Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 21, 1952

              desti viikossa he kokoontuivat seurata­lolle,
missä harjoituksia pidettiin.
Posti-Heikki oli sivusta seurannut
näitä touhuja. Olipa kerran vienyt pos­tinkin
kouluDe, vaikka tavallisesti jätti
sen tienvantlla olevaan postilaatik­koon.
(KouIuOa käyntinsä jälkeen hän
jutteli:
"Tämä uua opettaja ei ole kunnolli­nen
ihminen. Siellä oli oQut miesvierai-
U, koska tupakantuhkaa oli keittiön
pöydällä olevassa tuhkakvpissa. Minun
Udtusni sisälle opettaja heti pani oven
kiinni sisähuoneisiin, etten sinne näki­si.
Se Hämälän jpoika siellä kuuluu
kulkevan." %
«Kuule, Heikki'», sanoi äitini, «kou-lulla
oli eilen iltana johtokunnan ko­kous,
eikä opettaja vielä ollut ehtinyt
siivota sen jälkiä. Älä sinä, Heikki, ru­pea
opettajasta omia juttujasi kylälle
levittämään."
"Kyllä minä tiedän, mitä puhun",
vastasi Heikki nyrpeissääii ja lähti meil-
'Vtä.-'-'
O l i sunriuntairiltapäivä. Heikki oli
yksin kotonaan. Hän katseli aikansa
kuluksi sanomalehtiä, luki uutisen siel­tä,
toisen täältä. Vihdoin hän heitU
lehden luotaan ja käveli ikkunan luo,
jääden katselemaan kylätielle päin.
Joukko kylän nuoria kulki kylätiellä.
Talon kohdalla nuoret seisairtuivat ja
lähtivät taas iloisesti nauraen jatka­maan
matkaansa. . . ^
*<<Mikähän noitakin naurattaa, senkin
tyhjiMitoimittajia", manasi Posti-Heikki
lähtien ulos. Hän meni talliin, missä
hänen juoksijaoriinsa oli. Laitettuaan
ajokilleen apetta, haki hän sill6 kaivos­ta
vettä. Pihalla häh pysähtyi. Hän
huomasi tiellä tulevan miehen, joka sei­sahtui
heidän rakennuksensa päädyn
luona. Sehän oli seurakunnan pastori.
Sitten hän huomasi pastorin naurahta­van
ja jatkavan matkaansa.
''^Mitähän tuokin hyväkäs siinä . . ."
Mutta samassa Heikin mielessä välähti
epäilys, että jotain pn hullusti, koska
kaikki tuolla rakennuksen päässä sei­sahtuvat
ja lähtevät nauraen jatkamaan
matkaansa. Hän päätti käydä katso­massa.
^Rakennuksen seinään oli nastoilla
kiinnitetty iso valkoinen paperi, johon
oli piirretty pilapiirros — postilaukkua
kantava mies ja sen alle kauniisti teks­tattu
sanat:
"Kylän tietotoimiston uutisia. Kuu­luttaja:
Posti^eikki."
"»Kuka p-le tuon on tuohon pannut!"
kirosi mies ja kiskaisi äkkiä paperin sei­nältä.
"Mitä Posti-Heikid nyt yksiimän
puhelee?" kysyi pyöräUä paikile ehti-nut
nuorukainen. "Mikä paperi sinulla
on, näytä{^ minuUekm."
"Mitä se sinuun kuuluu, etkä sinä ai-nakaan
tällaista pysty tekemään, senkin
pässinpäät" sanoi Heikki kiukuissaan.
Mil^Uhän tuonkin Hämälän pojan nyt
juuri siihen heitti?
"Enhän minä mitään osaa. Lykk}^
tykö vain Posti-Heikki", nauroi ilkkuen
toinen, hypäten pyöränsä selkään.
Posti-Heikki oli pakahtua kiukkuun- ^
sa. Rupeavat nyt häntä pilkkaamaan
ja koko kylän naurunalaiseksi teke­mään,
häntä, joka oli kunniallinen kan­salainen,
vanhapoika, joka ei yökausia
juoksentele hamehelmojen perässä —
paitsi minkä nyt joskus salaa sen Mai­jan
luona, mutta siitä ei kylä tiedä . . .
Nyt on Posti-Heikki jo x^anha mies.
Hän asustaa vaimonsa Maijan kanssa
hiljaista^ rauhallista elämää ja hän an­taa
nyt kyläläisten pitää huolen omista
asioistaan. ^
Se kerrallinen pilapiirros oli pieni
opetus Hämälän pojalta. iMutta Heikki
on |mtanut sen anteeksi, sillä luin vin-mätsi
sen hänen
omalletunnoUeen . • •
IJäJ^INA BRAOT istui sulhasensa
i i George Playfordin vieressä eloku­vissa,
mutta ei seuiannut lainkaan, mitä
valkokankaalla tapahtui. George oU ol­lut
tavanmukaisella tiistai-iUaljU»lU El-lihan
luona ja sen jäÖM^n>B;^t;1äh.
tenert elokuviin. OKvatko : Ä
iät odotusvuodet j ä ä h d y t t ^t
rakkautensa? Eliina ei ote^^
nut jättämään vanhaa, säirastau^ti^
jonka hoivaamiste hän piti^vd^lUsu
tenaan. Nyt täU oU kuollufe
tä huolimatta kumpikaan heistä « plr
lut maininnut sanaakaan naimbiinme-nosta.
He errät enää olleet niin nuoria
kuin silloin, kun heidän rakkautensa oli
syttynyt. Eliina vilkaisi salaa Geor­geen.
Hänestä oli tullut lihavahko, hä­nen
niskassaan oli paksu kerrostuma
' kauluksen yläpuolella. George rakasti
hyviä ruokia. Mutta ei hänkään, Elii­na,
ollut enää sama hehkeä nuori tjrttö
kuin aikaisemmin, vuosia sitten. Oli­vatko
he odottaneet liian kauan?
Kim he poistuivat elokuvateatterista,
he tapasivat aulassa Dane Kellyn, kir­jailijan,
joka oli käymässä kotikaupun­gissaan.
Kelly harnisti vanhoja esinei­tä
ja k ^ ^ jos hän saisi tulla EOinan
luo katsomaan Ann^i^tädin tav^uroita.
£hka^9ieUä olisi jotakin, josta, pilii»
e i ^ t t ä i s i , vaan voisi my^fiä hänelle,
-.^ iSUnapä Töyhk^ m«^-i^»^
huudahti, kun KeUy oli jättänyt^l^^
Jos Anna-tätisi tietäisi, että «äily^tulee
penkomaan hänen tavaroita?ui,jEu^
kääntyisi haudassaan. Kelly, jonka kciti
sijaitsi Itäisen Satamiakadun kurjissa
hökkeleissä! ^
— Kiinnität aivan liian suurta huo­miota
Sukuun ja syntyperään, Eliina sa­noi.
~ Kelly on nyt kuuluisa kirjailija
ja sitä paitsi miellyttävä mies.
Ellinan oven luona George suuteli
häntä veljellisesti totuttuun tapaan ja
lupasi tulla taas seuraavana tiistaina mi­käli
ei olisi liikematkoilla. He erosivat
tuntien kumpikin katkeruutta toisiaan
kohtaan. George palautui ennalleen,
kun kotiin tullessaan näki pikkuserk­kunsa
Abbyn, joka oli hänen emännöit-sijänsä,
asettaneen esille maitoa ja mai­nioita
kinkkuvoileipiä. Mutta Eliina
ei lohduttautunut ruoalla, vaan kätki
päänsä tyynyyn ja itki.
Ellinan oli masentuneella mielellä
vielä Ulalla, kun Dane Kelly tuli, mutta
virkistyi pian Danen seurassa. Tämä
tunsi kiinnostusta talon kaikkim esinei­siin:
ovien leikkauksiin, katon koriste­luihin
ja Anna-tädin moniin vanhoihin
perintöhiionekaluihin.
— Sinun on tultava New Yorkiin vir­kistäytymään!
Dane sanoi. — Veisin si­nut
joka paijaan, teattereihin, kirjaUi-siin
teeiltoihin . . .
— «Voi, ei, Eliina esteli. En osaisi
keskustella henkevästi kirjallisten ihmis­ten
kanssa. Ja sitä paitsi...
— Sitä paitsi aiot mennä naimisiin
tuon lihavan George Playfordin kanssa!
Dane sanoi keskeyttäen. — .^Uä tee sitä,
Eliina! Olet uhrannut nuoruutesi An-na-
tädill^i — älä uhraa loppuikääsi
Öeorgen tapaiselle fiiaterialistille! Si­nun
on nähtävä maailmaa, ja New Yor­kissa
olisi paljon, mikä on sinulle outoa.
Sinulla on tarpeeksi rahaa matkustaak-sesi
minne hjiränsä ja nauttiaksesi elä­mästä.
Ja — sinä olet niin kaunis, El­iina!
Dane Kelly tuli toiselle \ierailuUeen
kello kuusitoista seuraa\-ana päivänä.
Hän viipyi kaksi tuntia ja kertoi jännit­tyneenä
kuuntelevalle Ellinalle uudesta
romaanistaan, joka vielä oli kesken. El­iina
oli vielä hänen miellyttävän äänen-lumoissa,
kun George saapui samana
iltana.
— Tdvaalle kiitos, että ehdin kotun
paikalliseksi, George sanoi — Et voi
aavistaa, miUaista ruokaa ne tarjoilevat
maaseutuhotelleissa! Olisit vain näh­nyt
paistin, joka minulle tuotiin. Ja kahr
vi — kuin tiskivetai Mutta — au­tuas
hymy valaisi hänen kasvojaan —
soitin j^oissaiAbbylle, ja haneBä oli flia^
na päiväUinen minua odottamassa!
: >~r01etko koskaan tullut ajatdleeksi
miten sinun kävisi, jos taitava Abbysi
jättäisi suiiit?
.^Jättäisi! Gewrge oli hänraiästyr
neen näkömen. Hänhän on ollut per­heessämme
l£q>suude5taan lähtien!
. Mutta hän voisi mennä naimisiin!
Näin hänet eräänä päivänä, eikä hän ole
hullumman näköinen. Ja hänen taita­vuutensa
taloudenpidossa! ' Hänestä tu­lisi
maino vaimo keski-ikäiselle, vakiin­tuneelle
miehelle!
Kävikö Kelly täällä? George kysyi
piinallisen vaitiolon jälkeen.
— Kävi, Eliina vastasi mamitsemat-ta,
että Dane Kelly oli käynyt kaksikin
kertaa. — Pidän hänestä, hän oli kovin
hauska J a osaa kertoa matkoistaan ja
kokemuksistaan.
En käsitä, miksi ihmiset
matkustella> kun heillä kotona ^
jon mukavampaa, George
Ehkä he haluavat koetdla
sia ruokia, Eliina sanoi ivallisesti,
se luulet, että Abby on maailma
keittäjin mutta et ole milloini^*
rioiiii;^ esunerkiksi Pariisin
nrvintoloissä. Ehkä pitäisit »3^
pareoipijoa.
—-Eir mistään voi saada
ruokaa kuin Abbyn laittama,^
intti. —T Ajattelehan hänen
vok^iaan! Ja hänen
'Entä panjniukakut — mureita js
ja sutisi siidavia!
--•Mutta tuollainen ruoka
— Kaikki hyvä ruoka lihoittaaj
ta mitä se tekee? Meidän iässä-vain
eduksi, ettei ole liian laQa.
itsekin on melko pyöreä, mutta
iloinen ja terve.
Mutta ennenkuin George tuli
leen, Dane oli ennättänyt \ä.y^]
luona jo kaksi kertaa. Ja näideiL'
tien ansiosta Eliina ei tullut
mitään Georgen suhteen. Hän
ryhtyä toimeen vasta sitten, hn
oli matkustanut. Ja seuraavalla
la Dane ilmoittikin jo pakani
KII
la. ijtoeniiiMaift ffosiametkim adi«8;sehieen;;4p(9u oira saanut. iciit<mis«>d(ai
i . Vistemo*^ ti^^^nstoksena pitJtSattfttee^. t^tmlmtastani "
CM* J votoai « ä t e nMelesJ^ ainä, sillä .oUi&fUfc yli S» vuotta
I mukana. Paztosäxnm^^läitoKseni sekä osuus^Mxi^tatiärv^ teiUe TsOäk
onne^Javin»tesli^
S Y D Ä M E a ^
Pyydäiome lausua kauniit kiitokset ystäville ja tuttaville siitä tosiyllätj^
Jonka järjestitte meille toukokuun 30 pnä 1952 meidän yhteiselämämme
sen kumiiaksi ViTebsters* Comersin haalilla. Kiitos arvokkaista lahjoista ja i
sekä ihanista kukkasista. Kiitos kauniista ja juhlallisesta kahvipöydästä, se
kaunis — ihastuttava kuin kaunis kukkameri runsaine kesän kukkineen.'
Kiitämme illan emäntiä, kerääjiä ja kaikkia osanottajia. Kiitokset pu
pianoesityksistä, runosta lausujalle sekä soittajalle, sefkä onnentoivotuksista.
Muistanune, että tämä onnenpäivä oli ainoastaan kerran, mutta muist
elämme sen yhä uudestaan yhtä juhlallisena, yhtä arvokkaana. Kiitos ka:
tilaisuudesta!
Teitä kaikkia sydämelUsesti kiittäen: -
Websters* Cdmers ^
ANNI JA URHO TYNJÄL2&
British C
»imuiuuinunniuuuuuuuinuiuiiuuiiiutuiniiuminiiiuumiuiiuuiiuiiiiniminiiiiiininiimmiuiiiuuii^
K I I T O S
Sydämellinen kiitos teille ystävät, toverittaret ja toverit, siifi
suureimioisesta yllätyksestä, ionka olitte järjestäneet kauniilJi
kukilla koristettuun Cambien haaUin, täyttäessäni 70 vuotta.
Kiitos arvokkaista lahjoista sekä rahalahjasta. Kutos tilaisuo-teen
sopivasti laaditusta puheesta, VJP. —tytöille kauniista SB-tosta
ja lauluista, sekä sinulle, tuntemattomalle laatimast^]«
lausumastasi runosta. Kiitos erikoisesti yllätyksen järjestäjiin
ja illan toimekkaille emännille hyvästä kahvitarjoilusta, sssm
tanssin soittajaUe. Kutos kaildUelahjoittajiUe ja myös tefll^
jotka ette voin^t.tilaisuuteen-saapua. Tämä kaimis ystävyyten»
osoiÄis säilyy unohtimiattomanä eloni n tÄ
Vielä kutos kaSkille! Teitä aina muistaen.
311
B
1
Cambie. P.O:
JOHN L. KARI
Solsqua.**
KIITOS
Sydämelliset kiitokset teille sukulaiset ja tuttavat, ^
tulitte yllättäen tervehtimään meitä uuteen kotiimme
kuun 7 pnä, tuoden tuUessanneiiiin kauniit ja maukkaat^
miset ja juomiset, jotka koristivat kahvipöydän niin kaunusjj
Kiitos arvokkaasta ja käytännöllisestä lahjasta, jonka jao^
kajTitinne muistoksi. Kiitos alkuunpanijoille, mrs. Helnu^J^
selaile, mrs. Vieno Lahdelle ja kaikUle kerääjille, seka ui^
emannUle, jotka hääräsivät kahvitarjoilussa ja myöskm ^
niille, jotka ottivat osaa lahjaan, eivätkä voineet saapua, se»»,
hyville laulajille ja soittajaUe. . „^
Emme koskaan unohda hauskaa iltaa, joka kulm nun»
peasti pikkutunneille asti. Teitä kaikkia kiitollisuudei^
muistaen.
551 Sixlh Ave.
IMPI JA TOIVO KOIVIKKO
Niagara Falls. Out