1954-01-09-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
(KAUNOKIRJALUNEN VIIKKOLEHTI)
1
UEKKI. the only Finnish llterary weeUy In Canada
PabUshed and printed by the Vapaus Publishing CXmipany
Limited, 100-102 Elm Street We8t. Sudbury. Ontario.
Registered at the Fost Office Department. Ottaw», as
•econd class matter. ^
liiekki ilmestyy Jokaisen viikon lauantaina 12 Jitniisena.
aisftltäen parasta kaunokirjallista Ja tieteellistäTfiMft^vaa.
TILAUSHINNAT: YHDYSVALTOimN:
1 vuosikerta ,. $4.50
6 kuukautta 2.65
1 TuosUcerta fsyso
f kuukautta 2.00
S kuukautta 13&
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta $5.00 6 kuukautta 2.75
ILMOITUSHINNAT:
75 senttift palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-lemanilmoitus
$3.00 Ja sen yhteydessä JullcäUtava muisto-värsy
$1.00 ia kiitos $2.00 Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50.
Srikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien
on lähetettävä maksu etukäteen.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava
kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Umited.
Kustantaja Ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited.
100-102 Elm Street West. Sudbury. Ontario.
Toimittaja: J. W. Saari.
Aslamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
L I E K K I
P. O. BOX 69 BUDBURT, ONT.
Toimituksen kulmasta
Vuosi 1953 on nyt jäänyt muistojen joukkoon. Joulu- ja
uuden vuoden vastaanottojuhlat on pidetty, hyvän tahdon ja
rauhan toivomukset jouluksi ja onnen toivotukset alkaneen
vuosttaipaleen onnellisesti läpäisemiseksi lähetetty. Kaiken
tämän jälkeen alkaa arkinen elämä, työn ja vastuksien täyteinen.
Ottaessamme tällä alkaneella vuodella ensimmäisiä askeleita,
suunnitellessamme työtämme ja tehtäviämme, on syytä
kaikilla meidänkin lehtemme lukijoilla, kuten kaikilla mutlla-tkin
kansanihmisillä, palauttaa mieliin kaikki ne kauniit ja
byvät lupaukset mkä on tehty joulun ja uuden vuoden vastaanottojuhlien
yhteydessä.
Tärkein näistä lupauksista ja toivotuksista on ollut rauhan
ja hyvän tahdon toivotus. Tällä hetkellä on maailmassa
•tärkeintä rauhan säilyttäminen, sovun ja hyvän tahdon palauttaminen
kansojen välisissä suhteissa. Suuret vaikutusvaltaiset
voimat, jotka ovat tottuneet korjaamaan suuren
saaliin sodista ja kansojen välisistä vihamielisistä suhteista,
ponnistelevat edelleen väsymättömästi vihan ylläpitämiseksi
ja uusien entistä tuhoisampien sotien aikaansaamiseksi. Ettei
kansoja taas syöstäisi uuteen entisiä sotia vielä paljon kauheampaan
onnettomuuteen, on kaikkien oikeamielisten ihmisten
veKx)llisuus — itsensä ja kaikkien kanssaihmistensä
hyväksi — keskittää toimintansa ja voinansa tämän onnettomuuden
estämiseksi.
Vuosi 1954 on alkanut valoisin toivein-. Kuluneiden vuosien
aikana on maailmaan muodostunut koskaan ennemmin
«äkemättömän voimakas kansojen liike — maaiFman rauhan-iiike.
Tämä liike on kerä.nnyt riveihinsä satojamiljoonia ihmisiä,
suuren enemmistön maailman ihmisistä. Vaikka se
onkin valtaosaltaan pienten ihmisten liike, niin on se jo nyt
muodostunut maailman asioiden kulkuun ratkaisevasti vaikuttavaksi
tekijäksi. Se on pakoittanut lopettamaan sodan
Koreassa, sopimaan alustavista suurvaltain neuvotteluista ja
se voi pakoittaa rauhaan Indo-Kiinassa sekä asioiden rauhanomaiseen
käsittelyyn suurvaltain kokouksissa.
Kaikki tämä edellyttää kuitenkin sitä, että pienet ihmiset
— myöskin heihin jo yhtyneet vaikutusvaltaiset piirit
— tehostavat jokaisessa maassa ponnistuksiaan rauhan hyväksi,
osallistuvat kaikella tarmollaan käytännöllisiin rauhan-toiminiuin
hyväksi tapahtuvien tehtävien suoritukseen. Me
Liekin ystävät, lukijat j ^ kirjeenvaihtajat, tahdomme tietenkin
olla tässä työssä mukana kaikesta sydämestämme ja siten
toteuttaa antamamme uuden vuoden hrpaukset.
jo viime numerossamme tiedoitintme Liekin lukijakunnalle,
että lehtemme vakinainen toimittaja. Jalmar Saari, on joutunut
sairaillaan, missii hän vielä tänäkin päivänä on. Hän'
ttxiennäköisesti joutuu olen>aan {xiissa tehtävänsä suorittamisesta
irseita viikkoja, jt>ren tormitustvö on nvt väliaikaisen
toimittajan harteilla.
Jos nyt ta|>ahtuisi. että jotakin kommelluksia sattuu, niin
toivomme lukijoiden käsittävän niiden johtuvan siitä, että
allekirjoittanut, väliaikainen toimittaja, ei ole ehtinyt vielä
karkkiin seikkoihin perehtyä.
Toivomme Liekin vakinaisen toimittajan pikaista tervehtymistä
ja samalla kehoitarr»me lukijoita tutustumaan hänen
sairaalasta lähettämäänsä kirjoitukstvn. joka julkaistaan
tällä samalla sivulla. — K. S.
SAVON POIK.\:
Herrat jänistämässä
TÄMÄ tapahtui silloin kun olin vielä
pikkupoika. Herrat tulivat jäniksiä
metsästämään, tulivat meille j a kysyivät,
lähtisinkö oppaaksi, että he osaavat
kulkea metsässä —• eli toisinsanoen
»koirille oppaaksi, eivät kai luottaiieet
koiriinsa. Lupasivat maksaa markan,
jos lähden. Mark'ka oli iso raha pikkupojalle
ja niin lähdettiin.
Herrat lupasivat vielä, että jos jäniksiä
saadaan, antavat he minulle juomarahaa,
joten iminun olisi siis parasta viedä
heidät sellaisille maille, missä on j ä niksiä.
ILupasin, mutta ajattelin tois-,
ta». Silloin jo laulettiin: "-Herrat, porvarit
prleet . . "Minullakin oli jo
silloin vähän niinkuin kaunaa herraskaisia
kohtaan. Minä opastin heidät
kankaille, sanoin että jänikset ovat k i vien
koloissa, sieltä minä olen niitä pauloilla
saanut.
ICoirat hyppäsivät ja minä myöskin
yhtenä niistä, mutta jänistäkään ei löytynyt.
'Mutta kun lähdettiin kotiin
päin, oli meidän tultava tiheän närei-kön
läpi. Koirat alkoivat ajaa jänistä.
Vksi herroista määräsi minut vahtimaan
eräänlaisella karjapolulla ja s ^ o i , että
kun näen jäniksen, tulee minun viheltää.
No, iminä seisoin viitisen minuuttia,
kun jänis tuli. Se rupesi istumaan
ja katsoi minua ikäänkuin olisi halunnut
sanoa: "Mikä sinua, vanhaa kaveria
vaivaa, kun koirien kanssa minua
jahtaat?' 'Minä höpötin sille, että "mene
hiiteen siitä, voit vielä menettää
herikesi". Mutta jänis vain istui. Sieppasin
puukapulan ja viskasin sillä j ä nistä.
Kapula sattui jäniksen päähän ja
eläinparha pyörtyi. Samassa tuli yksi
herroista paikalle. Mahtavana hän otti
jäniksen ja pisti sen laukkuunsa, mutta
ei ottanut suolia pois kuten tavallisesti.
^ Se herra ei ollutkaan mikään naukumai-jan
poika, hän sieppasi rahapussinsa ja
antoi minulle markan, sekä yhden kokonaisen
pennin juomarahaa. Koirat katselivat
kieli pitkällä, että eikö niille
anneta mitään, onJco niiden työ halvempaa
kuin tuon kaksijalkaisen koiran.
Toinen koirista koetti sitäkin keinoa,
että käveli kahdell^ jalalla. Herra vain
taputti koiraa päähän ja niin lähdettiin
kotiin.
Kotimatkalla meidän oli mentävä pisteaidan
y l i . Jänistä kantava herra heitti
laukkunsa ensin aidan y l i . Jänis virkosi
ja kun laukun suu oli auki, pääsi
se karkuun. Herrat eivät huomanneet
sitä ennenkuin kotona. Sattuu, että
vieläkin ajattelevat ihmettä, miten jänis
karkasi. Minun oH kuitenkin siitä
hyvä mieleni.
Onnellista uutta vuotta kaikille!
Sairaalassa
Askartelua
Viimeksi julkaistu kilpatehtävämme
sai osakseen suurta huomiota ja monet
lausuivat toivomuksena, että tuollaisia
askarteluja julkaistaisiin useamminkin.
Julkaisemme tässä taas yhden, mutta
sen helppouden vuoksi emme anna sen
ratkaisemisesta mitään palkintoa. Ilman
palkintoakin voi askarrella sen
parissa, eikö? Tehtävä on tällainen:
31 32 33
34 35 36
37 38 39
X y l pitäisi ylläolevia lukuja muutella
niin. että kolmen peräkkäin asetetun
luvun yhteenlaskettu summa on 105
vaakasuoraan, pystysuoraan ja vinoon
laskettuna. Tulokseksi pitää siis saada
8 eri kertaa 105.
Tähän tehtävään ei tar\itse lähettää
ratkaisuja, mutta olisi silti huvittavaa
jossain yhteydessä kuulla, miten itsekukin
on tehtä\än ratkaissut. Siitä voi
\'aikka kirjoittaa pienen jutun ja lähettää
sen toimitukseen.
Kipu iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ensin x-ähäa
enteitä. — sitten yhtäkkiä kova tuska ja polte keskellä yöti
Lääkäri — ambulanssi — sairaala. Kaksi morfiiniruisket.
ta — uneton loppuyö, kipu ei ota helUttääkseen.
Yksityishuone — tilanpuutteen takia. Ei yhtään rau.|
haa, aina joku sairaanhoitajista k&tsomassa tarvitseeko - herra''
jotakin, luulevat kai isoksikin viskaaliksi. Ihmetyttäil
kun muistaa, että yhtä askelta alempana — kahden hengen
huoneessa, ei tahdo nähdä sairaanhoitajia ollenkaan, vaikka!
olisi tarvekin.
Kahden hengen huoneessa. Huonetoverina nuori mies. johl
on viettänyt 24 viikkoa sairaalassa . . . Sairastaa nuiniiais\,ij
kaa ja painaa 240 paunaa, mikä paino ei ole rasvaa vaani
vettä. Hauska poika, pitää pahana vain aikaista aamuherä]
tystä. Siksi hän ei pidä katolisten herranehtoollisesta. kunl
täytyy herätä jo kello 6 aamulla. Ottaa ehtoollisen vain ker-l
ran viikossa, vaikka häntä siitä moititaankin. •'Minä eaj
halua herätä kello 6 aikaan aamulla kenenkään enkä minkädal
takia", sanoo hän ja sillä hyvä.
Vastapäätä huonettamme on nainen huoneessa, jossa ei o!e|
puhelinta eikä radiota, niinkuin muissa "semi private"-hucK|
neissa, vaan on se paremminkin ikäänkuin varastohuonel
Säännöllisesti joka päivä ennen illallista hän alkaa valittaal
toisinaan ihan korvia särkevästi. Toisinaan hän haluaa väri f
kyniä ja piirustuspaperia. Hän on jo toisen kerran laps
vaikka on vasta 36-vuotias. Kovat tuskat kärsinyt nainen
sairastaa verisyöpää.
Puhelin soi . . . Muuan vanha ystävä — potilas SDmass
kerroksessa — tiedustelee vointiani. Hauska kuulla ja juj
telia. Toinenkin kohtalotoveri soittaa — ja vähän pääst^
kolmas. Kohtalotovereita ollaan, samassa kerroksessa, lähel]
lä toisiamme, mutta ei ole mahdollisuutta tavata, kun kaikii
olemme tuomittuja olemaan vuoteessa.
Er^ginä iltana tuodaan huoneeseemme isoa kaappia — na-j
köradiota. Huonetoverini veli on sen hankkinut. Emme tie|
dä saammeko pitää sen, täytyy puhutella kerroksen ylivalvo
jaa — nunnaa. Hän ei ole tavattavissa, mutta saamme
siimme hänen apulaisensa, nuoren nunnan. Hän tulee huo
neeseemme, katselee vähän aikaa ja sanoo, ettei ainakaaii
hänellä ole mitään aparaattia vastaan, hauska ajanvietehäii
se on.
Seuraavana aamuna tulee kerroksemme ylihoitajatar huol
neeseemme, 'katselee vähän aikaa ympärilleen ja sanoo hänel|
lä olevan meille ikäviä uutisia. Arvaamme mitä on tuloss
"Sisar" (tarkoittaa kerroksemme ylivalvojaa) "käski sanoa
että saatte pitää T V : n tämän päivän.
Ikävä juttu. Yritämme taas päästä "sisaren" kanssa kos|
ketuksiin. Emme saa kuitenkaan häntä tavata . . . Näkö^
ladio on vieläkin huoneessamme. Eivät kai henno ottaa sit
meiltä pois . . .
Katsellessamme näköradion ohjelmaa koputetaan ovellem^
me. Pidämme ovemme aina ohjelman aikana suljettuna. et|
temme herättäisi liikaa huomiota aarteeseemme — näkörai
dioon. Sisään astuu nuori nainen viereisestä huoneesta. Tä|
mä onkin kai ainoa kerros, missä miehet ja naiset ovat sekaisin
— tosin eri huoneissa.
Kiinnittämättä tulijaan sen enempää huomiota, jatkammei
ohjelman katselemista. Kehoitamme vierasta istumaani
mutta hän.sanoo ettei hän voi istua, sillä hän ei pääse omin|
avuin ylös. Sanoi kuulleensa sairaanhoitajalta, että meilli|
on huoneessamme näköradio ja hän ei ole vielä sellaista näh!
nyt . . . Halusi tutustua siihen.
Sen enempää keskustelematta katsellaan ohjelmaa, kunne5|
vieraamme lähtee pois. Kuulemme myöhemmin hänen ta-i
rinansa. Hän on 19-vuotias opettajatar, polion uhri. olliit|
sairaalassa syyskuusta asti. Jalkansa _ovat jo vähän paran-:
tuneet, että pääsee kävelemään, mutta kädet eivät vielä tottele
oikein hyvin.
Tuntuu ikävältä ajatella, että kun nuori nainen, joka pik-;
kutytöstä saakka on unelmoinut opettajattaresta ja juurii
pääsee ihannoimaansa työhön käsiksi, niin polio — tuo pe-^
lätty tauti — pirstoaa kaikki kauniit unelmat.
Poliopotilaita on tässä sairaalassa useita, mm. muuan jokinj
aika sitten Suomesta tullut nuori mies, jonka tulevaisuuden|
unelmat tuo tauti teki tyhjäksi — ainakin väliaikaisesti. Hän|
pääsee kuitenkin liikkumaan rullatuolin avulla, mikä tuoa
vähän vaihtelua sairaalan yksitoikkoisuuteen.
Uudenvuoden aatto. Sairaalan päivävuoron henkilökuntsj
<m onnellisessa asemassa, sillä se pääsee ulos 'maailmaan
ottamaan uutta vuotta va.staan. Hapan ilme kasvoillaanj
saapuvat iltapäivävuorolaiset toimeensa. Jokin on kärtyi
nenkin. jonka |X>tilaankin on helppo huomata. Heitä ei voij
moittia, ovathan he nuoria ihmisiä, joille uuden vuoden vastaanottaminen
olisi elämys. Kuka jaksaa mennä ilonpitiHinj
raskaan työvuoron päätyttyä yöllä ... .
Cuden vuoden vastaanottaminen tulee mieleen potilaillakin.
Tuskin siitä on tullut ennen ajatelleeksi niinkään \->M
jon terveenä ollessa. 'Mikä lie nyt. että entiset vuosien takaiset
uuden vuoden vastaanottajaiset tulevat niin eläväsi j
mieleen. Mutta mikä auttaa, kohtaloonsa on tyydyttävä.
luden vuoden päivän aamuna lintuu, että sairaalan täs
mallinen elämä on jotenkin poissa raiteiltaan. Kaikki otl
SiVu 2 Lauanialna. lÄmmUtuun 9 palyaöS, 1954
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 9, 1954 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1954-01-09 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki540109 |
Description
| Title | 1954-01-09-02 |
| OCR text |
(KAUNOKIRJALUNEN VIIKKOLEHTI)
1
UEKKI. the only Finnish llterary weeUy In Canada
PabUshed and printed by the Vapaus Publishing CXmipany
Limited, 100-102 Elm Street We8t. Sudbury. Ontario.
Registered at the Fost Office Department. Ottaw», as
•econd class matter. ^
liiekki ilmestyy Jokaisen viikon lauantaina 12 Jitniisena.
aisftltäen parasta kaunokirjallista Ja tieteellistäTfiMft^vaa.
TILAUSHINNAT: YHDYSVALTOimN:
1 vuosikerta ,. $4.50
6 kuukautta 2.65
1 TuosUcerta fsyso
f kuukautta 2.00
S kuukautta 13&
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta $5.00 6 kuukautta 2.75
ILMOITUSHINNAT:
75 senttift palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-lemanilmoitus
$3.00 Ja sen yhteydessä JullcäUtava muisto-värsy
$1.00 ia kiitos $2.00 Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50.
Srikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien
on lähetettävä maksu etukäteen.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava
kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Umited.
Kustantaja Ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited.
100-102 Elm Street West. Sudbury. Ontario.
Toimittaja: J. W. Saari.
Aslamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
L I E K K I
P. O. BOX 69 BUDBURT, ONT.
Toimituksen kulmasta
Vuosi 1953 on nyt jäänyt muistojen joukkoon. Joulu- ja
uuden vuoden vastaanottojuhlat on pidetty, hyvän tahdon ja
rauhan toivomukset jouluksi ja onnen toivotukset alkaneen
vuosttaipaleen onnellisesti läpäisemiseksi lähetetty. Kaiken
tämän jälkeen alkaa arkinen elämä, työn ja vastuksien täyteinen.
Ottaessamme tällä alkaneella vuodella ensimmäisiä askeleita,
suunnitellessamme työtämme ja tehtäviämme, on syytä
kaikilla meidänkin lehtemme lukijoilla, kuten kaikilla mutlla-tkin
kansanihmisillä, palauttaa mieliin kaikki ne kauniit ja
byvät lupaukset mkä on tehty joulun ja uuden vuoden vastaanottojuhlien
yhteydessä.
Tärkein näistä lupauksista ja toivotuksista on ollut rauhan
ja hyvän tahdon toivotus. Tällä hetkellä on maailmassa
•tärkeintä rauhan säilyttäminen, sovun ja hyvän tahdon palauttaminen
kansojen välisissä suhteissa. Suuret vaikutusvaltaiset
voimat, jotka ovat tottuneet korjaamaan suuren
saaliin sodista ja kansojen välisistä vihamielisistä suhteista,
ponnistelevat edelleen väsymättömästi vihan ylläpitämiseksi
ja uusien entistä tuhoisampien sotien aikaansaamiseksi. Ettei
kansoja taas syöstäisi uuteen entisiä sotia vielä paljon kauheampaan
onnettomuuteen, on kaikkien oikeamielisten ihmisten
veKx)llisuus — itsensä ja kaikkien kanssaihmistensä
hyväksi — keskittää toimintansa ja voinansa tämän onnettomuuden
estämiseksi.
Vuosi 1954 on alkanut valoisin toivein-. Kuluneiden vuosien
aikana on maailmaan muodostunut koskaan ennemmin
«äkemättömän voimakas kansojen liike — maaiFman rauhan-iiike.
Tämä liike on kerä.nnyt riveihinsä satojamiljoonia ihmisiä,
suuren enemmistön maailman ihmisistä. Vaikka se
onkin valtaosaltaan pienten ihmisten liike, niin on se jo nyt
muodostunut maailman asioiden kulkuun ratkaisevasti vaikuttavaksi
tekijäksi. Se on pakoittanut lopettamaan sodan
Koreassa, sopimaan alustavista suurvaltain neuvotteluista ja
se voi pakoittaa rauhaan Indo-Kiinassa sekä asioiden rauhanomaiseen
käsittelyyn suurvaltain kokouksissa.
Kaikki tämä edellyttää kuitenkin sitä, että pienet ihmiset
— myöskin heihin jo yhtyneet vaikutusvaltaiset piirit
— tehostavat jokaisessa maassa ponnistuksiaan rauhan hyväksi,
osallistuvat kaikella tarmollaan käytännöllisiin rauhan-toiminiuin
hyväksi tapahtuvien tehtävien suoritukseen. Me
Liekin ystävät, lukijat j ^ kirjeenvaihtajat, tahdomme tietenkin
olla tässä työssä mukana kaikesta sydämestämme ja siten
toteuttaa antamamme uuden vuoden hrpaukset.
jo viime numerossamme tiedoitintme Liekin lukijakunnalle,
että lehtemme vakinainen toimittaja. Jalmar Saari, on joutunut
sairaillaan, missii hän vielä tänäkin päivänä on. Hän'
ttxiennäköisesti joutuu olen>aan {xiissa tehtävänsä suorittamisesta
irseita viikkoja, jt>ren tormitustvö on nvt väliaikaisen
toimittajan harteilla.
Jos nyt ta|>ahtuisi. että jotakin kommelluksia sattuu, niin
toivomme lukijoiden käsittävän niiden johtuvan siitä, että
allekirjoittanut, väliaikainen toimittaja, ei ole ehtinyt vielä
karkkiin seikkoihin perehtyä.
Toivomme Liekin vakinaisen toimittajan pikaista tervehtymistä
ja samalla kehoitarr»me lukijoita tutustumaan hänen
sairaalasta lähettämäänsä kirjoitukstvn. joka julkaistaan
tällä samalla sivulla. — K. S.
SAVON POIK.\:
Herrat jänistämässä
TÄMÄ tapahtui silloin kun olin vielä
pikkupoika. Herrat tulivat jäniksiä
metsästämään, tulivat meille j a kysyivät,
lähtisinkö oppaaksi, että he osaavat
kulkea metsässä —• eli toisinsanoen
»koirille oppaaksi, eivät kai luottaiieet
koiriinsa. Lupasivat maksaa markan,
jos lähden. Mark'ka oli iso raha pikkupojalle
ja niin lähdettiin.
Herrat lupasivat vielä, että jos jäniksiä
saadaan, antavat he minulle juomarahaa,
joten iminun olisi siis parasta viedä
heidät sellaisille maille, missä on j ä niksiä.
ILupasin, mutta ajattelin tois-,
ta». Silloin jo laulettiin: "-Herrat, porvarit
prleet . . "Minullakin oli jo
silloin vähän niinkuin kaunaa herraskaisia
kohtaan. Minä opastin heidät
kankaille, sanoin että jänikset ovat k i vien
koloissa, sieltä minä olen niitä pauloilla
saanut.
ICoirat hyppäsivät ja minä myöskin
yhtenä niistä, mutta jänistäkään ei löytynyt.
'Mutta kun lähdettiin kotiin
päin, oli meidän tultava tiheän närei-kön
läpi. Koirat alkoivat ajaa jänistä.
Vksi herroista määräsi minut vahtimaan
eräänlaisella karjapolulla ja s ^ o i , että
kun näen jäniksen, tulee minun viheltää.
No, iminä seisoin viitisen minuuttia,
kun jänis tuli. Se rupesi istumaan
ja katsoi minua ikäänkuin olisi halunnut
sanoa: "Mikä sinua, vanhaa kaveria
vaivaa, kun koirien kanssa minua
jahtaat?' 'Minä höpötin sille, että "mene
hiiteen siitä, voit vielä menettää
herikesi". Mutta jänis vain istui. Sieppasin
puukapulan ja viskasin sillä j ä nistä.
Kapula sattui jäniksen päähän ja
eläinparha pyörtyi. Samassa tuli yksi
herroista paikalle. Mahtavana hän otti
jäniksen ja pisti sen laukkuunsa, mutta
ei ottanut suolia pois kuten tavallisesti.
^ Se herra ei ollutkaan mikään naukumai-jan
poika, hän sieppasi rahapussinsa ja
antoi minulle markan, sekä yhden kokonaisen
pennin juomarahaa. Koirat katselivat
kieli pitkällä, että eikö niille
anneta mitään, onJco niiden työ halvempaa
kuin tuon kaksijalkaisen koiran.
Toinen koirista koetti sitäkin keinoa,
että käveli kahdell^ jalalla. Herra vain
taputti koiraa päähän ja niin lähdettiin
kotiin.
Kotimatkalla meidän oli mentävä pisteaidan
y l i . Jänistä kantava herra heitti
laukkunsa ensin aidan y l i . Jänis virkosi
ja kun laukun suu oli auki, pääsi
se karkuun. Herrat eivät huomanneet
sitä ennenkuin kotona. Sattuu, että
vieläkin ajattelevat ihmettä, miten jänis
karkasi. Minun oH kuitenkin siitä
hyvä mieleni.
Onnellista uutta vuotta kaikille!
Sairaalassa
Askartelua
Viimeksi julkaistu kilpatehtävämme
sai osakseen suurta huomiota ja monet
lausuivat toivomuksena, että tuollaisia
askarteluja julkaistaisiin useamminkin.
Julkaisemme tässä taas yhden, mutta
sen helppouden vuoksi emme anna sen
ratkaisemisesta mitään palkintoa. Ilman
palkintoakin voi askarrella sen
parissa, eikö? Tehtävä on tällainen:
31 32 33
34 35 36
37 38 39
X y l pitäisi ylläolevia lukuja muutella
niin. että kolmen peräkkäin asetetun
luvun yhteenlaskettu summa on 105
vaakasuoraan, pystysuoraan ja vinoon
laskettuna. Tulokseksi pitää siis saada
8 eri kertaa 105.
Tähän tehtävään ei tar\itse lähettää
ratkaisuja, mutta olisi silti huvittavaa
jossain yhteydessä kuulla, miten itsekukin
on tehtä\än ratkaissut. Siitä voi
\'aikka kirjoittaa pienen jutun ja lähettää
sen toimitukseen.
Kipu iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ensin x-ähäa
enteitä. — sitten yhtäkkiä kova tuska ja polte keskellä yöti
Lääkäri — ambulanssi — sairaala. Kaksi morfiiniruisket.
ta — uneton loppuyö, kipu ei ota helUttääkseen.
Yksityishuone — tilanpuutteen takia. Ei yhtään rau.|
haa, aina joku sairaanhoitajista k&tsomassa tarvitseeko - herra''
jotakin, luulevat kai isoksikin viskaaliksi. Ihmetyttäil
kun muistaa, että yhtä askelta alempana — kahden hengen
huoneessa, ei tahdo nähdä sairaanhoitajia ollenkaan, vaikka!
olisi tarvekin.
Kahden hengen huoneessa. Huonetoverina nuori mies. johl
on viettänyt 24 viikkoa sairaalassa . . . Sairastaa nuiniiais\,ij
kaa ja painaa 240 paunaa, mikä paino ei ole rasvaa vaani
vettä. Hauska poika, pitää pahana vain aikaista aamuherä]
tystä. Siksi hän ei pidä katolisten herranehtoollisesta. kunl
täytyy herätä jo kello 6 aamulla. Ottaa ehtoollisen vain ker-l
ran viikossa, vaikka häntä siitä moititaankin. •'Minä eaj
halua herätä kello 6 aikaan aamulla kenenkään enkä minkädal
takia", sanoo hän ja sillä hyvä.
Vastapäätä huonettamme on nainen huoneessa, jossa ei o!e|
puhelinta eikä radiota, niinkuin muissa "semi private"-hucK|
neissa, vaan on se paremminkin ikäänkuin varastohuonel
Säännöllisesti joka päivä ennen illallista hän alkaa valittaal
toisinaan ihan korvia särkevästi. Toisinaan hän haluaa väri f
kyniä ja piirustuspaperia. Hän on jo toisen kerran laps
vaikka on vasta 36-vuotias. Kovat tuskat kärsinyt nainen
sairastaa verisyöpää.
Puhelin soi . . . Muuan vanha ystävä — potilas SDmass
kerroksessa — tiedustelee vointiani. Hauska kuulla ja juj
telia. Toinenkin kohtalotoveri soittaa — ja vähän pääst^
kolmas. Kohtalotovereita ollaan, samassa kerroksessa, lähel]
lä toisiamme, mutta ei ole mahdollisuutta tavata, kun kaikii
olemme tuomittuja olemaan vuoteessa.
Er^ginä iltana tuodaan huoneeseemme isoa kaappia — na-j
köradiota. Huonetoverini veli on sen hankkinut. Emme tie|
dä saammeko pitää sen, täytyy puhutella kerroksen ylivalvo
jaa — nunnaa. Hän ei ole tavattavissa, mutta saamme
siimme hänen apulaisensa, nuoren nunnan. Hän tulee huo
neeseemme, katselee vähän aikaa ja sanoo, ettei ainakaaii
hänellä ole mitään aparaattia vastaan, hauska ajanvietehäii
se on.
Seuraavana aamuna tulee kerroksemme ylihoitajatar huol
neeseemme, 'katselee vähän aikaa ympärilleen ja sanoo hänel|
lä olevan meille ikäviä uutisia. Arvaamme mitä on tuloss
"Sisar" (tarkoittaa kerroksemme ylivalvojaa) "käski sanoa
että saatte pitää T V : n tämän päivän.
Ikävä juttu. Yritämme taas päästä "sisaren" kanssa kos|
ketuksiin. Emme saa kuitenkaan häntä tavata . . . Näkö^
ladio on vieläkin huoneessamme. Eivät kai henno ottaa sit
meiltä pois . . .
Katsellessamme näköradion ohjelmaa koputetaan ovellem^
me. Pidämme ovemme aina ohjelman aikana suljettuna. et|
temme herättäisi liikaa huomiota aarteeseemme — näkörai
dioon. Sisään astuu nuori nainen viereisestä huoneesta. Tä|
mä onkin kai ainoa kerros, missä miehet ja naiset ovat sekaisin
— tosin eri huoneissa.
Kiinnittämättä tulijaan sen enempää huomiota, jatkammei
ohjelman katselemista. Kehoitamme vierasta istumaani
mutta hän.sanoo ettei hän voi istua, sillä hän ei pääse omin|
avuin ylös. Sanoi kuulleensa sairaanhoitajalta, että meilli|
on huoneessamme näköradio ja hän ei ole vielä sellaista näh!
nyt . . . Halusi tutustua siihen.
Sen enempää keskustelematta katsellaan ohjelmaa, kunne5|
vieraamme lähtee pois. Kuulemme myöhemmin hänen ta-i
rinansa. Hän on 19-vuotias opettajatar, polion uhri. olliit|
sairaalassa syyskuusta asti. Jalkansa _ovat jo vähän paran-:
tuneet, että pääsee kävelemään, mutta kädet eivät vielä tottele
oikein hyvin.
Tuntuu ikävältä ajatella, että kun nuori nainen, joka pik-;
kutytöstä saakka on unelmoinut opettajattaresta ja juurii
pääsee ihannoimaansa työhön käsiksi, niin polio — tuo pe-^
lätty tauti — pirstoaa kaikki kauniit unelmat.
Poliopotilaita on tässä sairaalassa useita, mm. muuan jokinj
aika sitten Suomesta tullut nuori mies, jonka tulevaisuuden|
unelmat tuo tauti teki tyhjäksi — ainakin väliaikaisesti. Hän|
pääsee kuitenkin liikkumaan rullatuolin avulla, mikä tuoa
vähän vaihtelua sairaalan yksitoikkoisuuteen.
Uudenvuoden aatto. Sairaalan päivävuoron henkilökuntsj
|
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-01-09-02
