne veteen ja tein sen
kymmenen kertaa, mutta kyllä siinä
jauhojakin meni. Panin astiaan kaksi
kupillista vehnäjauhoja ja sokeria. Aloin
hengittää .niitä sisääni, mutta ensim­mäinen
hengenvetäisy tuotti niin kau'
hean yskänkohtauksen, että jauhot pö­lisivät
kaiklii kasvoilleni ja siitä lattial­le.
Sitten hyppäsm korkealle ilmaan
ja putosin taikinan pääU^^
Sitten panin selälleni: lattialle ja aloin
kantapäilläni pyöritellä niitä saksan­pähkinöitä
taikinasta. Sitten hypätä
lojautin kyykkyasennossa kuumaf»n
vesltamppuun,- mutta voi taivas minkä-
^ Iäinen parkaisu niinultapä^ ja vielä
tusinan V(erran;;^ysikawuisia
jä perässä;. Oiea: s a i r a a l a^
-hoitajatar oli kunUuV ininua^
seiii; ^ S a n avasi hiion pvejiy aiiirttä
suiki senif heti-^^afliQ^^^
ajäiv kiiluttua hän
supmalaisen* potilaatt kanssa, j a t ä mä
.osasi etjgl^^^ ; par«fmmin ^ u i n mJnä.
J ^ n kysyj>'että^^^ :
täysihuUuksi, juih ryvea :kuin sika. S^^^
noin ylpeäsri . \
, ^*E%ä loiei Mma leen säanli^
mukaan^. j&atsopas noita: ohjeita tups-
:sa^IAskissa." •• v • .• ./^^
Mutta hin vain sanoi, ettei fcailik^a
j a löytäisl^ksyneen.
"JEt sinä näy snnimäitävan .hunttaii^-
ta; Kyllä minä joskus vien
että näet. Ei se niin haiiskaa/ole kuiai
. se, näyttää: j a -kuulostaa. . Kun sieDä
.päivän.lÄ^
isiini.' niin illallai, rJoVniiekllään vetäytyy
yöpuidle." -
^ l i n u a nauratti 'itsekseni j a ajattelin,
että "vai e i "!
^jotäiiivpia^äisia'^^^
'fciifti;^t1in|j§jiÄ:,^^^ ^i"^
r ; ^ E t ^ ja
pane sen ^EJ^sly^vl^noklräan:, nettä peurat
öetäyät sinun^^polevan canadalaisen ja
osaavat lähtieä ^^älämäkeen. Ne ame­rikkalaiset
eivät kuiilen^ ampua
muuta kuin tö^siaa^
Nyt ori Villikoinkin se aamu,. jolloin
lähdetään. =Hunttarini on jo kello nel­jästä
aamulla katsellut ja muistutellut,
että onkQ':c:^k^ikki matkassa. Patoja,
monilta reiftiiita^nokiset, kupit, veitset.
Kaikki o%^^/Vo^^^^^^ Kissain
ja koirain^laö^sä on saanut hakea yhtä
ja toista. ^!$^?iuuluujö auto tuleva%
torvea spitetaän. Hirveällä rytinällä
hunttari l^päävpystyyn, nakkaa äk-^
kiä kahviri/^ota oli juuri juomassa, suu.
runsa, tarttuu lakkiirisa, panee sen vää­rin
päin päähänsä j a niin sitä löennään.
Palaa kuitenkin vielä porstuasta takai­sin
ja pussata anoiskauttaa emäntäänsä
kasvoille,-Vnäiinp^ sattuu osaa­maan.
Toiset jo huutavat t " H o r i o p i"
Toivotin --heille: hy\^ä /onni^-m^tsäs-tyksfösä,.
heiiautin^:^^^^^
kjiimi, huokasin pitkään ja sancon:
"Amenl" -
T i a i s t a se^on meillä. - Jos teiltä l äK
tee hunttari; nMne&^iän se olersaman^
k i s t a tdnäkin.- 2>räin tuumaa
H U N T T A R I N K Y L K I L T O.
Margot Fonteyn, yksi maailman tttnnetuimpm^
esiintyy New Yorkissa Metropolitan Opera Housessa esitettävässä
"Cinderettan" etisi-Ulassä, Kivassa vasemmälld^^^^ M
sem jäoi^
4S kimäc^ M
KERTTU teMiNSON:
'UM
NeovatMm^kanUt^iM
• 'Kuin kerrian'sykkivinä povin
• oUtMheUäydetuiEun-^
•niin taivasiliirkkäkin^^^^
• tiyt. seuraa :?nunk^
-syysilt
^ jötkaJkekkuivät rakkdutt^iän^
j • Syys'sytytä sieluuni kaipuu,
^ • -k^
^Uto valaa täytisen mun tie,
- vwtiisk3Öä,t rru #inä
• publiestahi ftfin;;5että^
kiä uskbn,t se e» ole m^
rannut^ Sitten hsUt l u k i L i ^ ^ ne oh-jeet
jä sanoi, että-inehän-;pvat keekiri-teko-
ohjeet. •
*TÖtyä", sariiMtf ininä;^ ^'Koska sinä
olet nähnyt keekintekijän tällä tavalla
hyppivän kuin tässä tä3rtyy hyppiä? Ja
mistä tässä nyt sitten" keekiä teet, kun
taikina on kaikki minun tyysyissäni ja
loput lattialla?" : ^
Nyt? oli jo paik^le keräytynyt puoli
tusinaa sairäänhöitajattäreitä. Toiset
nauroivat vatsaansa pidellen ja toiset oli
vat hyvinkin totisia. Yksi^anoi, että on
parasta kutsua Uiäkäri j a lähti soitta­maan.
Mutta eihän s? lääkärikään voir
nut mitään, minähän olin tehnyt sään­töjen
mukaan. Hän-vain varoitti mi­nua,
että eri saa emä 'vröimisteila, sillä
se on epäterveellistä sairaalle. Suu
naurussa hän ^ talutti minut ison peilin
luo. Eki iiirttenm sillä;
oliii riiih~ Olin
kuiir p&tf^asVuftieii jääfe^
^ i v o i i i että Joku toihenkiii koettaisi
t d « ^ keekiä s a i ö t^
^^*äisiin;sitf^tfj j6
t t f toäidn:^pär^^
H. V3ERTA.
f ihikeaut: jEjeldstä^taunka ? te
, naiset ;:i>y;at4^e«et^^^
; k!pa^.mltoänaiJ^^ 1?MBP1-
:ia.iäiht«;iilä*jne.t/^;^ h ^ i s l ^ : PM|tä
kesinä iidi|^<m ^pari pojis^
; mutta 4äi3^kföänä^ en o^ ollut m i s ^
• paitsi k<^ea|pauvä^^^^
• lassa lepäämässä - raskaan :.typnt€^;()-jäK
keen-j Sitä^en oikeiasta^;sanprlom
cnrntta, .karise ol^^
Olisi MusSis^ seHainen ai-
.kay retiä :me^fanninaisetk^ oi-i
kein k£^en^ ^rifecm ilonian. Eiväfc^ ile
-työt silti? jäisi-ttenättäi^^ M
; minäkin^ plfffi^y^
tekisi-tj^tjJÄB:;*!^^
^. kötiapUlalstavr; Kjllä;^
• järjes^naäi :mutta toivotäaan^^
: vieläivpareo^i a%a'^mei^le'^^^ '
^;Jlleldn^^^ad^n^^
•: ^-\d\^typÄ^|^^
^^hauskai^al^^
:enp^CIcä^>nim^
ystävät^ JsiitöC^^-M^ sairaa­lalla,
kunnain ^iuul^^ teista ole­van
sieHä^v^i^ reumatis­min
takia: Lääkärit kokeilivat kaiken­laisilla
hoidoilla ja tuntui, että olisi ol­lut
vähän apua. Kun olisi kotona ai­kaa
tehdä saniioio, mutta ei tahda olla
aikaa, aina vain pitää olla menossa.
Talvikin Oli taas^ulössa tänne Alber-tan
aavikoille. Ori ollut jo kaksi lumi-myrskyä,
mutta lumi bn sulanut pois.
Tulevat länsituulet, jotka lunta lennät­tävät.
Mutta s i l t i ei ole oikein kylmä,
'sUlä Gh^noPk-tuulet sulattavat lumen.
Täällä ei voi siiksitellakäan; mutta tääl­tä
100 mailia läiitieenjö voi hiihdellä
ja laskea imäkiä. CSinne minäkin toi­v
o i s i pääsevän^' tänär talvena, voidak­seni
sitten-Isirjdiftaa- että pysyin^
enää: suksferi F^äiläl S^^^^ o^^™
pitkät aika ^ituitfolcn^
; ajättelM^ etfä%i^iätt sita i
lä^<j9äkv^t#däy- Itiitf pi^^^^
otf oliMiiÄfä/ s i ^
VmiiäMn Ä^iitö)^ koulua^«
o t f M M ^ sukset
^ täife^^^ii(ifc6if
SIVU 6