Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 21, 1952

              - , ^ / Jatl(oa •
TMXnÖTTTES JÄRJESTELY
Siukku oui objeekseen su<miälaisen
saiganlaskun: Työ tdujansä neuvoo.
^Raivatun alueen rajaviiva lolttoni jo­kainen
vuosi. Maa antoi viljaa jo yli
omien tarpeitten. Syksyisin myytiin
muutamia kuohilaita, sikoja ja muuten­kin
hän hankki sivutuloja sen kuin ehti.
(Marraskuulla hän asetteli pyydykset vi­reeseen
susille, ahmoille, kaille ja ke­tuille.
Pyydyksien kokeminen otti pari
{Kiiv^ viikossa. Pyydystyksen ohella
hän veisteli ratapölkkyjä, laittoi ai-tapaaluja,
ynnä muita metsäntuotteita
'markkinoita^ksi. Hurjan tuulisina
päivinä kaski kaatui hyvui. Kerran pa­ri
"leiihkalla" vetäisi, niin puu oli ku­mossa.
Kohnen> neljän vuoden kulut­tua
kaadettu ryteikkö paloi puhtaaksi ja
pellonteko oli helpompaa. Isompien
puitten juureen hän hakkasi renkaan,
otti parkin pois, joten haapa sekä pum-pulipuu'
kaatui muutaman vuoden ku­luttua.
Ylimääräiset talvitulot huomat­tavasti
korvasivat kasvavia, talon ku­lunkeja,
voi jo kiireempän aikana palka-ta^
työmiestäkin.
Siukku oli nii^ uudisraivaajia, jotka
ylimääiaisillä ishhituloilla «distiv^^
louttaan, mutta kaikilla ei ole siihen ti­laisuutta,
eikä pyrkimyksiäkään. Uu­disraivaajissa,
varsinkin metsättömillä
seuduilla kasvaneissa on paljon aines­ta,
jotka eivät tiedä mitä kirveellä teh­dään,
joten niitten elämä on sitä ah­taampaa.
Tapauksia on lukemattomia,
että tällaiset saamattomat ovat nälkä­kuoleman
partaalla tai sitten .elä\'ät
kunnanniukallaavustuksclla. £iviijel-lä
kasviksia, ei kuleta kiveliössä riistan
perässä, ei yritetä luvalla tai. luvatto­masti
markkinoida metsäntuotteita,
vaikka siihen olisi tilaisuuttakin. Ol­laan
ja uskotaan, että kyllä jum^a heis­tä
huolen pitää. Ja pitäähän se — kun­nan
on elätettävä. Ketään ei saa tap^
paa nälkään. Kuitenkin avustuksen va­rassa
eläminen rikkaassa Canadassakin
on kaikkea muuta, mutta ei siedettävän
Slt^AUKSELlISET K^USA^'
KOXEET
Konetekniikka ja edistyvä tuotanto­tapa
ei ole jättänyt farmariakaan -si­vusta
katsojaksi. Kuokan, puuauran ja
risukarhin paikka on jossain museon
nurkkauksessa. Farmari, joka ei seu­raa
teknillistä sikaansa, on laahustaja,
paikallaan pysyjä. ^Paikallaan pysymi­nen
on Mnen oma tuomionsa. Uudem-piaikalnen
ja parempi maanvHjelyskone,
ten on?^* kysyin emännältä. Hän sa­noi
tänään olevan maanantain. < ^ siis
koko vuorokauden maannut ''lyssän-kirkossa'V
elämän ja kuoleman raja­mailla.
^ Emäntä kertoi pitäneensä mi­nua
kaiken aamua^ sihnällä ja olleensa
siinäuskossä, että en enää koskaan he­raakaan,
d i n kuulema «Olut muuten
valm^ ruumis, kun vain olisin lakannut
heiigit^mastä.
*^li se.LuoJan lykky, että sain tuosta
parislyslaudasta kiinni'', s ^ i vanhas-V
sa maassa eräs mies* joka h^iirakässa ol­lessaan
oli käymäläsi kaatua. Xiinoli
minullakin Luojan lykky, etteivät nuo
kunnon kaverit hyvän hyvyyttään liian
paljolla \^kevillä viinalla saaneet mi­nua
suorasääristen joukkoon.
Tein ^'akavan ja hurskaan {»ätöksen,
ctta tämä olkoon minun ensimmäinen ja
n^iiskm vtmeinen humalani* Siitä on
nyt kulunut aikaa lähes 39 vuotta. Olen
tähän asti onnistunut tekemäni petok­sen
pi^JHui^ii ja aikomuksen onsen pi­tää
tde^eenkin. Ryyppyni la kahta en
ole Mdtäi^ciikä kid^ Vikiäkään, mut­ta
nfija i ä n kilin alan tuA«a itseni.tot»
3dk^|i^eMai, sanon itsrile^ ja toisille,
€tj^Sto|i^.|l^lffti^^ et euM.
«nM^^ftkädi&autpl^ ...
t * La
laadusta mistä hyvänsä, tekee käyttä­jälleen
voims^räistä työtä ja sen mu­kaiset
tiriokset. Raapustat jollain tehot­tomalla,
vanhanaikaisella kojeella hiu­kan
maanpintaa^ saat huonot tulokset
Jokainen aikaansa seuraava farmari tie­tää
sen.
Kone on siunauksellinen, jos farmaril­la
on antaa sille työtä. Maksaapa vie­lä
itsensäkin verrattain lyhyessä ajassa.
M;utta uudisraivaajalla, jollat vain on
muutamiksi päiviksi vuodessa työtä ko­neelle,
mutta kuitenkin tarvitsee sitä,
kone on kiusankappale. Isompaakin
farmaria jatkuva koneitten itankinta pi­tää
monastikin tasapainossa ja vielä^
velassakiiL Tietenkin, - jos voit koneen
käteisellä maksaa, se ei ole sinua ah­distava
syöpäläinen.
Koneitten haltuunsa saanti on melko
tavalla Jielppoar Asioitsija tulee farmil­le
Ja kuvien kanssa luennpitsee: Trak­tori
voimakoneena lisää viisi bushelia
eekkerille viljaa, työ tulee vaivatta suo­ritettua
ja pian. Ostat onewayn — iso
lautaskarhi — sitäxkäyttämällä voit hä­vittää
rikkaruohot, se Von viittä -vertaa
auraa parempi. Ctdtivator — hanhen-jalkakarhi,
r-^ on parhain inaan muok­kaaja
jakuoniMttaja,puiniakone, Com-bine
-r^ viljan katkaisijarerottaja — ja
niin loputtomiin. Farmariukko on ym­mällä,
että mitä,tehdä, mutta kun asia­mies,
o^ea hopeakieli, selittää selittä­mästä
päästyään jLoneittehsa puo­lia,
puhuu maan Jussin pyörry ksiin,nu^
kaupat tuli. Msd^^ <ei olisi^sillä
kertaa välttämätöntä konetta ostaakaan
mutta koneitten myyjä ottaa aUemak-suksi
vanhan koneen, .hevosvaljakon,
lehmiä, sikoja tai mitä iacmariUa sattuu
kaupaksi käypää demaaiu - Uu^^ kone
on tosin Jiyvä, M3rtännöllinen. ja ebkäiir
sää tulojakin, mutta sitten sdkaa^^^^v^
maksu korkoineen. Koneenostaj^ jos
sittea sattuu vastoinkäymisu, eikä V
ka^m konettaa^s ma^aa^ s^ .^^edään pois­kin,
vail^volisikins^ Jo enin^
osau maksanut.
^<»xmen4uilkuväli^^ jij^yi-sin
on ja tuUut, yanhanaikaiseksL ^Niis-tä
tehdään makkaraa. Tilalle ostetaan
auto tai ^tokt. ^luuten ei ehdi asioi­taan
toimittamaan'----:xk^>e^
maan - ~ i ^ i inatka>tai^ kilo­metrin
tuntmopeuddla.
. TäUai^ on audis^jäijästä f
riksi kolM»ti^ ^axxnau^^
ku./ Koitttrustit kasaavat:mäjöonia ja
bil^nia fetrmarieCkustaiinuksella.
MYRSKY
Kevät oli aikuOlen. Kosteutta oli
kylliksi, K^^t orastivat viheriänä,
voimakkaana, tilyäna. Kaikkivoipaa^^
rinko <säteQi lämpöä, nostatti vokoak-kaan
kasvillisuuden, alusta muheva
multa työnsi maan täydeltä n i ^ , oh>
raa, kauraa ja heinää. Kesän antimet
näyttäviit lupaavilta.
Ke^ jatkuu lämpimänä, kosteutta
^-tlin kyllin. Nisu on miestä rintaan ja
tähkät pitkiä, täytdäisia. Olki kdlas-tuu,
juuresta, kellastus kohoaa ylös täh­kää
kohden, kun mahla kevätkdileessa
puuhun. Tähkä fatto|au raskaana kuin
myrskyn jälkmen t y y n ^ aalMko.
Jyvän^s^ä^hhikafttimifflenee Ja sitten
mutttUm kulia» kdkrtiyika. V i ^
m u i i t 2 m^^%jas^e^ vahnis
viacaUs^dkii^ k^
kä%xlee l ^ t ^ ^
Jt<HisaN4tiilB^^ Onnisena
yFiiy^(s3leai,%p^^
tuksilleen. Tekee lasfcehnia: Nisusa-to
on viisikymmentä bushelia eekkeril­tä,
ehkä enempikin. Ohra ylittää ni­sun
ja kaura läh^tdee sataa. Tekee
laskelmia tuhansista busheleista sekä
dollareista. "Konevelkani voin maksaa
ja vielä jääkin. Vaihdan vanhan autoni
uuteen. Sähköistän talonL Laitan sitä,
laitan t ä t ä . .
Lähsipohjoisesta nousee tumma pil­venhattara
taivaalle. Kävelijä vilkaisee
tummaa pHveä, mutta ei ole huolissaan.
Kyllä se sivuaa tämän paikan, menee
tavallista latuaan vuoriston laitamaa
itäetelää kohden, tuumii hän. Mutta
pilvi kasVaa uhkaavana, tulee arvan:
kohtisuoraa päälle. Koko länsipohjoi-nen
peittyy tumman harmaaseen pilr
veen.,:;.
Ilma on painostavan lämmin^ Aivan
tyyni. Lehtikaan eijepata. Pilven lo­massa
välttää salama. Kuuluu jp jy­rinäkin.
Siukku tuskinjehtii talolleen kim p i '
hapuut hupjahtayat. .jOn -hetken taasen>
kuolon Jiiljaisuus, mutta tuuli -seuraat
. vassa hetkessä riuhtaisee , kovemmin-
Tummentuneen poven reuna on jo ta-
. lon yläpuolella. Salamat iskevät lak­kaamatta,
loputtoman jyrinän säestä­mänä.
Jokunen iso vesipisara palskau-
. tuu seinään ja ikkunaa vastaan. Kirkas,
aurmkoinen päivä muuttuu illan.-hä-.
myksi. Tuuli raivoaa vinhasti, kaataen
pihamaan puita ja repien kattoja, ottaen
kaiken irralleen lähtevän mukaansa.. .
(Putoaa ensimmäinen iso jäänkappale,^
toinen, kolmas.; Kphta soittaa Jäinen
horna kammottavaa rumpuaan. JLähi-'
main kananmiuBan kokoisia jääpalloja
tulee min taajaan, että on kuin oKsi
valkoinen esirippu pudotettu ay^rimd
ta alas. Ei näe minnekään. J^^
nansoitto pauhaa, ettei kuule omaa ään-,
tään. Salamat piirtävät lakkaamatta
tulisia viivojaan-taivaalte Ja hirmiihepo.
«laukkaa vajlkkureineen^^^ Tuntuu kuin
luonnon elementit olisivat ottaneet vii-meisäi
otteensa hajPttaakseen kpko
maailman.
Kymmenen minuutm rkuluttua aurat­ko
taasen länänittää täydellä-t^ .
Luonto pn^^delHses^levps^. Koti-^
varpuneii riemmtsee, iloiseä^ Viu^^
katon harjalla ja -Bona
sä ^ilik^eit piilofKtikästaan; Puissa}!^
pattaa vak muutsäaua i e h ^ jpkuja
kattoja myrs&ypnviehyt^fi^
toiset tehnyt vuotai^si. - ^Unt<:äiuo^
neen myrskynpu^^i^ olevat ij^unoit-ten
lasitovat s^p^nä. P
Juurineen nurin, toisia kätk^iiffii^
Kenttä ja peHot paksun jääkuHen pet­tämänä,
vajat, jotka crfisivat pl^t
joiÄun päivän kiiluttua valmiit elomie-hen
sii|MBe . . .Niin, yhtäkään kortta
ei oUut pystyssä: *
KLX1.UXHSL\ AAVIKOLTA
Aavikko on aluetta, jossa ei tarvitse
muuta kun kyntää ja kyh-ää. Tämä
muinaisaikojen meren pohja on paljol­ta
tasaista kun pöytä ja rikasmultaista.
Mutta silti aavikolla ovat alkutaivaa-jat.
Jos pennittöminä ovat sinne men­neet,
joutuneet kokemaan köyhyyden
puristuksen, samaten kuin metsäseutu-jenkin
alkuraivaajat. Jossain suhteessa
alkurai\-aajien elämä aavikolla on n ^ -
^vdjlen «lämää puutteeUisempL Asun-1
to kyhätään tmpeista ja elähnen lanta.
-.on polttoaineena.
**^tsyt|^WKnsä*' aikana auivi^p
antoi runsän sadon, ^aa oli nimhtäin
tepliinaasa^
tornia. Sä^ Viy^Ej
Tuä^us, ^iäni^Ili^en sato, lisäd^jl
asti l^?viiivcöu& ia^j
vat maa-aluettaan kyläkunnan smA
. seksi. Moniaat kiipesivät hyvÄ;
nin tikkäitaL pari rappusta kaiaiu|
Maasta otettiin kaikki mitä W aaij
vuosi vuoden perään, mutta löiöaa^l
annettu maalle takaisin. Oli yijg jj^l
kastumaan.
Mutta maa ei anna kauan narrata
seään. Maasta katoaa sitova kud<fij|
silloin se on tuulimytskyille alttäj,
Muttojentää kuin lumi talveUa,^^^
vielä siemenetkin mennessään. Mi^y
myrskyn raivotessa, joka ei ole harvj.
naista, j>äi\^nmuttuutiunmaksi
ja farmarin pellolta on parhain 15330..
pääUysmaa kaatänyt taivaan tuuliin, Ja.
saantunut syvänteihin, aitojen viemj.!
töille ja muihin suojapaikkoihin. %
sin aavikoUa, lähettyyiiiä KaUiovuöital
itäistä, laskua, saadaan sadettakin |a st!
to on miltei sännöllisen vannaa, no.
; sasta, elleivät 'raemyrsk3rt tee tuhojaau.'
• Mutta myöskin aavikoUa onsemajji,
joilla ei-ole satanut, «i ainakaan tar.
peeksi, moneen viiotieen. • OnoHuthju.
menenkin .vuotta tarpeeksi -satamatta.
'Niukan.kosteuden;takia maa halkeilet
ristiin rastiin, kuuttädrin tuumaa levd-siin
ja kymmentä Jalkaa syviin
hin. 'Maa <>n kuurhetteinen neva, losa
tuskin .ihmmen^^. voi liikkua, eläim^
puhettakaanjtiTäliaisaia seuduilla on
asunut suoinalsSsiakin, alkuaikoina (A-leet
omavaraisia/.hy^ti toim<KDtul^
; via, nmttayhdekssb kuivaa perättisS
vuotta antaa tyniuiniskun varakksan*
mallekin.
Kuivuus multamyrskyineen ok
kuitenkaan ainoa aavikkoasukkaanvi»
hoUinen. Niitä on monta muuta. Kuu­ma
etelätuuli voi turmella terää tek&
vän viljan parissa kolmessa {»ivassa,
että sato voi «olla kymmentä kertaa huo*
: nompi odotettua • satoa. Madot .jä M
näsirkat ovat vitsauksena, milloin mis­säkin
t)saa aavikkoa kuin muiiiois
Egyptissä. ^Heinäsirkkoja kun a&aaoi-kein
oHa.faurJasti, niin auru^o-pimenee
kuin <^multainyrskyn a&ana. -Lentäjät
ovat tavanneetniitä. kohnenkintuhasneQ
jalan .k<irk«fsdessa«
Viljaruoste, Joka «aenneinä aikoinaon
ollut kiusana, ollaan -iiykyisio vdtti*
massa uualla ruostevastaisilla nisulafeit
i läj Joita viyasp^sialistit ovat kehitia-
*neet Uusia vi^elyst^ja on n^öskin
kehitetty, joten luoxmovoimlen vastai­sessa,
laistetussa ihminäi on voittamas-sa
», • •••• ' ^
Kaikkien muitten tuht^isten l i ^
rajBmyrskyt ovat vitsauksena joflain
osaa aavikkoa, J(^sainen ke^-tubotea
tuhansa >ndyB&aauEul^ja^k viljaa.
Aavikkofsu-mauksen vastukset, '«tu­paa^
;kul\^aus;pvat siihen määrin ol­leet
jvpittainattonua Joetta o\:at, saaa«^
ylroticsen!; monesta vuosikymmeniä fer-manneista
farmär^ta. Tuhannet o«t
jättäneet-kptmsajaktmtunsa, muutta­neet
muille markkinoille tai sitten far-mausta
harjoittamaan. metsäalueelle.
Siu^ukin on saanut naapureikseen näi­tä
luonnon asettamia esteitä vastaan
taistelleita virkav^ljiä. -
Aavifckpalueeäa yltherniudesta t^
lee tänapäi\'änä.luonto ja edistyvä tÄ-nillinen
tiede. LiMmto^yrkii kuivuudel-laan
ja. tuuliUaaxi. muuttamaan aa^«»
^umatt(miaksi erämaaksi ja ihou^ j
uusiUa jarniausmenetehnilläan s^^^
sinöoritaidoUaan kastelemaan inJ^
alyeet; p i t ä i ^ ^ '^^^
asuntopaikkana.. Tässä fcamppafi«i^
ihmin^on vi^to^ias», on j^^ 1
voittanutkin.
Otttnntc, Siidnin ;^«ttöövaihrit» j»
seikkaaujc^seucaimectkohtan^
le» vuosisataa. - * ©äraänvaiheita, P
f Saat kaksi k u i
ilä. Maksa sitte
'Thank you, y